Sä olet kateellinen, koska meillä on poikien saunailloissa kivaa, totesi aviomieheni eilen. Touché. Niin olenkin. Minäkin haluaisin mennä saunailtaan, jossa saa vetää niin paljon viinaa että rypyt oikenee ilman, että minun pitää joko a) puhua omasta miehestäni tai b) kuunnella, kun toiset akat jauhavat omistaan.

Kohtaa a pyrin välttämään kaikin laillisin keinoin. Nimittäin mikäli tuttavuutemme rajoittuu satunnaisiin yhteisiin kissanristiäisiin, emme todellakaan ole saavuttaneet ystävyydessä sitä tasoa, että sinulla olisi oikeus kysellä henkilökohtaisesta elämästäni. Itse asiassa, emme ole ystäviä, emmekä edes kavereita. Me olemme tuttavia ja se tarkoittaa sitä, että sillä sekunnilla, kun hikinen reitesi osuu saunan lauteilla omaani, jompikumpi lähtee ja lujaa.

Olenkin yleensä vastannut kysymyksiin kahdella vakiovedolla, joista ensimmäinen on ”hyvää” ja toinen ”ihan päin helvettiä”. Se, kumman vastauksen valitsen, riippuu siitä, kuinka suopealla tuulella olen. Jatkokysymyksiä on turha kuitenkaan esittää, eikä niitä koskaan edes tule. Minulle on kehittynyt lähes uhkaava torppaamisen taito.

Kun minä en haluaisi istua tässä teidän välissä, reisi reittä vasten, kuuntelemassa kun te puhutte lapsistanne. Minua ei kiinnosta, mitä väriä vesipäänne käyttää kun se maalaa iltapäiväkerhossa. Tunnistan häiriintyneen lapsen traumaperäiset liikkeet ihan ilman vesivärianalyysiäkin. Olin itsekin sellainen ja pyrin olemaan jatkossakin. Ai miehesi? Ai näinkö kun olin samassa konsertissa? Joo, näin. Ai mitä se siellä teki ja kenen kanssa? Haluatko ihan oikeasti tietää? Älä pakota minua vastaamaan.

Tahdon pois.

Tahdon poikien saunailtaan. Siellä ei ole pakko puhua, jos ei halua. Siellä alasti painiminen ei ole yhtään homoa ja voittaja saa pisimmän pätkän metrilenkkiä.

Minä en halua täysjyväpastasalaatteja ja porkkanatikkuja. Minä en halua mitään, minkä kyljessä lukee ”light” tai ”vähähiilihydraattinen”.  Minä haluan samat saunailtaoikeudet kuin miehet. Minä haluan, että minulla on lupa ladata puhuvaa päätä tauluun, jos se on liian tyhmä tai esittää tungettelevia kysymyksiä.

Minä haluan, että jokainen hoitaa itse omat aviopuolisonsa ja jos niin käy, että siinä sivussa jonkun toisenkin, niin se pidetään ihan omana tietona. Se tieto ei kuulu minulle. Eikä minun tietoni sinulle.

Tein vaalituloksia napottaessa iltapalaksi nopean ja helpon munakasrullan, joka on kätevä tehdä etukäteen vaikka viemisiksi. Esimerkiksi tyttöjen saunailtaan. 

MUNAKASRULLA (4 annosta)

taikina

6 kananmunaa

2 dl vehnäjauhoja

3 dl maitoa

1 tl suolaa

0,5 tl rouhittua mustapippuria

0,5 tl paprikajauhetta

rypsiöljyä

täytteeksi esim.

300 g maustettua kypsää lihaa, kalaa tai kanaa

(jauheliha maistuu lapsille)

1 purjo

paistamiseen rypsiöljyä

musta- tai valkopippuria

suolaa

2 dl hienoa juustoraastetta

Ruskista ja mausta lihat maun mukaan – lisää lopussa pannulle hienonnettu purjoa ja anna kypsyä hiljaisella lämmöllä. Valmista sillä välin munakas: Sekoita taikinan aineet keskenään ja kaada syvälle uunipellille, joka on vuorattu öljytyllä leivinpaperilla. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 10-15 min, kunnes munakas on hyytynyt. Vedä munakas (leivinpaperin reunaa apuna käyttäen) astiapyyhkeen päälle. Levitä sitten kuuma täyte munakkaan päälle ja ripottele pinnalle hienoksi raastettu juusto. Rullaa kuumasta munakkaasta tiukka paketti (tässä astiapyyhkeestä on apua, etteivät sormet pala). Tarjoa lämpimänä tai kylmänä.

Sienet sopivat loistavasti rulliin joko lihan kaveriksi tai sitä korvaamaan.