Ei saatana! Se, että ollaan pariskunta, ei tarkoita sitä, ettei yksilöitä ole enää olemassa. Ja jumalauta, kun ärsyttää joutua jonkun juuri avovaimo-tittelin saaneen naisen imuun, kun se toisella sorkalla leikkaa miehen ex-akan ompelemia kukkaverhoja silpuksi ja toisella avaa netissä yhteistä säästötiliä (jonne avovaimon ei tarvitse kuitenkaan laittaa yhtä paljoa rahaa, sillä kaikki, mitä mies tallettaa, hän tallettaa naisenkin puolesta). Puhelimiin hankitaan sellainen käyttöliittymä, että voidaan puhua keskenään ilmaiseksi. Sillä, että kaikilla muilla tutuilla on kilpailijan liittymä johon maksaa sitten soittaa, ei ole merkitystä. Koska kyllähän avovaimon pitää saada työpäivän mittaan soittaa ainakin kuusi kertaa, koska iltaisin ja viikonloppuisin ei ehdi puhua kuitenkaan tarpeeksi. Niistä yhteisistä asioista.
Myös kaikki mielipiteet muuttuvat yht’äkkiä me-muotoisiksi. ”Me olemme ajatelleet rakentaa mökille vierasmajan” ja ”me aiomme viettää joulun Karibian-risteilyllä”. Miehesi haluaisi rakentaa autotallin jonne pääsisi edes hetkeksi sinua pakoon eikä Karibian-matka siinnä edes horisontissa, sillä mies maksaa edelleen toissajoulun Thaimaan-matkaa, jolla kävi kuuden muun sinkkumiehen kanssa. Ja ei, se ei perkele ole mikään thainkielinen hotellikuitti, vaan resepti klamydian hoitoon!
Sitten aletaan vaatia rinnakkaiskorttia miehen käyttötilille ja tunnuksia puhelinoperaattorin asiakassivuille. Kun eihän sitä tiedä, jos joskus niitä tarvitsee (l. avovaimon täytyy varmistaa, että ainoa toistuva numero on hänen). Eikä sieltä yhteiseltä säästötililtäkään kehtaa aina ottaa.
Mutta myös mies taitaa me-ajattelun. Mikäli auto on rekisteröity molempien nimiin, on se ”meidän auto” aina silloin, kun mies haluaa sitä käyttää ja auto toimii moitteettomasti. Mutta sillä sekunnilla, kun autoon iskee koko romun sekoittava sähkövika, on auto taatusti ”akan auto”. Entä oletko koskaan kuullut miehen vaihtaneen renkaita ”meidän autoon”? Et niin. Kyllä se tuntuu olevan aina akan auto, joka kaipaa uusia kalliita kumeja alle.
Akan nimiin rekisteröity auto on tosin aina akan auto. Paitsi silloin, kun mies haluaa sitä käyttää.
Autojen remontit maksetaan kuitenkin yhteiseltä säästötililtä, mutta muille mies kertoo ”ostaneensa akalleen” uudet kalliit kumit alle. Mutta tämä on tavallaan ihan oikeutettua, sillä samassa yhteydessä mies usein huomaa myös säästötilin saldon olevan merkittävästi pienempi, kun hänen sinne sijoittamansa pääoma. Ja mitä siitä seuraa? Riita.
Avovaimo nyyhkii miehen rahoilla kustannetun permanenttinsa alta että ”kun minä luulin, että se oli yhteinen säästötili”.
KÖYHÄT RITARIT (2 annosta)
4 siivua pullapitkoa
1 dl maitoa
1 kananmuna
kermavaahtoa (vaniliinisokerilla maustettua)
hilloa
paistamiseen voita
Kieritä pullasiivut muna-maitoseoksessa. Paista voissa ja nauti kermavaahdon ja hillon kera.
Toisaalta olen törmännyt myös siihen, että mies ei suostu jakamaan mitään eikä myöskään nainenkaan. Kaikki on omaa ja herran jestas jos toinen jotain yhteiseksi nimittää. Joka sentti lasketaan ja sitten jos toinen on maksanutkin jotain enemmän niin kyräillään selän takana kun toinen on niin kallis. Kyseinen suhde kyllä kaatui aika nopeasti siihen, että toinen kimpaantui asiaan kun ei oikein voinut yhteistä tulevaisuutta rakentaa kun kaikki oli yleensä ”liian kallista”.
Kiitos !
Nauroin katketakseni hyvää tekstiä, jossa on kosolti tosiasiaa elämästä. Hyvää päivää vaan kaikille.
T. Avoliitosssa
Hih, avoliitto on ihana asia. Ja tuon autojutun allekirjoitan, koska se on ainoa mikä meillä sattuu olemaan yhteistä omaisuutta.
Meillä on eukon kanssa päinvastoin kaikki yhteistä. Kalsareita en kyllä lainaa kuin äärimmäisessä hädässä (pallit eivät sovi). Tosin talossa on tietysti ”yhteiset hommat” ja ”miesten hommat”. Eukko ei vaihda renkaita eikä leikkaa ruohoa kun ei kuulemma osaa mutta minä pesen ikkunoita ja paskahuuseja, kokkaan, pyykkään jne jne jne. Sentään eukko leipoo paremmin ja olkoon se kummankin sukupuolen viimeinen linnake…
Kerran käytiin yhden tuttavapariskunnan luona kylässä joilla puolestaan oli niin erillistalous kuin olla ja voi. Ongelmat alkoivat jo siinä vaiheessa, kun emäntä keitteli tervetuliaiskahveja ja heillä ei ollut vähälaktoosista maitoa kahviin vieraita varten. Sekä isännästä että emännästä huomasi, että nyt aletaan keräämään kierroksia railakkaaseen perheriitaan niin totesin viisaimmaksi keksiä muutakin asiaa kauppaan ja samalla tuoda purkin sitä hylamaitoa. Lienee sanomattakin selvää, että visiitti jatkui rattoisissa tunnelmissa varsinkin kun isäntäväen sai tämän tästä kiinni kinaamassa nurkan takana mitä kustannuksia mistäkin tulee.
Kuhheeta! Miksihän pitää olla parisuhteessa jos parisuhde ei kiinnosta? Hyvä ottaa asia keskustelunaiheeksi! Luulempa, että aihe on paikallaan. Maailma on täynnä itsekäitä paskoja, jotka eivät ole valmiita kantamaan vastuuta mistään.Toisen huomioonottaminen on katoava luonnonvara, ilmeisesti jo lapsena opetetaan huolehtimaan VAIN omista eduista ja hyvinvoinnista! En suostuisi mistään hinnasta suhteeseen, jossa molemmemmilla olisi vain oma elämä. Tovon todellakin, että esimerkin tyyliset ihmiset kuolevat sukupuuttoon, ja näin varmasti käykin! Eihän lasta voi odottaa molemmat 4.5kk! sitä odotellessa, jes!!
No huh huh, jos pitää maitopurkista riita saada aikaiseksi. Tosin taitaa ongelmat olla paljon syvemmällä tollasessa suhteessa.
Onneksi meillä tienataan molemmat suurinpiirtein saman verran, niin kulutkin jakaantuu siis näinollen helposti tasan. En vaihda renkaita, koska en osaa, enkä halua opetella, mutta ei se mieskään osaa, muuta kun kalapuikkoja paistaa, eikä halua edes opetella sen kummemmin kokkaamaan, joten nämä ns. miesten ja naisten hommat menee näppärästi tasan. Muut hommat hoidetaan miten keritään, eikä oo kummallakaan mitään valittamista.
Ikävä kyllä tunnen pariskunnan, jossa rouva on juuri tuollainen me-ihminen, ”tultiin teille toista kautta kun meidän Antero ei tykkää siitä reitistä, meidän Antero tykkää siitä ja meidän Antero ei tykkää siitä, jos meidän Antero ei viihdy, kukaan muukaan ei viihdy” jne. Ja Antero on kuitenkin ihan aikuinen mies, osaa puhua itse kun vaimoke ei ole paikalla. Lainauksesta voitte päätellä kuka hoitaa puhumisen ”meidän Anteron” puolesta kun on paikalla…Ja kyllä Anterolla oma tahtokin on, lievää kapinointia on esiintynyt kaikenlaisten tempausten merkeissä. Silloin kun toinen puolisko on ollut poissa. Kivaa yhteistä jatkoa heille! (Oikeasti Anteron nimi ei ole Antero, mutta liekö nimellä väliä, you got the point).