Arki on aina kuvioissa. Sitä aletaan vaan aina syyttää rakkauden ja intohimon katoamisesta siinä vaiheessa, kun toista aletaan pitää itsestäänselvyytenä eikä enää jakseta nähdä rakkauden eteen vaivaa. Ei se arjen olemassaolosta johdu, vaan siitä, että sen on annettu kasvaa laatuajan päälle. Kuin rikkaruohon.
Arkikin voi olla hyvää, mutta edellyttäen, että kalenteriin on katsottu myös niitä kahdenkeskeisiä hetkiä. Tiedättekö, niitä sellaisia kun ei tehdä mitään kenenkään muun vuoksi, vaan tuijotellaan vaan toistensa napoja. Irtaudutaan hetkeksi tiskiharjan ja lumikolan varresta ja kysytään, että kulta, mitäs jos tehtäisiin yhdessä jotain vähän romanttisempaa. Että unohdetaan ne kummin kaiman nimipäiväkahvit, sillä sinä olet minulle tärkeämpi. Käydään syömässä tai leffassa, kävellään käsi kädessä taidenäyttelyssä, jonka sanomasta ei ymmärretä mitään, ja nauretaan sitä sitten leivoskahveilla jossain söpössä kahvilassa. Hankitaan yhdessä joku uusi elämys – emme me ole tänne syntyneet vain töitä ja kotitöitä tehdäksemme. Kaksi tuntia pitäisi kahdenkeskeiselle laatuajalle löytyä edes kerran kuussa. Se on kuitenkin vähemmän, mitä keskivertopariskunta käyttää kuussa riitelemiseen.
Rakkaus on kuin nuotio, ja jos se jätetään yksin, se joko hiipuu tai sen tuli karkaa. Rakkaus pitää ansaita ja siitä ihmisestä, joka oikeasti haluaa sinua rakastaa, tulee pitää huolta. Rakkaus on pitkälti nimittäin tahtotila – haluanko minä ylläpitää sitä vai en. Niinhän se pappikin kysyy ennen aamenta, että ”tahdotko rakastaa”.
Pitää itse tietää, tahtooko vai ei. Se on joko tai. Toista ei saa jättää yksin rakastamaan, löysään hirteen. Se ei ole oikein sitä ihmistä kohtaan, joka kuitenkin haluaa ansaita sinut ja valvoo öisin, kun yrittää yksin ylläpitää liekkiä.
Nimittäin rakkaus on kuin nuotio.
-
Syksyn tullen aletaan käyttää lämmittäviä mausteita ja kermaa. Tehdään mielen lämmittävä jälkiruoka, johon olen yhdistänyt kaksi täysin erilaista tuotetta. Mutta kun kaikkea on sopivassa suhteessa, tulee lopputuloksesta ihana.
MALTAN RIISI LUUMUHILLOKKEELLA (4 annosta)
1,5 dl riisiä
(keittämiseen paketin ohjeen mukaisesti vettä ja ripaus suolaa)
2 dl kuohukermaa
2 rkl sokeria
3 tl vaniliinisokeria
Keitä riisi kypsäksi ja huuhtele kylmällä vedellä. Vatkaa kermavaahto ja mausta se sokereilla. Sekoita vaahto ja riisit, nostele annosmaljoihin ja laita jääkaappiin odottamaan.
luumuhilloke
700 g tuoreita luumuja
4 dl vettä
1 dl sokeria
1 dl sitruunamehua
1 kanelitanko
4 neilikkaa
suurustamiseen 0,5 dl vettä ja 1 rkl perunajauhoa
Kalttaa luumut (pistele ja käytä kiehuvassa vedessä vajaa 1 min. Nosta reikäkauhalla kylmään veteen ja kuori). Paloittele luumut n. neljään osaan ja poista samalla kivet. Kiehuta vettä mausteiden kanssa noin 5 min ja poista mausteet. Lisää luumupalat, anna kiehua toiset 5 min ja suurusta vesitilkkaan sekoitetulla perunajauholla. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja kaada sitten Maltan riisin päälle.



Olen täysin samoilla linjoilla!
Hei,
Kirjoititpa hienosti. Alkoi hieman omatunto kolkuttamaan. Ei auta toistella joka päivä kotiin mentäessä samaa lausetta että, ”Olipas taas kiire päivä töissä”. Täytyypä tänään aloittaa keskustelu jollakin muulla tavalla, vaikka väsy oliskin. Kysyä vaikka, että mitäs kivaa tänään yhdessä tehtäisiin.
Kiitos muistuttamisesta
t.Iinuska
Ihana Elli.
Olen samalla linjalla Iinuskan kanssa. Itsenikin pitäisi omassa suhteessa osata ja jaksaa keksiä ja ehdottaa yhteistä tekemistä useammin.