VAROITUS: Heti alkuun kehotan kaikkia vasta synnyttäneitä ja heitä, joiden huumorintaju on ollut vähänkin koetuksella aiempien blogieni kohdalla, jättämään tämän kokonaan lukematta. Samoin, jos sinulla on SE aika kuusta lähestymässä, niin älä helvetissä lue tätä. Siirrän vastuun lukijalle ja mikäli aggressioita herää, on vika vastaanottimessa. Nimittäin nyt puhutaan siitä, kuinka naiset päästävät itsensä aivan järkyttävään kuosiin heti, kun miesrukka on saatu rengastettua ja ensimmäinen vesipäinen lapsi puserrettua maailmaan. Sisäinen kauneus ratkaisee, se on totta. Se ratkaisee ihmissuhteen, ystävyyden keston ja koon. Mutta tosiasia on, että mikäli sisäisen kauneuden ympärille kertyy jokaisella aviovuodella kuusi kiloa lisää eristettä ja epäilyttävissä paikoissa kasvavaa … Lue loppuun →

Mies ei sano, että ”minulla oli sinua ikävä”. Ei, vaikka kysyisit, oliko. Mies ei myöskään sano ”anteeksi” tai että ”minä rakastan sinua”. Ensin mainittu on yleensä kukkasia ja jälkimmäinen napakka keittiöpyyhkeen isku kannikoille, ohi kulkiessaan. Mutta tuo Ai lav juu –osasto, siinä vasta naisen sydän heltiää. Tarina on tosi, tapahtui eilen ja tiedän, että mieheni saa kuulla muiden rekkamiesten vinoilua linjoilla seuraavat kaksi vuorokautta. Mutta – tiedoksi vaan sinne linjoille, että hyvitän jokaisen blogini miehelleni tavoilla, joihin teidän vaimot tuskin taipuvat. Kirjaimellisesti. Siksi mieheni hymyilee työpäivän päätteeksi, kun lähtee kotiin. Päinvastoin kuin te. No, olin siis ollut kolme päivää reissussa … Lue loppuun →

Määää niin vihaaaaaaan pikkujouluja. En piru vie kestä yhtään SingStar- tai Wii-vitkutinta samassa tilassa juopuneiden kollegojen kanssa. Niin juuri, niiden puupäiden, joiden henkistä keskeneräisyyttä saat hämmästellä suurimman osan valveillaoloajastasi. Pikku tinassa kaikki ne piirteet, jotka jo selvinpäin sinua ärsyttävät, korostuvan infernaalisiin mittasuhteisiin. Tila muistuttaa hieman kuukautisia edeltävää PMS-raivoa (josta kirjoitan säännöllisesti), mutta sillä erotuksella, että seurauksena sattuu enemmän yläpäähän ja olisit hyvin halukas seksiin, mutta et todennäköisesti sitä saa. Mutta ihan totta hei, mikä hitto niissä firman bileissä oikein riemastuttaa? Soitetaan repeatilla Juicen Sikaa siinä samassa homevaurioisessa konttorissa, jossa istutte virallisesti 7,5 h päivässä. Ja epävirallisesti 12, tekemässä palkatonta ylityötä … Lue loppuun →

Ajattelen, siis olen. Muiden kiusaksi. Mielestäni rata, jolla ajatukseni yhdistyvät nerokkaaksi jatkumoksi, on täysin looginen ja käyttökelpoinen. Kouluaikana opettajat sanoivat kyllä olevansa voimattomia edessäni, mutta kysynpä vaan, että milläs ihmeen muistisäännöillä he kuvittelivat minun pärjäävän kokeissa?! IHAN OMILLA! Ja se muuten näkyi keskiarvossa. Kemian ja fysiikan numerot olivat aina kiitettäviä mutta matematiikassa en pärjännyt alkuunkaan. Kun ei siinä tapahtunut mitään kiinnostavaa. Musiikki, historia ja latina, aina kirkkaat kympit. Eli päässä ei voinut olla vikaa. Sitä paitsi, tyhmä lapsi ei keksisi niin täydellisyyttä hipovia muistisääntöjä. Esimerkiksi lapsuudenkotini puhelinnumero Helsingin Katajanokalle oli 666 370. Muistisääntö: Pirun merkki: = 666 + montako kuutosta … Lue loppuun →