VAROITUS: Heti alkuun kehotan kaikkia vasta synnyttäneitä ja heitä, joiden huumorintaju on ollut vähänkin koetuksella aiempien blogieni kohdalla, jättämään tämän kokonaan lukematta. Samoin, jos sinulla on SE aika kuusta lähestymässä, niin älä helvetissä lue tätä. Siirrän vastuun lukijalle ja mikäli aggressioita herää, on vika vastaanottimessa. Nimittäin nyt puhutaan siitä, kuinka naiset päästävät itsensä aivan järkyttävään kuosiin heti, kun miesrukka on saatu rengastettua ja ensimmäinen vesipäinen lapsi puserrettua maailmaan. Sisäinen kauneus ratkaisee, se on totta. Se ratkaisee ihmissuhteen, ystävyyden keston ja koon. Mutta tosiasia on, että mikäli sisäisen kauneuden ympärille kertyy jokaisella aviovuodella kuusi kiloa lisää eristettä ja epäilyttävissä paikoissa kasvavaa … Lue loppuun →

Mies ei sano, että ”minulla oli sinua ikävä”. Ei, vaikka kysyisit, oliko. Mies ei myöskään sano ”anteeksi” tai että ”minä rakastan sinua”. Ensin mainittu on yleensä kukkasia ja jälkimmäinen napakka keittiöpyyhkeen isku kannikoille, ohi kulkiessaan. Mutta tuo Ai lav juu –osasto, siinä vasta naisen sydän heltiää. Tarina on tosi, tapahtui eilen ja tiedän, että mieheni saa kuulla muiden rekkamiesten vinoilua linjoilla seuraavat kaksi vuorokautta. Mutta – tiedoksi vaan sinne linjoille, että hyvitän jokaisen blogini miehelleni tavoilla, joihin teidän vaimot tuskin taipuvat. Kirjaimellisesti. Siksi mieheni hymyilee työpäivän päätteeksi, kun lähtee kotiin. Päinvastoin kuin te. No, olin siis ollut kolme päivää reissussa … Lue loppuun →

Määää niin vihaaaaaaan pikkujouluja. En piru vie kestä yhtään SingStar- tai Wii-vitkutinta samassa tilassa juopuneiden kollegojen kanssa. Niin juuri, niiden puupäiden, joiden henkistä keskeneräisyyttä saat hämmästellä suurimman osan valveillaoloajastasi. Pikku tinassa kaikki ne piirteet, jotka jo selvinpäin sinua ärsyttävät, korostuvan infernaalisiin mittasuhteisiin. Tila muistuttaa hieman kuukautisia edeltävää PMS-raivoa (josta kirjoitan säännöllisesti), mutta sillä erotuksella, että seurauksena sattuu enemmän yläpäähän ja olisit hyvin halukas seksiin, mutta et todennäköisesti sitä saa. Mutta ihan totta hei, mikä hitto niissä firman bileissä oikein riemastuttaa? Soitetaan repeatilla Juicen Sikaa siinä samassa homevaurioisessa konttorissa, jossa istutte virallisesti 7,5 h päivässä. Ja epävirallisesti 12, tekemässä palkatonta ylityötä … Lue loppuun →

Ajattelen, siis olen. Muiden kiusaksi. Mielestäni rata, jolla ajatukseni yhdistyvät nerokkaaksi jatkumoksi, on täysin looginen ja käyttökelpoinen. Kouluaikana opettajat sanoivat kyllä olevansa voimattomia edessäni, mutta kysynpä vaan, että milläs ihmeen muistisäännöillä he kuvittelivat minun pärjäävän kokeissa?! IHAN OMILLA! Ja se muuten näkyi keskiarvossa. Kemian ja fysiikan numerot olivat aina kiitettäviä mutta matematiikassa en pärjännyt alkuunkaan. Kun ei siinä tapahtunut mitään kiinnostavaa. Musiikki, historia ja latina, aina kirkkaat kympit. Eli päässä ei voinut olla vikaa. Sitä paitsi, tyhmä lapsi ei keksisi niin täydellisyyttä hipovia muistisääntöjä. Esimerkiksi lapsuudenkotini puhelinnumero Helsingin Katajanokalle oli 666 370. Muistisääntö: Pirun merkki: = 666 + montako kuutosta … Lue loppuun →

No niin, likat, nyt pyöräytetään vähän potkua petiin! Ei, kun pataan! Nimittäin minulla on teoria, jonka mukaan pariskuntien seksielämää voi tutkailla suoraan heidän lautasmalleistaan. Eli mikäli viikon menu koostuu eineslihapullista ja kalapuikoista, ovat vällyleikitkin todennäköisesti aivan yhtä herkullisia – maistuisiko santsikierros? ”Ei kiitos, olen tyytyväinen”. Mikäli ruoka tehdään itse, mutta vältetään liikaa suolaa, rasvoja, eikä saa olla myöskään paljoa mausteita (l. ei lainkaan) koska pullataikinaa muistuttava Simo-Annukka 9 v. ei tykkää, niin aviolliset edut (l. velvollisuudet) hoidetaan lauantaina saunan jälkeen, kun Simo-Annukka on saatu nukkumaan Barbi-yöpaidassaan ja hiuksensa kivasti raidoittanut perushoitajarouva on ottanut saunasiiderinsä (light). Jyrsijämäinen akti tapahtuu pimeässä, nopeasti … Lue loppuun →

Ontuva otsikko, tiedän, mutta huonot kaksimieliset vitsit (ja eläinaiheiset arvoitukset) ovat bravuurini. Ne ovat viimeinen ja hyvin heikko apuni kiireen keskellä siinä vaiheessa, kun huomaan että kaikkien töiden tekemiseen menisi vuorokaudesta yli 24 tuntia. Huomaan, että en pärjää. Aika ei riitä kaikkiin velvollisuuksiin saati sitten oman pääkopan huoltoon. Olisi pakko päästä urheilemaan, mietin samalla, kun teen yhtä työtä ja suunnittelen seuraavia. Mies vihjailee kotiin saapuessani että ”pitäisikö meidän pitää joku siivouspäivä tässä lähiaikoina?” eli suomennettuna ”sinä, nainen, et ole siivonnut viime aikoina tarpeeksi hyvin. Siivoaminen kuten ruoanlaitto kuuluvat sinun tehtäviisi, etkä ole niistä suoriutunut. Oletko muuten huomannut, että alat myös … Lue loppuun →

”Mä en syö sikaa ollenkaan. Siis silloin tosi, TOSI harvoin, kun syön edes punaista lihaa niin syön vapaana kasvanutta luonnonmukaisesti teurastettua nautaa, pitää olla hyvää lihaa”, ripitti eräs naispuolinen julkisuuden henkilö minua aikoinaan jonkun festivaalin backstage-alueella, kun lapoin lautaselleni jotain makkaraperunamelskettä. ”Vapaana kasvanutta luonnonmukaisesti teurastettua nautaa?” toistin. ”Niin, sellaista joka on syönyt vain luomuruokaa”. Totesin että neitoa oli aivan turha lähteä haastamaan asiassa sen enempää. Tajunnanvirta kulki pimulla selvästikin fysiikan lakeja uhmaavaan suuntaan. Kuten myös rakennekynnet, joilla hän kaivoi irtokarkkia hampaidensa välistä. Mutta pakkohan minun oli vähän löylyttää. ”Noissa karkeissa on muuten käytetty liivatetta.” ”Ai mitä?” ”Se tehdään rauhoitettujen keihäshammasmarakattien … Lue loppuun →

Itsekin epäilin otsikkoa, mutta tunnustan se todeksi. Tosin tähän on hyvä syy! Katsoin nimittäin keskiviikkona sivusilmällä erään kanavan erästä ruokaohjelmaa, jossa fitness-ternikapseli-hauisnainen Jutta Gustafsberg valmisti vierailleen illallista. Kaloritonta sellaista. Kaupassa käydessään hän tarkisti jokaisen purnukan kyljestä kalorimäärät ja paiskasi kärryyn muun muassa erästä sokeritonta mehutiivistettä. Jos ihminen kerran yrittää syödä terveellisesti, niin millä helvatan logiikalla juostaan kuitenkin suoraan E-ainemiinoihin? Hyi yööök. No, asiaan: olin kauhistunut ajatuksesta, että hyvää illallista odottaville vieraille tarjotaan ylipäätään jotain, joka valmistetaan vähäisen kalorimäärän perusteella. Mutta ajattelin – koska olen iän myötä vähän viisastunut – että pitää tutkia ennen kuin hutkia. Yritän itse saada aikaan ihanan … Lue loppuun →

Nyt laitetaan tytöt lautasmalli uuteen uskoon! Ja miehen mahdollisesta, ja täysin turhasta, vastaan pyristelystä huolimatta voinen taata aika onnistuneen illan. Eilen aamulla sulostutin jälleen aamiaispöytää aamuneljän harottavalla katseellani. Toispuoleisesti kiharoiden hiusteni kätköistä aloin ehdotella miehelle jotain vähän erilaista – tänään voisi kokeilla illalla jotain kivaa. Miehen silmissä leimahti hetkeksi riemastunut ja vähän perverssi liekki, vain sammuakseen yhtä nopeasti kuin se oli roihahtanutkin. PIKKUVAIMO: Mä haluan vähän testata, kuinka hyvin sä OIKEASTI tunnet mut. MIES: (hengittää jännittyneesti vain keuhkojen yläosalla, kasvojen väri muuttuu harmaaksi) PIKKUVAIMO: Mä haluan, että sä teet mulle illalla avioliittolautasen. MIES: Minkä? PIKKUVAIMO: Avioliittolautasen! Se on sellainen lautanen, … Lue loppuun →

Oh no! Se iskee salakavalasti. Heräät vain yhtenä aamuna, mietit kahvia keitellessäsi, että mikä nyt on, kun mieltä puristaa ja pinna on niin kireällä, että sitä voisi soittaa. Tuntuu ettei silmät avaudu ja aamiaisen nautittuasi fiilis on kuin uppopaistetulla kananmunalla. Suihkun jälkeen alat sovittaa vaatteita päälle, mutta edellisenä iltana riemunkirjavana valitsemasi asukokonaisuus istuu nyt yhtä hyvin kuin samainen uppomuna hopealusikalla nautittuna. Pikkuvaimo: MÄ OOOON LÄSKI! YHYYYYYYYYYY! Ja miehet voivat ihan saman tien lyödä sen leipäläpensä kiinni. Oli tilanne rationaalinen tai ei, tunnelma oli tosi. Olin täysin lyöty. Olin nainen mielentilassa, jossa kaikki oli huonosti. Tunsin itseni ohuthiuksiseksi muumiksi jolla oli … Lue loppuun →