Setä Arkadia

Kaksi viikkoa meni, ettei hallitusneuvotteluista kuultu mitään. Kalaäänettömyys vallitsi täydellisesti.

Nyt kun kokoomus ja SDP sotivat, tietoa tulee senkin edestä.

Käynnissä on Suomen poliittisen nykyhistorian kovin mediasota ja taustavyörytys, kuka pilasi hallitusneuvottelut ja miten. Tilannetta ei helpota, että SDP:n pääpeluri Eero Heinäluoma (sd.) soittelee kokoomusavustajille vedoten, että neuvottelujen loppuvaiheesta ei saa kertoa julkisuuteen, etteivät puolueiden välit mene lopullisesti pilalle,

Turhaan soittelee. Ne meni jo.

Siis pilalle.

Setä A. toteuttaa tässä kirjoituksessa poliittisen journalismin avaintehtävää: taistelun päätyttyä politiikan toimittajan tärkein tehtävä on laskeutua taistelukentälle, laskea haavoittuneet ja kuolleet ja päivitellä tilannetta.

Lopputulema on ainakin se, että SDP ei tule/pääse enää missään oloissa kokoomusvetoiseen hallitukseen. Puolueen välit ovat pilalla hyvin pitkäksi aikaa. Puoluesihteeri Mikael Jungner (sd.) myönsi sen jo ääneenkin. Kokoomus on hiljaa, koska jatkoneuvottelut painavat päälle. Alkuyrityksen tilalle puskee kok/kesk porvaripohjaa, jossa vihreät saavat halutessaan ja mukaan lähtiessään tavoitteensa paremmin läpi kuin koskaan puolueen historian aikana. Vihreät voi pyytää vaikka luomukuun taivaalta, sekin annetaan.

Kepukin palaa pelilaudalle kuin jumalan armosta.

Mutta samaan aikaan toisaalla: SDP yrittää uutta alkua omin voimin. Kepua kammetaan punamullan taakse, persut mukaan jne. Periaatteet on suomalaisessa politiikassa myyty jo, nyt ostetaan/myydään hilkuilla valtaa ja kaikki lupaukset on unohdettu. Kaikkein kuvottavinta, että SDP:n “historialliseksi” mainostama, sen ja kokoomuksen Portugalin- ja EU:n takausehtopaperi on nyt vain “menneen talven lumia” ja “aikaan sidottu kompromissipaperi”, joka ei enää päde.

Kaksi viikkoa sitten SDP uhkasi liki poliisivoimin, että se on muuttanut Suomen EU-politiikan pysyvästi tiukalle linjalle, ja joka muuta väittää, pää poikki. Se siitä SDP:n historillisesta EU-linjauksesta. Se siitä. Ja Kreikan vastuut odottavat…

Mutta vallanjakoon:

Varmasti esimerkiksi Hakaniemen vasemistolaiset ay-jyrät ihmettelevät, miten tässä näin kävi.

Tarjolla oli SDP:lle katasrofaalisen huonon (tosihuono) vaalituloksen jälkeen sinällään loistokattaus: hallitus, jonne on menossa kaksi vasemmistopuoluetta. Työelämän kannalta siis loistopakkaus. Nyt myös SDP:n kenttä kuuluu olevan sekaisin. Näin tämän ei pitänyt mennä. Säätytalon neuvottelijat pilasivat homman, viesti kuuluu maakunnista. Murina ja krtiiikki Heinäluomaa kohtaan tuntuu kasvavan ja omatkin ihmettelevät, taas kerran, mikä oli puheenjohtaja Jutta Urpilaisen rooli. Tilanne ei lupaa hyvää presidentinvaaleille Heinäluoman kannalta. Osa on uhonnut jopa eroavansa puolueesta, raportoidaan Setä A:lle.

Median piirissä puolestaan ihmetellään, että näinkö pitkälle piti viedä Heinäluoman vendetta Jyrki Kataista/kokoomusta kohtaan. Huonot henkilökemiat varjostivat hallitusneuvotteluita koko ajan ja tuhosivat sen.

Kuka uskaltaaa kysyä asiasta perjantaina SDP:n puoluehallituksessa? Kuka uskaltaa sanoa, että SDP ei ollut vaalivoittaja? Kuka uskaltaa sanoa, että SDP hävisi vaalit?

Tällä hetkellä näyttää siltä, että SDP ryssi kokoomuksen/Kataisen alistamisenhimossaan tilanteen pahemman kerran: pilasi hyvän pelinsä liiallisessa voitonhimossaan.

Kahden viikon aikana SDP oli saanut liki kaikki ehtonsa läpi neuvotteluissa, mutta viime metreillä nälkä kasvoi niin suureksi, että varsinainen tavoite karkasi näköpiiristä. Jos tavoite oli nolata hallitusmuodostaja Jyrki Katainen (kok.), niin samalla tuli nolattua paljon muutakin.

Ohimennen roskakoriin meni myös suomalainen konsensus, jota on maailmalle ihaillen myyty. Varsinkin SDP on sitä ihastellut, luomustaan.

Mihin neuvottelut loppuvaiheessa siis kariutuivat?

Kyseessä oli prosenttiyksikön korotus arvonlisäverokantaan. Rahassa kyse oli 700-800 miljoonan euron summasta.

Hallitusneuvotteluiden johtoryhmässä Jutta Urpilainen (sd.) oli todennut, että “hän ei voi elää puheenjohtajana” jos ALV:tä nostetaan. Tätä ennen SDP oli saanut läpi liki kaikki tavoitteensa, perusturvaa myöten jne. Vajeen kattamiseksi SDP oli esittänyt lapsilisien verollepanoa, tosin ensin niitä olisi nostettu 30 prosentilla. Osan vajeesta SDP olisi kattanut myös kotitalousvähennyksen reippaalla leikkaamisella. Kokoomuksella oli ainoa kynnyskysymys eli se, että tuloverotukseen ei puututa. Kompensaatioajattelukaan ei kuuleman mukaan kelvannut demareille. Jopa syrjässä pidetyt pikkupuolueet ihmettelivät sd-touhua, Anni Sinnemäki (vihr.) ensimmäisenä. Jopa Paavo Arhinmäen (vas.) käytöstä pidettiin joustavana.

Lopulta Kataisen kuppi meni nurin.

Mitä SDP voitti?

Nykynäkymillä ei mitään. Päinvastoin.

Ensi tiistai ratkaisee paljon. Jos eduskuntaryhmät katsovat, että Kataisen luottamus ei riitä, SDP saa hoitaa loput.

Toinen vaihtoehto on uudet vaalit. Ennuste: Ps 28 %, Kokoomus 22 %, SDP 17,1 %, Kesk. 14,1 %.

Johannes Virolainen (kesk.) sanoi aikoinaan, että politiikassa ei pidä koskaan yrittää vastustajasta selkävoittoa. Pelkkä voitto riittää. Vastustajien kanssa pitää elää jatkossakin.

Ehkä tämä unohtui nyt SDP:ltä.

Joka tapauksessa hinnoittelun paikka on nyt vihreillä. Nauttikaa! Ostakaa ministeripaikkoja, pankaa ilmastotavoitteita! Kaikki on teidän. Ydinvoimaa ei tule ja kolme ministeripaikkaa on tarjottimella, silvuplee.

Ps 1.

Kaikkein Suurin Häviäjä on kuitenkin SDP:n varapuheenjohtaja. Maria Guzenina-Richardson. Puolue lähetti hänet mm. A-studioon väittelemään Portugali-paketista keskustan Mauri Pekkarisen kanssa pari viikkoa sitten. Ehkä joku muistaakin. Maria-rouva otti koko keskustelun johtaakseen -- toimittajasta piittaamatta -- tulevan ministerin pömpöösillä arvovallalla, uudella ministerilook-puvulla (heti aamulla päällä) ja permanentilla, joka oli niellyt tuekseen varmaan kilon hiuslakkaa. Se oli se hetki ministerinä. Nyt taas farkut jalkaan. Likiministeri.

Ps 2.

Mari Kiviniemi (kesk.) sanoo, etteivät keskusta ja kokoomus pitäneet yhteyksiä SDP:n ja kokoomuksen neuvottelujen aikana. Se ei ole “iso jytky” vaan “iso höpöhöpö”. Kyllä pitivät.

Ps 3.

Tiistaina ollaan viisaampia, kun eduskuntaryhmät kokoontuvat Pekka Ravin (kok.) kutsusta pohtimaan tilannetta. Voisikohan paikalle tuoda jonkun valtiomiehen vaikka Valko-Venäjältä? Siis kertomaan minne Suomi on herrojensa johdolla ja vastuulla menossa.

OK. OK!!

Ensin toteamus, että keskustelu käy jo edellisblogin hännässä tästä aiheesta ja sitten naivi tunnustus:

Setä A. uskoi lapsenmielellään hallitusneuvotteluissa liikaa järjen voittoon ja logiikkaan. Tuli luultua, että nykyisen kaltaisessa haastavassa talous- yms. tilanteessa Säätytalossa terve järki voittaa henkilökohtaiset antipatiat eri puoluesatraappien välillä. Ja että täysin järjettömien -- kiitos Perussuomalaisten ilmestymisen (huom, ei siis persujen syy) -vaalilupausten jälkeen maasta löytyisi siltikin nippu tolkun ihmisiä ja puolueita, jotka edes yrittäisivät hoitaa maan asiat järjelliselle juoksutukselle.

Turha toivo. Naivia lapsenuskoa.

Keskiviikkoilta oli kiireinen ja suomalaisessa nykypolitiikassa ennenkokematon. Yhäkin enemmän on kysymyksiä kuin vastauksia. Mutta pannaan keskustelun pohjaksi muutamia näkemyksiä, joita voi kyseenalaistaa tai sitten ei. Joka tapauksessa nyt alkaa tiedotussota, jossa hallitusneuvottelujen kaatumiseen etsitään syyllisiä: liikkeellä on syyttäjiä, marttyyreita ja kaikentietäjiä.

Alla oleva sekasotku on tiivistelmä keskusteluista hämmentyneiden poliitikkojen kanssa (pitkä on, joo):

1. Miksi homma kaatui?

- Kuka vetkutti, kuka venytti? Kokoomuksen mukaan pääkonna on SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma, joka viivytys- ja kosto(??)mentaliteetillaan pilasi Säätytalon ilmapiirin ja Jutta Urpilainen oli vain hänen varjonsa. SDP:n mukaan Jyrki Katainen (kok.) puolestaan ei osannut johtaa neuvotteluprosessia, joka jäi kärkkäiden avustajien varaan. SDP:stä syytetään myös Jyri Häkämiestä.

Oma arvio: Heinäluoma ei tajunnut, että raja tuli vastaan ja venytti pelin liian pitkälle. Jyrki Katainen on loppujen lopuksi jollakin tavalla idealistisesti politiikkaan suhtautuva ihminen -- toisin kuin kokoomuksessa useimmat. Kataisen vastenmielisyys Heinäluomaa kohtaan on tiedossa ja alv:n prosentin korotusesityksestä syntynyt vetkutus oli liikaa -- tässä yhteydessä rakas lukija voi käydä lukemassa vihreiden Osmo Soininvaaran blogin aiheesta. Joka tapauksessa vastaavaa poliitikkojen antipatiaa on nähty viimeksi 1980-luvun alussa Kalevi Sorsan (sd.) ja Paavo Väyrysen (kesk.) välillä. SDP:ssä on lisäksi ollut vallalla ihmeellinen illuusio, että se voitti vaalit, vaikka tulos oli historiallisen huono.

2. Kepu tilalle?

- Ensialkuun Kataisen esittelemä jatko nauratti. Puheenjohtaja Mari Kiviniemi (kesk.) ilmoitti vaalien jälkeen, että kepu lähtee hallitukseen vain uusien vaalien jälkeen tai kun kansa on kadulla. Kepun johto pohtii lauantaina uutta tilannetta.

Oma arvio: Miksipä kepu ei hallitukseen silti lähtisi, jos se naamioidaan tyyliin “isänmaa kutsuu”. Kepu ei pärjää ehkä oppositiossakaan Perussuomalaisia vastaan ja hallitushommat se osaa. Uusiin vaaleihin täysin persaukisella puolueella ei ole varaa. Lisäksi Mauri Pekkarisen ja Antti Rantakankaan kaltaiset ihmiset ovat jo pohtineet avoimesti, että oppositio on puolueelle väärä paikka, kun edessä on asioita, joihin hallituksessa voi vaikuttaa. Nyt on tilaisuus panna muutama ehtokin hallitukseen menolle. Lisäksi kepu aikoo sitouttaa oman ryhmänsä hallitukseen menolle käymällä koko hallituksen muodostamiseen liittyvän eduskuntaprosessin alusta alkaen uudelleen. Mutta: porvarirakkaus ja pyrkimys hegemoniaan vallitsee monen keskustan taustavaikuttajan ja edustajan aivolohkossa.

3. Persut hallitukseen?

- Sitähän kaikki ovat halunneet alun alkaen, mutta PS jäi itse suoraan ulkopuolelle Portugalin tukipaketin sekä EU:n talousvakausratkaisujen jälkeen. Timo Soinin mukaan puhelin on auki, mutta puolueen EU-linja ei muutu. Kokoomus ei aio EU-linjaansa muutaa. SDP:ssä on puolestaan jo unohdettu (siihen meni kaksi tuntia) kokoomuksen ja SDP:n Portugali- ja EU:n vakaussopimus ja SDP yrittää taustalla saada persuja uuden, Jutta Urpilaisen varaan tehtävän yrityksen taakse.

Oma arvio: Näyttää hankalalta. Jos SDP unohtaa kokoomuksen kanssa tekemänsä Portugali-sopimuksen, sille nauretaan kaikkialla. PS ei ole muutenkaan kypsä hallituspuolueeksi, minkä Soinikin tietää -- nyt. Lisäksi PS voi nauraa oppostiossa SDP:lle ja Vasemmistoliitolle, jotka kävivät hallitusneuvotteluissa sen verran, että EU-aiheesta riittäisi ilkkumista -- varsinkinkin, kun uusi Kreikan tukipaketti odottaa jo ennen juhannusta.

4. SDP palaa neuvotteluihin?

- Kannattiko 13 päivän neuvottelut vetää viemäristä alas, kun jo keskiviikkoillansuussa sopu oli lähellä? Onko yksi alv-kiista sen arvoinen, että hallitussopu kaatuu?

Oma arvio: Täysin mahdollista. Teatteri kuuluu politiikkaan. Jos SDP (ja Heinäluoma) ja kokoomus (ja Katainen) nukkuvat yön yli ja katsovat tilannetta, vaihtoehtoja seuraavalle hallitukselle on aika vähän. Edellyttää myös raakan paljon henkilökemioiden paranemista nykytilanteesta. Kannattaa myös muistaa, että kannettu vesi ei pysy kaivossa, eli jos asioista ei tule mitään, sitten ei tule. Oletettavaa on, että esimerkiksi ay-liike ei enää pelkästään kehu demreita, jos kiukuttelun ja venyttelytn seurauksena on neljän vuoden jatko porvarihallitukselle. Painetta on.

5. Uudet vaalit?
- Timo Soinin märkä uni. Voitto olisi varma.

Oma arvio: Ei tule, ellei ole pakko. Se on hyvä ratkaisu vain Soinille ja ehkä kokoomukselle. SDP:n kannatus ei ole nousussa ja kepun kannatus on laskussa -- ja rahat loppu. Urho Kekkonen yritti taittaa SMP:n uusilla vaaleilla 1970-luvulla, hänkään ei onnistunut.

Ps 1.

Ylläoleviin kannattaa suhtautua kuten muihinkin ennustuksiin: pieleen nekin ovat menneet.

Ps 2.
Mutta pankaa parempaa tilalle. Hallitusneuvotteluissa on neljän vuorokauden tauko. Saa nähdä, mitä tapahtuu, kun porukka nukkuu pari yötä…

Ps 3.
Politiikka on palannut politiikkaan. Myös pelin politiikka. Loppuihan se konsensus, kun sitä aikansa manattiin. Saapi nähdä, mitä tulee tilalle? Meinaan, voi alkaa se puuristin tienaaminen… Mutta jos hatka tulee, kk:ta ei jätetä…

MTV3:n uutiset julkistaa tänään Taloustutkimukselta tilaamansa tutkimuksen, pitäisikö etanan vauhdilla etenevien hallituneuvottelijoiden puoluepoppoo vaihtaa.

Ei pitäisi, sanoo kansa.

Eli tehkää hommanne loppuun, Te Urheat kokoomuksen, SDP:n, Vasemmistoliiton, vihreiden, Rkp:n ja kristillisten neuvottelijat. Hop hop!

Nykyisen kuuden koplan jatkamista kannattaa 54 prosenttia. Uutta vauhtia ja puolueiden vaihtoa Säätytalolle toivoo 36 prosenttia vastanneista ja 10 prosenttia ei osaa ottaa asiaan kantaa. Eli yhdettätoista päivää jatkuvat hallitusneuvottelut eivät ainakaan vielä ole saanet kansalaisten vieteriä lopullisesti poikki.

x x x x x

Tutkimus antaa kylmää kyytiä myös niille, jotka ovat ehkä miettineet, että hallitusneuvotteluiden vetovastuu annettaisiin kokoomuksen Jyrki Kataiselta SDP:n Jutta Urpilaiselle. Vain 16 prosenttia haluaisi demarin pääministeriksi, kokoomuspääministeriä kannattaa 64 prosenttia.

Ero on huikea.

Toisaalta demarien kannatus hallituspuolueeksi on kaikkein korkein, vankempaa kuin hallitusmuodostaja kokoomuksella. Peräti 83 prosenttia kansalaisista haluaa demarit hallitukseen, kokoomuksella vastaava luku on 73 prosenttia. Se kertoo siitä, että SDP halutaan vastuuseen ja päättämään. Luku on kova.

Perussuomalaisten vaapaaehtoinen luikkiminen suoraan oppositioon ei miellytä. Peräti 72 prosenttia olisi halunnut persut uuteen hallitukseen eikä oppositioon huutelemaan. Vastuuta oli tarjolla, se ei kelvannut.

Kaikkien puolueiden prosentteja ei kannata tässä puntaroida, ne löytyvät uutissivuiltamme. Mutta yksi asia loistaa ylitse muiden:

Se on vihreiden suosio hallitusneuvotteluissa.

Se on nimittäin surkea.

Kansa ei vihreitä hallitukseen halua. Vihreiden kannatus uuteen hallitukseen on kaikkein pienin, vain 20 prosenttia kannattaa vihreiden pysymistä Säätytalon neuvotteluissa.

Eli jos vihreillä herää vielä lähtöhalut neuvotteluista, niin tästä tutkimuksesta saa tukea.

Soromnoo! sanoisi Suomen kansa.

x x x x x

Yksi oma lukunsa tämänkin tutkimuksen perusteella on Herra Puheenjohtaja Timo Soini, Perussuomalaiset.

Soinin puolue siis halutaan hallitukseen, mutta Soinia ei haluta pääministeriksi. Soinin pääministerikannatus on vain 7 prosentin luokkaa. Sama ilmiö on ollut presidenttimittauksissa, joissa Soinin kannatus ei yllättäen ole lähtenytkään nousuun. Enemmistö persuja äänestäneistäkin haluaa pääministerin paikan kokoomukselle, ei Soinille. Ja neljän prosentin kannatus presidenttikyselyissä ei ole mikään kansanhuumaluku -- päinvastoin. Samaan aikaan itse puolueen kannatus on vaalien jälkeen vain noussut.

Mistä se kertoo?

Pitää varmaan kysyä asiaa puolueen johtavalta ajattelijalta, sirkkeliukko Hakkaraiselta, joka voisi selittää ilmiön kansankielellä. Onko niin, että Soini-buumi meni vaalien myötä? Isompiin tehtäviin Soinilla ei näytä nyt olevan kannatusta.

Muuten? Voidaanko kuuluisa, journalistien selkeäkielisyyden toteemihahmo “Pihtiputaan mummo” vaihtaa yhtä kuntaa etelämmäksi “Viitasaaren ukoksi”? Kuulostaisi jotenkin haastavalta: “Pitää kirjoittaa niin, että Viitasaaren ukkokin sen ymmärtää.”

Ps 1.

Hallitusneuvottelujen tahmeutta ja suomalaispoliitikkojen päättämättömyyttä seuratessa moni on saattanut haikailla jopa monarkiaa tilalle. Vaan ei se mene putkeen naapurin Kalle Kustaallakaan. Ei ole enää tällä eikä viime vuosisadalla ollut herkkua olla kruunupää. Toista se oli ennen vanhaan, pää olisi hakattu irti kaiken maailman skandaalikuvien levittäjiltä ja nostettu torille pylvään nokkaan muille varoitukseksi. Se temppu on osattu ennen vanhaan Ruotsissakin.

Ps 2.

Kepussa aletaan herätä nimiä myöten pohtimaan syitä vaalitappioon. Mauri Pekkarisen (kesk.) mukaan vika oli naamassa. Ei tosin hänen omassaan, vaan puheenjohtaja Mari Kiviniemen (kesk.) naamassa. “Näytti siltä, että keskityttiin enemmän henkilöön kuin asiaan”, Pekkarinen analysoi puolueensa vaalitaistelua. Jatkossa tilannetta ei varmaan helpota, että Kiviniemi ilmoitti välikäsien kautta, että Pekkarien ei kelpaa ryhmäjohtajaksi, mistä Pekkarinen loukkaantui. Mauri on tehtävänsä tehnyt, Mauri saa mennä. (Jep, todettu jo aikaisemmin.)

Lupaus, että blogia ei päivitetä, ennen kuin hallitusneuvottelut alkavat edetä, pätee.

Ne näet etenevät. Vauhti on tosin sama kuin maankohoamisella merenkurkussa. Hallitusvenkaamista sivusta seuraavat kepusatraapit ovat ristineet Säätytalonkin uudestaan: se on nykyään Säätötalo.

Mutta aina tapahtuu.

Vasemmistoliitto on ulkoistanut ulkopoliittiseen työryhmään kuuluneen neuvottelijansa, ex-kansanedustaja Jaakko Laakson pihalle Säätytalolta (Säätötalolta). Laakso ehti toimia alkuviikon hallitusneuvotteluiden ulko- ja turvallisuustyöryhmän “tiedotuspäällikkönä”. Hän ei neuvottelijoiden kannalta luonut varsinaisesti ns. luottamuksen ja yhteisymmärryksen ilmapiiriä, eikä Laaksoa enää loppuviikosta neuvotteluissa nähty. Toisaalta työkin tuli valmiiksi. Tietovuodot (joita Setä A. tukee aina) työryhmän työstä ja Nato-kirjauksista, varsinkin kun ne olivat ilmeisesti asenteellisella tavalla vääriä, olivat silti liikaa. Nyt “Jakke” on puoluelähteiden mukaan “matkoilla”. Matka sopi kaikille enemmän kuin hyvin. Neuvotteluista erkaantuneen Markus Mustajärven (vas.) poistuminen oli kuuleman mukaan myös kaikkien kannalta oikea ratkaisu, ihan hygieniasyistä.

x x x x x x x

Kunnolla neuvottelut etenevät, kunhan SDP saa päätettyä, kenestä tulee valtiovarainministeri.

Sen tittelin ympärille kiteytyy paljon. Samaan sotkuun kuuluu ulkoministerin paikka ja ratkaisu, kuuluuko se kokoomukselle vai SDP:lle.

Odotus on, että puheenjohtaja Jutta Urpilainen (sd.) lähtee valtiovarainministeriksi. Säätytalolähteet kertovat kuitenkin, että Urpilaisen näytöt eivät tällä saralla vakuuta. Eero Heinäluoma (sd.) osaa homman vanhasta muistista, mutta jos Heinäluoma lähtee valtiovarainministeriksi, ulkoministeriksi (vai opetus-?) siirtyvä Urpilainen olisi sen jälkeen ns. puheenjohtaja, joka kärsisi kroonisesta villeitälä-sydroomasta.

Vaan entäpä jos valtiovarainministeriksi istutetaankin SDP:n puoluevaltuuston pj. Jouni Backman?

Sen ratkaisun kanssa Urpilainenkin voisi elää esimerkiksi ulkoministerin roolissa, varsinkin jos Heinäluoma menisi puhemieheksi. Kannattaa muistaa, että Kalevi Sorsakin hoiteli ulkoministeriötä puheenjohtajan paikalta, samoin Pertti Paasio.

Kiista on kuitenkin kova, saako SDP ulkoministeriön. Mihin sitten sijoitetaan Alexander Stubb (kok.), joka veti ulkoministeristatuksellaan puolueelleen Uudeltamaalta 41 768 ääntä?

Peruspalveluministeriksikö?

Kaikkein hauskinta olisi, että kaiken kohkaamisen jälkeen ulkoministerin paikan saisi Erkki “The Red” Tuomioja (sd.). Se olisi myrkkyä nyt hyviksi mainostetuille USA-suhteille. Ilmavoimat voisi varautua siihen, että amerikkalaiset peruisivat Horneteihin liittyvän ilmasta maahan -ohjusten (JASSM) kaupan, joita ei hyväksytty USA:ssa Tuomiojan ulkoministerikaudella. Ja jos niitä on jo joihinkin hävittäjiin asennettu, amerikkalaiset hakisivat ne pois… Toisaalta Tuomioja on niin kyvykäs mies, että hän voisi hoitaa sekä um:n että vm:n. Valtioulkoministeri?

Vaan oottellaan. Jospa jo ensi viikon puolivälissä tiedetään…

Ps. 1.

Vaikka hallitusneuvottelut venyvät, aika ei tule pitkäksi. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on järjestänyt toistaiseksi tivolikivaa joka päivälle niin miksei myös ensi viikoksi? Mikä on huomisen Hakkarais -uutinen? Mitä tekee tohtori Halla-aho? Kuka persu pitää kovimman rasistipuheen?

Ps 2.

Puheenjohtaja Timo Soini (pers.), joka siis jäi suoraan oppositioon, on kotoisin Raumalta. Hän voisi joutessaan pyytää neuvoja laumansa kasvattamiseen naapurikaupungin mieheltä, porilaislähtöiseltä (nykyään Kiuruvesi), legendaariselta puolustusvaliokunnan ex-puheenjohtajalta Kalevi Lammiselta (kok.). Lammisen siviiliammatti oli apukoulun opettaja.

Ps 3.

Ja jos/kun Kreikka on nurin ennen juhannusta, ja jos/kun IFM vetäytyy Kreikan rahoituksesta, niin onhan hauska nähdä uusi sdp:läinen valtiovarainministeri kerjäämässä poliittista tukea uudelle Kreikan tukipaketille…

///päivitys alkuun 28. 5. -- ja ultimaatumi:

- Setä A.
///Tänään lauantaina (21.5.) työryhmät kokoontuvat taas Säätytalolle.

Kyllä siitä hallitus syntyy, uskokaa pois. Paavo Arhinmäkikin (vas.) heittää lenkkikengät pois ja vastaa kyselytunnilla jo kesäkuussa ministerinä nappaskengät jalassa kuin aikapoika, Aleksis Kiven terminologiaa käyttääkseni.

Mutta.

Koska netissä leviää vankka tieto, että maailmanloppu kohtaa ihmiskuntaa tänään lauantaina klo 18, niin pannaanpa tähän alle hallituksen ja Jyrki Kataisen (kok.) kunniaksi ja ylistykseksi ja hallituspohjan (pohja eduskunnassa, kansanedustajamäärä) mukaisesti virsikirjan virsi 126. Opiskelijatkin osoittavat mieltään Säätytalon edustalla kuorolaulun voimin. Ja laulettiinhan sitä Moskovan-matkan alla jumalaompilinnaamme J. K. Paasikivellekin, joka on niitä harvoja kokoomuspääministereitä, niin miksipä emme siis tempaisisi tätä allaolevaa Jyrki Kataisen kunniaksi ja ylistykseksi hänelle voimia toivoassamme.

Virsi tunnetaan ns. Hilariuksen kiitosvirtenä. Sanat siihen rustasi Wilhelmi Malmivaara armon vuonna 1904.

Ja vastaus jo etukäteen: lääkitys on kunnossa, kiitos kysymästä.

Virsi 126:

Me kiitämme sinua,
me sinua rukoilemme,
me ylistämme ja kunnioitamme sinua. Me sinua kiitämme
sinun suuren kunniasi tähden.
Oi Herra Jumala, taivaallinen Kuningas, Isä, kaikkivaltias Jumala!
Oi Herra, kaikkein korkeimman ainoa Poika,
Jeesus Kristus!
Oi Herra Jumala,
Jumalan Karitsa,
Isän Poika,
joka pois otat maailman synnit, armahda meitä!
Sinä yksin olet pyhä,
sinä yksin olet Herra,
sinä yksin olet korkein,
Jeesus Kristus,
Pyhän Hengen kanssa
Isän Jumalan kunniassa.
Aamen.

Ps 1.
Tuosta tulikin mieleen, että Mauri Pekkarinen (kesk.) epäilemättä loukkaantui puheenjohtajalleen Mari Kiviniemelle (kesk.), joka vaati keskustan eduskuntaryhmän johtoon “nuorempia voimia”. Niinhän se on: Mauri on tehtävänsä tehnyt, Mauri saa mennä.

/// Päivitys keskiviikkona hiukan ennen 18:aa. Alla olevaan ei ole lisättävää. Kuuden puolueen hallitusta tehdään. Optimistisin aikautaulu on se, että hallitus nimitetään ensi viikon perjantaina ja sitä edeltävänä keskiviikkona / torstaina puolue-elimet hyväksyvät hallitukseen menon ja ministerilistan. Suurin uutinen olisi, että Säätytalon neuvotteluista joku lähtisi kesken pois -- sellaista tuskin tullaan näkemään.

Ja nyt on sitten virallisesti puhallettu ministerikiimapilliin! Tööt!

Kuudessa puolueessa alkaa taistelu paikoista jo nyt. Vaikka pääneuvottelijat väittävät, että nimi- ja salkkukysymyksiä ei edes mietitä ennen kuin lopussa, sitä on turha uskoa. Paikkoja jaetaan jo täyttä päätä. Eli: nimiä peliin tälläkin palstalla.

Kun puoluelistaa katsoo, niin voi aina filosofisesti kysyä: tätäkö varten kansa äänesti kuten äänesti? Enää olisi puuttunut, että kepukin olisi kinuttu hallitukseen ja vaalien ainoa voittaja olisi jäänyt oppositioon… (huom! paino on sanalla jäänyt, ei jätetetty, koska PS ei edes lähenyt neuvottelemaan tavoitteistaan.)

Setä A.

///

“Vasemmistoliitto iloitsee hallitusoven raottumisesta.”

Näin otsikoi STT uutisensa siitä, miten Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä otti vastaan SDP:n vetoavun, että sekin otetaan mukaan hallitusneuvotteluihin

Näin muuttuu maailma.

Vielä vappuna moni luuli, että hallitukseen menee Perussuomalaiset syömään EU-vastaisen linjansa. No eipä mennyt. Sen sijaan neuvotteluihin lähtee Vasemmistoliitto, jonka puheenjohtaja Paavo Arhinmäki vielä vappupuheissaan ilkkui, miten Timo Soinilla “napit vain lentelevät”, kun hän kääntää takkiaan. Njaa. Njaa.

Vasemmistoliiton ryhmä ei kannastaan äänestänyt, mutta vastaan olivat Jyrki Yrttiaho Raisiosta ja Markus Mustajärvi Kemijärveltä sekä tamperelainen Anna Kontula -- hän kuulemma puoliksi.

Takkeja nyt kääntyy siinä määrin paljon kaikilla tahoilla, että kaipa siinä yksi Vasemmistoliittokin menee ikään kuin vitsinpoikasena.

Keskustalle ja PS:lle kyseessä on joka tapauksessa hieno vahingonilouuutinen. Vasemmistoliitto saa varautua neljä vuotta raikuviin opposition ivanauruihin, kun se siunaa kaiken mitä vaaleissa vastusti. Samaan aikaan SDP:kin nauttii, kun vasemmisto-oppositio imaistaan sen nöyräksi oppipojaksi hallitukseen kahdella hunajaisella ministeripaikalla. Follow me, my young badawan Paavo, hymyilevät Jutta Urpilainen (sd.) ja Eero Heinäluoma (sd.), mutta jedimestarien matkassa saattaa joutua myös voiman väärälle puolelle…

Vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja ja ex-ministeri Martti Korhonen ja kansanedustaja Mustajärvi näkevät varmaan päiväunia nopeasta sukupuolenvaihdoksesta, sillä Vasemmistoliiton kakkosministeri saisi olla mielellään nainen Pohjois-Suomesta.

Kyseessä on ns. huttusjuttus-ilmiö, joka nähtiin viimeksi sateenkaarihallitusta tehtäessä 1995. Silloin arpa osui 1. kauden suomussalmelaisedustajaan, pystymetsästä hallitukseen nostettuun Terttu Huttu-Juntuseen (vas.). Samalla logiikalla nyt on kansanedustaja Merja Kyllösen vuoro. Kyllönenkin on Suomussalmelta, mutta onko hän liian kokenut, kun on jo toisen kauden edustaja.

x x x x x x x

Muutenkin tuntuu kuin elettäisiin uudelleen kevättä 1995, jolloin Paavo I Suuri Lipponen (sd.) teki sateenkaarihallituksensa, keskusta jätettiin oppositioon ja Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa.

Erojakin on.

Suomen jääkiekkojoukkue ei ollut silloin yhtä kännissä kuin nyt eikä presidentti-instituution arvovaltaa vedetty läskiksi kännisten pelaajien kotiinpaluriehassa. Kun Anssi Salmela otti Tarja Halosen syleilyynsä, niin mahtoikohan toriyleisö ja pelaajajoukko miettiä, että kyseessä ei ollut vain “meidän Tartsi”, vaan valtiollinen instituutio. Ehkä tämä olisi kannattanut muistaa myös Halosen itsensä. Joka tapauksessa nyt saattaa moni nuorikin muistaa, että kyllä sitä saa pelin päälle kännin ottaa, koska satatuhatta ihmistä kokoontuu ihailemaan sellaista touhua torille presidentin vedolla ja televisioyhtiöt levittävät koko komeuden kaikelle kansalle -- ihastelumielessä.

Onpa kivaa olla tosikko, mutta voisiko joku alan ammattilainen sanoa, että yli mentiin -- ja pahasti.

Asia kuuluisi kulttuuri- ja urheilumininisteri Stefan Wallinille (r.), mutta hän ei uskalla sitä tehdä.

Urheiluministerin oli varmaan mukava nautiskella kultajuhlan alkujulkisuudesta, mutta kun vastuullisuudesta haluttaisiin kysyä, Wallinista ei näy kuin takavalot. Viime kesänä sama ministeri oli huolissaan jopa Mari Kiviniemen (kesk.) takapuolen kuvaamisesta (“loukkaavaa”), mutta kun Leijonien humala-esiintymisestä olisi haluttu kysyä, Wallin juoksi kameroita karkuun. Haastatteluja ei tullut. Puoluesisar Astrid Thors (r.) puhisi kiukkuaan urheilukansan käytöstä kohtaan eduskunnassa, mutta miesministeriä ei näkynyt.

Saa nähdä, jatkuuko Wallinille sama apurahajakajan homma täydellä palkalla kuin kuluneen neljän vuoden aikana?

x x x x x x x

Palataanpa hallitusneuvotteluihin.

Jyrki Katainen (kok.) kuuntelee siis huomenna Vasemmistoliiton ja Vihreiden tarkemmat perustelut. Jos arvata saa, perjantaina Säätytalolla alkaa hallitusneuvottelut kuuden puolueen voimin. Ne, jotka Säätytalon ovesta menevät sisään, tulevat sieltä ulos vain seuraavaan hallitukseen.

Ministeripaikat jaetaan näin:

Kokoomus: 6 (pääministeri).
SDP: 6.
Vasemmistoliitto: 2.
Vihreät: 2.
Rkp: 2.
Kristilliset: 1.

Taistelu on kovaa ja kokoomuksessa pelätään varsinkin Eero Heinäluoman tuhovaikutusta neuvotteluilmapiirille. Odotus on se, että Heinäluoma tulee paikalle, vetää neuvottelut äärimmilleen, mutta lähtee lopulta itse puhemieheksi valmistautumaan presidentinvaalitaisteluun.

Nyt vaan arvailemaan muita nimiä / paikkoja.

Ps 1.

Mauri Pekkarinen (kesk.) on luvannut juoda itsensä kossukänniin, jos demarit pystyvät todistamaan saaneensa mitään uusia tiukennuksia EU-tukiehtoihin. Asia olisi pitänyt ratkaista nopeammin. Jos Pekkarinen olisi hävinnyt vetonsa, hänkin olisi voinut nousta Leijonien viereen Kauppatorin lavalle laulamaan Saku Kuosmasen johdolla -- ei olisi porukasta erottautunut.

Ps 2.

SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungnerkin on ärhäköitynyt Pekkarinen vs. SDP -sodassa siinä määrin totuudenselvittäjäksi, että hän on saanut jo puolueen piirissä uuden lempinimen: “SDP:n Elliot Ness.”

Hallituksen synnyttäminen on mennyt sellaiseksi farssiksi, ettei olisi arvannutkaan. Prosessi, joka ei siis kestä kehumista, on paljastanut kansalle avoimesti miten valtion asioita hoidetaan. Voisi sanoa, että päiväkodin askarteluhuoneen tyylillä, mutta siinä tulisi loukattua päiväkodin askarteluhuoneita.

Vastuuta olisi jaossa, mutta se ei tunnu kelpaavan kenellekään. Tärkeintä on murjottaa, näytellä loukkaantunutta tai mennä kansan valtakirjan kanssa suoraan oppositioon riekkumaan katsomosta.

Tältä tämä näyttää. Ja se, miltä se näyttää, merkitsee nykypolitiikassa.

Jyrki Katainen (kok.) sai puolueelleen vaalivoiton./// sori tähän uusi lisäys, kiitos kommentoijan huomautuksen. Tietenkään mitään vaalivoittoa ei tullut kokoomukselle, mutta suurimman puolueen asema tuli ja kokoomus oli ykkönen./// Se on osoittautumassa painajaiseksi, jota katsellessa näkee millainen maan poliitinen eliitti tällä hetkellä on.

Ei käy kehuminen ketään.

Kysymys kuuluu, tällaistako kansa odotti.

Aloitetaan jytkyvoittaja Timo Soinista (pers.). Soinin 39 hengen eduskuntaryhmä meni suoraan oppositioon Portugali-linjausten takia. Käviköhän kenelläkään mielessä, että ehkä osa äänesti soinilaisia myös hoitamaan niitä kotimaan asioita, joista turuilla ja toreilla vaalien alla huudettiin. Soinin on temppunsa jälkeen turha huudella katsomosta taitetusta indeksistä tai siitä, ettei hallitus hoida asiaa. Valtaa oli tarjolla. Se ei kelvannut. Viitasaaren ABC-huoltoasemalla muuan älykkösahuri saa paistatella kansan lukutaidottomana sankarina, mutta osa puoluetta äänestäneistä taitaa jo häveten miettiä, mitä tulikaan tehtyä. Profeetta Jussi Halla-ahon valtaannousun ensimmäiset päivät ovat menneet eri lehtien valokuvia (siis omia) tutkiskellessa ja medialle yhteistyökieltoja jakaessa, mikä on ensimmäinen vaihe matkalla kohti lopullista naurettavuutta.

Sitten mennään demareihin.

Puheenjohtaja Jutta Urpilaisen (sd.) pitäisi jo näyttää, kuka puoluetta johtaa -- hän vai Eero Heinäluoma (sd.), joka punaisen kapellimestarin roolissa on sanellut kaikki SDP:n hallitustunnusteluihin ja Portugali-pakettiin liittyvät liikkeet. Se on ollut odottelua ja ehtojen kanssa taiteilua, venyttämistä ja vatkuttamista, vaikka maahan pitäisi saada enemmistöhallitus. SDP:ssä on syntynyt illuusio vaalivoitosta ja siitä, että SDP johtaa koko hallitusprosessia, vaikka puolue sai vaaleissa historiallisen surkean tuloksen.

Keskiviikkona näytti hetken hyvältä, kun Urpilainen ja Katainen tulivat kertomaan Portugali-sovusta. Siihen se sitten loppuikin, kun alkoi loukkaantumisteatteri.

Vaihtoehtona voisi kysäistä, että miltä olisi näyttänyt, jos Katainen ja Urpilainen olisivat heti alkuun nopean tilannekatsauksen jälkeen todenneet realistisesti tilanteen, aloittaneet hallitusneuvottelut ja sanoneet pontevasti, että vaikeassa tilanteessa muodostamme maahan mahdollisimman nopeasti poliittisen enemmistöhallituksen ja unohdamme erimielisyytemme ja epäluulomme.

Se olisi ollut valtiomiesmäisyyttä.

Mutta ei. Hiekkalaatikkotouhut tulivat tilalle.

Nyt voi jo kysyä, oliko Jyrki Kataisen ratkaisu eriyttää Portugali omaksi kysymyksekseen sittenkään oikea. Jos se olisi ollut yksi osa normaalia hallitusneuvotteluprosessia, Säätytalolla oltaisiin ehkä jo neuvottelujen loppuvaiheessa. Portugalista olisi neuvoteltu samaan tyyliin kuin vaikka tulevista veroratkaisuista tai valtion omistajapolitiikasta. Portugali nousi aivan suhteettoman kohkaamisen aihioksi.

Nyt odotetaan maanantaita ja sitä, yrittääkö SDP saada vielä Vasemmistoliiton sisään jollakin kiemurtelulla. Teatteri jatkuu.

Romahduksen kokenut ja tynkäpuoleeksi kutistunut vihreät päätti perjantaina mennä hallitukseen ja lateli tiukkoja ehtojaan kuin vaalien voittaja. Mikäs siinä. Vihreillä on pelin paikka. Mutta esimerkiksi Timo Soinilla ei ole varaa irvistellä vihreille pätkän vertaa: kuten sanottu, valtaa oli tarjolla, ei kelvannut.

Kristilliset ja Rkp menevät tietenkin hallitukseen kuin hallitukseen ilman ehtoja. Se tästä enää puuttuisi, että kansakunta pidätäisi henkeään ja odottaisi, millä ehdoilla Päivi Räsänen (kd.) suostuu isänmaan pelastajaksi.

Tuleva oppositiopuolue keskusta istuu puolestaan avustajineen toimitusministeristössä ja valmistautuu oppositioon valtion virkakoneiston avustuksella.

Pakko tämä on nyt sanoa, ja lujille ottaa: mutta ikävä on Paavo Lipposen (sd.) aikoja. Lipponen kiukutteli ja öykkäröi omalla tavallaan, mutta Lipposta seuratessa tiesi ainakin yhden asian:

Maan asiat olivat hoidossa.

Olisi edes Esko Aho (kesk.).

Onneksi maassa on virkamiehiä.

Valtiomiehiä ei nimittäin ole.

Ja jos tuosta hallitus vielä joskus tulee, niin mitäkähän sitäkin tulee.

Ps 1.

Ilmoja pitelee.

Koetetaanpa päivittää tätäkin tekstitunkiota välillä.

Toisaalta eipä edelliskirjoituksen jälkeen ole ollut paljoa lisättävääkään.

Mutta nyt kun hallitusneuvottelut nytkähtävät merkittävästi eteenpäin, on aika katsoa miten (ehkä) käy.

Portugalin tukipaketti on siis selvä. Se, että kokoomus ja SDP löysivät lopulta toisensa, ei ollut yllätys. Kuka aidosti uskoi, että SDP lähtisi tosissaan EU-vastaiseen rintamaan? Sen jälkeen puolueen edustajat eivät olisi kehdanneet naamansa näyttää eurooppalaisten sisarpuolueidensa kokouksissa. Joka tapauksessa SDP sai keskiviikkoiltana kokoomuksen kanssa/johdolla julkistettuun yhteiseen EU-paperiin sen verran tuhtia vaatimus- ja ehtotavaraa sisään, että sen kanssa voi elää.

Ensi keskiviikkona päästään siis varsinaisiin hallitusneuvotteluihin.

Ensimmäinen tulkinta on, että kokoomuksen ja SDP:n yhteispaperi rajasi Perussuomalaiset sen siliän tien hallituksen ulkopuolelle. Paperi sisältää siis sitoutumisen siihen, että Portugalin lainaohjelma etenee, väliaikaisessa rahoitusvakausvälineessä ERVV:ssa ollaan mukana, samoin pysyvässä vakausmekanismissa EVM:ssa ja rahoitusjärjestelmän pelisääntöjä muutetaan.

Ja näin paperin alussa lukee:

“Uusi muodostettava hallitus sitoutuu viemään nämä neljä kokonaisuutta eteenpäin eduskunnassa ja muissa tarvittavissa päätöksentekoelimissä.”

Tuo lause onkin paperin mielenkiintoisin yksityiskohta. Sitä nimittäin muutettiin loppumetreillä:

Alun perin siinä luki “…hallituspuolueet sitoutuvat…”. Ja nyt siis “… hallitus sitoutuu…”

Tiedä häntä mitä se lopulta merkitsee, mutta piru asuu yksityiskohdissa, kuten britit sanovat.

Joka tapauksessa Jyrki Katainen (kok.) kertoo joko torstaina tai perjantaina, kenen kanssa Säätytalon urakka aloitetaan. PS on aluksi mukana pomminvarmasti, sillä suurinta vaalivoittajaa ei yksinkertaisesti niin vain jätetä ulos.

Tilanne onkin luotu sellaiseksi, että jos jos joku nakkaa persut ulos hallituksesta, se on persut itse. Jos hallituksen kahden pääpuolueen linja ei kelpaa, se ei kelpaa. Kyseessä on siinä mielessä ota tai jätä -paperi. Vapaamatkustajille ei ole tilaa. Paitsi joissakin kohdissa, ehkä. Kuten tuo yo. lauseen muuttaminen antaa ymmärtää.

Timo Soini ymmärtää varmaan ilman neuvojakin, että ansa on viritetty. Julkisten puheiden ja kannanottojen jälkeen kokoomuksen ja SDP:n paperi on vaikeaa niellä. Yhtä vaikeaa se on PS:n 39:lle kansanedustajalle. Äänestäjien eteen ei ole helppo palata tunnustamaan, että muun ruuan puutteessa ensimmäisenä Arkadianmäellä piti syödä periaatteet.

Sitä paitsi: Ei hallitus yhtä puoluetta kaipaa, oli se millainen puolue-Rokka tahansa.

Ja muita tulijoita riittää, kuten vaihtoehtojakin: Kokoomus, Rkp ja KD = 60 / SDP ja Vasemmistoliitto = 56. Yhteensä silläkin pohjalla on 116 edustajaa.

Jos PS on poissa, Vihreät odottavat paita hampaissa…

Kepussakin mietitään, oliko järkevää sanoa lopullinen EI, kun edessä on historiallisia kuntarakenteen ja aluepolitiikan muutoksia. Niitä olisi helpompi vahtia sisältä kuin ulkoa.

Ps 1.

Persujen tohtorismies, hallintovaliokunnan fyh.. eiku pj. Jussi Halla-aho on käynyt hyökkäykseen Aamulehteä vastaan. Syy on se, että Aamulehti on julkaissut tohtorista valokuvan!! Lehden on kuulemma turha kysellä hallintovaliokunnan pj:ltä jatkossa mitään. No, eipä siinä ihmeempää. Protesti oli puolueen vaaliohjelman mukainen: ehkä arkistokuva oli liian postmoderni ja näin ollen puolueen linjan vastainen. Iltapäivälehdissä vastaavaan marmatukseen on muuten totuttu ikäloppujen missien taholta, niistä ei tahdo paraskaan kuvaaja saada kunnon otosta.

Ps 2.

Historiallisesti on hupaisaa, että ensimmäinen Halla-ahon edustajauran aikana tehty hyökkäys kohdistui juuri Aamulehteä vastaan…

Ps 3.

Jossain Aamulehden levikkialueella kuuluu joku PS-edustaja vaatineen sitäkin, etteivät toimittajat, joilla ei ole kansan luottamusta, edes voi kirjoittaa perussuomalaisista. Tästähän hauskaa tulee…

Ps 3.

Lehdistä tuli sitten mieleen Hesari, joka jatkaa raastuvassa kalapuikkojutun yhteydessä juristivoimin työtä, joka meni journalistivoimin persiilleen. Kannattaa kaiken Lyly Rajala -kaakatuksen yhteydessä muistaa, että HS leimasi ko. tapauksen yhteydessä joukon viattomia kansaedustajia eduskunnan seksuaalihäiriköiksi, mistä HS sai nipun JSN:n langettavia tuomioita. Journalismin kanssa leimakirvesjutulla ei ollut mitään tekemistä.

Valtiopäivät on avattu. Jipii.

Siellä istui kansa pienoiskoossa kuuntelemassa, mitä maan äiti sanoo (ei sanonut mitään, olisi voinut ottaa oppia puhemies Ben Zyskowiczin puheesta).

Yksi istujista oli kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (pers.), joka Hesarin haastattelussa ilmoitti ylpeästi, ettei lue lehtiä eikä katso televisiota.

Vo herrajumala. Kaikki se kelpaa nykyään ylpeilyn aiheeksi tässä maassa… Onnea Viitasaari!

Nyt myös hallitustunnustelut pääsevät kunnolla vauhtiin.

Moni vertaa tilannetta neljän vuoden takaiseen. Silloin kepu ja kokoomus löysivät toisensa Sauli Niinistön (kok.) presidentinvaalikampanjan jälkeisesssä porvariyhteistyöhurmassa. Tunnelma uutta hallitusta tehtäessä oli suorastaan euforinen.

Nyt tilanne on päinvastainen.

Tämä koskee siis kokoomusta ja demareita.

Kokoomus sai viimein haaveilemansa ykköspaikan, mutta joutuu pyrrhoksen voittonsa jälkeen Jyrki Kataisen (kok.) johdolla pakkoavioliittoon, jossa rakkaudesta ei ole tietoakaan. Päinvastoin. Lähtökohta on jäätävä. Kaikki epäilevät toisiaan. Suurin peikko on Eero Heinäluoma (sd.), jonka häärääminen taustalla tummentaa porvarien mielen. Jyrki Katainen ei tule Heinäluoman kanssa toimeen ja viestittely onkin tapahtunut Heinäluoman ja Jyri Häkämiehen (kok.) välillä; siinä meillä onkin kaksi nykypolitiikan kovakalloisinta peluritoimijaa. Heinäluoma puolestaan muistaa varmaan varsin hyvin kokoomuksen neljän vuoden takaisen mustamaalaamisen itseään kohtaan. Vielä vuosi sitten Kataisen viisaus ole, että Jos Heinäluoman kanssa kättelee, pitää tarkistaa onko viisi sormea tallella. Siunatuksi kappaleen lopuksi on todettava, että Jutta Urpilainen ja Katainen sen sijaan tullenevat toimeen kuta kuinkin.

Eli tästä lähdetään.

Joka tapauksessa kaikki tullaan hinnoittelemaan viimeisen päälle.

Hintavaakana toimii Kataisen kysymyspaperi puolueille, jossa tivataan vastauksia Suomen tekemiin EU-sitoumuksiin euroalueen talouden vakauttamiseksi.

Kyse on tietenkin Portugalin tukipaketista, jonka suhteen joku joutuu joka tapauksessa syömään sanansa pahemman kerran..

Portugalille/kokoomukselle tehdään nyt Eero Heinäluoman taktiikalla ja Jutta Urpilaisen tuella hintalappuja. Asia oli esillä SDP:n puoluehallituksessa, joka linjasi, että Portugali ei ole mikään erillisjuttu, vaan hallitusneuvotteluissa kaikki on ratkaistava yhtenä kokonaisuutena. Siis ei Portugalia erikseen.

Ensimmäinen osa hintaa on, että SDP vaatii itselleen sekä valtiovarainministerin että ulkoministerin paikkoja ja puhemiehen pestiä. Timo Soini (pers.) saa puolestaan lämmintä tukea SDP:ltä, jotta Soini pysyy Säätytalolla SDP:n uskollisena aseveljenä. Soini voi pitää haluaamaansa työ- ja elinkeinoministerin salkkua jo varmana, kuten montaa muutakin asiaan.

Eduskunnassa onkin hupaisaa seurata persujen ja demarien kuhertelua. Emeritusdemari Paavo Lipponen kauhistui PS:n menestystä sen verran, että leimasi vaalit “junttivaaleiksi”. Lipposen näkemykset eivät paljon paina eikä Lipposen vastenmielisyys näy, kun SDP hellustelee avoimesti PS:n kanssa -- kuten vaalien allakin. Heinäluoma ja Timo Soini loistavat kuin kihlautuneet. (Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Lipponen itse ylisti toissa vaalien jälkeen PS:n edellisen komeetan Tony Halmeen maasta taivaaseen yli muiden edustajien -- latojan huomautus.) Eduskuntauransa aloittanut puoluesihteeri Mikael Jungner (sd.) luonnehti persuja niin lutusiksi, että niitä tekisi mieli rapsuttaa. (Tämä oli huumorvitsi Jungnerin suustakin -- tosikoille tiedoksi. Tosikkojen määrä tuntuu muuten lisääntyneen…)

Kokoomuksessa pelätään myös, että SDP yrittää pelata Rkp:tä hallituksen ulkopuolelle, jottei Rkp pääsisi sotkemaan SDP-PS -akselin merkitystä. Kokoomuksessa luetaankin perustuslakia, jonka mukaan hallitustunnustelija määrittelee YKSIN hallituspohjan.

Ja jos nykyviritys kaatuisi, sopisiko se sioillekaan, että SDP sen jälkeen ottaisi Rkp:n mukaan mahdolliseen uuteen, omaan yritykseensä?

SDP:ssä puolestaan pelätään -- ja syystä -- kokoomuksen yhteyksiä keskustaan. Keskusteluyhteys kokoomuksen ja keskustan välillä onkin jatkuvaa ja sitä pidetään yllä koko ajan. Jos ei muusta syystä, niin SDP:n pelottelemiseksi.

Ja vaikka kepu on sanonut menevänsä suosiolla oppositioon, niin mistä sen tietää, jos isänmaa kutsuu…

Mutta summa summarum:

Eiköhän se mene niin, että kokoomus, SDP, PS ja Rkp saavat hallituksen loppujen lopuksi kasaan ilman sen suurempaa dramatiikkaa 16. toukokuuta mennessä tai jotain sinne päin.

Silloin on nimittäin se Ecofinin kokous, jossa Portugalin tukipaketista päätetään.

Ja valtiovarainministerinä Suomen linjaa selittää joko Urpilainen tai Heinäluoma….

Hupaisaa tämä politiikka….

Ps 1.

Kaiken takana pelataan myös presidenttipeliä. Sillä silmällä kannattaa seurata myös Heinäluomaa. Ties vaikka puhemiehenkin paikkakin alkaisi kiinnostaa, jos ja jos… Miksiköhän SDP muuten varasi valiokunnista ensimmäisenä perustuslakivaliokunnan?

Ps 2.

Keskustan puoluevaltuuskunta kokoontuu pohtimaan jytkytappiotaan huomenna. Syy (puolueen EU-politiikka) ja syylliset vaalitappioon tiedetään, mutta vielä niitä ei ole sanottu kunnolla julki. Tosiasiassa keskustan johdossa oli täysi riita päällä koko vaalikampanjan ajan puolueen EU-politiikasta. Odotetaan hiukan, niin kuulemme mm. miten Mauri Pekkarinen olisi asiat hoitanut, mutta lojaalisuus Mari Kiviniemeä kohtaan piti rimaa hipoen myös vaalien alla.

Ps 3.

Yksi syyllinen on joka tapauksessa selvä: EU:n talouskomissari Olli Rehn (kesk.). Hänen presidenttihaaveensa menivät sen siliän tien, kun kepun kenttä näytti EU-vastaisuutensa. Puolueen Suomenmaa oli jo asian päällä ja otsikoi häveliäästi “Kannattaako Rehn uhrata?” Siis uhrata presidenttiehdokkaaksi -- ikään kuin Rehnillä olisi presidenttiehdokkaaksi enää mitään mahdollisuuksia. Kun Rehn uhrataan yhdeksi vaalitappion syypääksi, presidenttiehdokaspöytä alkaa näyttää uudelta. Kirman “Iso vihree”, tohtori Seppo Kääriäinen puhkuu jo. Ja mitä tekee Anneli Jäättenmäki? Matti Vanhanen? Ai niin, Paavo Värynenhän nimitti iitsensä jo ehdokkaaksi: ehkä keskusta uudistuu ja yhdistyy tohtori Väyrysen presidenttikampanjan kautta…:)

Ps. 4.

Ja syksyyn mennessä selviää, onko kokoomusehdokas Sauli Niinistö vai Alexander Stubb. Vihreiltä Pekka Haavisto ja Vasemmistoliitolta Paavo Arhinmäki…Tuosta ylläolevasta, Heinäluomasta alkaneesta nimiletkasta pitäisi sitten löytyä joku, joka pääsee toiselle kierrokselle Timo Soinin kanssa.

Ps 5.

Joo tiedetään, oli pitkä ja tylsä kirjoitus.

Pääsiäistä puskee päälle. Hallitusneuvotteluihin valmistautuvat politiikot sanovat, ettei ministerinimiä eikä muitakaan nimiä mietitä ennen kuin hallitusohjelmasta päästään sopuun.

Paskanmarjat.

Nimistä puhutaan kulisseissa jo täyttä häkää.

Nimiruletti alkaa jo torstaina, kun eduskuntaryhmät järjestäytyvät. Hallituspohja on selviö, tässä järjestyksessä, lopusta voi pudottaa yhden kerrallaan: Kokoomus, SDP, PS, Rkp ja -- kristilliset (KD tarvitaan ehkä estämään PS:n asema vaakapuoleena -- oikeaa termiä en käytä: en en löytänyt heittomerkkiä näppämistöltä).

Mielenkiintoisin ja ehkä KAIKKEIN tärkein nimi on Perussuomalaisten uusi ryhmäpuheenjohtaja.

Kun uusi 39 hengen ryhmä kokoontuu, sille pitää saada vetäjä, jolla on kova kantti ja lehmän hermot. Kaikki pelkäävät PS:n hajoamista. Senkin takia elinkeinoministeriksi nouseva Timo Soini tarvitsee paikalle luottopakin, johon hänellä on sataprosenttinen luottamus. Eli? Nykyinen ryhmäsihteeri, kansanedustajaksi noussut Jussi Niinistö? Niinistöllä on myös kyky kertoa pystymetsästä parlamenttiin nouseville kansanedustajille miten politiikassa ja eduskunnassa käyttäydytään. Ellei siis Niinistöä panna ministerivitjaan. Joka tapauksessa PS:n ryhmäpuheenjohtaja on tulevan vaalikauden kannalta yksi keskeisimmistä henkilöistä koko maassa.

Entäs muut ryhmäpuheenjohtajat?

Kokoomuksen Pekka Ravi nousee tilapäispuhemieheksi ensi viikolla ja jatkanee ryhmänsä johdossa.

SDP:n Eero Heinäluomalle joudutaan etsimään seuraaja, sillä Heinäluoma lähtee hallitukseen. SDP saa hallituksessa valtiovarainministerin ja /tai ulkonministerin paikan, kunhan riitelevät asian kokoomuksen kanssa. Yksi vaihtoehto on kyllä sekin, että Heinäluoma ottaisi puhemiehen paikan, josta olisi luontevaa lähteä presidentinvaalikampanjaan. Joka tapauksessa SDP:ssä on edustajia, joilla on jo aikaisempaa kokemusta kaikista tehtävistä. Ex-ryhmäjohtajiakin on eduskuntaryhmä pullollaan, kun Jouni Backmankin palasi takaisin. Jos SDP saa ulkoministerin paikan, niin kysymys kuuluu: mihin ihmeeseen kokoomus sijoittaa Alexander Stubbin? Ei ainakaan liikenne- ja viestitäministeriksi, sillä sille paikalle noussee nykyinen puolustuministeri Jyri Häkämies.

On muuten hauska seurata, paneeko SDP valtiovarainministeriksi puheenjohtajansa Jutta Urpilaisen vai Heinäluoman. No, nimilistaa todellakin riittää SDP:ssä Erkki Tuomiojasta, Tarja Filatovista jne. alkaen. Ja mitäkähän SDP tekee Lauri Ihalaisella?

Keskusta?

Ministeriryhmästä on kauhea paluumuutto, mutta kepun parlamentaarinen voima on niin heikko, ettei kepu saa edes puhemiehen paikkaa. Ryhmäjohtaja Timo Kalli taitaa olla täysinpalvellut tontillaan, joten on jonkun muun vuoro. Olisiko nyt veroekspertti Mika Lintilän vuoro saada ryhmä johdettavakseen? Voisi olla luonnerooli Toholammin miehelle -- ja parlamentaarinen ikäkin on passeli.

Ministerien määrä ei kuulemma hallituksessa nykyisestä nouse. Ministerivalintojen spekulointi on siinäkin mielessä vaikeaa, että ministeriöitä myllätään uuteen uskoon ja ministerien tehtäväkuvat muuttuvat nykyhallituksesta.

Hallitusneuvottelut pääsevät ensi viikon tunnusteluvaiheen jälkeen kunnolla vauhtiin 9. toukokuuta. Karttaharjoitusten mukaan valmista pitäisi olla 20. toukokuuta tai muutama lisäpäivä päälle.

Mutta nyt on aikaa pelata nimipeliä!

Olkaa hyvä! Nimiä peliin, ja perusteluita. Maa tarvitsee päättäjiä.

Ps 1.

Vaalitulos on myös fyysinen ongelma. Mistä perussuomalaisille saadaan ryhmähuone. Viimeksi SDP lähti evakkoon kokoomuksen alta, mutta mikä ryhmä tekee tilaa Soinin soturijoukolle?

Ps. 2.

Vaalitulos on myös taloudellinen ongelma. Umpivelkaisen kepun rahahanat menevät kiinni vaalitappion myötä. Vaalikaudessa rahoitus tippuu noin kymmenellä milljoonalla kun puolue- ja lehdistötuet tippuvat. Vaalivelkaa on ennestäänkin niin paljon, että puolueen on vaikea saada lainoilleen edes takuita. Seuraava vaihe on varmaan, että Mari Kiviniemi ja Timo Laaninen panevat omat nimensä velkseleiden alle. Yt- neuvottelöut on joka tapauksessa edessä keskustaliikkeessä..

Ps 3.

Perussuomalaisille puolestaan sataa rahaa ovista ja ikkuinoista. Idea: PS ja kepu voivat vaihtaa puoluetoimistoja keskenään. Linnuntietä muuttokuormalle ei olisi kuin puolen kilometrin matka Mannerheimintieltä Apollonkadulle. Puoluesihteeri Ossi Sandvikin varvaskin on varmaan sen verran parantunut, että kestäisi muuttorulijanssin…