“Toinen kausi nähtävästi otti kokoomukselle, ei Sauli Niinistölle, vaan kokoomukselle, aika koville. Ja se on kyllä näkynyt.”

Jassoo?

Edellä olevan sitaatin lausui Tasavallan Presidentti Tarja Halonen tänään sunnuntaina 31. tammikuuta Helsingin Sanomien haastattelussa.

Ja sitten toinen -- valtaoikeuksista:

“Joidenkin mielestä olisi parasta, että kaikki valta pitäisi keskittää yhdelle taholle, mieluiten miehelle, niin sitten ei ole epäilyksiä, kuka päättää asiasta.”
“Mutta tämä nykyinen tilanne on demokratian sietämätöntä moniarvoisuutta, joka on vain pakko kestää.”

Presidentti on puhunut.

Halosen haastattelu Hesarissa huokuu sellaista katkeruutta ja kaunaisuutta, että harvoin näkee. Lujille ottaa loppukausi “Mäntyniemen eukolla” (ilmaus toimittaja Ruben Stillerin). Haastattelussa ei puhu enää Suomen Tasavallan presidentti, vaan kaikkeen pettynyt demaripoliitikko.

Kun nyt lähdetään purkamaan, mikä kenellekin otti koville ja miten se on näkynyt, niin kannattaa kyllä pysähtyä vuoden 2007 eduskuntavaaleihin ja siitä syntyneeseen porvarihallitukseen. Silloin “ne” -- kuten Halonen äänestäjiä haastattelussa pariinkin otteeseen nimittelee -- saivat tarpeekseen SDP:stä ja äänestivät puolueen hallituksesta pihalle.

Sitten syntyi porvarihallitus.

Mukaillen voisi todeta seuraavaa: Uusi hallituspohja otti, ei SDP:lle, vaan Tarja Haloselle, aika koville. Ja se on kyllä näkynyt.

Sen maaliskuisen eduskuntavaali-illan vuonna 2007 on täytynyt olla Mäntyniemessä kauhea painajainen. Pahimmat kauhukuvat toteutuivat vielä, kun kokoomus sai ulkoministerin paikan ja kymmenien vuosien SDP-veto ulkopoliitikassa haihtui savuna ilmaan. Olikin ollut niin ihanaa johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) kanssa. Eikä riittänyt että ulkoministeri vaihtui, mutta puolustusministeriksikin tuli lutusen Seppo Kääriäisen (kesk.) jälkeen kokoomuksen hyökkäys- ja taistelupoliitikko Jyri Häkämies, joka ei ole viitsinyt pahemmin peitellä vastenmielisyyttään ylipäällikköänsä kohtaan.

Hallitusratkaisun jälkeen Halonen ei ole edes yrittänyt piilotella poliittisuuttaan.

Vuoden 2008 tilaisuuksia sisällissodan loppumisesta Halonen kunnioitti punaisten vankileirien muistotilaisuudessa, toinen puoli jätettiin mielenosoituksellisesti väliin. Ay-liike on saanut hallitusvaihdoksen jälkeen paljon tukea Mäntyniemestä. Valtaoikeuskeskustelussa ja kiistassa Afganistanin tiedonkulusta SDP ja Halonen olivat täysin samassa rintamassa.

SDP:lle liittoutuminen Halosen taakse on tietenkin tulevaa eduskuntavaalitaktiikkaa: sieltä suunnalta saattaa löytyä rapautuneeseen kannatukseen ne kirivaiheessa tarvittavat 2 prosenttia, joilla puserretaan hallitusneuvotteluihin, ehkä jopa ykköseksi.

Ja mitä tulee tuohon Halosen valtaoikeuskäsitykseen, niin ihmeellisesti presidentin valtaoikeuksia on ollut riisumassa mm. Halosen ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Vasemmistoliion ex-puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes, jonka vasemmistolaisuudesta voi tosin nykyään olla mieltä jos toistakin…

Ps 1.

No onneksi Halosta arvostetaan maailmalla, kuten hän Hesarin haastattelussa itse toteaa ja tarjoilee toimittajille (hyvin tehty haastattelu muuten -- kiitos Junkkarille ja Mölsälle!) mm. Arabiemiraateissa viime vuonna jaetun Most Innovative People Award for Visionary Global Leadership Across Cultures. Hienoa! Onneksi olkoon! Ja miten ikävää, että “se yks” sai sen Nobelin rauhanpalkinnon…

Ps 2.

Hesarin haastattelu oli Halosen linjausten ulostulossa osa II. Osa I tuli maanpuolustuskurssien avajaisissa viime maanantaina, kun Halonen esitti kenraalikunnan edessä, että sivareiden ja alokkaiden koulutus pitäisi yhdistää. Olisi ollut hauska sukeltaa kenraalien ja everstien pääkopan sisään ja katsoa, mitä he ylipäällikkönsä tuumauksista miettivät.

Ps 3,

Tuleeko osa III ensi keskiviikkona, kun Halonen avaa tämän vuoden valtiopäivät eduskunnassa? Nähtäväksi jää, kuten fiksu pääkirjoitustoimittaja lopettaisi.