Tässä on mennyt vajaa vuorokausi, eikä ällistys ja pettymys meinaa helpottaa vieläkään. Ei varmaan helpotakaan.

Julkisen sanan neuvosto (JSN) antoi torstaina vapauttavan päätöksen Ylen TV2:n silminnäkijä-ohjelman lautakasajutusta.

Pitäisi näin “journalistina” (turhan hieno sana) olla onnellinen, että alamme oma itsesääntelyelin antoi vapauttavan päätöksen ohjelmasta ja sen tiedoista. Sehän tarkoittaa sitä, että JSN ajaa sananvapauden asiaa! Hienoa! Mainiota! Loistavaa!

Mutta kun ei.

Vajaan vuorokauden miettiminenkään ei auta.

Tosiasia on, että se Ylen lautakasajuttu oli paskajuttu, huonoa journalisimia ja sananvapauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Jos syytetään pääministeriä roistoksi, se pitää perustella jutussa, eikä piiloutua nimittömien heittojen taakse ja siihen, että lähde on antanut valaehtoisen todistuksen ja tulee käräjille tarvittaessa. JSN vakuuttui Ylen suullisesti kuulemasta lisälausunnosta: “Ei savua ilman tulta” -- eli JSN:n mukaan siinä on journalistisesti kattavan paskajutun perusteet.

Pekka Hyvärinen, kunnioitettu emerituspäätoimittaja erosi JSN:n puheenjohtajan paikalta, koska hänen perustelunsa ei riittänyt JSN:n ns. tutkiville lumilapiojournalisteille (ja tähän tarkennus: ko. toimittajat ovat töissään ehdottomia alansa ykkösiä ja loistavia journalisteja), vaan puheenjohtaja jäi vähemmistöön. Koeäänestyksessä Hyvärinen hävisi, pisti takkinsa päälle ja häipyi. Tulee silti jotenkin tunne, että JSN tutki liian läheltä papereitaan, eikä tajunnut, että ulkopuolella on oikea maailma jossa kannanotolle tulee SUUREN ENNAKKOPÄÄTÖSEN rooli.

Se oli miehen teko, siis se Hyvärisen.

Journalistiliiton jäsenenä eroan itsekin ainakin henkisesti tästä ko. puljusta, vaikka sillä ei henkilöjäseniä ole sen kummemmin kuin Natollakaan.

Ylen lautakasajuttu kilpailee surkeimmasta journalistisesta esityksestä yhdessä Hesarin taannoisen eduskunnan kalapuikkoviiksimiesten ahdistelujutun kanssa. Kalapuikkojuttu tulee käräjille kohta puoliin ja Hesarin juristit tekevät nyt taustalla puolittain todistajia uhkailemalla sitä työtä, joka HS:n viikonvaihdetoimituksella jäi pöljyyksissään ja laiskuuttaan tekemättä.

JSN:n tuoreen päätöksen ansiosta käräjämeininki tulee olemaan journalismin tuleva tie jatkossakin: kun alan oma itsesääntelyelin on pihalla kuin lintulauta, oikeusistuimet astuvat tilalle.

Ja todettakoon vielä: tässä ei oteta kantaa siihen, onko Vanhanen hyvä vai huono ihminen/pääministeri ja onko hän käyttänyt asemaansa hyväksi.

Mutta jos julkisesti, ns. journalistisessa lopputuotteessa mennään sellaista väitämään, se pitää perustella.

Tai pitää turpa kiinni.

Ja se on helppo sanoa jo etukäteen: Hyvärisen paikan täyttäminen tulee olemaan äärimmäisen vaikeaa. JSN:n porukan puheenjohtajaksi saattaa löytyä joku eläkkeellä oleva journalistisen ukkokodin julkisuusaddikti, mutta kukaan itseään kunnoittava alan ammattilainen ei sille tuolille enää istu.

Ps 1.

Näinä aikoina tämä toimittajan ammatti ei ole muutenkaan kunniallinen tehtävä, mutta ei varsinkaan JSN:n päätöksen jälkeen. Sen myötä alalla on jatkossa hyväksyttävää heitellä puolitotuuksia ja ties mitä siitä lähtökohdasta, että jos juttu ei miellytä, haastakaa käräjille.

Ps 2.

Voi surkeus.

Ps 3.

Arvoisat lukijat: tilatkaa Seiska. Sieltä se totuus löytyy -- ja JSN:n mukaan kummempaa totuuden torvea ei tarvita.