/////Tehdäänpä Nova Groupin uuudelleen herättämään vaalirahakeskusteluun uusi alkupäivitys, lauantai-iltana, sen jälkeen kun MTV:n uutiset kertoi Nova Groupin rahoittaneen myös mm. Ilkka Kanervan (kok.) 60-vuotisjuhlia ainakin 14 000 eurolla jne. Eli pelkkiä tyhmiä kysymyksiä:
1. Miksi konkurssikypsä firma maksoi Iken synttärilaskua, kun samaan aikaan muut velkojat nuolevat näppejään? Maksaako Ike synttärilaskunsa kulut takaisin konkurssipesälle, että oikeat velkojat saavat edes osansa takaisin? Iken sai rahansa 2008 -- Nova Groupin mukaan kyse oli talousseminaarista.
2. Miksi konkurssikypsän firman rahat kelpaavat kepun vaalityöhön -- samaan aikaan kun puolue vaalimainoksissaan lupaa ajaa asiansa hoitavan pienyrittäjän asiaa (näet Helsingin Sanomien mukaan Nova Groupilla on velkojia yhteensä 232 -- niistä monet pienyrittäjiä, jotka eivät saaneet ikinä maksajaa laskulleen. Herrajumala, kun lukee HS:n listaa niin pelkkä Nova Gropin maksamatta jättämien hotellimaksujen lista on loputon. Jopa Herättäjä-Yhdistys Ry:lle on jäänyt maksamatta 33 euroa. Koko lista on luettavissa lauantain HS:stä, ja ainoa mikä tulee mieleen, on iljetys. Yksi anekdootti: mitähän teki Hinauspalvelu Hietamäki Nova Gropulille 504 euron edestä -- herra tietää! -- mutta lasku jäi maksamatta.)
3. Ja sitten kysymys kepulle: miltä tuntuu tehdä vaalityötä rahoilla, jotka ovat peräisin sotkukasafirmasta, joka on jättänyt kepun mainostamille pienyrittäjille laskunsa maksamatta.
- Onko kyseessä luonnollinen osa demokratiaa? kuten pääministeri-puheenjohtaja Matti Vanhanen (kesk.) selittää vai onko kyseessä se vanha periaate, että: raha ei haise.
4. Nova Group on pitänyt yllä myös lokaisaa syöttö/juottopalvelua (ravintolamenot) samaan aikaan kun pienyrittäjät ovat jääneet nuolemaan näppejään. Kun konkurssipesän kuittitunkio paljastuu lopullisesti, nimilista (poliitikot) ovat mielenkiintoisempaa luettavaa kuin verokalenteri. Siis jos kuitteja löytyy..
5. Koko ajan kyse on “talousseminaareista” etc. Olisi kiva nähdä, ketkä niissä seminaareissa istuivat.
- Ei ihme, että Suomi ei ole enää aivan ykkönen, mitä tulee korruption määrään yhteiskunnassamme.
/////////////
Kun kävi yhtenä päivä Etelä-Pohjanmaalla rippijuhlissa ja katsoi rippinuoria ehtoollisella, tuli mieleen että kaunista on eteläpohjalainen viattomuus…
Ja siitä aasinsilta Jarmo “Kelmi” Korhoseen, joka nousi kepuleiden puoluesihteeriksi Etelä-Pohjanmaan piiripäällikön paikalta.
Ja siitä Nova Groupiin ja kepun Menestyvään Suomeen, jonka vaalirahakytkökset MTV:n uutiset paljasti.
Kepun puheenjohtaja Matti Vanhanen ei siis tiennyt , että kepu on saanut Nova Groupilta entisten päälle Menestyvä Suomi ry:lle (kepun puoluetoimistofirma, josta Vanhanen ei tiennyt) vielä 124 800 euroa, joka on leijonanosa puolueen vaalikassasta.
Ei tiennyt??
Ei kerrottu??
Ei halunnut kuulla?`?
Ei ymmärtänyt??
Tai että asia ei kuulu puheenjohtajalle??
Ok. Lyhyt johtopäätös: Tuollaista puheenjohtajaa ei missään puolueessa tarvita, joka ei tiedä puolueensa asioista höykäisen pöläystä. Mikään ylläolevista vaihtoehdoista ei ole eduksi puolueen puheenjohtajalle. Ja uskokoon loppujen lopuksi siihen ken haluaa.
Kaiken huippu oli Vanhasen eilinen lausunto:
- Se oli luonnollinen osa demokratiaa.
Politiikka on uskottavuuslaji. Nyt usko on loppunut.
Ja sitten tästä Korhosesta loppulauselma: nyt Korhonen on valmis julkistamaan “kaiken vaalituen”. Hehehehehehehhee. Tottakai. Vuosi sitten kepun puoluekokouksen alla Korhonen esiintyi myös maailman rehellisimpänä ja avoimimpana miehenä.
Täytyy hattua nostaa keskustalaiselle kansalaisliikkeelle, että sillä on varaa katsoa tuollaista puoluejohtoa tilanteessa, jossa kannatus muutenkin laskee kuin lehmän häntä.
Mutta auringonlaskuun on kiva ratsastaa, kun puliveivausfirman vaalirahat lämmittävät persauksen alla.
“Kelmi” Korhonen junaili muutama vuosi sitten myös valtiolta saatavaan puoluetukeen hirmukorotukset avoimuuden nimissä ja perustelu oli se, että ulkopuolisen rahoituksen tarve vähenee. Jossakin luulisi hävyn tulevan vastaan.
Ps 1.
Nyt Nova Group ajetaan konkurssiin ja sen jälkeen kuittitunkio on kutakuinkin julkista kauraa. Kauhulla odottavat monet poliitikot, mitä sieltä paljastuu. Velkojille firmalla ei ollut rahaa maksaa, mutta samaan aikaan poliitikkoja voideltiin avokätisesti. Vaalirahatukien maksaminen takaisin konkurssipesälle voi olla vielä monella edessä.
häkämies jatkaa sateentekijänä aallonharjalla!
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/06/hakamies_ratkaisi_hallitusriidan_808396.html?origin=rss
Aulis, otahan ihan rennosti…. Jenkit on vain yksi esimerkki ontuvista ulkosuhteista, joita Tuomioja-Halonen-Vanhanen – kolmikko on ollut “rakentamassa”. Kahden aattellinen tausta sekä koko kolmikon kyvyttömyys luottamuksellisten suhteiden rakentamisessa on tähän tilaan johtanut, itänaapuria lukuunottamatta… Missä ovat merkittävät valtiovieraat tai – vierailut …? Niitä ei ole oikein Ahtisaaren kauden jälkeen ollut.
Oikeusministeri Tuija Brax
HELSINKI
Viite
Puoluejohtajien euroedustajien kulu- ja avustajakorvausten salaamisen jatkamista koskevat lausunnot TV1 vaaliohjelmassa 3.6.2009
Asia
Ylintä vaaliviranomaista koskeva toimenpidevaatimus
Vaatimukset
Esitän, että oikeusministeriö velvoittaa viivytyksittä valtiontalouden tarkastusviraston pyytämän euroedustajiltamme vuosittain julkiset selvitykset siitä, miten he ovat laskuttaneet ja käyttäneet Euroopan parlamentin edustajakohtaiset noin 500.000 euron kulukorvaus- ja avustajapalkkausmäärärahat.
Samalla vaadin oikeusministeriöltä toimenpide-esitystä siitä, miten ja milloin oikeuteemme kuuluva Euroopan neuvoston rikosoikeudellinen korruption ja lahjonnan vastainen yleissopimus toimeenpannaan asianmukaisesti ja tehokkaasti Suomessa?
Vaadin, että oikeusministeriön kuulee asiassa henkilökohtaisesti aloitteentekijää ja maksaa kuulemisesta aiheutuvat tavanomaiset majoitus- ja matkakulut, yhteensä 282 euroa.
Samalla vaadin, että oikeusministeriön suorittaa suuhygienisti Martti Tapio Pelholle tavanomaisen 500 euron asiointi- ja selvittelykulukorvauksen tästä perustellusta toimenpidevaatimuksesta 30.6.2009 klo 16.00 mennessä.
Perustelut
Puoluejohtajamme korostivat (TV1 3.6.) ettei Euroopan parlamentin päätös salata euroedustajien kulukorvauslaskutukset, avustaja- ja ostopalvelusopimukset aiheuta ongelmia Suomelle. Tämä arvio kulu- ja avustajakorvauskäytännöistä on epärehellinen ja virheellinen.
Europarlamentin tuoreen kulu- ja avustajakorvaussäädöksen mukaan edustaja ei saisi enää maksattaa parlamentilla avustajapalkkoja vaimolleen, tyttärelleen, isoäidilleen tai hallitsemalleen omalle “konsulttifirmalle”.
Euroopan parlamentti on pystynyt salaamaan toistaiseksi, ketä euroedustajat palkkasivat vuosina 1995-2009 avustajakseen 235 000 euron avustusrahoilla ja minne ne päätyivät tuhansilla
“ostopalvelusopimuksilla”?
Lontoon Westminsterin parlamentti salasi vuosikymmenet 646 edustajansa julkisista varoista maksetut kulu- ja avustajakorvaukset. Tuomioistuimen pakottavan päätöksen perusteella parlamentti joutui julkistamaan sikäläisten kansanedustajien kulukorvauslaskutukset: 240 kansanedustajaa palkkasi vuosikausia salassa lähisukulaisia avustajikseen.
Työväenministeri Peter Hain maksatti salassa huikeata palkkaa 83-vuotiaalle äidilleen – äidin tietämättä. Konservatiiviedustaja Derek Conway maksoi kahdelle pojalleen 374.401 puntaa avustajatyöstä, jota he eivät olleet koskaan tehneet. Euroedustaja Giles Chichester maksatti europarlamentilla perheelleen “avustajatyöstä” 445.000 puntaa ja euroedustaja Den Dover 758.143 puntaa.
Kekseliäin brittien konservatiiviedustaja varasti europarlamentilta omalle firmalleen laskutuskikkailulla miljoonia euroja yhteisiä verovarojamme. Työväenpuolueen edustaja vastaavasti maksoi kymmenen vuotta verorahoillamme europarlamentista 15.000 euron kuukausipalkkaa omalle vaimolleen.
Kun eduskuntamme päätti palkata kansanedustajille avustajat, ensimmäisinä eduskunnan käytäville kirmasivat kansanedustajien lapset ja kummit. Juhani Alaranta (kesk) otti avukseen abiturientti-poikansa, Anssi Rauramo (kok) 16-vuotiaan poikansa, Tuija Nurmi (kok) palkkasi eläkeikäisen isänsä ja Tuulikki Hämäläinen (sd) tyttärensä. Pertti Paasio (sd) palkkasi Euroopan parlamentin kulukorvausvaroilla tyttärensä, Heli Paasion, avustajakseen.
Suomi on ratifioinut Euroopan neuvoston lahjontaa koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen. Se astui voimaan 1.2.2003. Sopimuksen artikla 20 velvoittaa, että korruption vastaiseen taisteluun on nimetty tietty viranomainen. Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin GRECO ja OECD ovat Suomea koskevissa raporteissaan kiinnittäneet huomiota siihen, ettei Suomi ole toimeenpannut korruption vastaista sopimusta.
Sopimuksen toimeenpano edellyttää, että euroedustajiemme tulee antaa vuosittain julkiset selvitykset laskuttamistaan noin 500 000 euron kulu- ja avustajakorvauksistaan valtiontalouden tarkastusvirastolle.
Suomi on jatketusti laiminlyönyt tasa-arvoa ja yhdenvertaista kohtelua koskevien kansalaisoikeussopimusten kansallisen toimeenpanon.
Euroopan yhteisöjen komissio antoi Suomella 17.10.2007 ja uudelleen 31.1.2008 määräyksen korjata virheellisesti yhdenvertaisuuslaissa toimeenpannut syrjintädirektiivit.
Komissio suivaantui Suomen tyhjänpäiväisiin selittelyihin ja kirjelmiin ja määräsi Suomelle kahden kuukauden määräajan perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisten korjaustoimenpiteiden suorittamiselle.
Yhdenvertaisuuslakiimme virheellisesti kopioitujen syrjintädirektiivien varsinainen kätilö on Lipposen toinen hallitus. Se kuohi lakiesityksessään 269/2002 syrjintädirektiivit niin, että saimme vaan ontot raamit ja ilman asiallisia oikeusvaikutuksia olevan yhdenvertaisuuslain.
Komission mielestä yhdenvertaisuuslakimme laillistaa perusteettoman erilaisen kohtelun ja syrjinnän jatkamisen vastoin syrjintädirektiivien nimenomaista tarkoitusta. Yhdenvertaisuuden sijasta saimmekin syrjintälain.
Vuosittaisten 235 000 euron edustajakohtaisten avustajapalkkausten, Suomen osalta noin 40 avustajan työhönotto, tulee tapahtua laillisesti avoimella julkisella haulla sukulaisia ja “ystäviä” suosivan salaisen kutsumenettelyn sijasta.
Syrjintäkiellosta ja objektiivisesta yhdenvertaisesta kohtelusta työhönotossa on velvoittavia määräyksiä useissa Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa. Nämä velvoitteet kattavat muodollisesti myös Suomen osalta myös eduskunnan ja europarlamentin avustajien työhönotot.
Tilanteessa on luonnollisesti riidatonta, ettei oikeusministeriö ylimpänä puolueettomana vaaliviranomaisena ole toistaiseksi katsonut tarkoituksenmukaisesti ohjeistaa kansanedustajien ja euroedustajien julkiseen rahoitukseen perustuvia avustajien työhönottomenettelyjä.
Velvoittavia työhönottoa koskevia syrjintäkieltosäädöksiä on muun muassa YKn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa sopimuksessa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa sekä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kaikkinaisen työsyrjinnän poistamista ja ehkäisemistä koskevassa yleissopimuksessa n:o 111 vuodelta 1958.
ILOn vuoden 1958 yleissopimus työsyrjinnän poistamisesta ja ehkäisemisestä velvoitti YKn jäsenvaltioiden hallitukset ja parlamentit lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin kaikenlaisen työsyrjinnän ja epäasiallisen kohtelun kriminalisoimiseksi työelämässä sekä tehokkaiden oikeussuojakeinojen takaamiseksi työrikosten uhreille.
ILOn vuoden 1958 työsyrjintäsopimuksen velvoitteet kattavat myös työhönottoa koskevan syrjinnän kieltämisen ja ehkäisemisen.
Suomi hyväksyttiin vuonna 1955 YKn jäsenvaltioksi. Suomi sitoutui jäsenvaltiona turvaamaan alueellaan kaikkien kansalaisoikeudet täysimääräisinä ilman perusteettomia rajoituksia tai syrjintää. Sama velvoite koski mainitun ILOn vuoden 1958 työsyrjintäsopimuksen kansallista toimeenpanoa.
Työsopimuslakikomitea vuoden 1969 mietinnössään (komiteamietintö 1969: A25), ja myöhemmin hallitus esityksessään ja eduskunta päätöksessään, jättivät virheellisesti huomioitta työhönotossa tapahtuvan syrjinnän kriminalisoimista edellyttävän ILOn sopimusvelvoitteen kansallisen toimeenpanon.
Näin vuoden 1970 työsopimuslain 17 § 3 momentin typistetty syrjintäkieltosäädös laillisti työnantajan tai tämän edustajan työhönotossa harjoittamaan syrjinnän ja perusteettoman erilaisen kohtelun vastoin Suomea velvoittavaa ILOn työsyrjintäsopimuksen täsmällistä määräystä.
ILOn työsyrjinnän poistamista ja ehkäisemistä koskevien täsmällisten sopimusvelvoitteiden vastaisesti vuoden 1970 työsopimuslakiin kirjattiin lomautusmenettely uudeksi työsyrjinnän muodoksi.
Korostettakoon, että lomautussäädökset kirjattiin työsopimuslakiin niin, että työnantaja voi laillisesti väitteellään yksipuolisesta lomautuksesta toistaiseksi lomauttaa työntekijänsä määräämättömäksi ajaksi ja näin halutessaan laillisesti kiertää sopimuksissa ja laissa työntekijän suojaksi säädetyn irtisanomissuojan ja sen rahalliset korvaukset.
Korkein oikeus määritteli ensimmäisen kerran vasta vuonna 1995 ratkaisuissaan (KKO:1995:91 ja 92) työntekijän lomautuksen toistaiseksi olevan aina määräaikainen ja tilapäinen eikä työnantaja voi lomautusväitteellään kiertää sopimuksissa ja laissa työntekijän suojaksi säädettyä irtisanomissuojaa ja sen rahakorvauksia.
Työsopimuslain virheellisen työsyrjintä- ja lomautussäädöksen taustalla oli myös ammattiyhdistysliikkeen edustajien haluttomuus puuttua Suomessa työhönotossa yleisesti rehottavaan syrjintään ja epäasialliseen kohteluun.
Suomen eduskunta ratifioi ILOn kaikkinaisen työsyrjinnän poistamista ja ennaltaehkäisemistä koskevan vuoden 1958 yleissopimuksen vasta työsopimuslain vahvistamisen jälkeen vuonna 1970 eli kohtuuttoman pitkän 12 vuoden viivyttelyn jälkeen.
Suomen vilpillistä suhtautumista ILOn vuoden 1958 työsyrjintäsopimukseen velvoitteisiin sekä työsyrjintäkieltoihin yleisesti ja erityisesti työhönottoa koskevan syrjinnän kieltämiseen ja kriminalisoimiseen todistavat hallitusten sopimusta koskevat esitykset ja niihin kirjatut surkuhupaiset näennäisperustelut (HE 57/1961 ja HE 94/1969).
Vuoden 1970 ratifiointimenettelyllä ja työsopimuslain virheellisellä työsyrjintämäärittelyllä todistettavasti yritettiin harhauttaa ILOa.
Suomen hallitukset todistelivat eri yhteyksissä virheellisesti vuoden 1970 työsopimuslain 17 §:n 3 momentin työsyrjintäkiellon kattavan myös työhönoton. Näin väitti muun muassa pääministeri Harri Holkeri eduskunnassa vuonna 1987.
Suomen viranomaiskäytännöissä ILOn vuoden 1958 sopimusvelvoitteen tarkoittamaa työhönoton syrjintäkieltoa ei tunnustettu vakiintuneesti viranomaisissa eikä työsyrjinnän kriminalisointi ole selvää vielä vuonna 2009.
Suomi joutui vuonna 1987 pakon edessä oikaisemaan vuoden 1970 työsopimuslaissa virheellisesti toimeenpannun ILOn työsyrjintäsopimuksen syrjintäkieltosäädöksen ILOn määräyksestä.
Hallituksen esityksessä (HE 74/1987) laeiksi työsopimuslain ja merimieslain muuttamisesta todetaan mainittu työsyrjintäsäädöksen virhe ja esitetään työsopimuslain syrjintäkielto kattamaan myös työhönottoa.
Hallitus perusteli mainittua esitystään Suomea velvoittavilla kansainvälisillä sopimuksilla ja viittasi perustelussaan vuoden 1958 ILOn kaikkinaista työsyrjintää koskevaan yleissopimukseen.
Syrjintäkiellon laajentaminen koskemaan työhönottoa lisättiin työsopimuslakiin 1.3.1988 eli YKn ja ILOn pakottavaan sopimusvelvoitteeseen nähden 30 vuoden viiveellä.
Rikoslain 47 luvun 3 §:n työhönotossa tapahtuva syrjintä ja epäasiallinen kohtelu kirjattiin rikokseksi vasta vuonna 1995 eli ILOn työsyrjintäsopimusta toimeenpantiin näin peräti 37 vuoden viiveellä.
Todettakoon tässä, että vuoden 1995 rikoslain 47 luvun 3 §:ssä kirjattu työsyrjintäsäädös on selkeä ja kattava. Säädös kattaa yksiselitteisesti ILOn työsyrjintäsopimuksen tarkoituksen ja tavoitteen sekä antaa tehokkaan oikeussuojan työrikoksen uhrille.
Mainitut rikoslain työsyrjintäsäädökset on lisäksi kirjattu myös kronologisesti ainoalla oikealla tavalla ja lähtevät työsuhteen alkutilanteesta eli työnantajan tai tämän edustajan työpaikkailmoittelusta ja työntekijän valintatilanteesta.
Sitä vastoin työsopimuslaissa (55/2001) työsyrjintäkieltosäädös on edelleen kirjattu pakottavana oikeusohjeena virheellisesti, sekavasti ja tulkinnanvaraisesti.
Poiketen rikoslain yksiselitteisestä työsyrjintäsäädöksestä, vuoden 2001 työsopimuslain työsyrjintäsäädös on edelleen ristiriidassa ILOn vuoden 1958 työsyrjintäsopimuksen kattavan ja täsmällisen työsyrjintämääritelmän kanssa ja edellyttää näin välitöntä korjausta.
Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin syrjintäkielto ei vieläkään kata työhönotossa tapahtuvaa syrjintää ja epäasiallista kohtelua. Työhönoton syrjintäkielto on kirjattu lain 2 §:ssä virheellisesti erilleen muusta työsyrjinnästä pykälän viimeiseksi eli neljänneksi momentiksi.
Rikoslain kattava työsyrjintämääritelmä alkaa oikein työnhakuprosessin alusta eli työnantajan työpaikkailmoittelua koskevista ensitoimista. Sen sijaan työsopimuslaki pakottavana oikeusohjeena tarjoaa edelleen viranomaisille virheellisen tulkintamallin työhönottoa koskevan työsyrjinnän erillisyydestä ja näin johtaa työhönottosyrjinnän vähättelyyn. Työhönotossa tapahtuva syrjintä kun edelleen puuttuu virheellisesti lain 2 luvun 2 §:n 1 momentin työsyrjintämääritelmästä.
Virheellinen ja sekava työsopimuslain työsyrjintäsäädös aiheuttaa myös työsuojeluviranomaisille, poliisille, syyttäjälle ja tuomioistuimille selvää haittaa ja sekaannusta ja mitätöi näin ILOn vuoden 1958 työsyrjintäsopimuksen takaaman tehokkaan oikeussuojan työrikosten uhreilta.
Lopuksi todettakoon, että Suomessa esteellisenä suoritettu kansanedustajan tai euroedustajan virkatoimi – tässä salaiseen kutsuun perustuva sukulaisen palkkaus julkiseen avustajavirkaan – on virallisen syytteen tarkoittama – oikeusministeriön valvontavelvoitteen piiriin kuuluva – virkarikos.
Kuopiossa, 16.6.2009
Martti Pelho
suuhygienisti
KUOPIO
mpelho@yahoo.co.uk
exkokkareelle:
Onhan tässä vieraillut meille tärkeimmän naapurimme, taloussuhteemme ja sotilaspoliittisen painoarvon maan pääministeri ja presidentti. Etkö huomannut niitä?
Hyvin tärkeän kauppakumppanin, Saksan, Merkel kertoi että tapaa usein kokouksissa Halosta ja Vanhasta. Sellainen kuulemma riittää häneltä nykyään jopa Ranskan ja Englannin päämiehiin nähdenkin.
USA pitäisi olla meille perin mitätön kumppani niin kaupallisessa, kultturellisessa tai sivistyksellisessä mielessä. Atlantin takaa ei meille tullut mannaa ja edistystä Ahtisaaren tai Koivistonkaan aikana. Meidän eristykselliset lähihistorian tapahtumat ovat tulleet, kuten aina, Moskovan ja Berliinin kautta. Kohtalon kaupunkimmehan ovat olleet tuhat vuotta Venäjän, Ruotsin ja Saksan pääkaupungit. Ei koskaan USA:n!
Meillä on vertaansa vailla olevat valehtelijat kepun johdossa. Jokainen lukekoot asian tästä. Kesärannan tapaaminen oli kuukautta aikaisemmin kun SAK:n mainos julkistettiin. Tälle julkiselle valehtelulle pitäisi tehdä jo jotakin.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/06/900199
Jan Rossi
Eero Heinäluoma tänään eduskunnassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon palautekeskustelussa:
“Yhteisymmärryspolitiikan sijaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on tuotu mukaan valitettavaa pikkupolitikointia. Niin ei synny johdonmukaista ja luotettavaa kuvaa Suomen linjasta.”
Heinäluoma kuvaili ilmeisesti omaa linjaansa, jossa hän on vastustanut Tasavallan Presidentin ja Valtioneuvoston yhteistä muotoilua (kirjoitusasua!) Suomen suhteesta Natoon sekä 2 prosentin vuosittaista puolustusmäärärahojen kasvua?
Demarit eivät aio kertoa mistä niitä centtejä oikein tulee.
N. 400.000 AY-avustuksia, seminaarit etc. 185.000€ ja sitten se mystinen 190.000€ johon ei saa kurkkia ja ei kuulema AY-rahaa. Toveri Pjutinko se on lähettänyt köyhäinapua ?
–
Paine ei saa Sdp:tä avaamaan vaalirahoitustaan
http://www.hs.fi/tulosta/1135246947775
Maksan 120 000 euroa, jos eduskunnasta löytyy yksikin rehellinen ja mukava evakon lapsi (Vanhanen, Katainen jne… ) eivät kelpaa. Ennen maksamista luonnollisesti kuulustelen ½ tuntia ehdokasta julkisesti.
Yhteystietoni ovat Timo Haapalalla.
Sen verran täytyy täältä kepun pesästä kommentoida Haapalan vauhdikasta kirjoitusta, että keskustan eilisen selvityksen mukaan puolue sai rahaa Nova Groupilta vain vuonna 2007. Se oli vielä hyvää aikaa kiinteistöalalla ja tietääkseni Novankin tilinpäätös tuolta vuodelta oli voitollinen ja yhtiö jakoi vaalitukea voittovaroistaan. Keskustan johtajat ovat viisaita miehiä mutta niin viisaita he eivät olleet että olisivat osanneet ennustaa rakennusalan romahduksen tammikuussa 2007, jolloin tuesta neuvoteltiin. Haapala siteeraa lauantain Hesarissa julkaistua velkalistaa, mutta kuten lehden jutustakin ilmenee, se koskee tilannetta vuoden 2008 lopulla. Kuten muistamme, rakennusala romahti ja sen myötä Novankin bisnekset vuoden 2008 lopulla. Konkurssimenettelyssä sitten selviää, joutuuko ja kuka joutuu jos joutuu maksamaan rahoja takaisin konkurssipesälle.
Voisiko Laaninen kommentoida myös sitä, että milloin se puuttuva 80% kepun vaalirahoituksesta 06/2006 – 05/2009 julkistetaan ? Semmoinen 1.6M€ yhä pimennossa.
Taas se on kerran todistettu: suuhygienisti puhuu aina suunsa puhtaaksi! Ks. kommentti tänään klo 16.04
Suuhygienistimme haki muuten valtakunnansovittelijan virkaakin, kas kun tätä ei ole mitenkään noteerattu.
Jan Rossi kertoi, että Vanhanen ja Merisalo olivat tavanneet jo kuukautta ennen ennen SAK:n Lohtander-mainosta.
Mutta sitä Jan-pojunen ei hoksaa ottaa huomioon, että kenties Matti V. ja Artsi M. tapasivat vielä SAK:n mainoksen julkaisemisen jälkeenkin!
Kyllä kepulaisilla on hätä kädessä nyt. Nyt itse Laaninenkin rientää tänne puolustamaan kepua. Nyt kun Laaninen on äänessä täällä, hän voisi avoimesti kertoa Vanhasen suhteesta KMS:ään ja vaalirahoihin ja siihen, että miksi kepun kansanedustajien joukossa luottamus Korhoseen on romahtamassa. Tilanne on se, että Korhonen on menettämässä luottamuksen toimia keskustan puoluesihteerinä. Jos Korhonen ei eroa, epäluottamus voi paisua sisäiseksi valtataisteluksi jos Korhonen ei luovuta. Korhosen venkoilu vain vahvistaa niitä käsityksiä, että keskustassa ei ymmärretä poliittisesta vastuunkannosta yhtään mitään.
Jan Rossi
Yölliselle Reissumiehelle. Kukapa kimmastuisi leppoisasta jutustelusta muu kuin toimittaja itse. You know, what I mean.
Tuo on kyllä paksu väite, että media kiinnostui kepun vaalirahoituksesta Korhosen ja Vanhasen “valehtelun” takia.
Kyllähän se lähti niin, että Kallin hölmön möläytyksen jälkeen pengottiin median toimesta esiin KMS:n vaalirahoittajat. Sitten kun selvisi, että he olivat tunnettuja liikemiehiä, niin alettiin kehitellä kaikenlaisia korruptiostooreja ja muita kytköksiä. Vain mielikuvitus oli rajana ja sitähän piisasi.
Sen jälkeen vasta alettiin haastatella Vanhasta ja Korhosta, että missä ja milloin. Tarkoitus oli yrittää savustaa heidät ulos viroistaan. Roihua pidettiin yllä ennätykselliset 6 viikkoa. Jutun tekeminen asiasta loppui kertalaakista kepun puoluekokouksen jälkeen, kun kaksikolle ei MTV3:n ja HS:n politiikan toimitusten suureksi pettymykseksi annetukaan kenkää.
Lopuksi Kympin uutisten tapaiseksi kevennykseksi pieni arvausleikki. Oliko medialla vuosi sitten tarkoituksena a) kaivaa vilpittömästi esiin totuus vai b) savustaa kepun kaksikko ulos ja mustamaalata koko puolue. Aina kannattaa arvata, kun todennäköisyys vastata oikein on 50 %.
Reissumies-sedälle terveisiä, että sarkaa riittää edelleen muuallakin, jos on rohkeutta kyntää.
Päivitysilmoitus: Nova Groupin vaalituet ja Rovaniemen tonttikauppa - Tänään (www.inget.fi)
Vanhanen, Keva ja Nova group, liikaa yhteensattumia ja miksi salata jos tukeminen on ollut laillista. Nova groupin johdossa on monilla henkilöillä tuomioita talousrikoksista, myöskin Vanhasen työpaikka Kehäsanomissa aikasemmin ja Nova groupissa toimivien ihmisten tunteminen aikaisemmilta ajoilta on todennäköistä (ainakin pyörivät samoissa piireissä). Näyttäisi siltä, että kaavoitus, puoluetuet ja muu lahjonta linkittyvät toisiinsa. Myöskin uutisoiminen on ollut heikkoa, uuden Suomen sivuilla on tuskin mitään uutisia asiasta, miksiköhän, linkittyykö uutisoiminenkin tähän kaikkeen sotkuun, millähän perusteella jaetaan radiokanavien toimintaluvat ym. Onkohan täällä kaikki korruptoitunutta tai linkittynyttä tavalla tai toisella. Usko suomalaiseen järjestelmään on minulla romahtanut täysin.
Päivitysilmoitus: Varavastaus myös marmesrobille Kansantuntija - Pekka Siikala -blogiin… - sitäsuntätä