Hiihtoloman kunniaksi blogi, josta voi viikon mittaan repiä syötettä mitä erilaisimpiin kommentteihin politiikan eri saroilta!
Näet:
Myös kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd.) kiljuen liittynee alati kasvavaan joukkoon, joka pyrkii SDP:n puheenjohtajaksi. Kiljusella on muutakin sanomaa kuin tämä naisehdokkaiden iänikuinen “haluamme avartaa puolueen keskustelukulttuuria”. Kiljunen on sentään mies: hän haluaa kaikille jäillä liikkuville pakolliset jäänaskalit. Hän on tehnyt oikein aloitteen aiheesta. Siis “kaikille” ja “pakolliset”. Siis vaikka liikkuisi Inarijärvella ja jalkojen alla olisi kaksimetrinen pankkojää.
Kyseessä on Kiljusen mukaan suuri epäkohta, joka on korjattava säätämällä laki. Kyseessä on siis Kiljusen ohjelmajulistus SDP:n puheenjohtajakisaan. Jos Kiljunen tulee valituksi, jäänaskalipakko on epäilemättä puolueen tulevan vaaliohjelman pääkohta tiellä kohti pääministeripuolueen asemaa.
Vaan eipä naureta:
1. Jäänaskalipakko & suhdannepolitiikka:
- Suomen naskaliteollisuus kääntyy jyrkkään nousuun (ostakaa naskaliteollisuuden osakkeita!). Koska perheissä kullakin täytyy olla omat naskalit, kakkosasunnoilla, kesämökeillä ja autoissa varmuuden vuoksi vielä omansa, naskalien kysyntä kasvaa ennennäkemättömäksi. Kotimainen naskalikysyntä pelastaa Suomen ajautumasta Yhdysvaltain vanavedessä taloudelliseen ahdinkoon ja talouskasvu säilyy eurooppalaisittainkin hyvänä myös ensi vuonna, ennustaa Suomen Pankki.
2. Jäänaskalipakko & valtion omistajapolitiikka:
- Pkt-yrityspohjalle rakentunut naskalivalmistus muuttuu yhä teollisempaan suuntaan. Liimapuutehtaan lisäksi Kemijärvi saa valtion tukirahoilla jäänaskalitehtaan. Pohjoisen sijaintinsa ansioista Kemijärven tehtaan tuotekehittely edistyy siinä määrin, että Suomesta tulee jäänaskaliteollisuuden mallimaa ja naskaliteollisuus täyttää aukon, jonka Nokian vetäytyminen aiheuttaa.
3. Jäänaskalipakko & ulko- ja turvallisuuspolitiikka:
- Jäänaskaleiden Nato-yhteensopivuutta pohtimaan perustetaan työryhmä. Alkuvaiheessa ainakin Pohjoismaiden naskalit standardisoidaan asteittain parp-prosessin mukaisella tavalla.
4. Jäänaskalipakko & eu-politiikka:
- Jäänaskalipakon ajaminen EU-tason lainsäädäntöön on haaste, mutta onnistuu pääministeri Kiljusen johdolla, joskin Espanja jättää eräitä Kanarian saaria koskevia kansallisia varaumia.
5. Jäänaskalipakko & presidentin valtaoikeudet:
- Tasavallan presidentin valtaoikeuksista tärkein säilyy, siis presidentin oikeus myöntää presidentin vientipalkinto. Sen saa Kemijärven naskalitehdas.
Laki naskalipakosta on vielä kirjoittamatta, mutta tiettävästi maksimirangaistus, mikäli henkilö tavataan jäällä ilman asianmukaista naskalia, tulee olemaan enintään puolitoista vuotta ehdollista vankeutta. Jatkettuna tuomio muuttuu ehdottomaksi.
Ps 1.
Kuten ylhäältä siis näkyy, kommentointi voi viikon ajan ulottua käytännöllisesti katsoen mihin tahansa: sellaista aihetta ei ole, mikä ei sivuaisi jollakin tavalla edustaja Kiljusen naskalipakkoaloitetta.
Ps 2.
Näin se vain muuttuupi maailma. Miapetra Kumpula-Natri (sd.) pyrkii SDP:n puheenjohtajaksi raskaudestaan huolimatta. Ehkä se onnistuu. Vaan oliko se vuonna 2000 kun muuan presidenttiehdokas Esko Aho (kesk.) melkein poltettiin demarien noitaroviolla “kännykkäisä” -syytöksiä huudellen? Hienoa tämä tasa-arvon edistyminen. Enempää ei näinä aikoina uskalla sanoa, ettei vain leimaannu kalapuikkoviiksimieheksi ja päädy HS:n mustalle listalle…
Kuten täälläkin on jo kirjoitettu, Kokoomus oli melkein samanlaisessa tilanteessa v. 2004 kuin SDP nyt. Koko 90-luku oli jo ollut aikamoista matalalentoa. Voisi sanoa, että varsinaisen alamäen alku oli Ville Itälän valinta puheenjohtajaksi Niinistön jälkeen. Kaiken surkeuden huipentuma oli vuoden 2003 eduskuntavaalien täydellisesti epäonnistunut pehmo- ja hintalappuvaalikampanja. Vaalitulos oli sen mukainen. Lisäksi Itälä epäonnistui Turun murteineen puheenjohtajana melkein täydellisesti. Puheenjohtajaehdokkaita 2004 puoluekokouksessa oli 6 ja kokoomus otti riskin ja valitsi nuoren Kataisen. Riskinotto on viimeisen neljän vuoden ja viisien vaalien jälkeen näyttänyt onnistuvan kuitenkin kohtuullisen hyvin. SDP:llä voisi olla samanlainen positiivinen tulos valitessaan nuoren naisen, mutta tietenkin riskinotto voi aina myös epäonnistua.
Hehheh, kiitos aina vaan paremmista nauruista
“Kansallinen Kokoomus kuolue (lyhenne KKK) on Suomen surkuhupaisin eduskuntapuolue. Se tunnetaan myös nimillä Hajoomus, Sekoomus ja Tuhoomus. Puolue perustettiin 9. joulukuuta 1918 fasistista despotismia kannattaneiden puolueena. Tuhoomus oli 1960-luvun loppuun asti aatteellisesti äärikonservatiivinen puolue – ja on kyllä edelleen, liberalismin merkitys puolueessa on vain kasvanut.
Tuhoomus suhtautuu Suomen surkuhupaisista puolueista myönteisimmin kehitysmaiden riistoon, ihmisoikeuksien rikkomiseen, ydinvoimaan ja saastuttamiseen. Se suhtautuu myös positiivisimmin tasaveroon ja kapitalismiin, jotka ovat hyviä juttuja, koska niiden avulla köyhätkin saavat elää juuri haluamallaan tavalla – siis köyhinä. Kaikkia hajoomuslaisia yhdistää tiukka usko ikuisesti jatkuvaan kasvuun.
Puolueen nuorisojärjestö Kokoomusnuoret eli porvarikakarat levittää näitä iloisia asioita nuorison keskuudessa ja vaikuttaa asioihin bilettämällä Sedu Koskisen yökerhoissa.
“Arvot”
Hajoomus viihdyttää usein yleisöään luonnehtimalla edustavansa yksilönvapautta ja vastuuta, tasa-arvoa, länsimaista demokratiaa ja humaaneja periaatteita. Hajoomuksen mukaan ihminen on työntekoa varten, ja jos yrittää luistaa, on kommunisti. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa Hajoomuksen välittävän kaikista, jotka vain ovat välittämisen arvoisia (EUR). Viitenä tärkeimpänä arvona kuitenkin pidetään duunareiden alistamista, duunareiden pilkkaamista, rahaa, rahaa ja rahaa.
Kokoomuslaisen identiteetin raadollisuutta ravisteltiin näkyvästi SAK:n eduskuntavaalimainoksessa talvella 2007, jossa Oiva Lohtander esitti kaksipäistä Sauli Niinistöä ja Jyrki Kataista. Tämä herätti voimakkaan kaksinaismoralistisen kannanottovyöryn kunnon kokoomuslaisten piirissä.
Kokkarit pilkkaavat tavallisesti demareita siitä, että nämä sälyttävät kaiken yhteiskunnan harteille eivätkä ota huomioon yksilön omaa vastuuta. Kokoomus painottaa yksilön vastuuta omista tekemisistään, paitsi jos kyseessä on vaikutusvaltainen yritysjohtaja, joka tarvitsee tehtaaseensa lisäenergiaa viidennestä kuudennesta yhdeksännestä ydinvoimalasta, ja valtion pitäisi rakentaa hänelle semmoinen
kyseessä on IT-alan yrittäjä, joka tuli tappaneeksi ekaluokkalaisen suojatiellä kaahaamalla kahtasataa tämän päälle BMW:llään. Tällöin vika on liian alhaisissa nopeusrajoituksissa, jotka ”aiheuttavat aggressioita”.
Muita näkemykseen sisältyviä ristiriitoja valottaa seuraava vertailu: on kohtuutonta vaatia pk-yrityksiltä tarkempaa kirjanpidon valvontaa, koska niiden rahkeet eivät moiseen riitä. Toisaalta sosiaalitukien käyttöä on valvottava tarkemmin yhteiskunnan varoilla, koska ”siellä on ihan varmana väärinkäytöksiä”. Yrittäjät taas ovat kaikki rehellisiä.
Tärkeimpiä ideologisia kysymyksiä, joihin Kokoomus pyrkii vastaamaan nyky-yhteiskunnassa, ovat mm. ”onks pakko muka käyttää turvavyötä ja pyöräilykypärää” ja ”miksei citymaasturilla saa muka ajaa niin kovaa ku mihin tehot riittää”.
Kokoomus on myös osoittanut olevansa uudistuskykyinen puolue: pilapiirrosten arvotietoinen kypäräpappi on vaihtunut sutkiin liikemiestyyppiin ja koti, uskonto ja isänmaa plasma-TV:n, citymaasturin ja veronalennusten pyhään kolmiyhteyteen. Yleensä arvopuolue kokoomus vastustaakin kaikkia kirkon ja valtion yhteyteen liittyviä lakeja rinta rinnan Vasemmistoliiton kanssa.
Kokoomus hankkii neronleimauksensa yleensä liike-elämän kontaktiverkostonsa kautta. Viimeisimmät ovat ns. tasa-arvotupo, joka vielä vaalien alla tarkoitti kai jotain. Toinen on huippuyliopistohanke, jonka tavoitteena on muuttaa Suomen yliopistot tunkkaisen akateemisen pohdinnan ja tutkimuksen hautomoista Nokian rekrytoinnin elimelliseksi osaksi. Kaiken maailman humanistista haihattelua ehtii opetella sitten, kun alkaa sijoittaa omaan taidekokoelmaansa.
Euroopan Unioni
Euroopan parlamentissa Tuhoomus kuuluu Paavi Nazingerin luotsaamaan öljypohattaryhmään (The Multicorporal Collision Party), joka on lahjonnan ja ylensyönnin ansiosta parlamentin suurin ryhmä. Tuhoomuksen neuroedustajista mainittakoon Count Stubbula sekä uskonnollisista fundamentalisteista loikannut turvebimbo Eija-Riitta Korhola.
Muita tunnettuja Tuhoomus-naamoja ovat puolueen puheenjohtaja, ydinvoiman ylipappi Paavi Lipponen sekä Zak McKrackenista tuttu Ben zZZzzsschchyyyss-Kosh.
Kokoomuslaisten huvit
Kokoomuslaisten kokoontumisajot järjestetään vuosittain Oulunkylän tekojääradalla, jossa ansioituneet jyrkikataiset osallistuvat pilkkikisoihin. Lisäksi kokoomuslaisilla on oma ampumaseura Pirkanmaalla, joka tunnetaan virallisesti nimellä Tampereen työväen Ampujat r.y. Yhdistys suoritti opinnäytteensä vuonna 1918, ja on siitä pitäen ylläpitänyt vireästi asenteellista ilmastoa sekä Tampereella että muuallakin Suomessa.
Puolueen tunnuslaulu on nimeltään Miljoona ruiskukkaa, ja se teetetty ulkomailla halvimman tarjouksen perusteella. Sitä kokoonnutaan laulamaan niin valtionyhtiöiden myyntitilaisuuksiin kuin henkilökohtaisen varallisuuden muistelutilaisuuksiinkin. Kappaletta voi ostaa CD-levyllä Kokoomusnuorten kerhotiloista nimellistä 60 euron korvausta vastaan.”
” Miljoona, miljoona, miljoona ruiskukkaa,
tuoksua, tuoksua yksityisomistamisen.
Verotusta, verotusta tahtoisin keventää,
porvarin, porvarin leipää leventää.
Duunarin laiskuus syy on köyhyyteen.
Kokoomus tarvitaan hallitusvastuuseen.
”Soititte juuri kansallisen kokoomuksen puhelinvastaajaan. Jos olette tavallinen ihminen, painakaa ykköstä, ja otamme sähköpostitse teihin yhteyttä lähiaikoina. Jos olette sairaanhoitajien asialla, ime munaa ja nyt, painu vittuun.”
~Kokoomuksen puhelinvastaaja
Martti A. Salo kirjoitti :”Niinistön voiton lähellä olosta sanottakoon, että hän sai varsinaisena äänestyspäivänä jo enemmän ääniä kuin Halonen ja kannatus oli nousussa koko ajan. Kuitenkin vähän liian myöhään. Ennakkoäänet ratkaisivat.”
Kyllä tuo pitää paljolti paikkansa, mutta on otettava huomioon ensimmäisen kierroksen jälkeinen tilanne, missä yli puolet porvarillisista äänestäjistä joutui valitsemaan uuden ehdokkaan heidän ensimäisellä kierroksella tukemansa ehdokkaan pudottua jatkosta. Ylivoimainen enemmistö heistä päätyi lopulta Niinistöön, mutta silloin ennakkoäänestys oli jo päättynyt ja heidän oli pakko mennä äänestämään varsinaisena vaalipäivänä. Oma käsitykseni on se, että vaikka toinen kierros olisi ollut viikkoa myöhemmin, tuo yhden viikon lisäaika ei olisi välttämättä kääntänyt tiilannetta Niinistön eduksi. Halosella oli joka tapauksessa istuvana presidenttinä etulyöntiasema. Selvää kuitenkin on, että Keskustan huomattavan yhtenäinen tuki Niinistölle presidentinvaalien toisella kierroksella paransi roimasti suurten porvaripuolueiden välejä. Se oli luottamusta herättävä ele.
Svinehuvud kirjoittaa:
26. helmikuuta 2008 kello 14.48:
blaa blaa blaa
- Ei niitä Hikipedian huumoripläjäyksiä tarvinne tänne kopioida.
Haista La Vista, bäby! Heitä, Sinipaita, voltti!
Kiljunen on saanut paljon tukea eduskunnassa. Naskalipakko voimaan jo ensi talveksi?
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/J%C3%A4%C3%A4naskalien+kantamispakko+sai+laajaa+tukea+eduskunnassa/1135234423090