Kylläpä elämä on nyt yhtä sosialidemokratiaa.
Viikonloppuna demaririntamalla tapahtui paljon -- kiitos myös MTV:n uutisten SDP:n piirihallitusten jäsenille tekemän gallupin. Puheenjohtajapeliin tuli ainakin selkoa. Heinäluoma rules, kuten voisi sanoa. Jutta Urpilainen tyytyi varapuheenjohtajakisaan, kuten taisi tulla ennakoituakin.
Viikonlopun yllätyksestä vastasi puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta, joka ilmoitti lauantaina, ettei pyri edes jatkoon tehtävässään ensi kesän puoluekokouksessa. Se muutti myös meidän uutisointiamme: alun perin piirihallituskyselyn puoluesihteeriä koskeva osio piti julkistaa sunnuntaina, mutta panimme sen ulos lauantaina Feldt-Rannan ilmoituksen jälkeen.
Toimittaja Matti Maunun tiivistelmä kuului kutakuinkin niin, että Feldt-Rannan jatko olisi ollut vaikeaa joka tapauksessa. Siihen, miten Feldt-Ranta oli hoitanut tehtäviään, vastattiin näet seuraavasti:
Erittäin hyvin 4%
Melko hyvin 20 %
Tyydyttävästi 37 %
Melko huonosti 31 %
Erittäin huonosti 6 %
Ei osaa sanoa 1 %
Tuolla todistuksella pääsisi luokalle nippa nappa.
Mutta tässä on sitten toimituksellamme anteeksipyynnön paikka Maarit Feldt-Rannalta.
Nimittäin unohdimme kyselystä Feldt-Rannan oman piirijärjestön, Finlands Svenska Socialdemokrater. Järjestön piirihallituksessa on 11 jäsentä, jotka siis jäivät kyselyn ulkopuolelle. Lopputuloksessa se olisi varmaankin näkynyt (kysely lähetettiin 179 piirihallituksen jäsenelle) Feldt-Rannan onnistumista lisäävinä pisteinä. Ainakin jonkin verran.
Anteeksi, anteeksi. Meidän moka. Huolellisempi pitäisi aina olla.
Siitä tulikin mieleeni miettiä, miksi Feldt-Ranta tehtävänsä jättää, ja mikä on puoluesihteerin asema suuressa (tai pienemmässäkin puolueessa).
Puoluesihteerin tehtävä on nimittäin maailman epäkiitollisin paikka politiikassa. Työtä ja maakuntien kiertämistä on enemmän kuin lääkäri määrää. Vastaus mihin tahansa median esittämään kysymykseen pitää tulla silmänräpäyksessä. Silti niskassa tuntuu jatkuva riittämättömyyden tunne. Puolueen epäonnistumiset kaatuvat puoluesihteerin niskaan, onnistumiset puolestaan tulkitaan puheenjohtajan onnistumiseksi.
Paskajobi. Varmaan Feldt-Ranta siinä kaikkensa silti teki.
Vaan niinpä siihenkin tulijoita riittää. Demareillakin puoluesihteerikisa alkoi välittömästi. Heti mielenkiintonsa ilmoittivat ex-kansanedustajat Susanna Rahkonen ja Säde Tahvanainen sekä SDP:n Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja Ari Korhonen.
Kaikista voi sanoa: varmaan hyviä nimiä, mutta kelpaavatko tulevalle puheenjohtajalle? Ulpu Iivarin ja Pertti Paasion yhteistyön (myyräntyön?) jälkeen demarit eivät ikinä valitse puoluesihteeriä, jonka päätyö on kampittaa puheenjohtajaa. Tämä tiedoksi.
Mutta, kuten sanottu, vaikka kyseessä on todellinen politiikan koiranvirka, aina siitäkin on tapeltu. Valtaa senkin tehtävän kautta tulee.
Kuka olisi tomera SDP:n puoluesihteeri? Paikka on ollut aina näkyvä ja merkittävä. Puoluesihteereinä vaikuttaneet nimet kuten Eero Heinäluoma, Kari Laitinen, Markku Hyvärinen, Jorma Westlund, Ulpu Iivari, Erkki Liikanen, Kalevi Sorsa, Erkki Raatikainen, Kaarlo Pitsinki -- ja ketä kaikkia niitä olikaan -- puhuvat puolestaan.
Ja kuka tällä kertaa?
Nyt panemme nimikeskustelun pystyyn! Kannattaa muistaa, että istuva kansanedustaja ei ole puoluesihteerin paikalle nyt SDP:ssä muotia.
Demarien Suslov Vesa Mauriala? Ismo Kainulainen (Heinäluoman eduskunta-avustaja)? Osku Pajamäki, tuo ikinuori? Demariulkoministereiden luottoerityisavustaja, PAM:n kansainvälisten suhteiden hoitaja Tarja Kantola? Joku SAK:sta? Reijo Paananen? Harri Järvinen? Matti Tukiainen? Sisko Seppä eduskuntaryhmästä? Tytti Tuppurainen Oulun piiristä?
No johonkin loppuu Setä A:nkin mielikuvitus…
Eli nimiä peliin!
Ps 1.
Näinä ahdistelun ankeina aikoina tuli mieleeni myös seuraavaa: kansankunnan ja SDP:n viisikymppisten wannabealfaurosten ja kalapuikkoviiksimiesten vahtijaksi voisi löytyä todellinen vetonaula, jolla on kisasta entistäkin kokemusta, Marianne Laxen!! (taitaa vaikuttaa Ruotsissa nykyään).
Ps 2.
Arja Alho? Hehehheeeeeeee.
Obamasta kirjoitin n. kuukausi sitten samaiseen blogiin ja totesin ajan olevan “kypsä” mustalle presidentille USA:ssa. No, hyvin tasaista on Hilaryn kanssa.
Luulen, että meilläkin olisi ulkosuhteet hoidettuna paremmin jos olisi valittu joku Allan Hagertin perikunnasta vuoden 2000 presidentiksi! Tämän pahemmin ei voi enää ryssiä..
Kypsynyt kirjoittaa valikoitua totuutta tapansa mukaan. Katsotaanpa tarkemmin onko kysymys luetun väärin ymmärtämiseltä vai vääristelystä.
Kypsyneen kirjoituksessa edellä 14.25 on linkki omistajaohjauksesta KTM:n aihetta käsittelevään julkaisuun. Katsokaa!
Silloisen omistajayksikön vetäjä Markku Tapio sanoo ” lisäksi valtion yhtiöiden johtamisessa otetaan huomioon myös muut kansalliset intressit” Siis jos Kemijärven tehdas olisi nykyisen hallituksen “kansallinen intressi” se pitäisi otettaa huomioon. Edelleen hän sanoo ” odotuksistamme viestitämme yhtiön hallitukselle ja johdolle”.
Teollisuusneuvos Honkanummi mainitsee ” corporate governace puitteissa toimitusjohtaja ja hallituksen puh.joht. pitävät yhteyttä”
Pekka Timonen (josta tuli yksikön joht. 2007/3) ” Kärjistäen kuvattuna omistaja on yhteydessä yhtiön johtamiseen kerran vuodessa yhtiökokouksessa – teoriassa (HUOM TEORIASSA). Arkipäivä on sangen kaukana tästä…. Yhtiölle ilmoitetan omistajastrategia yhtiön kehitykselle ja tuottavuudelle…. Samoin omistaja nimeää hallitusjäsenen joka ymmärtää omistajan ajattelutapaa”
Lukekaapa koko julkaisu niin näette mikä on “kypsynyt” nimimerkin taso.
Lopuksi porvarihallituksen omistajastrategia on kirjattu sen päätökseen samoin kuin edeltäjä punamultahallituksen. Näissä kirjauksissa on selvä ero. Porvarihallitus on tosiaan poistanut edeltäjänsä yhteiskunnallisten etujen huomioon ottamisen valtion yhtiöiden johtamisessa. Valitettavasti tällä palstalla on väitetty porvarihallituksen vain jatkavansa edeltäjänsä politiikkaa. Katsokaa em. maan hallitusten päätökset!
Väärinkäsitysten välttämiseksi sanon, että tunnen pörssisäännökset ja hyväksyn yleisperiaatteet. Mutta kun tuntee nämä periaatteet ja johtamistaitoa on osaa myös yksittäistapauksessa niitä soveltaa.
Kemijärven tapaus voidaan hoitaa em yleisten periaatteiden puitteissa myös jatkamalla tehtaan tuoantoa tai myymällä tehdas kirjanpitoarvoonsa kemijärvelaäisten esittämälle taholle. Täysin kannattamatoman liimapuupalkki tuki olisi ohjattava nykyisten työpaikkojen säilyttämiseen.
Kansallinen etu on säilyttää Kemijärven tehdas ja työpaikat on säännösten ja yleisperiaatteiden mukaan mahdollista ja sallittua. Kysmys on vain poliittisesta tahdosta.
Jan Rossi,
kirjoitat paljon tukevaa asiaa, josta voi olla periaatteessa samaa mieltä.
Minusta ulkopolitiikka ei ole vahvinta aluettasi.
Median kvasiulkopolitiikkaa on laskea kuka käy White Housessa ja kuinka usein. Tärkeintä on kuitenkin mitä tarvetta on presidenttien tavata henkilökohtaisesti nykyaikana kun käytännössä asiat hoidetaan netin ja virkamiesten toimesta sekä kansainvälisisssä kokouksissa. Mikäli maiden välillä on ongelmia voi olla aihetta tavatakin.
Suomen ja Yhdysvaltojen suhteet ovat erinomaiset nyt. Tätä todisti muutama päivä sitten aamuTV:ssä myös Yhdysvaltojen suurlähettiläs Helsingissä. Kannatan Suomen hyviä suhteita naapurimaihimme ja samoin Yhdysvaltoihin. Niitä eivät edistä poikamaiset Venäjä, Venäjä, Venäjä demonstraatiot!
Tuskin niin hyvin suhteisiin valtioiden päämiesten välillä kuitenkaan päästään kuin Tasavallan Presidentti Mauno Koiviston aikana. Hän oli henkilökohtaisesti jopa viikkoyhteydessä sekä isä Bushiin että Gorbatsoviin. Tuolloin oli epävarmuuttaa maailmalla ja aihetta tiivisiin yhteyksiin. Onneksi meillä oli presidentti, jolla oli siihen myös kykyä.
Tunnen myös Tarja Halosen ja uskon, että jos Suomen tilanne maailmalla niin vaatisi kyllä tiiviitkin yhteyden Yhdysvaltojen ja Venäjän päämiehiin onnistuisivat tuloksellisesti.
Ehdotan, että älkäämme arvioi ulkopoliittisia suhteita vierailujen lukumäärillä – nykyaikana!
Hyvä demarivetraani – Mielestäni vierailujen määrällä voidaan tehdä tulkintoja maiden suhteista. Jos Suomen ja USA:n suhteet ovat ongelmattomat, voidaan sitten Malin ja USA:n suhteista tehdä sellainen johtopäätös, että niiden suhteet olisivat ongelmalliset kun Malin presidentti vieraili Valkoisessa talossa tapaamassa Bushia. Lisäksi täytyy kysyä, että ovatko USA:n ja Georgian suhteet vakavassa kriisissä kun presidentti Saakasvili vierailee jo neljättä kertaa Valkoisessa talossa neljän vuoden aikana? Entä Ruotsin ja USA:n suhteet? Vakoisessa talossa ovat käyneet viimeisen kahden vuoden aikana sekä kuningas ja pääministeri.
Mielestäni vierailujen järjestäminen Valkoiseen taloon kertoo kuinka onnistunutta Suomen diplomaattinen operatiivisuus on Washingtonissa. Suurlähettiläs Lintu ei näytä saaneen USA:n johtoa vakuuttuneeksi siitä, että Suomen johtoa kannattaisi tavata. Olisiko siis aika vaihtaa Suomen suurlähettilästä Washingtonissa? Mielestäni Suomen USA:n suurlähettilään olisi kyettävä nostamaan toimintansa operatiiviseen huippuunsa. Vai onko Malin suurlähettiläällä todellakin paremmat suhteet Washingtonissa kuin Pekka Linnulla?
Jan Rossi
Rossille; olet täällä vastustanut globalisaatiota henkeen ja vereen ja sitten valittelet, ettei päämiehellemme eikä -naisesellemme aukea ovi Valkoiseen Taloon! Pettääkö logiikka vai iskikö fobia? Suomen on nyt tärkee osallistua EU:n integraatioprosessiin, eikä toimia itsekkäine intresseineineen siellä sun täällä.
Tarmo Viitaluoma – Luepa kirjoituksiani tarkemmin, olen yrittänyt käydä keskustelua talouden globalisaation haittavaikutuksista Suomen taloudelle ja maan työllisyydelle. Mielestäni tällä ei ole mitään tekemistä Valkoisen talon kanssa, mutta kuin siltä osin, että jos pääministerimme pääsisi Bushin tai tulevan USA:n presidentin puheille, Suomikin voisi esittää keinoja kuinka yhä pahenevaa talouden globalisaatiota voitaisiin suitsia.
Jan Rossi
P.S. Anaika Group näyttäisi heittävän pyyhkeen kehään Kemijärvellä?
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/02/609386
Kerro Rossi meille nyt ne asiat, jotka ovat asialistalla Valkoisessa Talossa ja sitten asiat, jotka ovat listalla Brysselissä?
Eikö USA:n johdon kanssa pitäisi osata sanoa muutakin kuin Venäjä, Venäjä, Venäjä – vaikka Glubenissa taisto onkin paraikaa menossa?
Voi hyvänen aika tätä Jyrki Kataista. Nyt hän syyttää oppositiota pikkunäppärästä poliittisesta pelistä kun oppositio tekee välikysymyksen hallituksen toimista. Mitä Katainen itse ja kokoomus tekevät temppuimagokampanjoinnillaan? Kokoomus esittää kuuntelevansa kansaa ja kosiskelee kansalaisia keskustelemaan kanssaan ostoskeskuksiin kun samaan aikaan itse luimistaa korvansa eduskuntaan tulevilta lähestystöiltä, jotka taistelevat työpaikkojensa puolesta. Mielestäni kokoomus itse harrastaa kansaa mielistelevää populistista politiikkaa.
Jan Rossi
P.S. Miksi kokoomus ei kuuntele presidenttiäkään?
setä arkadia puhuu asiaa
Uutispäivä Demarin päätoimittaja Juha Peltonen kommentoi päätöstään, jonka perusteella Demarissa ei julkaistu uutista SONKin ja demarinuorten nettiadressista neuvoa-antavasta puheenjohtajaännestyksestä, seuraavasti: Lehdessä on käyty vilkasta keskustelua jäsenäänestyksen puolesta ja sitä vastaan. Peltonen piti keskustelun jatkamista turhana sen jälkeen, kun puoluehallitus oli yksimielisesti torjunut ajatuksen jäsenvaalista. (tiedot HS:n artikkelista “Sdp:n nuoret kimpaantuivat puoluelehti Demarille”; linkki:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Sdpn+nuoret+kimpaantuivat+puoluelehti+Demarille/1135233912772).
Huonosti ovat asiat, jos Uutispäivä Demarissa julkaistaan vain puoluehallituksen enemmistön käsityksiä myötäileviä kantoja. Luulisi, että lehdessä haluttaisiin tuoda esille myös puolueen sisällä olevia kilpailevia kantoja. Tässä asiassa Peltonen voisi ottaa mallia vaikkapa keskustan Verkkolehti Apilasta, josta löytyvät esim. Seppo Sarlundin ja Anneli Jäätteenmäen kriittiset kommentit nykyisen hallituksen eräistä tomista.
Käsittämätöntä on myös, että Peltonen piti keskustelun jatkamista neuvoa-antavasta äänestyksestä turhana varsinkin kun asia tullee uudelleen esille puoluevaltuuston kokouksessa.
Hyvä Jouni Pulli – Teit hyvin kun toit tuon asian esille, sillä tämä kertoo siitä, että SDP:nkin pitäisi tiedostaa mitä on aito sananvapaus ja mielipiteenvapaus. Demarinuoret ovat asettuneet Tuomiojan kannalle ja tämä on hermostuttanut SDP:n johdon, jolle Tuomiojan puheenjohtajuus olisi kauhistus. Puoluetta ei haluta antaa Tuomiojan käsiin. Erkki Tuomiojalla on monia hyviä käsityksiä asioista, mutta hänen imagonsa on valitettavan huono suuren yleisön silmissä. Kysynkin, että onko SDP:llä varaa lokeroitua täysin vasemmistoon kallellaan olevaksi puolueeksi? Mielestäni vaalivoitot haalitaan Suomessa poliittisesta keskustasta. Lipponen onnistui haalimaan SDP.lle monia uusia äänestäjiä juuri poliittisesta keskustasta.
Jan Rossi
Hyvä Jan Rossi – en usko, että SDP nojautuisi nykyistä enemmän vasemmalle, vaikka Tuomioja valittaisiinkin puheenjohtajaksi. Käsitykseeni on lähinnä pari syytä: Tuomioja on puheissaan keskittynyt nimenomaan puolueen uudistamiseen ja avoimuuden lisäämiseen sekä siihen, että puolueen kaikki jäsenet (siis ne, jotka haluavat) pystyisivät paremmin vaikuttamaan puolueen kehitykseen ja osallistumaan siihen. Tuomiojan valinta tekisi näin ollen mielestäni SDP:stä nykyistä avoimemman ja demokraattisemman.
Toiseksi puolueessa on myös vahva pyrkimys voittaa viime vaalien kirvelevä tappio ja uskon, että puolueaktivisteista suuri osa ymmärtää, Tuomioja mukaan lukien, että vaalit voitetaan tai hävitään keskustassa kuten yllä esität. Puolueella ei siten ole varaa liukua enempää vasemmalle, ellei se jatkossa tyydy arvoja painottavaksi oppositiopuolueeksi.
SDP:n menestys riippuu pitkälti siitä, miten puolue pystyy vertikaalisessa suunnassa kehittämään itseään. Tähän vertikaaliseen kehitykseen kuuluvat mielestäni juuri avoimuus, demokraattisuus, jäsenyyden merkityksen selventäminen, kansan läheisyys ja uskottavuus. Juuri viimeksi mainitun osalta viime vaaliohjelma petti pahasti. No, saa nähdä, opettaako Siperia.
Lipposen kaltaista johtajaa ei valitettavasti ole vielä näköpiirissä ei edes horisontissa, mutta ei ole muillakaan puolueilla, jos nyt ajatellaan esim. Kataista ja Vanhasta, jotka ovat ennemminkin puoluejohtajia mutteivät kansan johtajia.
Hesarin äskeisen uutisen perusteella Heinäluoma kehottaa demarinuoria ja Demarin Peltosta kahvikupin ääreen keskustelemaan tilanteesta. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, että keskustelusta vaietaan.
Vaikka Tuomiojan julkisuuskuva onkin osin heikohko (hänhän on kieltämättä ollut monissa asioissa ns. “vastarannan kiiski”), en epäile, etteikö hänkin osaisi tarvittaessa olla pragmaattinen poliittissa päätöksissä (vrt. esim. Libanonin kriisn hoito) esim. hallitusta muodostettaessa, joten Tuomiojan valinta ei sinänsä estäisi sinipunahallituksen syntyä, jos kansa niin äänestäisi.
Mielestäni SDP:n puheenjohtajavaalissa on nimenomaan kyse siitä, tyydytäänkö nykyiseen linjaan vai halutaanko puolueeseen uutta vauhtia.
Ylhäältä päin tarkaslu on SDP:n suurin ongelma. Puolueen peruskannattajat ovat pienituloisemmasta päästä kansalaisia ja Lipposen ajan politiikka ei heille tuonut suuria parannuksia, päinvastoin hyväosaiset hyötyivät enemmän. Pelkästään naisnäkökulmaan pohjautuva politiikka ei myöskään ole tätä päivää.
SDP:n varapuheenjohtajaksi pyrkivät Jutta Urpilainen vastaa tänään Kataisen populistiseen heittoon sanomalla, että “En ymmärrä Kataisen väitettä, että valtionomistajapolitiikka olisi vähäpätöinen aihe ja siitä keskustelu pikkunäppärää politikointia. Välikysymyksessä oppositio tuo esiin huolensa valtionomistajapolitiikan uudesta linjasta.” Eipä voisi asiaa paremmin ilmaista. Onkohan Kataiselta kadonnut käsitys demokraattisesta yhteiskunnasta? Mielestäni Kataisen populistisuus on menossa suuntaan, jossa ei voi edessä muuta kuin oman uskottavuuden menetys. Tilanne tällä hetkellä on se, että mielestäni kokoomus ei kuuntele ketään muuta kuin itseään ostoskeskusten käytävillä.
Jan Rossi
Tässä se nyt sitten on: USA:n puolustusministeri varoittaa Naton hajoamisesta, ellei toimita yhtenäisesti (siis niinkuin USA määrää).
So What? Se tietää eurooppalaisen diplomatian ja puolustusyhteistyön tiivistymistä – sinne vaan Varsovan liiton kasaan USA:n itsekkäitä etuja puolustava Nato.
Tuo Gatesin lausunto kuvaa sitä millaisissa paineissa Nato toimii tällä hetkellä. Nato on vaikeuksissa Afganistanissa. Kirjoitin aiheesta HS:n Turvamies blogissa, että Naton uskottavuus liittoumana testataan juuri Afganistanissa. Tilanne maassa tosiaan alkaa näyttämään siltä, että NATO ei saa enää maassa olevia maita lisäämään joukkoja etelässä. Saksa juuri kieltäytyi USA:n pyynnöstä lisätä joukkoja etelän taisteluihin. Tarkoittaisiko tämä sitä, että Natossa alkaisi kiinnostus loppumaan energian tuhlaamiseen Afganistanissa? Tilanne on nimittäin se, että länsimaat eivät pysty istuttamaan demokratiaa Afganistaniin. Afganistan on sekalainen yhteiskunta eri heimoja, eikä maa ole yhtenäinen, kuten esimerkiksi Suomi. Maata ovat aina hallinneet sotapäälliköt. Keskusvalta on aina ollut heikko. Jos siis länsimaat lähtisivät maasta, valta vaihtuisi Kabulissa muutamassa vuodessa ja maa olisi jälleen jonkun aikaan sotapäällikön hallussa ja tämän jälkeen jälleen voimistuneen Taliban-liikkeen käsissä. NATO tulee häviämään sotansa maassa, liittouma ei voi olla ikuisesti maassa.
Mitä Naton affensiivin epäonnistuminen merkitsisi Suomen NATO-jäsenyydelle? Ainakin NATO-jäsenyyden vastustajat saavat Naton mahdollisesta epäonnistumisesta Afganistanissa uutta vettä myllyynsä.
Jan Rossi
Gatesin puhe menee retoriikan tiliin. Ajatus Naton hajoamisesta on sen verran teoreettinen, ettei sitä kannata ottaa kovin vakavasti. Gatesin tarkoitus oli lähinnä saada loputkin eurooppalaiset käpykaartilaiset käärimään hihansa Afganistanissa. Joku voisi muuten kertoa, millä lailla Naton hajoaminen palvelisi eurooppalaisia maita? Itse en keksi mitään, mutta toisaalta näe siitä merkkejäkään. Ylivoimainen enemmistö Euroopan maista nauttii Naton turvatakuista, ja lisää maita olisi pyrkimässä sisään ovista ja ikkunoista. Ranskakin on kuopannut Chiracin aikaiset haihattelunsa EU:n omasta mikkihiiri-armeijasta ja palannut uuden loistavan presidenttinsä johdolla reaalipolitiikan linjoille, ja alkanut vihdoin kantaa ihan vastuutakin Natossa. Naton kannattaja nukkuu siis edelleen yönsä hyvin, mitä nyt Suomen linja aika ajoin ihmetyttää.
Antti V. – Pystytkö reaalipoliittisesti hahmottamaan Afganistanin tulevaisuuden? Luuletko, että NATO pysyy maassa ikuisesti? NATO:n toiminta lisää ääri-islamistien toimintaa maassa. Katsopa miten ääri-islamistiset liikkeet ovat voimistuneet Pakistanissa. USA:n lähdettyä Afganistanista, maa ajatutuu uudelleen Taleban-kaltaisen liikkeen käsiin ja samalla voimistaa islamistien kannatusta Pakistanissa. Mielestäni tilanne kehittyy huonoon suuntaan. Pakistanin pelastaa vain sotilashallinto.
Jan Rossi
Naton kohtaloa sotilasliittona ei Afganistanissa ratkaista, mutta Naton kykyä kriisinhallintajärjestönä voidaan hyvinkin arvostella Afganistanin tapahtumien perusteella. Miksi Gates sitten kerta toisensa jälkeen painostaa Naton eurooppalaisia jäsenmaita lisäämään rautaa Afganistaniin, vaikka suuri osa Naton eurooppalaisista jäsenmaista on sitä mieltä, että Afganistanin tilannnetta ei saada hallintaan amerikkalaisten ehdottamin keinoin? Toisaalta siksi, että USA tai paremminkin Bushin hallinto uskoo yhä voimapolitiikkaan. Ja toisaalta siksi, että USA:n kansalle on perusteltu Afganistanin operaatiota sillä, että operaation kautta pystyttäisiin tehokkaasti tasitelemaan terrorismia vastaan ja näin vähentämään terrorismin amerikkalaisiin kohdistuvaa uhkaa, joka muutoin voisi kasvaa entisestään. Kyse on siten myös USA:n suurten puolustusmäärärahojen oikeutuksesta USA:n kansan silmissä. Jos Naton Afganistanin operaatio epäonnistuu, vaarana on ainakin Bushin hallinnon kannalta, että vastustus USA:n suuria puolustusmäärärahoja kohtaan kasvaa, mikä luonnollisesti olisi myös huono uutinen USA:n sotilasteolliselle kompleksille, jonka loistonpäiviä uhkaa jo muutoinkin USA:n taloudellinen taantuma.
Seuraavasta linkistä löytyvä Zbigniew Brezezinskin haastattelu valaisee jonkin verran USA:n Afganistan-politiikkaa, Robert Gatesin roolia siinä CIA:n johtajana sekä sotilasteollisen kompleksin merkitystä: http://www.lewrockwell.com/gaddy/gaddy28.html
Heinäluoma vetäytyy puheenjohtajakisasta. Tuleeko SDP:stä vasemmistolaisempi Tuomiojan myötä.
Heinäluoma teki suuren palveluksen puolueelle, jos SDP:n puheenjohtajakisaan ilmoittautuu nyt ainakin muutama varteenotettava kandidaatti. Toivottavasti nyt ei pelata varman päälle.
Murskavaalitappion jälkeen ei jäänyt vaihtoehtoja
No niin te kaikki viisaat, jotka tietäväistä olette kirjoittaneet Heinäluomasta ja SDP:stä. Mites ny?
Huomattavaa on myös se, että Heinäluoma kielsi jyrkästi tavoittelevansa SAK:n puheenjohtajuutta.
SDP uudistuu nyt!
Kuka lähtee seuraavaksi?
“…vastustus USA:n suuria puolustusmäärärahoja kohtaan kasvaa, mikä luonnollisesti olisi myös huono uutinen USA:n sotilasteolliselle kompleksille, jonka loistonpäiviä uhkaa jo muutoinkin USA:n taloudellinen taantuma.”
En ole salaliittoteorioiden ystävä. Vaikka Eisenhower jo vuonna 1961 saarnasi jäähyväispuheissaan “Military-Industrial Complexin” turmiollisuutta, en silti näe sitä tärkeimpänä syynä esim. Afganistanin operaatiolle. Ok, ehkäpä sotateollisuus USA:ssa voi pulskasti, mutta Bushin hallinnolle sotilaalliset interventiot ovat olleet hirveä taloudellinen riippakivi. Lisäksi vastoinkäymiset ovat tuoneet mukanaan sen verran vakavia imagotappiota maailmalla, joten on aika vaikea uskoa, että kukaan täysijärkinen valtionpäämies haluaisi jatkaa ehdointahdoin niin epäsuotuisien tähtien alla eteneviä operaatioita, ellei olisi pakko.
Tuulen kääntyminen Afganistanissa edellyttäisi yksinkertaisesti sitä, että Euroopan maat (muutkin kuin Iso-Britannia) käärisivät hihansa, lisäisivät joukkojaan ja siirtäisivät toimintansa painopistettä rohkeasti levottomaan Etelä-Afganistaniin. Mutta ei. Siellähän voi vaikka loukkaantua. Surullinen tosiasia on kuitenkin se, ettei maan jälleenrakentamiseen ja lopulliseen stabiloimiseen päästä käsiksi ennen kuin talibanit on liiskattu lopullisesti. Sen verran voin kertoa kaikille vaaleanpunaisessa lumetodellisuudessa haparoiville, ettei sellaista kurkunkatkojien joukkoa ainakaan kehitysavulla selätetä. Siihen tehonnee lähinnä raaka voima, hienovireisemmät keinot voidaan ottaa käyttöön vasta jään murtumisen jälkeen. Saksan, Ranskan ja Italian vastuunpakoilusta tulee mieleen Mauno Koiviston presidenttiaikoinaan esittämä sarkastinen kommentti, jonka mukaan aina, kun tv:ssä näkyy itkeviä lapsia ajatellaan, että tuonne lähdetään. Mutta aina kun kuvaruutuun ilmestyy kuolleita sotilaita päätetään, että tuolta vetäydytään. Mikään tässä maailmassa ei kuitenkaan tuppaa etenemään ilman jonkinasteisia uhrauksia. Yksi asia on kuitenkin selvä: lännellä ei ole varaa jättää tässä vaiheessa Afganistanin kaltaista ruutitynnyriä ja terroristihautomoa kytemään, sen verran ilmeiset ovat selkkauksen siteet kansainväliseen terrorismiin.
Heinäluoma pudotti sen luokan uutispommin, että en ihmettelisi, jos Setä Arkadia laatisi siitä vielä tänään uuden blogin. Joten ehkäpä säästän omat mietteeni siihen ja alan ensiksi koota ajatuksia. Tämä pisti pelin uusiksi kertaheitolla.
Mitä sitä turhaan panttaamaan Henäluoman seuraajan nimeä, hän on Filatov.
Olen tr samaa mieltä. Oma ehdokkaani Heinäluoman yllättävän ilmoituksen jälkeen on TARJA FILATOV! Odotin kaiken aikaa Heinäluoman ilmoitusta jatkokaudesta, mutta mies todellakin on sanojensa mittainen. Heinäluoma päätti kantaa vastuun raskaasta vaalitappiosta. Tämä osoittaa, että politiikassa löytyy henkilöitä vastuun kantajiksi. Katsotaan kantaako Katainen vastuuta kun kokoomus kärsii tappion kuntavaaleissa. SDP nimittäin nousee suurimmaksi puolueeksi uuden puheenjohtajansa johdolla.
Jan Rossi
Mitä enemmän sotilasoperaatioita laajennetaan Afganistanissa sitä todennäköisempää on, että:
a. afgaanit pitävät länsivaltoja yhä enemmän miehittäjinä ja vastustus länttä kohtaan kasvaa merkittävästi; ja
b. sota eskaloituu Pakistaniin.
Kun tähän epätoivoiseen sotkuun liitetään vielä Iranin mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen destabiloivasti, olisi ensiarvoisen tärkeää, että USA käyttäisi suhteissaan Iraniin enemmän diplomatiaa sekä muita pehmeitä keinoja ja vähemmän uhkailua. Talebanien murhaaminen viimeiseen mieheen veisi länneltä lopullisesti mahdollisuuden toimia positiivisessa mielessä alueen jälleenrakentamisessa.
No milläs sitten meinaat tässä vaiheessa ratkaista ongelman? Ruokapaketeilla vai? Johan on kumma, jos afganistanilaiset näkevät mieluummin talibanit miehittäjinä kuin länsimaat.
Ja P.S. en tarkoittanut talibanien tappamista viimeiseen mieheen, vaan yksinkertaisesti ryhmän tekemistä toimintakyvyttömäksi.
Antti V., valitettavasti ongelma ei ratkea millään tavalla “tässä vaiheessa” vaan vasta useamman vuoden kuluttua jos sittenkään.
Talebanien sotilaallinen toimintakyky tulee pitää aisoissa ja sen lisäksi Afganistanin maalaisväestölle pitää tarjota muita vaihtoehtoja elämisensä kustantamiseen kuin unikkopeltojen viljely, jolloin väestön taloudellinen riippuvuus talebaneista saadaan minimoitua. Irtautumista talebaneista pidemmällä aikavälillä tulee huomattavasti auttamaan myös väestön koulutus.
Toisaalta talebanien sotilaallista kykyä voitaisiin merkittävästi kaventaa, jos USA pystyisi hoitamaan välinsä Iranin ja Pakistanin kanssa paremmin. Sekin vaatii aikaa, mutta räjäyttämällä ja ammuskelemalla asia ei tule ratkeamaan.
En väitä, etteikö sotilaallistakin voimaa tarvittaisi, mutta mielestäni jenkit uskovat siihen aivan liikaa.