Viikko on kulunut eduskunnan ahdistelu-uutisia seuratessa. Perjantain Iltalehdessä Helsingin Sanomien toveritartuomioistuimen ilmiantopuhelimen perusteella tehdyn syytekirjan kohteet aikovat mitata kohtelunsa oikeudenmukaisuutta: kuka oikeudessa, kuka Julkisen sanan neuvostossa.
Hyvä!
Ehkä 50-vuotiaalla kalapuikkoviiksekkäällä maakuntakansanedustajallakin on oikeus elämään, vaikkei heidän habitus HS:n trendilynkkareille kelpaakaan.
Se siitä.
Nyt jatkuu keskustelu SDP:n tulevasta puoluekokouksesta. Kysyimme SDP:n piirihallitusten jäseniltä kantoja tulevaan puheenjohtajaan, puolueen oppositiopolitiikan onnistumiseen ja jäsenäänestyksen tarpeellisuuteen.
Kyselyyn vastasi 124 piirihallitusten edustajaa, eli 69 %.
Heinäluoma jatkaa, kuuluu kyselyn viesti. Kannatus jakaantui seuraavasti:
1. Eero Heinäluoma 53 %
2. Erkki Tuomioja 22 %
3. Jutta Urpilainen 8 %
4. Tarja Filatov 7 %
5. Johannes Koskinen 2 %
- -- - joku muu 8 %
Eli Heinäluoman kaula on selvä. Tuomiojan luku on yllättävän heikko.
Kyselyn henki on se, että puoluekenttä on tulkinnut kaiketi Tuomiojan tyylin oman pesän likaamiseksi. Lisäksi sakki taitaa muistaa, että 61-vuotias Tuomioja on todellakin jo neljättä kertaa yrittämässä. Puoluehallituksessa Tuomioja on asemansa (asemiensa) myötä ollut vaikuttamassa puolueen politiikan tekoon kauan, joten kysymys mitä uutta hän toisi, on aiheellinen.
Silti tilanne ei ole aivan niin vesiselvä kuin näyttää. Vaikka vaalitappion synnyttämä kiukku onkin laantunut, puolueessa on yhä anti-Heinäluoma -liike. Kokkolalainen Jutta Urpilainen ilmoittaa lauantaina lähteekö hän kisaan. Jos lähtisi (ei muuten taida lähteä -- arvaus -- kokemus ei riitä), hänellä olisi siis 8 prosentin kannatus.
Mutta. Leikitäänpä ajatuksella, että Tuomioja heittäisi puoluekokouksen alla pyyhkeen kehään ja testamenttaisi kannatuksensa Urpilaiselle. Samaan laariin tulisi anti-Heinäluoma -äänet Filatovin ja Koskisen joukoista -- ja hokkus pokkus! -- Urpilaisen kannatus olisikin 40 % tai yli.
Ok, ajatusleikki, mutta voisi se noinkin mennä. Ja jos Urpilainen lähtee vain varapuheenjohtajaehdokkaaksi (ei uutisen väärtti), saman leikin voi toteuttaa nimellä Tarja Filatov. Vaan pirustako tuon tietää. Kesäkuun puoluekokoukseen mennessä voi sattua mitä vain…
Mutta kuten sanottu: Heinäluoma saa jatkon joka tapauksessa.
Neuvoa-antavaa jäsenäänestystä kannattaa 41 % ja vastustaa 53 %. Kannattajien luku on puoluetoimiston kannalta vastenmielisen suuri. Vaikka joissakin piireissä ajatus itää, nuoret tukevat ja naapuripuolueet sotkevat -- jäsenäänestystä ei tule edes neuvoa-antavassa mielessä. Siitä pitänee viimeistään maaliskuun puoluevaltuusto huolen.
Heinäluoma voi olla tyytyväinen myös siihen, että piiriaktiivit ovat valtaosin tyytyväisiä puolueensa oppositiopolitiikkaan.
Puoluesihteeri Maarit Feldt-Rannan osalta ei näytä ihan yhtä helpolta, mutta palataan siihen sunnuntaina ainakin uutislähetyksissä…
Ps 1.
Fortumin tulosta on taas äimistelty. Mikael Liliuskaan tuskin pääsee köyhtymään. Fortum saattaisi olla mainio firma sellaiselle kokeilulle, että saisiko edes apina yhtiön johtopaikalla tappiota aikaan…
Ps 2.
Sotaministeri Jyri Häkämiehen (kok.) kalusto ampuu suorasuuntaustulta: Stora Enson miljarditappioiden isä, vuorineuvos Jukka Härmälä sai potkut Outokummun hallituksen puheenjohtajan paikalta ja Häkämies saattaa syrjäyttää vuorineuvoksen myös Rautaruukin hallituksesta. Vaan saapi nähdä, miten Häkämiehen taistelukunto kestää asemasodan, joka alkaa maanantaina, kun eduskunta kokoontuu Stora Enson mielenosoitusten varjossa ja välikysymys uhkaa.
Rossille perusasioiden selvennystä:
” edelleenkään ymmärrä miksi ihmeessä omistusohjaus eriytettiin puolustusministeriöön, jolla ei ole yritystoiminnan kanssa mitään tekemistä. Mikä tämä päätöksen idea oikeasti on?”
Omistaohjaus ei erityitetty puolustusministeriöön, vaan valtioneuvoston kansliaan eli pääministerin puljuun entisestä kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Omistusohjauksesta vastaava ministeri on puolustusministeri Häkämies, joka omistusohjausministerinä toimii “ministerinä valtioneuvoston kansliassa”.
http://www.vnk.fi/ministerio/johto/fi.jsp
Se, että ministerivastuut ylittävät oman varsinaisen vastuuministeriön rajat on täysin tavallista. Esimerkiksi Astrid Thors on tällä haavaa juridisesti ministeri kolmessa ministeriössä (ks. yllä oleva linkki. Tosin antamassani linkissä on vanhaa tietoa, maahanmuuttoasioiden osalta hän on “ministeri sisäasiainministeriössä”, ei työministeriössä.)
Sitä, miksi Häkämies valittiin omistusohjauksesta vastaaavaksi ministeriksi, minulla ei tietoa. Ehkä kokoomuksen kauppakamarisiiven johtohahmolle piti antaa raskaampi salkku?
Mutta, jotta tämä tulisi Rossillekin selväksi: kun omistajaohjausministeriä seuraavan kerran valitaan, siihen ei valita automaattisesti puolustusministeriä. Se voi olla ihan kuka tahansa. Vaikka kulttuuriministeri, jonka nykyinen salkunhaltija on muuten virallisesti “Kulttuuri- ja urheiluministeri sekä ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä”.
ps. eikä tämä hiukan hankala juridinen kuvio ja sanontatapa ei ole peräisin kokoomuksesta!
Johan K. Qvist – Sinun kannattaisi nyt hiukan tarkemmin miettiä mitä kirjoitat, sillä punamullan aikana mitään keskustelua ei olisi käyty hoitoalan palkkaongelmista kun SDP ja keskusta eivät edes nostaneet esille koko tasa-arvotupoa ja kysymystä palkankorotuksista. Kokoomus asian nosti esille ja vei asian jopa hallitusohjelmaan. Jos vaalien jälkeen maahan olisi saatu toinen punamultahallitus, sen hallitusohjelmaan ei olisi merkitty ainakaan kokoomuksen vaaliohjelmaa. Kun näin ei olisi tapahtunut, koko pakkolakia tai Tehyn irtosanomisuhkaakaan ei olisi tapahtunut työmarkkinoilla. Uskon, että punamullan aikana olisi käyty maltilliset palkkaneuvottelut, eikä liittokierroksella olisi päädytty näin kalliisiin palkkaneuvotteluihin.
Jan Rossi
Nimimerkille TapVi:lle sanoisin näin, että eihän tuo ole oleellista missä rakennuksessa omistusohjausasiat ovat vaan se on oleellinen tieto, että miksi juuri puolustusministeri Jyri Häkämies sai hoidettavakseen omistusohjausasiat kun puolustusministeriä ole ainakaan ennen ole mielletty valtionyhtiöistä vastaavaksi ministeriksi. Mielestäni omistusohjausasiat olisivat sopineet toiselle ministerille elinkeinoministeriöön tai valtionvarainministeriöön toiselle ministerille. Miksi muuten VM:ään ei nimetty II valtionvarainministeriä kun ennenkin siellä on ollut toinenkin ministeri? Ja miten puolustusministerillä riittää aikaa keskittyä omistusohjaukseen kun puolustusministerinkin pesti on erittäin vaativa?
Jan Rossi
Häkämies sai painavan salkun sen vuoksi, koska Katainen oli nykyisen hallituksen pääneuvottelija Kokoomuksen puolelta ja onhan laajasti tiedossa, että J. Häkämies on Kataisen “oikea käsi”. Niin että semmonen tapaus…
Mielenkiintoisessa keskusteluussa on esitetty asiantuntevia kysymyksiä ja kommentteja, joihin yritänvastata.
Christian van Niftrik 10.42
tekee aiheellisia kysymyksiä joihin esitän näkemysksiä. mutta en vastaa ministerien puolesta. Pekkarisen valitessa Härmälän po tehtäviin hän oli talouseksperttien mielestä hyvin ansioitunut talousmies. Ts. silloin eri puolueiden ministerit olisivat Pekkarisen asemassa myös valinneet Härmälän – siis silloin.
Jälkikäteen arvostellen Stora Enson investoinnit Atlannin taakse olisi pitänyt jättää tekemättä. Mutta tuolloisen tiedon mukaan muutkin suomalaiset alan firmat -siis UPM myös- pyrkivät samaan. Muistamme, että myös UPM teki samat virheet mutta tuli aiemmin pois.
Christian toteaa, että näkyvissä oli metsäteollisuuden rakennemuutos. Näin oli (vaikka kaikki eivät nähneet), mutta Sora Enso ja UPM reagoivat ostamalla USAsta ja Kanadasta. Silloin oikein, mutta nyt väärin.
Demarina tekisi mieli olla jälkiviisas ja arvostella näitä firmoja em virheratkaisuista, en sitä tee koska muistan yleisen ilmapiirin olleen myönteisiä po investoinneille. Voi olla, että jos itse olisin ollut alan firmojen strategiasuunnittelussa olisin tehnyt toisin, mutta silti en ryhdy jälkiviisaaksi.
“Tarkkailija” kysyy 10.47 kommentteja Ahtisaaren lausuntoon tehtaiden lopettamisesta. Lausunnosssa ei periaatteessa ole mitään uutta, vaan se vastaa talousmiesten yleistä oppia. Mutta Ahtisaari ei ole talousasiantuntija, vaikka onkin hyvä kansainvälisessä politiikassa.
Ahtisaari ei osaa nähdä, että yksittäistapauksessa jonkin tehtaan lopettamisesta voidaan olla erimieltä, vaikka yleiset opit hyväksytäänkin. ESIM. Kemijärven kannattavan sellutehtaan lopettaminen ei ole valtio-omistajan kannalta perusteltu. Suuri virhe on ulkopuolisella tuella perustaa liimapalkkitehdas ylikapasiteetin markkinoille.
Olen vakuuttunut, että SDP ollessa hallituksessa Stora Enson ei olisi sallittu lopettaa Kemijärven ja Summan tehtaita näin. Ihmeteltävää on miksei porvarihallitus salli edes vuoden lisäaikaa asian hoitamiseksi paremmin.
Jouni Pulli viittaa Jyrki Raivion ehdotukseen, jonka mukaan valtion tulisi luopua finanssisijoituksistaan. Taloudellisesti luopuminen ei olisi kannattavaa ellei vapautuvia varoja sijoitettaisi vielä kannattavammin. Mikä olisi kannattavampi vaihtoehtoinen sijoitus? Finanssisijoituksesta ei tule mitään rasitusta tai haittaa valtiolle – miksi siis luopua kannattavista sijoituksista.
Kysyn puolestani tiedättekö ekonomisti, tohtori Kianderin selvityksen valtion osakkeiden myynnistä 1996-2006. Valtion sai osakkeidenmyynnistä 15 mrd euroa, joiden osingot olisivat olleet samalta ajalta valtiolle myös 15 mrd. Jos ei olisi myyty tuotot osingoista olisvat olleet sama 15 mrd euroa, MUTTA osakkeet olisivat olleet edelleen kassakaapissa. Hölmöläisten hommaa, vai mitä. Ja tämä arvostelu kohdistuu ministeri Pekkariseen ja osaltaan myös demariministereihin, jotka uskoivat virkamiesesittelijöitään asiassa.
Vastasin edellä jo “Kypsynyt”, mitä demarit olisivat tehneet Kemijärven sellutehtaan osalta. Vastaan vielä, Stora Enson ei olisi annettu tehdasta lopettaa porvariahallituksen tapaan. Ensinnäkin oltaisiin otettu vuoden aikalisä ja tehtaan arvo olisi jotenkin korvattu Stora Ensolle. Tärkeää on, että Stora Enson nyt esittämät virheelliset lopettamusperustelut olisi vaadittu korjaamaan vastamaan taloudellisia faktoja.
Lopuksi vielä haluan korostaa tuntevani ja kannattavani markkinatalouden periaatteita yritystoiminnassa, koska olen niitä itsekin soveltanut. Mutta kun periaatteet hallitsee niin osaa yksittäistapuksissa myös niitä soveltaa luovasti eikä kaavamaisesti suuria vahinkoja aiheuttaen lopettamispaikkakunnalle, työntekijöille ja yhteiskunnalle.
Yritysjohtaminen ei ole koulumatematiikkaa, esim 2+2 voi olla plus miinus neljä. Nyt Kemijärven tapauksessa Sora Enso saa liiketaloudellisen hyödyn, mutta sen valtio-omistaja ja sidosryhmät menettävät monin kerroin enemmän! Kun tämän tiedostaa niin kauppamiehinä osaisimme itsekukin neuvotella sellisen tuloksen jossa häviö olisi minimaalinen kaikille osapuolille.
“harkitsen parhaillaan vakavasti liittymistä SDP:hen, sillä olen käynyt jäsenyydestä keskusteluja Tarja Filatovin, Erkki Tuomiojan ja muutaman muun demarin kanssa siitä miten SDP:hen liitytään.”
Oho, melkosta name-droppingia! Ihanko vain haluat näillä nimillä pönkittää omaa itsetuntoasi tai jotenkin luoda kuvaa että tulisit olemaan demareissa jotenkin tärkeäkin henkilö?
http://www.sosialidemokraatit.fi/index.php?mid=311
Siinäpä ohjeet, sinulle, ja mikseipä muillekkin.
Rossi:
“että eihän tuo ole oleellista missä rakennuksessa omistusohjausasiat ovat”
Ei olekaan. Sinä vain väitit, että “omistusohjaus eriytettiin puolustusministeriöön”. Näin ei käynyt, olit väärässä.
“miksi juuri puolustusministeri Jyri Häkämies sai hoidettavakseen omistusohjausasiat”
Ja kuten sanoin: en tiedä. Ehkä Häkämiehen salkkua haluttiin vahvemmaksi. Ainakin omistaohjaus sovittiin hallitusneuvotteluissa kokoomukselle.
“omistusohjausasiat olisivat sopineet toiselle ministerille elinkeinoministeriöön tai valtionvarainministeriöön toiselle ministerille…”
Elinkeinoministeriö olisi ollut vihoviimeinen paikka. Sieltähän, tai entisestä ktm:stä, omistajuusohjaus juuri vietiin pois. Tämä siksi, että asiassa on mahdollinen eturistiriita. Kuten Pekkarinen totesi pari päivää sitten: “oli vähän kummallinen tilanne, että aamupäivällä pohdin valtion omistaman yhtiön asioita, ja iltapäivällä tein elinkeinopoliittisia ratkaisuja, jotka koskettivat samojen yhtiöiden toimialaa.”
Sitä paitsi, kummankaan ministeriön kakkosministeri ei ole kokoomuksesta.
“Miksi muuten VM:ään ei nimetty II valtionvarainministeriä kun ennenkin siellä on ollut toinenkin ministeri?”
Luulisi, että ammatikseen atk-tukena työskentelevä osaisi käyttää nettiä. Sieltä löytyisi heti tieto. VM:ssä on toinen valtiovarainministeri, jonka nimike tämän hallituksen aikana on hallinto- ja kuntaministeri. Hänenkin salkkua kasvatettiin. Ministerin nimi sattuu olemaan Mari Kiviniemi (jottei ihan googlata tarvitse)
Kiitän “demarivetraania” oivallisista näkemyksistä ja jatkokommenteista SE-keskustelussa. Keskustelun vieminen edelleen on haasteellinen tehtävä, mutta koetan näin ruohonjuuritasolta liittää mukaan vielä joitakin elementtejä, samalla myös kommentoiden “demarivetraanin” linjauksia.
Eräs tämän tyyppisessä keskustelussa erinomaisen vaikeasti hallittava elementti on aikajänne. Miten huomioida “silloiset olosuhteet, silloiset tiedot, trendit jne” asioissa, joissa silloin tehdyt päätökset tämän päivän tiedon raameissa ovat osoittautuneet aivan vääriksi ja joiden seurauksia nyt maksetaan näissä yrityksissä.
Kun yritysjohto on isoja strategisia ratkaisuja tehnyt, ja huomaa sitten jonkin ajan kuluttua, että päätös on osoittautumassa virheeksi, on eräs yritysjohtajan taitavuutta kuvaava olennainen elementti hänen kykynsä tehdä uusia korjaavia, hankkeen keskeyttäviä tai jopa kokonaan peruuttavia päätöksiä, mieluiten vielä nopeammin kuin kollegansa.
Ensimmäisiä selkeitä signaaleja maamme metsäteollisuuden tulevasta rakennemuutoksesta oli nähtävissä 1980-luvulla, jolloin mm. silloinen Valmet, nykyinen Metso Oy myi ensimmäiset modernit suuret paperikoneensa Kiinaan.
Toinen ajatuksia herättävä kehitys oli, Suomalaisen metsäteollisuuden sinänsä oikeaoppinen strateginen linjaus nostaa tuotteittensa jalostusastetta. Näin tapahtui mm. runsaasti koivukuitua nielevän hienopaperin kohdalla. Kaikki suomalaiset johtavat metsäteollisuusyritykset panostivat tähän segmenttiin, aluksi suurella menetyksellä, nyttemmin tämä samainen tuotealue on suuressa pulassa, ei vain kilpailukykyisen kuidun saannissa, vaan tuskallisen Euroopalaisen ylikapasiteetin vankina. Tätä tilannetta ei laisinkaan helpota uusin näkyvissä oleva kehitys, eli mm. kauko-Idästä peräisin olevan hienopaperin kasvava tuonti Euroopan markkinoille. Kun hienopaperin kapasiteettia kasvatettiin Suomessa, otti teollisuus tietoisen riskin aloittamalla välttämättömän, Suomessa skaalaan nähden niukan koivukuidun tuonnin entisestä Neuvostoliitosta, nyttemmin Venäjältä. Tulossa olevat Venäjän tullimaksut ovat luonnollinen strateginen päätös, jonka maan johto on tehnyt rakentaakseen ja kehittääkseen oman maansa teollista rakennetta ja jalostaa arvokas raaka-aine lopputuotteiksi omassa maassaan.
“Demarivetraani” nostaa erinomaisen asian päivänvaloon myös tällä foorumilla, eli tohtori Kianderin selvityksen valtion osakemyynnit vs. osinkotulot ja tekee vielä lopuksi aivan oikean johtopäätöksen: “hölmöläisen hommaahan tuo on ollut”.
Olisiko taas kerran niin, että periaate meni rahanteon edelle ?
Allekirjoittanut on lukuisia kertoja joutunut ja myös saanut pohtia mikä on oikea strategia ? Monet strategiat kehittäneenä, toteuttaneena ja monet myrskyt seilanneena olen päätynyt johtopäätökseen, että strategia on slloin oikea, kun se toimii joustavasti ja ympäristön muutoksiin ripeästi mukautuen, tuoden omistajilleen, henkilöstölleen ja muille sidosryhmille vaurautta ja sen kehitys on ennustettavissa kohtuullisen hyvin.
Nostaisin keskusteluun myös “demarivetraanin” kommentit siitä, ettei esim. SDP:n ollessa valtakunnan hallituksessa olisi toimittu näin raálla tavalla ja näin nopealla aikataululla. Veteraanin näkemykseen on helppo yhtyä ja arvostan hänen rohkeuttaan se myös selkeästi näin sanoa. Liekö sitten niin, että koko tämä SE:n hallituksen päätössarja johti keskustelua hieman väärille urille kun fokus oli siinä, että valtion on “määrättävä yhtiön johto muuttamaan tekemäänsä päätöstä”. Siinä ehkä menivät vellit ja puurot sekaisin ja huomio keskittyi jurididiikkaan, eikä siihen, millä tavoin luodaan uusia korvaavia työpaikkoja nyt vaikeuksia kohdanneilla paikkakunnilla.
Itse en todellakaan kadehdi millään tavoin esim. valtion omistusohjauksesta vastaavia henkilöitä, en linja-organisaatiossa enkä ao ministeriä. Näin suurissa, ja koko kansantaloutemme perinteisiä toimialoja ravistelevat globaalit muutokset vaatisivat näitä asioita hoitamaan visionäärejä, joilla on lisäksi kansantalouden ja myös toimialan korkeatasoista tuntemusta ja kokemusta suurten muutosprosessien ohajuksesta. Valitettavasti juuri tällä rintamalla on suuria resurssipulmia maassamme.
Lopuksi “demarivetraani” sallinee pienen huomautuksen, nyt SE:ssä tehtyjen päätösten todellisen punninnan ja arvion voinemme tehdä vasta muutaman vuoden kuluttua, kun olemme voineet verifioida yhtiön johdon nyt tekemien päätösten tulokset ja näemme, miten yhtiö on edelleen kilpailukykyinen ja kannattava hyvä osingon maksaja omistajilleen. Näin vieläpä tulossa olevien uusien suurten muutosten myllerryksessä.
Pohti: Nestorbloggaaja h.c.
Pojat taas on niin tohkeissaan. Aivan kun olisivat päässeet koittamaan.
“Oho, melkosta name-droppingia! Ihanko vain haluat näillä nimillä pönkittää omaa itsetuntoasi tai jotenkin luoda kuvaa että tulisit olemaan demareissa jotenkin tärkeäkin henkilö?”
Tottahan toki! Eihän Jan Rossin kaltainen hienohelma voi kuvitellakaan vastaanottavansa minkään puolueen jäsenkirjaa muuten kuin hopealautasella tarjottuna! Ja mielellään puheenjohtajan tarjoamana! Kokoomuksessakin klikkasi eniten se, ettei Rossi tajunnut olevansa joka suhteessa tavallinen rivijäsen siinä missä muutkin, vaan odotti valtiovieraan vastaanottoa ja lähti ovia paukutellen, kun ei sellaista kuulunut. Vai että ihanko Sdp:hen vetää miehen mieli seuraavaksi? Painokoneet seis! Enää ei Setä Arkadiankaan tarvitse miettiä lähiaikojen kovinta skuuppia! “Jan Rossi loikkaa demareihin. Tunnusteluja käyty Tuomiojan kanssa!” Jos eivät Kokoomuksessa Marsalkan hopeatorvet soineet Rossin kunniaksi, niin Sdp varmaan kajauttaa uuden tulokkaan kunniaksi Työväen marssin: “Käy eespäin väki voimakas, äl’ orjajoukko halpa täst’ alkain ole. Tarmollas sä särje tieltäs salpa. Mink’ kuntos keksii kirvees lyö, se olkoon vapauden työ, jonk’ eestä poistuu sorron yö, jonk’ eestä poistuu sorron yö.” Mutta mites sitten käy, kun Niinistö pyrkii muutaman vuoden päästä presidentiksi? Noinkohan Rossi pystyy seisomaan Sdp:n oman ehdokkaan takana, kun on Niinistön kaltainen täky tarjolla?
Terve menoa toisiaan Jan Rossille demareihin. Toivottavasti asemasi ja tulevaisuutesi on siellä vähän parempi kuin kokoomuksessa.
“Vanhasen mukaan yhteistyö hallituksessa on toiminut hyvin ja hän omien sanojensa mukaan ollut ja on tyytyväisempi porvarihallitukseen kuin punamultaan. ”
Antti V.:lle: Ei ole mitään yksittäisiä linkkejä tähän arvioon, vaan se perustuu useampiin Vanhasen lausuntoihin ja TV-haastatteluihin.
Esim. Kajaanissa Keskustan kesäkokouksen avauspuheenvuorossa Vanhanen sivalsi sosialidemokraatteja, jotka arvostelivat hallitusta köyhien unohtamisesta.Vanhanen asetti kokoomuksen ja muut hallituskumppanit demarien edelle sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttajina.
- Hallitusta arvostelleille sosialidemokraateille pitääkin suoraan sanoa, että sinivihreä hallitus harjoittaa sosiaalisesti selvästi oikeudenmukaisempaa politiikkaa kuin punamulta.
Toinen esimerkki on Vanhasen tehypurkaus (keskuskauppakamarin puhe), jossa Vanhanen voimakkaasti arvosteli oppositiota ja varsinkin SDP:tä ja niiden vastuutonta toimintaa TEHY-asian yhteydessä.
Muitakin esimerkkejä on. Näyttää, että yhteistyö Vanhasen ja Kataisen välillä on sujunut erittäin hyvin.
“Uskoisin, että keskustassa valmistellaan jo seuraavien vaalien jälkeenkin jatkoa porvarihallitukselle, niin kuin yhteistyötä kokoomuksen kanssa seuraavissa presidentinvaaleissa”. Porvarihallituksen jatko on todennäköisempää kuin uusi punamulta. Vaalien tulos tietysti ratkaisee paljon. Tuntuu, että niin kauan kun Vanhanen on keskustan puheenjohtaja, punamultahallitusta ei tule. Vanhanen täytyy kammeta johtopaikalta, mikä on epätodennäköistä ainakin lähitulevaisuudessa, koska Vanhanen on onnistunut puheenjohtajana ta pääministeinä sen verran hyvin. Presidentinvaaleissa keskustan ja kokoomuksen yhteistyö on varma asia. Jää nähtäväksi, millä tavalla se seuraavissa vaaleissa toeutuu.
“Ei ole mitään yksittäisiä linkkejä tähän arvioon, vaan se perustuu useampiin Vanhasen lausuntoihin ja TV-haastatteluihin.”
Mutta eihän siitä voi vielä vetää sellaista johtopäätöstä, että Vanhanen pitäisi jotain hallitusvaihtoehtoa toista ehdottomasti parempana. Tottakai hallitus seisoo yhtenäisenä oman politiikkansa takana kaikissa olosuhteissa, ja ymmärrän Vanhasen närkästyksen esim. Tehy-kiistan osalta enemmän kuin hyvin. Opposition toiminta oli vastuutonta tuultenhaistelua. Mutta silti. Seisoihan Vanhanen punamullan aikana hallituksensa takana oppositiota vastaan ja varsinkin turvallisuuspolitiikassa hallituspuolueiden keskinäinen harmonia oli täysin saumatonta. Kokoomus oli viime vaalikaudella loppujen lopuksi aika yksinäinen varsinkin utp-kantojensa kanssa. Muistettakoon myös, että punamullan jatkoa pidettiin loppuun asti käytännössä varmana, puhuttiin jopa jonkinlaisesta kassakaappisopimuksesta, mutta vaali-ilta käänsi kaiken päälaelleen.
Presidentinvaaleissa keskustan ja kokoomuksen yhteistyö oli sen verran saumatonta (ensimmäisen kerran) että se oli yksi selvä syy siihen, että kokoomuksen lisäksi myös keskustassa yhä enemmän toivottiin yhteistyön jatkuvan ekvaalien jälkeenkin ja porvarihallituksesta alettiin puhua entistä enemmän vaikka punamulta olikin vielä siinä vaiheessa suositumpi vaihtoehto. SDP:ssä alettiin jo pelkäämään pahinta ja SDP vaalikampanjanjassaan sitten esiintyi kuin se olisi ollut oppositiopuolue ja hyökkäsi ennenkaikkea tietysti kokoomusta vastaan, mutta myös pelotteli yleisesti “sinisestä”, tai porvarillisesta (keskustan ja kokoomuksen hallitsemasta Suomesta). SDP esiintyi kuin olisi ollut altavastaajana eikä pitkään vallassa olleena hallituspuolueena, joka hakee punamullalleen jatkoa. Luonnollisempaa tietysti olisi ollut, että oppositiopuolue eli kokoomus olisi hyökännyt hallituspuolueita, ennenkaikkea SDP:tä vastaan ja mahdollisesti kielteisellä kampanjalla. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan kokoomuksen kampanja oli myönteinen ja se esitti omia tavoitteitaan ja vaihtoehtojaan myönteisessä sävyssä eikä ketään vastaan. Ei ainakaan toista hallituspuoluetta keskustaa vastaan.
En pidä kovin luonnollisena sitä, että presidentinvaaleissa porvarillisten puolueitten, kokoomuksen ja keskustan yhteistyö on selvä ja luonnollinen asia ja kuitenkin hallitusta muodostettaessa tilanne olisi jotenkin aivan toinen. Vastaavaa tilannetta ei taida olla kovin monessa läntisen euroopan maassa.
Martti A. Salo kirjoitti :”SDP:ssä alettiin jo pelkäämään pahinta ja SDP vaalikampanjanjassaan sitten esiintyi kuin se olisi ollut oppositiopuolue ja hyökkäsi ennenkaikkea tietysti kokoomusta vastaan, mutta myös pelotteli yleisesti “sinisestä”, tai porvarillisesta (keskustan ja kokoomuksen hallitsemasta Suomesta). SDP esiintyi kuin olisi ollut altavastaajana eikä pitkään vallassa olleena hallituspuolueena, joka hakee punamullalleen jatkoa.”
Tuo on eittämättä aivan paikalleen osunut huomio, ja se selittää osan SDP:n vaalitappiosta. SDP oli ollut keskeisenä hallituspuolueena jo kolme vaalikautta putkeen ja siinä tilanteessa opposiopuolueen roolin vetäminen vaalikampanjassa oli hyvin huonosti perusteltua, koska se ei ollut uskottavaa.
Salo :”Luonnollisempaa tietysti olisi ollut, että oppositiopuolue eli kokoomus olisi hyökännyt hallituspuolueita, ennenkaikkea SDP:tä vastaan ja mahdollisesti kielteisellä kampanjalla. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan kokoomuksen kampanja oli myönteinen ja se esitti omia tavoitteitaan ja vaihtoehtojaan myönteisessä sävyssä eikä ketään vastaan.”
Meillä Kokoomuksessa oli jo hyvissä ajoin ennen vaalikampanjan alkua se käsitys, että punamultapuolueilla yleensä ja SDP:llä aivan erityisesti tulisi olemaan selkeitä vaikeuksia mobilidoida omia kannattajiaan uurnille. Otasuimme, että tästä syystä SDP hakisi vastakkainasettelua Kokoomuksen kanssa, ja pyrimme omasta puoletamme välttämään sitä. Koetimme tehdä tilanteen SDP:lle mahdollisimman vaikeaksi ja onnistuimmekin siinä, osin SAK:n tahattomalla tuella.
Uskon, että tulevissa presidentinvaaleissa Kokoomuksen ja Keskustan yhtesityö tulee jatkumaan. Seuraavien eduskuntavaalien jälkeinen hallituksen muodostaminen taas on ihan eri asia, siihen vaikuttaa keskeisesti vaalien tulos, ja se voi olla SDP:n kannalta oikeinkin hyvä.
Arvon Timo Haapala,
ymmärränkö nyt lukemaani oikein, jos bloginne perusteella tulkitsen, että näkemyksenne eduskunnan ahdisteluasiaan on:
1. kyseessä on naistoimittajien kehittämä harha, jolla pyritään tarkoituksellisesti mustaamaan tiettyjen edustajien maine. Skandaalin on rakentanut feministien salaliitto.
2. tämän mustauksen motiivina on lähinnä se, että ko. kansanedustajat eivät ole pk-seudulta eivätkä pukeudu trendikkäästi
3. ei ole missään olosuhteissa mahdollista, että HS:n jutuissa aiheesta voisi olla mitään perää, koska ette ole itse nähnyt seksuaalista ahdistelua eduskunnassa ollessanne, eikä se muutenkaan voi totta olla
4. seksuaalisen ahdistelun kohteeksi joutuneen ihmisen on ehdottomasti itse ensin tultava julkisuuteen omalla nimellään
Tua noi, mitä muuta sinne 1950-luvulle kuuluu?
Antti vee päästelee taas höyryjä ulos, mutta itse ainakin omaan senverranitsekunnioitusta suhteessa poliitikkoihin, että äänestäjänä uskallan vaatia kuluttajansuojaa myös äänestäjille. Tilannehan on se, että Suomessa ylin valtiovalta kuuluu kansalle. Valta on siis äänestäjillä ja kansalaisilla, ei poliitikoilla. Poliitikot ovat kansan palvelijoita, kansalaisten äänten käyttäjiä. Tämän vuoksi jokaisen kansalaisen olisikin vaalittava äänensä käyttöä ja uskallettava vaatia kunnon palvelua koko rahan edestä. Jos kunnon palvelua ei tule, sitten on olemassa muita keinoja, kuten mielenosoitukset ja joukkoirtisanoutumiset. Me äänestäjät ja kansalaiset olemme maan johtajat, eivät siis poliitikot eduskunnassa. Hehän ovat eduskunnassa ja hallituksessa äänestäjien armosta.
Jan Rossi
“Vastaavaa tilannetta ei taida olla kovin monessa läntisen euroopan maassa.”
Kassakaappisopimukset vasta läntiselle poliittiselle kultuurille vieraita ovatkin.
Demarivetraani kirjoittaa yllä mm.: ”Taloudellisesti luopuminen (JP:n selvennys: tarkoittaen valtion finanssisijoituksia osakkeisiin) ei olisi kannattavaa ellei vapautuvia varoja sijoitettaisi vielä kannattavammin. Mikä olisi kannattavampi vaihtoehtoinen sijoitus? Finanssisijoituksesta ei tule mitään rasitusta tai haittaa valtiolle – miksi siis luopua kannattavista sijoituksista.” Demarivetraani viittaa myös Jaakko Kianderin raporttiin Valtion osakeomistuksista. Kiander toteaa 18.1.2008 kolumnissaan mm.: ”Toisaalta tulos osakemyyntien tappiollisuudesta on lähes itsestäänselvä: osakeomistuksen tuotto on pitkällä aikavälillä yleensä aina suurempi kuin valtion velkapapereiden tuotto. Tämä on juuri se syy, minkä vuoksi osakkeisiin yleensä sijoitetaan. Yksityistämispolitiikassa on taas menetelty päinvastoin: korkeatuottoisia sijoituksia on myyty pois, ja näin saatuja myyntituloja on käytetty matalakorkoisten lainojen maksamiseen. Näistä lähtökohdista on lähes itsestäänselvää, että tuloksena on tulojen menetyksiä.” (Lähde: http://www.labour.fi/kolumni/kolumni.htm)
Yo. Kianderin sanomaa, voisi ehkä kuitenkin tarkentaa niin, että osakeomistuksen tuotto vaihtelee pitkälläkin aikavälillä huomattavasti riippuen siitä, minkä alan yrityksiin panostetaan. Seuraavassa on muutama vertailuluku eri aloilla toimivien yritysten pörssikurssin kehityksestä (, joissa kaikissa valtiolla on merkittävä omistusosuus):
Stora Enso 2002: 15.35 euroa vrt Stora Enso 2008: 9.30 euroa = -40%
Fortum 1999: 3.50 euroa vrt Fortum 2008: 30 euroa = +760%
Finnair 2000: 4 euroa vrt. Finnair 2008: 8 euroa = +100%
Neste Oil 2005: 15 euroa vrt. Neste Oil 2008: 22 euroa = +47%.
Edellisen perusteella voi jälkiviisaasti sanoa, että valtion olisi kannattanut sijoittaa esim. Stora Enson osakkeiden myynnistä saatuja varoja niin, että se olisi lisännyt omistustaan ylläolevissa kolmessa yhtiössä, jotka kaikki kuuluvat ns. strategisen omistuksen piiriin. On kuitenkin myös niin, että valtion sijoitusten taloudellista hyötyä pitäisi arvioida myös muutoin kuin pörssiarvojen kasvulla.
Tässä kohdin meidän tulisi ensisijaisesti miettiä asioita pidemmällä aikavälillä eli miten Suomi säilyttää kilpailukykynsä 15-20 vuoden kuluttua? Eräs keino on lisätä panostusta tutkimukseen ja koulutukseen sekä innovaatioyritysten tukemiseen moninkertaisesti nykyisestä (mieluiten ainakin kymmenkertaisesti); siis niin, että Suomesta tulee maa, jossa tutkimustyöhön, innovaatioyritysten vetämiseen jne. osallistuvat yhä kasvavassa määrin myös ulkomaiset henkilöt ja muut ulkomaiset tahot. Tähän mennessä meillä on ollut usein kilpailuetu korkean teknologisen osaamisemme takia, mutta näin ei tule jatkumaan ellemme massiivisesti panosta koulutukseen, tutkimukseen, innovaatioiden kehittämiseen, tuotteistamiseen ja markkinointiin. Kinna ja Intia eivät odota vaan panostavat yhä enemmän ja enemmän koulutukseen ja tutkimukseen. Em. keinoihin panostamalla valtio saa pitkällä aikavälillä suuremman taloudellisenkin hyödyn sijoituksistaan kuin pelkällä pörssipelillä.
Edellä mainittu toiminta vaatii luonnollisesti suurta ymmärrystä ja visiointikykyä tulevaisuuden suhteen sekä ennen kaikkea rohkeutta ja uskoa uuteen linjaan, jossa kvartaalitalouden opit tulisi asettaa omaan boksiinsa. Christian van Niftrik on oikeassa kirjoittaessaan: ”Näin suurissa, ja koko kansantaloutemme perinteisiä toimialoja ravistelevat globaalit muutokset vaatisivat näitä asioita hoitamaan visionäärejä, joilla on lisäksi kansantalouden ja myös toimialan korkeatasoista tuntemusta ja kokemusta suurten muutosprosessien ohjauksesta. Valitettavasti juuri tällä rintamalla on suuria resurssipulmia maassamme.” Juuri tästä syystä meillä ei ole aikaa hukattavana vaan nyt vaaditaan todellisia maan johtajia, joilla on uskallusta päättää voimallisesta panostuksesta tulevaisuuteen niin, että Christian van Niftrikin esille nostamat resurssipulmat saadaan menestyksellisesti pois päiväjärjestyksestä.
Christian van Niftrik osuu naulankantaan kommentissaan 19. tammikuuta klo 16.02 tässä blogissa: ”Tilanteen (JP:n selvennys: Stora Enso/Kemijärvi) eskaloituminen on ollut näkyvissä jo vuosia. Kysyä sopii esimerkiksi, miksi yhtiö ja sen aiempi johto ja/tai omistajaedustaja, ei tarttunut asiaan ja ryhtynyt ajamaan omistajiensa ja poliittisen kentän suuntaan ajatuksia rakentaa alueelle toisenlaisella tuotekonseptilla toimivaa teollisuutta hyvissä ajoin ennen nyt tehtävien ikävien päätösten tekoa ? Teollisuutta, joka hyödyntäisi esim. jo rakennettua infrastruktuuria mutta ei olisi riippuvainen esim. niukan kuitupuun saatavuutta.” Eräs syy lienee se, ettei Stora Enson johto ole nähnyt Christian van Niftrikin kuvailemia vaihtoehtoja yrityksen kannalta kannattavimpina ratkaisuina. Tässä kohdin olisi siis vaadittu valtion omistusohjaukselta ripeitä otteita jo aikaisemmin ja viimeistään viime keväänä. Asian voinee esittää toisinkin päin: pystyykö valtio luomaan Stora Ensosta saaduilla osinkotuloilla työpaikat niille, jotka ne Stora Enson toimien takia menettävät ja kuinka nopeasti?
”Kassakaappisopimukset vasta läntiselle poliittiselle kulttuurille vieraita ovatkin.”
-Niin ovatkin, koska useimmissa läntisissä Euroopan maissa ei edes tarvita mitään kassakaappisopimuksia. Selvä oikeisto-vasemmisto ja vastaavat hallitukset on luonnollinen asia:
Ruotsissa joko porvaripuolueiden tai sosialidemokraattien tai koko vasemmiston muodostama hallitus
-ilman mitään kassakaappisopimuksia
Tanskassa ja Norjassa selvä oikeisto ja vasemmisto
Englanti: työväenpuolue / konservatiivit ja niiden muodostamat hallitukset vaihtelevat
Saksa: sosialidemokraatit / kristillisdemokraatit, molemmat täydennettynä vastaavilla pienpuolueilla
Ranska, Espanja, Italia enemmän tai vähemmän
Ns. ”sinipunaa”, puhumattakaan ”sateenkaarihallituksesta” ei tunnettane kovin paljon muualla.
Myönnettäköön, että vaalien tuloksen perusteella Suomessa kuitenkin on mahdollinen myös joidenkin vaalima sinipunahallitus (melko epätodennäköinen), mutta tuskin kuitenkaan enää sateenkaarihallitus. Punamulta tietenkin on vielä ainakin teoriassa mahdollinen.
Jan Rossi kirjoitti :”Tilannehan on se, että Suomessa ylin valtiovalta kuuluu kansalle. Valta on siis äänestäjillä ja kansalaisilla, ei poliitikoilla. Poliitikot ovat kansan palvelijoita, kansalaisten äänten käyttäjiä.”
Periaatteessa on tietenkin niin, että kansa, joka maksaa viulut, myös kontrolloi valtaa. Mutta tämä tapahtuu järjestäytyneesti vaalien kautta, ei katuparlamentarismilla. Kansalaisia on yksinkertaisesti nin paljon, ettei suora demokratia oikein toimi. Tällöin vallankäyttö keskittyy pääosin poliitikoilla, jotka kansa voi tosin halutessaan vaihtaa – mutta vain toisiin poliitikkoihin.
Vesa Kaitera – Talouden globalisaatio tulee entisestäänkin pahenemaan ja tällä tavalla Suomen hallitus reagoi asiaan. Se nostaa kätensä pystyyn uhkaavan vaaran edessä. Pian globalisaatio alkaa uhkaamaan pohjoismaista hyvinvointivaltiotamme. Mitä hallitus tälle tekee? Ei talouden globalisaation edessä pidä luovuttaa vaan siihen on reagoitava ja yritettävä keksiä keinot kuinka sen haittapuolilta voidaan suojautua. Ei voi asiat olla niin, että jokin kasvoton markkinavoima voi astua Suomeen ja sitten kääriä voitot ja poistua maasta mitään vastuuta kantamatta. Suomalaista omistajuutta ja työpaikkaa on puolustettava viimeiseen saakka.
Jan Rossi
Hallitus ei ole “nostanut käsiään pystyyn” tai luovuttanut globaalisaation edessä, päinvastoin. Sitäpaitsi globalisaatio ei “pahenna” tai “uhkaa”, vaan se on luonnollinen asia, nykyaikaa ja sillä on monia myönteisiä vaikutuksia. Luotan täysin siihen, että Suomi, aikaisemmat hallitukset ja nykyinen hallitus on varautuneet ja reagoineet globalisaatioon ja joidenkin yksittäisten tapausen perusteella ei voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Valtion omistus: Fortum, osakeomistus 50,1 %, osakekurssi + 760%, Finnair 55,8 %, + 100% ja Neste Oil 50,1 %, +47%
Jouni Pulli, kirjoitit: ”jälkiviisaasti voidaan sanoa, että valtion olisi kannattanut sijoittaa esim. Stora Enson osakkeiden myynnistä saatuja varoja niin, että se olisi lisännyt omistustaan yllä olevissa kolmessa yhtiössä, jotka kaikki kuuluvat ns. strategisen omistuksen piiriin”.
Valtio on aikaisemmin myynyt ko. yritysten osakkeita saadakseen rahaa osakkeista ja että nämä yritykset saisivat lisää varoja mm. toimintansa kehittämiseen ja investointeihin. Valtion ei tarvitse omistaa näistä yhtiöistä kuin alarajaprosentin verran eli 50,1 %. Mitä vähemmän valtio omistaa yhtiöistä, sitä kiinnostavampia ne ovat yksityisten sijoittajien kannalta. Jos valtio ostaisi lisää näiden hyvin menestyneiden yhtiöiden osakkeita, kiinnostus niihin vähenisi ja osakkeiden kurssit laskisivat huomattavasti.
“Valtion omistus: Fortum, osakeomistus 50,1 %, osakekurssi + 760%, Finnair 55,8 %, + 100% ja Neste Oil 50,1 %, +47%” Yritätkö viestittää, että näiden yritysten kannattavuuden nousu olisi jotenkin tämän hallituksen onnistunutta omistusohjauspolitiikkaa? Tilannehan on se, että Fortumin menestys luotiin jo edellisen hallituksen aikana. Siis punamullan aikana.
Jan Rossi
Jan Rossi, lue alkuperäinen kirjoitus uudestaan. Eli
Fortum 1999: 3.50 euroa vrt Fortum 2008: 30 euroa = +760%
Finnair 2000: 4 euroa vrt. Finnair 2008: 8 euroa = +100%
Neste Oil 2005: 15 euroa vrt. Neste Oil 2008: 22 euroa = +47%.
Eli vuosiluvut on mainittu, mistä lähtien osakekurssi on noussut. En todellakaan yritä viestittää mitään nykyisen hallituksen ansioista, vain teoriaa valtion osakeomistuksen ja sen suuruuden vaikutuksesta osakkeiden kiinnostavuuteen ja osakekurssiin.
Rossi:
“miksi juuri puolustusministeri Jyri Häkämies sai hoidettavakseen omistusohjausasiat kun puolustusministeriä ole ainakaan ennen ole mielletty valtionyhtiöistä vastaavaksi ministeriksi. Mielestäni omistusohjausasiat olisivat sopineet toiselle ministerille elinkeinoministeriöön tai valtionvarainministeriöön toiselle ministerille.”
Mikrotukihenkilö Rossi löytäisi tähänkin vastauksen googlettamalla:
Haluttiin, että omistajaohjauksesta vastaava ministeri ei ole regulatoorisessa (ts. lakia säätävässä) roolissa suhteessa mihinkään valtion pörssiomistukseen.
Periaatepäätös tästä tehtiin muuten jo viime hallituskauden aikana…
Hyvä Martti A. Salo olet toki ainakin osittain oikeassa, sillä osakkeiden arvo luonnollisesti putoaisi ainakin jossain määrin, jos valtion omistus olisi esim. lähes 90 prosenttia.Tosin eihän yritysten arvo de facto minnekään häviäisi, ainoastaan niiden pörssiarvo (,joka perustuu aika ajoin järkyttävässä määrin oletusarvoihin ja antaa siten usein täysin erheellisen kuvan osakkeen todellisesta arvosta pitkällä aikavälillä) alentuisi. Ja toisaalta, kun valtio myöhemmin alentaisi omistusosuuttaan pikku hiljaa, voisi kurssi myös nousta myyntioletuksen/-lupauksen mukana. Tosin on lisäksi väitetty, että valtio on myynyt osakkeita lyhentääkseen halpakorkoista valtionvelkaansa, mitä luonnollisesti voidaan kritisoida varsinkin, jos osakkeiden hinta on radikaalisti myynnin jälkeen noussut niin kuin esim. Fortumin tapauksessa. Lisäksi esim. Ruotsissa valtio omistaa sataprosenttia sekä Vattenfallista että LKAB:stä. Nyt tosin Reinfeldt on alkanut puhua vähemmistöosakkaiden sisäänpäästämisestä Vattenfalliin (esitetty syy: ydinvoimalaitosten ristikkäisomistuksen purku ja sitä kautta sähkön hinnan lasku). Linkki: http://svt.se/svt/jsp/Crosslink.jsp?d=55534&a=650863
HYVÄÄ ILTAA metsien miehet ja naiset ja tervetuloa tähän yhteiskunnallis-polittiseen iltaan
Ensin Terry Sovjet-Nazin yhteiskunnallinen pamfletti alkupaloiksi:
”StoraEnso tuudittui kehtolauluun: ”kädet irti kaikki kyl mä osaan”
kun todellisuudessa ei osattukaan
ei johto töitään tehnyt
oli liian ahne kapea-alainen näköalaton (tyhmyydestä sakotetaan eikä sitten olekkaan enää muuta vahtoehtoo)
huono huono huono
eikä parempi ole nykyinenkään tämä globaali kosmopoliitti
jonka ainoa side suomalaisuuteen oli se kun poika kävi täällä armeijan ylimielisyyttä yli-ihmisyyttä kansan yläpuolelle asettumista
kun ihmiset eivät syökään kädestä kuin koirat
eivät ylistä suurta johtajaa ota potkuja vastaan hymyillen
väärä strategia väärä taktiikka puri omaan nilkkaan
ei kenttä ole tyhjä arvovapaa Al Caponen Chicago
ei tässä maassa asu terrorilla aivopesty massa, joka mukautuu
vaan kansa joka ampuu takaisin ja tappaa jos on tarvis
ja vittu niin se pitää ollakin
tämä te kabinetin rapamahat painakaa mieleenne tämä on kotiläksy joka kannattaa oppia tai karttakeppi läjähtää läskiin:
yhdestä siemenestä voi levitä valtava pelto
kasvaa suuri metsä
yhdestä ihmisestä voi nousta kokonainen kansa peloton ja väkevä osakemarkkinoiden kuplassa eletään
tuottoa lisää halutaan
todellisuus haudataan ahneuden sokealla lapiolla
todellinen analyysi on vankilassa
oikea suunta on kidnapattu ja niin mennään metsään
ja se vastaan niin kuin sinne huudetaan
investoidaan ilman järkeä tuijotetaan rannan kuollutta särkeä analysoimatta mihin ja miksi se kuoli
oliko sillä huoli vai haukiko sitä nuoli
mihin se päänsä työnsi mihin se ui oliko sillä hajuakaan?
mitä oikea puuttuminen haittaa?
sehän vakautta koneeseen laittaa:
kurssi oikenee pyrstö suorenee
ilmakuopat eivät haittaa kun kuorman oikein laittaa
talous on politiikkaa, politiikka taloutta ja siksi se istuu kansalaisen ruokapöydässä,
se on parta, joka kasvaa vielä kuolemankin jälkeen”
Kiitos, Kiitos Terry, kerää tomaatit ja kananmunat vaan itse, sehän on kulttuurityöläisen ja perheellisen tehtävä tässä maassa.
Ja nyt pääministerin ja valtiovarainministerin suosikkibändi: Setä Arkadia ja Punaiset Pesukoneet!!!! Lisää käsiä! Lisää Käsiä!! Lisää Käsiä-ääääääää!!!!!!!
” God save MANNERHEIM and fascist regime
It made you a moron a potential h bomb !
God save MANNERHEIM he aint no human being
There is no future in FINLAD’S dreaming
I’m sick and tired of paying these dues
And i’m finally getting hip to the FINLAND ruse
Lots of kids are working to get rid of these blues
cause everybody’s sick of the Finland ruse
Well well well , take a look around !
Well well well , take a look around !
Well well well , take a look around !
Well well well , take a look around !
Well well well , take a look around !
SOOLO!
You are always serching and thinking:
What’s going on in FINLAND
How do you portray it?
What are the forces at play?
What is in conflict?
What do you need to know?
What are the Changes?
The premise of the policy is false
the government is telling bunch of lies
Well well well What’s going on in FINLAND?
Well well well What’s going on in FINLAND?”
Well well well What’s going on in IRAQ
Well well well What’s going on in VIETNAM?”
Kiitos, Kiitos Setä Arkadia ja Punaiset Pesukoneet!!!! Jumala Teitä kaikkia siunatkoon ja hyvää yötä!!!!! Muistakaa iltarukouksessanne Kiinan, Romanian ja Vietnamin lapsityöläisiä tehtaissa ja bordelleissa!!!!
MISSÄ MINÄ OLEN?