Setä Arkadia

Anteeksi arvoisa demarilukijakunta: olisi todella jo aika irvistellä muillekin, mutta kun hiihtolomaviikonkaan aikana mikään ei muuttunut ole.

Niin sitä luulisi, että Kimmo Kiljusen (sd.)  jäänaskaliesityksen jälkeen ei mitään yhtä hulluja aloitteita tulisi nälvittäväksi, mutta onneksi toisen SDP:n puheenjohtajaehdokkaan Erkki “Rauhanerkki” Tuomiojan aatteellinen idealinko ei petä.

Niin että bensakiintiöt suomalaisille, ja kupongit, joilla voisi myös käydä kauppaa!

Jotta ei menisi aivan omaan piikkiin, niin pannaanpa tähän tiedote, joka tuli Pohjois-Karjalan Sos.dem. piirijärjestön puheenjohtajalta Seppo Eskeliseltä tiistaina puoliltapäivin:

xxxxxx

Tiedote

Pohjois-Karjalan Sos.dem. piirijärjestön puheenjohtaja on tyrmistynyt Erkki Tuomiojan bensiinisäännöstelyehdotuksista.

Näyttää siltä, että Erkki Tuomiojalla ei ole minkäänlaista näkemystä siitä, että Suomi on laajempi kuin Helsingin seutu. Vain mies, joka on pienen ikää saanut kyytiä virka-auton takapenkillä voi ajatella noin. Ainakin Karjalan kansa muistaa pula-ajan ja kupongit, joista ei ole kovin hyvät muistot.

Mikäli Tuomiojan ehdotus toteutuisi niin pohjoiskarjalaisille tulisi pakkomuutto eteläsuomeen. Mutta ratkaiseeko se ympäristöongelmat, on taas eri asia. Ei ratkaise. Kyllä suurimmat ongelmat syntyy pääkaupunkiseudulla ja sinne suunnatuilla toimenpiteillä on merkitystä ympäristöongelmiin.

Uskon, että täällä asuvat ihmiset ovat osanneet kautta aikojen elää ympäristönsä kanssa sovussa. Autojen käyttökin perustuu vain tarpeeseen eikä elitistisiin elämän tapoihin.

xxxxxx

Samaan aikaan huumorimies Tuomioja selittää blogissaan, että hänen maanantai-iltana Tikkurilassa esittämänsä ajatus oli vitsi. No vitsihän se.

Ja samaan aikaan SDP:n puheenjohtajakisaan ilmoittautui yhdeksäs ehdokas. Ex-piispa Ilkka Kantola - demari jo hamasta vuodesta 2006 - katsoi, että ilman häntä ehdokkaita olisi kaiketi liian vähän. Kantolan myötä päästiin siihen, että SDP:n eduskuntaryhmästä viidennes eli 20 prosenttia tavoittelee puheenjohtajuutta. Mikseivät kaikki? Ja vielä: onnettomana olen aina luullut, että piispat pyrkivät kokoomuksen johtoon, mutta näin muuttuu maailma. No. SDP:n ryhmähän majailee nyt entisessä kokoomuksen ryhmähuoneessa: ehkä sieltä jostakin komeron pohjilta löytyy liperien lisäksi se kypäräkin…

Vielä pari havaintoa pääministeripuolue keskustasta:

Pankaa herrajumala se puoluesihteerinne kuriin. Jarmo Korhoselle nauravat kohta naurismaan aidatkin. Mies on kautensa aikana puhunut siinä määrin läpiä päähänsä, että uskottavuus on jo enemmän kuin koetuksella. Maakunnissa hän paasaa hallituskriiseistä, joista kukaan muu ei ole kuullutkaan. Silloin kun Korhosen henkinen oppi-isä Arvo Korsimo huusi proppagandaansa, elettiin vielä aikakautta, jolloin synkimpiin Maalaisliiton kuntiin aikamerkkikin tuotiin postiautolla. Silloin oli paasaajille tilaa, nykyihminen taitaa olla fiksumpi. Ehkäpä jopa maakuntien kepulainen osaa ajatella omilla aivoillaan ilman puoluesihteerin tulkintaohjetta.

Keskustan kannattaa ehkä laajemminkin todeta, että kaksilla raiteilla ei voi ajaa nykyaikana yhtä aikaa. Puolue on Lapissa Kemijärven takia ns. nesteessä. Se, että puoluesihteeri höpäjää omiaan tai Mauri Pekkarinen (kesk.) nostaa Vuotosta/Kollajaa, ei hämää ketään (tai no ehkä joitakin hämääkin).

Mutta kyllä Pekkarisen energiakannoissa muuten oikea meininki on: tuulimyllyillä ei saada kaivattua säätövoimaa, vaikka vihreät ja heidän johtajansa Tarja Cronberg tuulivoiman nimiin vannovatkin. Jos ei tuule, ja säätövoimaa tarvitaan, niin millä Cronberg saa propellit pyörimään?

Puhaltamallako?

Ps. 1.

Politiikan uskottavuuttahan lisää myös kokoomus, jolle kelpaa kaikki. Merikukka Forsius kiersi ilmeisesti kaikki ryhmät loikkaushaluissaan läpi ja päätyi kokoomukseen - vaikka on liki kaikesta eri mieltä kuin uusi puolueensa. Aatepolitiikko! MTV:n politiikan toimitus onnittelee jo etukäteen kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajaa Pekka Ravia edessä olevista mielenkiintoisista selittelykierroksista koskien ryhmäkuria ja uuden edustajan yksityiselämää.

Ps 2.

Edellisen blogin kommenteissa ihmeteltiin, miksi MTV ei seuraa jokaista presidentti Tarja Halosen ulkomaanmatkaa, eikä ollut Vietnamissakaan. Niin miksi? Siksi, ettei presidentin vierailuilla ole ollut entisen kaltaista uutisarvoa pitkiin aikoihin. Uutisissa seurataan ja tehdään uutisia. Se, että presidentti käy jossakin kuuntelemassa kunniakomppanian ja kättelemässä jotakin, ei sinällään ole uutinen. Sitä paitsi tuntuu hullulta lähettää toimittaja toiselle puolelle maailmaa kuulemaan lehdistöavustajan kipakan käskytyksen: - Vain yksi kysymys!

Ps 3.

Setä A. kiittää aktiivisia kommentaattoreita! Uusi ennätys, 450 kommentia, on syntynyt edellisessä Naskali-blogissa.

Hiihtoloman kunniaksi blogi, josta voi viikon mittaan repiä syötettä mitä erilaisimpiin kommentteihin politiikan eri saroilta!

Näet:

Myös kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd.) kiljuen liittynee alati kasvavaan joukkoon, joka pyrkii SDP:n puheenjohtajaksi. Kiljusella on muutakin sanomaa kuin tämä naisehdokkaiden iänikuinen “haluamme avartaa puolueen keskustelukulttuuria”. Kiljunen on sentään mies: hän haluaa kaikille jäillä liikkuville pakolliset jäänaskalit. Hän on tehnyt oikein aloitteen aiheesta. Siis “kaikille” ja “pakolliset”. Siis vaikka liikkuisi Inarijärvella ja jalkojen alla olisi kaksimetrinen pankkojää.

Kyseessä on Kiljusen mukaan suuri epäkohta, joka on korjattava säätämällä laki. Kyseessä on siis Kiljusen ohjelmajulistus SDP:n puheenjohtajakisaan. Jos Kiljunen tulee valituksi, jäänaskalipakko on epäilemättä puolueen tulevan vaaliohjelman pääkohta tiellä kohti pääministeripuolueen asemaa.

Vaan eipä naureta:

1. Jäänaskalipakko & suhdannepolitiikka:

- Suomen naskaliteollisuus kääntyy jyrkkään nousuun (ostakaa naskaliteollisuuden osakkeita!). Koska perheissä kullakin täytyy olla omat naskalit, kakkosasunnoilla, kesämökeillä ja autoissa varmuuden vuoksi vielä omansa, naskalien kysyntä kasvaa ennennäkemättömäksi. Kotimainen naskalikysyntä pelastaa Suomen ajautumasta Yhdysvaltain vanavedessä taloudelliseen ahdinkoon ja talouskasvu säilyy eurooppalaisittainkin hyvänä myös ensi vuonna, ennustaa Suomen Pankki.

2. Jäänaskalipakko & valtion omistajapolitiikka:

- Pkt-yrityspohjalle rakentunut naskalivalmistus muuttuu yhä teollisempaan suuntaan. Liimapuutehtaan lisäksi Kemijärvi saa valtion tukirahoilla jäänaskalitehtaan. Pohjoisen sijaintinsa ansioista Kemijärven tehtaan tuotekehittely edistyy siinä määrin, että Suomesta tulee jäänaskaliteollisuuden mallimaa ja naskaliteollisuus täyttää aukon, jonka Nokian vetäytyminen aiheuttaa.

3. Jäänaskalipakko & ulko- ja turvallisuuspolitiikka:

- Jäänaskaleiden Nato-yhteensopivuutta pohtimaan perustetaan työryhmä. Alkuvaiheessa ainakin Pohjoismaiden naskalit standardisoidaan asteittain parp-prosessin mukaisella tavalla.

4. Jäänaskalipakko & eu-politiikka:

- Jäänaskalipakon ajaminen EU-tason lainsäädäntöön on haaste, mutta onnistuu pääministeri Kiljusen johdolla, joskin Espanja jättää eräitä Kanarian saaria koskevia kansallisia varaumia.

5. Jäänaskalipakko & presidentin valtaoikeudet:

- Tasavallan presidentin valtaoikeuksista tärkein säilyy, siis presidentin oikeus myöntää presidentin vientipalkinto. Sen saa Kemijärven naskalitehdas.

Laki naskalipakosta on vielä kirjoittamatta, mutta tiettävästi maksimirangaistus, mikäli henkilö tavataan jäällä ilman asianmukaista naskalia, tulee olemaan enintään puolitoista vuotta ehdollista vankeutta. Jatkettuna tuomio muuttuu ehdottomaksi.

Ps 1.

Kuten ylhäältä siis näkyy, kommentointi voi viikon ajan ulottua käytännöllisesti katsoen mihin tahansa: sellaista aihetta ei ole, mikä ei sivuaisi jollakin tavalla edustaja Kiljusen naskalipakkoaloitetta.

Ps 2.

Näin se vain muuttuupi maailma. Miapetra Kumpula-Natri (sd.) pyrkii SDP:n puheenjohtajaksi raskaudestaan huolimatta. Ehkä se onnistuu. Vaan oliko se vuonna 2000 kun muuan presidenttiehdokas Esko Aho (kesk.) melkein poltettiin demarien noitaroviolla “kännykkäisä” -syytöksiä huudellen? Hienoa tämä tasa-arvon edistyminen. Enempää ei näinä aikoina uskalla sanoa, ettei vain leimaannu kalapuikkoviiksimieheksi ja päädy HS:n mustalle listalle…

Eero Heinäluoma ilmoitti Turussa SDP:n tulevaisuusfoorumissa, ettei pyri jatkoon puheenjohtajana.

Se oli pommi. Se oli pommi medialle. Se oli pommi SDP:lle.

Päätös herättää ihmetystä. Mitä on tapahtunut? Vielä viime päivinäkin - loppuun saakka -  Heinäluoma suunnitteli täydellä voimalla puheenjohtajakampanjaansa ja kertoi siitä vielä perjantaina piiripuheenjohtajille. Kalkkiviivoilla on tapahtunut jotakin ällistyttävää, jonka tietää vain Heinäluoma itse, ehkä vaimo myös.

Tuliko Turussa mitta lopulta täyteen?

Tiettävästi aivan likilähipiirikin - Matti Ahde ja Maarit Feldt-Ranta kuulivat asiasta vasta nyt sunnuntaiaamuna. Eli yllätys oli todella totaalinen.

Ihminen, jopa puolueen puheenjohtaja, jos sellaista nyt ihmiseksi on laskettu, kestää vaalitappiosta syntynyttä irvistelyä johonkin saakka, mutta ei määrättömiin, Edessä on lisäksi kunnallisvaalit, jotka SDP viimekertaisen voiton takia häviää todennäköisesti joka tapauksessa, riippumatta siitä, kuka puoluetta johtaa. Miten Heinäluoma olisi sen jälkeen voinut uskottavasti jatkaa puheenjohtajana vielä pari vuotta? Varsinkin, kun Erkki Tuomioja on ollut, Kalevi Sorsa-vainaata siteeratakseni, Heinäluoman jalassa kiinni kuin Tasmanian piru ja arvostellut puoluettaan kaikin tavoin. Miten sellaisessa asetelmassa voisi vaaleihin lähteä? Kisa olisi hävitty valmiiksi sekä etu- että jälkikäteen.

Nyt demarit ovat sitten täydessä ällistyksen tilassa.

Heinäluoman lisäksi puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta luopuu. Saariniemenkadun linnakkeeseen ei jää kuin kasa politrukkeja ja tilien hoitaja. Sitä ei valtionhoitajapuolueessa olekaan nähty. SDP oli sekaisin 90-luvun alussa Pertti Paasion jälkeen, mutta oliko näin sekaisin kuin nyt? Ei ollut.

Ja nyt puheenjohtajapeliin.

Erkki Tuomiojan luulisi nyt olevan vahvoilla. Niinhän sitä luulisi. Nelinkertainen yrittäjä puheenjohtajaksi ja SDP:n yksi näkyvimmistä politiikoista 1970-luvulta (ok, 60-luvulta) uudistaa puolueen? Kuten maailman vahvimman Nallen paras ystävä herra Kilpinen toteaisi: sitä sopii pohtia…

Kun Heinäluoma heitti pyyhkeen kehään, puolueella on nyt oikeasti aito mahdollisuus uudistua.

Se tarkoittaa, että nuoret naiset aloittavat sopulivaellusta muistuttavan joukkohyökkäyksen puolueen johtopaikoille.

Tässä listaa, josta voi ruveta valitsemaan: kansanedustajat Miapetra Kumpula-Natri, Jutta Urpilainen, Susanna Huovinen, Pia Viitanen, Tarja Filatov. Filatovin voisi mainita kahteen kertaan.

Hupaisaa muuten mietiskellä, että haluaako naisten kautta joku muukin valtaa suurempaa. Susanna Huovisen appiukko on Pirkanmaan SD-piirin puheenjohtaja, Jutta Urpilaisen isä on ex-kansanedustaja Kari Urpilainen ja Pia Viitasen mies on SDP:n järjestöpäällikkö. Ja jospa Heli Paasio olisi vielä mukana, niin…

Sitten on kasa hassun hauskoja setiä, joita ei ikinä valita, mutta jotka niin saattavat itse luulla. Varpuhemies Johannes Koskinen, kansanedustaja Kimmo Kiljunen ja kansanedustaja Jouko Skinnari. 

Vaan mitenpä olisi ehdokas eduskuntaryhmän ulkopuolelta? Esimerkiksi STTK.n puheenjohtaja Mikko Mäenpää? Mäenpäätä on pohdittu, kansainvälisesti ja ay-poliittisesti kyvykäs henkilö.

Mutta mitä tekee Heinäluoma jatkossa?

SAK:n tehtävistä hän kieltäytyi nyt julkisesti, siis myös uuden teollisuusliiton (jos sellainen nyt koskaan edes syntyy, huonolta näyttää) johtotehtävistä. Uskokaamme miestä.

Tuli muuten mieleen, että kokoomuksen puheenjohtajan paikalta kävelemään pantu Ville Itälä (kok.) lähti europarlamenttiin. Ja siellähän se on Anneli Jäätteenmäkikin (kesk.). EU-vaalit ovat jo ensi vuonna… 

Ps. 1.

Tanja Saarelan ansiosta meikämannekin pääsi oikein iltapäivälehtijulkisuuteen. Saarela on ollut tässä ahdisteluasiassa hyvin esillä (ip-lehdet, televisio ja ties mitä), varsinkin siihen nähden, että hän pari kuukautta sitten ilmoitti keskittyvänsä vain valiokuntansa asioihin. Aiheesta ei nyt jaksa keuhkota enempää. Mutta kun hän loukkaantuneena siitä, että hänen alusasumallin urastaan joku jaksaa muistuttaa, kysyi blogissaan ja Ilta-Sanomien artikkelissa, missä toimittaja itse mahtoi olla 20-vuotiaana, niin vastataan: Ilta-Sanomien kesätoimittajana. Olipa pitkä lause.

 Ps 2. Eikä tämä muutenkaan häävi kirjoitus ollut. Sen verran tuosta Heinäluoman päätöksestä on yhäti ällikällä lyöty, eli niin sanotusti äimän käkenä. 

Ps 3.

Nythän demarit voisivat sen jäsenäänestyksensä tehdäkin. Ainakin se kelpaa yhdelle pj-ehdokkaalle, ehkä nyt myös muille.

Kylläpä elämä on nyt yhtä sosialidemokratiaa.

Viikonloppuna demaririntamalla tapahtui paljon - kiitos myös MTV:n uutisten SDP:n piirihallitusten jäsenille tekemän gallupin. Puheenjohtajapeliin tuli ainakin selkoa. Heinäluoma rules, kuten voisi sanoa. Jutta Urpilainen tyytyi varapuheenjohtajakisaan, kuten taisi tulla ennakoituakin.

Viikonlopun yllätyksestä vastasi puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta, joka ilmoitti lauantaina, ettei pyri edes jatkoon tehtävässään ensi kesän puoluekokouksessa. Se muutti myös meidän uutisointiamme: alun perin piirihallituskyselyn puoluesihteeriä koskeva osio piti julkistaa sunnuntaina, mutta panimme sen ulos lauantaina Feldt-Rannan ilmoituksen jälkeen.

Toimittaja Matti Maunun tiivistelmä kuului kutakuinkin niin, että Feldt-Rannan jatko olisi ollut vaikeaa joka tapauksessa. Siihen, miten Feldt-Ranta oli hoitanut tehtäviään, vastattiin näet seuraavasti:

Erittäin hyvin       4%

Melko hyvin       20 %

Tyydyttävästi      37 %

Melko huonosti   31 %

Erittäin huonosti   6 %

Ei osaa sanoa      1 %

Tuolla todistuksella pääsisi luokalle nippa nappa.

Mutta  tässä on sitten toimituksellamme anteeksipyynnön paikka Maarit Feldt-Rannalta.

Nimittäin unohdimme kyselystä Feldt-Rannan oman piirijärjestön, Finlands Svenska Socialdemokrater. Järjestön piirihallituksessa on 11 jäsentä, jotka siis jäivät kyselyn ulkopuolelle. Lopputuloksessa se olisi varmaankin näkynyt (kysely lähetettiin 179 piirihallituksen jäsenelle) Feldt-Rannan onnistumista lisäävinä pisteinä. Ainakin jonkin verran.

Anteeksi, anteeksi. Meidän moka. Huolellisempi pitäisi aina olla.

Siitä tulikin mieleeni miettiä, miksi Feldt-Ranta tehtävänsä jättää, ja mikä on puoluesihteerin asema suuressa (tai pienemmässäkin puolueessa).

Puoluesihteerin tehtävä on nimittäin maailman epäkiitollisin paikka politiikassa. Työtä ja maakuntien kiertämistä on enemmän kuin lääkäri määrää. Vastaus mihin tahansa median esittämään kysymykseen pitää tulla silmänräpäyksessä. Silti niskassa tuntuu jatkuva riittämättömyyden tunne. Puolueen epäonnistumiset kaatuvat puoluesihteerin niskaan, onnistumiset puolestaan tulkitaan puheenjohtajan onnistumiseksi.

Paskajobi. Varmaan Feldt-Ranta siinä kaikkensa silti teki.

Vaan niinpä siihenkin tulijoita riittää. Demareillakin puoluesihteerikisa alkoi välittömästi. Heti mielenkiintonsa ilmoittivat ex-kansanedustajat Susanna Rahkonen ja Säde Tahvanainen sekä SDP:n Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja Ari Korhonen.

Kaikista voi sanoa: varmaan hyviä nimiä, mutta kelpaavatko tulevalle puheenjohtajalle? Ulpu Iivarin ja Pertti Paasion yhteistyön (myyräntyön?) jälkeen demarit eivät ikinä valitse puoluesihteeriä, jonka päätyö on kampittaa puheenjohtajaa. Tämä tiedoksi.

Mutta, kuten sanottu, vaikka kyseessä on todellinen politiikan koiranvirka, aina siitäkin on tapeltu. Valtaa senkin tehtävän kautta tulee.

Kuka olisi tomera SDP:n puoluesihteeri? Paikka on ollut aina näkyvä ja merkittävä. Puoluesihteereinä vaikuttaneet nimet kuten Eero Heinäluoma, Kari Laitinen, Markku Hyvärinen, Jorma Westlund, Ulpu Iivari, Erkki Liikanen, Kalevi Sorsa, Erkki Raatikainen, Kaarlo Pitsinki - ja ketä kaikkia niitä olikaan - puhuvat puolestaan.

Ja kuka tällä kertaa?

Nyt panemme nimikeskustelun pystyyn! Kannattaa muistaa, että istuva kansanedustaja ei ole puoluesihteerin paikalle nyt SDP:ssä muotia.

Demarien Suslov Vesa Mauriala? Ismo Kainulainen (Heinäluoman eduskunta-avustaja)? Osku Pajamäki, tuo ikinuori?  Demariulkoministereiden luottoerityisavustaja, PAM:n kansainvälisten suhteiden hoitaja Tarja Kantola? Joku SAK:sta? Reijo Paananen? Harri Järvinen? Matti Tukiainen? Sisko Seppä eduskuntaryhmästä? Tytti Tuppurainen Oulun piiristä?

No johonkin loppuu Setä A:nkin mielikuvitus…

Eli nimiä peliin!

Ps 1.

Näinä ahdistelun ankeina aikoina tuli mieleeni myös seuraavaa: kansankunnan ja SDP:n viisikymppisten wannabealfaurosten ja kalapuikkoviiksimiesten vahtijaksi voisi löytyä todellinen vetonaula, jolla on kisasta entistäkin kokemusta, Marianne Laxen!! (taitaa vaikuttaa Ruotsissa nykyään).

Ps 2. 

Arja Alho? Hehehheeeeeeee.

Viikko on kulunut eduskunnan ahdistelu-uutisia seuratessa. Perjantain Iltalehdessä Helsingin Sanomien toveritartuomioistuimen ilmiantopuhelimen perusteella tehdyn syytekirjan kohteet aikovat mitata kohtelunsa oikeudenmukaisuutta: kuka oikeudessa, kuka Julkisen sanan neuvostossa.

Hyvä!

Ehkä 50-vuotiaalla kalapuikkoviiksekkäällä maakuntakansanedustajallakin on oikeus elämään, vaikkei heidän habitus HS:n trendilynkkareille kelpaakaan.

Se siitä.

Nyt jatkuu keskustelu SDP:n tulevasta puoluekokouksesta. Kysyimme SDP:n piirihallitusten jäseniltä kantoja tulevaan puheenjohtajaan, puolueen oppositiopolitiikan onnistumiseen ja jäsenäänestyksen tarpeellisuuteen.

Kyselyyn vastasi 124 piirihallitusten edustajaa, eli 69 %.

Heinäluoma jatkaa, kuuluu kyselyn viesti. Kannatus jakaantui seuraavasti:

1. Eero Heinäluoma   53 %

2. Erkki Tuomioja      22 %

3. Jutta Urpilainen     8 %

4. Tarja Filatov             7 %

5. Johannes Koskinen 2 %

- - - joku muu                8 %

Eli Heinäluoman kaula on selvä. Tuomiojan luku on yllättävän heikko.

Kyselyn henki on se, että puoluekenttä on tulkinnut kaiketi Tuomiojan tyylin oman pesän likaamiseksi. Lisäksi sakki taitaa muistaa, että 61-vuotias Tuomioja on todellakin jo neljättä kertaa yrittämässä. Puoluehallituksessa Tuomioja on asemansa (asemiensa) myötä ollut vaikuttamassa puolueen politiikan tekoon kauan, joten kysymys mitä uutta hän toisi, on aiheellinen.

Silti tilanne ei ole aivan niin vesiselvä kuin näyttää. Vaikka vaalitappion synnyttämä kiukku onkin laantunut, puolueessa on yhä anti-Heinäluoma -liike. Kokkolalainen Jutta Urpilainen ilmoittaa lauantaina lähteekö hän kisaan. Jos lähtisi (ei muuten taida lähteä - arvaus - kokemus ei riitä), hänellä olisi siis 8 prosentin kannatus.

Mutta. Leikitäänpä ajatuksella, että Tuomioja heittäisi puoluekokouksen alla pyyhkeen kehään ja testamenttaisi kannatuksensa Urpilaiselle. Samaan laariin tulisi anti-Heinäluoma -äänet Filatovin ja Koskisen joukoista - ja hokkus pokkus! - Urpilaisen kannatus olisikin 40 % tai yli.

Ok, ajatusleikki, mutta voisi se noinkin mennä. Ja jos Urpilainen lähtee vain varapuheenjohtajaehdokkaaksi (ei uutisen väärtti), saman leikin voi toteuttaa nimellä Tarja Filatov. Vaan pirustako tuon tietää. Kesäkuun puoluekokoukseen mennessä voi sattua mitä vain…

Mutta kuten sanottu: Heinäluoma saa jatkon joka tapauksessa.

Neuvoa-antavaa jäsenäänestystä kannattaa 41 % ja vastustaa 53 %. Kannattajien luku on puoluetoimiston kannalta vastenmielisen suuri. Vaikka joissakin piireissä ajatus itää,  nuoret tukevat ja naapuripuolueet sotkevat - jäsenäänestystä ei tule edes neuvoa-antavassa mielessä. Siitä pitänee viimeistään maaliskuun puoluevaltuusto huolen.

Heinäluoma voi olla tyytyväinen myös siihen, että piiriaktiivit ovat valtaosin tyytyväisiä puolueensa oppositiopolitiikkaan.

Puoluesihteeri Maarit Feldt-Rannan osalta ei näytä ihan yhtä helpolta, mutta palataan siihen sunnuntaina ainakin uutislähetyksissä…

Ps 1.

Fortumin tulosta on taas äimistelty. Mikael Liliuskaan tuskin pääsee köyhtymään. Fortum saattaisi olla mainio firma sellaiselle kokeilulle, että saisiko edes apina yhtiön johtopaikalla tappiota aikaan…

Ps 2.

Sotaministeri Jyri Häkämiehen (kok.) kalusto ampuu suorasuuntaustulta: Stora Enson miljarditappioiden isä, vuorineuvos Jukka Härmälä sai potkut Outokummun hallituksen puheenjohtajan paikalta ja Häkämies saattaa syrjäyttää vuorineuvoksen myös Rautaruukin hallituksesta. Vaan saapi nähdä, miten Häkämiehen taistelukunto kestää asemasodan, joka alkaa maanantaina, kun eduskunta kokoontuu Stora Enson mielenosoitusten varjossa ja välikysymys uhkaa.