Tälle viikolle sattuu kasa merkittäviä syntymäpäiviä.
Aloitetaan vaikka ikäjärjestyksessä:
1. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (sd.) täyttää tänään 60 vuotta.
2. MTV juhlii 50-vuotista taivaltaan tiistaina.
3. Matti Vanhasen (kesk) kakkoshallitus täyttää tasan kuukauden ensi sunnuntaina.
Jotenkin tuntuu, että kaksi edellämainittua -- siis Ihalainen ja MTV -- ovat vuosikymmenien aikana tapansa näyttäneet ja niiden toimintaa pystyy jo jollakin tasolla ennakoimaan. Ihalainen on ollut yksi suomalaisen tupopolitiikan takuumiehistä, mutta hänen pitkä keskusjärjestöuransa päättyy nyt liittokierrostasolle. Kuvaavaa muuten on, ettei Ihalainen suostunut yhteenkään 60-vuotishaastatteluun. Ehkä Ihalaisen 60-vuotismietteet kuullaan SAK:n valtuuston kokouksessa ensi viikolla.
Sen sijaan Vanhasen kuukauden täyttävä hallitus on tavoiltaan vielä täysi arvoitus -- kuten monet kuukauden ikäiset tuppaavat olemaan.
Siksi on mielenkiintoista katsoa, missä merkeissä hallitus kokoontuu ensi viikolla ensimmäiseen kehysriiheensä.
Kun sinivihreän porvarihallituksen ministeriksi pääsi ensin Ilkka Kanerva (kok.) ja sitten vielä lapsenomaisen kiukuttelu-uhkailun jälkeen myös Paavo Väyrynen (kesk.), monet pelkäsivät pahinta ja näkivät, että siinä meni samalla metsään koko porvarihallituksen henkinen missio. Asiasta on kannettu enemmän kuin paljon huolta myös tämän palstan keskusteluissa.
No. Kanerva ja Väyrynen ovat aloittaneet uransa suorastaan mallikelpoisesti. Tai ainakin sinne päin. Ainakaan vielä ei ole tullut tietoon, että Väyrynen olisi jonkin salaisen kuppikunnan kanssa kaatamassa Vanhasta ja junailisi itseään pääministeriksi.
Sen sijaan edellisessä hallituksessa liki valtiomiesasemaan noussut Mauri Pekkarinen (kesk.) tuntuu palanneen vanhoille aitovieriajatuksilleen ja on onnistunut sammakoillaan nostamaan jo hiukan pölyttyneen “pekkarointi” -termin takaisin entiseen, aitoon kukoistukseensa. Uuden superministeriön johtoon nouseva Pekkarinen oli Äänekoskella oman vaalipiirinsä keskellä jossakin torikokouksessa retostellut, että alueen tiet saadaan kuntoon, kun Vantaalle suunnitellun Kehäradan aloittamista siirretään myöhemmäksi.
Jotenkin tuntuu, että Pekkarisella saattoi vilkkua silmissä paitsi uusien pikiteiden kuvia myös jonkin sortin kostokatse edellisen hallituksen valtiovarainministeriä, SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluomaa kohtaan. Heinäluoma ja Pekkarinen olivat useampaan otteeseen edellishallituksessa napit vastakkain ja Kehärata oli yksi Heinäluoman eniten ajamia hankkeita. Kyykytyksestä saattaa jäädä pahoja muistoja. Jotkut enemmän psykologiaa harrastaneet saattaisivat tulkita asiaa paremmin.
Edellishallitus siis lupasi hankkeeseen 320 miljoonaa euroa vuosille 2008-11. Vantaalla hallituksen linjaus otettiin se verran tosissaan, että maakauppoja on jo tehty.
Tuore liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk.) on vakuuttanut, että Kehäratahanketta edistetään edellisen hallituksen periaatepäätöksen mukaisesti. Mutta pääministerin eilisellä haastattelutunnilla pääministeri Vanhanen ei enää luvannutkaan mitään aikatauluja…
Niin että.
Hanke on tärkeä myös koko Uudellemaalle. No ehkä Vanhasen oman vaalipiriin hanke ei ole tärkeyslistalla ykkösenä. Ja oliko se yksi mies sieltä toisesta päähallituspuolueesta, joka sai Uudeltamaalta yli 60 000 ääntä ja veti kokoomuksen selkeäksi vaalivoittajaksi alueella? Ainakin Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Tapani Mäkinen (kok.) on luvannut iskeä ensimmäisen kuokaniskun ensi vuoden syksyllä, kun ratatyö pitäisi aloittaa.
Eli nähtäväksi jää.
x x x x x x x x
Ja näin merkkipäivätunnelmissa kannattaa huomata, että ensi lauantaina tulee täyteen jo kaksi kuukautta SDP:n rökälemäisestä vaalitappiosta! Näin se aika menee!
Kalliomäen vaalitappiotyöryhmä on kuullustellut syyllisiä. Kesällä ehkä jo kuullaan, missä meni vikaan (tänä vai ensi kesänä? -- latojan huomautus).
Sinä aikana puoluetoimistokaan ei ole ollut toimettomana, vaan laati viime viikolla ns. tiekartan siitä miten puolue menee eteenpäin. Tässä tiivistelmä SDP:n paperista:
Tavoitteet:-
- Uudistaa SDP sekä sisäisesti että ulkoisesti
- Mobilisoida koko SDP syksyn 2008 kunnallisvaaleja silmälläpitäen
- Valmistella puoluetta eteenpäin vievä puoluekokous
Toiminnalliset perustehtävät
- Puoluetoiminnan uudistaminen
- Kunnallisvaaleihin valmistautuminen sekä
-- Puoluekokouksen onnistunut läpivienti
Eli SDP aiotaan uudistaa sekä sisäisesti että ulkoisesti. Siinä sitä urakkaa riittää. Syyskuussa aiotaan järjestää tulevaisuusfoorumi, jonka tarkoituksena on koota noin 300-500 puolueen keskeisintä aktiivia keskustelemaan toiminnallisesta uudistumisesta, oppositiopolitiikan linjasta, kuntavaaleista ja puoluekokouksen teemallisista kysymyksistä.
Ja syys-marraskuussa puoluejohto aikoo kiertää maata hankkien paikallista ja alueellista julkisuutta, “kohteena suuri yleisö”.
Ja sitten se pakollinen: perusjärjestökierros, jolla motivoidaan puolueen jäsenistöä. Sitä tuetaan kuulemma “politiikan viikolla”, jonka tarkoitus on “poliittisen syksyn käynnistäminen, jäsenistön ja puolueosastojen aktivoiminen syksyn toimintaan sekä tarjota tilaisuuksia käydä vuoropuhelua poliittisten päättäjien, aktiivien ja kansalaisten välillä”.
Kun päälle tehdään vielä kunnallisvaaliristeily, niin eiköhän se siitä…
Tuoretta?
Jaa-a.
Ps 1.
Huomenna teemme täältä Maikkarilta presidentti Tarja Halosen haastattelun, jossa on tilaisuus tarkentaa presidentin käsityksiä Viron patsaskiistan uutisoinnista ja ylipäätään Venäjän politiikan tulevaisuudesta. Haastattelu on nähtävissä klo 19.30 -- samaan aikaan kun MTV juhlii puolivuosisataista taivaltaan Helsingin Messukeskuksessa.
Ps 2.
Suomen jääkiekkojoukkue sai hopeaa. Mitaleista viis, mutta on saavutus, että voitokkaan Venäjä-ottelun jälkeen sakki palaa hengissä takaisin, eivätkä Putinin kansallismieliset “meikäläiset” saartaneet joukkuetta hotelliinsa tai jäähalliin.
Toveri Eerolla tainnut jäädä Venäjä suhteiden kritisoinnin yhteydessä
muistamatta että ulkopolitiikasta EU:n ulkopuolelle (ml. Venäjä) vastaa Tasavallan Presidentti eli tälläkertaa Tarja Halonen, joka jättänyt puutulliasiat
selvittämättä, ihan samalla tavalla kuten on unohtanut hoitaa rekkajonot ja hänelle niin läheiset ihmisoikeusloukkaukset käsittelemättä.
Oppositiokiimassa Don Eero nyt kohdisti keihäänkärkensä SAKSDP -taustaista presidenttiä vastaan =)
Tänään Halonen ilmoittaa USA:ssa pitämänsä puheen lopuksi, että Suomen ja USA:n suhteet ovat erinomaiset ja samaan hengenvetoon ilmoittaa, että Suomen ja Yhdysvaltojen suhteiden tiivistämiseksi tulisi luoda laaja-alaisia kontakteja yhteiskuntaelämän eri sektoreille. Nyt kysyn, että mitä ihmettä tämä oikein on? Miksi presidentti nyt herää kontaktien luomisen tärkeyden perään? Eikö tämä asia olisi pitänyt olla heti Haloselle selvä kun hän astui virkaansa vuonna 2000? Mitä ihmettä Halonen on tehnyt 7 vuodessa USA-suhteissa kun hän vasta nyt herää kysymään kontaktien tärkeyden perään?
Mielestäni tilanne Halosen johtajuuden suhteen on menossa kestämättömään suuntaan. Aivan hyvin voidaan jo alkaa kysymään Halosen kykyjen perään ja sitä, että selviytyykö hän tasavallan presidentin tehtävien hoidosta. Halonen ei tällä hetkellä näytä ymmärtävän tehtävänsä luonnetta. Siis 7 vallassaolon vuoden jälkeen Halonen herää kysymään kontaktien perään. Eikö tähän asti sitten ole ollut mitään kontakteja mihinkään suuntaan? Tältä tämä vaikuttaisi sillä Haloselle ei avautunut huipputason tapaamisia Yhdysvalloissa.
Jan Rossi
Ilkka Kanerva esiintyi hetki sitten lauantaiseurassa ja ilmoitti vihdoinkin päivämäärän, jolloin hän matkustaa Washingtoniin. Kanerva nähdään USA:ssa 11.6.2007. Kanerva ilmoitti puhuvansa Washingtonissa Halosen ja Vanhasen puolesta. Mistä tämä taas kertoo? Eikö tämä kerro lopulta siitä, että Halosella ja Vanhasella on olemattomat transatlanttiset suhteet? Kanerva ilmoitti myös tapaavansa Venäjän ulkoministerin Lavrovin Ricen tapaamisen jälkeen, mutta ei Suomessa. Paikkaa ja aikaa tälle tapaamiselle Kanerva ei kertonut.
Jan Rossi
Ilkka Kanerva sanoi Lauantaiseurassa, että Hillary Clintonin ja Halosen välillä oli jo sovitty miitinki, mutta se jäi toteutumatta, koska se olisi mennyt päällekkäin Ban Ki-moonin tapaamisen kanssa. Siis tällä kertaa Halonen vetosi aikataulusyihin. Lisäksi Kanerva kertoili, että Ricen kanssa on sovittu heidän tapaamisensa päivämäärästä. Ehkä Yhdysvallat-Suomi -sota pystytään sittenkin välttämään, huh huh.
Ylen (ja Seppisen) Väyrys&kanerva -ohjelma oli tyypillistä heikkoa kamaa. Mitään kysymystä ei viety loppuun asti, haastateltavien lauseet oli katkaistu jne.
Seppinenhän on katkera kun haluaa Karjalan takaisin Suomelle.
KGB-miehet olivat neuvostoliiton edustajia, kyllähän niiden kanssa piti keskustella. Pidä ryssä ystävänäsi ja puukko hihassa.
Kuuntelin Väyrystä 70-luvun lopulla suljetussa tilaisuudessa, mies puhui venäläisistä kuin vihollisista. tavallisen kylmää tekstiä.
Siinähän on se ratkaiseva ero, että Kanervalle ja Väyryselle Neuvostoliitto oli etäinen bvieras outo pelottava, ei mitään tekemistä suomalaisen demokratian ja elämänmuodon kanssa.
Sen sijaan nuorsosialisteille NL oli ihannevaltio. Meidänkin piti päästä sosialismiin! – Se oli kuolemanvaara Suomen kansan itsenäisyydelle ja olemassaololle.
Kanerva sanoi lauántaiseurassa, että “Kaikkien meidän suomalaisten yhteinen etu on, että koko meidän valtionjohtomme voi siellä normaaliin tapaan asioida ja vaihtaa mielipiteitä, perustella meidän näkökantojamme ja kuunnella Yhdysvaltojen näkökantoja.” Kanerva aikoo siis kertoa Suomen mielipiteen Halosen pääsemättömyydestä Valkoiseen taloon kun Kanerva ilmoitti puolustavansa Halosta. Eli joutuuko Rice nyt ripityksen kohteeksi ja saammeko samanlaisen episodin aikaiseksi, minka Tuomioja sai aikaiseksi kun ripitti USA:ta CIA:n vakoilulennoista? Kanerva siis käy sulkemassa ovet itseltäänkin?
Jan Rossi
Onko tämän Jan Rossin tekstit kirjoitettu aivan selvin päin?
Tarkkailijalle: luultavasti on, mutta ehkä kotijenkki on konsultoinut.
Mielestäni Kanerva on aloittamassa jo presidenttipeliä kokoomuksen sisällä. Kanerva alkaa profiloitumaan selvästi ulkopolitiikan ykkösnimeksi kun Halonen ja Vanhanen ovat osoittautumassa heikoiksi johtajiksi. Vai miten on pääteltävissä, että juuri kun tasavallan presidentti on päättelemässä USA:n matkaansa, heti perään maahan saapuu Suomen ulkoministeri, joka aikoo puhua presidentin puolesta, jotta tämäkin huomioitaisiin Valkoisessa talossa? Tilanne kokoomuksessa sisällä on menossa siihen suuntaan, että Kanerva ottaa ykkösaseman taistelussa kokoomuksen presidenttiehdokkuudesta 2012 vaaleihin. Neljän vuoden päästä Kanervaa voi olla vaikeaa voittaa missään esivaaleissa kun hän on “kaapannut” USA-suhteet hoitoonsa. Tällä hetkellä näyttää nimittäin siltä, että vain Kenerva noteerattaisiin USA:ssa. Jos Niinistö haluaa vielä ehdokkaaksi, hänenkin tulisi vierailla piakkoin USA:ssa tapaamassa Nancy Pelosia. Vai tämäkö olikin Kataisen perimmäinen tavoite, tukea Kanervaa kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi ohi Niinistön?
Jan Rossi
Jan Rossi kirjoitt: “Tilanne kokoomuksessa sisällä on menossa siihen suuntaan, että Kanerva ottaa ykkösaseman taistelussa kokoomuksen presidenttiehdokkuudesta 2012 vaaleihin.”
Niin, ulkoministerien ulkomaanvierailut ovat perinteisesti olleet varma merkki presidenttihaluista. Pidetään mielessä esimerkiksi Tuomiojan ulkomaanvierailut, jotka aukottomasti todistivat hänen pyrkivän presidentiksi. Joku voisi väittää matkustelun liittyvän olennaisesti toimenkuvaan, mutta kun otetaan huomioon Condoleezza Ricen ratkaisevan tärkeä merkitys Suomen presidentin valinnassa, voidaan todeta, että presidentiksihan se Kanerva pyrkii.
Ari – Voit tahollasi miettiä, että jos Kanervan aloitus on ollut näin aktiivinen jo nyt, millaiseksi aktiivisuus muodostuu seuraavien vuosien kuluessa ja tuleeko Suomen ulkopolitiikka riippuvaiseksi Kanervasta kun Vanhasesta ja Halosesta ei ole ollut ulkopolitiikan suunnannäyttäjäksi. Tässä kuviossa Niinistö voi syrjäytyä sivuraiteelle jos Kanervan ote ulkopolitiikasta vahvistuu. Mielestäni Kanervalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin presidenttiys jos hän johtaa ulkopolitiikkaa. Ja tunnetustihan Niinistö ja Kanerva ei tule toimeen keskenään. Näin ainakin taannoinen kuukausiliitteen juttu antoi ymmärtää. On mielenkiintoista, että presidentti ja pääministeri tulevat riippuvaiseksi ulkoministeristä kuin asian tulisi olla päinvastoin.
Jan Rossi
Viikonlopun yksi mielenkiintoisista aiheista on IS:än juttu, jossa kansanedustaja Merikukka Forsius ilmoittaa, että hänen ja pääministeri Matti Vanhasen välillä ei ole suhdetta ja hän on sinkku. Forsiuksen ja Vanhasen oletettu suhdekuvio tuli esille ennen vaaleja kun kokoomuksen varapuheenjohtaja Eija-Riitta Korhola ilmoitti blogissaan, että Forsiuksen ja Vanhasen suhde julkistettaisiin vaalien jälkeen. Tästä Korholan kirjoittelusta kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen suivaantui ja irtisanoutui julkisesti Korholan kirjoittelusta. Myöhemmin Korhola pyyteli anteeksi kirjoitteluaan. Nyt on todellakin totuus kerrottu asiasta. Vanhasen ja Forsiuksen välillä ei ollut suhdetta, he ovat vain hyviä ystäviä keskenään. Ohessa linkit Korholan tekstiin ja Forsiukseen ilmoitukseen.
http://www.korhola.com/html/?id=1798&limit=1
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1370963
Jan Rossi
Jan Rossi unohtaa, että Kanerva täyttää ensi vuonna 60 vuotta eli hän on liian vanha ensi presidentinvaaleissa. Seuraava presidenttiä pitää etsiä niiden joukosta, jotka nyt ovat korkeintaan 50 vuotta.
Rossi tuo mieleen J. O. Hannulan “kainot huomautukset” oppilailleen sotakorkeakoulussa 30-luvulla: “Mikä vahinko, ettei kapteeni johtanut tätä taistelua Napoleonin asemasta.” Ehkä ei ole syytä ilman muuta olettaa olevansa fiksumpi kuin ne, jotka ovat vuosia ulko- ja muuta politiikkaa hoitaneet?
Sinänsä ulkopolitiikan harrastuksen leviäminen on hyvä asia, mutta siinä kannattaisi keskittyä ns. isoihin linjoihin eikä nippeleihin. Valitettavasti tässä ei mediakaan ole suureksi avuksi.
Etköhän tee vähän liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Hallitus on vasta pääsemässä pikkuhiljaa vauhtiin ja jo nyt alat miettiä sen pohjalta tulevien presidentinvaalien askelmerkkejä. Perustelet väitteitäsi sillä, että Kanerva on mielestäsi omimassa USA-suhteiden hoitoa. En kuitenkaan ymmärrä, kuka noita suhteita hoitaisi, jos ei ulkoministeri. (Tietysti presidentin ja pääministerin ohella.) Kanerva on tuore kasvo, jota ei Washingtonissa vielä oikein tunneta. Eikö siten ole enemmän kuin ymmärrettävää, että Condoleezza Rice kutsuu Kanervan jonkinlaiselle tutustumiskäynnille ja, että Kanerva koittaisi samaan syssyyn hiukan puhua Halosen puolesta? Varsinkin, kun Kanervalla ei ole Erkki “The Red” Tuomiojan rasitteita hartioillaan, vaan hän tulee Bushin ja Condin suomalaisesta veljespuolueesta. Ei sitä silti voi miksikään riippuvuudeksi sanoa, jos Kanerva muutamalla sanalla puffaa Halosen vierailukutsua. Itse en ole tämänastisen perusteella nähnyt jälkeäkään siitä, että Kanerva olisi jollain lailla keskittämässä joitakin ulkopolitiikan osa-alueita itselleen. Päinvastoin. Luulen, että hänestä tulee kuuliainen ulkoministeri Haloselle.
“Jan Rossi unohtaa, että Kanerva täyttää ensi vuonna 60 vuotta eli hän on liian vanha ensi presidentinvaaleissa. Seuraava presidenttiä pitää etsiä niiden joukosta, jotka nyt ovat korkeintaan 50 vuotta.”
Mutta niin täyttää Niinistökin. Tuolla periaatteella melkein kaikki varteenotettavat ehdokkaat karsiutuisivat pois jo alkuerissä. Ainoastaan Olli Rehn jäisi jäljelle, sillä hän täyttää 50 vasta vuonna 2012. No jaa, Esko Aho ja Matti Vanhanen ovat nyt vähän päälle viisikymppisiä, mutta en usko, että kummastakaan tulee presidentti. Kuinkakohan vanha Jorma Ollila on vuonna 2012? Varmaan kuusissakymmenissä hänkin.
Eipäs nyt sorruta ikärasisimiin himputti soikoon. Pitää muistaa, että Paasikivi oli vielä pitkälti yli 80-vuotiaana hirmuisessa rähinäkunnossa. Myös Kekkonen säilytti työkykynsä 80-vuotiaaksi, mutta sen jälkeen alkoikin olla jo hiukan heikompaa. Presidenttikysymyksestä olisi mielenkiintoista lätistä vaikka tuntutolkulla, mutta kirjoitin jo yhteen Setä Arkadian taannoiseen blogiin niin pitkän kommentin aiheesta, etten viitsi samoja teesejä heti ruveta toistelemaan. Laitan tähän linkin, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan (mitä en tosin varsinaisesti usko). Kirjoitukseni löytyy 167 kommentin joukosta suunnilleen keskivaiheilta tai vähän ennen sitä. http://www.mtv3blogi.com/setaarkadia/?p=71
Blogin otsikko pekkarointi oli unohtua.
Suurin virhe kepulta oli Pekkarisen ilmoittamana tehdä ruuan alvin alennuksesta hallituskysymys.
Perintöverosta, joka on aivan aiheesta nostattanut (vasta nyt, vaikka jo edellinen hallitus laski sitä tietyiltä tahoilta) niin asiantuntijoiden kuin kansalaisten pääosan närkästyksen, olisi voitu luopua kokonaan jos ruuan alvin alennusta olisi siirretty.
Tämä pekkarointi tulee tietämään maata ja metsiä omistamattoman kepulaisten hakautumista kokoomuksen tai peräti perussuomalaisten kannattajiksi. Ilmiö näkyy jo nyt tuoreimmassa puolueiden kannatusgallupissa, jossa kokoomus on edelleen suurin puolue ja perussuomalaiset on noussut kristillisten ohi.
Muuten onko suomen kielessä muita erisnimestä johdettuja verbejä kuin pekkaroida ja muiluttaa?
Englannin kielessä on ainakin verbi boikotoida, johdettu erisnimestä.
Antti V., jos suorat presidentivaalit 1994 ja 2000 jotain opettavat, niin sen että gallupien kuningas/kuningatar ei välttämättä säilytä asemaansa vaan voittaja voi tulla “puskasta”.
Jan, olen kanssasi lähes kaikesta eri mieltä. Mielestäni Kanerva ei ole ollut erikoisen aktiivinen. Hän on antanut paljon kommentteja julkisuudessa koska viime aikoina on sattuneesta syystä ollut paljon kommentoitavaa. Merkkiäkään presidentin ja pääministerin riippuvaisuudesta Kanervasta en ole nähnyt, en myöskään viitteitä että Kanerva olisi sellaiseen tilanteeseen pyrkinyt. Ricen tapaaminen on asia, johon kuka tahansa ulkoministeri olisi pyrkinyt, oli omat tulevaisuuden tavoitteet sitten ihan mitkä tahansa, eikä se todellakaan heilauta presidenttipeliä suuntaan eikä toiseen.
Yleisemmin, Kanervan “otteella ulkopolitiikasta” on hyvin vähän tekemistä sen kanssa, kenet kokoomus nimittää presidenttiehdokkaakseen. Olivatko Raimo Ilaskivi, Riitta Uosukainen tai Sauli Niinistö kokoomuksen ykkösnimiä ulkopolitiikan saralla silloin kun heidät nimitettiin puolueen presidenttiehdokkaiksi? Vain Niinistön kohdalla asiasta voi edes väitellä. Presidenttiehdokkaan tulee ennen kaikkea olla puolueensa sisällä suosittu ja yli puoluerajojen arvostettu. Kanervan suosio puoleensa sisällä saattoi nousta Viron patsaskiistan aikana, mutta on silti kaukana Niinistön vastaavasta. Hänellä on myös selkeä imago-ongelma.
Miranda – Tiedän.
Ari – Se nähdään kuinka kovaksi Kanervan salkku lopulta muotoutuu, mutta fakta on se, että Kanerva matkustaa 11.6.2007 Washingtoniin ja tapaa USA:n ulkoministerin. Tämän jälkeen näemme kuinka tiiviiksi Kanerva saa yhteistyökuvionsa Ricen kanssa. Jos yhteistyö muodostuu tiiviiksi, silloin Kanervalla on läheiset ja hyvät suhteet Yhdysvaltain johtoon. En usko, että Kanerva lähtisi vaarantamaan orastavaa yhteistyötään Ricen kanssa, joten USA:n suhteiden hoito ikäänkuin putoaisi Kanervan syliin ja tällä olisi vahvistava vaikutus Kanervan asemaan ulkopolitiikan johdossa. Aika näyttää millaiseksi kuvio muodostuu ja mikä vaikutus tällä on Kanervan mahdollisuuksiin presidenttipelissä.
Jan Rossi
Jan Rossi kirjoitti :”Tilanne kokoomuksessa sisällä on menossa siihen suuntaan, että Kanerva ottaa ykkösaseman taistelussa kokoomuksen presidenttiehdokkuudesta 2012 vaaleihin. Neljän vuoden päästä Kanervaa voi olla vaikeaa voittaa missään esivaaleissa kun hän on “kaapannut” USA-suhteet hoitoonsa.”
Tietosi Kokoomuksesta ovat aika pettävällä pohjalla. Jos Sauli Niinistö haluaa Kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi seuraavissa presidentinvaaleissa, hänet tullaan myös Kokoomuksen ehdokkaaksi asettamaan, siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Ilkka Kanervan ja Sauli Niinistön suhteet ovat kieltämättä huonot, mutta Ike tietää hyvin, että jos hän asettuu Niinistön vastaehdokkaaksi, hän tulee tuon jäsenvaalin häviämään. Tässä on sekin pointti, että Kanerva tietää sangen hyvin, että vaikka hänellä on melkoisesti kannatusta Kokoomuksen jäsenistön piirissä, hän olisi suorassa kansanvaalissa hyvin haavoittuva ehdokas. Hän on aiemman poliittisen uransa aikana tehnyt paljon sellaista, mitä voitaisiin käyttää häntä vastaan. Niinistö voisi hyvinkin voittaa vastaehdokkaansa presidentinvaalien toisella kierroksella, mutta Kanerva ei voisi. Ja minulla on se käsitys, että Ike tietää tämän sangen hyvin. Siksi hän on varmaan valmis tukemaan Niinistöä presidentiksi, kenties hampaat narskuen, mutta kuitenkin. Ihmisen pitää asettaa itsellen realistiset tavoitteet ja Ilkka Kanervalle ei Suomen presidenttiys ole tällainen realistinen tavoite.
Vesa Kaiteralle toteaisin, että oli kokoomuksen presidenttiehdokas kuka tahansa, kokoomuksen kautta ei voi toteutua kansallinen uudistuspolitiikka. Mielestäni Suomessa pitäisi toteuttaa vahvaa kansallista uudistuspolitiikkaa, jonka ytimen muodostaisi Suomen kansallisten etujen turvaaminen kaikissa kansainvälisissa demokraattisten maiden muodostamissa järjestöissä. Tilanne mielestäni on se, että Suomen ääni ei kuulu tarpeeksi hyvin EU:ssa, YK:ssa tai muuallakaan, NATO:sta puhumattakaan kun Suomi ei ole edes jäsen. Mielestäni Suomen käsittämätön venkoilu NATO:n kanssa olisi lopetettava ja maan olisi liityttävä NATO:n jäseneksi kun muutkin EU-maat ovat näin tehneet, muutamaan lukuunottamatta.
Samalla Suomen suhteita Yhdysvaltoihin olisi vahvistettava ja maan kansainvälista kauppapoliittista asemaa parannettava. Nyt Suomea uhkaa Venäjän puutullit, jotka uhkaavat maan paperiteollisuutta. Paljon siis olisi tehtävä, mutta valitettavasti kokoomuksen kautta nämä tärkeät asiat eivät voi toteutua.
Jan Rossi
Onko NATO-haikailu ja Venäjän puutullit ihteismitallisia?
Kyllä on Suomen kansa paksukalloista: 63 % vastustaa Natoon liittymistä. Lisäksi kansa on röyhkeä. Peräti 78 % haluaa , että mahdollisesta Natoon liittymisestä järjestetään kansanäänestys. Hirmuista, sanoisi Paasikivi.
Päivän kilpailu:
Keksikää skenaario, jossa Jan Rossi voisi olla tyytyväinen Kanervan ja Kokoomuksen ulkopolitiikan hoitoon.
Ensin Rossi kiukutteli, että menneisyyden mies valittiin ulkoministeriksi, USA-suhteet eivät paranekaan ja hän päätti erota puolueesta.
Seuraavaksi kun viikon ulkoministeriyden jälkeen tuli kutsu Washingtoniin, Rossi kiukutteli monta viikkoa siitä, että ei ole nähnyt painettua kutsua – epäili valehteluksi ja väärintulkinnaksi.
Nyt kun vierailu toteutuikin pikavauhdilla kolmen viikon päähän, niin aletaan jo syyttelemään presidenttipelistä ja USA-suhteiden monopolisoimisesta!
Mikähän se Rossille kelpaisi? No, eipä tietty mikään. Rossin maailmassa on vain hyviä ja pahoja, oikeita tai vääriä, ja nämä voivat vaihtaa paikkaa yhdessä yössä. Sen jälkeen kaikki kyseisten tahojen toimet ovat kunnioitettavia tai tuomittavia, riippuu kummaleko puolelle aitaa ovat päätyneet!
Tarkkailija kysyi onko kommentit kirjoitettu selvin päin. Olennaisempi kysymys lienee: onko tuohon olemassa lääkitystä.
Niin, ja se presidenttiehdokas 2012 vaaleissa on muuten se, ketä puoluejohtaja siihen silloin pyytää. Niin yksinkertaista se on. Ja “politiikan suhdanteet” ehtivät vaihtua vielä monta kertaa ennen sitä.
Ron Jassi – terve velipuoli
Mitä ihmettä tämä on? Kanerva on mielestäni menneisyyden haamu. Hän tulee suomettumisen aikakaudesta. Toiseksi myös Haloselle on pitkään yritetty järjestää kutsua Valkoiseen taloon ja tästä ei ole tullut mitään, joten oli aiheellista myös epäillä Kanervankin kutsua. Eihän tässä voi olla mistään varma. Kolmanneksi presidenttipeli nousi heti mieleen kun Kanervalle avautuikin tie USA:han ja Haloselle ei. Pidän nimittäin Kanervaa varteenotettavana yhtenä kokoomuksen presidenttiehdokkaista, sillä nousihan Halonenkin presidentiksi ulkoministerin paikalta. Ja mikä on vaihtanut paikkaa? Olen ollut Kanervan suhteen samalla linjalla alusta saakka.
Jan Rossi
Haloo hei! Jos Kanervasta tulee Kokoomuksen ehdokas presidentin vaaleissa niin minä syön vanhan vaarini hatun. Sale- poika on jo teoriassa melkein valittu seuraavaksi Presidentiksi. Millään muulla puolueella ei ole asettaa varteenotettavaa vastaehdokasta. Surullista sikäli, että olisin toivonut Matin vielä saavan Prseidenttiydenkin, Pääministeriyden lisäksi. Mutta, 2018 on liian kaukana. Minusta Matin ei kannattaisi edes alkaa ehdokkaaksi vaan keskustan pitäisi laittaa Jäätteenmäki kiusaamaan Saulia. Siinä samalla saataisiin porvarien välinen toinen kierros, koska SDP:llä ei ole yhtään varteenotettavaa kanditaattia. Ja kukaties, Anneli saattaisi voittaa!
Jyrki Katainen ilmoittaa aamun uutisissa, että tuloveronalennuksista ei päätetä vielä tänä vuonna, vaan niitä on luvassa vasta vaalikauden lopulla. Eli kokoomus on syömässä vaalilupauksensa tuloverojen alentamisesta. Näinhän uskoinkin asioiden menevän, ensin unohdetaan tasa-arvotupo ja nyt tuloveroalennukset. Itse uskon, että kokoomus pettää suurimman osan vaalilupauksistaan. Olen oikeassa kokoomuksen suhteen. Se ei ole uudistuspuolue, vaan sumutuspuolue, jonka lupauksissa monet ovat menneet harhaan.
Jyrki Katainen kirjoitti MTV3:n nettivieraana kolumnin 20.4.2007, jossa hän ilmoittaa, että “Näitä konkreettisia asioita, joita lupasimme toteuttaa ovat muun muassa opintorahan ja vapaan tulon rajojen korottaminen, kansaneläkkeen korottaminen ja eläkkeensaajien verotuksen alentaminen sekä lapsilisien yksinhuoltajakorotuksen parantaminen. Nämä myös toteutetaan. Näillä parannuksilla autamme kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Lisäämme myös palveluseteleiden käyttöä yhteiskunnan tarjoamissa palveluissa. Jatkossa ihmisillä on enemmän vaihtoehtoja siihen, mistä he voivat yhteiskunnan kustantamat palvelut hankkia. Hallitusohjelmassa myös sitouduttiin tukemaan sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää koulutettujen, naisvaltaisten matalapalkkaisten alojen palkkojen kilpailukykyä. Hallitus siis on ohjelmassaan tähän nyt valmistautunut ja jatko on alan työmarkkinajärjestöjen käsissä.” Itse epäilen jo näitä Kataisen lupauksia. Haluaisin nähdä käytännössä kun palvelusetelit ovat käytössä yhteiskunnan tarjoamissa palveluissa, mutta ennenkaikkea nämä lupaukset. Katainen nimittäin lupaa, että vapaan tulon rajojen korottamista, kansaneläkkeen korottamista ja eläkkeensaajien verotuksen alentamista sekä lapsilisien yksinhuoltajakorotuksen parantamista. Mistä Katainen ottaa rahat näiden maksamiseen ja samalla rahat lupaamaansa tasa-arvotupoon? Tilanne alkaa näyttämään siltä, että kokoomus pettää kaikki vaalilupauksensa, nyt on tie avattu siihen. Tuloveroalennukset siirretään vaalikauden loppupuolelle eli käytännössä pyritään unohtamaan.
Jan Rossi
Voi Jan-parka!
Veroalennukset ja julkisten menojen kasvattaminen, tai edes niiden pitäminen nykyisellä tasolla ei vaan ole mahdollista. Hallitusohjelmaa pitäisi ilmeisisti avata enemmänkin veropuolelta muuten kohta miljoonan suomalaisen kohtalona on syrjäytyminen!
Vaikka tuloveroalea ei tule, tulee onneksi sentään ökyrikkaille vapautus perintöverosta. Pitäähän kokoomuksen palkita vaalirahoittajat.
Ymmärtääkö Jan Rossi lainkaan lukemaansa? Ainakaan “talouden ylikuumenemisen vaara” ei ole mennyt hänelle perille.
Tai voihan olla, että Jan Rossi onkin kokomuksen salainen agentti? Hänen kirjoituksiaan lukiessaan alkaan nimittäin tuntea myötätuntoa Kanervaa ja Kataista kohtaan.
Rossi, missä viipyy argumentit?
Jan Rossi on mies, jolla on missio. Aikaisemmista kirjoituksistaan päätellen hän on suivaantunut Ilkka Kanervan valinnasta ulkoministeriksi ja ehkä myös hiukan myöhäisherännäisesti siitä, ettei lounastreffi jonkin paikallisyhdistyksen puheenjohtajan kanssa poikinut hänelle vastuullisia tehtäviä puolueessa. Kirjoitukset näyttävät siis olevan katkeran tilitystä. Niinpä hän käyttää nykyään aikansa haukkumalla kokoomusta nettipalstoilla.
Luin Kataisen haastattelun mielenkiinnolla. Se taisi olla ensimmäinen laajempi esittelykatsaus Suomen uuteen valtiovarainiminsteriin. Eniten kiinnostuin jutun toimittajan Hanna Kaarton kommenttikentässä esittämiin huomioihin. Ensinnäkin, Kataisen puheessa vilahtelevat edelleen tiheään mm. sellaiset sanat kuin “vastuu” ja “arvot”. Lisäksi siinä kerrottiin vain vaivoin peitellyn piruilun säestämänä eräs mielenkiintoinen pikkutieto: Kataisen lisäksi haastattelun tekoon osallistui hänen avustajansa – myös kommentoiden, mikä on uutta suomalaisessa politiikassa. Ei kai Kataisesta vain ole tulossa Kalliomäen tavoin heikkoa, virkamiestensä kauko-ohjaamaa valtiovarainministeriä? Vvm on sen verran vaativa posti, ettei sinne ole varaa pistää ketään harjoittelemaan.
Muuten taloudessa lienee edessä haastavat ajat, haastavammat kuin ennen vaaleja ehkä tiedettiinkään. Uusi mielenkiintoinen ilmiö on se, että inflaatio on taas pitkästä aikaa nostamassa päätään. Hallitus joutuu ikävällä tavalla tasapainottelemaan erilaisten edunvalvontapiirien vaatimusten ristituulessa. Inflaation noustessa nousevat myös paineet palkankorotuksille, mitä elinkeinoelämä luonnollisesti vastustaa jo pelkästään siitä syystä, että palkankorotukset lietsovat osaltaan inflaatiota. Suomen taloudelle on edessä muitakin haasteita, kuten jo kauan pelätty kansainvälinen taantuma ja suurten ikäluokkien eläköityminen 2010-luvulla. Epävarmaa taloudellista taustaa vasten tarkasteltuna ei ole ihme, että Katainen pyrkii panttaamaan tuloveronalennuksia ja kaikkia menojen lisäyksiä. Vanhasen I hallitus (kuten sitä edeltäneetkin hallitukset) alensi veroja sen verran auliisti, että pää tulee siinäkin vetävän käteen ennen pitkää. Vuonna 2003 tilanne oli erilainen. Hiljalleen hyytyneeseen talouteen piti saada tarvittavaa dynaamisuutta, missä onnistuttiinkin hyvin. Nyt ei saa tehdä samaa mokaa kuin Holkerin hallitus aikanaan, joka elvytti silloin kun talouden suitsia olisi pitänyt vähitellen vääntää tiukemmalle. Valtiovallan on pidettävä pää kylmänä ja kädet tiukasti ratissa. Juuri tässä roolissa (valtion kamreerina, joka osaa sanoa kaikelle ei) monet kokoomuspoliitikot ovat ennenkin päässeet näyttämään parhaat puolensa.
“Vaikka tuloveroalea ei tule, tulee onneksi sentään ökyrikkaille vapautus perintöverosta.”
Masa – Kuolevathan köyhätkin.
Eikö tämä ollut sitten Kataisen tiedossa vaalien aikana? Siis talouden ylikuumeneminen? Katainen jakoi vaikka millaisia vaalilupauksia, jotka jäävät toteutumatta yksi toisensa jälkeen. Nyt Katainen siirtää tuloveroalennuksia vaalikauden loppuun, mikä merkitsee mielestäni sitä, että mitään todellisia alennuksia tuskin tuleekaan. Edelleen kysyn, että missä on tasa-arvotupo? En ole enää kuullut Kataisen esittäneen tälläistä. Hoitoala siis petetään? Milloin niitä valtionosuuksia aletaan kohdentamaan hoiva-alan palkankorotuksiin? Kataisella on siis edessään pitkä liuta vaalilupauksia lunastettavanaan. Toivoisin, että jokainen lukisi Kataisen nettivieras kolumnin 20.4.2007, jossa luvataan melkoinen määrä asioita. Kyllä minä ainakin odotan sitä kun Katainen lunastaa lupauksensa vaikkapa eläkkeensaajien verotuksen alentamisesta tai kansaneläkkeen korottamisen.
http://www.mtv3.fi/uutiset2006/nettivieras.shtml?katainen
Jan Rossi
Antti V: Lienee suhteellisen varmaa, että köyhätkin kuolevat. Heiltä vaan ei jää mitään perittävää, ellei sitten velkoja.
Suhdanteet on ystävät hyvät otettava huomioon. Jos taloudellinen tilanne on sellainen, että on vaarana korkkiruuvin poksahtaminen niin silloin minun mielestäni pitää tehdä kaikki mahdolliset temput sen estämiseksi. Tämä sama jauhanta vaan jatkuu. Luulenpa että vaikka Katainen olisi luvannut kuun taivaalta ja hakenut sen niin siihen ei oltaisi tyytyväisiä. Katainen on piinkova ja ammattitaitoinen poliitikko, ja hän ymmärtää vastuunsa ja siksi hän kysyy asiantuntijoilta veuvoa. Eihän yritysjohtajakaan yksin firmaa pyöritä tai jos pyörittääkin niin monesti tulee tehtyä virhearviointeja. Käytännön elämässä tämä on monesti nähty.
Globaalitalouden alamäkeä on jo ennustettu selvästi ennen vaaleja, joten tässä mielessä Kataisella on ollut tiedossa mahdollinen negatiivinen talouskehitys jo ennen vaaleja. “Piinkovana” poliitikkona Katainen on ymmärrettävästi tehnyt parhaansa päästäkseen vallanreunasta kiinni.
Yritysjohtaja, joka mokaa, saa yleensä lähteä. Politiikassa sykli on pidempi: ensiksi kärsivät kansa ja maa ja vasta sen jälkeen tulevat uudet, mahdollisesti (en kuitenkaan sano ainakaan vielä: toivottavasti) ennenaikaiset vaalit, jos tarve on.
Kokoomuksen vaalilupausten pitäminen tai ei-pitäminen ei mielestäni ole mikään uutinen. Mikä puolue voi rehellisesti sanoa pitäneensä vaalilupauksensa hallitukseen päästyään ja milloin? Ennemminkin arveluttaa, miten kokoomus ylipäätään pystyy vaikuttamaan sisäpolitiikkamme suuntaan kun lähes kaikki avainpaikat ovat keskustan hallussa.
Toivokaamme, että “piinkova” Katainen Savosta pystyy pitämään myös kaupunkilaisten puolta, vai jääkö sisäpolitiikassamme kaupunkilaisten puolustaminen totaalisesti Vapaavuoren harteille?
HS kirjoittaa eilen, että “Veronalennusten ja menojen lykkäämisen sekä veronkiristysten kiirehtimisen syynä on Kataisen mukaan talouden ylikuumenemisen riski, joka on nyt “realistinen”.” Katainen siis lykkää uudistuksia vetoamalla talouden ylikuumenemisen riskiin. Tähän voi vaan sanoa, että onko talouden ylikuumenemisen riski sitten ohitse vaalikauden loppupuolella kun silloin aiotaan toteuttaa tuloveroalennukset? Miten Katainen oikein lukee talouden kehityskäyriä? Milloin tämä talouden ylikuumenemisen riski on ohitse ja kokoomus voi toteuttaa täysimääräisenä kaikki lupaamansa vaalilupaukset?
Jan Rossi
Piinkova Pulli Pullistelee Pohjanmaan pojalle. Pohjanmaan Poika pakenee peräkamariin pohtimaan pelkoansa. Paavo Pohjantähti puolustamaan Poikaa Pohjanamaan. Parkaisten Paavo pistää Pullille patin päähän. Pulli pinkoo pitkin pientareita puolustuskyvyttömänä. Poika Pohjanmaan palvoo Paavoa päivästä päivään.
Katainen on huippujätkä eikä muuksi muutu.
Jospa Jan Rossi meni taloustiedon alkeiskurssille…
“Suurin virhe kepulta oli Pekkarisen ilmoittamana tehdä ruuan alvin alennuksesta hallituskysymys.”
Tässä olen ihan samaa mieltä. On hullun hommaa ruveta verotusta justeeraamalla lapioimaan rahaa päivittäistavarakauppiaiden taskuun, kun liikkumavaraa on edellistä vaalikautta vähemmän ja Suomesta löytyisi vaikka kuinka paljon työllisyyden kannalta hyödyllisempiäkin veronalennuskohteita. No mutta, ainakin Vanhasella pitäisi olla syytä tyytyväisyyteen: uuniperunan verotus kevenee siinä missä viinan nousee. Mikäs sen mieluisampaa?
“Vai olisiko todella mahdollista, että 2000-luvulla näkisimme ulkopolitiikassa täysin uudistuneen Kanervan 1970-luvun Kanervasta? Voiko tälläinen olla mahdollista?”
Miksei olisi? Ihan kuin ennen ei olisi nähty poliitikkoja, joiden ajatusmaailma on kehittynyt suorastaan päinvastaiseenkin suuntaan vuosien mittaan. Ranskan viidennen tasavallan ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa sosialistipresidentti Francois Mitterand lämmitteli poliittisen vaikuttajan uraansa äärioikeistolaisen Croix de feu-liikkeen riveissä. Chirac ja Barroso ovat puolestaan molemmat käsittääkseni entisiä kommunisteja. Ja kun katsoo Reaganin presidenttikauden aikaisia linjauksia, ei ihan spontaanisti uskoisi, että sama mies oli nuoruudessaan useita vuosia demokraatti ja FDR:n New Deal-politiikan lämmin kannattaja.
Antti V – Uskotko tosissasi siihen mitä kirjoitat? Kanervako olisi Mitterrandiin verrattava valtiomies? Tai olisi Chiraciin tai Barrosoon verrattava poliitikko? Tai Reaganiin verrattavissa? Toivoisin, että hakisit vertailukohteesi hiukan lähempää, vaikkapa Paavo Väyrysestä.
Jan Rossi
Rossin mielestä Kanerva on ilmeisesti ainoa poliitikko, joka ei kykene uransa aikana takinkääntöön. Olkoon sitten niin.
Jepander – Mitä tulee Kanervaan, toivoisin, että jokainen käväisisi lukemassa Helsingin Sanomien arkistossa lehden pääkirjoituksen, joka on päivätty 28.3.1997. Kun luen sitä, en vaan pysty ymmärtämään tuollaista poliittista toimintaa, oli motiivina mikä hyvänsä. Kokoomuksen silloista oppositioasemaa tuskin tuollaisella toiminnalla kukaan olisi kyennyt murtamaan.
Jan Rossi
Rossi – En verrannut Kanervaa poliitikkona mainittuihin suurmiehiin. Eihän siitä ollut kysekään. Kyse oli poliittisesta uudistumiskyvystä ja poliittisen ajattelun kehittymisestä.