On se outo maa tämä Suuri Naapurimme.
Voisi sanoa rumemminkin.
Helsingin Sanomien haastattelemien tutkijoiden mukaan Venäjä testää Viroon kohdistuneella moukkamaisella vouhotuksellaan EU:n yhtenäisyyttä. Eikä yhtenäisyys hääviltä näytä. Kovin on ollut alakuloista esimerkiksi puheenjohtajamaa Saksan toiminta. No: sitä ne yhteiset kaasuputkihankkeet teettävät.
Yhden Viron takia ei kannata hyviä energiahankkeita ryssiä.
Pieni maa on näköjään aina pieni, myös EU:ssa. Eivätkä Nato-kumppanit tunnu olevan juuri sen aktiivisempia. Kovin on hitaasti lähtenyt käyntiin Viron tukeminen siinäkään suunnassa.
Tämä kannattaisi muistaa myös Suomessa.
Siksi ihmetyttää, miten pienelle huomiolle jäi Venäjän Suomen-suurlähettilään Aleksandr Rumjantsevin vapun alla esitämä toivomus (ei vielä vaatimus), että Suomeen venäjänkieliset saisivat vähemmistöaseman.
Tuo lausunto kannattaa panna muistiin.
Suomessa on nyt noin 50 000 venäläistä ja määrä kasvaa koko ajan. Kun Suomessa oma työvoima vähenee, uutta tarvitaan, ja sitä löytyy Venäjältä. Kun venäläisvähemmistön määrä alkaa lähestyä ruotsinkielisten määrää, suurlähettilään “toivomus” vähemmistöasemasta saattaa muuttua “vaatimukseksi”.
Siinä on jo vivahde-ero.
Lisäksi Kremlin politiikan julkilausuttuna päämääränä on suojella Venäjän kansalaisia kaikkialla maailmassa. Lapualla kuuluu poltetun venäläistyöntekijöiden autoja. Varokaa vaan, milloin Karhu ärähtää sinnekin suuntaan. Olisikohan siellä Etelä-Pohjanmaalla taas viisainta köyttää muutamia innokkaimpia puuhun kiinni?
Tuoreiden tietojen mukaan myös Venäjän Tukholman-lähetystöä on kivitetty, eikä kriisi tunnut helpottavan myöskään Moskovan päässä. Ei ole vaikea arvata, että kivisateet jatkuvat. Milloinkahan ensimmäinen katukivi lentää Tehtaankadulla?
Mutta millainen on kansakunta, joka antaa hallituksen tukeman nuorisojoukon terrorisoida toisen maan lähetystöä, kuten Venäjällä nyt tehdään? Wienin sopimus ei paina p:n vertaa ja samaan aikaa kaupungissa ryöstellään jääkiekon MM-kisoihin osallistujia.
Hieno maa, tuo Venäjä.
Mutta turhan lähellä.
Ps 1.
On se upeaa, että Suomi on korkeimmalla mahdollisella tasolla (Halonen) kunnioittanut aikaisemmin voiton päivän juhlallisuuksia Moskovassa. Millaiset lienevät voiton päivän juhlat tänä vuonna?
Ps 2.
Veikko Huovinen on taannoin verrannut suurten kansakuntien ja pienten kansakuntien eroja koirien maailmaan. Kun iso koira tulee nuuhkimaan, on pienen koiran vaan annettava nuuhkia. Niin se menee koirien maailmassa.
Ajattelin jatkaa keskustelua Puolan entisestä arkkipiispasta. Miranda on ehtinyt täällä jo antamaan anteeksi menneisyyden teot, mutta miksi puolalaiset eivät antaneet Wielgusille anteeksi tämän tekoja kun hän oli toiminut kommunistisen Puolan salaisen poliisin tietolähteenä 1960-luvulla? Jos Puolassa ei anneta anteeksi kommunistisen ajan tekoja, miksi Suomessa pitäisi olla unohtamassa suomalaispoliitikkojen yhteyksiä KGB:hen 1970-luvulla? Puolassa Wielgus joutui eroamaan kun paljastui, että oli hankkiutunut salaisen palvelun palkkalistoille 1967 turvatakseen jatko-opiskelunsa ulkomailla. Miten puolalaisten yhteydet salaiseen poliisiin eroavat suomalaispoliitikkojen yhteyksistä Neuvostoliiton salaiseen poliisiin KGB:hen? Mielestäni ei mitenkään.
Jan Rossi
Jos nyt olen oikein patsastelu- ja Lavrovin kirjejupakan tiedotusvälineistä seurannut, niin asia on edennyt jotakuinkin seuraavasti:
1.Kanerva esittää aivan oikein ja rohkeasti yhtenäisen EU:n tuen tärkeyttä Virolle.
2.Kirje ulkoministeriöön, josta sen kopio lähtee presidentin kansliaan.
3.Kirjeen olemassaolo paljastuu Saksan lähettiläältä Turun Sanomissa ja samalla oletetaan että saman sisältöinen kirje on mennyt myös muille EU-maille.
4.Kanerva vähättelee kirjeen sisältöä toteamalla, että ei isoa eroa siihen mitä on saatu muutenkin tietää.
5.Eesti Paevaleht julkaisee kirjeen. Emme tiedä onko sanamuoto yhtä jyrkkä kaikissa kirjeissä.
Vieläkään emme tiedä varmasti menikö kirje kaikille EU-maille ja jos meni oliko sanamuoto sama. Oliko kirjeeseen merkitty jakelu tai keille kaikille se on mennyt tiedoksi.
Joka tapauksessa heti sen jälkeen, kun Kanervalla on ollut tieto, että kirje on mennyt myös EU-puheenjohtajamaalle Saksalle, hän on toiminut hyvin korrektisti siinä, ettei lähtenyt reposteleman kirjeen sisällöstä julkisuuteen ennen Saksaa. EU:n yhtenäisyyden tiukka säilyttäminen on tällaisissa asioissa erittäin tärkeää, sillä Venäjä pyrkii juuri siihen, että kukin jäsenmaa alkaisi sooloilla Venäjän kanssa kahden välisesti. Nyt huomaamme miten tärkeää EU:lle on olla yhtenäinen varsinkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Sanomalehti Keskisuomalaisessa oli tänään oikein rimanalitusten rimanalitus: Iso otsikko:
Kanerva jättää likaisen työn Saksalle!
Voitteko kuvitella.
Selvitysmiehelle esittäisin kysymyksen, että miksi Venäjä ja Lavrov antoi kirjeen vain Suomen ulkoministeriölle ja Kanervalle, eikä myös tasavallan presidentille kansliaan? Ja todellakin olisi hyvä tietää, että menikö kirje kaikkiin EU-maihin. Saivatko muun muassa Carl Bildt tai Italian ulkoministeri Alemakin sen? Ja miksi Kanerva salaisi sen, eikä avoimesti kertonut siitä, vaikka se kuitenkin tuli esille toista kautta?
Jan Rossi
Tuo Laatikaisen Erkki-taantumuksen merkki-Keskisuomalaisen otsikko yllättää, muttei tavallaan kuitenkaan yllätä. Mielestäni tässä ei ole edelleenkään tapahtunut mitään katastrofaalista. Lavrovilta tulee sinänsä typerä ja öykkärimäinen paimenkirje, joka kulkeutuu normaaleja jakelukanavia pitkin ulkoministeriöön ja sitä kautta presidentille. Ei ole ulkoministeriön asia ruveta noin suinpäin omatoimisesti julkaisemaan kaikille EU-maille suunnattua kirjettä, varsinkin kun prosessi oli vielä siinä vaiheessa pahasti levällään. Viron suhteen asia on ymmärrettävästi toinen, koska se oli toinen ns. patsaskiistan osapuolista. Hesarin palstat menisivät tukkoon, jos UM syytäisi “avoimuuden” nimissä kaiken sen kautta kulkevan postin julkisuuteen. Omalaatuista käytöstähän sellainen olisi. Ei ulkoministeriön pidä ehdoin tahdoin laulaa kuin jokin jukeboxi kaikkia keskeneräisiä asioita julkisuuteen.
Antti V:n ajatuksiin on helppo yhtyä.
Mielestäni Kanerva ei voinut juuri muuten toimia astumatta puheenjohtajamaan varpaille. Silloin olisi tapahtunut juuri se mihin Venäjä pyrkii. EU olisi antanut hajanaisen vaikutelman.
Virallisen asiakirjan tärkeimpiä kohtia ovat jakelu ja tiedoksi. Niistä emme voi olla varmoja. Jos ne puuttuivat, eivät myöskään kaikki EU-maat voineet olla varmoja onko asiakirja mennyt kaikille. Tämäkin voi olla Venäjän tarkoitus.
Koko jupakka vain osittaa sen miten hankalaan tilanteeseen tullaan, kun suurvallaksi pyrkivä maa ei tunnusta historiansa tosiasioita. Venäjälle on vaikea keksiä kunniallista perääntymistietä, jos kirjeen sisältö pitää paikkansa ja varsinkin jos se vielä jatkaa uhittelua.
Kasvonsa se on jo menettänyt. EU:n ja Venäjän huippukokous saattaa olla huippumielenkiintoinen.
“Mielestäni tässä ei ole edelleenkään tapahtunut mitään katastrofaalista. Lavrovilta tulee sinänsä typerä ja öykkärimäinen paimenkirje, joka kulkeutuu normaaleja jakelukanavia pitkin ulkoministeriöön ja sitä kautta presidentille.” Tässä Antti V on oikeassa ja mitä suuremmissa määrin kirje olisi heti pitänytkin julkaista, mutta suomettuminen vei voiton Kanervassa. UM veätytyi julkisuuslain 24. pykälän taakse, jotta sen ei olisi tarvinnut tulla ulos suomettumisen ajan poteroistaan. Itse toivoisin, että UM ja Kanerva edustaisivat 2000-luvun avoimen demokratian aikakautta käytännössäkin kuin juhlapuheissa. Puheissa on hienoa julistaa avoimuutta, mutta tosipaikan tullen pelkotilat vievät aina voiton.
Kun Viro sai käsiinsä Venäjän kiertokirjeen, se julkaisi sen heti ja Saksan suurlähettiläänkin oli helppo puhua siitä haastattelussaan Turun Sanomissa. Mielestäni oli hyvä, että Saksan suurlähettiläs kertoi ensimmäiseksi kirjeestä, eikä Viron lehdet, sillä jos näin olisi tapahtunut olisi Kanerva joutunut erittäin outoon valoon.
Jan Rossi
Lavrovin kirje lähetettiin STT:n haastattelemien saksalaisten diplomaattilähteiden mukaan ainakin Ranskalle ja Saksalle. Varmaankin Frank-Walter Stenmeier ja Philippe Douste-Blazy olivat 70-luvulla vakiovieraita Tehtaankadulla, koska tokihan he olisivat kirjeen heti julkaisseet jos eivät olisi läpeensä suomettuneita.
Jan Rossi olen hyvin monissa asioissa (Nato, suomettumisen ajan pesänselvitys yms.) kanssasi samaa mieltä.
Jos nyt kuitenkin EU-maiden ulkoministeriöt julkaisisivat välittömästi kirjeenvaihtonsa oltaisiin diplomatiassa kohtuuttomassa tilanteessa.
Kun puheenjohtajuus vaihtuu puolivuosittain, on EU:n koheesiota korostavaa se, että kulloisellekin puheenjohtajamaalle annetaan sille kuuluva johtajuus. Tällöin on myös huomattava, että EU:n puitteissa tarvitaan asioiden hoidolle tietty aikansa. EU:ta ei johdeta hevosen selästä.
Reagointinopeutta voidaan hyvinkin kasvattaa ottamalla käyttöön mahdollisuudet pitää esimerkiksi ulkoministerien kesken nopea videoneuvottelu. Tässä tapauksessa vaikkapa verrata kirjeiden sisällöt ja päättää yhteisistä jatkotoimista, kuten esim. Julkistamisesta..
Venäjän suhteissa EU:n jäsenmaiden sooloilu olisi juuri se mihin Venäjä pyrkii.
Saksan kykyä hoitaa toisen maailmansodan surkeasta perinnöstä johtuvia ongelmia ei ole helppo.
Varsinkaan, kun samaan aikaan entinen liittokansleri lieroilee kaasuputken rakentamisesta. Kapasiteetin lisäämiseksi putki olisi järkevintä rakentaa jo olemassa olevien putkien viereen.
EU:n kannattaisi vastauksessaan korostaa, että patsaan siirto on onnistunut. Nyt sitä kukittavat sekä virolaiset, että venäläiset. Sitä peittää kokonainen kukkameri ja Tallinnan kukkakauppiailla menee hyvin tässä jo kriisin alkuvaiheissa toivomassani ”kukkaissodassa”.
Terveellistä olisi muistuttaa Venäjää, että toisen maailmasodan muistoa palvoessaan, ei sovi unohtaa USA:n mittavaa materiaalista tukea, aiemmin mainitsemaan Lend-Lease apua. Ilman sitä voitonpäivää tuskin juhlittaisiin.
Mielestäni kokoomukselainen ulkopolitiikan alku on osoittautumassa täydelliseksi limboksi. Ilkka Kanervan toiminta Viron patsaskiistassa osoittaa, että kokoomus ei ole valmis ulkopolitiikan johtamiseen. Uskoni on lopahtamassa lopullisesti Kataisen arvopolitiikkaan, hänen katteettomiin lupauksiin tasa-arvotuposta, sekä hänen päätökseen kaivaa suomettuminen mukaan hallitukseen. Pettymys on melkoinen kun ennen vaaleja uskoin Jyrki Kataiseen uutena, modernina kokooomusjohtajana, mutta nyt alkaa näyttämään siltä, että kaikki olikin sumutusta. Miten tyhmä olenkaan ollut kun uskoin Kataisen johtajuuteen. Miten sokea olinkaan kun uskoin, että Katainen olisi aidosti halunnut muutosta Suomeen. Kanervan ja Vapaavuoren nimitykset kertovat, että Katainen olikin ontto kuori vailla mitään todellista arvosisältöä. Katson tehneeni oikean ratkaisun erotessani Kataisen johtamasta kokoomuksesta. Näin jokaisen muunkin pitäisi tehdä jos omaa edes jonkinlaisia poliittisia periaatteita.
Jan Rossi
Tasa-arvotuposta ei tarvitse olla huolissaan. Sehän on jo toteutumassa. Herlinin, Pauligin ja Ehrnrootin yrittäjäperheiltä on jo luvattu perintövero poistaa.
Selvitysmiehelle sanoisin näin kokoomuksesta, että minulle kokoomus oli perinpohjainen pettymys kun ajatellaan millaista toimintaa se harjoittaa. Olin kolme vuotta aktiivinen puolueessa, pidin yhteyttä moniin henkilöihin ja halusin tavata ihmisiä, mutta ei. Minun on sanottava, että ymmärrä millaista porukkaa kokoomus haluaa toimintaansa kun aktiivisia ihmisiä ei haluta puolueen toimintaan mukaan. Pidin pitkään yhteyttä tekstiviestitse muun muassa Kataisen avustajakuntaan ja odotin tapaamista ja keskusteluita ja tutustumista näiden kanssa, mutta mitään ei järjestynyt. Kun mitään ei järjestynyt, minulle asia oli selvä. Kokoomus on ontto sisältä, sitä ei kiinnosta aktiiviset jäsenet, se haluaa passiivisia jäseniä, jotka eivät kyseenalaista mitään, ovat hiljaa, eivätkä osallistu mihinkään keskusteluihin. Tälläisen kokemuksen kokoomus jätti minulle.
Jan Rossi
Haloo Setä Arkadia, missä oikein luuraat. Eikö nyt olisi jo korkea aika panna poikki tämä jankutus samasta asiasta. Joillakin “junniloilla” soi sama levy aamusta iltaan. En ihmettele vaikka Kokoomuksessa ei oltaisikaan niin hirveän innostuneita haalimaan omaan sakkiin näitä kaikkitietäviä maailmanparantajia. Taitavat Kokoomuksessa olla aika fiksua porukkaa.
Yksinkertaistetaan nyt tätäkin hässäkkää: Venäjän viesti patsaskiistassa on: Suomen ei pidä (eikä ole järkevääkään) liittyä Natoon. Se ei ratkaise menneitä, ei nykyisä, eikä tulevia ongelmia!
Katselin pöyristyneenä Kanervan tiedotustilaisuutta Lavrovin kirjeestä ulkoministeriöstä 10.5.2007. Tilaisuudessa Kanerva sanoo, että Lavrovin kirje on luultavasti lähetetty kaikille EU-maille. Eikö Suomen ulkoministeri ole HETI kyennyt selvittämään kirjeen jakelua? Mitä tämä on? Samassa tilaisuudessa Kanerva ilmoittaa, että kirjeeseen ei liity dramatiikkaa, mutta ei kuitenkaan halunnut julkistaa kirjettä. Miksi kirjettä ei julkistettu jos siinä ei ole mitään kummallista? Ja miten ihmeessä Venäjän ulkoministerin kirje voi tulla UM:ään normaalina postina, eikä Venäjän suurlähetystön kautta? Onko normaali käytäntö, että UM:ään saapuu normaalina postina kirjeitä ulkoministereiltä?
Mielestäni kirjeen jakelu olisi selvitettävä ja kansalaisten olisi saatava tietää keille kirje on jaettu. Ohessa linkki tilaisuuteen ja keskustelu kirjeestä alkaa ajassa 6.30.
http://formin.finland.fi/broadcast/viewFeed.asp?broadcastid=247
Jan Rossi
sorry, näin sen piti mennä
Jan Rossi kirjoitti: “Suomella ei ollut todellisuudessa mitään omaa tukijalkaa.”
Kyllä oli, ja kaikkein tärkein niistä oli – Suomen kansa. Muista tukijaloista mainittakoon se mistä jo Topelius kirjoitti: “Ej makt, ej glans, ej guld vi fått / vi ha vår bildnings skatter blott / Den är, näst Gud, vårt fasta värn, / vårt hälleberg, vår mur af järn.”
Mitä tulee Puolaan, niin Jan Rossilta menevät taas käsitteet sekaisin, tällä kertaa anteeksianto ja luottamus.
Kanervalla on ilmeisesti tarpeeksi luottamusta, koska ulkoministerin asemaan pääsi. Kun muistelee monia ulkomaisia poliitikkoja (ja vanhempia kotimaisia, vaikkapa Erkkoa ja Niukkasta), niin monen menneisyydestä löytyy paljon pahempaa kuin Kanervalla, nimittäin sellaisia toimia jotka aiheuttivat tuhansien ihmishenkien menetyksiä ihan turhaan. Valitettavasti aika usein syynä on ollut liiallinen sinisilmäinen moralismi, ja siitä ei ainakaan voi Kanervaa syyttää.
Myös Kanervan valtiosihteerin valinta osui nappiin. Jos Teija Tiilikainen hoitaa ajatustyöt ja Kanerva seurustelun ja median, niin eivätköhän asiat suju.