Entäs venäläisvähemmistö Suomessa?

On se outo maa tämä Suuri Naapurimme.

Voisi sanoa rumemminkin.

Helsingin Sanomien haastattelemien tutkijoiden mukaan Venäjä testää Viroon kohdistuneella moukkamaisella vouhotuksellaan EU:n yhtenäisyyttä. Eikä yhtenäisyys hääviltä näytä. Kovin on ollut alakuloista esimerkiksi puheenjohtajamaa Saksan toiminta. No: sitä ne yhteiset kaasuputkihankkeet teettävät.

Yhden Viron takia ei kannata hyviä energiahankkeita ryssiä.

Pieni maa on näköjään aina pieni, myös EU:ssa. Eivätkä Nato-kumppanit tunnu olevan juuri sen aktiivisempia. Kovin on hitaasti lähtenyt käyntiin Viron tukeminen siinäkään suunnassa.

Tämä kannattaisi muistaa myös Suomessa.

Siksi ihmetyttää, miten pienelle huomiolle jäi Venäjän Suomen-suurlähettilään Aleksandr Rumjantsevin vapun alla esitämä toivomus (ei vielä vaatimus), että Suomeen venäjänkieliset saisivat vähemmistöaseman.

Tuo lausunto kannattaa panna muistiin.

Suomessa on nyt noin 50 000 venäläistä ja määrä kasvaa koko ajan. Kun Suomessa oma työvoima vähenee, uutta tarvitaan, ja sitä löytyy Venäjältä. Kun venäläisvähemmistön määrä alkaa lähestyä ruotsinkielisten määrää, suurlähettilään “toivomus” vähemmistöasemasta saattaa muuttua “vaatimukseksi”.

Siinä on jo vivahde-ero.

Lisäksi Kremlin politiikan julkilausuttuna päämääränä on suojella Venäjän kansalaisia kaikkialla maailmassa. Lapualla kuuluu poltetun venäläistyöntekijöiden autoja. Varokaa vaan, milloin Karhu ärähtää sinnekin suuntaan. Olisikohan siellä Etelä-Pohjanmaalla taas viisainta köyttää muutamia innokkaimpia puuhun kiinni?

Tuoreiden tietojen mukaan myös Venäjän Tukholman-lähetystöä on kivitetty, eikä kriisi tunnut helpottavan myöskään Moskovan päässä. Ei ole vaikea arvata, että kivisateet jatkuvat. Milloinkahan ensimmäinen katukivi lentää Tehtaankadulla?

Mutta millainen on kansakunta, joka antaa hallituksen tukeman nuorisojoukon terrorisoida toisen maan lähetystöä, kuten Venäjällä nyt tehdään? Wienin sopimus ei paina p:n vertaa ja samaan aikaa kaupungissa ryöstellään jääkiekon MM-kisoihin osallistujia.

Hieno maa, tuo Venäjä.

Mutta turhan lähellä.

Ps 1.

On se upeaa, että Suomi on korkeimmalla mahdollisella tasolla (Halonen) kunnioittanut aikaisemmin voiton päivän juhlallisuuksia Moskovassa. Millaiset lienevät voiton päivän juhlat tänä vuonna?

Ps 2.

Veikko Huovinen on taannoin verrannut suurten kansakuntien ja pienten kansakuntien eroja koirien maailmaan. Kun iso koira tulee nuuhkimaan, on pienen koiran vaan annettava nuuhkia. Niin se menee koirien maailmassa.

Aihe(et): Yleistä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihin.

166 vastausta kohteessa Entäs venäläisvähemmistö Suomessa?

  1. Miranda sanoo:

    Jan Rossi, ihmettelen edelleen yksipuolista moralismiasi. Miksi et vaadi Sauli Niinistöä lausumaan anteeksipyynnön toimistaan valtiovarainministerinä, koska supistukset aiheuttivat monille kansalaisille todellisia kärsimyksiä?

    Vakavasti, anteeksipyynnön täytyy nousta vilpittömästi omasta halusta, se ei saa olla toisten vaatima.

    Suomettumisen kohdalla se ei ole tarpeen. Se oli eliitin juttu, “Suomen kansaa” se ei juurikaan haitannut. Päinvastoin, juuri 70-80-luvulla tehtiin ne uudistukset, joiden ansiosta tavallinenkin ihminen sai Suomessa viimein elää kohtuullisen säädyllistä elämää.

  2. Jan Rossi sanoo:

    Miranda – Minun moralismissani ei ole mitään vikaa. Noudatan sitä linjaa, joka on omaksuttu muuallakin Euroopassa. Virossakaan tai Puolassakaan kommunistien kanssa työskennelleet eivät ole enää päässeet huippuvirkoihin. Puolassa arkkipiispaksi valittu Stanislaw Wielgus joutui vetäytymään viime hetkellä jouduttuaan myöntämään vakoilleensa Puolan kommunistiselle poliisille. Jos Puola suhtautuu avoimesti asioihinsa, miksi Suomi vaikenee omasta suomettumismenneisyydestään? Onko Suomi suljetumpi yhteiskunta kuin Puola?

    Jan Rossi

  3. Jan Rossi sanoo:

    Laittaisin tähän tiedoksi kaikille, että Euroopan neuvoston parlamentaarikkojen yleiskokous (PACE) tuomitsi totalitarististen kommunistivaltioiden tekemät rikokset 25.1.2006. Tästä Zyskowicz muistutti eilen demareita, että heidän edustajansa Mikko Elo ja Sinikka Hurskainen vastustivat tätä päätöslauselmaa. Haluaisin nyt tietää, että kuinka Kanerva ja Väyrynen suhtautuvat tähän? Yhtyykö Kanerva tähän ja tuomitsee kommunistivaltioiden tekemät rikokset? Vai millä linjalla Kanerva tässä asiassa liikkuu?

    Jan Rossi

  4. Miranda sanoo:

    Jan Rossi, vastaus on ihan yksinkertainen: Puolassa kommunistit olivat yksin vallassa, Suomessa he eivät olleet, olivat vain silloin tällöin hallituksessa. Siksi Puolaa ja Suomea ei pidä rinnastaa – paitsi jos haluaa esittää Suomen ihan väärässä viiteryhmässä.

    Jos ihminen uskoo olevansa moraalinen, niin hän ei voi olla kristitty, joka on *ennen kaikkea* tietoinen omasta syntisyydestään ja siitä, että jos hän ei ole johonkin syntiin *teoissa* langennut, se ei ole hänen oma ansonsa vaan varjelusta.

    Toisten tuomitsemista harrastavat vain fariseukset, joihin BZ ilmeisesti kuuluu.

  5. Miranda sanoo:

    Huvittavalla lauseellaan “Minun moralismissani ei ole mitään vikaa” Jan Rossi osoitti, ettei tiedä “moraalin” ja “moralismin” merkityseroa.

  6. markku hirvonen sanoo:

    Ehdotan että tehdään venäläisvähemmistölle sama mitä herra Stalin teki suomalais vähemmistölle Venäjällä jokin aikaa sitten: Osa siperiaan ja loput vankilaan kidutettavaksi ja tapettavaksi. On se kumma että venäläiset vaativat itselleen erikois kohtelua,vaikka itse ovat aina alistamassa muita:Suomi,Viro,Latvia,Puola,Unkari,Tsekkoslovakia,Afganistan,Tsetsenia.

  7. Antti V. sanoo:

    Jos Jaruzelski ei olisi loppuvuodesta -81 lyönyt jarruja päälle ja julistanut Puolaan sotatilaa, olisi kriisiin voitu puuttua Moskovasta käsin Prahan kevään 1968 tyyliin. Se olisi voinut johtaa asenteiden kärjistymiseen Berliinin muurin molemmilla puolin ja kasvattaa jännitettä Euroopassa hälyttäviin lukemiin. Oli onni, että kriisi laukesi lopulta niinkin rauhallisesti kuin lauksesi. Bäst som sker, sanoo ruotsalainen. Että mainettaan parempi jätkä, tämä Wojciechimme. Ainakin omasta mielestäni.

  8. Antti V. sanoo:

    Ei millään pahalla, mutta suhtaudun tietyin varauksin Rauhanpuolustajien kustantamaa pystykorvakirja-sarjaa muistini mukaan useilla teoksilla rikastuttaneen Hannu Reimen kirjoituksiin, ainakin mitä Natoon tulee. Reime on pitänyt hienoja ja näkemyksellisiä radiopakinoita, mutta turvallisuuspolitiikasta puhuttaessa heikäläisillä on tapana muuttua aivan mustavalkoisiksi. Asia on mielestäni yksinkertainen: jos Suomi haluaa säilyttää puolustuksensa uskottavana, kannattaa liittoutua. Jos haluaa liittoutua, ainoa varteenotettava vaihtoehto on Nato-jäsenyys. JOS EU:hun joskus kehitetään oma puolustus, se tulee joka tapauksessa rakentumaan kaikessa olennaisessa Naton varaan. Päällekkäisten rakentiden luominen on ajatuksena järjetön. Miksi ostaa lehmä, kun maito on ilmaista?

  9. Jouni Pulli sanoo:

    Antti V:n kanssa olen samaa mieltä Jaruzelskista ja pääosin siksi, että satuin muutama kuukausi sitten näkemään dokumentin Jaruzelskin toimista. Dokumentista selvisi juuri Antti V:n esille tuoma tilanne. Ei ollut Jaruzelski mikään pulmunen muttei ollut sitä Walesakaan.

    Markku Hirvoselle lienee hyvä ilmoittaa, ettei Suomessa ole kuolemanrangaistusta eikä meillä saa myöskään ihmisiä kiduttaa. USA:ssa kidutuksesta on sitä vastoin voimassa varsin uusi laki, joten siellä se on ihan laillistakin, samaten kuin valtion suorittamat lailliset murhat eli kuolemantuomioiden toteutukset.

  10. Jouni Pulli sanoo:

    Hyvä Antti V., Itä-Timorin tilanteen voit tsekata, vaikka Wikipediasta. Vuonna 1975 Indonesia valtasi USA:n tukemana Portugalille kuuluneen Itä-Timorin tappaen jo alkuvaiheessa 50.000 – 100.000 itätimorilaista.

    Itä-Timor kuului silloin Portugalille ja Portugali oli Natossa, jolloin Naton 5. artiklaa olisi pitänyt noudattaa. Kissinger ja Nixon päättivät toisin, koska pelkäsivät kommunistien saavan vallan Itä-Timorilla. Joten USA mahtimaana saneli Naton linjan ja jopa aseisti hyökkäysvaltiota, joka kohdisti hyökkäyksensä Naton jäsenmaan hallussa ollutta Itä-Timoria kohtaan.

    5. artiklan turvatakuihin saa siis edelleen uskoa (, jos siitä vaikka olo paranisi) niin kuin esim. skientologiaankin, mutta artiklan tosiasiallista hyötyä on mielestäni vaikea osoittaa todeksi varsinkin kun siitä livettiin Itä-Timorin kohdalla.

  11. Antti V. sanoo:

    Kävin äsken lukemassa sen Keskustapuolueen verkkolehti Apilan jutun Vanhasen uusista Nato-linjattomuusvedoista. Minusta on uskomatonta, että pääministeri näkee siinä hyväksi valehdella Naton vaikutuksista puolustusbudjetin nousuun. Vielä onnettomampi vaihtoehto olisi, että Vanhanen tekee päätöksiä vakavissa, Suomen etua koskevissa kysymyksissä noin onnettomilla asiatiedoilla. Vanhanen toistaa Nato-vastustajien väsähtänyttä lorua, jonka mukaan jäsenyys pakottaisi meidät nostamaan puolustusbudjettimme nykyisestä 1,4 prosentista 2 prosenttiin BKT:sta. Toistettakoon siis varmuuden vuoksi vielä kerran se, mistä jo tuossa yhdessä Selvitysmiehen kirjoituksessakin oli puhetta, eli että Nato-maiden puolustusbudjetit vaihtelevat 0,9 prosentista (Luxemburg) n. 3,5 prosenttiin (Saksa). USA:n puolustusbudjetti taas on ihan oma lukunsa. Se on suurempi kuin 15 seuraavaksi suurinta puolustusbudjettia yhteensä. Mm. Espanjalla ja Belgialla on Suomea pienemmät puolustusmenot.

  12. Jan Rossi sanoo:

    Väittääkö Antti V tosissaan, että Jaruzelski toimi itsenäisesti ilman NL:n hyväksyntää Puolassa? Jaruzelski oli Puolan kommunistijohtaja. Itse uskon NL:n painostaneen Jaruzelskin julistamaan sotatilan koska NL ei halunnut enää uutta Tsekkoslovakiaa, joka jakoi pahasti kommunistisen maailman. NL hoiti Puolan ongelman sotatilalla ja muutti asian Puolan sisäiseksi asiaksi vaikka todellisuudessa Jaruzelski toteutti Neuvostoliiton etuja Puolassa. Yksikään Itä-blokin johtaja ei voinut olla itsenäinen suhteessa Neuvostoliittoon. Jos Jaruzelski olisi toiminut omilla valtuuksillaan Puolassa, sehän olisi merkinnyt kapinaa Neuvostoliittoa vastaan. Brezhnevin oppi ei tuntenut muuta kuin yhden opin ja se oli Neuvostoliiton täysi valta Itä-Euroopassa.

    Jan Rossi

  13. Anlii sanoo:

    Aika lentävää tekstiä Haapaselta. Tekstissä on kyllä asiaa, mutta kyllä hän latelee turhan paljon Venäjä-sarkasmia ainakin minun, syntyperäisen venäläisen näkökulmasta. Mikään panslavisti en ole, vaan erinomaisesti Suomeen sopeutunut maahanmuuttaja, mutta tekstin sävy oli mielestäni loukkaava.

    Mistä tämä piilevä Venäjä-vastaisuus? Mitä näistä seuraavista kommenteista pitäisi ajatella: “On se outo maa tämä Suuri Naapurimme.Voisi sanoa rumemminkin.– Milloinkohan ensimmäinen katukivi lentää Tehtaankadulla?– Hieno maa, tuo Venäjä.Mutta turhan lähellä.– Kun iso koira tulee nuuhkimaan, on pienen koiran vaan annettava nuuhkia.—” ….Eikös se Viro (se pieni koira) aloittanut sen nuuhkimisen…?

    Venäjäkö aloitti sen “moukkamaisen vouhotuksen”? Se, joka tuntee Venäjän ja Viron suhteet ja historian, tietää kyllä, että Viron toiminta on täydellinen provo. Herätetään se “Iso Paha Karhu”, ja tuodaan tämän ymmärrettävä loukkaus maailmalle negatiivisessa valossa. Mitä jos kyseessä olisi ollut suomalainen sotilashautausmaa ja sille kuuluva Pronssipatsas? Eikö Suomi olisi nostanut mitään ääntä?

    Mitä jos kirjoittaisin samantyylisen tekstin Suomesta? Miten tavallinen suomalainen kansa ottaisi tekstin vastaan?

    Kaikesta huolimatta hyvää kesän odotusta Haapasellekin.

  14. Anlii sanoo:

    Pieni korjaus: ei Haapanen, vaan Haapala. Mistä lie tuo Haapanen-nimi on syöpynyt mieleeni…

  15. Antti V. sanoo:

    Tottakai Jaruszelski oli ennen muuta NL:on bulvaani. Ei siitä ole epäilystäkään. Eri asia on, oliko päätös sotatilan julistamisesta sittenkään niin läpeensä kamala kuin annetaan ymmärtää. Jan Rossi on kaikesta päätellen suorastaan militantti suomettumisen vastustaja. Sellainen suoraselkäisyys on toki ihan kunnioitettavaa, mutta välillä tuntuu, että lapsi uhkaa lentää pesuveden mukana. Ensinnäkin, kyllä Suomi säilyi statukseltaan länsimaana alusta loppuun saakka, vaikka yhteiskunnan länsimaisuus olikin ajoittain vakavasti uhattuna sekä sisäisten että ulkoisten syiden takia. Mihinkään vanhoihin kansandemokratioihin Suomea on ihan turha rinnastaa. Ja olen edelleen sitä mieltä, että kyllä suomettumisen aikaa on käsitelty Suomessa ihan avoimesti. Joka vuosi ilmestyy vaikka kuinka monia sitä aikaa ja sen ajan vaikuttajia käsitteleviä kirjoja, tutkimuksia ja artikkeleita. Eri asia on, halutaanko ulkomailta luottamuksella saadut asiakirjat (kuten legendaarinen Tiitisen lista) laulaa julkisuuteen pelkän Rusin vainoharhaisuuden ja kansallisen itseruoskinnan nimissä. On myös kohtuutonta, että Kanervaa ja muita 70-luvun nuorisopoliitikkoja syyllistetään hamaan hautaan asti nuorena tehdyistä virheistä. “Suomettajien” vainoaminen alkaa joskus saada ihan noitaroviomaisia piirteitä. Vielä groteskimmaksi meno on yltynyt ainakin pahimmillaan entisissä itäblokin maissa. En ole ihan varma, onko vanhan ja raihnaisen Jaruzelskin raahaaminen oikeuden eteen enää järkevää. Kaiken huippu nähtiin viime viikon alussa, jolloin Unkarin pitkäaikaisen johtajan Janos Kadarin hauta häpäistiin. Haudasta vietiin mm. Kadarin kallo ja tämän vaimon tuhkauurna. Tällaiset ääri-ilmiöt kertovat lähinnä siitä, että ei ole menneisyyden hallinta mennyt vanhoissa kansandemokratioissa nytkään ihan putkeen.

    Anlii – En usko, että kenenkään kirjoittajan tarkoituksena on ollut tietoisesti loukata venäläisiä, ainakaan itseni ei ole. Eri asia on, pidetäänkö Venäjän toimintaa tässä patsasasiassa järkevänä ja moraalisesti oikeana. Itse kuitenkin olen aina kannattanut lämpimästi yhteistyötä EU:n ja Venäjän välillä. Viimeinen asia mitä haluan on kärjistyvä vastakkainasettelu idän ja lännen välillä. Edes 70 vuoden kommunistinen barbaria ei muuta muuksi sitä tosiasiaa, että Venäjällä ja muulla Euroopalla on myös paljon yhteistä. N. 70-80 % venäläisistä asuu Euroopan puolella, valtaosa heistä on kristittyjä. Venäläinen kulttuuri (Tshehov, Repin, Tshaikovski, Dostojevski ja Stravinsky…) on jättänyt lähtemättömät jäljet länsimaiseen kulttuuriin. Myös lännellä on ollut paljon annettavaa em. taiteilijoille. Eräät viimeaikaisen kehityksen piirteet Venäjällä ovat kuitenkin saaneet minut huolestumaan. Avoimen yhteiskunnan piirteet ja rakentava suhtautuminen länsimaihin ilmeisesti haudattiin niiden suuren airuen Boris Jeltsinin mukana.

  16. Pohjanmaan Poika sanoo:

    Astottu läjä: Puolustusuhoosi voisin veikata, että olet nostoväessä ja kuvittelet olevasi kriisin aikana kihona käyskeleväsi kotikyläsi gauleitterina.

    Vast: En minä sentään natsi, mutta Punakaartiin minä kuulun. Lisätäkseni ristiriitaista kuvaa itsestäni ilmoitan olleeni näissä vaaleissa paikallisen Kokoomuslaisen ehdokkaan vaaalivankkuri ja lisäksi, olen umpimielisen Kekkoslaisen isän poika. Revippä siitä.

    Minä en oikeasti tarkoittanut sitä uhoksi. Sanoin vain ääneen sen mikä oli suomailaisille miehille itsestäänselvyys entisaikoina. Vanhoina hyvinä aikoina. Surullista todeta, kuinka siviilipalvelun suorittaneidn määrä kasvaa vuosi vuodelta.

    Miksi asioille ei sitten ole tehty mitään. Miksi vallan kahvassa kaksitoista vuotta keikkunut rakas SDP ei ole tehnyt mitään. Sitä minä sangen suuresti ihmettelen. Uhkaillaan kyllä ties millä yhteiskuntaluokkajaolla. Mutta jos se on todellisuutta, niin eikö asioille pitäisi tehdä jotain. Tämä hallitus voi onnistua kehittämään Suomea positiiviseen, kansalaisystävällisempään suuntaa. Jos, sille annetaan mahdollisuus, eikä tuomita ennen kuin työt on kunnolla alkaneet.

    Tarja Halonen piti hyvään puheenvuoron median suhtautumisesta politiikkaan ja politikointiin. Tämä oli tarpeellinen kannanotto. Jos päivä toisensa lehtien palstoilla kirkuu mitä vinhemmat sensaatioit sen ja sen poliitikon seikkailuista, niin saavatko kansalaiset oikeasti minkäänlaista kuvaa todellisuudesta. Mielestäni lehdissä pitäisi palata vanhaan malliin, politiikan viikkokatsaukseen, jossa oikeasti kerrotaan mitä ne edustajat touhuaa.

    Palatakseni vielä työllisyysasiaan. Avoimet rajat ja laajentunut Eurooppa avaa erinomaiset mahdollisuudet työvoiman hankinnalle. Suomalaisesta osaamisesta voitaisiin viedä vientituote Eurooppaan ja samalla saisimme vastapainoksi kädentaidon osaajia tänne Suomeen. Liikenneyhteydetkin kun ovat nykyisin niin hyvät, että lento Euroopasta Suomeen kestää vain muutaman tunnin. Kehittämisen arvoinen idea.

    Rakentava yhteistyö. Siinä on virke joka sisältää todella paljon asiaa. Sitä kohti kun jokainen kansalainen niin duunari kuin herrakin kulkisi. Seurauksena hitaasti, mutta varmasti ajan myötä saavutettaisiin yhteiskunta, joka miellyttää suurinta osaa Suomalaisista.

  17. Jan Rossi sanoo:

    Antti V – Olen useissa blogeissa ja kolumneissani sanonut, että suomettumisen suhteen ei voi tehdä kompromisseja. Ei Virossakaan tehty mitään kompromissia historian tulkinnan suhteen, miksi Suomessa pitäisi? Suomessakin pitäisi tehdä ainoa oikea historiantulkinta, joka on, että Neuvostoliitto oli kommunistinen diktatuuri, joka puuttui naapurimaidensa asioihin miehittäen ja painostaen. Tälläinen historiantulkinta on Virossa ja muualla Itä-Euroopassa. Kommunistien rikokset on tuomittu EN:ssa. Miten muuten Neuvostoliittoon pitäisi suhtautua? NL oli natsi-Saksaan verrattava diktatuuri.

    Jan Rossi

  18. Jan Rossi sanoo:

    Tässä tämä nyt on. Aamun YLE:n uutiset kertoo, että Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovilta oli tullut kirje Kanervalle, joka sävy olisi ollut Saksan Suomen-suurlähettilään Hanns Schumacherin mukaan “melko jyrkkä”. Näin tämä menee. Kanerva on saamassa Suomen suhteet Venäjään huonoiksi puuttumalla väärällä tavalla Viron patsaskiistaan. Minusta oli hyvä, että Virolle annettiin täysi tuki, mutta miksi Kanerva meni julkistamaan tukensa Virolle ennen tietoa Saksan reaktiosta patsaskiistaan. Kanerva oli jakamassa tukeaan Virolle ennenkuin olisi selvillä mikä oli Saksan kanta asiaan. Nyt Suomi on ajautumassa puun ja kuoren väliin kiistassa. Ilkka Kanerva on epäonnistumassa tehtävässään. Sulkiko Kanerva toimillaan nyt itseltään pääsyn Moskovaan? Miten käy Suomen ja Venäjän suhteiden?

    Jan Rossi

  19. Jan Rossi sanoo:

    Ja edelliseen viitaten, miksi juuri Ilkka Kanerva on saanut Viron patsaskiistaa koskevan “melko jyrkän” kirjeen Moskovasta? Miksi samaa kirjettä ei lähetetty Carl Bildtille? Niputtaako Moskova nyt Suomen ja Viron samaan linjaan? HS kertoo, että kirjeen sisältöä ei paljasteta.

    Jan Rossi

  20. Miranda sanoo:

    Jan Rossi, “ainoa oikea historiantulkinta” – ja vielä sellainen joka tiedetään “ainoaksi oikeaksi” ennen tutkimusta voi olla vain totalitäärisissä maissa.

    Todellinen historiantutkimus voi kuitenkin olla vain sellaista, että tulos on jotain, mitä ei ole voitu etukäteen aavistaa.

    Jälleen kerran: Suomi ei ollut neuvostoaikana Itä-Eurooppaa, joten meidän ei pidä apinoida Itä-Euroopan menetelmiä. Meillähän on omat menetelmämme, jotka onnistuivat sisällissodan ja myöhempien sotien suhteen tavalla, jota esim. Itävallan juutalainen, myös Saksassa Ranskassa, USA:ssa ja Suomessa asunut Anne Fried piti esimerkillisenä (teoksessa Literatir und Politik in Finnland).

  21. Millin Harold sanoo:

    Hei Rossi – Lavrov on lähettänyt kirjeen myös Saksan ulkoministerille Frank-Walter Steinmeierille.

    JR: “Minusta oli hyvä, että Virolle annettiin täysi tuki, mutta miksi Kanerva meni julkistamaan tukensa Virolle ennen tietoa Saksan reaktiosta patsaskiistaan.”

    Jos Kanerva olisi odotellut kannanottoineen kyselisit täällä nyt miksi Kanervalla kesti niin kauan…

  22. Masa sanoo:

    Älkää olko huolissanne, vaikka Kanervan suhteet Moskovaan ovat vaarassa. Kaikenhan korvaa se, että Condie kutsui Iken kylään. Vai olikohan se mikään oikea kutsu, kun asiasta ei ole enää kuulunut mitään. Ettei vain olisi ollut kyseessä liikemiesmäinen tokaisu: “meidän pitäisi varmaan joskus lounastaa yhdessä”.

  23. Veltto Vinyyli sanoo:

    Erityissuhteemme Viroon ja Venäjään mahdollistaa meille kirjeenvaihdon ja muun mököttämisen. Eihän “ystävien” kesken ole salaisuuksia, tai kaunaa?
    Tässähän Kanervalla on kaksi tapaa. Olla se ratakiskonpätkä, joka taipuu tyhmyyden edessä, tai päräyttää Porkkalan, Karjalan ja Hankoneimen suomalaisten hautamerkit esille. Ne tuhottiin ja häpäistiin lyhyessä ajassa venäläisen sivistyneistön ja sotilassankarien toimesta. Vaihtoehto ykkönen on järkevä, sillä ei meille heru pisteitä vaihtoehto kakkosesta USA:sta, tai muualtakaan.

    Rossille on aikaisemmin jo ehdotettu rauhoittumista täällä ja muillakin blogeilla. Et voi ajatella, että kaikki muut ovat väärässä ja vain sinä jokaisessa asiassa tiedät oikean.
    Rakkautesi kokoomukseen ja sen rikkoutuminen tietysti kirvelee. Samalla meni sinulta lämmin, kiihkeä luottamus Kataiseen ja otit Zyskovitsin sylin, mutta pyri nyt kuitenkin elämään tunteesi omissa oloissasi! Tuolla sun libidon kiihkolla kyllä löytyy uusi rakkaus.

  24. Pekka Laine sanoo:

    Jouni Pullille

    Hannu Reime ei ilmeisesti tunne Naton turvalausekeartikloita. 5. artikla määrittää varsinaisen turvatakuusitoumuksen ja 6. artikla sitten määrittää puolestaan tämän sitoumuksen maantieteellisen kattavuuden. 6. artiklassa sanotaan, että 5. artiklan turvatakuut sotilaallisen hyökkäyksen osalta koskevat jäsenmaiden alueita, jotka sijaitsevat Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja lisäksi jäsenmaiden saaria, jotka sijaitsevat Kauriin kääntöpiirin POHJOISPUOLELLA. Sekä Itä-Timor että Falklandin saaret sijaitsevat kaukana Kauriin kääntöpiirin ETELÄPUOLELLA, joten Naton 5. ja 6. artiklan turvatakuut eivät koske näitä alueita.

  25. Jouni Pulli sanoo:

    Hyvä Pekka Laine, pahoittelen virhettäni. Tsekkasin artikkeleita koskien Indonesian raakalaismaista hyökkäystä ja USA:n Indonesialle antamaa sotilaallista tukea vastoin Nato-maa Portugalin intressejä useasta lähteestä, joissa kaikissa ihmeteltiin, miksei USA noudattanut 5. artiklaa. Kuitenkin 6. artikla poissulkee turvatakuun Itä-Timorin osalta.

    Tarkoitit varmaankin Kravun kääntöpiirin pohjoispuolella etkä Kauriin, sillä jos määritelmä olisikin ollut Kauriin kääntöpiirin pohjoispuolella niin Itä-Timor olisi kuulunut turvatakuun piiriin.

    Kuitenkin on varsin merkillistä, että Naton johtajamaa USA suostui tukemaan hyökkäystä Nato-maa Portugalin hallitsemaa aluetta vastaan. Tällainen toiminta sotii mielestäni koko Nato-sopimuksen henkeä vastaan.

  26. Millin Harold sanoo:

    Anlii: ”Se, joka tuntee Venäjän ja Viron suhteet ja historian, tietää kyllä, että Viron toiminta on täydellinen provo.”

    Virolla on täysi oikeus siirrellä patsaita rajojensa sisällä niin paljon kuin huvittaa. Ongelma onkin siinä että Venäjällä ei näitä rajoja ole oikein kunnolla sisäistetty. Voi olla että venäläiset pahoittavat mielensä, ehkä ymmärrettävääkin, mutta huomio tulee nyt kohdistaa siihen miten he ovat käyttäytyneet (Wienin sopimus jne.). Ymmärrän että halutaan muistaa ”suurta isänmaallista sotaa” mutta kovin vähälle muistamiselle tai tunnustamiselle ovat jääneet Neuvostoliiton hirmuteot. Tällainen historian muistaminen on hieman pelottavaa vielä kun ottaa huomioon maan epädemokraattisen kehityksen.

    ”Mitä jos kyseessä olisi ollut suomalainen sotilashautausmaa ja sille kuuluva Pronssipatsas? Eikö Suomi olisi nostanut mitään ääntä?”

    Voi olla että olisi joku kommentti irronnut mutta voimme olla aika varmoja, että mitään vastaavaa ei olisi tapahtunut kuin mitä nyt on nähty. Ja onhan Venäjällä patsaita kaadeltu ja hautoja tuhottu ilman sen suurempaa porua aikaisemmin. Omia ja vieraita.

    Hyvä puoli tässä kaikessa on se, että vaikeasta menneisyydestä syntyy keskustelua joka toivottavasti auttaa pääsemään eteenpäin.

  27. Pekka Laine sanoo:

    Jouni Pullille

    Kiitos vastauksestasi. Tosiaan itsellänikin iski painovirhepaholainen eli kyse tietysti Kravun kääntöpiiristä.

    Sinänsä en kylmän sodan aikana tapahtunutta Yhdysvaltain Indonesian aseistamista erityisemmin ihmettele (tosin en mitenkään jaksa ihastellakaan). Kylmän sodan oloissahan mottona oli, että “vihollisesi vihollinen on ystäväsi”. Näin ollen sekä NL:n että USA:n aseistaessa hallituksia ympäri maailmaa oli selvä, että osa aseistettavista “liittolaisista” saatoikin olla potentiaalisia uhkia toisille liittolaisille. Henki oli vähän sellainen, että kommunismin etenemisen vastustamisen nimissä oltiin valmiita tukemaan erilaisia diktatuurejakin “pienemmän pahan” periaatteeseen nojautuen.

    Lähetin oikaisun myös Hannu Reimeelle ja tämä pahoitteli myös virhettään (ja korjasi myös oman kääntöpiirien nimiin liittyvän lipsahdukseni).

  28. Antti V. sanoo:

    “JR: ‘Minusta oli hyvä, että Virolle annettiin täysi tuki, mutta miksi Kanerva meni julkistamaan tukensa Virolle ennen tietoa Saksan reaktiosta patsaskiistaan.’

    Jos Kanerva olisi odotellut kannanottoineen kyselisit täällä nyt miksi Kanervalla kesti niin kauan…”

    Luultavasti näin. Tulee ihan mieleen tulipalosta myöhästyneen entisen palopäällikön lausahdus: väärin sammutettu.

  29. Jan Rossi sanoo:

    Miranda – Suomi oli osa Itä-blokkia, koska oli sidottu YYA-sopimuksella Neuvostoliittoon. Suomi oli siis NL:n vaikutusvallan alaisena ja täysin samassa suhteessa kuin Puola tai muutkin Itä-blokin maat. Pidän kylmän sodan aikaista Suomea Neuvostoliiton kapitalistisena näyteikkunana, jonka kautta se sai ajettua politiikkansa lävitse, kuten ETYK-prosessin.

    Jan Rossi

  30. Jouni Pulli sanoo:

    Hyvä Pekka Laine, kylmän sodan aikana opiskelin itse Upsalan Freds- och konfliktforskningsinstituutissa ja sieltä muistuu mieleeni sanonta: “Your best friend’s friend might be your worst enemy.” Muistan myös hyvin, kuinka monia jälkeenpäin vääriksi osoittautuneita päätöksiä Kissingerin vaikutuksella tehtiin kommunismin vastustamisen nimissä. Nythän sana kommunismi on vaihdettu sanaan terrorismi.

    Kiitos vielä kerran siitä, että korjasit virheeni, etten jäänyt turhaan pohtimaan ja levittämään asioita väärin perustiedoin.

  31. Jan Rossi sanoo:

    Laittaisin tähän kaikille tiedoksi Helsingin Sanomien pääkirjoituksen, joka on päivätty 18.9.1996. Pääkirjoituksessa HS kertoo suomettumisen varjopuolista. HS:än mukaan Kekkosen aikana maamme poliittinen kulttuuri vajosi uskomattomaan rappiotilaan.

    Pääkirjoituksessa muun muassa sanottiin, että:

    “Valitettavasti luottamuksellisiin naapurisuhteisiin rakentuneella
    menestyksellisellä ulkopolitiikalla oli häpeällinen kääntöpuolensa:
    vieraan vallan liehakointi ja häikäilemätön hyväksikäyttö sisäisessä
    valtataistelussa. Tutkimus tuo koko ajan uusia todisteita siitä, että
    Urho Kekkosen aikana maamme poliittinen kulttuuri vajosi uskomattomaan
    rappiotilaan.

    Tätä poliittisen kulttuurin rappeutumista voidaan kutsua
    suomettumiseksi, ainutlaatuiseksi suomalaiseksi piirteeksi, kuten
    professori Jukka Nevakivi poleemisesti toteaa tuoreimmassa kirjassaan.
    Se ei johtunut pelkästään Suomen vaikeasta asemasta tai yya-sopimuksen
    paineista, vaan myös suomalaisista itsestään.

    Tietyt tahot, eivätkä vain kommunistit, hakivat sisäpoliittista ja monet
    myös taloudellista apua Tehtaankadulta tai Moskovasta. Siinä
    tarkoituksessa he parjasivat sumeilematta kilpailijoitaan, kantelivat
    heistä ja tekivät itseään tykö vieraan vallan edessä. Se mikä oli
    kenties alkanut välttämättömyytenä poikkeusoloissa, laajeni maan tavaksi
    ja muuttui hyveeksi. Tässä kulttuurissa KGB:n agentti Viktor Vladimirov
    pääsi nousemaan Suomen poliittisen eliitin kummisedäksi, jopa
    presidentintekijäksi.

    Kaikki taitavat olla yhtä mieltä siitä, että olihan se meininkiä.
    Minkään tahon on turha yrittää pestä itseään puhtaaksi tapahtuneesta. Se
    koskee myös tiedotusvälineitä, riippumatonta lehdistöä myöten.
    Murrosaikoina muutamankin vuoden etäisyys tapahtumiin lisää kummasti
    kansallista viisautta. Paras keino purkaa kansallisia turhautumia on
    avoin keskustelu.”

    Todellakin, avointa keskustelua suomettumisen taustoista olisikin käytävä. Suomettuminen ei voi olla mikään tabukysymys Suomessa.

    Jan Rossi

  32. Masa sanoo:

    Aletaan vaan kaikki täysillä käymään avointa keskustelua suomettumisesta. Unohdetaan sellaiset mikroskooppiset tämän päivän ja tulevaisuuden ongelmat kuin ilmaston läpemeneminen, ikääntyvä väestö, vaipoissa lillivät vanhukset, globalisaation vaikutukset jne. Suomettumisesta jankkaamalla maailma varmasi pelastuu.

  33. Vasen Pakki sanoo:

    Paradoksin huippu:

    Jan Rossi syyttämässä Ilkka Kanervaa liian hätäisestä reagoimisesta Viron patsaskiistassa ennen kuin kaikki tarvittava tieto on saatavilla tai ehditty harkita.
    :-D

    Nimim. “Ne reseptit on hyvä uusia säännöllisesti”

  34. Jan Rossi sanoo:

    Masa – Ei suomettumisesta tarvitse ikuisesti keskustella, mutta asia vaan sattuu olemaan niin, että Jyrki Katainen veti itse suomettumisen mukaan keskusteluun kun dynaamisena ja modernina 2000-luvun kokoomuspoliitikkona kaivoi hallitukseen suomettumisessa mukana olleen poliitikon, joka ei ole tietojeni mukaan julkisesti pyytänyt toimintaansa anteeksi Suomen kansalta ja analyyttisesti kertonut toimintansa syitä 1970-luvulla.

    Olen nimittäin Jukka Tarkan kanssa täysin samaa mieltä siitä, kun hän toteaa omilla sivullaan näin 17.4.2007 klo 16.55:

    “Vaaleissa ja hallitusneuvotteluissa tuntui olevan uutta raikasta tuulenvirettä. Ja sitten kansakunta sai tunkkaisesti haisevan rätin päin naamaa. Historian kauhukabineteista hallitukseen talutettiin kaksi kaikkein karkeimmin suomettunutta menneisyyden haamua. Sääli isänmaata.”

    Todellakin, suomettumisen rätti mätkähti päin naamaa ja tämän vuoksi suomettuminen nousi esille historian romukopasta. Tämän Katainen sai aikaiseksi.

    Jan Rossi

  35. Miranda sanoo:

    Jan Rossin lause “Suomi oli … täysin samassa suhteessa kuin Puola tai muutkin Itä-blokin maat” on samaa tasoa kuin “Ludvig XIV:n Ranska oli täysin samanlainen kuningaskunta kuin Vilhelmin ja Marian Englanti”.

    Jo lukiossa ellei peruskoulussa opettaja antaisi moisesta hölynpölystä hylätyn arvosanan. Kas kun historian ja politiikan ymmärtämiseen kuuluu, että ymmärtää isoja ja pieniä eroja, eikä jaa maailmaa vain hyviin ja pahoihin.

    Mitä Kanervaan tulee, niin ei hän liene sen huonompi ulkoministeri kuin joku muukaan kokoomuslainen. Antaa kaverin yrittää.

  36. Jan Rossi sanoo:

    Miranda – Tutustupa YYA-sopimuksen saloihin niin asia ehkä voi avautua. Suomi oli YYA-sopimuksella sidottu Neuvostoliittoon. Puola oli neuvostojoukoilla sidottu Neuvostoliittoon. Molemmissa maissa KGB sai mellastaa vapaasti. Yhtäläisyyksiä on vaikka kuinka paljon. NL vaikutti molempien maiden hallitusten kokoonpanoihinkin. Vrt. yöpakkaskriisi Suomessa 1958-1959. Kekkonen kaatoi Fagerholmin viimeiseksi jääneen hallituksen lopullisesti tammikuussa 1959 kun NL oli menettänyt luottamuksensa siihen.

    Jan Rossi

  37. Jan Rossi sanoo:

    Laittaisin tähän kaikille tiedoksi, että Kanerva sanoi Turun Sanomien haastattelussa huhtikuussa, että kokoomus haluaa ulkopolitiikasta samanlaista keskustelua kuin muistakin politiikan alueista. Nyt se on sitten nähty mitä on kanervalainen ulkopoliittinen avoin keskustelu. Kanerva sai “melko jyrkkä” sanaisen kirjeen Moskovasta ja vastoin lupaamaansa avointa keskustelua Kanerva ei kertonut kirjeestä avoimesti julkisuuteen. Tieto kirjeestä saatiin vasta Saksan suurlähettiläältä joka kertoi siitä Turun Sanomien haastattelussa. Miksi Kanerva ei avoimesti kertonut kirjeestä heti tuoreeltaan kun sai sen ja miksi hän ei kertonut siitä presidenttifoorumissa?

    HS sanoo tänään, että “Kanerva kertoi saaneensa kirjeen sihteerinsä kädestä. Kirje oli päivätty 29. huhtikuuta. Kanerva sai sen hieman myöhemmin mutta huhtikuussa. Hän sanoi, ettei ole keskustellut kirjeestä presidentti Tarja Halosen tai pääministeri Matti Vanhasen (kesk) kanssa. Kirjeestä ei ollut puhetta, kun tiistaina käytiin ulkopoliittista keskustelua niin sanotussa presidenttifoorumissa. Esillä oli juuri Viron tilanne ja Suomen tapa hoitaa osaltaan asiaa. Kanerva ei pitänyt merkillisenä, ettei keskustellut kirjeestä muun ulkopoliittisen johdon kanssa. Presidentin kansliasta kerrottiin torstaina, että kanslia sai kirjeestä kopion normaalia virkatietä tuoreeltaan.” Eli tämäkö on Kanervan tapa hoitaa ulkopolitiikkaa? Ensin luvataan avointa keskustelua ulkopolitiikasta ja sitten todellisuudessa asiat salataan? Jos Saksan suurlähettiläs ei olisi kommentoinut kirjettä, eihän kukaan olisi siitä edes saanut tietää? Näinkö menee kokoomuslainen avoin ulkopoliittinen keskustelu? Ei tälläiseen menettelyyn voi luottaa.

    Jan Rossi

  38. Miranda sanoo:

    Jan Rossi: “Molemmissa maissa KGB sai mellastaa vapaasti” tarkoittaen Suomea ja Puolaa.

    No kappas vain, kun minäkään en joutunut vankilaan tai edes työpaikalla hankaluuksiiin, vaikka siellä tuli tehtyä yhtä ja toista, mikä Jan Rossin mielessä ei ollut mahdollista, kun olimme niin-niin suomettuneita ja NL:n vallan alla. Tenteissä (mm. Venäjän ja Baltian historia) sain kirjoittaa ihan mitä halusin ja sain täydet pisteet. Myöhemmin sain kirjastosta tilattua kaukolainaksi kaiken oleellisen tutkimuksen.

    Kehotan Jan Rossia menemään historian peruskurssille ja vertailemaan, millaista on ollut “sorto” ja “vapaus” eri aikoina – ja tietenkin myös kenen kohdalla.

  39. Miranda sanoo:

    Jan Rossin mielestä “avointa keskustelua” on ilmeisesti se, että jokaisesta normaaliin diplomatiaan kuuluvasta pikkuasiasta järjestetään kansalaisten parissa huutoäänestys.

    Ulkopoliittisen keskustelun täytyy koskea suuria linjoja, ja siinä on toki parannnettavaa.

    Tosin on kyseenalaista, osaavatko kansalaiset hoitaa ulkopolitiikkaa paremmin kuin ne, jotka tekevät sitä työkseen. Ja loppujen lopuksi heistäkin vain harvalla lienee se “Augenmass”, josta Paasikivi puhui. Mutta ainakin turha tunteilu puuttuu.

  40. Jan Rossi sanoo:

    Onko Miranda tämä normaaliin diplomatiaan kuuluva pikku asia? Lainaan Turun Sanomien tekstiä, jossa sanottiin 10.5.2007 näin:

    “Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on lähettänyt EU:lle ja unionin puheenjohtajamaan Saksan ulkoministerille Frank-Walter Steinmeierille sekä ulkoministeri Ilkka Kanervalle (kok) kirjeen, joka on Saksan Helsingin-suurlähettilään Hanns Schumacherin mukaan “melko jyrkkä”.” Nyt kuitenkin Kanerva yrittää hyssytellä kirjeestä syntynyttä kohua. Avoimuuden sijaan Kanerva alkaakin hyssyttelemään asiaa. Miksi Kanerva ei heti aluksi ilmoittanut, että oli saanut kirjeen Moskovasta? Miksi Saksan suurlähettiläs asian ilmoitti? Mitä tämä kertoo Kanervan suhteesta ulkopolitiikan avoimuuteen josta on juuri keskusteltu?

    Jan Rossi

  41. Masa sanoo:

    Eikö kyseinen kirje lähetetty kaikille EU-maitten ulkoministereille? Kylläpä taitaisi Suomessa työnteko jäädä aika vähiin, jos jokainen ulkoministeriöön tullut kirje alistettaisiin “julkiseen, avoimeen” keskusteluun.

  42. Antti V. sanoo:

    “Suomi oli YYA-sopimuksella sidottu Neuvostoliittoon. Puola oli neuvostojoukoilla sidottu Neuvostoliittoon. Molemmissa maissa KGB sai mellastaa vapaasti. Yhtäläisyyksiä on vaikka kuinka paljon.”

    Siis jotain rajaa sentään! Rossin historiantulkinnoista voi kohteliaasti sanottuna olla vähintään kahta mieltä ja perusfaktatkin ontuvat molemmilla jaloillaan. Ensinnäkin, Puola oli moneen kertaan jyrätty kommunistinen diktatuuri, Suomi taas säilytti joka käänteessä kaikki länsimaisen yhteiskunnan keskeiset piirteet (monipuoluejärjestelmä, markkinatalous etc). Toiseksi, Paasikiven ansiosta YYA-sopmus poikkesi olennaisesti Neuvostoliiton kansandemokratioiden kanssa solmimista liittosopimuksista. YYA-sopimus korosti Suomen itsenäisyyttä ja asetti selkeitä ennakkoehtoja Neuvostoliiton mahdolliselle avulle puolustautumisessa. Mikään ihanteellinen sopimus se ei tietenkään ollut, mutta oli siinä puolensakin. Se stabiloi kiistatta Suomen idänsuhteet. Suomi oli kuin ahtojäihin jämähtänyt laiva. Liikkumaan ei hirveästi päässyt, mutta toisaalta eivätpä myrskyt ainakaan uhanneet. YYA-sopimus mahdollisti Neuvostoliiton kylmän sodan aikaisten epäluulojen hälventämisen Suomen osalta aikana, jolloin ns. Saksan kysymys ei ollut poistuva päiväjärjestyksestä vielä vuosikymmeniin. Samalla se kuitenkin jätti Suomelle riittävät mahdollisuudet pitää kiinni itsenäisyydestään ja puolueettomuusasemastaan. Sopimuksen ehdottomasti paras puoli oli kuitenkin se, että emme joutuneet ikinä katsomaan, mitä sen pykälät merkitsisivät käytännössä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

    P.S. Kanervan tähänastinen ulkoministerikausi on sujunut mielestäni mainiosti. Myönnän mielihyvin olleeni väärässä hänen suhteensa.

  43. Miranda sanoo:

    Antti V: n kirjoitukseen yhdyn muuten, mutta kohta “Suomi oli kuin ahtojäihin jämähtänyt laiva” kaipaa tarkennusta.

    Suomihan oli syksyllä 1944 sodan hävinnyt maa, jossa ylintä valtaa käytti valvontakomissio. Länsivalloilta ei ollut apua odotettavissa. Vuosikymmenien mittaan Suomi, vaikka piti yllä hyviä suhteita NL:oon ja juuri siksi, laajensi liikkumatilaansa: ensin YK ja Pohjoismaiden neuvostoon, myöhemmin EFTA ja EEC…

    Jopa poliittisesti Itä-Eurooppa saattoi vain haaveilla Suomen liikkumatilasta. Ja taloudellisesti kauas jälkeen jäi Tshekkoslovakiakin, joka ennen sotaa oli rikas teollisuusmaa.

    Tavallisen ihmisen kannalta tärkeintä olikin valtava taloudellinen kehitys ja mahdollisuus koulutukseen, joka toi suurille ikäluokille sosiaalisen nousun, joskaan ei voi väheksyä mahdollisuutta vapaasti matkustaa ulkomaille, mitä NL:ssa ja Itä-Euroopassa ei ollut.

    Jos tuon aikakauden tragediaa etsitään, niin joukkomuutto Ruotsiin oli vastaavaa suuruusluokkaa kuin Karjalan evakot. Suomettuminen koski lähinnä vain eliittiä.

    PS. Paavo Lipponen kirjoittaa patsaskriisistä järkevästi Suomen kuvalehdessä.

  44. Miranda sanoo:

    Jan Rossi kirjoitti: “Kanerva yrittää hyssytellä kirjeestä syntynyttä kohua.”

    Olisi olennaista kysyä, onko tähän kohuun mitään syytä vai onko se vain median aikaansaamaa. Mediahan tekee tikustakin asiaa.

    Mitä pahaa on *sinänsä* siinä, että Venäjä kertoo käsityksensä kirjallisesti? Ja kun kirje on lähetetty EU-maiden ulkoministereille ja Saksa hoitaa puheenjohtajana EU-maiden ulkopolitiikkaa, niin miksi Kanervan pitäisi revitellä asiasta Suomessa?

    Jos nyt jostain asiasta pitäisi olla huolissaan, niin ei suinkaan ko. kirjeestä, vaan siitä ylimielisestä tavasta, jolla Gerhard Schröder propagoi Itämeren kaasuputkea. Tosin tämä pienten maiden etujen sivuuttaminen ja asioiden hoito kahdenvälisesti Venäjän kanssa ei ole mikään yllätys.

  45. Jan Rossi sanoo:

    Mistä puolueettomuusasemasta Antti kirjoittaa? Sanottakoon nyt kaikille, että NL tunnusti vasta 1989 Suomen puolueettomuusaseman. NL ei koskaan tunnustanut Suomen puolueettomuutta, sillä miten Suomi olisi voinut ollakaan puolueeton kun se kuului YYA-sopimuksella Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Lisäksi totean, että KGB tunkeutui kylmän sodan aikana syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan. Toivoisin, että jokainen perehtyisi edes jollakin tavalla Vladimirovin ja Mihail Kotovin toimintaan Suomessa.

    Jan Rossi

  46. Antti V. sanoo:

    “Suomi, vaikka piti yllä hyviä suhteita NL:oon ja juuri siksi, laajensi liikkumatilaansa: ensin YK ja Pohjoismaiden neuvostoon, myöhemmin EFTA ja EEC…”

    Tiedän, kyse oli ns. Kekkosen paradoksista. So. mitä lämpimämmät suhteet Suomella on itään, sitä rohkemmin voimme hakea liikkumatilaa lännestä. Kuitenkin Suomen kohtalo oli koko ajan NL:on taskussa, eikä läntisen liekanarumme pituudessa ollut loppujen lopuksi kehumista. Tähän viittasin. Suomen ulkopolitiikan menestystarina on suoranainen ihme, kun ajattelee, miten ahtaassa raossa silloin toimittiin ja menestystä saavutettiin kuitenkin monella sektorilla. Ja muuten Rossi, kyllä Suomen puolueettomuus kirjattiin valtiovierailujen päätteeksi laadittuihin kommunikeoihin, mutta kiemuraisin sanankääntein ja kovalla työllä ja vaivalla. YKSISELITTEINEN tunnustus (“Suomi on puolueeton pohjoismaa…”) saatiin kuulla vasta Gorban suusta. Mutta kyllä puolueettomuus tunnustettiin sekä idässä että lännessä.

  47. Jan Rossi sanoo:

    “kyllä Suomen puolueettomuus kirjattiin valtiovierailujen päätteeksi laadittuihin kommunikeoihin, mutta kiemuraisin sanankääntein ja kovalla työllä ja vaivalla.” Suomella ei ollut suhteessa Neuvostoliittoon mitään puolueetonta asemaa. Kyse oli kylmän sodan aikaisesta pelistä, jolla Suomi nostettiin sosialistisen maailman kapitalisteseksi näyteikkunaksi, jonka kautta Neuvostoliitto ajoi lävitse etujaan, muun muassa ETY-prosessin, jonka avulla se sai Euroopan kahtiajaon pysyväksi ja samalla DDR:än tunnustetuksi. Suomella ei ollut todellisuudessa mitään omaa tukijalkaa. Neuvostoliitto oli syvällä Suomessa ja käytti äänettömänä yhtiömiehenä maassa valtaa Neuvostoliiton loppuun saakka. Kekkosella oli omat “kotiryssänsä” eli Vladimirov ja Mihail Kotov, jotka takasivat Kekkoselle ainutlaatuisen aseman Suomessa. Samaa Vladimirovia yrittivät käyttää myös Karjalainen ja Väyrynen omissa valtapyrkimyksissään.
    Suomen puolueettomuushöpinät ovat käsittämättömiä.

    Jan Rossi

  48. Jan Rossi sanoo:

    Laittaisin tähän tiedoksi, että Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin Kanervalle lähettämä kirje on julkaistu virolaisessa Eesti Päevaleht -sanomalehdessä. Näin se menee. Suomi ei uskaltanut julkaista Lavrovin kirjettä, koska Suomi nyt kanervalaisessa ulkopolitiikassa. Viro teki hyvän ratkaisun ja julkaisi kiistellyn kirjeen. Ilkka Kanerva yritti salata kirjeen ja sen sisällön. Kanerva ei edusta avointa ulkopoliittista demokratiaa, Viro edustaa. Nyt tämä on osoitettu todeksi.

    Jan Rossi

  49. Masa sanoo:

    Kaikille niille nuorille miehille, joille Kekkonen on pelkkä zombi, sanottakoon näin: ilman Kekkosta me kaikki suomalaiset olisimme olleet, ja olisimme vielä ehkä nytkin, ku..ssa.

  50. Jan Rossi sanoo:

    Kanervan toiminta kirjekohussa kertoo surullisella tavalla, että Kanervan tavat eivät ole muuttuneet 1970-luvusta. Suomettuminen tuli esille kun hän halusi salata kirjeen, ei tuonut sitä avoimesti esille ja kaiken lisäksi alkoi kunnon suomettumisen tyyliin hyssyttelemään kirjeen sisällöstä. Näin ei toimita 2000-luvun demokratiassa vaan tuollaiset kirjeet olisi välittömästi pitänyt julkistaa ulkoministeriön sivuilla ja näyttää, että Venäjän kirjeille anneta mitään vaikutusmahdollisuuksia. Nyt Kanerva ei edes keskustellut kirjeesta muun ulkopoliittisen johdon kanssa vaan laittoi sen virallista postia myöten menemään presidentille. Suomen kansa kuuli kirjeestä vasta Turun Sanomista kun avointa aikakautta edustava Saksan suurlähettiläs normaalilla tavalla kertoi siitä.

    Jan Rossi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>