Setä Arkadia

Jo hallitusneuvotteluissa povattiin, että hallitusvastuun kantaminen voi olla vihreille tervanjuontia.

No kestihän puolue raskasta hallitustaivalta kuitenkin peräti reilun kuukauden.

Päivähoidon nollamaksuluokan lopettaminen - josta hallitus sopi kehysriihessään - nostatti sellaisen keskustelun ja paineen, jota vihreät eivät kestäneet. Keskiviikkona puolueesta ilmoitettiinkin, ettei se ole siitä ollut sopimassa eikä sitä hyväksy. Asian kertoi pontevasti eduskunnassa kansanedustaja Johanna Sumuvuori (vihr.).

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun hallitusrintama repesi.

Hyvähän tuo oli, että asia tuli selväksi.

Joku voisi tietenkin sanoa, että joopa joo. Sovittu ja sovittu? Ja kuka sopi? Ja millä valtuuksilla?

Päivähoidon nollamaksuluokan poistaminen lyötiin nimittäin lukkoon hallituspuolueiden puheenjohtajien, niin sanotun kvartetin, monituntisessa kokouksessa kehysriihtä edeltäneenä tiistaina pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa.

Paikalla oli asiasta sopimassa myös vihreiden puheenjohtaja, työministeri Tarja Cronberg. Tiettävästi täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

Sen jälkeen päätös siunattiin vielä siis kehysriihessä.

Kun asiasta nousi valtava älämölö, Cronberg ehti jo viime viikon puoluekokouksessa kertoa, ettei asiasta ole sovittu. Muissa hallituspuolueissa äimisteltiin, etteikö Cronberg ymmärtänyt mitä oli päättämässä.

Eilen Cronbergia ei eduskunnassa näkynyt. Mutta ainahan vihreiltä kanta löytyy:

- Vihreät eivät ole sopineet päivähoitomaksun nollaluokan poistamisesta eivätkä tule sitä hyväksymään, ilmoitti siis tämä kansanedustaja Sumuvuori, joka on myös puolueensa tuore varapuheenjohtaja.

Eli puheenjohtaja-ministeri sopii hallituksessa asiat, ja varapuheenjohtaja-kansanedustaja ilmoittaa eduskunnassa, ettei ole sovittu.

Sumuvuori, sumuvuor, sumu, sumutus… (sanaleikin poikanen tähän väliin).

Herää kysymys, että tietääköhän vihreiden eduskuntaryhmä ylipäätään, mitä sen hallitusneuvottelijat menivät lupailemaan, kun hallitusohjelmasta neuvoteltiin. Jos jo ensimmäinen kuukausi on näin vaikeaa, niin miten vihreiden sakki kestää edessä olevat neljä vuotta. Vero- ja energiapolitiikassa eteen tullee sellaisia päätöksiä, että vihreiden eduskuntaryhmää saattaa huipata päästä.

Hauskinta on, että oppositio nauttii omien vaikeuksiensa keskellä tilanteesta estottomasti ja täysin rinnoin. Jo viime viikon kyselytunnilla SDP:n Maria Guzenina-Richardson huudatti vihreitä asiasta ja eilen mm. Vasemmistoliiton Esko-Juhani Tennilä kyseli pirullisesti, mitä vihreät ylipäätään tekevät hallituksessa päivähoitoratkaisun jälkeen.

Tätä hupia on luvassa jatkossa paljon lisää. Oppositiolle on helppoa, kun tietää aina ja takuuvarmasti, mistä hallituksen heikoin lenkki löytyy.

Myös hallituskumppaneiden kärsivällisyys saattaa lopahtaa.

- Ollaan olevinaan hallituksessa samaan aikaan, kun osa niiden porukasta roikkuu nostureissa Olkiluodossa, irvisteli muuan politrukki.

Valta on vaikea laji. Siinä ei kaikille ihanteille ole sijaa. Nykyaikana kahdella tuolilla istuminen ei pitemmän päälle mene enää äänestäjillekään läpi: ontot puheet paistavat läpi. Raskaanakaan ei voi olla osittain.

Viimeksi vihreiden kantti loppui lopullisesti Lipposen II hallituksen ydinvoimapäätökseen. Minnekähän saakka sinni nyt kestää?

Ps 1

Mutta osataan takinkääntö oppositiossakin. Ex-ministeri Tuula Haatainen (sd.) vannoi tuhanteen kertaan, ettei hän pyri SDP:n ainoalle jaossa olevalle herrapaikalle Helsingin apulaiskaupnginjohtajaksi (palkka 10 814 euroa). Kuukausi oppositiota riitti ja “vetoomusten” jälkeen mieli muuttui. Äänestäjiään Haatainen ei kuulemma ole pettänyt. Eipä tietenkään.

Ps. 2

Kuinkahan monelle demarieliitti ehti muuten kyseistä apulaiskaupunginjohtajan paikkaa luvata, vaikka Haataisen kanta on ollut tiedossa ilmeisesti jo hyvän aikaa? Hakuprosessissa nolasi moni toveri itsensä. Tero Hirvilammi jatkaa Turussa entisissä hommissaan, Aulis Pitkälä Vantaalla, Elina Lehto Lohjalla ja Kirsi Lindroos opetushallituksessa - ja ex-kansanedustajat ex-kansanedustajina. Että semmoinen näytelmä. Mahtaa olla tänään ehdokashaastatteluissa hauskaa, kun valinta on selvä etukäteen.

“Olemme näivettyneet. Varsinkin nuoremmille ikäryhmille SDP edustaa jotain luotaan työntävää.”

Kukas tuommoisia puhuu?

Luulisi, että lausunto tulee porvarivihollisten suusta, mutta se onkin SDP:n puolusihteeri Maarit Feldt-Ranta, joka pohdiskelee noilla sanoilla puolueensa tilaa Uutispäivä Demarin haastattelussa.

Mahtipuolue kyntää nyt syvällä ja tunnelmat ovat yhä sen mukaiset. Vaalitappion jälkeen puolueen eduskuntaryhmä joutui luopumaan perinteisestä ryhmähuoneestaankin, eikä valo kajasta edes tunnelin päässä.

SDP:n alamäki vaan jatkuu, sen vahvistaa MTV:n uutisten teettämä tuore kysely. Sen mukaan SDP:n kannatus on laskenut vielä vaalienkin jälkeen - hallitus sen sijaan nauttii kuherruskuukaudestaan. Research Internationalin mittauksissa SDP:n luku on sen kautta aikain heikoin. Tuoreet luvut ovat alla:

1. Keskusta 23,4 %
2. Kokoomus 23,3 %
3. SDP 20,8 %
4. Vihreät 9,6 %
5. Vasemmistoliitto 9,0 %
6. KD 5,0 %
7. Perussuomalainen Puolue 4,4 %
8. RKP 4,1 %
- Muu 0,4 %

Vaaleista on jo kaksi kuukautta ja hallitus on ollut vallassa kuukauden ja viikon.

Tutkimuksen tulos kertoo ainakin sen, ettei Suomi ole Ruotsi. Ruotsissa Fredrik Reinfeldtin porvarihallituksen nimittämisen jälkeen ei ehtinyt kissaa sanoa, kun demareiden kannatus lähti nousuun ja hallituksen laskuun. Ruotsissa pari ministeriä tosin sai kengänkuvan takapuoleen heti alkuun.

Mutta täällä meillä mennään siis päinvastoin.

Vaaleissa SDP:n ääniosuus oli 21,4 prosentia. Kun demareiden kannatus on laskenut, kepu ja kokoomus ovat nostaneet vaaleihin verrattuna kumpikin kannatustaan yli prosenttiyksiköllä. Sama on tapahtunut huomenna puoluekokoustaan aloittaville vihreille, mutta vihreillä gallupluvut ovat olleet aina oikeaa tulosta paremmat.

Kuultuaan MTV:n gallupin tuloksen, SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma kuvaili tulosta “peräaaltoilmiöksi”, joka oli odotettavissakin. Samalla hän povasi, että porvaripuolueiden kannatus tulee tippumaan.

Saapi nähdä.

MTV:n kyselyn teki Research International. Tutkimuksen otos oli 1 445 henkilöä (virhemarginaali 2,5 prosenttiyksikköä suuntaansa).Tuon pakollisen liturgian jälkeen on katsottava kyselyn ajankohtaa. Kysely tehtiin nimittäin 9.-23. toukokuuta.

Se ei siis kata hallituksen viime tiistain kehysriihtä ja siitä syntyneitä uutisia.

Hallitus lykkäsi Vantaan kehäradan rakentamista ja päätti poistaa päivähoitomaksuista nollamaksuluokan. Eduskunnan kyselytunnilla torstaina SDP päästi jo näistä päätöksistä sellaisen mölinän, että kai se puolueen kannatuksessa alkaa jossakin vaiheessa näkyä.

Lisäksi syksyn mittaan työmarkkinoilla on odotettavissa sellaisia ongelmia, että moni saattaa kaivata demareita takaisin valtaan.

Tai sitten ei.

Demarien totuuskomissio kasaa tappioraporttia ja puolue suunnittelee syksyksi kovaa kenttäkierrosta. Siinäpä sitä onkin haastetta. Mutta kai se kunnon kysymys äänestäjien suuntaan kuuluu: onko puolueella jotakin annettavaakin eikä vain vastustettavaa?

Sitä joutaisi miettiä.

“Olemme näivettyneet. Varsinkin nuoremmille ikäryhmille SDP edustaa jotain luotaan työntävää”, sanoi Feldt-Ranta. Niinpä.

Ps. 1

On yksi asia, jota tietenkään ei olisi tuoreelta porvarihallitukselta odottanut. Nimittäin sitä, että se palkitsee kirjailija Matti Rossin kirjallisuuden valtionpalkinnolla. Siis Rossin. Siis porvarihallitus.

Ps. 2

Rossin palkitsemisesta pimahti totaalisesti ex-kokoomusryhmyri Ben Zyskowicz, joka jätti asiasta hallitukselle jopa kirjallisen kysymyksen. Niille, jotka eivät muista Matti Rossin ansioita 1970-luvulla, kannattaa panna tähän pätkä Ben Zyskowiczin kysymyksestä (Rossi ilmiantoi 1975 unkarilaisen kirjalijan Dénes Kissin neuvostovastaisista puheista Unkarin kommunistihallinnolle):

Rossin teko oli iljettävä, sananvapautta pilkkaava ja se itse asiassa häpäisi kaikki suomalaiset kirjailijat. Rossin teko oli rikos ihmisyyttä vastaan. Rossia voi verrata niihin ilmiantajiin, jotka natsi-Saksan miehittämissä maissa natsiaatteen kannustamina ilmiantoivat juutalaisia naapureitaan miehittäjälle.
Kissiä ei uhannut kaasukammio, mutta vankilaan joutuminen oli täysin mahdollinen ja hänen kohdallaan jopa todennäköinen seuraus Rossin halpamaisesta teosta.

Itsensä siteeraaminen on kaikkein kauneinta journalismia, joten aloitetaanpa niin. Aiheesta sen verran jo uutiskärjenomaisesti, että eduskunnan kansliatoimikunta pisti torstaina demarit evakkoon ryhmähuoneestaan. SDP joutuu siirtymään pienempään kokoomuksen ryhmähuoneeseen - kokoomus siirtää porvarihabituksensa SDP:n huoneeseen, joka on ollut demareilla reilut 70 vuotta.

Käytännössä kyseessä ovat vain betoniseinät, mutta asialla on myös iso periaatteelinen merkitys.

Eli näin Setä Arkadia kirjoitti 27. 3. - heti vaalien jälkeen:

xxxxxx

Eduskuntahan on kokoontunut vuodesta 1931 J. S. Sirenin suunnittelemassa talossa Arkadianmäellä. Siitä hetkestä saakka sosiaalidemokraattisella eduskuntaryhmällä on ollut oma huoneensa eduskuntatalon viidennen kerroksen pohjoispäädyssä. Sitä onkin yleisesti nimitetty vasemmiston puoleksi, koska myös Vasemmistoliiton ryhmähuone on saman käytävän äärellä.

- Ei kai kaikkiin työväenalkuisiin hyökätä? Seuraavaksi tullaan varmaan työväentaloille, varapuhemieheksi valittu Johannes Koskinen (sd.) - entinen oikeusministeri - murjaisi.

xxxxxx

Eli näin sitten kävi. Johannes Koskinen voi panna punaisen nauhan käsivarteensa ja mennä kiväärin kanssa vartioimaan, että ainakin oma työväentalo pysyy hallinnassa.

Hävinneen kohtalo on julma.

Mutta onko se liiankin julma? Ryhmähuoneiden muutosta ei ilman kokoomuksen vaatimusta (sinänsä oikeutettua, ei siinä mitään) olisi tehty. Mutta politiikassa tällaisilla tempuilla on taipumus pysyä muistissa pitkään. Kyseessä on ele, jonka varmista suurin osa demariedustajista kokee nöyryytyksenä. Toisaalta: hyvähän se on välillä nöyrtyäkin, demarinkin.

Johannes Virolainen (kesk.) kuitenkin varoitti, että politiikassa ei koskaan pitäisi ottaa selkävoittoja, pelkät voitot riittävät…

xxxxxxx

Mutta ei SDP:llä aivan huonosti mene.

Vaikka viime vuosina liki kaikki kaupunginjohtajanimitykset ovat menneet demareiden kannalta ns. persiilleen, näyttäisi siltä, että puolue saa pitää Helsingin apulaiskaupunginjohtajan mandaattinsa. Kuhina ja pyrky demarileirissä onkin tähän tuiki harvinaiseen virkapaikkaan niin kovaa, että se tuo väistämättä mieleen taistelun Titanicin viimeisistä pelastusvenepaikoista.

Yksi vahva ehdokas tuntuu olevan - tippuneiden kansanedustajien ohella - Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Aulis Pitkälä (sd.). Pitkälä on vastannut Vantaan kouluasioista, joiden maine taitaa olla tällä hetkellä Suomen surkein. Samaa tehtävää hän siirtyisi hoitamaan Helsinkiin - siis jos valitaan.

No.

Viime viikolla Vantaa kehua retosti perustavansa juhlavuoden kunniaksi 40 uutta opettajan virkaa 3.- 6. luokille. Tavoite oli pienentää oppilasrymien kokoa.

“Päätös vaikuttaa ryhmäkokoihin jo syksyllä”, sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Aulis Pitkälä kertoo. “Uusia luokkia ei ehditä perustaa, mutta suuria ryhmiä saatetaan jakaa kahtia.”, tarkensi tämä Pitkälä Helsingin Sanomissa 15. 5.

Samaan aikaan yhteen jo toiseenkin kotiin Vantaan Tikkurilassa jaettiin Tikkurilan Orvokkitien koulusta kylmää monistetta, jossa kerrottiin, että päinvastoin luokkia pannaan yhteen ensi syksynä ja 6. luokkien yhdistyttyä oppilasryhmän koko nouseekin 31:een.

Jostakin syystä tämä Pitkälä jätti juuri tämän kertomatta, mutta muutenhan se Helsingin Sanomien uutinen oli kauhean nätti.

Se ei vain ollut totta. Toisaalta koko Orvokkitien koulu osana Vantaan jäntevää koulutuspolitiikkaa päätettin pari vuotta sitten lakkauttaa. Eli mitäpä näistä lakkautettavista kouluista. Tai niiden oppilaista.

Eli: valitkaa ja pitäkää helsinkiläiset Pitkälä hyvänänne, toivoo nimimerkki vantaalainen - jolla on tällä kertaa, se myönnettäköön, myös oma lehmä (poika) ojassa.

Tuli muuten mieleen, että taisi se uusi opetusministeri Sari Sarkomaakin (kok.) lausua jotain siihen suuntaan, etteivät opetusryhmien koot ainakaan nouse. No. Saahan sitä sanoa. Odotellaan tässä sitä tasa-arvotupoa seuraavaksi.

Ps 1.

Hallitus piti kehysriihensä. Tilaisuudesta tihkuneiden tietojen mukaan koskaan kehysriihessä ei ole naurettu niin paljon kuin nyt. Mistähän se kertoo?

Ps. 2.

Olisiko yksi naurun syy, että Vantaan kehärata pantiin naftaliiniin? Se oli pitkälti SDP:n Eero Heinäluoman ajama hanke. Vuoden takaisessa kehysriihessä hallitus oli kaatua maatalouskiistoihin, kunnes Heinäluoma sai tilanteen rauhoitettua - vierailemalla keskustan eduskuntaryhmässä, josta kepun omat ministerit oli pantu pihalle!

Tälle viikolle sattuu kasa merkittäviä syntymäpäiviä.

Aloitetaan vaikka ikäjärjestyksessä:

1. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (sd.) täyttää tänään 60 vuotta.

2. MTV juhlii 50-vuotista taivaltaan tiistaina.

3. Matti Vanhasen (kesk) kakkoshallitus täyttää tasan kuukauden ensi sunnuntaina.

Jotenkin tuntuu, että kaksi edellämainittua - siis Ihalainen ja MTV - ovat vuosikymmenien aikana tapansa näyttäneet ja niiden toimintaa pystyy jo jollakin tasolla ennakoimaan. Ihalainen on ollut yksi suomalaisen tupopolitiikan takuumiehistä, mutta hänen pitkä keskusjärjestöuransa päättyy nyt liittokierrostasolle. Kuvaavaa muuten on, ettei Ihalainen suostunut yhteenkään 60-vuotishaastatteluun. Ehkä Ihalaisen 60-vuotismietteet kuullaan SAK:n valtuuston kokouksessa ensi viikolla.

Sen sijaan Vanhasen kuukauden täyttävä hallitus on tavoiltaan vielä täysi arvoitus - kuten monet kuukauden ikäiset tuppaavat olemaan.

Siksi on mielenkiintoista katsoa, missä merkeissä hallitus kokoontuu ensi viikolla ensimmäiseen kehysriiheensä.

Kun sinivihreän porvarihallituksen ministeriksi pääsi ensin Ilkka Kanerva (kok.) ja sitten vielä lapsenomaisen kiukuttelu-uhkailun jälkeen myös Paavo Väyrynen (kesk.), monet pelkäsivät pahinta ja näkivät, että siinä meni samalla metsään koko porvarihallituksen henkinen missio. Asiasta on kannettu enemmän kuin paljon huolta myös tämän palstan keskusteluissa.

No. Kanerva ja Väyrynen ovat aloittaneet uransa suorastaan mallikelpoisesti. Tai ainakin sinne päin. Ainakaan vielä ei ole tullut tietoon, että Väyrynen olisi jonkin salaisen kuppikunnan kanssa kaatamassa Vanhasta ja junailisi itseään pääministeriksi.

Sen sijaan edellisessä hallituksessa liki valtiomiesasemaan noussut Mauri Pekkarinen (kesk.) tuntuu palanneen vanhoille aitovieriajatuksilleen ja on onnistunut sammakoillaan nostamaan jo hiukan pölyttyneen “pekkarointi” -termin takaisin entiseen, aitoon kukoistukseensa. Uuden superministeriön johtoon nouseva Pekkarinen oli Äänekoskella oman vaalipiirinsä keskellä jossakin torikokouksessa retostellut, että alueen tiet saadaan kuntoon, kun Vantaalle suunnitellun Kehäradan aloittamista siirretään myöhemmäksi.

Jotenkin tuntuu, että Pekkarisella saattoi vilkkua silmissä paitsi uusien pikiteiden kuvia myös jonkin sortin kostokatse edellisen hallituksen valtiovarainministeriä, SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluomaa kohtaan. Heinäluoma ja Pekkarinen olivat useampaan otteeseen edellishallituksessa napit vastakkain ja Kehärata oli yksi Heinäluoman eniten ajamia hankkeita. Kyykytyksestä saattaa jäädä pahoja muistoja. Jotkut enemmän psykologiaa harrastaneet saattaisivat tulkita asiaa paremmin.

Edellishallitus siis lupasi hankkeeseen 320 miljoonaa euroa vuosille 2008-11. Vantaalla hallituksen linjaus otettiin se verran tosissaan, että maakauppoja on jo tehty.

Tuore liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk.) on vakuuttanut, että Kehäratahanketta edistetään edellisen hallituksen periaatepäätöksen mukaisesti. Mutta pääministerin eilisellä haastattelutunnilla pääministeri Vanhanen ei enää luvannutkaan mitään aikatauluja…

Niin että.

Hanke on tärkeä myös koko Uudellemaalle. No ehkä Vanhasen oman vaalipiriin hanke ei ole tärkeyslistalla ykkösenä. Ja oliko se yksi mies sieltä toisesta päähallituspuolueesta, joka sai Uudeltamaalta yli 60 000 ääntä ja veti kokoomuksen selkeäksi vaalivoittajaksi alueella? Ainakin Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Tapani Mäkinen (kok.) on luvannut iskeä ensimmäisen kuokaniskun ensi vuoden syksyllä, kun ratatyö pitäisi aloittaa.

Eli nähtäväksi jää.

x x x x x x x x

Ja näin merkkipäivätunnelmissa kannattaa huomata, että ensi lauantaina tulee täyteen jo kaksi kuukautta SDP:n rökälemäisestä vaalitappiosta! Näin se aika menee!

Kalliomäen vaalitappiotyöryhmä on kuullustellut syyllisiä. Kesällä ehkä jo kuullaan, missä meni vikaan (tänä vai ensi kesänä? - latojan huomautus).

Sinä aikana puoluetoimistokaan ei ole ollut toimettomana, vaan laati viime viikolla ns. tiekartan siitä miten puolue menee eteenpäin. Tässä tiivistelmä SDP:n paperista:

Tavoitteet:-
- Uudistaa SDP sekä sisäisesti että ulkoisesti
- Mobilisoida koko SDP syksyn 2008 kunnallisvaaleja silmälläpitäen
- Valmistella puoluetta eteenpäin vievä puoluekokous

Toiminnalliset perustehtävät
- Puoluetoiminnan uudistaminen
- Kunnallisvaaleihin valmistautuminen sekä
- Puoluekokouksen onnistunut läpivienti

Eli SDP aiotaan uudistaa sekä sisäisesti että ulkoisesti. Siinä sitä urakkaa riittää. Syyskuussa aiotaan järjestää tulevaisuusfoorumi, jonka tarkoituksena on koota noin 300-500 puolueen keskeisintä aktiivia keskustelemaan toiminnallisesta uudistumisesta, oppositiopolitiikan linjasta, kuntavaaleista ja puoluekokouksen teemallisista kysymyksistä.

Ja syys-marraskuussa puoluejohto aikoo kiertää maata hankkien paikallista ja alueellista julkisuutta, “kohteena suuri yleisö”.

Ja sitten se pakollinen: perusjärjestökierros, jolla motivoidaan puolueen jäsenistöä. Sitä tuetaan kuulemma “politiikan viikolla”, jonka tarkoitus on “poliittisen syksyn käynnistäminen, jäsenistön ja puolueosastojen aktivoiminen syksyn toimintaan sekä tarjota tilaisuuksia käydä vuoropuhelua poliittisten päättäjien, aktiivien ja kansalaisten välillä”.

Kun päälle tehdään vielä kunnallisvaaliristeily, niin eiköhän se siitä…

Tuoretta?

Jaa-a.

Ps 1.

Huomenna teemme täältä Maikkarilta presidentti Tarja Halosen haastattelun, jossa on tilaisuus tarkentaa presidentin käsityksiä Viron patsaskiistan uutisoinnista ja ylipäätään Venäjän politiikan tulevaisuudesta. Haastattelu on nähtävissä klo 19.30 - samaan aikaan kun MTV juhlii puolivuosisataista taivaltaan Helsingin Messukeskuksessa.

Ps 2.

Suomen jääkiekkojoukkue sai hopeaa. Mitaleista viis, mutta on saavutus, että voitokkaan Venäjä-ottelun jälkeen sakki palaa hengissä takaisin, eivätkä Putinin kansallismieliset “meikäläiset” saartaneet joukkuetta hotelliinsa tai jäähalliin.

On se outo maa tämä Suuri Naapurimme.

Voisi sanoa rumemminkin.

Helsingin Sanomien haastattelemien tutkijoiden mukaan Venäjä testää Viroon kohdistuneella moukkamaisella vouhotuksellaan EU:n yhtenäisyyttä. Eikä yhtenäisyys hääviltä näytä. Kovin on ollut alakuloista esimerkiksi puheenjohtajamaa Saksan toiminta. No: sitä ne yhteiset kaasuputkihankkeet teettävät.

Yhden Viron takia ei kannata hyviä energiahankkeita ryssiä.

Pieni maa on näköjään aina pieni, myös EU:ssa. Eivätkä Nato-kumppanit tunnu olevan juuri sen aktiivisempia. Kovin on hitaasti lähtenyt käyntiin Viron tukeminen siinäkään suunnassa.

Tämä kannattaisi muistaa myös Suomessa.

Siksi ihmetyttää, miten pienelle huomiolle jäi Venäjän Suomen-suurlähettilään Aleksandr Rumjantsevin vapun alla esitämä toivomus (ei vielä vaatimus), että Suomeen venäjänkieliset saisivat vähemmistöaseman.

Tuo lausunto kannattaa panna muistiin.

Suomessa on nyt noin 50 000 venäläistä ja määrä kasvaa koko ajan. Kun Suomessa oma työvoima vähenee, uutta tarvitaan, ja sitä löytyy Venäjältä. Kun venäläisvähemmistön määrä alkaa lähestyä ruotsinkielisten määrää, suurlähettilään “toivomus” vähemmistöasemasta saattaa muuttua “vaatimukseksi”.

Siinä on jo vivahde-ero.

Lisäksi Kremlin politiikan julkilausuttuna päämääränä on suojella Venäjän kansalaisia kaikkialla maailmassa. Lapualla kuuluu poltetun venäläistyöntekijöiden autoja. Varokaa vaan, milloin Karhu ärähtää sinnekin suuntaan. Olisikohan siellä Etelä-Pohjanmaalla taas viisainta köyttää muutamia innokkaimpia puuhun kiinni?

Tuoreiden tietojen mukaan myös Venäjän Tukholman-lähetystöä on kivitetty, eikä kriisi tunnut helpottavan myöskään Moskovan päässä. Ei ole vaikea arvata, että kivisateet jatkuvat. Milloinkahan ensimmäinen katukivi lentää Tehtaankadulla?

Mutta millainen on kansakunta, joka antaa hallituksen tukeman nuorisojoukon terrorisoida toisen maan lähetystöä, kuten Venäjällä nyt tehdään? Wienin sopimus ei paina p:n vertaa ja samaan aikaa kaupungissa ryöstellään jääkiekon MM-kisoihin osallistujia.

Hieno maa, tuo Venäjä.

Mutta turhan lähellä.

Ps 1.

On se upeaa, että Suomi on korkeimmalla mahdollisella tasolla (Halonen) kunnioittanut aikaisemmin voiton päivän juhlallisuuksia Moskovassa. Millaiset lienevät voiton päivän juhlat tänä vuonna?

Ps 2.

Veikko Huovinen on taannoin verrannut suurten kansakuntien ja pienten kansakuntien eroja koirien maailmaan. Kun iso koira tulee nuuhkimaan, on pienen koiran vaan annettava nuuhkia. Niin se menee koirien maailmassa.