Takki on vaali-illan jälkeen aina tyhjä. Kello on hiukan yli yksi yöllä -- vähän enemmänkin -- kun vaali-illasta Ylen Isosta Pajasta ja MTV:n jälkipohdinnoista palattua tätä kirjoitan.
Tuli itsekin sorruttua sellaiseen syntiin, että jossakin vaalitentissä tuli povattua “välivaaleja”.
No: nämä eivät olleet sellaiset. Eivät todellakaan.
Kansa osoitti jälleen, mistä politiikka lähtee liikkeelle. Jos muutosta halutaan, sellainen äänestetään. Nyt näin kävi. Koko0muksen nousu ja SDP:n tappio kertovat yksiselitteisesti, että hallituspohjaratkaisussa ei tämän jälkeen ole kuin yksi vaihtoehto: porvarihallitus, jota mahdollisesti kuorrutetaan paitsi RKP:llä myös vihreillä. Tämä vihreät on arvaus, mutta se perustuu siihen, että tuleva(kin) pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) liputti vihreiden hallitukseen tulon puolesta mm. MTV:n vaalikoneessa. Ja onhan vihreät kiva”viikunanlehti” -- jos sellaista tarvitaan. Kokoomuksen syrjäyttäminen nähdyn vaalituloksen jälkeen olisi ilman muuta poliittista väkivaltaa -- eli sellaista ei tulla tullaan näkemään.
Tällä palstalle olen useampaan kertaan aikaisemmin ihmetellyt, miksi SDP valitsi vaaliaseekseen pelottelun yhdessa SAK:n kanssa. Kun sillä porvarihallituksella aikansa peloteltiin, käy kuin vanhassa susi-sadussa: sellainen tulee. Tippuneet kansanedustajat ovat lasku siitä strategiasta. He ovat uhreja poliittisessa sodassa.
Jos SDP siirtyy oppositioon, on peloteltu jo sillä, että tupo-sopimusta ei ainakaan synny ja edessä tulee olemaan ikimuistoinen lakkosyksy, kun tuposopimuskausi päättyy. Muutenkin on uskottu, että edessä on vainovalkeat, kun SDP-SAK -akseli näyttää, ettei maata voi hallita ilman heitä. Nähtäväksi jää, onko poliittinen ilmapiiri muuttunut Esko Ahon (kesk.) porvarihallituksen ajoilta 1991-95. Toisaalta maanpolttotaktiikka olisi hyökkäys väärin äänestänyttä kansaa kohtaan -- ehkä sitäkin mietitään pariin otteeseen.
Ilmassa oli selvästi myös presidentinvaalien kolmas kierros.
Sauli Niinistö keräsi Uudeltamaalta siis historiallisen yli 60 000 äänen (!) potin. Se on oikeasti paljon se. Siihen ei kukaan ole Suomen historiassa aikaisemmin kyennyt, ja tuskinpa vähään aikaan kykeneekään.
Nyt kysytään, mitä Sauli Niinistö tekee, kun paikkoja jaetaan. Vaihtoehtoja on muutama:
a) Niinistö lähtee hallituksen ulkoministeriksi (jos lähtee)?
b) Niinistö lähtee hallituksen valtiovarainministeriksi (jos lähtee)?
c) tai Niinistö lähtee eduskunnan puhemieheksi.
Ulkoministeri reissaa koko ajan, ja valtiovarainministerinä Niinistö on kakkunsa lusinut -- eli entä eduskunnan puhemiehen paikka? Siinä olisi hyvä odotella seuraavia presidentinvaaleja ja haastaa ex-kilpakumppani Tarja Halonen keskusteluun tasavallan arvojohtajuudesta. Tällaisia voi pohdiskella yllätysvaalien jälkeisenä yönä… Ja puhemiehen paikka on perinteisesti tullut toiseksi suurimalle hallituspuolueelle -- eli se tulee siis kokoomukselle.
Ja kun Vanhanen jatkaa pääministerinä, puheenjohtaja Kataisen luonnollinen paikka pitäisi olla valtiovarainministeriö. Sieltä käytetään puheenjohtajan poliittista valtaa kuten nähty on. Ja jos puolueen puheenjohtaja ei ole pääministeri, silloin täytyy olla valtiovarainministeri. Ville Itälän kohtalon luulisi olevan tuoreessa muistissa.
No.
Vanhanen kertoi, että käydään aidot hallitusneuvottelut. Mutta kun yllä mainitut ovat sen lähtökohtia, niin Heinäluoma voisi oikeastaan jo ilmoittaa, että puolue seuraa hallitustyöskentelyä katsomosta. Ohjelmakysymyksilläkään porvarihallitusta ei nyt voi ohittaa.
MTV:n vaalistudiossa yhdessä Niinistön ja Antti Kalliomäen (sd.) kanssa ollut puolustusministeri Kääriäinen povasi hallitusneuvotteluista “kimurantteja”. Uskotaan: politiikan toimituksilla eivät työt lopu missään välineessä.
Nyt alkaa kova kilpalaulanta seuraavan hallituksen ministereistä. Setä Arkadia ottaa mielellään vastaan kommentteja, kuka olisi kyvykkäin mihinkäkin hommaan hallituksessa… Moni kansanedustaja odottaa puhelinsoittoja näinä päivinä aamua yötä tummaan pukuun jo valmiiksi pukeutuneena. Ja naisilla jakku liituraidalla.
Ps.
Monessa torpassa on myös itketty: kansanedustajien vaihtuvuus oli normaalia kovempaa. Kansakunta kurittaa vaaleissa armottomasti ja muistuttaa kansanedustajia verisellä tavalla, että kyseessä on luottamustoimi. Setä Arkadian kokemuksen valossa moni loistavakin edustaja tippui, vaan ei auta itku markkinoilla. Kovinta kyyti taisi olla Vaasan vaalipiirin kepulaisille: peräti kolme istuvaa edustajaa eli Jukka Vihriälä, Aulis Ranta-Muotio ja Lasse Hautala tippuivat -- Juha Mieto tulee tilalle.
Ps. 2.
Hallitusneuvottelut pääsevät virallisesti vauhtiin vasta reilun viikon päästä, kun eduskunta järjestäytyy. Mutta kabineteissa kuhina alkoi heti. Ja se jatkuu, kunhan politrukit pääsevät pahimman krapulan ylitse. Siis maanantaina aamupäivällä.
Porvarihallitus lienee realistisin vaihtoehto, mutta mikseivät kristillisdemokraatit kelpaisi vihreiden tilalle? Silloin olisi aito keskustaoikeistolainen porvarihallitus kyseessä, jossa kukaan ei jää viikunanlehdellä soittelemaan.
Katselin TV1:sta puoluesihteerien haastattelua aamutuimaan.
Kovin outoja latuja menivät demarien ja kepun sihteerien aatokset. Ei voinut olla välttymättä ajatukselta, että punamullan jatkosopimukset ovat olleet kovin vahvat. Karhonen jopa moitti kokoomusta vaalilupauksista! Molemmat valittivat myös hallitusvastuuta. Kovin pönäkästi vilkuilivat SDP:n ja Kepun puoluesihteerit toisiaan ja Korhonen veikkasi hallitusneuvotteluista vaikeita. Tappion urhoolliseen nielemiseen ei kummallakaan riittänyt näyttelijän taitoa.
Toinen ryhmä, jolle häviön tunnustaminen näytti vaikealta oli YLEn toimittajat ja kommentaattorit.
Vaaleista toiseen YLEn heikosti sorvatut ns. gallupit ovat vahva osoitus YLEn demarisoituneesta hegemoniasta. Sen tappio on näiden vaalien suurin ilon aihe.
Vaalitulos on saatu ja sen mukaan eletään. Maahan syntyy sinivihreä hallitus, jonka pääministerinä jatkaa Matti Vanhanen. Kokoomuksen osalta tulos oli mahtava ja se siivittää puolueen hallitukseen. Kuten Katainen totesi, vaatii väkivaltaisia tekoja, jotta kokoomus syrjäytettäisiin hallituksesta.
Mielestäni SDP saa mennä itseensä ja sen olisi aika alkaa todella miettimään, että miksi kansalaiset eivät tukeneet sitä. SDP:n on nyt aika miettiä asioita oppositiossa.
Lasse Viren on joskus todennut, että sijoituksista puheenollen loppujen lopuksi hopeamitali harmittaa eniten.
Väkivaltaisia tekoja? Mitä ne ovat, jos ei nyt muistella Hennalaa, Tammisaarta, tai Suomenlinnaa 1918 vuodelta. Mitä on höpinä väkivallasta?
Ei kolmen suurimman edustajien höpinä parin viikon päästä erota kukaan, ellei lue siinä lumolaatikon kuvassa että kesk, sdp, kok.
Vaalitulos on nyt selvillä ja kansan mielipide mitattu. Gallupit saavat hävetä. En ymmärrä suomalaisen parlamentarismin toimintamekanismia. Muualla demokratioissa vaalien voittaja lähtee muodostamaan hallitusta. Meillä näin ei jostain syystä ole. Keskusta hävisi vaalit selkeästi. Se menetti neljä eduskuntapaikkaa, vaikka täpärästi säilytti suurimman puolueen aseman. Matti Vanhanen ja koko Keskusta kuitenkin esiintyivät kuin suuret voittajat. Ja itsestään selvyytenä pidetään sitä, että Vanhanen vetää hallitusneuvotteluja ja sanelee kuka on sen “apupuolue”. Jos kansan tahdolle annetaan vähäinenkin painoarvo, Kokoomus ja Katainen ovat hallituksen muodostajia. Näin toimitaan muissa länsimaisissa demokratioissa. Kuuluuko Suomi niihin?
Pirjo Says:
“En ymmärrä suomalaisen parlamentarismin toimintamekanismia. Muualla demokratioissa vaalien voittaja lähtee muodostamaan hallitusta. Meillä näin ei jostain syystä ole. Keskusta hävisi vaalit selkeästi.”
Näinpä. Keskustassa muistetaan 1999 vaalit hyvin. Oikeisto (Kesk+Kok.) otti jättivoiton SDP:stä mutta hallitus muodostettiin Lipposen johdolla. Silloin ei Kokoomus kyseenalaistanut suurimman puolueen asemaa. Nyt olisi Keskustalla kalavelkojen maksun aika. Harmi vaan että siitä hyötyisi nimenomaan SDP…
Vaalien mielenkiintoisuus oli ihan eri luokkaa kuin etukäteen olisin kuvitellut. Tilanne on siinä suhteessa historiallinen, että Sdp on ehkä ensimmäistä kertaa todella JOUTUMASSA oppositioon. Viime vuosikymmeninä Suomeen on muodostettu vain pari porvarihallitusta: vuonna 1964 Johannes Virolaisen hallitus ja Esko Ahon hallitus vuodelta 1991. Molemmilla kerroilla vaalitulos olisi periaatteessa antanut demareille mahdollisuuden osallistua hallitukseen, mutta puolue päätti vapaaehtoisesti jäädä oppositioon kasvattamaan kannatustaan. Tällä kertaa samanlaista valinnanvaraa ei ole. Ns. suurta koalitoita on mahdotonta kuvitella Suomen olosuhteisiin. Sehän olisi kuin mikä tahansa kunnanhallitus, ei siitä mitään tulisi. Maassa pitää olla terhakka ja uskottava oppositio. Demareiden on syytä mennä peilin eteen ja miettiä, missä meni vikaan. Oma analyysini on seuraava:
1) Matala äänestysprosentti syö aina demareiden (ja yleensä vasemmiston) äänikuormasta. Monissa vahvasti demarivetoisissakin vaalipiireissä, kuten Kymenlaaksossa, tuli takkiin. Vaalipäivänä satoi ämmiä ja äkeitä, mikä ei saanut ainakaan houkuteltua väkeä uurnille.
2) Selvää on myös, että Sdp:n aggressiivinen, vahvasti vastakkainasetteluun perustunut vaalikampanja meni ohi maalin. Vanha pelottelutaktiikka on selvästi tullut tiensä päähän.
3) SAK:n näkyvä ja provosoiva tuki synnytti vastareaktiota.
4) Heinäluoma ei sytyttänyt kansalaisia, vaikka hänen asiaosaamisessaan ei ollut isommin vikaa ja hän esiintyi ihan kohtalaisesti. Sdp:n on nyt vakavasti mietittävä jonkinlaista sukupolvenvaihdosta. Tuomiojan puheenjohtajuus ei olisi mikään ratkaisu, sillä Tuomioja on ensi eduskuntavaalien aikaan melkein jo kansaneläkeiässä. Sdp:n olisi löydettävä itselleen joku nuorehko, valovoimainen puheenjohtaja (mielellään puolueen oikealta laidalta), joka kasvattaisi hajurakoa ammattiyhdistysliikkeeseen ja pyrkisi Nato-, EU-, ydinvoima- ja veronkevennysmönteisillä kannoillaan jonkinlaiseksi kiilaksi Kepun ja kokkareiden väliin ja ylipäänsä paikkaisi puolueen välejä porvaripuolueisiin. Se ei ole ihan helppo tehtävä, varsinkin kun ottaa huomioon, että demareiden eduskuntaryhmän nuorin miespuolinen kansanedustaja oli ryhmyri Jouni Backman, joka hänkin putosi kuin eno veneestä. Toisaalta nainenhan sopisi tasa-arvoa korostavan puolueen puheenjohtajaksi kuin nenä päähän…
Näistä tulikin sitten jonkinlaiset muutosvaalit. Valta-asetelma keikahti oikealle paljon rohkeammin kuin kukaan olisi osannut etukäteen kuvitella. Mitä Niinistöön tulee, niin näin perstuntumalta sanoisin, että hänestä tehdään puhemies, vaikka lapin luimusilmä Paavo Väyrynenkin on ilmaissut kiinnostuksensa virkaan. Vanhanen mitä ilmeisimmin jatkaa kuitenkin pääministerinä, ja pääministeri ja puhemies kun on yleensä otettu eri puolueista. En tiedä viitsisikö Niinistö palata toistamiseen vanhalle mansikkapaikalleen valtiovarainministeriöön ja ulkoministeriksi hänestä ei tunnu olevan. Niinistö on hyvä ja ansioitunut talousmies, mutta ulkopoliitikkona hän vaikuttaa alkeelliselta amatööriltä. (Täytyy tosin sanoa, että Salolaisestakin voisi tulla hyvä puhemies.)
Tarkemman ministerilistan esitän sitten paremmalla ajalla.
Nyt punnitaan kokoomuksen idea “vastuullisesta markkinataloudesta” – sanahelinääkö?
Asiaa puhut Pirjo, mutta Suomessa ei taida onnistua ainakaan nyt. Joka tapauksessa porvarihallitus on selviö. Muuta ei voi ajatella. Hallituksen postit voinevat olla suunnilleen samat kuin edellisessä hallituksessa eli pääministeri Kepusta (Vanhanen), valtionvarainministeri Kokoomuksesta (Katainen), ulkoministeri Kokoomuksesta (Niinistö) jne. Näin hyvä tulee.
Kataisen perään kuuluttama työministerin paikka joka tapauksessa vaihtuu pois SDP:ltä. SDP:n “housuissa” jäisin vapaaehtoisesti oppositioon.
Siitä se ryhtiliike alkaisi. Puhemiehen paikka on Kokoomuksen eli toiseksi suurimman puolueen. Kuka olisi sopiva tehtävään onkin sitten kysymysmerkki, jos Niinistö ei paikkaa ota. Mielestäni Niinistöä tarvitaan hallituksessa.
Mielestäni suurin tappio tuli Pohjois-Karjalassa, jossa Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg putosi, vaikka sai noin 7000 ääntä (plus muun Vihreän listan äänet päälle). Häviäjiä olivat ennen kaikkea pohjoiskarjalaiset, joiden on korkean äänikynnyksen vuoksi arvuuteltava, kuka heidän äänensä lopulta saa. Tilanne on jo karmaiseva (isoillekin) puolueille. Toivottavasti kuuden kansanedustajan vaalipiiri saadaan yhdistettyä muuhun Itä-Suomeen.
“Nyt punnitaan kokoomuksen idea “vastuullisesta markkinataloudesta” – sanahelinääkö? Kyllä, se vaalikarjalle tarkoitettu satu joka upposi aika hyvin.
Totuus on se, että Kokoomus on sakki verenhimoisia susia. Keskusta on nyt vastuussa pitää nämä rakit kurissa ja nuhteessa, ettei liikaa verta roisku.
Odotan milloin Ben tulee taas sosiaaliturvan varasaa elävien kimppuun.
Natohulluuskin saa vauhtia ja USA:N sokea palvonta.
No kansa on puhunut ja kansa saa sitä mitä tilaa!
PS Olipas kiva nähdä vaihteeksi MTV3:n tomittajat hymyssä suin kun kokkelit voittivat ja “pahat” sossut hävisivät, kerrankin näin
Vaalitulos oli mielenkiintoinen. Kokoomuksen tuloksesta jäi yksi paikka riippumaan tarkistuslaskennasta Keski-Suomessa sillä eroa on noin 65 ääntä tippumisen ja nousun välillä. Jos jää siitä kiinni pääministerin paikka, surku.
Muutenkin tulos oli sellainen että selkeästi siitä ei johtopäätöksiä voi vetää. Ellei hallitusohjelma yms. muut reunaehdot täyty, kannattaa kunkin puolueen harkita oppositiota. Tulevan laman hoitaminen tulee nimittäin olemaan, lainatakseni Osamaa, “veristä puuhaa”. Siihen ei kannata ryhtyä väärillä työkaluilla.
http://www.spiegel.de/politik/ausland/0,1518,472395,00.html
Sauli Niinistö keräsi yksin lähes 10 %:a koko kokoomuksen äänimäärästä. Siten ilman Sauli Niinistön ääniä, kokoomus olisi edelleen SDP:tä pienempi puolue, vaikka SDP teki huonoimmat vaalinsa 45 vuoteen. Toivokaamme siis, että kansan ääni kuuluu ei pelkästään hallituspohjaa valittaessa vaan myös hallituspaikkoja jaettaessa, ja huomioitaisiin, että kokoomuksessa kansansuosiosta nauttii ehdottomasti eniten Sauli Niinistö.
Kataiselle sopisi mielestäni hyvin Eduskunnan puhemiehen paikka. Siinä virassa Katainen voisi kasvattaa luonnollisella tavalla uskottavuuttaan. Niinistön valinta ulkoministeriksi olisi sopiva vastavoima Vanhasen varsin kepulaiselle EU-politiikalle.
Pirjo vaatii Kokoomukselle oikeutta toimia hallituksen muodosdtajana, koska sen paikkamäärä lisääntyi voimakkaasti.
Pirjo vetoaa siihen, että näin toimitaan muissa länsimaisissa demokratioissa. Eikä toimita.
Kyllä demokratioissa puolueen koko on se, joka ratkaisee. Ei se, että on onnistunut tekemään edelliset vaalit todella huonosti ja nämä todella hyvin. Tai toisinpäin.
Vaalit voittaa se, jolla on eniten paikkoja. Se oli taas Keskusta. Toki Kokoomuskin voitti saamalla lisää kannatusta.
Mutta ei pienempää kokonaiskannatusta voi kompensoida sillä, että on lisännyt kannatustaan. Silloin mieltään muutavan mielipiteelle annetaan enemmän painoa kuin johdonmukaisen äänestäjän mielipiteelle. Ei sellainen ole kansanvaltaa.
Juu, kansa tosiaan saa nyt, mitä tilasi, eikä siinä mitään vikaa ole. paitsi että köyhät saa varoa, miten selviävät hengissä. Alhainen äänestysprosentti johtuu kylläkin suurten puolueiden vastuuttomasta konsensuskusetuksesta, jossa on häivytetty kaikki puolueiden väliset eroavuudet. Demarien pitkään jatkunut äärioikeistolainen politiikka kostautui sille niin, että ihmiset äänestivät oikeastikin porvareita. Onneksi Perussuomalaiset toimivat protestikanavana ja Soinin äänimäärä ylsi lähes samaan kuin saman vaalipirin Vanhasen! Perussuomalaisten protestisaavutus on merkkinä siitä, että valtapuolueiden konsensus kusikini lopulta omille kintuille. Toisaalta Perussuomalaisten hinku hallitukseen ja salonkeihin on ollut viime aikoina niin silmiin pistävää, ettei PersS:stä ole mitään vaaraa valtaa pitäville ja entisen menon jatkumiselle.
Niinistö puhemieheksi, Katainen vv-ministeriksi, Vanhanen päämisteriksi ja sokerina pohjalla: Eero Lehti työmisteriksi -> pääsee vastaamaan huutoonsa…
Onnittelen kokoomusta – ja muita voittajia myös upeasta vaalityöstä ja vaalivoitosta.
Tänään alkoi arkinen tosielämä ja nyt on ryhdyttävä toimiin annettujen lupausten lunastamiseksi.
Toivottavasti voittajilla löytyy malttia. järkeä, tarmoa ja ennenkaikkea nöyryyttä aloittaa rakentava ja toiviva yhteistyö Suomen ja meidän, sen kansalaisten hyväksi.
Vain siten voittajat lunastavat voittonsa oikeutuksen.
Niinistö sanoi sen, mitä monessa porukassa on ajateltu, mutta mikä on ollut suomessa liian pyhää julkiselle keskustelulle: YLE:n puolueettomuuden kyseenalaisuus. Hyvä Niinistö! Nyt puhemieheksi ja avaamaan muitakin kuoliaaksi vaiettuja yhteiskunnan kipupisteitä. NATO:sta, lähihistorian suomettumisesta, demarien virkamies- ja mediavallasta voisi vaikka aloittaa…Sen jälkeen voisi haastaa itsensä presidentin asialliseen keskusteluun Suomen tulevaisuudesta. Nythan presidentti voi maalailla taivaanrantoja ilman että kukaan kysyy realismin ja konkretian perään.
Manipuloiva monopoli?
http://www.niinisto.net/blogi/2007/03/19/17
Tässä veikkaukseni porvarihallituksen kokoonpanosta. Mukana ovat Keskusta, Kokoomus, Kristillis-demokraatit ja RKP.
Kokoomus saa yhden paikan enemmän kuin Keskusta koska saavat 2/3 raskaata salkusta. RKP ja KD saavat kumpikin yhden paikan. Niinistöstä Eduskunnan puhemies.
Pääministeri – Matti Vanhanen (kesk)
Ulkoministeri – Paula Lehtomäki (kesk)
Valtionvarainministeri – Jyrki Katainen (kok)
Kauppa – ja teollisuusministeri – Mauri Pekkarinen (kesk)
Sosiaali- ja terveysministeri -Paula Risokko (kok)
Sisäministeri – Jyri Häkämies (kok)
Liikenneministeri – Antti Kaikkonen (kesk)
Puolustusministeri – Stefan Wallin (rkp)
Kulttuuriministeri – Sari Sarkomaa (kok)
Opetusministeri – Mari Kiviniemi (kesk)
Alueministeri – Ilkka Kanerva (kok)
Maatalousministeri – Juha Korkeaoja (kesk)
Oikeusministeri – Jan Vapaavuori (kok)
Ympäristöministeri – Päivi Räsänen (kd)
Työministeri – Hannes Manninen (kesk)
Peruspalveluministeri – Sirpa Asko-Selkovaara (kok)
Ulkomaankauppa – ja kehitysministeri – Ulla Karvo (kok)
Katsotaan miten käy!
Olipa hallituspohja mikä tahansa, erinomainen hallitusohjelma löytyy Kaarlo Isokallion kirjoituksesta tämän päivän Iltalehden mielipide-osastosta.
Nokia oli Isokallion jäljiltä melkein selvitystilassa, hänet lykättiin nelikymppisenä eläkkeelle, jotta ei olisi ehtinyt saada enempää vahinkoa aikaan. Ei Isokalliosta olisi ikinä toimitusjohtajaa tullutkaan, jos hän ei olisi sattunut olemaan hallituksen pj. Mika “Miljardi” Tiivolan vävy. Hauska nähdä, että muita Isokallio osaa kyllä neuvoa niissä pakinoissaan.
Heikki A:lle tiedoksi, että jos Vanhanen jatkaa pääministerinä, on täysin selvää, että kokoomus vaalien suurvoittajana saa ulkoministerin, valtiovarainministerin ja puhemiehen paikat. SDP:kin sai nämä 2003 kun keskusta voitti. Nyt keskusta ei edes voittanut, joten näiden paikkojen täytyy mennä kokoomukselle. Vaalitulos täytyy näkyä myös kokoonpanossa.
Jan Rossi
Luin hämmästyneenä SDP:n puheenjohtajan Eero Heinäluoman ilmoitusta, että Sdp:n ei ole syytä laittaa ovea kiinni hallitukseen menolle. Heinäluoman mukaan Sdp:tä äänestäneiden äänen tulee näkyä myös hallituksen muodostamisvaiheessa. Eipä voisi pahemmin loukata kansanvaltaa. SDP on kokenut historiansa suurimman tappion ja vieläkään Heinäluoma ei ole tunnustanut tappiotaan. Mielestäni SDP:n olisi suosiolla vetäydyttävä oppositioon miettimään politiikkaansa, jota se harrasti surkealla tavalla punamultahallituksessa. Kansalaiset eivät samaistuneet Heinäluoman politiikkaan, eikä SAK:n tapaan puuttua poliittiseen prosessiin.
Jan Rossi
Kysymys, johon en ole vielä saanut selvyyttä on se, uskalletaanko hallitusta muodostaa kokonaan porvarilinjalle, eli keskusta, kokoomus ja rkp?
Toisaalta vasemmistoliitto ei voine lähteä mukaan nykytilanteessaan perumatta kaikkea tähän asti ilmoittamaansa, ja vihreät taas on liian epästabiili ja värikäs porukka ollakseen hallituskelpoinen.
Tässä jonkinlainen ministerilista näin lonkalta, mukana sopivasti ns. uusia kasvoja:
Pääministeri – Matti Vanhanen
Valtiovarainministeri – Jyrki Katainen
Ulkoministeri – Paula Lehtomäki
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri – Suvi Lindén
Sisäministeri – Mauri Pekkarinen
Maa- ja metsätalousministeri – Jari Koskinen
Puolustusministeri – Stefan Wallin
Sosiaali- ja terveysministeri – Raija Vahasalo
Peruspalveluministeri – Heidi Hautala
Oikeusministeri – Kimmo Sasi
Liikenneministeri – Antti Kaikkonen
Kauppa- ja teollisuusministeri – Seppo Kääriäinen
Työministeri – Sari Sarkomaa
Ympäristöministeri – Maria Tiura
Opetusministeri – Hanna-Leena Hemming
Kulttuuriministeri – Mari Kiviniemi
Alue- ja kuntaministeri – Tarja Cronberg (?)
II valtiovarainministeri – Ulla-Maj Widerroos
Puhemiehistöön: Sauli Niinistö, Paavo Väyrynen ja Liisa Jaakonsaari.
Ilkka Kanervasta voitaisiin tehdä esim. suuren valiokunnan pj.
Kokoomuksen “veret seisauttanut” vaalivoitto pitää näkyä hallituksessa! Niinistö on ongelma, hänhän laittoi Lipposen hallituksessa pani käyntiin tämän projektin rikkaat rikastuu ja köyhät kyykkyyn.
“Ilkka Kanervasta voitaisiin tehdä esim. suuren valiokunnan pj.”
Tai sitten Salolaisesta suuren valiokunnan ja Kanervasta ulkoasianvaliokunnan pj. Jompsin kumpsin.
Lainaan tähän muualta lukemaani:
Keskusta -4 paikkaa
sdp -8 paikkaa
vas -2 paikkaa
rkp +1 paikkaa mutta ääniä -01%
Laajennettu punamulta olisi demokratian pilkkaamista.
Kirjoitin hetki sitten Unskin pian päättäyvässä blogissa uuden hallituksen ulkopolitiikan linjasta. Mielestäni tulevan hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pohjan täytyy muodostua Suomen kansallisten etujen puolustamisesta muiden EU-maiden mallin mukaisesti.
Kansallisten etujen puolustamisen ydin koostuu terveestä kansallisesta edusta, muun muassa turvallisuuspolitiikassa. Suomen on palattava vahvasti mukaan kansainväliseen yhteistyöhön ja Suomen on toimittava 1990-luvun mallin mukaisesti kansainvälisessä politiikassa niin, että Martti Ahtisaari ei olisi ainoa suomalainen kansainvälisen politiikan ytimessä. Suomi voisi olla jälleen suunnannäyttäjänä vaikkapa Afganistanin tai Kosovon kaltaisten kriisien selvittelyssä. Mielestäni Suomella olisi nyt uuden hallituksen kautta mahdollisuus palata monenkeskiseen yhteistyöhön.
Tilanne tällä hetkellä Suomen osalta kansainvälisessä politiikassa on se, että lähes ainut suomalainen, joka tekee tärkeätä välitystyötä kriisien selvittelyssä on joutumassa Venäjän ankaran arvostelun kohteeksi. Venäjä on päättänyt yrittää Martti Ahtisaaren vaihtamista pois Kosovon pääneuvottelijan paikalta siksi, että Ahtisaari ajaisi Kosovon itsenäistymistä, vaikka asian todellisuudessa ratkaisee YK:n turvallisuusneuvosto. Venäjällä on veto-oikeus neuvostossa, joten Ahtisaareen kohdistunutta ajojahtia ei voi käsittää. Mielestäni uuden hallituksen tulisi antaa presidentti Ahtisaarelle kaikki tuki. Ihmettelen suuresti kuinka Suomen nykyinen johto on jättänyt Ahtisaaren yksin. Miksi presidentti Tarja Halonen on ollut hiljaa koko asiasta?
Jan Rossi
Tuli mieleen, että mitä jos Heinäluomasta tehtäisiin SAK:n uusi puheenjohtaja jahka järjestön ikitammi Lauri Ihalainen vetäytyisi vihdoin eläkkeelle…
Pääministeri – Matti Vanhanen
Valtiovarainministeri – Jyrki Katainen
Ulkoministeri – Sari Sarkomaa
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri – Paula Lehtomäki
Sisäministeri – Mauri Pekkarinen
Maa- ja metsätalousministeri – Mika Lintilä
Puolustusministeri – Stefan Wallin
Sosiaali- ja terveysministeri – Paula Risikko
Peruspalveluministeri – Anu Vehviläinen
Oikeusministeri – Marja Tiura
Liikenneministeri – Pertti Salovaara
Kauppa- ja teollisuusministeri – Mari Kiviniemi
Työministeri – Jyri Häkämies
Ympäristöministeri – Tarja Cronberg
Opetusministeri – Suvi Linden
Kulttuuriministeri – Tanja Saarela
Alue- ja kuntaministeri – Pekka Ravi
II valtiovarainministeri – Antti Kaikkonen
Puhemiehistöön: Sauli Niinistö, Paavo Väyrynen ja Liisa Jaakonsaari.
Miten on mahdollista, että Suomen Natomyönteisin puolue oli vaalien suurin voittaja?
Voisiko kuitenkin piillä taustalla Putinin Venäjän jyrkät ja uhkaavat lausunnot Suomen Natoon liittymistä vastaan. Olisi aika erikoista, jos suomalaiset eivät näistä lausunnoista vetäisi omia johtopäätöksiään nimen omaa niin päin, että Venäjä haluaa pitää Suomea edelleen tiukassa otteessaan ja tämän otteen olemassaolo ahdistaa.
Muistanemme hyvin miten tv:n pääuutislähetyksessä Venäjän yleisesikunnan päällikkö armeijakenraali Juri Bajulevski viime marraskuun Suomenvierailulla totesi, että mikäli Suomi liittyy Natoon, Venäjän pitää saada sille ymmärrettävä selitys. Bajulevski totta kai korosti, että Suomella on oikeus liittyä tai olla liittymättä, mutta seuraukset on kuitenkin muistettava.
Todettakoon, että vierailua edeltävänä päivänä Bajulevski oli tavannut Putinin
Tässä hiukan ideoita hallitukseksi:
Pääministeri – Matti Vanhanen
Valtiovarainministeri – Jyrki Katainen
Ulkoministeri – Sauli Niinistö
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri – Paula Lehtomäki
Sisäministeri – Seppo Kääriäinen
Maa- ja metsätalousministeri – Mika Lintilä
Puolustusministeri – Stefan Wallin
Sosiaali- ja terveysministeri – Paula Risikko
Peruspalveluministeri – Anu Vehviläinen
Oikeusministeri – Marja Tiura
Liikenneministeri – Håkan Nordman
Kauppa- ja teollisuusministeri – Marjo Matikainen-Kallström
Työministeri – Jyri Häkämies
Ympäristöministeri – Tarja Cronberg
Opetusministeri – Sari Sarkomaa
Kulttuuriministeri – Leena Harkimo
Alue- ja kuntaministeri – Mari Kiviniemi
II valtiovarainministeri – Antti Kaikkonen
Puhemiehistöön: Sirpa Asko-Seljavaara, Paavo Väyrynen ja Liisa Jaakonsaari.
Tällä hetkellä hallitusneuvotteluissa neuvotellaan varmasti ensisijaisesti ohjelmista. En malta silti olla ehdottamatta kahta henkilöä mielestäni sellaisille vakansseille, joissa heistä olisi eniten hyötyä Suomen kansalle.
Mediassa on vihjailtu sellaisiakin ajatuksia, että Niinistöstä tulisi Eduskunnan puhemies. Se olisi mielestäni melkko harmillista ajatellen niitä runsasta 60.000 äänestäjää, jotka ovat valinneet Niinistön. Puhemiehen paikalta on vaikea vaikuttaa päivänpolitiikkaan, minkä sai viimeksi kokea Lipponen puhuessaan ydinvoiman puolesta. Mielestäni oikea paikka Niinistölle olisi ulkoministerin posti, jonka kautta hän voisi parhaiten edesauttaa Suomen uusia pyrkimyksiä EU:n ytimiin pääsemisessä.
Kuntaministeriksi sopisi mielestäni jo kokemuksenkin perusteella Suomen suurimman kunnan eli Helsingin kaupungin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jan Vapaavuori. Ehkä Vapaavuoren avulla saisimme kuntauudistukselle tehokkaan ja kuntien itsepärjäämistä korostavan suunnan. Kuntauudistus ei saa jäädä konservatiivisten keskustavoimien päätettäväksi. Myös pääkaupunkiseudun merkitys pitää näkyä realistisesti hallitusohjelmassa. Sitä asiaa varten ei tarvita kuitenkaan mitään erillistä Helsinki-ministeriä vaan Vapaavuoren valinta varmistaa myös tämän osa-alueen asiaosaamisen.
Spekulaattori ja muut ministerin titteleitä veikanneet..
Kannattaako veikata noin montaa, kun ette poliitikkoja edes tunne.
Ensinnäkin erittäin varteenotettavia ministeri ehdokkaita (äänien kerääjiä ja kautensa uusineita jäi pois). LIntilä melko varmasti saa salkkunsa, mutta se ei todellakaan ole maa- ja metsätalous ministeri. Pesti ei häntä kiinnosta, eikä hänellä ole siihen koulutusta.
Pääministeri – Matti Vanhanen
Valtiovarainministeri – Jyrki Katainen
Ulkoministeri – Mika Lintilä
Ulkomaankauppa ja…
Maa- ja metsätalousministeri – joku kokoomuslainen
Tämä homma melko varmasti sysätään sinne, koska maaseudulla vaaditaan vallan vaihtoa eikä uskota keskustan ajavan maaseudun asiaa. EI sillä että sitä kukaan muukaan ajaisi sen enempää. Tuon pestin edustajaa vaihtamalla voitaisiin kumminkin osoittaa, että ei se ole sen kummempi. Ei ne yksittäiset ihmiset niitä päätöksiä tee. Emme (valitettavasti ja onneksi’) elä diktartuurissa.
Liikenneministeri – Pertti Salovaara
Kulttuuriministeri – Tanja Saarela
II valtiovarainministeri – Antti Kaikkonen
Hallitusspekulaatiot jatkuivat tänään ja KD, sekä vihreät ilmottautuivat mukaan hallitukseen. Mielestäni vihreät olisivat erinomainen vaihtoehto hallitukseen täydentämään keskustan, kokoomuksen ja RKP:n muodostamaa runkoa. Puheenjohtaja Tarja Cronberg ei ilmaissut mitään varsinaista kynnyskysymystä hallitusneuvotteluihin ja ilmoitti, että yhteistyölle on edellytykset. Vihreät ovat muuten aikaisemmin jo ilmoittaneet, että edes ydinvoima ei ole heille kynnyskysymys hallitukseen osallistumiselle, joten vihreiden mukana olo vahvistaisi uuden hallituksen runkoa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.
Olisiko KD:sta hallitukseen? Mielestäni KD:n politiikka on ollut viimeiset vuodet ontuvalla pohjalla. Haluaisin kysyä, että haluaako seuraava hallitus profiloitua abortinvastaisessa taistelussa? Puheenjohtaja Päivi Räsänen oli allekirjoittamassa 07.12.2006 aloitetta, jossa ehdotettiin aborttilakiin muutoksia. Räsänen vaati tuolloin, että aborttilakiin vuonna 1985 lisätty eugeeninen pykälä kumottaisiin. Haluaisin nyt kysyä, että tähänkö uuden hallituksen pitäisi lähteä mukaan?
Jan Rossi
Tarkemmin ajatellen voisin lempata Suvi Lindénin ulkomaankauppaministerin paikalta ja laittaa tilalle esim. Jyri Häkämiehen. Mahtaako hän olla halukas hallitukseen vai tyytyykö nykyiseen postiinsa ek-ryhmän puheenjohtajana? Luin tänään jostain, että Jan Vapaavuorta oltaisiin sovittelemassa kokoomuksen eduskuntaryhmän johtoon. Hän olisi epäilemättä periaatteessa pätevä ehdokas, vaikka ahdistavan oikeistolainen onkin. Apropoo, eduskuntaan taidettiin valita tällä kertaa ennätysmäärä naisia. Looginen seuraus siitä olkoon sama kuin ensimmäisen naispresidentin tultua valituksi: eduskunnan valtaa on ryhdyttävä karsimaan!
Pian entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja yrittää alentaa kokoomuksen mahtavaa vaalivoittoa sivullaan sanomalla, että “Kokoomus uhoaa nyt sellaisella voimalla, että voisi luulla Sauli Niinistön tulleen huutoäänestyksellä valituksi Suomen presidentiksi. Porvarihallitusta on vaikea välttää, vaikkei sen kannatus olisikaan paljoa laajempi kuin kokoomuksen saama 23 prosenttia. SDP:n ei nytkään pidä itse ilmoittautua oppositioon, mutta hallituspaikoista kynsin hampain kiinnipitäminen ei tule kysymykseenkään. Jos SDP:n vaaliohjelmien tavoitteet eivät potentiaalisille kumppaneille kelpaa niin muut saavat seuraavaksi kantaa hallitusvastuuta.”
Sanottakoon Tuomiojalle, että Suomen kansalaiset hylkäsivät punamultahallituksen ja SDP:n näissä vaaleissa. Tuomiojan tai muiden demarien täysin turha tulla kokoomusta haukkumaan surkeasta vaalituloksestaan. Tilanne mielestäni vaan oli sellainen, että SDP:llä ei kertakaikkiaan ollut muuta annettavaa suomalaisille kuin vastakkainasettelua ja vastustajien mustamaalausta. Suomalaiset eivät halua tälläistä vaan 2000-luvun kansalaiset haluavat vastakkainasettelun päättyvän. Kokoomus oli tälle vaihtoehto ja kansalaiset halusivat tukea tätä. Kokoomus edustaa uutta aikakautta Suomessa. Kokoomuksessa on nyt sellaista tekemisen meininkiä, iloisuutta ja mahtavaa eteenpäin menemisen henkeä, jonka uskon myös tarttuvan punamullan vankina olleeseen pääministeri Matti Vanhaseen. Seuraavien vuosien aikana tulemme näkemään energisen ja Suomea eteenpäin vievän pääministerin. Suomen tilanne on nyt hieno!
Jan Rossi
Tässä kohdin keskustelua tulee mieleen jonkun “vääräleuan” lanseeraama sanonta: “Kepu pettää aina.”
Mitenköhän on hyvät kokoomuslaiset, uskotteko, ettei tällä kertaa näin käy, ja mihin muuhun kuin kokoomuksen vaalimesnestykseen, jonka pohjalta kokoomus jäi valitettavaksi toiseksi suurimmaksi puolueeksi, perustatte uuden uskonne?
MTV:n vaalikoneen tulosten mukaan vastavalittu eduskunta suhtautuu kriittisesti sekä Natoon että perintöveroon. Niinpä niin… Toisaalta tavallaan sen ymmärtää, ennen vaaleja on suotavaa vastustaa ja kannattaa tiettyjä asioita, jos mielii kalastaa tarpeeksi ääniä. Mutta sitten kun äänet on saatu ja istuskellaan Arkadianmäellä miettimässä, miten Isänmaan asioita alettaisiin hoitaa (siis ihan oikeasti), tullaan aika pian siihen lopputulemaan, että valitettavasti sekä Natoa että jossain määrin myös perintöveroa tarvitaan. Kannatan ilman muuta perinnön verotuksen kohtuullistamista, mutta sen tuoma lisä valtion kassaan on kaikesta huolimatta sen verran merkittävä, etten tiedä onko siitä järkevää luopua kokonaan. Nato-kysymys taas vaatii kokonaan oman messunsa. Veikkaan, että seuraavaa puolustusselontekoa laadittaessa yhden jos toisenkin eduskuntaryhmän palaverissa sumppipannu pihisee aamuruskoon saakka, kun ilmeisen monilukuiset Nato-kielteiset kansanedustajat käyvät jaakopinpainiaan omien mieltymystensä ja Suomen edun välillä. Siinäpä heille pähkinää. Toivottavasti pääministeri Vanhanen kykenee toisella kaudellaan sellaiseen kaukonäköiseen ja kokoavaan johtajuuteen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, jollaisesta on saatu viimeisen neljän vuoden aikana vain unelmoida.
Ota selvää nimistä -nimimerkki kyseli veikkaukseni perään. No anteeksi vaan, että tunnen näistä henkilöistä suurimman osan…
Niin, kyllä sinne jäi monta ääniharavaa, mutta kun noita paikkoja ei jaeta suoraan sillä periaatteella. Logiikkani lähtee siitä, että kun hallituksessa voi olla enimmillään 18 ministeriä, joista lähtökohtaisesti päähallituspuolueet lähtevät hakemaan molemmat kahdeksaa ja apupuolueelle jää yhteensä kaksi. Cronberg tänään tosin vaati jo kahta, mutta kertakaikkiaan ei ole mahdollista, että päähallituspuolueilla olisi tällä tuloksella toisistaan poikkeava määrä ministeritä.
Kepulla Vanhanen, Kiviniemi ja Lehtomäki muodostavat asemiensa perusteella ensisijaisen hallitusryhmän rungon. Vastaavasti kokoomuksella tämä on Katainen, Häkämies, Sarkomaa ja Risikko, ehkä myös Koskinen voisi olla tässä kastissa. Vihreillä Cronberg ja RKP:llä Wallin.
Lähtökohtaisesti uskon molempien päähallituspuolueiden jakavan paikkansa puoliksi miehille ja naisille. Kepulla Lintilä sai kovan vaalituloksen, vastaava tapahtui myös Tiuralle. Kun tähän soppaan sotketaan myös se, että vaalipiireittään molemmat varmasti pyrkivät saamaan tasapainoisen kokoonpanon (käytännössä 1 per vp) ja siihen, että vielä jokaiseen pestiin löydetään järkityyppi, niin väittäisin, että montaa kokoonpanoa ei ole tarjolla. On totta, että Lintilä (jota en siis tunne) ei välttämättä ole ko. pestillä, mutta tässä nyt vain oli yksi esitys.
Kerroppa sinä oma logiikkasi, vai ihanko heitit hatusta ilman realiteettejä omia nimiäsi?
Eduskunnan puhemiehen paikka tuskin kiinnostaa Sauli Niinistöä, se olisi menevälle miehelle liian puuduttava posti neljäksi vuodeksi! Paremmat mahdollisudet Niinistöllä on seuraavissa presidentinvaaleissa ilman muuta ulkoministerinä. Seuraavien eli vuonna 2011 pidettävien vaalien jälkeen Niinistö voisi toimia sitten eduskunnan ensimmäisenä puhemiehenä ellei hänestä tule pääministeriä.
Tulevassa hallituksessa kokoomus voi täysin perustellusti vaatia itselleen sekä ulkoministerin että valtiovarainministerin salkut, sillä tätä samaa systematiikkaahan on noudatettu nyt myös Vanhasen ensimmäisessä hallituksessa, jossa demareilla on molemmat kyseiset salkut.
Uuden hallituksen kokoonpano näyttäisi tältä edellyttäen, että hallitukseen tulevat myös vihreät ja rkp:
Pääministeri – Matti Vanhanen
Ulkoministeri – Sauli Niinistö
Valtiovarainministeri – Jyrki Katainen
Ulkomaankauppaministeri – Mari Kiviniemi
Kauppa- ja teollisuusministeri – Paula Lehtomäki
Puolustusministeri – Steffan Wallin
Oikeusministeri – Ulla Karvo (OTL Lapista)
Sisäministeri – Antti Rantakangas
Maa- ja metsätalousministeri – Timo Kalli
Sosiaali- ja terveysministeri – Paula Risikko
Liikenneministeri – Marja Tiura
Työministeri – Jyri Häkämies
Alue- ja kuntaministeri – Mauri Pekkarnen
Peruspalveluministeri – Anu Vehviläinen
Ympäristöministeri – Tarja Cronberg
Opetusministeri – Marjo Matikainen- K.
Kulttuuriministeri – Merikukka Forsius
II valtiovarainministeri – Mika Lintilä
Puhemiehistöön: Paavo Väyrynen, Liisa Jaakonsaari ja Ilkka Kanerva
Antti V:lle:
Kyllä aika ihmeellisiä asioita täytyy tapahtua, että Keskustan ja Matti Vanhasen johtama hallitus veisi Suomen Natoon. Vain sinipunahallitus voisi nostaa Nato-kysymyksen esille Suomessa ja epätodennäköisesti sekään. Keskustassa ei oman kokemukseni mukaan edes keskustella Natosta, sillä se ei juuri kenenkään mielestä ole järkevä tai edes realistinen vaihtoehto Suomelle. Jos Suomeen muodostetaan sinivihreä hallitus, en usko edes Kokoomuksen lähtevän vaarantamaan hallituksen vakautta ehdottamalla Nato-jäsenyyttä.
ehdottomasti sauli niinisto paaministeriksi tai vahintaan ulkoministeriksi .paastaan tuosta halosen-tuomiojan vasemmisto ankyra linjasta eroon. ja lopuksi viela raija vahasalo kulttuuriministeriksi.
Kun puhutaan siitä, mitä kansa haluaa, kannattaa pitää mielessä, että Kokoomus sai vain 15,1 % äänioikeutettujen äänistä.
Masalle – Edustuksellisessa demokratiassa vain annetut äänet ratkaisevat.
Riku Eskeliselle – Suomen puolustus tulee kohtaamaan seuraavilla vuosikymmenillä niin rajuja haasteita, ettei edes Kepu voi vastustaa Natoa loputtomiin pelkästään siitä syystä, että niin on tehty aina ennenkin. Kannataa muistaa, ketkä veivät Suomen EU:hun (presidentti Mauno Koiviston ohella): EU-kielteisen Keskustan johtohahmot Esko Aho ja Paavo Väyrynen!
Mitenkä nyt suu pannaan! MTV3 ja varsinkin tämä politiikan toimituksen
“vesimies” epäonnistui saada SDP:lle pelastusta. Kylläpä nyt muuttui
laulut. Toivottavasti MTV3 ja Haapala oppivat ettei kansaa voi kusettaa.
PS. Jokohan Haapala uskoo ettei akkojen juorujen mukaan kannata mennä
vaalitenteissä!!
Veikkaukseni sinivihreän Matti Vanhasen II hallituksen kokoonpanoksi. Mukana Keskusta (7 ministeriä), Kokoomus (8), RKP (1) ja vihreät (1). Tähdellä on merkitty ne, joiden ministerinpaikka on ilmeinen aseman tai äänimäärän perusteella.
Pääministeri – * Matti Vanhanen (kesk)
Valtiovarainministeri – * Jyrki Katainen (kok)
Ulkoministeri – * Sauli Niinistö (kok)
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri – * Mari Kiviniemi (kesk)
Sisäministeri – * Jyri Häkämies (kok)
Maa- ja metsätalousministeri – Timo Kalli (kesk)
Puolustusministeri – * Stefan Wallin (rkp)
Sosiaali- ja terveysministeri – * Paula Risikko (kok)
Peruspalveluministeri – Anu Vehviläinen (kesk)
Oikeusministeri – Kimmo Sasi (kok)
Liikenneministeri – * Sari Sarkomaa (kok)
Kauppa- ja teollisuusministeri – * Paula Lehtomäki (kesk)
Työministeri – Jyri Häkämies (kok)
Ympäristöministeri – * Tarja Cronberg (vihr)
Opetusministeri – Raija Vahasalo (kok)
Kulttuuriministeri – Marja Tiura (kok)
Alue- ja kuntaministeri – Mauri Pekkarinen (kesk)
II valtiovarainministeri – Mika Lintilä (kesk)
Puhemiehistöön: Ilkka Kanerva, Paavo Väyrynen ja Liisa Jaakonsaari.