Poliittinen kenttä on ollut todella hermostunut, kun viime viikolla ei tullut yhtään puoluegallupia. Tämänkin palstan pitäjälle on tullut toinen toistaan kavalampia kiertotiekysymyksiä, milloin maikkari julkaisee gallupinsa.
No nyt se siis tulee.
Ja tällä viikolla kyselyt tulevat muiltakin välineiltä eli siis Hesarilta ja Yleisradiolta.
Hermostumisen taustalla on luonnollisesti Yleisradion toissaviikkoinen tutkimus ja SAK:n ja SDP:n tv-mainoskampanjan vaikutukset. Ylen gallupissa SDP:lle mitattiin jo reipasta pudotusta ja kokoomukselle nousua. Kepu tuntuu menevän ylhäisessä yksinäisyydessään.
MTV3:n uutisten Research International Finlandilta tilaama gallup vahvistaa SDP:n alamäen, kokoomuksen nousun ja kepun lihomisen – ja muutenkin Ylen kyselyn suuntaviivat. Tosin lievemmin. Ja se kannattaa muistaa, että eri tutkimuslaitosten lukuja ei voi aidosti vertailla toisiinsa.
Mutta kyselyn tulos on tässä:
Keskusta 24, 1%
SDP 22,8 %
Kokoomus 21,1 %
Vasemmistoliitto 10 %
Vihreät 8,7 %
KD 5,6 %
RKP 4,4 %
Perussuomalaiset 2,2 %
Muut 1,1 %
Kun vertaa aikaisempiin tuloksiin, SDP:n alamäki näkyy. Joulukuussa puolueen kannatus oli 23,3 %, helmikuussa 23,4 % -- ja nyt siis 22,8 %. Keskustan kannatus oli joulukuussa 23,6 %, helmikuussa 23,7 % ja nyt siis 24,1 % Kokoomuksen sama sarja on 19,7 %, 20 %, 21,1 %.
Eli kepu johtaa, SDP alamäessä ja kokoomus nousussa.
Jostakin kuulen tosin tässä yhteydessä perttisuhosmaisen muistutuksen virhemarginaaleista ja kaikista muista kammottavista puutteista, mitä tulee eteen kun ihmiset vailla tohtorin tutkintoa (erityisesti toimittajat) ryhtyvät veivaamaan gallup-lukuja. Se on tietenkin syytä muistaakin. Eli kyselyn virhemarginaali on siis 95 %:n luotettavuustasolla 2 prosenttiyksikköä suuntaan tai toiseen (otos oli muuten 2 224 henkilöä, joista kantansa ilmaisi 72,7 %.).
Eli jos virhemarginaalit ottaa huomioon, tulosta voi pyöritellä miten vain. Toisaalta kun katsoo tulosten etenemistä kuukausi kuukaudelta, kyllä kai se joistakin trendeistä kertoo…
Nyt hyvä kysymys kuuluu, miksi keskustan kannatus on näin korkealla ja SDP:n laskee. Sellaista ei ole nähty koskaan ennen, että vanha agraaripuolue keskusta olisi nousussa muutama päivä ennen vaaleja hallitusvastuun jälkeen. Vaaleissahan kepu sai äänistä 24,7 % ja SDP 24,5 % -- kepu otti vaalivoiton 6000 äänen marginaalilla.
Siis mistä johtuu, että SDP:llä menee yhteisten neljän hallitusvuoden jälkeen huonosti ja kepulla hyvin?
Johtuuko se:
a) SDP:n tv-kampanjasta?
b) SAK:n tv-kampanjasta, vai:
c) Hallituksen noudattamasta politiikasta?
Vai mistä?
Kysymyksiä voi esittää vaikka kuinka paljon. Vaalikentillä SDP:n on ollut vaikea perustella esimerkiksi sitä, miksi tuloerojen kasvaessa varallisuusvero on poistettu sen hallitusvallan aikana. Vasemmistoliitto on tästä pirullisesti muistutellut.
Syitä on tietenkin muitakin. Matti Vanhasen pääministerisuosio on kiistaton ja Heinäluoman persoona ei ole sytyttänyt. Ehkä yksi syy on siinä, että SDP:llä on menossa on 12 vuosi yhtäjaksoisesti hallituksessa: alkaako hallitusväsymys näkyä ja haluaako yhä useampi ihminen uusia kasvoja politiikkaan. Mikä merkitys on ehdokasasettelulla? Jne.
Ja kaiketi jokin vaikutus on myös presidentinvaalien jälkihöyryillä: SDP-SAK:lainen valtahegemonia tuntuu ottavan lujille jo aika monelle.
Viimeinen kysymys kuuluukin: riittääkö kokoomuksen vauhti, että se puskisi viime metreillä vielä SDP:n edelle. Jos näin kävisi, se tietäisi porvarihallitusta ja sitä että kansaan pettyneet SDP ja SAK panisivat ainakin parin vuoden ajan palamaan kaiken sen, mikä olisi mahdollista.
Mutta eipä noilla luvuilla kannata vielä suuria vetoja lyödä.
Kysely muuten tehtiin 5. -- 12. 3. -- eli tuore on.
Ps.
Tilanne tuo painetta myös jäljellä oleviin tv-väittelyihin. Ensimmäinen kunnon tilaisuus välittää omaa sanomaa suurelle yleisölle on MTV:n keskiviikkoillan suora pääministeritaistelu klo 20-22. Tervetuloa seuraamaan!
Ps. 2
Puhemies Paavo Lipponen (sd.) päätti tänään poliittisen uransa. Viime töikseen hän mulkaisi eduskunnan toimittajalehteriä, ja kiitti hyvin tehdystä töistä. Samalla hän lupasi, että tavataan jossakin mukavassa paikassa. Sekunti meni, kun hän tarkensi, ettei tarkoita nahkurin orsia…
Kenraali Hägglund piti eilen Jyväskylässä merkittävän, Nato-asiaa käsittelevän puheen. Se perustui tietoon ja kokemukseen – ei teoreettiseen pohdiskeluun. On taitanut koko puhe jäädä huomaamatta tämän blogin innokkailta Nato-kommentaattoreilta.
Jan Rossi – käsityksesi kv. oikeuden puolustamisesta on minusta hieman erikoinen. Keskustelimme aiheesta jo aikaisemmin Kosovon pommitusten tiimoilta. Kun NATO ei saanut YK:n turvallisuusvaltuuston hyväksyntää se päätti toimia siitä huolimatta. Eli siis kv. oikeus sivuutettiin. En taaskaan ota kantaa siihen oliko se moraalisesti oikein mutta kiinnitän huomiota oikeuteen.
Millin Harold – Mielestäni sinun pitäisi kysyä Venäjän ja Kiinan kantaa kansainväliseen oikeuteen. Missä niiden oikeustaju oli kun Kosovoa uhkasi sen historian suurin tragedia ja kriisi 1998-1999?
Olisiko niiden kannan pitänyt voittaa ja samalla päästää maakunta tragediaan? Jos NATO ei olisi toiminut, Euroopassa saattaisi olla vieläkin pahempi tragedia kuin Bosnian sota oli. Kyse oli pakkopolitiikasta. Slobodan Milosevic oli päättänyt puhdistaa Kosovon albaaneista.
Hyvä Masa, Gustav Hägglundin puhetta tuntuu olevan vaikeampi löytää webistä kuin vaikkapa Naton päämajan tiedotteita. Hägglund jatkoi mielestäni oivallisesti Tapani Vaahtorannan pohdintoja tiivistämällä toiveensa Suomen turvallisuuspoliittisesta kehityksestä seuraavasti: “Näillä näkymin oleellisinta on huolehtia omasta puolustuskyvystä, pitää Nato-optio vireänä yhteensopivuuttamme edelleen parantaen ja edistää kykyjemme mukaan EU:n yhteisen puolustuksen rakentamista Naton toiseksi, Yhdysvaltain kanssa yhdenvertaiseksi pilariksi.”
Huomioiden sen, että sekä ent. Puolustusvoimiemme komentaja/ent. Euroopan sotilaskomitean pj. Gustav Hägglund että ehkä arvostetuin ulko- ja turvallisuuspolitiikkame tutkija Tapani Vaahtoranta ovat sitä mieltä, että Suomen tulisi panostaa myös EU:n yhteisen puolustuksen kehittämiseen, toivon, että poliitikkomekin ottaisivat näistä neuvoista vaarin seuraavaa selontekoa pähkäillessään. Media voisi tässä asiassa avittaa sen verran, että uutisoisi EU:n puolustuksen kehittämisen visioista nykyistä enemmän.
Haluat kuin haluatkin sivuuttaa argumenttini. Puhut pakkopolitiikasta ja muusta mutta et halua myöntää että kakkua ei voi syödä ja säästää. Joko sitä lakia noudatetaan tai sitten se sivuutetaan. Niin yksinkertaista se on. Jos laki sivuutetaan ei voida väittää samalla että sitoudaan sitä noudattamaan. Eihän se niin mene että lakia noudatetaan silloin kun se itselle sopii? Haluat kääntää tämän keskustelun toiminnan oikeutukseen vaikka minä puhun kv. oikeudesta enkä ota kantaa moraaliseen oikeutukseen. Huomaat kai näiden kahden asian eron?
Kv. oikeus on hieman erikoinen käsite, koska valtiot ovat enemmän tai vähemmän anarkkisessa tilassa suhteessa toisiinsa. Kv. oikeus on ihan hieno tavoite ja sillä on merkitystäkin jonkinlaisten normien rakentajana mutta loppupeleissä eivät kaikki ole yhdenvertaisia lain edessä ja tämä tekee koko käsitteestä eräänlaisen oksymoronin.
Millin Harold – Eli mielestäsi kv. yhteisön ei olisi pitänyt tehdä mitään kun YK:n päätöslauselmaa ei saatu? Uusi kansanmurha Euroopan keskelle? Kansainvälinen yhteisö halusi YK:n päätöslauselman asialle ja lopulta sai sen, koska sodan jälkeen YK asettautui Kosovoon. Jos YK ei olisi lopullisesti hyväksynyt sotaa, miksi se sitten sodan jälkeen otti Kosovon haltuunsa? YK olisi antanut päätöslauselman Kosovosta, jos päätöslauselmaa ei olisi vastustettu turvallisuusneuvostossa. YK oli hengessä mukana operaatiossa, mutta Irakissa YK ei ole ollut edes hengessä mukana millään tavalla sen jälkeen kun YK:n päämajassa räjähti pommi 2003 ja tappoi silloin alipääsihteerin Bagdadissa.
Kokoomuksessa on selvää hermoilua ilmassa. Niinistön herkkänahkaisuus on jo joka päiväistä, “mies” ottaa nokkiinsa milloin mistäkin, kuin pieni seurapiirineiti.
Nyt Korhola heitti Vanhasesta juorua blogissaan jne….
Ei taida kokkeileista olla Suomen suurimmaksi puolueeksi.
Maikkari teki loistavan vedon pyytäessään Lipposta nettikolumnistikseen. Vanhaselle, Pekkariselle ja kumppaneille laaditussa vastauspuheenvuorossa oli sekä ajatusta että särmää. Rossille sanoisin sen verran, että Lipposen toiminnassa on ollut totta kai yksityiskohtia, joita voi aiheellisesti arvostella. Mielestäni se ei kuitenkaan muuta muuksi sitä tosiasiaa, että Lipponen on lähihistoriamme pääministereistä suurin, taitavin ja määrätietoisin, erityisesti ulkopolitiikassa päätään pidempi kaikkia muita. Viimeisen sanotaan 50 vuoden aikana Suomella on ollut vain kourallinen aitoja valtiomiehiä: Kekkonen, Koivisto, Ahtisaari, Virolainen, Sorsa, Lipponen ja Aho. Lipponen niveltyy luontevasti tähän ansiokkaaseen ketjuun, eikä lainkaan sen heikoimpana lenkkinä.
Antti.
Lipponen on ollut päätään pidempi vain Ahoa ja Jäätteenmäkeä. Habitukseltaan suurempi kaikkia, mutta valtiomiehnä samaa luokkaa Vanhasen kanssa.
Valtiomiesluokkaan voi nostaa helppoheikkiä ja muita, kuten oletkin tehnyt Koivisto & Ahtisaari valinnoillasi. Kummankaan ajasta ei voi etsienkään löytää suurtekoja tai saavutuksia.
Pidätkö sitten Koivistolta sellaisena valtiotalouden romuttamista yhdessä Holkerin, Ahon, Kullbergin ja Hämäläisen rinnalla? Karjalaisen erottamisen Suomen Pankista, tai Pitsingin erottamisen lääninhallituksesta eivät voi olla suurtekoja?
Piirakan rypyttäminen ja pommitetussa Belgradissa käynti pelokkaan Milosevin luona lienee Ahtisaaren maineteot.
Lisalla saanee olla kiistanalaisena Kekkonen ja Sorsa. Virolaisen 50 vuotta maan hallinnon sotkemisessa onneksi loppui lopulta luonnollisiin syihin.
Antti V. Luepa arvioni uudelleen Lipposesta. En olekaan arvostellut hänen pääministerikausiaan vaan hänen puhemieskauttaan. Tässä on suuri ero. Lipponen ei löytänyt itsestään eduskunnan puhemiestä vaan pääministerivaihde jäi loppuun saakka päälle. Mielestäni Lipponen pilasi erinomaiset pääministerikautensa umpisurkeaan puhemieskauteen.
Mitä tulee luetteloosi erinomaisista pääministereistä ja valtiomiehistä, sanoisin näin, että Kalevi Sorsa ja Mauno Koivisto eivät olleet mitään suuria valtiomiehiä. Koiviston presidenttikausi oli onneton, Koivisto ei suostu edes keskustelemaan presidenttikaudestaan. Tällä hetkellä Koiviston kausi on suljettu keskustelulta. Koivisto oli historian jakajan linjalla 1990. Koivisto valitsi väärin. Hän kuvitteli, että Neuvostoliitto kestäisi ikuisesti ja Liettua sai jäädä.
Jan Rossi: “Eli mielestäsi kv. yhteisön ei olisi pitänyt tehdä mitään kun YK:n päätöslauselmaa ei saatu?”
Oletko edes viitsinyt lukea kirjoittamaani tekstiä? Siinä ei ole mitään sellaista mikä tekisi tuollaisen tulkinnan mahdolliseksi. Toistan edelleen, (vaikka taidan jo tietää ettei se mene perille) että en ole ottanut kantaa asian moraaliseen oikeutukseen vaan sen juridiseen puoleen. Kv. oikeudestahan olemme keskustelleet. Pommituksille ei saatu YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää etkä voi sitä mitenkään kiistää.
“YK olisi antanut päätöslauselman Kosovosta, jos päätöslauselmaa ei olisi vastustettu turvallisuusneuvostossa.” Eli jos oltaisiin yhtämieltä ei oltaisi erimieltä.
Uusi Yle-gallup kertoo korutonta kieltään, Keskustan johot on jopa n 4 %, Kokoomus on hyytynyt helmikuusta, sossujen alamäki jatkuu, mutta ovat edellä Kokoomusta.
“Taloustutkimuksen Yle Uutisille tällä viikolla tekemän puolueiden kannatusarvion mukaan keskustaa äänestäisi nyt 24,7 prosenttia. SDP:tä tukee 21,3 ja kokoomusta 20,4 prosenttia. Viimeiset haastattelut kannatusmittausta varten tehtiin torstaina.YLE”
Viimeisimmät mittaukset joita pitkään odotettiinkin vahvistaa nyt sitä tunnelmaa, että pääministeriratkaisussa mukana on Vanhanen vs. Heinäluoma. Kokoomuksen noste loppui todennäköisesti siihen ettei odotettua ilmoitusta Niinistön nostamisesta pääministeriehdokkaaksi tullut vaikka siitä vahvasti huhuttiin. Sunnuntaina aion äänestää keskustaa ettei vasemmistolaista pääministeriä tähän maahan tule vasemmistolaisen presidentin lisäksi!
Rossille ja Peräkamari Paavolle – Voin perustella listani kohta kohdalta ja herrat voivat myös laatia omat vastaavansa perusteluineen, jos omani ei kelpaa:
Kekkonen – Onnistui raivaamaan Suomelle (siihen asti) ennen näkemättömän laajat yhteydet länteen ja pitämään ne myös kulkukelpoisina vaikeina vuosikymmeninä. UKK huolehti hyvin Suomen talouden eduista.
Koivisto – Hoiti ulkopolitiikkaa (erityisesti suhteet USA:an ja Neuvostoliittoon, mikä näkyi mm. isä Bushin ja Gorban huipputapaamisessa Helsingissä) erinomaisen hyvin ja länsimaisti Suomen poliittisen kulttuurin. Koiviston kauden kunniakas sinetti oli Suomen hakeutuminen EU:n jäseneksi.
Ahtisaari – Arvostetuin presidenttimme maailmalla, uuden avoimemman ajan airut. Ahtisaaren johdolla otettiin pesäeroa kylmän sodan traumoihin. Maran onnistuneet sovittelutehtävät ja aktiivinen ote ulkopolitiikassa nostivat Suomen nauttimaa kansainvälistä arvonantoa.
Virolainen – Suomen politiikan tervaskanto, toimi (kuten hyvin tiedetään) kaikissa valtakunnan keskeisimmissä poliittisissa tehtävissä presidenttiyttä lukuunottamatta. Virolaisen hallitus toteutti vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta monia ihan hyödyllisiä uudistuksia, kuten peruskoulu-uudistuksen käynnistämisen ja kehitysaluelainsäädännön sekä asuntotuotantoa helpottavia ratkaisuja asuntopolitiikassa.
Sorsa – Konsensuksen ja Suomen nousun takuumies. Sorsan hallitusten ansiot Suomen talouden tervehdyttämisessä ja yhteiskunnan modernisoimisessa olivat merkittävät. Sorsan kokoon kyhäämä palkankavennusohjelma (jonka SAK tyrmäsi säälittä) olisi säästänyt meidät paljolta harmilta 90-luvulla.
Lipponen – Yksi aikansa arvostetuimmista eurooppalaisista pääministereistä Jean-Claude Junckerin, Wim Kokin ja Guy Verhofstadtin ohella. Suomen ensimmäinen EU-pjkausi oli niin onnistunut kuin oli pitkälti Lipposen ansiosta. Sai myös ehostettua lama-Suomen talouden eurokuntoon.
Aho – Talouden syöksykierteen katkaisija. Laittoi itsensä likoon koko sielullaan taivutellessaan vastahakoista puoluettaan EU-jäsenyyden taakse.
no – jos jatkan Aho kaikkien aikojen ensimäinen ja – ehkä viimeinen populisti – ei ainuttakaan oikeaa ajatusta hyvinvoinnista! Eikä ainuttakaan ajatusta tavallisen ihmisen hyvinvisntia! Siitä se “hyvinvointi” alkoi! Aholla se kyllä jatkuu! Hyvä KEPU!
Antti V. – Mitäpä saatiin Kekkoselta kaiken tämän länsisuhteiden yms. mukana? Saimme tämän suomettumisen, yhden totuuden politiikan ja täydellisen kykenemättömyyden kyseenalaistaa metodeja hänen valtakaudellaan. Ulkopolitiikasta tuli tabu, josta ei saanut puhua. Kysynpä, että olisiko Kekkonen sallinut avoimen Internetin ja avoimen keskustelun kaudellaan ulkopolitiikasta? Miten Kekkonen olisi suhtautunut tälläiseen avoimeen blogiin kaudellaan? Veikkaisin, että sensuuri olisi iskenyt kovalla kädella vaikkapa tähän Setä Arkadiankin blogiin.
Urho Kekkonen ei sietänyt arvostelua ulkopolitiikastaan. Hänen politiikkansa suometti Suomen. Kekkosen politiikka amputoi Suomen henkisen selkärangan, teki Suomesta impotenttisen yhteiskunnan kykenemättömään keskusteluun. Kekkonen johdatti “totuudellaan” Suomen henkiseen apatiaan, jota Sorsa ja Koivisto ruokkivat kausillaan. Kalevi Sorsa ja Mauno Koivisto eivät olleet 1970-luvulla mitään Vaclav Haveleita tai Lech Walesoita, jotka uskalsivat kyseenalaistaa vallinnutta järjestelmää. He olivat osa sitä. Valitettavasti Sorsan henkinen perintö elää vieläkin Suomessa.
Mitä tulee presidentti Ahtisaareen, hän oli yksi Suomen historian parhaista presidenteistä. Pidän Ahtisaarta vapauden esitaistelijana. Sitä hän on edelleen. Martti Ahtisaari ansaitsee paikkansa Suomen historiassa.
Listani valtiomiestason suomalaisistapoliitikoista on sangen lyhyt: Risto Ryti, Väinö Tanner, Urho Kekkonen ja Paavo Lipponen. Joku voi tässä kohdin ihmetellä, miksi Lipponen sopii kuviooni, mutta ei esim. Ahtisaari. Yksinkertainen selitykseni on, että:
- Lipponen ajoi meidät EU:n ytimiin eli irrotti meidät Venäjän pelosta (tai ainakin olisi pitänyt irrottaa, kun sitä pelkoa tuntuu joissain olevan vielä kosolti jäljellä);
- Ahtisaari on erinomainen kv. diplomaatti ja suuri hyväntekijä globaalisti, muttei silti suuri valtiomies arvioitaessa hänen toimintaansa pelkästään suomalaisesta perspektiivistä.
Rytin, Tannerin ja Kekkosen suuret palvelukset kansallemme jokainen voi lukea historiankirjoista. Myönnän kyllä, että Kekkonen, mielestäni liian pitkän valtakautensa aikani, toimi välillä ja varsinkin sisäpolitiikassa niin, ettei se ollut eduksi valtiomiesmäisyydelle eikä ainakaan liike-elämämme sopeutumiselle markkinatalouteen, mutta Kekkosen saavutukset ylittävät kuitenkin kirkkaasti hänen politiikkansa miiinuspuolet.
Hyvä Jouni Pulli – Itse en koskaan ole ymmärtänyt Urho Kekkosen kautta. Mielestäni se oli miinusmerkkinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Kekkosen kaudella tapahtui paljon negatiivisia asioita Suomen kannalta. Nostat valtiomiessarjaan Rytin ja Kekkosen. Miten tämä voi olla mahdollista sillä sotasyyllisyyskysymyksessä Kekkonen Paasikiven 3. hallituksen oikeusministerinä oli juuri valmistelemassa lakia sotasyyllisyydestä Rytiä vastaan? Onko tämä mielestäsi valtiomiesteko?
Nostaisin toiseksi käsittämättömäksi asiaksi tässä esille Kekkosen poikkeuslakivalinnan 1973. Miten se on selitettävissä sillä Suomi ei elänyt tuolloin poikkeusaikoja, mutta silti Kekkonen otti itselleen poikkeuslailla oikeuden jatkaa presidenttinä. Kolmantena asiana nostan esille ETYK-prosessin, joka oli kylmän sodan hyväksymiskokous Euroopassa. Vuonna 1975 Helsingissa hyväksyttiin Euroopan kahtiajako ja tätä jakoa Kekkonen oli ajamassa.
Neljäntenä asiana nostaisin esille 1978 presidentinvaalit. Tuolloin ei ollut mitenkään perusteltavissa, että v:sta 1956 presidenttinä ollut Kekkonen olisi vielä jatkanut virassaan, mutta näin kävi. Kekkonen olisi halunnut toimia presidenttinä v:een 1984.
Mielestäni Urho Kekkonen oli demokraattisen päätöksentekoprosessin vastustaja ja elinikäisen presidenttiyden kannattaja. Hän näki itsensä korvaamattomana henkilönä. Kekkosen hallitsemistavat olivat kyseenalaisia. Vei eikö noottikriisi 1961 ollutkaan sisäsyntyistä Honka-liittoa vastaan?
Urho Kekkosen elämäntyön arvostelijoille: Kääpiöt uskaltavat riekkua sen jälkeen, kun jättiläinen on kuollut.
Antti V:
”Sorsa – Konsensuksen ja Suomen nousun takuumies. Sorsan hallitusten ansiot Suomen talouden tervehdyttämisessä ja yhteiskunnan modernisoimisessa olivat merkittävät. Sorsan kokoon kyhäämä palkankavennusohjelma (jonka SAK tyrmäsi säälittä) olisi säästänyt meidät paljolta harmilta 90-luvulla. ”
Ottamatta kantaa valtiomiestuumailuun sinänsä oivallinen muistelo Antti V:ltä.
Ajatelkaapa SAK:n toimintaa tuolloin kun maa oli kulun partaalla. Mitä tekikään silloin paljon kehutun kolmikannan yksisilmäinen yksi kanta SAK, kun olisi pitänyt kantaa vastuuta maan tulevaisuudesta!!!!
Miten on toiminut SAK:n poliittinen siipi SDP?.
Muistanemme miten jyrkästi demarit torjuivat Ahon esittämän työreformin ja samoin sanakääntein muuten myös Vihriälän ns. globalisaatioraportin.
Demarit ovat toteuttaneet tuosta parjaamastaan työreformista seuraavat kohdat:
1.Velvollisuus aktiiviseen työnhakuun
2.Irtisanomisaikojen lyhennykset
3.Tuloveron kevennys
4.Kotitalousvähennys
5.Palveluyritysten alv:n alennus
Vain yleissitovuuden poisto ei ole toteutunut.
Vaaliretoriikka ja teot ovat räikeässä ristiriidassa.
“SDP/SAK-häjyjen” öykkäröinti ja pelottelu ei ole antanut paalupaikkaa vaalipäiväksi. “…ensin ne portaat särjettiin ja sitten vasta muuri, … Isoo Antti (Paavo) oli ensimmäinen ja Rannanjärvi oli toinen (Eero), Pukkilan Jaska se Kauhavalta (Lauri) oli kolmas samanmoinen…” On lohdullista että 1800-luvun lopun (häjyt) ja 1900-luvun alun (luokkayhteiskunta) tavat ja vastakkainasettelu ei toimi enää 2000-luvulla. Portaat ja muuri voisivat olla synonyymejä uskottavuudelle ja luottamukselle.
“Kalevi Sorsa ja Mauno Koivisto eivät olleet 1970-luvulla mitään Vaclav Haveleita tai Lech Walesoita, jotka uskalsivat kyseenalaistaa vallinnutta järjestelmää. He olivat osa sitä.”
Asia on täsmälleen päinvastoin. Kekkonen, Sorsa, Koivisto ja kumppanit eivät lähteneet ottamaan riskejä, koska he nimenomaan olivat järjestelmän ulkopuolella. Liian näkyvä protestointi olisi kiristänyt Suomen ja Neuvostoliiton välejä ja voinut johtaa pahimmassa tapauksessa jopa miehitykseen. Moni entisissä itäblokin maissa olisi kiittänyt kädet ristissä, jos heillä olisi ollut puoliakaan niistä vapauksista (markkinatalous, monipuoluejärjestelmä etc.), joita Suomella oli. Havel ja Walesa sen sijaan olivat mitä suurimmassa määrin osa ahdistavaa neuvostokoneistoa, eikä heillä ollut mitään muuta menetettävää kuin kahleensa. Ja muuten: Havel on suitsuttanut Rossin parjaaman ETYKin päätösasiakirjan (erityisesti sen ihmisoikeuspykälien) merkitystä rautaesiripun purkajana. Allekirjoittamalla sen NL tuli antaneeksi oikeutuksen Itä-Euroopan ns. Helsinki-ryhmille ryhtyä taistelemaan demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta. ETYKillä oli paljon merkittävämpi Euroopan kahtiajakoa murentava vaikutus kuin usein annetaan ymmärtää. Tietenkään ETYKille ei voi antaa yksin kunniaa kylmän sodan päättymisestä, mutta eräänlaisena käännekohtana parempaan sitä voi pitää.
Hyvä Jan Rossi, Kekkosen opportunistinen ja ehkä joidenkin mielestä jopa ajoittain tuuliviirimäinen suunnanmuutos politiikassa sekä mainitsemasi Ryti-episodi ovat kieltämättä totta. Kuten jo yllä totesin Kekkonen ansaitsee siis myös monta miinusta, plussia on kuitenkin näin jälkeenpäin arvioiden mielestäni enemmän.
Nuoret, käyttäkää äänioikeuttanne sunnuntaina!
Eduskuntavaaleissa arvioidaan toteutunutta politiikkaa ja määritetään suuntaa Suomen tulevaisuudelle. Uusimpien tutkimuksien mukaan nuorten äänestysaktiivisuus on laskussa. Tosiasiassa kuitenkin vain äänestämällä voimme vaikuttaa demokratian keinoin tuleviin päätöksiin. Vaalikampanjan aikana kaikki puolueet ovat mainostaneet olevansa nuorten asialla. Puheet – varsinkin vaalisellaiset ovat puheita – NYT TARVITRAAN TEKOJA!
Olin työni puolesta seuraamassa Punkaharjun lukiossa järjestettyä vaalipaneelia, johon oli lähetetty kutsut kaikille Etelä-Savon vaalipiirissä ehdokasasettelun tehneille puolueille. Nuorisovaaleihin (tulokset löytyvät osoitteesta http://www.valtikka.fi) liittyneen paneelin tarkoituksena oli nimenomaan innostaa nuoria mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Puolueiden edustajinina paikalle saapui valitettavasti vain kaksi ehdokasta: VIHREIDEN HELI JÄRVINEN KERIMÄELTÄ ja SDP:N ANNA-KRISTIINA MIKKONEN SAVONLINNASTA (Samassa teknisessä vaaliliitossa yhdessä Vasemmistoliiton kanssa).
Sunnuntaina äänestetään muiden muassa siitä, miten turvaamme mielenterveyspotilaiden laadukkaan kuntoutuksen, miten puolustamme vähemmistöjen oikeuksia, miten turvaamme ihmisarvoisen vanhustenhuollon ja millä konkreettisilla toimilla hidastamme ilmastonmuutosta.
Vaalipuheet on kuunneltu, nyt meillä nuorilla ja nuorilla aikuisilla on näytön paikka! Menkäämme sunnuntaina sankoin joukoin vaaliuurnille. Saamme juuri sellaiset kansanedustajat, jotka valitsemme.
Mikko Malinen,
Savonlinna
Sitoutumaton 30-vuotias intohimoisesti kalastusta harrastava
paluumuuttaja,
Medianomi (AMK),
vapaa toimittaja, yrittäjä
Espanjan pääutisten kärkiurheiluuutinen oli tänä aamuna Räikkösen voitto Australiassa. Taakse jäivät Nadalin tennisvoitto Intiassa ja Bacelonan neljä maalia la ligassa. Kun tämä valtava urheilusaavutus sattui vaalipäiväämme, miten se vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen?
Antti V. – Siis väitätkö tosissasi, että oli juuri Kekkosen idea ujuttaa ihmisoikeuspykälät ETYK:in? Käsittääkseni nämä ideat tulivat Yhdysvalloista. Mitä tulee Haveliin, taistellessaan 1970-luvulla kommunistista diktatuuria vastaan, Havel tarttui kaikkiin niihin henkireikiin, joita oli käytettävissä vapauden puolesta käydyssä taistelussa Tshekkoslovakissa.
Mitä Kekkonen tarjoisi vapauden puolesta käytyyn taisteluun? Kun Unkarissa tapahtui kansannousu 1956, Kekkonen ei huolinut yhtään unkarilaispakolaista Suomeen. Länteen pakeni yli 200 000 unkarilaista, Suomeen ei tullut yhtään. Oliko Suomi länsimaa tuolloin? Miksi Suomessa viljeltiin positiivista kuvaa Janos Kadarista, Unkarin isästä, vaikka Kadar oli diktaattori ja unkarilaisten orjuuttaja?
Mielestäni näistä ja muista Kekkosen ajan tapahtumista pitäisi käydä keskustelua. Ei Suomen toiminnasta Neuvostoliiton kanssa pidä vaieta.
“Mielestäni näistä ja muista Kekkosen ajan tapahtumista pitäisi käydä keskustelua.”
Käydään käydään, kunhan se ei ole tuollaista täysin käsittämätöntä jeesustelua, jossa kylmän sodan ajan päätöksiä tarkastellaan nykyajan moraalisista näkökohdista käsin. Mikä olisi ollut harjoitetun politiikan vaihtoehto? Olisiko Suomen pitänyt alkaa aukoa päätään ja tarjoutua vapaaehtoisesti NL:on jyräämäksi?
Miten niin kylmän sodan ajan päätöksiä tarkastellaan nykyajan moraalisista näkökohdista käsin? Kerropa miten on perusteltavissa sotasyyllisyysoikeudenkäynnin järjestäminen kun Stalin ei sellaista edes alunperin halunnut? Kerro miten on perusteltavissa yli 56 000 inkeriläisen pakkosiirto Neuvostoliittoon 1944-1945? Haluaisin muistuttaa, että Urho Kekkonen toimi Paasikiven 2. hallituksen oikeusministerinä kun päätöksiä inkeriläisten pakkosiirroista tehtiin. Mikä oli Kekkosen osuus pakkosiirroissa?
Jos seurataan logiikkaasi, silloin ETYK oli todella Euroopan kahtiajaon hyväksynyt kokous Helsingissä, jossa Kekkonen näytteli pääosaa. Eihän Kekkosella voinut olla sellaisia visioita, että Neuvostoliitto voisi joskus hajota ja kommunismi kadota. Vai oliko Kekkosella superkyvyt nähdä tulevaisuuteen? Tuskin, joten ETYK stabiloi Euroopan kahtiajaon ja Saksojen jakamisen, koska DDR hyväksyttiin Helsingissä ensimmäistä kertaa mukaan valtiona eurooppalaiseen yhteistyöhön. Kekkonen eli reaaliteettien mukaan. Eurooppa oli kahtiajaettu ja Suomi oli kahtiajaon hyväksymiseen tähdänneen prosessi alullepanija. Kekkonenhan ehdotti ETYK:in kaltaisen järjestelmän luomista 1969 Neuvostoliiton ehdotusten pohjalta.
Kuuluuko Tukiainenen edelleen SDP:n johtoon?
Miksi SDP hävisi vaalit? Kaksi toisistaan riippumatonta syytä. Ensiksikin SDP tuki Lipposesta lähtien yhteiskunnan polarisoitumista rikkaisiin ja köyhiin. Heinäluoman aikana asiassa harjoitettiin pelkkää sanahelinää: pari piirua ihmisen suuntaan (tämä taisi olla se kuuluisa mitätön köyhyyspaketti). Toinen vaalitappion syy oli idiooteille suunnattu vaalikampanja. Saimaan norpan tuonti mainoksen ruokapöytään oli harkitsemattomuudessaan ylivertainen. Kliimaksina Heinäluoman hökäisy suuressa vaalikeskustelussa ettei ole riittävästi perehtynyt Kivelän köyhyystutkimukseen. Heinäluoman SDP on unohtanut juurensa ja poliittisen perintönsä. Siitä on tullut sisäisesti maho ja vain talouskasvua rakyttävä kulkukoira.
Aivan, Sivistyksen Päivitys! Köyhät kyykkyyn ja meno jatkuu entistä pahempana, näyttää ennusmerkit. Siitä ei hyvää seuraa Suomelle eikä kellekään. Kun tarpeeksi venytetään köyhien sietokykyä, tehdään tilaa kommareille ja IKL:lle ja kansa repeää. Demarit on olleet poroporvareita koko sakki jo vuosikymmeniä; Lipponen ja kumppanit vain kärjistivät tilannetta samaan suuntaan.