Illan puheenjohtajatentti kanavallamme on takana. Jos siitä jotakin johtopäätöksen voisi vetää, poliittinen taistelu mainosmaailmassa on kovempaa kuin puheenjohtajien kesken.
Kovimman suukovun herättikin alussa jälleen SAK:n mainos, joka muuten on innostanut tämänkin palstan kommentoijia uuteen ennätykseen. Mielipiteitä näkyy kertyneen peräti yli sata. Saa nähdä, millaisen vaikutuksen tekee SAK:n paikkomainos -- täytyy sanoa, että lyhyessä ajassa järjestö rustasi tilalle ihan mainion tekeleen.
Mutta illan tentissä ei siis verisiä poliittisia irtopäitä lentänyt, vaikka vauhtia riittikin.
Itse en osaa ainakaan heti näin tentin jälkeen sanoa, kuka voitti, kuka hävisi. Kaikilla olin hetkensä ja Vesa Kallionpään ja Eeva Mikkosen vedolla myös pienempien puolueiden edustajat pääsivät hyvin ääneen.
Mutta kyllähän tämä Suomi on konsensus-maa: vaaleihin on puolitoista viikkoa, ennakkoäänestys on alkanut, mutta mitään kohtalokkaan suuria eroja puolueiden välille ei näytä siitä huolimatta syntyvän. Luulisi, että kovaa keskustelua syntyisi asiasta kuin asiasta -- mutta ei.
Paitsi siis mainoksista.
Työllistämisratkaisuista -- siis onko kyse tempputyöllistämisestä vai mistä -- sentään tuli ilmi, että kokoomus on oppositiossa.
Myös rypälepommien siunauksellisuudesta näytti jonkinlaista eroa syntyvän, mutta Afganistanin Isaf-operaatiosta liki kaikki olivat samaa mieltä. Sekin on tämän tentin jälkeen tunnustettava jälleen kerran: Natosta ei näytä saavan juuri minkäänlaista keskustelua aikaiseksi. Ja turhaahan se tietenkin on, kun tasavallan presidentti on ilmoittanut, että hänen kaudellaan Natoon ei mennä.
Ja ilmastonmuutos on muotiasia -- mutta eipä siihenkään kukaan millään tavalla hirttäytynyt.
Talouspolitiikassa puolueet toistelivat entisiä verokantojaan ja vihreiden kansalaispalkka-ajatukset tyrmättiin joka taholta.
Keskustelun päätteeksi puoluejohtajat yrittivät keksiä edes yhden keinon, jolla nukkuvat äänestäjät heräteltäisiin vaaliuurnille. Vaikealta tuntui. RKP:n Wallinin mielestä asiaa voisi auttaa, jos poliitikot osaisivat puhua selkokieltä (kumpaakahan kieltä Wallin tarkoittia?). Konkreettisin ehdotus oli Korhosella, joka ehdotti perehtymistä internetin käyttöön vaaleissa. Katainen innostui heti asiasta.
Ps.
Ennakkoäänestyksen 1. päivä on takana. Ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä kävi äänestämässä 172779 suomalaista, mikä on 4,23 prosenttia äänioikeutetuista. Se on enemmän kuin vuoden 2003 eduskuntavaaleissa ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä. Silloin ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä äänesti 127667 kansalaista, mikä on 3,12 prosenttia äänioikeutetuista. Saa sitten nähdä, mikä äänetysprosentiksi muuten tulee.
Ps 2
Tentit jatkuvat. Ensi viikolla MTV3:lle tulevat taas pääministeriehdokkaat parin tunnin loppurutistukseeen. Silloin on jo tosi kymyksessä, kun vaaleihin on enää muutama päivä. Ehkäpä siihen mennessä gallupeista selviää myös onko demarien alamäki jatkunut. Siihen asti puheenjohtajien toilailuja voisi seurata Huomenta Suomessa, jonka aamuissa paljastuvat mm. puheenjohtajien kokkaustaidot.
Antti V puhuu asiaa.
Samalla tavalla myös tämän päivän Kepussa ja SDP:n vasemmistosiivessä pitäisi tehdä ulko- ja turvallisuuspoliittiset arviot tämän päivän maailmaa peilaten. Tuppaa kun nuo peruslinjat ja käytetyt teesit paljastaa, että ajattelu pohjaa edelleen kylmän sodan maailmaan, jossa sanalla “puolueeton” saattoi olla jotakin merkitystä.
Sen ajan valittuja perusratkaisuja pidetään jumalallisessa itseisarvossa, eikä käsitetä että ne olivat aikaan ja maailmanpoliittiseen tilanteeseen sidottuja työkaluja Suomen turvallisuuden maksimoimiseksi. Nyt pitää päättää tämän maailman työkaluista ajassa.
Olen seurannut Jouni Pullin ja Jan Rossin sekä monien muidenkin sivistynyttä ja korkeatasoistakin debattia Suomen turvallisuuspolitiikasta. Nimenne tunnetaan jo monilla foorumeilla – kiitos internetin.
Aina kun luen sanan postmoderni- nyt Vaahtorannan käyttämänä – tuumin, että mitähän sillä tässä yhteydessä mahdetaankaan tarkoittaa.
Jos ajattelen tätä meneillään olevaa 12 vuoden jaksoa käänsin sen mielessäni suomeksi ”jälkipysähtyneisyys”. Sitä tuskin Vaahtoranta ansiokkaassa analyysissään tarkoitti.
Jotenkin tuntuu, että ainakin julkisuuteen pitää soida sävel ”koskaan et muuttua saa”, koska oletetaan ainakin vaalien alla että kansa siitä tykkää. Ei välttämättä kerrota avoimesti edes miten lähelle Natoa on jo menty.
Jopa Lipponen, jota pidin alkuun jonkinlaisena suunnan näyttäjänä ja visionäärinä, on sortunut vaalinalusvenkoiluun Natoasiassa.
Viimeisimmän Turun Sanomien kolumnissa hän antaa ymmärtää, että kepu olisi tärvännyt Kekkosen perinnön.
”Keskusta petti myös presidentinvaaleissa hylkäämällä Urho Kekkosen perinnön ja asettumalla tukemaan Naton jäsenyyttä haikailevaa Niinistöä. Valta on pääasia tässä menossa.”
Niinistö haikaili eurooppalaisemman Naton perään. Eurooppalainen siitä tulee vain EU-maiden jäsenyydellä.
Antti V – Jos suomettumisen kautta pitää tarkastella sen ajan tiedoilla ja luuloilla, silloin myös vuoden 1975 ETYK-prosessia on tarkasteltava sen ajan luuloilla ja peloilla. Mielestäni totuus ETYK:istä on kerrottava ihmisille. Kyseessä ei ollut mikään Neuvostoliiton alle laitettu miina, vaan Euroopan kahtiajaon hyväksynyt huippukokous, jossa pääosaa esitti presidentti Urho Kekkonen. ETYK oli se kehto, joka laillisti Neuvostoliiton sorron Itä-Euroopanssa ja tunnusti orjaleirivaltio DDR:än osaksi Eurooppaa. Tämä on totuus, jota ei pidä koskaan unohtaa. Tarkastelkaamme siis suomettumista sen ajan näkökulmilla. Jos Antti V:n näkemys on oikea, silloin Kekkosen ja Koiviston toimintatavat on hyväksyttävä sellaisenaan, eivätkä he tehneet mitään väärää toiminnassaan. Hehän olivatkin aina oikeassa, eikö niin Antti V.?
Selvitysmiehelle sanoisin näin, että onkohan Suomelle tullut Venäjän nousu 1990-luvun kanveesista täytenä yllätyksenä? Onko Suomi ajattelussaan arvioinut väärin Venäjän nousun takaisin suurvallaksi? Mielestäni Venäjän on nousu on tullut Suomelle täytenä yllätyksenä ja tämän takia Suomen turvallisuuteen pitäisikin kiinnittää entistäkin tarkempaa huomiota.
Mitä tulee muihin maihin, ainakin nämä Venäjän naapurit kiinnittävät turvallisuuteensa tarkempaa huomiota. Georgia haluaa Natoon, samoin Makedonia, Kroatia ja Albania. Ruotsikin haluaa lähentyä Natoa. Tänään selvisi, että Ruotsi ehdottaa Jas Gripeneitä Natolle ja samalla se aikoo osallistua Naton terrorismin vastaiseen harjoitukseen Välimerellä. Ruotsi aikoo myös panostaa puolustusyhteistyöhön NATO-maa Norjan kanssa. Missä menee Suomi? Voisiko joku kertoa?
Mikähän mahtoi olla Titselin perjantain kirjoituksessa niin hengestyttävää, pelottavaa ja inhokasta, että sensuurin kiimainen saksi sen leikkasi? Palstan yleiseen kirjoittamisen tasoon se sopi valolan loistavasti.
Jan Rossille voi ainakin sen kertoa, että Makedonia, Kroatia ja Albania eivät ole Venäjän naapureita. Matkaa Venäjän rajalle on 2000 – 3000 km ja valtioitakin on siinä välissä 3 – 4 kpl.
Kyllä Titselin kommentin on täytynyt pudota Setä Arkadian inhimillisen virheen tai luonteen heikkouden takia. Sensuurin kiimainen saksi ei ole siihen ulottunut, vaan palstanpitäjän hätäisyys poisti sen vahingossa sähköpostilistaltaan, mitä myös pahoittelee – Seta Arkadia.
Saat anteeksi. Sinä tuhma … hmmm.. poika?
Eilen entisten suurten puolueiden puheenjohtajat olivat hellyttävän yksimielisiä eduskuntavaalien ajankohdan siirtämisestä kesäkeliin. Nyt samalla voidaan kysyä olisiko 1+1+1+1=2? Neljät eri vaalit niputtettaisiin kahdeksi. Eu- ja presidentinvaali yhdessä ja kunnallis- ja eduskuntavaali yhdessä. Ensimmäisessä käsitellään puhtaasti ulkopolitiikkaa ja jälkimmäisessä puhtaasti sisäpolitiikkaa?
Masalta ajattelin kysyä, että mitä Suomi on tehnyt Georgian demokraattisten instituutioiden vahvistamiseksi ja maan lähentymiseksi länteen? Samalla haluaisin kysyä, että miksi Suomi ei omalla EU-puheenjohtajuuskaudellaan voimakkaasti tukenut Georgian presidenttiä Mihail Saakasvilin pyrkimyksiä lähentää Georgiaa EU:hun? Presidentti Halonen vieraili 2005 Georgiassa ja toivoi tuolloin, että Abhasian kriisi ratkaistaisiin rauhanomaisesti. Tämän jälkeen on ollut hiljaista Georgian ja Suomen välillä. Samaa ei voi sanoa Ruotsin ja Georgian välillä. Presidentti Saakasvili on vieraillut Ruotsissa, samoin pääministeri Persson vieraili Tbilisissa. USA:n presidentti Bush on vieraillut Georgiassa, mutta miksi presidentti Saakasvili ei ole vieraillut Suomessa? Mielestäni Suomenkin olisi pitänyt tukea Georgiaa voimakkaasti, koska Ruotsin lisäksi myös Baltian maat ovat tukeneet demokratisoituvaa Georgiaa.
Kun pääministeri Persson vieraili Georgiassa tammikuussa 2006, Ruotsin radio kysyi oheisen kysymyksen Perssonilta. Ruotsi haluaa rakentaa kumppanuutta Georgian ja Ukrainan kanssa, samoin mielestäni Suomenkin pitäisi tehdä, vai tekeekö Suomi sitä jo?
Swedish radio: Question to the Prime Minister. You have visited another revolutionary country, Ukraine, and both Presidents have been to Sweden and now you are here. Do you think that this can have any effect on the relationship between Russia and Sweden? Would it be seen as oppositional that the president just said that Sweden is supporting us, or do you think it does not matter?
I would be extremely surprised if it was something that was regarded as negative thing in Russia. Independent countries, with democratically elected leaderships, have the right to communicate, to cooperate and to build partnership. That goes for Sweden and Georgia, Sweden and Ukraine and hopefully for Sweden and Russia.
http://www.president.gov.ge/?l=E&m=0&sm=2&st=0&id=1372
Kiitokset Jan Rossi tuosta linkistä naapureiden yhteisen vision Vilnan konferenssiin ja muistakin linkeistä.
http://www.vilniusconference2006.lt/en/programa/vadovams/kalbes
Tuli mieleen laulun sanat: ”vaan yksi on joukosta poissa Sven Tuuvaa siellä ei näy…”
Hyvä Jan Rossi ja Selvitysmies, ei Suomikaan näytä sittenkään täysn loistaneen poissaolollaan Vilnan konferenssissa, sillä Suomen Pankin Bofitin johtaja Pekka Sutela mainitaan puhujien ja kommentoijien joukossa.
SAK:n vellihousujen itsesensuuri oli ylimitoitettua herrojen ja puolueen johdon pelkoa. Lisäksi itsesensuuri osoitti, miten vähän tahtotilaa eli “munaa” SAK:n johdosta voi löytyä esim. jäsentensä etujen ajamiseen.
Saisikos sen Titselin hyllytetyn perjantaipläjäyksen vielä luettavaksi?
Hyvä Jouni Pulli – Kiitos huomiosta. Kyllä näin on, mutta kovin vaatimaton on Suomen osallistuminen kuitenkin ottaen huomioon kuinka merkittävä tapahtuma oli kyseessä. Tämä helpottaa huomattavasti asiaa, sillä hyvä, että edes joku Suomesta oli mukana. Ruotsista oli mukana ainakin Carl Bildt ja Bosse Ringholm. Suomestakin olisi saanut olla mukana vähintään entinen pää- tai ulkoministeri tason edustus.
http://www.vilniusconference2006.lt/en/programa/organizacijoms/kalbes
Hvä Jan Rossi, huomautukseni ei luonnollisestikaan poista kysymyksesi oikeutusta eli voidaan edelleen kysyä, mistä johtui, että edustuksemme ko. konferenssissa oli hallitustasoa alempi vasrinkin kun huomioidaan, että konferenssi pidettiin yhdessä Itämeren maassa. Lehtomäki kävi kylläkin Liettuassa briifaamassa liettualaisia Suomen EU:n tulevan puheenjohtajuuskauden asioista ennen tuota konferenssia.
Hyvä Jouni Pulli – Ei poista, nousee vaan enemmän kysymyksiä siitä, että oliko Pekka Sutela kokouksessa Suomen edustajana vai Suomen pankin edustajana. Mielestäni on selvää, että Suomen olisi pitänyt olla korkealla edustuksella kokouksessa, koska muutkin olivat. Paikalla oli muun muassa Espanjan ja Belgian ulkoministerit. Ruotsista oli hyvänen aika entinen pääministeri ja silloisen hallituksen varapääministeri. Kyseessä oli Itämeren ja Mustan meren maiden konferenssi, joten olisi luullut, että kokous olisi kiinnostanut Suomea, sillä paikalla oli myös Yhdysvaltain varapresidentti Dick Chaney. Kertooko tämä osallistumattomuus jotakin Suomen ulkopoliittisen toiminnan olemattomuudesta ja yleisestä kiinnostattomuudesta Itämerta kohtaan? Mielestäni Suomen täysin turha valittaa Itämeren kohtaloa jos asiaa koskevat konfrenssit eivät kiinnosta.
Sanoisin edelleen, että tuossa tilaisuudessa Suomen olisi ollut hyvä lujittaa siteitä vaikkapa Mustan meren maihin, mutta eipä osattu hyödyntää tilaisuutta. Mielestäni Suomen olisi näyttäydyttävä vähintään kaikissa niissä tilaisuuksissa, jossa ovat mukana USA:n korkeimmat edustajat. Suomen edustus oli käsittämätön.
Jaahas. Demarit “uhraavat” nyt Juhani Luhtasen. Heinäluoma moittii tätä ja puhdistaa oikeusministeriä.
Aika halpa bluffi.
Kyse oli kuitenkin Leena Luhtasen kampanjasta.
Suomen ensimmäinen oikeusministeri, jolta ei vaadittu oikeudellista tutkintoa, Luhtanen. Ja heti kolisi maaliin. Näiden ministereiden puolisoiden tekemiset tuntuvat jotenkin niin kaukaisilta, olkoon Saarela tai Luhtanen. Poliitikkomammat vetäytyvät aina vastuustaan ja ovat kuin eivät tuntisikaan moisia puolisoitaan. Tai sitten nuhtelevat, että pojat on aina poikia. Missähän muussa maassa olisi näin paksunahkainen ja uppiniskainen suhtautuminen lähipiirin rötöstelyyn?
Arvoisa bloginpitäjä, olisiko hyvä tilaisuus tehdä seuraava kirjoitus Luhtasen tapauksesta? Ja siis alkaa ensimmäinen aiheeseen liittyvä asiallinen julkinen keskustelu. Sinänsä pidän Leena Luhtaseen kohdistuvaa julkisuutta valitettavana “sattumalta” juuri vaalien alla. Mutta kun se kerran on käynnissä, niin tilaisuutta voisi käyttää hyväksi ja siirtää keskustelua periaatteellisempaan ja oikeasti kansalaisen kannalta tärkeään suuntaan. Nimittäin pikkutöiden teettämiseen ja tekemiseen eli järkevään ja aktivoivaan kansalaistoimintaan.
Olen aina ihmetellyt, miksi esim. naapurin työtöntä nuorisoa on niin vaikeata työllistää esim. väliaikaisesti pihatöiden tekoon. Heidän ei kannata ottaa rahaa vastaan tukien menettämisen vuoksi ja toisaalta asiaan liittyvät paperityöt aiheuttavat oman vaivansa.
Jopa asiaa liippaavien virkamiesten toimesta on ehdotettu yskäisten ja mumisten jotakuinkin, että “tässä tilanteessa ei kannata mennä kaiken byrokratian kautta” tai että “yleisestihän näitä pieniä maksuja ajatellaan vain kuluina”.
Eikö siis voitaisi saattaa laki vastaamaan käytäntöä? Eli esim. tilapäiset ja ei-ammattilaisen tekemät alle tuhannen euron työt voisi maksaa verotta ja ilman tukien menettämisiä korkeintaan kerran vuodessa/maksava ja vastaanottava kansalainen. Tästä pitäisi tehdä ilmoitus jollekin viranomaiselle. Palkan määrä olisi täysin sovittavissa kahden täysipäisen kansalaisen kesken ilman liiton mutinoita. Lain kunnioitus ja rehelliset kansalaiset sekä erityisesti nuoret pikkurahan puutteessa olevat kansalaiset hyötyisivät.
Luhtasen tapaus ei siis sinänsä sopisi tähän kuvioon, sillä sehän oli kai ammattimaista yrityksen välineillä (?) tehtyä työtä ja siten selkeästi pimeää työtä.
Vähän provosoiden ja kieli poskella voisin todeta: Nyt ymmärrän miksi pikkutyön teettämiseen liittyvät ongelmat eivät ole olleet demaripolitikoiden mielestä korjausta vaativa ongelma.
Ihmetellä täytyy sitä, ettei maamme OIKEUSMINISTERINÄ toimiva henkilö ymmärrä tehdä oikeaa johtopäätöstä ja EROTA.
Sellainen päätös antaisi ministerille mahdollisuuden edes jotenkn säilyttää luottamustaan ja ennenkaikkea uskottavuuttaan. Suoraselkäisyys on valitettavan usein kortilla päättäjillämme.
Erkki Tuomioja kirjoittaa Vaahtorannan Hesarissa olleesta artikkelista kieli keskellä suut juuri mitään sanomatta ja päättää bloginsa:
”Samalla tavoin ennakoin seuraavankin selonteon syntyvän, vaikka painotusten keskipiste vähän siirtyisikin. Sanottakoon myös niin, että itse toivon sen siirtyvän vähän enemmän EU-puolustusta painottavaan suuntaan. ”
Jokin aika sitten TV:n pääuutislähetyksessä Haloselta kysyttiin EU:n turvatakuista. Hän sopersi vastaukseksi jotenkin, että eiköhän niitä ole kun on yhtenen valuuttakin. EU:n perustuslaillisessa sopimuksen luonnokseen Suomi nimenomaan halusi tähän rajoituksia poikkeuksen!
Tänään talvisodan päättymisen vuosipäivänä (13.3.07) Hesarissa Lipponen:
”EU ei voi sotilaallisessa mielessä korvata Natoa”.
Mahdollisesta Natoon liittymisestä hän käyttää lähes tulkoon Kataisen sanontoja siitä miten se vaatii laajaa poliittista yhteisymmärrystä.
Lipposen mukaan:
”Kysymys tiivistyy siihen, mitä edellytyksiä meillä on ylläpitää uskottavaa puolustusta itsenäisesti. Riittääkö oma puolustus, vai tarvitsemmeko yhteistyötä ja millaista se voisi olla”
Sotilailta, alan ammattilaisilta tähän on kyllä saatu jo vastauskin.
Halosen ja Tuomiojan toivotaan, toivotaan linjassa on selvä ero tähän Lipposen nykyiseen vaalinaluslinjaan.
Sehän on hieman vaihdellut vaalien läheisyydestä riippuen.
Niinistön eurooppalaisempikin Nato oli Lipposelle presidentinvaalien alla kauhistus.
Selontekemistä tarvittaisiin nyt aluksi demarien kesken.
Niin, Karlsson piirsi aikoinaan mainion oivalluksensa “kykypuolueen” varsinaisesta kyvystä, joka meni selkäleikkaukseen ja piirroksen lekuri totesi ongelmaksi, ettei selkärankaa löydy.
Mutta meillä Suomi -nimisessä paratiisissa ja lottovoittajien kotimaassa ei oppositio inahdakaan, koska elämme konsensuskusetuksessa ja näennäisdemokratiassa, piiri pyörii -maassa, jossa poliitikot jakavat toisilleen mulle-sulle -týyliin vuodesta toiseen.
Mikään ei muutu -olisi Ainstainin uusi oivallus, jos seuraisi menoa suloisessa Suomessamme.
Hyvä Selvitysmies, turvallisuuspolitiikkamme tuleva suunta näyttäisi nyt olevan vielä hämärän peitossa. Tuomioja antaa kommentissaan mielestäni varovaista tukea EU:n puolustuksen kehittämiselle; Lipponen taas puhuu mahdollisesta yhteistyöstä läntisten naapurien kanssa. Vanhanen puolestaan painottaa Nato-option vahvaa ylläpitoa ja EU:n puolustuspolitiikan vahvistamista. Kääriäisen mielestä EU kehittyy pikemmin kriisinhallinnan suntaan. Halonen ei paljoa ole asiasta pukahtanut. Eli melkoisessa pimennossa joudumme äänestämään.
Kaiken kaikkiaan poliitikot tuntuvat olevan siinä mielessä rehellisiä, että myöntävät, etteivät tiedä mikä tuleva linja tulee olemaan ennen kuin selvitykset on tehty. Mielestäni tästä voi tehdä ainakin sen johtopäätöksen, että muutoksia nykyiseen linjaan on tulossa.
Ulko- ja turvallisuuspoliittiset selonteot ovat kylläkin mielestäni menneen talven lumia. Kun maailma muuttuu pitäisi sen mukaan pystyä myös tarvittaessa muuttamaan turvallisuuspolitiikan linjoja niin, ettei tarvitse odottaa seuraavaa selontekoa. Käteväähän tämä selontekopolitiikka on siinä mielessä, ettei koskaan tarvitse antaa selkeitä vastauksia kun aina voi viitata edessä oleviin asiantuntijaselvityksiin.
J P tähän kommenttiisi on helppo yhtyä.
Nykymenosta nousee jotenkin mieleeni Lauri Viidalta:
“Ei välitetä annetaan mennä
ei maata kauniimmin yksikään satelliitti lennä.”
Hieno vaalitentti keskiviikkona ja osaavat toimittajat, KIITOS !
Jäi mielee; “poistukaa! ” eversti Nordbergille
mtv 3:n vaali-ihmisille
Täytyy ihmetellä kerta toisensa jälkeen miksi Keskustan voittaessa vaalit
yritetään etsiä mitä ihmeellisempiä epäolennaisia syitä voittoon, mutta jos
SDP tai Kopu voittaa, niin se tuntuu olevan kuin tottakai niin pitikin mennä.
Timo Haapala tässä yhtenä iltana jo valmiiksi spekuloi ja päivitteli esim. sitä, että miksei Heinäluoma haastanut Vanhasta. Mtv:n tentissä ei Vanhasen annettu edes vastata syytöksiin joita esim. lörpöttelijä Katainen esitti.
Ihmetellään, että miksi ei sitä tai tätä asiaa ole otettu esille. Saahan sitä ihmetellä, kun toimittajat suuressa viisaudessaan määräävät mistä puhutaan ja antavat oman mieltymyksensä mukaan aikaa puhujille.
Airi Kujala