Hallitus jatkaa, vaikka meinasi kehysriihestä syntyneen riitelyn jälkeen melkein kellahtaa. Kun riitelystä väsyneet, tuhkanharmaat kepuministerit nousivat tiistaina hissistä ryhmäkokoukseensa ripitettäväksi, illan uutislähetykseen ideoitiin nopeasti uusi otsikko: ”Kehysriihi sihisi hississä!” Pantiin kuitenkin otsikoksi, että hallitus meinasi kaatua. Se olikin lähempänä kuin kertaakaan aikaisemmin sitten Anneli Jäätteenmäen eron. Keskustaministereistä ainakin kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen, kuntaministeri Hannes Manninen ja kulttuuriministeri Tanja Karpela uhkasivat erollaan kyllästyneinä hallituksen toimintakulttuuriin ja erityisesti valtiovarainministeri Eero Heinäluoman tyyliin. Siksi keskiviikkona keskustan ja Heinäluoman välille tehty linnarauha tuntuu suorastaan koomiselta. Heinäluoma oli keskiviikkona keskustan eduskuntaryhmässä kaksi tuntia kuulusteltavana ja sen jälkeen pidetyssä tiedotustilaisuudessa kaikki ongelmat, riidan aiheet, vastenmielisyydet … Lue loppuun →

Suomalainen politiikan omatunto, ulkoministeri Erkki Tuomioja myy UPM-osakkeensa vastalauseena yhtiön jätti-irtisanomisille. “Olen omistanut jonkun verran UPM-Kymmenen osakkeita, joista tulen nyt luopumaan. Kun rajuja saneeraustoimia perustellaan osakkeenomistajien vaatimuksilla sijoitustensa suuremmasta tuotosta en halua omalla omistajuudellani olla tällaista yritystoimintaa tukemassa”, Tuomioja kirjoittaa nettisivuillaan. Niinpä tietenkin. Onko Tuomioja itse tyhmä, vai pitääkö hän kansalaisia tyhminä? Tuomiojalla on 6 558 UPM:n osaketta. UPM:n irtisanomisilmoitusten jälkeen niiden arvo on noussut noin 12 000 euroa. Potin kokonaisarvo on noin 130 000 euroa. Hyvä hetki myydä, niin varmaan tekevät muutkin osakekapitalistit. Ehkä Tuomiojan henkistä taakkaa helpottaisi vielä enemmän, jos hän tilittäisi voittonsa esimerkiksi Voikkaan tehtaan tulevien työttömien … Lue loppuun →

Vasemmistoliitto, josta jo edellinen kirjoitus, on mielenkiintoinen puolue. Kertakaikkiaan. Siimeksen erokuvio on tästä jälleen oivallinen näyte. Usein puolueiden puheenjohtajan vaihtumista leimaa peitelty katkeruus — tapahtuipa vaihto miten suunnitelmallisesti hyvänsä. Hupaisa esimerkki tästä on esimerkiksi Paavo Väyrynen. Värynen jäi vapaaehtoisesti syrjään keskustan johdosta 1990 ja antoi Porin puoluekokouksessa tukensa Esko Aholle. Tuskinpa kukaan on koskaan missään katunut niin paljon kuin Väyrynen tuota ratkaisuaan. Tiettävästi Väyrynen pitää sitä yhä sinä ainoana virheenään, johon hän elämässään on sortunut. No Väyrynen on kuitenkin jatkanut keskustassa ja äänestänyt keskustan ehdokkaita vaaleissakin, joskin todennäköisesti itseään. Toinen hyvä esimerkki on, kun kokoomuksen Ville Itälä joutui luopumaan puheenjohtajuudesta. … Lue loppuun →