Setä Arkadia

Nonniiin. On aika sanoa hyvästit tälle blogitouhulle: Setä Arkadia päättää raporttinsa tällä paikalla ennalta määräämättömäksi ajaksi.

Johan näitä tulikin jokunen vuosi nakuteltua. Kommenttejakin näkyy kertyneen vuosien varrella noin 65 000.

Kommentoijille erityiset kiitokset. Etenkin niille, jotka ovat johtaneet omalla panoksellaan siihen valaistuksen asteeseen, että kirjoittelu on viisasta lopettaa. Ja johan tässä alkoi toistaa itseäänkin.

Eli hellurei.

Setä A. toivottelee mukavata politiikan syksyä kaikille palstaa lukeneille. Törmäillään muilla areenoilla.

///Pieni päivitys sunnuntai-iltana:

Eipä lähtenyt sittenkään Olli Rehn (kesk.) keskustan, jo mutapainin mitat saavuttaneeseen presidenttiehdokaskisaan. Vielä viikolla keskustassa olitiin tietävinään, että Rehn olisi ollut jo kallellaan ehdokkuuden puolelle, mutta ei tuli lopulta vastaukseksi. Jos Anneli Jäätteenmäki (kesk.) vielä kieltäytyy, niin jäljellehän ei jää enää kuin Paavo Väyrynen (kesk.).

Ei mene keskustalla nyt putkeen…

Puheenjohtaja Mari Kiviniemikin (kesk.) on ehdokkuudesta jo niin moneen kertaan kieltäytynyt, että jos hän nyt pakon edestä joutuisi kisaan mukaan, tilanne olisi kaikkien kannalta kiusallinen. Kannattaisiko etsiä ehdokasta vaikka Hesarin avoimia työpaikkoja -osastolla -- jos puolueella olisi varaa vielä lehti-ilmoitukseen…

///

Palataanpa presidenttipeliin.

MTV3:n ensimmäinen presidenttigallup näki päivänvalon: siinä oli ensimmäisen kerran mahdollisuus katsastaa, miten viime viikolla kisaan ilmoittaunut Paavo Lipponen (sd.) pärjää gallupeita hallinneelle Sauli Niinistölle (kok.).

Tulos ei ollut Lipposen kannalta mairitteleva. Hänen kannatuksensa jäi alle oman puolueen gallupkannatuksen.

Se kertoi samaa kuin Iltalehden kysely viikonvaihteessa. Niinistö kulkee yhä omia teitään ylhäisessä yksinäisyydessä.

Kysymys kuitenkin kuuluu, muuttuuko tilanne, kun ehdokasasettelut selkiintyvät lopullisesti ja vaalikampanjat päsevät kunnolla käyntiin? Ollaanko vielä marraskuussa samassa asetelmassa? Joka tapauksessa Lipponen tuntuu lähtevän liikkelle hyvin, hyvin kaukaa takamatkalta.

Kolmen kärki on siis tämä:

1. Sauli Niinistö 51 %
2. Paavo Lipponen 12 %
3. Timo Soini 7 %

Toisella kierroksella Niinistön etumatka vain kasvaa. Lipposen hän löisi murskaprosentein 67-22. Soini kaatuisi luvuin 76-16. Toisaalta Lipponen kaataisi toisella kierroksella Soinin luvuin 54-29.

Lipposen ehdokkuus pelasti SDP:n ainakin siinä mielessä, että hän sentään olisi menossa toiselle kierrokselle ja Soini jäisi rannalle. Silti SDP:ssäkin varmaan tutkitaan myös omien mielialoja, sillä kyselyn mukaan SDP:n äänestäjistä 36 % kannattaa Niinistöä -- Lipposta vain pari prosenttiyksikköä enemmän eli 38 %. Sellaista jälkeä saattaa syntyä, kun vastakkain ovat oikeistodemari ja työväen presidentiksi naamioitunut kokoomuslainen.

Ja mitä lienee Lipponen miettinyt, kun Erkki Tuomioja (sd.) vinoili dementian tasosta, kun HS:n toimittaja kyseli alkuviikosta, voisiko Tuomiojakin muuttaa aikaisemmat kielteiset ehdokkuuskantansa Lipposen lailla. Toverit on kivoja!

Soinin kannatus jäi puolestaan jälleen yllättävän alas. Tällä kertaa se on 7 prosenttia. Se on myös sopivan pieni: Soini voi lähteä kisaan mukaan eikä tarvitse pelätä, että tulee valituksi.

Joka tapauksessa siitä voisi lyödä vetoa, että toinen kierros tulee joka tapauksessa.

Tästä tämä vasta alkaa.

x x x x x x x

Niin outoa kuin se onkin, politiikan penkkiurheilijan kannalta mielenkiintoisin (pienois)näytelmä presidenttikisassa on taas kerran siirtymässä keskustan sisälle -- olipa puolueen ehdokkaalla menestymisen mahdollisuuksia tai ei. Riitelyn jytke on jo lupaavaa.

Anneli Jäättenmäkeä (kesk.) kaivataan peliin mukaan, jotta hänen ja Paavo Lipposen välillä nähtäisiin uusintaottelu vuoden 2003 eduskuntavaalien tyyliin. Se olisi psykologinen thrilleri vailla vertaa. Kuuleman mukaan Jäätteenmäki pohtiikin ehdokkuutta vakavasti, mistä kertoo sekin, ettei hän ole vielä kieltäytynyt. Lipposen naamavärkki olisi hauska nähdä, jos Jäätteenmäki astelisi samaan kehään… Tosin MTV3:n kyselyssä Jäätteenmäen kannatus on kaksi prosenttia. Sillä ei herran huonetta rakenneta.

Katseet keskustassa kääntyvät nyt pakosta EU:n talouskomissaarin Olli Rehnin (kesk.) suuntaan. Vielä eduskuntavaalien jälkeen Rehn oli keskustan kentällä kirosana ja vaalitappion syy, mutta Lipposen ehdokkuus on muuttanut myös Rehnin lähtökohtia. Tiettävästi Rehn on itsekin kääntymässä ehdokkuuden kannalle ja almanakkoja tutkitaan jo siihen malliin, miten kampanja komissaarin kiireisiin saataisiin sopimaan. Puoluejohdolle Rehn on toiveuni.

Entäs Paavo, Väyrynen siis?

Väyrynen on uhonnut, että hän voittaa koko vaalit ja keskustasta tulee samalla suurin puolue. No: MTV3:n gallupissa Väyrysen kannatus oli tasaluku: 1 %. Onpahan ainakin kirimisen varaa.

Maakunnissa huhutaan, että jos Väyrynen ei pääse keskustan ehdokkaaksi, hän lähtee ehdokkaaksi omalta listaltaan. Se vaatisi 20 000 kannattajakorttia, mutta niiden kerääminen ei olisi temppu eikä mikään esimerkiksi ex-puoluesihteeri Jarmo “Kelmi” Korhoselle (kesk.).

Mutta outoa se olisi.

Väyrynen on sentään keskustan kunniapuheenjohtaja.

Ps 1.

Ex-puoluesihteeri Korhosta ei olekaan julkisuudessa hetkeen näkynyt. Nyt hän uhkailee puoluettaan oikeustoimilla, ellei hän saa vaatimiaan ylityökorvauksia. Kyseessä olisi puolueen historiassa ensimmäinen kerta, kun puoluesihteeri laskuttaa “ylitöistä”.

Ps 2.

Väyrysen tuorein esitys on, että Suomi luopuisi euroista ja siirtyisi kruunuihin. Jassoo. Onneksi ei rupliin kuitenkaan…

Tuli käytyä valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) tiedotustilaisuudessa, jossa hän kertoi Suomen ja Kreikan päässeen sopuun Suomen vaatimista lainavakuuksista.

Kun kauniisti ajattelee, kyseessä voisi olla päätepiste SDP:n vaalilupaukselle, että Suomi ei osallistu EU:n uusiin kriisijärjestelyihin ERVV:n kautta, ellei se saa kunnon vakuuksia. Vaatimus kirjattiin myös SDP:n ja kokoomuksen yhteiseen paperiin hallitusneuvottelujen alussa.

Eli nyt on sopu saatu.

Idea on kuulemma se, että Kreikan valtio tallettaa Suomeen riihikuivaa rahaa, jonka Suomi suuressa viisaudessaan sijoittaa tuottavasti. Alussa summa on vastuita pienempi, mutta siitä se Suomen pomminvarmalla sijoitusviisaudella kasvaa sinapinsiemenen lailla ja Suomella ei sen jälkeen murheita lain! Tarkoitus on sijoittaa rahat siis riskittömästi, mutta tuottavasti. Siinä onkin haastetta nykyisessä maailmantaloudessa… No, ehkä rahoja ei hassata Outokummun osakkeisiin, vaan kolmen A:n valtion lainapapereihin -- mikäli sellaisia maita ja papereita jatkossa löytyy.

Muutama kysymys on kuitenkin auki:

1. Edes Suomen vastuiden kokonaisummaa Kreikan takakauksissa ei tiedetä vielä. On puhuttu 1,4 miljardista, mutta se voi olla kaksi kertaa enemmänkin. Mutta ilmeisesti Suomen ja Kreikan sovussa lähtökohta on ollut se, että summa olisi noin 2 miljardia ja Kreikka sijoittaisi Suomeen miljardin. Jos näin, tilanne olisi parempi kuin odotettiin, arvioi ainakin Varman sijoitusjohtaja Risto Murto tuoreeltaan.

2. Silti mitään summia tai yksityiskohtia Urpilaisen mainostamasta sovusta ei ole tiedetä, koska pohjaluvut eivät ole tiedossa. Yllipäätään mitään yksityiskohtia ei tiedetä, ei edes aikatauluja. Outoa.

3. Sopu vaatii euromaiden yksimielisen tuen. Niiden kannoista ei ole tietoa, vaan ne nähdäään nyt, sanoo Urpilainen. Seuraavat viikot näyttävät, miten ne Suomen ja Kreikan sopuun suhtautuvat. Kuuleman mukaan Suomella on kuitenkin ollut valtakirja muilta euromailta neuvotteluihin. Silti nyt odotetaan, vaatiko joku muu samaa.

Mutta sellainen tiedotustilaisuus. Kysymyksiä heräsi enemmän kuin vastauksia.

Keskustan Mauri Pekkarinen lupasi alkukesästä, että hän vetää elämänsä ensimmäiset kossukännit, jos Suomi saa uuden hallituksen myötä tiukemmat EU-tukilinjaukset kuin edellishallitus. Kannattaa tarkkailla Pekkarista: jos hän seilaa katuja laidasta laitaan pöllö-öljyissään kuin Turmiolan Tommi ja oksentelee nutulleen, Urpilainen ja hallitus ovat vedon voittaneet.

Mutta katsotaan nyt.

Info järjestettiin klo 16. Se tarkoittaa sitä, että asiantuntijat pääsevät sopimuksen kimppuun vasta huomenna. Parranpärinää on luvassa.

Yksi kysymys kuuluu: kuinka paljon tämä Suomen omintakeinen -- muissa euromaissa koko vakuuksista ei edes puhuta -- on vienyt Suomen poliittista pääomaa EU:ssa? Voi olla, että EU:n agendalle tulee jatkossa Suomelle ehkä tärkeämpiäkin asioita, kuten rakenne- ja maataloustuet. Menivätkö pelimerkit tähän kotimaiseen politiiikkaan tarkoitettuun jaanaamiseen?

Ps 1.

Urpilaisesta tuli mieleen, että hän on vaatinut tomerasti toveri Eero Heinäluoman (sd.) ja SAK:n tuella tupo-järjestelmän palauttamista. Mikäpä siinä. Kannattaa kuitenkin panna merkille, että SAK:n edustajia alkaa olla Urpilaisen esikunnassa enemmän kuin SAK:n pääkonttorissa Hakaniemessä. SAK:n valtuuston pj. Tuire Santamäki-Vuori, JHL:n pj., nousi Urpilaisen valtiosihteeriksi ja muutenkin VM:ssä SAK:laisten päät kolkkaavat toisiinsa. Hupaisaa katsoa, kun muistaa, miten Urpilainen touhotti puheenjohtajauransa alkuvaiheessa irtiottoa ay-liikkeestä…

Ps 2.

Jos Kataisen esikunnassa kaikki tulisivat Etelärannasta, mahtaisi huuto nousta… Jussi Mustonen valtiosihteeriksi jne? Mutta jos tupot nousevat jaloilleen, kolmikannasta on turha puhua. Eiköhän se ole jatkossa kaksikanta, kun VM=SAK.

Nyt se sitten alkoi. Siis kunnon pressapeli, ellei hänen korkeutensa Paavo I Lipponen (sd.) huomenna ilmoita, että aprillia.

Mutta kun Lipponen, 70, siis lähtee mukaan, tulee presidenttikisaan kunnon vauhtia. Toimittajan unelma on nähdä tenteissä kaksi äreää ukkoa -- Lipponen ja Sauli Niinistö (kok.) -- joiden myötä keskustelu alkaa nousta sille tasolle, jonne se kuuluukin. Samalla saadaan katetta sille, että presidentiksi nousisi ehkä arvojohtaja, jolla olisi kanttia sanoakin maan asioista jotakin, toisin kuin viran nykyisella haltijalla Tarja Halosella.

Tilanne luo myös mainiota vastapainoa Suomen nykyiselle poliittiselle johdolle, joka on kovin, kovin nuorissa käsissä.

Joka tapauksessa presidentinvaalitaistelu näyttää jo nyt aivan toiselta kuin eilen.

Tuleekohan “junttivaalit”, kuten Lipponen luonnehti eduskuntavaaleja?

SDP listaa ehdokkaitaan alkuviikosta. Puhemies Eero Heinäluoman (sd.) kantaa odotetaan yhä, mutta muuten SDP:n taivaanääreen ulottuva ehdokaslista alkaa onneksi haipua omaan naurettavaan mahdottomuuteensa. Kaikenmaailman tuulahaataisia, herrasiunakkoon, on ilmoittaunut jo ehdokkaaksi pyrkivänsä. Suuruudenhulluudella ei ole mitään rajoja. Esivaalin SDP joutuu kuitenkin järjestämään ja siihen on Lipposenkin tyydyttävä. Ja onhan siellä toinenkin Kuopion mies eli Lasse Lehtinen (sd.), ellei luopumisilmoituksia ala rapista.

Mikä sitten käänsi Lipposen pään? Sitä voinee arvailla. Tähän saakka hän on ironisesti naureskellut koko instituutiolle ja kieltänyt ehdottomasti edes nimensä mainitsemista sen presidenttiehdokkaiden joukossa. Oisiko siellä Töölön kulmilla tullut aika pitkäksi lapsille makaronilaatikkoa lämmitellessä?

Todennäköisesti taustalla on puheenjohtaja Jutta Urpilaisen (sd.) suostuttelu.

Kaksi vuotta sitten Lipponen pyrki -- väliin Urpilaisen aivan fyysiselläkin tuella EU:n presidentiksi. Sen saattoi jo silloin arvata, että siitä projektista ei mitään tule, vaikka Lipposella oli hallituksenkin tuki takanaan.

Homman kariuduttua Lipponen lupasi MTV3:n Matti Maunun haastattelussa, että “uusia yllätyksiä ei tule”.

- Minulle tämä oli jonkinlainen Indiana Jones last crusade -- en haaveile enää uusista tällaisista retkistä, Lipponen totesi.

Nyt tulee kuitenkin tällainen retki.

Samalla päästään arpomaan asioita, joihin Lipponen saa varautua vastaamaan heti tai myöhemmin. Hupaisa nähdä, kestääkö Lipposen hermot toimittajia paremmin kuin pääministerikaudella tai puhemiehenä? Listalle tulee ainakin Nord Stream -öljyputkikonsultin tehtävät, rooli Yhdysvaltain juoksupoikana (wikileaks-vuodot) so what -kommentteineen, eduskunnan taannoinen varainkäyttö ja Lipposen Nato-kanta, joka on pakannut muuttumaan suhdanteiden ja vaalien mukaan positiivisesta negatiiviseen (2006 presidentinvaalit).

Mutta hauskaa tästä tulee!

Nyt odotetaan siis jatkoa ja sitä mitä muut tekevät.

Surkeimmassa asemassa on kepu, joka riitelee jo täyttä häkää, kuten sillä tapana on. Todellisuudentajunsa (taas) menettänyt Paavo Väyrynen (kesk.) kiertää maata kuin viitapiru ja haukkuu puoluejohtoa, joka ei halua Väyrystä ehdokkaaksi. Kaiken lisäksi konkurssikypsän puolueen kassa ammottaa tyhjyyttään.

Jos saisi kepulle nyt yhden toivomuksen esittää, niin se olisi tämä: pankaa ehdokkaaksi EU-edustaja Anneli Jäättenmäki (kesk.). Vuoden 2003 Irak-gate -vaaleista olisi hauska nähdä uusintanäytös, kun Lipponen ja Jäätteenmäki ottaisivat yhteen, kuka se veikään Suomen Yhdysvaltain johtamaan sotakoalitioon…

Muista puolueista ei tämän enempää.

Ps 1.

Lipponen ja Niinistö olisivat oiva pari ehdokkaina siinäkin mielessä, että herrat kahdestaan veivät Suomen Euroopan talous- ja rahaliiton jäseneksi -- eikä siinä kansanäänestyksiä tai muita turhuuksia vaivauduttu järjestämään. Nyt kun Euro ja Eurooppa korisevat ja EKP häärää markkinoilla ja edistää EU:n liittovaltiokehitystä ilman että poliitikoilla on sanan sijaa koko asiaan, herrojen näkemyksiä on hyvä kuunnella.

Ps 2.

Tämäkin on puolestaan ironista. Lipposta on pidetty muutamia kokoomuslaisiakin oikealla olevana oikeistodemarina. Samaan aikaan Niinistö on liikkunut ajatellussaan kohti vasemmistolaisempia suuntia. Asiat heittävät hauskasti häränpyllyä.

Ps 3.

TEM:n kansliapäällikkö Erkki “Leuka” Virtanen kävi MTV3:n uutisissa tiistaina sanomassa, että hallituksen pitäisi aloittaa saman tien 9 miljardin leikkauslistan laatiminen, koska muuten ottaa ohrakyrsä. Mallin voi hakea hänen mukaansa suoraan Raimo Sailaksen ja hänen leikkauslistasta 90-luvun puolivälistä. Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen mukaan 2,5 miljardin sopeuttamistavoite riittää. Niinköhän riittää? Jos Urpilaisen linja on hallituksen lopullinen linja, niin sitten kannattaisi Urpilaisen haukkua myös Virtasen talousopit -- mutta siihen ei taida hallituksessa riittää sen paremmin pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) kuin Urpilaisenkaan pokka. Mitäpä jos Virtanen puhuu asiaa?

Aulis ym! I`m back!

Tässä ensimmäisiä pyryjä ja talvirenkaiden vaihtoa odotellessa voinee tehdä pikapäivityksen tällekin palstalle elonmerkkien osoittamiseksi.

Oslon traagisten tapahtumien perusteeella voi ainakin todeta yhden asian: suomalainen keskustelukulttuuri ei ole mihinkään muuttunut. Kun pitää keskustella vihakeskustelusta, niin sitten keskustellaan kanssa vihakeskustelusta, eikä keskustelulla keskustelusta ole mitään äärilaitaa, syyllistämisen noidankehä alkaa kiertää ja irtopisteitä kerätään. Kaikki mukaan!

Ensinnäkin. Oslon verilöyly oli ihmisjärjelle käsittämätön, hulluudenkin tuolla puolella oleva ilmestyskirjamainen tapahtuma, jota ei kuunaan kukaan olisi halunnut tapahtuvan.

Siitä lienee syytäkin keskustella, ettei tapahtuma koskaan toistuisi -- ei Norjassa eikä meillä.

Mutta kun tuo kotimainen vihakeskustelu jatkuu jatkumistaan, alkaa syntyä vaikutelma, että pääasiassa suomalaiset ovat jotenkin vastuussa päästään vialla olevan, Napoleon-kompleksesta kärsineen norjalaisen psykopaatin hirmutöistä.

Ei kait sentään.

Suomessa asia on myös politisoitu niin populistisella tavalla, että saapi sanoa: huhhuh. Mauttomuus näkyy.

Puhemies Eero Heinäluoma (sd.) kävi tiistaiaamuna MTV3:n Huomenta Suomessa valamassa öljyä keskustelun laineille niin nätisti kuin osasi. Puoluesihteeri Mikael Jungner (sd.) on esittänyt hallintovaliokunnan puheenjohtajan Jussi Halla-ahon (pers.) sivuun siirtämistä. Heinäluoma näki sinänsä nyt käytävän keskustelun tarpeellisena, ja muistutti, että kansanedustajien pitää käyttäytyä asiallisesti sekä suhteessa toisiinsa että muihin ihmisiin.

- Kansalaisten kannattaisi myös lukea perustuslaki uudelleen, sen mukaanhan kansanedustajan pitää käyttäytyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toisia henkilöitä, Heinäluoma sanoo.

Siinäpä se. Kannattaa muistaa kaikkien.

Mutta näitä poliittisia teloitustuomiota jaellessa kannattaa muistaa myös se, että Norjassa asialla oli hullu. Hullut tekevät hullun töitä.

Ketä lienee palvelee, että syyllisiä etsitään omin voimin Suomesta? Kauhajoen koulusurmien aikaan norjalaiset totesivat, että tuollaista voi sattua vain Suomessa.

Oltakoon Halla-ahosta mitä mieltä tahansa -- ja lieneepä syytä ollakin -- mutta siitä huuolimatta SDP:n asia ei ole tehdä päätöksiä muiden puolueiden puolesta. Samaa mieltä olivat SDP:n hallintovaliokuntaedustajat keskiviikon Iltalehdessä. Ehkä SDP:n puoluesihteerin kannattaa loppulomalla käydä uimassa kylmässä vedessä: se rauhoittaa kummasti ja siinä kotimaisen pikatoverituomioistuimen ukkotuomarin rooli alkaa unohtua.

Toivottavasti keskustelu laantuu kun yötkin kylmenevät. Vastakkainasettelu lisää vastakkainasettelua.

x x x x

Sen sijaan voi keskustelun siirtää presidentinvaaleihin. Ruvetaan pressahommiin!

Paavo Väyrynen (kesk.) kiertää kenttää jo kuin sähköjänis. Väyrynen on ilmoittanut voittavansa Sauli Niinistön (kok.) ja todennut, että hänen johdollaan keskustasta (gallupkannatus 13 % ja risat) tulee suurin puolue. Vaatimattomuudesta ei kannata miestä syyttää. Kun normaali-ihmisen todellisuudentaju asetetaan kyseenalaiseksi, viranomaiset tarkistavat näinä aikoina jopa henkilön apulantatilaukset…

Eero Heinäluoman päätöstä odotellaan lähipäivinä. Fiilis on se, että puhemies saattaa jättää kentän muille. Siihen viittasi Heinäluoman toteamus, että pelkkä presidentinvaaleihin osallistuminen saattaa muuttaa ihmisen peruuttamattomalla tavalla. Viittauksen kohde oli epäilemättä Esko Aho (kesk.), joka ei presidentinvaaleista kuunaan toipunut. Jollei Heinäluoma, Lasse Lehtinen? No demareilla ei ehdokaslista lopu: listalta ei puutu kuin Jutta Urpilaisen isä, ex-kansaedustaja, valtiopäiväneuvos Kari Urpilainen. Vai onko sekin jo siellä jossakin P. Arajärven jatkona?

Ja Timo Soini pukkaa mukaan, vaikka hänen presidenttikannatuksensa on käsittämättömän pientä. Vihreiden Pekka Haavisto näkyy kiiertäneen kesätapahtumia kiitettävällä tavalla. RKP:n Eva Biaudet alkaa valmistautua. Jne.

Joka tapauksessa presidenttipeli alkaa kunnolla parin viikon sisään.

Ylen tuore gallup näkyy ennustavan, että Niinistö saa oikopäätä 60 prosenttia ja valitaan jo ensimmäisellä kierroksella.

Siinä on muille haastetta.

Eli hei hulinaa! Sitä paitsi on se hauskempaa kuin tämä kotikutoinen vihakeskustelu, jonka piiloviesti tuntuu olevan odottava: kyllä meilläkin vielä paukahtaa…

Ps 1.

Apatiaan ei kannata vaipua. Hallitus on luvannut, ettei Suomi anna EU:n tukipaketteihin Kreikalle eikä muillekaan killinkiään, ellei saa vakuuksia. Tänään pääministeri Jyrki Katainen (kok.) vakuutti ja lupasi asian vielä kerran Huomenta Suomen haastattelussa. Uskotaan, uskotaan! Joo joo! Mutta miksi asiantuntijat pakkaavat puheille naureskelemaan….?

// Pannaanpa alkuun uusi kesäpäivitys.

- Maassa on viimein hallitus ja Eero Heinäluoma (sd.) puhemiehenä. Onnea siis tuoreelle pääministerille Jyrki Kataiselle, uusille ministereille ja uudelle puhemiehelle! Onnea onnea!

Ja sitten jäädään odottelemaan. Olo on kuin ukkosen alla.

- Tulevat päivät ja viikot voivat muuttaa kaiken puhumattakaan tulevista kuukausista, Katainen profetoi hallituksen ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan.

Synkkää.

Eli jäämme odottamaan. Katsotaan, miten maa makaa elokuussa. Siihen saakka tämä palsta lomailee.

Setä A. toivottaa hyvää kesää lukijoille ja kommentaattoreille!

//

No niin. Hallitusneuvottelujen voittajasta ei liene epäselvyyttä.

Se ei ollut kokoomus.

Siis se pääministeripuolue. Siis se puolue, kokoomus, joka on nyt vähemmistössä omassa hallituksessaan joka suhteessa. Nyt jo voi kysyä, olisiko Jyrki Kataisen (kok.) kannalta ollut viisaampaa antaa aitan avaimet saman tien Jutta Urpilaiselle (sd.), sillä kokoomusvetoista politiikkaa ei tulla näkemään. Paljonko pitää maksaa pääministerin paikasta?

Ei ole liioiteltua sanoa -- nyt kun ministerinimet alkavat pulpahdella -- että kyseessä on outo poliittinen sekasikiö, jolla ei eläinmaailmassa olisi edes elämisen edellytyksiä.

Maahan ollaan nimittämässä kirppusirkus, joka kulkee hallituksen nimellä.

Erkki “The Red” Tuomiojan (sd.) paluu ulkoministeriksi on ikään kuin kuitti kaikelle.

Se on myös se rätti, jolla pyyhitään loputkin kokoomuspöydästä. Hallitusneuvotteluissa lytättiin kokoomuksen taloustavoitteet, ministerivalintojen myötä meni sitten puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittiset tavoitteet siluvei. Tuomiojalla SDP näytti kokoomukselle keskisormea.

Hallitusohjelmaan kirjattiin ensin Vasemmistoliiton vaatimuksesta, että Suomi ei hae Nato-jäsenyyttä, jonka ulkoministeri Alexander Stubbin (kok.) avustaja Jori Arvonen (kok.) oli mennyt wikileaks-vuotojen mukaan lupaamaan amerikkalaisille heti kun valta vaihtuu.

Nyt Arvosen lupaamassa paratiisihallituksessa istuu siis Tuomioja. Viime hallituskauden aikana rakennetuille USA-suhteille Erkki-diplomatia tietää paluuta kylmään kauteen -- siinä suhteessa Obama-hallinto tuskin on edeltäjistään muuttunut. Pentagonista on varmaan lähetetty jo koneita jälkipoltto päällä hakemaan takaisin Horneteihin viimein saatuja ilmasta maahan -ohjuksia. Tuomiojan-Tarja Halosen yhteiskaudella USA kieltäytyi myymästä niitä Suomelle. Äimistystä Tuomiojan paluu parrasvaloihin herättää kuuleman mukaan myös Euroopassa.

EU-ministeri Alexander Stubbille (kok.) Tuomiojan ulkoministeriys sinällään sopii, se antaa Stubbille pelitilaa kentän toisella laidalla. Ja kun UM:ssa on nyt kaksi kosmopoliittia, niin aina Tuomioja Paavo Väyrysen (kesk.) kuulemma voittaa.

Siitä, että Jutta Urpilainen (sd.) kaiken jälkeen sitten lähti valtiovarainministeriksi, kannattaa antaa tunnustus. Mieli teki ehkä muualle.
Samalla kannattaa katsoa kuitenkin SDP:n ministerikuusikkoa. Aikaisempaa ministerikokemusta on vain yllä mainitulla Erkki Tuomiojalla. Muut ovat untuvikkoja. Ja kyllä täytyy Urpilaisen lähtökohta olla heikko: Urpilainen oli aikoinaan tuomiojalaisia, mutta Urpilaisen pj-valinnan jälkeen Tuomioja on lähinnä ivannut entistä opetuslastaan.

Kertoisiko ministerijoukko siitä, että SDP:kin laskee, ettei hallitus tule neljää vuotta täyttämään?

Sääliksi käy SAK:n ex-puheenjohtajaa Lauri Ihalaista (sd.). Ehkä hänellekin olisi pitänyt suoda kunniallisempi hallitus.

Ja sananen tästä Kataisen kirppusirkuksesta vielä: sisäministeri Päivi Räsänen (kd) kertoo vihreille ja vasemmistoliitolle, missä menee abortin rajat…

Nyt on nähty kaikki.

Ps 1.

Kaikkiin ministerinimiin tässä nyt ei jaksa puuttua. Onneksi viestintäasiat on Susanna Huovinen (sd.)-Suvi Linden (kok.) akselin jälkeen luotettavissa käsissä. Krista Kiuru (sd.)? Kiuru?

Ps 2.

Veikkaus pystyyn. Elääkö hallitus pitkäänkin?

Ps 3.

Kokoomuksen olisi ehkä kannattanut unohtaa Eero Heinäluoma -vihansa hetkeksi. Hallituksen sisällä hän olisi ehkä sittenkin se liima, joka pitäisi kummajaisen kasassa. Kuka sen nyt pitää?

Ps 4.
Kokoomus odottelee nyt presidentinvaaleja ja Sauli Niinistön (kok.) valintaa. Olisipa hauska kuulla, millä mietteillä kokoomuksen vanha isäntä nykymenoa seuraa…

Jeps!

Maassa on nyt 19 ministerin ja kuuden puolueen hallitus, jahka viikonlopun puolue-elimet sen käsittelevät ja jahka sen presidentti ensi viikolla nimittää.

Panaan tähän lyhyt päivitys aivan vain keskustelun pohjaksi. Parannellaan sitä myöhemmin: tv-työssä painaa muitakin kiireitä nyt päälle.

Joku on ehtinyt varmaan jo hallitusohjelmaan perehtyä kunnolla.

Avainkysymys kuuluu tietenkin: kuka vei ja kuka vikisi. Eduskuntatalossa kokoomuslaiset olivat tänään kuin käärmekeiton syöneet, samoin Säätytalolla. Käyttäytyminen oli jopa aggressiivista, mikä kertoo siitä, että ainakaan porvarien voitosta ei ole kysymys.

Miten menee jatkossa?

Tähän saakka on naurettu Harri Holkerin (kok.) sinipunahallitukselle 1987-1991, jossa SDP vei kokoomusta kuin kuoriämpäriä. Miten nyt käy, jää nähtäväksi. Mutta Holkeriin Jyrki Kataista tullaan vertaamaan, siitä ei päästä mihinkään. Ja Kataisella on vielä haastavampi lähtökohta, kun puolueita on kuusi.

Mikä on ay-liikkeen rooli jne?

Ja mitkä ovat ministerinimet?

Mitä tekee Jutta Urpilainen (sd.)? Eero Heinäluoma (sd.)?

Joka tapauksessa poliittisessa lähihistoriassa yksikään hallitus ei ole lähtenyt liikkeelle yhtä hajanaisena, toisiaan epäillen ja peläten kuin tämä. Onnea matkaan, haasteita ei ainakaan puutu.

Ps. 1.

Jo heinäkuun 11. päivänä Kreikalle pitäisi jostakin löytää aika iso säkki riihikuivaa rahaa poltettavaksi. Siitä se alkaa, se rakkausavioliitto…

Mitä e

Tämä on sitten lyhimpiä blogipäivityksiä.

Ei jaksa enää viisastella. Odotetaan, mutta ei naatita.

Kai siitä hallitus tulee. Juhannusviiikolla nimitys. Jyrki, tee se miehen työ.

Ja porvarien painajainen Eero Heinäluoma (sd.) siirtynee puhemieheksi.

Ps 1.

Ja kai niistä valtiomiehiä tulee, kunhan jaksamme odottaa. Oudointa tässä rulijanssissa oli se, että perussuomalaisilla ei sittenkaan ollut muuta ajettavaa politiikassa kuin eu-periaate. Turha sitten huudella kyselytunnilla kotimaan politiikan asioista. PS valitsi valiokuntapuheenjohtajuuksista ensin ulkoasiainvaliokunnan, sitten puolustusvaliokunnan. Toreilla vaatimalla luvatut taitetun indeksin yms. korjaamiset voi unohtaa. Timo Soini ajoi vain ulko- ja EU-politiikkaa saatuaan ison eduskuntaryhmän. Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää: PS:lle tärkein politiikka oli ulkopolitiikka, vaikka osa ryhmän jäsenistä ei lue edes lehtiä, ja nyt emme tarkoita Le Monde Diplomatique`ta. Kuinkahan moni PS:n äänestäjistä tajusi äänestävänsä PS:n ulkopoliittisen linjan puolesta, tai että ulkopoliitikka on puolueelle kotimaan asioita merkittävämpi?

Ps 2.

Lupaus: Setä A. ei pohjoiseen nelostietä mennassään tankkaa enää mitään Viitasaarella. Se on poliittisen kuluttajan vaihtoehto ja valinta. Toive: kunpa Viitasaaren taajaman 60:n km:n nopeusrajoitus poistettaisiin, että paikkakunnan voisi ohittaa nopeammin.

Hei hulinaa, kuuluu viesti hallitusrintamalta.

Nyt lähdetään siis tilanteesta nolla. Point zero. Kaikki taas uusiksi. Jipii!

Hallitustunnustelija Jyrki Katainen (kok.) sai siis jatkoajan perjantaihin saakka. Parin päivän ajan puhelimet käyvät kuumina, kun kantoja selvitellään. Perjantaina Kataisen tiedotustilaisuudessa kuullaan, miltä pohjalla yritetään uutta alkua. Kokoomuksen into pitää pääministerin paikka on niin kova, että pohjan luvataan löytyvän. Sillä joukolla pitäisi alkaa neuvottelut ensi maanantaina.

Parin päivän aikana Katainen selvittää ensin, mitä tulisi kokoomuksen, PS:n ja keskustan yhteispohjasta.

Ongelmia on edessä tässä vaihtoehdossa. Sopisiko se susillekaan, että keskusta nielisi mahdolliset PS:n saamat erivapaudet mm. EU-asioissa? Siis että PS saisi erivapaudet, keskusta äänestäisi kiltisti hallituksessa ja kuuntelisi sen päälle maakunnissa persujen piruilua -- ja kunnallisvaalit tulossa.

Tuskinpa, mutta sen asian saa päättää Mari Kiviniemi (kesk.). Tosin PS:n Timo Soinikin heräsi tänään huomaamaan, että hallituksessa päätetään muistakin kuin EU-asioista. Olisiko löytymässä kompromissihaluja?

Vaihtoehto kaksi Kataisen listalla on kokoomuksen, SDP:n ja keskustan yhteishallitus. Ennen vaaleja se torpattiin. Onko tilanne nyt toinen?

Päivän mittaan eduskunnassa moni arvioi, että edessä on ns. sixpackin eli kuuden puolueen paluu Säätytalolle ja neuvotteluja jatkettaisiin siitä, mihin ne keskiviikkona kariutuivat. Sopu oli kalkkiviivoilla ja jos porukka hautaisi sotakirveensä, lopputulos olisi hetkessä valmis.

Ilmeisesti se ei olekaan niin helppoa. Demarileiristä todetaan Kataisen suuntaa kuivasti, että “uusia alkuja” on vain tietokonepeleissä. Oikeassa elämässä ja politiikassakin sanottu pätee: eli jos Katainen sanoi, ettei kuuden pohjalla voi jatkaa, sitten ei voi,

Mutta aikaa Kataisella on nyt pari päivää.

Kokoomuksen painajainen, SDP:n Eero Heinäluomakin alias “pitkä mies” lomailee Balkanin alueella, niin nyt on tilaa peippailla.

Mutta perjantaina pitää olla jotakin valmista. Ja sen pohjan kanssa olisi syytä tulla myös valmista. Kataisen uskottavuus ei kestä enää viikkokausien vitkutteluja, jo nyt kykypuolueen maine alkaa olla enemmän kuin kyseenalainen: Ensi viikon perjantaina vaaleista on kulunut kaksi kuukautta ja kaikki on levällään.

Ja jos sovittelija vaihtuu Jutta Urpilaiseksi, ongelmat eivät muutu miksikään.

Voi tätä ihanaa monipuoluemaata ja bysanttilaista poliittista kulttuuria!

Ps 1.

Kun neuvottelut viime keskiviikkona karituivat, SDP:n Jutta Urpilaisen avustaja Vertti Kiukas kantoi puolueensa papereitä Säätytalosta ulos kokoomuksen Toivo-kassissa. Mistä se kertoo?

Ps 2

Montakohan blogia tästä sirkuksesta joutuu vielä päivittämään. Antakaa armoa.

Jatkosarjassa ooppera-aaria nimeltä suomalainen hallitusvärkkäys nähtiin maanantaina ties monesko jakso.

Tällä kertaa vihreät sanoi porvarihallitukselle ei. Kepu sanoi kyllä, mutta vaatii PS:n mukaan.

Ja Timo Soini (pers.) nauttii.

Hän alkaa olla saletissa ja mukana kaikissa hallituspohjissa. Sama koskee kepua. On sekin ilmiö: vaaleissa pahiten hävinnyt puolue on nousemassa hallitukseen, vaikka puheenjohtaja Mari Kiviniemi (kesk.) vannoi moneen kertaan, että keskustaa ei nähdä hallituksessa vasta kuin vaalien jälkeen tai että väki marssii kaduille.

Nyt kyse on vain siitä, onko Soini (ja Kiviniemi) kokoomuksen vai SDP:n johtamassa hallituksessa.

Lopputulosta ei tiedä kukaan, siksipä tässä tohtii vielä arvailla ihan vapaasti.

Vihreät jäivät pihalle, vaikka nykyinen puheenjohtaja Anni Sinnemäki ja tuleva puheenjohtaja Ville Niinistö olisivat olleet neuvotteluihin valmita. Kataisen porvarisetä olisi varmaan pakon edessä antanut vihreille vaikka mitä, mutta ei kelvannut.

Huomenna eduskuntaryhmät kokoontuvat Pekka Ravin (kok.) kutsusta neuvottelemaan tilanteesta. Soinikin on valmis neuvotteluihin kokoomuksen johdolla, mutta sitä ennen pitäisi päästä yhteisymmärrykseen tulevan hallituksen EU-politiikasta. Se ei huomiseen mennessä valmistu.

Ja siinä sitä onkin sitä tenkkapoota.

Vaatii nimittäin melkoista akrobatiaa edes kuvitella, että Jyrki Katainen ja Soini saisivat soviteltua yhteen EU-politiikkansa, jotka ovat kuin yö ja päivä.

SDP:llä ei näytä tätä ongelmaa olevan. Kauhealla tohinalla puserrettu yhteinen EU-linjaus kokoomuksen kanssa on SDP:stä kuuluneiden puheenvuorojen mukaan mennyttä maailmaa. Sillä ei ole enää kuin painomusteen arvo, vaikka syntymähetkellään se oli jos ei maailman niin ainakin Euroopan tärkein paperi. Nopeasti ne vaihtuvat mielipiteet, kun poliittinen tarve on suuri.

Kaiken lisäksi haisee siltä, että SDP:llä ja Soinilla on jonkinasteinen välipuhe jatkosta. Kenties siihen samaan on menossa kepukin. Kaikki hallitusvaihtoehdot on laskettu moneen kertaan, mutta SDP-persut-kepu -akselilla olisi 116 kansaedustajaa. On muuten omalla tavalla somaa nähdä kepu ja PS samassa hallituksessa. Sehän on yhdessä entinen Maalaisliitto, jolla on 74 kansanedustajaa.

Somaa olisi myös nähdä samassa hallituksessa Jutta Urpilainen ja Mari Kiviniemi. Vaalitaistelun aikana rouvien välinen kemia mitattin pakkasmittarilla.

Siksipä Kiviniemi ja enemmistö kepusta haluaakin mieluummin kaverikseen kokoomuksen kuin SDP:n. Ja oudolta tuntuisi tiputtaa eduskunnan suurin puolue oppositioon.

Pikkupuolueet ovat luku sinänsä.

Eli ota tästä selvä.

x x x x x x x x x x

Mutta tuli mitä tuli, sellainen sakki seuraavaan hallitukseen on menossa, että hauskaa riittää pitkäksi aikaa kaikenmaailman herrahakkaraisten touhuja seuratessa.

Pääministeri Katainen/Urpilainen saattaa moneen kertaa huokaista, että kaikkeen sitä ryhtyykin…

Ja kivaa on seuraavan hallituksen valtiovarainministerilläkin -- herraparatkoon, kukahan senkin viran saa? Tosin nyt alkaa jo näyttää, että Mari Kiviniemen toimitusministeristö saa hoitaa Portugali-paketin lisäksi vielä Kreikankin tulevat sotkut.

Mutta turha mennä asioiden edelle.

Se ei muutu miksikään, että kuva suomalaispoliitikkojen päätöksentekokyvystä on likaantunut pahemman kerran.

Jotenkin tuntuu, että ennen asiasta olivat päättäjien hallussa.

Voi sitäkin joku kysyä, mitä järkeä oli kaataa liki valmis hallituspohja ja -ohjelma Sääytalolla viime keskiviikkona henkilökemioiden ja yliahneuden takia -- kaatoi sen sitten kuka tahansa.

Ps 1.

Joku epäonni vaivaa kokoomuslaisia hallitustunnustelijoita. Ex-puheenjohtaja Harri Holkeri (kok.) epäonnistui 1979 ja onnistui 1987, mutta ei olisi kuuna päivänä saanut hallitustaan kasaan ilman presidentti Mauno Koiviston manuaalista ohjausta. Eikä se onnistunut Juha Rihtniemeltäkään 1970.

Ps 2.

Kun jatkosota alkoi, niin senkin piti loppua heinäntekoon mennessä. Saapa nähdä onko perunakin nostettu, ennen kuin tästä sodasta alkaa ratkaisua hahmottua.