Setä Arkadia

Olipa päivä sirkuksssa - eiku eduskunnassa!

(huomautus tähän: aiheesta on keskustelu jo edellisen blogin hännässä, mutta kun venyi tämä kirjoittaminen iltapuhteelle…)

Eduskunnalla karkasi mopo totaalisesti käsistä puhemiehen vaalissa. Protestia puhemies Sauli Niinistöä (kok.) vastaan tiedettiin odottaa, mutta että se oli noin laaja, sitä ei kukaan osannut ennakoida. Se oli ilmeisesti seitsemästä äänestä kiinni, ettei puhemiesvaalia jouduttu uusimaan. Niinistö sai 89 ääntä - ja se on vähän se. Jo vuosi sitten oli kapinaa ilmassa, mutta silloin Niinistö sai sentään 141 ääntä. Yleensä puhemiesvaaali menee kutakuinkin tarkasti pelisääntöjen mukaan: ryhmien ehdotuksia puhemieheksi ja varapuhemiehiksi on kunnioitettu.

Mutta tiistaina eduskunta muistutti koulun alaluokkaa, joka kikatti sitä, että joku pisti opettajan tuolille nastan.

Hauska temppu, joka tekijöitä ensin nauratti, mutta iltapäivällä alkoi hävettää.

Tuloksen selvittyä eduskunnan kuppilassa oli helppo huomata missä mennään. Esimerkiksi Niinistöä julkisuudessa moittineella kansanedustajalla Pekka Vilkunalla (kesk.) oli näköjään vuoden hauskin hekotuspäivä (kepponen onnistui!) - keskustan ryhmäpuheenjohtaja Timo Kalli oli puolestaan kuin aaveen nähnyt: ryhmäjohtajan äänestysvelvoitteet olivat kaikuneet kepuryhmässä kuuroille korville.

Tasavallan virallisessa protokollassa puhemies on presidentin jälkeen Suomen kakkonen. Kansanedustajat löivät silti valinnan leikiksi.

Kun iltapäivä alkoi kääntyä lopulleen, jäljellä on vain yksi kysymys:

- Montako päivää Niinistö jatkaa puhemiehenä?

Puhemiehistön tiedotustilaisuudessa - jossa varapuhemiehet Seppo Kääriäinen (kesk.) ja Tarja Filatov (sd.) katselivat pitkin kengänkärkiään - Niinistö totesi, että ei näe mielekkäänä enää jatkaa tehtävässään puhemiehen vaalissa saamansa epäluottamuslauseen jälkeen. Niinistö kertoi harkitsevansa luopumista, mutta jätti ratkaisunsa kuitenkin vielä auki. Niinistön mukaan paitsi SDP myös pääministeripuolue keskusta näytti hänelle epäluottamustaan. Hankala on jatkaakin, kun eduskunta ei luota Niinistöön eikä Niinistö eduskuntaan.

Mutta, arvaus: Aikansa kun tässä teatteria käydään, niin Niinistö ilmoittaa jatkavansa. Kun kansalaisetkin niin vetoavat…

Ehkä jo huomenna ryhmäjohtajat pohtivat, miten luottamusongelma selvitetään. Sitten ryhmyrit marssivat Niinistön luo keskustelemaan asiasta ja pian kaikki on hyvin.

Mutta ensin pitää nukkua yön yli, että pahin ärripurri on takana…

Kokoomuksessa syytettiin protestia SDP:n tuoreeen ryhmäjohtajan Eero Heinäluoman (sd.) ensimmäiseksi “operaatioksi” ja toiset haukut menivät Timo Kallille, joka ei paimentanut kepulaumaansa.

Tiedä häntä: eduskunnassa on vain pikkuhiljaa muodostunut jonkilainen puoluerajat ylittävä anti-Niinistö -ryhmä, joka ei ole hyväksynyt Niinistön esittämiä leikkauksia eduskunnan menoihin (- 10 % kanslian menoista), Niinistön letkautuksia kansanedustajista (”tällaisia veijareita meillä täällä on”) ja ylipäätään sitä, että Niinistö ei ole juuri kansanedustajia puolustellut (vaikeaa se olisi kuluneen vuoden aikana ollutkin - latojan huomautus).

Suurimmalle osalle kansanedustajista Niinistön talousnäkemys ei kuitenkaan ollut se suurin syy.

Suurempi protestin syy on, että Niinistö ei ole juuri kansanedustajia puolustanut.

No kuka on sirkuspäivän voittaja?

Jos protestoijat luulivat, että Niinistön kansansuosio tästä vähenee, niin höpö höpö. Niinistön edeltäjän Paavo Lipposen (sd.) aikana eduskunta oli kuin hollitalli: puhemiestä itseään vietiin kuin kuningasta vip-saattueessa paikasta toiseen. Eduskunnan ja kansanedustajien kulukuri karkasi täysin käsistä. Edustusviinejä tilattiin, kun hauskaa oli (jäivät tulliin). Oma ooperakin tilattiin, kun siltä tuntui. Satavuotisjuhlat karkasivat täysin käsistä. Pelkkä juhlakirja maksoi vanhan millin - siis vain kuvat…

Laskujen perään ei katsonut kukaan.

Niinistö muutti mallin - tai on ainakin yrittänyt - ja osalle muutokset ovat olleet liikaa. Kimmo Kiljusta (sd.) söi kirppu hotellissa: Niinistön syy. Sinikka Hurskaisella (sd.) oli kylmä hotellihuone: Niinistön syy (vaikka hotellin oli varannut Euroopan Neuvosto). Etc. Lentokoneessakin on jouduttu tyytymään Euroopassa turistiluokkaan, mutta pankkivaltuutetut tulivat kyllä mahatauteineen kotiin taannoiselta Etelä-Amerikan turneeltaan business-luokassa. Edustajat ovat poranneet kirppu- ja palelemisongelmiaan julkisuudessa - kansa on ihmetellen heille nauranut.

Samaan aikaan bkt on syöksynyt alas ja julkinen talous menee vm:n eilisten laskemien mukaan kohti manalaa.

Ja kansanedustaja valittaa, että hotellissa on kylmä…

Niinistö toivoikin “kiitospuheessaan”, että eduskunta voisi näyttää esimerkkiä.

Päivän yksi huipennus oli sekin, että vaalirahoituskandaalin syömä Marja Tiura sai jatkaa kokoomusryhmänsä varapuheenjohtajana - arvalla!

Kas kun ei ollut Arto Merisalo ko. arpaa nostamassa, hänhän tämän edustajattaren on ennenkin pelastanut.

Muuten. Hylätyissä äänestyslipuissa ei ollut yhtään ns. hässäkän eli kirkkoveneen kuvaa, se on tarkistettu asia.

Eikö ne osaa piirtää edes sitä?

Ps 1.

Huomenna saapuu sitten se yksi katkera sieltä Mäntyniemestä avamaan valtiopäivät oikein virallisesti. Tuskin koskaan on nähty niin happamia ilmeitä puhemieskorokkeelta kuin huomenna tullaan näkemään: presidentti Tarja Halonen irvistelee happamasti hallitukselle - ja varsinkin kokoomukselle - jonka hän jo Hesarissa haukkui. Niinistön pitäisi puolestaan pitää eduskunnan puolesta (!!) vastauspuhe presidentillle. Se voi ottaa nyt enemmän kuin lujille. Joku ironia tämän keskellä on sekin, että Niinistö ja Halonen ovat samoilla linjoilla presidentin valtaoikeuksista…

Ps 2.

Toisen viisastelun aihe olisi, että SDP:n eduskuntaryhmä älysi viimein nostaa Eero Heinäluoman ryhmän puheenjohtajaksi Tarja Filatovin paikalle. Se lisää eduskunnan keskustelun tasoa, kun hallitus saa kunnon vastustajan. Jotakin hyvää se osoitti myös Jutta Urpilaisesta, joka itse esitti Heinäluoman valintaa. Puheenjohtajalla pitääkin olla varaa nostaa puolueen kärkihahmoja - se ei ole puheenjohtajalta pois.

“Toinen kausi nähtävästi otti kokoomukselle, ei Sauli Niinistölle, vaan kokoomukselle, aika koville. Ja se on kyllä näkynyt.”

Jassoo?

Edellä olevan sitaatin lausui Tasavallan Presidentti Tarja Halonen tänään sunnuntaina 31. tammikuuta Helsingin Sanomien haastattelussa.

Ja sitten toinen - valtaoikeuksista:

“Joidenkin mielestä olisi parasta, että kaikki valta pitäisi keskittää yhdelle taholle, mieluiten miehelle, niin sitten ei ole epäilyksiä, kuka päättää asiasta.”
“Mutta tämä nykyinen tilanne on demokratian sietämätöntä moniarvoisuutta, joka on vain pakko kestää.”

Presidentti on puhunut.

Halosen haastattelu Hesarissa huokuu sellaista katkeruutta ja kaunaisuutta, että harvoin näkee. Lujille ottaa loppukausi “Mäntyniemen eukolla” (ilmaus toimittaja Ruben Stillerin). Haastattelussa ei puhu enää Suomen Tasavallan presidentti, vaan kaikkeen pettynyt demaripoliitikko.

Kun nyt lähdetään purkamaan, mikä kenellekin otti koville ja miten se on näkynyt, niin kannattaa kyllä pysähtyä vuoden 2007 eduskuntavaaleihin ja siitä syntyneeseen porvarihallitukseen. Silloin “ne” - kuten Halonen äänestäjiä haastattelussa pariinkin otteeseen nimittelee - saivat tarpeekseen SDP:stä ja äänestivät puolueen hallituksesta pihalle.

Sitten syntyi porvarihallitus.

Mukaillen voisi todeta seuraavaa: Uusi hallituspohja otti, ei SDP:lle, vaan Tarja Haloselle, aika koville. Ja se on kyllä näkynyt.

Sen maaliskuisen eduskuntavaali-illan vuonna 2007 on täytynyt olla Mäntyniemessä kauhea painajainen. Pahimmat kauhukuvat toteutuivat vielä, kun kokoomus sai ulkoministerin paikan ja kymmenien vuosien SDP-veto ulkopoliitikassa haihtui savuna ilmaan. Olikin ollut niin ihanaa johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) kanssa. Eikä riittänyt että ulkoministeri vaihtui, mutta puolustusministeriksikin tuli lutusen Seppo Kääriäisen (kesk.) jälkeen kokoomuksen hyökkäys- ja taistelupoliitikko Jyri Häkämies, joka ei ole viitsinyt pahemmin peitellä vastenmielisyyttään ylipäällikköänsä kohtaan.

Hallitusratkaisun jälkeen Halonen ei ole edes yrittänyt piilotella poliittisuuttaan.

Vuoden 2008 tilaisuuksia sisällissodan loppumisesta Halonen kunnioitti punaisten vankileirien muistotilaisuudessa, toinen puoli jätettiin mielenosoituksellisesti väliin. Ay-liike on saanut hallitusvaihdoksen jälkeen paljon tukea Mäntyniemestä. Valtaoikeuskeskustelussa ja kiistassa Afganistanin tiedonkulusta SDP ja Halonen olivat täysin samassa rintamassa.

SDP:lle liittoutuminen Halosen taakse on tietenkin tulevaa eduskuntavaalitaktiikkaa: sieltä suunnalta saattaa löytyä rapautuneeseen kannatukseen ne kirivaiheessa tarvittavat 2 prosenttia, joilla puserretaan hallitusneuvotteluihin, ehkä jopa ykköseksi.

Ja mitä tulee tuohon Halosen valtaoikeuskäsitykseen, niin ihmeellisesti presidentin valtaoikeuksia on ollut riisumassa mm. Halosen ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Vasemmistoliion ex-puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes, jonka vasemmistolaisuudesta voi tosin nykyään olla mieltä jos toistakin…

Ps 1.

No onneksi Halosta arvostetaan maailmalla, kuten hän Hesarin haastattelussa itse toteaa ja tarjoilee toimittajille (hyvin tehty haastattelu muuten - kiitos Junkkarille ja Mölsälle!) mm. Arabiemiraateissa viime vuonna jaetun Most Innovative People Award for Visionary Global Leadership Across Cultures. Hienoa! Onneksi olkoon! Ja miten ikävää, että “se yks” sai sen Nobelin rauhanpalkinnon…

Ps 2.

Hesarin haastattelu oli Halosen linjausten ulostulossa osa II. Osa I tuli maanpuolustuskurssien avajaisissa viime maanantaina, kun Halonen esitti kenraalikunnan edessä, että sivareiden ja alokkaiden koulutus pitäisi yhdistää. Olisi ollut hauska sukeltaa kenraalien ja everstien pääkopan sisään ja katsoa, mitä he ylipäällikkönsä tuumauksista miettivät.

Ps 3,

Tuleeko osa III ensi keskiviikkona, kun Halonen avaa tämän vuoden valtiopäivät eduskunnassa? Nähtäväksi jää, kuten fiksu pääkirjoitustoimittaja lopettaisi.

Nyt pitäisi olla varma ja valistunut mielipide pääministeri Matti Vanhasesta (kesk.) ja Keskusrikospoliisin Nuorisosäätiö-Ray-valtioneuvosto -selvityksistä. Esimerkiksi siitä, että Vanhasen ilmoitus luopua kepun puheenjohtajan tehtävistä johtui siitä, että hän tiesi, että Krp on kintereillä ja kohta häkki heilahtaa…

Mutta tässä ammatissa ei voi olla asioista niin varma, kuten esimerkiksi joku Politiikan Tutkija.

Kun oma viisaus ei riitä, niin pannaan alle malliksi ammattilaisen mielipide, jonka STT töräytti maailmalle torstai-iltapäivänä:

///SÄHKE/// Tutkija: Vanhasen vetäytyminen näyttää nyt
ymmärrettävältä
Helsinki,
28.1.
(STT)
Politiikan tutkija Markku Jokisipilä katsoo, että uhkaava mahdollinen rikostutkinta voi hyvin olla taustalla pääministeri Matti Vanhasen vetäytymisessä keskustan puheenjohtajakilvasta.
Tutkijan mukaan olisi ennenkuulumatonta, jos pääministeri jatkaisi esitutkinnasta huolimatta. Toistaiseksi Vanhasta koskevaa esitutkintaa ei ole aloitettu eikä häntä epäillä rikoksesta.
16:15

Voep hyvinkin olla!

Voep olla olemattakin!

Nelosen uutisissa kerrottiin, että Krp neuvotteli oikeuskansleri Jaakko Jonkan ja valtakunnansyyttäjänviraston kanssa 14. joulukuuta - vain yhdeksän päivää ennen Vanhasen luopumisilmoitusta (23. 12.). Asiahan on päivänselvää. Siitä se luopumisilmoitus johtuu! Yhdeksän päivää mietti pääministerimme ja päätti luopua - ja siinä syy, kuten Tutkija oivaltaa.

Mutta entäpä jos joskus uskoisikin, mitä Vanhanen suustaan päästää.

Siis sitä, että Vanhanen ei tiennyt Krp:n selvityksistä, tai ehkä sen mitä Yle lokakuussa kertoi, että asia tullaan tutkimaan.

Mitä jos uskoisi senkin, että Vanhanen oikeasti päätti luopumisestaan jo marraskuussa - aivan kuten hän on kertonut. Saattoipa myös kertoa pääöksestään joillekin muillekin, silloin, siis marraskuussa. Eli mitä jos kerrankin uskoisi miehen puhetta.

Ja jotta lopullisesti munaa itsensä tällaisena politiikan päättäjien nuoleskelijana, voi vielä todeta, että Vanhanen perusteli tänään uskottavasti tekemisensä ja mahdolliset jääviysongelmansa. Jos esimerkiksi rannalle jääneiden presidenttiehdokkaiden tuista ja tukijoista tehdään millintarkka, äärettömyyksiin ulottuva jääviysongelma, jokainen ehdokas voi mennä kampanjansa jälkeen kiikkustuoliin ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen saa luvan loppua siihen paikkaan. Ainakaan pääministeriksi, ministeriksi, kansanedustajaksi, kunnavaltuutetuksi, kunnanhallituksen jäseneksi tai kunnallislautakunnan jäseneksi ei ole mitään asiaa.

Ei kai se niinkään voi olla.

Ps 1.

Ja tämä ei tarkoita, että asiat Kepun muumilaaksossa olisivat kunnossa. Eivät sinne päinkään. Krp saattaa olla tuttu näky vielä Apollonkadulla. KMS:n esitutkinta on valmisteilla ja kuuleman mukaan kaikenlaisia papereita on kylillä nähty. Nova Groupin jätöksiäkään ei ole suinkaan perattu loppuun. Että kyllä sieltä vielä tunkioita löytyy nykyisille ja tuleville puheenjohtajille ja puoluesihteereille myös. Poliisi kun pakkaa olemaan sisukas veijari näissä asioissa…

Ps 2.

Vanhasen ja Krp -uutisoinnin ehdottomasta rimanalituksesta vastaa tämän päivän Ilta-Sanomien verkkolehti. Sieltä oli pantu joku soittamaan entiselle oikeuskanslerillle Paavo Nikulalle. Nettiotsikko huusi EI MUISTIKUVAA - Nikula ei muista keskustelleensa Vanhasen kanssa.

Niin, ei kai. Onneksi (?!) jutussa oli tämä tarkennus:

“Eikä voikaan olla: Nikulan eläkkeelle kolme vuotta sitten vienyt aivoverenvuoto aiheutti hänelle aivovaurion, jonka seurauksena hänellä on pahoja muistihäiriöitä.
- En tällaista keskustelua muista lainkaan. Se johtuu muistihäiriöistäni, Nikula sanoi IS:lle.”

Hoh-hoi ja voi voi. Oltaisiin edes joskus arvokkaita.

Piruuttaankin aloitamme, emme kepulla, vaan asiaosuudella. (Kepua lopussa, jälkiruokana…)

Nimittäin eläkeriidalla.

Aihe on hallitukselle herkkä: kuin pommin päällä istuisi. Sen on loppuviikko osoittanut.

Eläketurvakeskuksen johtajan Jukka Rantalan johtama työryhmä on ajautunut kriisiin, kun se yrittää etsiä kuun loppuun mennessä ratkaisuja työurien pidentämiseen. Pöydälle on nakeltu hurjia ehdotuksia: Osa-aikaeläke lopetetaan, työttömyysturvaa leikataan 58-60-vuotiailta, varhennettu varhaiseläke poistetaan ja 63-vuotiaat pääsisivät eläkkeelle vasta 40 vuoden työuran jälkeen.

Etc.

Harmageddon-uhkauksia, jotka ovat saaneet ay-liikkeen ja opposition takajaloilleen.

Mielenkiintoista tässä sopassa on hallituksen rooli, josta on kaksi erilaista näkemystä.

Kun MTV:n uutiset keskiviikkona kertoi eläkeneuvottelujen kriisiytymisestä ja siitä, että Rantalan työryhmässä ay-liike kokee hallituksen liittyneen Etelärannan työnantajaleirin kanssa samaan rintamaan, syntyi pienimuotoinen - tai ei niin pienikään - poliittinen myrsky. Kyse on siitä, mikä rooli työryhmässä istuvalla valtiovarainministeriön valtiosihteerillä Raimo Sailaksella on.

MTV:n tietojen mukaan Sailas on ollut neuvotteluissa jyrkkänä ja esiintynyt samassa rintamassa eläkeheikennyksiä vaativan EK:n Timo Laatusen kanssa.

Sailas itse kiistää kaiken ja sanoo olleensa neuvotteluissa hiljaa. Kun tiedot Sailaksen kovasta roolista alkoivat levitä julkisuuteen, hallitus puolestaan sanoi itsensä irti Sailaksesta nopeammin kuin kissaa ehtii sanoa. Useiden ministerien, valtiosihteerien ja erityisavustajien yhteydenottojen jälkeen toimittajalle tehtiin selväksi yksi asia: Sailas ei puhu neuvotteluissa hallituksen suulla.

No ok.

Mutta sitten filosofisempi kysymys: kenen suulla se Sailas siellä työryhmässä sitten puhuu?

Sailas on työryhmässä hallituksen valitsema edustaja. Hän on valtiovarainministeriön korkein virkamies. Valtiovarainministeriön poliittinen johtaja on puolestaan valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.). Jyrki Katainen on taas yksi jäsen valtioneuvostossa, jota kansanomaisemmin kutsutaan hallitukseksi, joka vastaa mm. Kataisen johdolla valtiovarainministeriön poliittisesta linjasta. Vaikka olisi miten Sailas, kyseessä on kuitenkin hallituksen Sailas.

Mutta kun huuto tulee, tämä Sailas muuttuukin yhtäkkiä yksityishenkilöksi, joka on ikään kuin siviilihenkilönä vahingossa ajautunut Rantalan työryhmän jäseneksi ja puhuu siellä vain omissa nimissään. Sellaisena muuan miehenä Nivalasta. Pakko-otettuna kuin Kylmien kyytimies Antti Tuurin romaanissa.

Heko heko.

Muuan huhu kertoo, että alun perin Kataisen piti panna työryhmään kokoomuksen edustajaksi (kepua työryhmässä edusti sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän entinen poliittinen valtiosihteeri Terttu Savolainen) oma valtiosihteerinsä Veli-Pekka Nummikoski, mutta paikalle istutettiin Sailas, jotta kokoomuskytky katoaa eikä jälkipuheita tule. Nyt Sailaskin alkaa olla kokoomukselle kiusallinen painolasti. Hupaisaa, koska Sailas on kuitenkin pesunkestävä (?) demari.

Mutta tiedä sitten noista herrojen juonitteluista…

x x x x x x x x x x

Eläkeneuvottelujen kanssa vain kepu voi kilpailla bysanttimaisen järjestelmän ymmärtämisen vaikeudessa.

Paavo Väyrynen toi vauhtia puheenjohtajapeliin, mutta Mari Kiviniemen perjantainen ilmoitus ei juuri säpsäyttänyt. Se oli paitsi odotettu uutinen, mutta merkki myös siitä, että Kiviniemeltä puuttuu karismaa - ainakin Väyrystä vastaan. Hauska uutinen on sekin, miten Mauri Pekkarinen oli kuulemma pimahtanut Väyrysen ehdokkuudesta - kas nyt kun piti olla “Maurin vuoro”.

Ilta-Sanomien tuoreessa mittauksessa puolestaan Anneli Jäätteenmäki nousi raketin lailla ykkösehdokkaaksi, kuten MTV:n vaaliasiantuntija Kimmo Grönlund osasi ennustaakin.

No, katsellaan ja odotetaan, ketä sieltä vielä tulee.

Setä A. on lähinnä seurannut keskustelua siitä, onko puoluesihteeri Jarmo “Kelmi” Korhonen “virtahepo puoluetoimistolla”, kuten mahdollinen puheenjohtajaehdokas Timo Kaunisto väittää, vai “muumi”, kuten Korhonen itse väittää.

Miten tämän nyt kauniisti sanoisi? No, yritetään.

Muumin ja virtahevon yksi ero on siinä, että muumeilla ei ole navan alla sen enempää reikiä kuin ulokkeitakaan, toisin kuin virtahevolla. Siis sellaisia, joista tulee tavaraa ulos.

Joten voi todeta seuraavaa näin biologisesti: Jos jotakin on, niin virtahepo sitten, koska muumi ei puutteidensa takia pysty sotkemaan omaa pesäänsä.

Ps 1.

Korhonen nimesi häntä haukkuvat kuusikkokansanedustajat hattivateiksi.

Ps 2.

Puoluekokous on kesäkuussa ja muumimaailman kammotuksia on vielä jälljellä. Kuka on piisamirotta? Kuka on mörkö? Kuka on noita? Haisuli? Vai tuleeko lopussa esiin Nuuska-Muikkunen, joka pelastaa kepun muumiperheen hankalasta tilanteesta?

Kirjoitetaanpa tähän päivitys alkuun tiistaina klo 19.15.

Koska nythän on niin, että se Paavo (Väyrynen) sitten lähti ehdokkaaksi. Kepun Vanha Isäntä pomppasi taas pinnalle ja Väyrysen tiedotustilaisuutta Apollonkadulla oli todistamassa äkkiä laskien kuutisenkymmentä median edustajaa. Väyrynen ehti ensimmäisenä. Ja yksi, jota harmittaa nyt ns. vietävästi on Mauri Pekkarinen, joka sattui vierailemaan Abu Dhabissa väärään aikaan.

Väyrynen veti Pekkariselta maton alta.

Ikämiessarjan paikat on jaettu ja kisaa lähti vetämään Väyrynen.

Ne, jotka ovat Väyrysen valinnan myötä uhanneet loikata kokoomukseen tai Luonnonlain puolueeseen, ryhmittynevät nyt kuntaministeri Mari Kiviniemen taakse. Kiviniemi lähtee mukaan perjantaina. Muitakin ehdokkaita voi vielä tulla, esimerkiksi Timo Kaunistoa, Mika Lintilää, Juha Rehulaa, Anneli Jäätteenmäkeä odotellaan.

Mutta nyt nimenomaan tuhannen markan (Väyrynen on yhä markkamiehiä) kysymys on, kuka uskoo, että Väyrynen on lopullisesti muuttunut sellaiseksi joviaaliksi, hymyileväksi vanhaksi herraksi joka syleili median tänään kuoliaaksi. Moni muistaa vielä toisenlaisen Paavon, jonka nimeen liitetty epiteetti “änkyrä” on turhan vaatimaton termi. 80-luvun tahtopoliitikko näytti vielä 90-luvulla kepullekin, miten hän joukkojaan tukee, kun erosi 1993 ulkoministerin paikalta ja alkoi kampittaa itse puheenjohtajaksi nostaamaansa Esko Ahoa (kesk.). Mauno Koivistollekin Väyrynen valitti, että Ahon takki on tyhjä. Parempi pääministeriki oli tiedossa heti: Väyrynen itse.

Aikansa EU:ta vastustettuaan (mm. jarrutuskeskustelu) Väyrynen luonnollisesti lähti EU-parlamenttiin, jossa hurahti 15 vuotta.

Eduskuntavaalien jälkeen Väyrynen lunasti nykyisen ministeripaikkansa kiristämällä. Tosin se on tunnustettava, että ministeripostinsa nykyisestä hoitamisesta Väyrynen on saanut laajaa kiitostakin yli puoluerajojen.

Mutta 15 vuoden aikana valtakuntaa luotsasivat mm. Paavo Lipponen (sd.) ja Sauli Niinistö. Lipponen tappeli Vara-Manuna 1970-luvun lopussa Väyrystä vastaan, mutta Niinistöllä ei Väyrysestä kokemuksia ole.

Vaan nyt Paavo on sitten joviaali herrasmies, joka on varteenotettava ehdokas Kepun johtoon ja pääministeriksi.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että Väyrynen on paitsi entinen tanhutähti myös nuorisoseuratason näyttelijä.

Mutta mielenkiintoa tuli keskustaan roppakaupalla.

Saapi nähdä mieten käy…

Ehkä lopullinen keskustelu kaikkien jalasmökki-nipistely-vladimirov -teemojen jälkeen käydään Väyrysen osalta kuitenkin yhdestä, tärkeästä asiasta:

Hän täyttää tänä vuonna 64 vuotta.

x x x x x

Samaan aikaan kritiikki puoluesihteeri Jarmo Korhosta kohtaan kovenee. Virtahepo on jo virallinen kutsumanimi ja maanantaina Hesarissa nuorten (?) kuusikkokansanedustajien ryhmä teki selväksi, että Korhonen karkottaa kaikki puheenjohtajaehdokkaat, koska kukaan ei halua tehdä hänen kanssaan yhteistyötä. Vielä kovempaa tekstiä lausui ex-puoluesihteeri Pekka Perttula Iltalehdessä.

Ehkä Väyrynen on Korhosen märkä uni?

Saapi nähdä.

Ja alla entinen blogi sunnuntailta, ihan vain varmuuden vuoksi:

//////

Hämmästelläänpä taas (!) kepua.

Paula Lehtomäki ei lähtenyt ehdokkaaksi. Osalle ilmoitus oli yllätys, osalle ei.

Niin tai näin. Nyt odotellaan kahta asiaa: eli sitä, lähteekö vanhemman maakuntakepupolven ehdokkaaksi Paavo Väyrynen vai Mauri Pekkarinen ja sitä, kuka on vanhojen herrojen ns. citykepulainen vastaehdokas.

Lehtomäki on poissa pelistä. Samoin Anu Vehviläinen ja Kimmo Tiilikainen. Mari Kiviniemi on vielä listoilla ja Kiviniemen kannatus nousee sitä myötä kun muut vetäytyvät, Tuomo Puumalaa seurataan kuten Mika Lintilää ja Juha Rehulaa.

Taustalta saattaa kuitenkin nousta yksi yllätysnimi, eli kansanedustaja Timo Kaunisto Latiilasta.

Ja nythän on sitten niin, että luopumisilmoituksensa jälkeen Lehtomäestä tuli kepun kuninkaantekijä. Kun Lehtomäki, Vehviläinen ja Tiilikainen päättävät, ketä he tukevat - Lehtomäki etunenässä - sillä on painoarvoa.

Vaan viisaampihan tässä olisi tällaisen Etelän Metian edustajan olla viisastelematta, ettei pahoita keskustalaisia aatepoliitikkoja, kuten tuntuu käyneen kepun Verkkoapilan nimerkille Verkonpaikkaaja. Nimimerkin takana saattaa olla henkilö, joka nykyään tunnetaan myös nimellä Apollonkadun olohuoneen virtahepo.

Kas tässä siteraus viime perjantailta:

x x x x x

“Toivuttuaan Vanhasen ilmoituksen tuomasta alkujärkytyksestä media onkin tarmolla alkanut järjestellä keskustan asioita. Etunoja on rohkea. Esimerkiksi maan valtalehti kirjoitti torstaina etusivullaan syyttävästi, että keskustan johtajaehdokkaiden linjasta ei ole tietoa. Totta lehti kirjoitti, kun ei ole vielä tietoa ehdokkaistakaan.
Erityisen kovalla touhukkuudella kepusoppaa hämmentää MTV3:n politiikan toimittaja Timo Haapala, jota jotkut ovatkin leikkisästi nimitelleet keskustan apulaispuoluesihteeriksi. Syynä titteliin on toimittajan poikkeuksellisen innokas harrastus keskustan sisäisiin asioihin.
Monet keskustalaiset ovat muistelleet, että Haapala teki kovaa junttatyötä keskustan nykyistä puoluesihteeriä Jarmo Korhosta vastaan Oulun puoluekokouksessa kesällä 2006. Pettymys purkautui sitten miltei itkunsekaisiin uutisraportteihin tuloksen selvittyä.
Tuon jälkeen Haapala on MTV3:n jutuissaan ja blogi-kirjoituksissaan ollut herhiläisenä keskustan kimpussa. Milloin hän on ollut vaihtamassa ministereitä, milloin erottamassa keskustan johtajia, milloin muutoin vain neuvomassa, mitä keskustan pitää tehdä. Toimittaja on laajentanut ristiretkeään lehtiin ja nyttemmin myös Yleisradion kanaville.
Kilpailevissa medioissa seurataankin nyt suurella mielenkiinnolla, milloin Haapala tulee lopullisesti ulos kaapista ja ilmoittautuu keskustan puoluesihteeriehdokkaaksi. Lupa politikointiin kun hänellä MTV:n johdolta ilmiselvästi näyttää olevan.”

x x x x

Mitäpä tuohon lisäämään.

Pannaan nyt silti piruuttaankin pieni itkunsekainen analyysi tähän loppuun.

Perhesyyt olivat epäilemättä Lehtomäen päätöksen takana.

Silti sekin on todettava, että kepun puheenjohtajavaali on nyt likaisempaa kuin herran aikoihin. Vastaavaa likasankojen ja törkyjen heittelyä nähtiin edellisen kerran 1981, kun kepussa otettiin mittaa kummasta tehdään Kuopion puoluekokouksessa presidenttiehdokas, Johannes Virolaisesta vai Ahti Karjalaisesta.

Sonnanlevitys puheenjohtajakisan osalta paisui jo ennen kisan alkua siihen mittaan, että ei ihme, ettei Lehtomäki sitä ryöpytystä jäänyt katselemaan, kuuntelemaan - vaikkei se varmasti Lehtomäen vetäytymisratkaisun syy ollutkaan.

Ilmoituksensa häntään Lehtomäki jätti piiloviestin, että keskustan puolusihteerin ja puheenjohtajan välisissä valta- ja valintakuvioissa mättää jokin pahemman kerran. Kepussa moni katsoo kateellisena kokoomuksen suuntaan, jossa puoluesihteeri on puheenjohtajan lähin apulainen eikä vihollinen.

No. Keskustelu “Kelmin” roolistan jatkuu epäilemättä kesäkuuhun saakka.

Osa keskustavaikuttajista haluaisi puoluesihteerille vastaehdokkaan. Mutta sellaista sopivaa ehdokasta, jolla ei ole perhettä, ei omaisia, ei tuttuja eikä ystäviä - jotka siinä kisassa mustamaalattaisiin - ei taida löytyä.

Kepu pääsisikin helpommalla, jos puoluesihteerin ja puheenjohtajan tehtävät yhdistettäisiin…

Ps 1.

Kyllä kepu puheenjohtajan löytää, on aina löytänyt.

Ps 2.

Ja kun puheenjohtaja on valittu, ruvetaan miettimään sitten niitä presidenttiehdokkaita. Paula Lehtomäki? Seppo Kääriäinen? Kokoomus kyttäilee taas sen Niinistönsä kanssa. Demareissa peli on selvempää: Eero Heinäluoma tai Lasse Lehtinen. Saapi sitten nähdä kumpi.

Vuosi on alkanut mitä oudoimpien uutisten merkeissä.

Scupolli opiskeli naisdosenttien mukaan Suomessa vajaassa parissakymmenessä vuodessa suomalaisen miehen mallin ja lahtasi - kuten normaali suomalinen mies tekee - viisi ihmistä Espoossa. VR koetti parantaa mainettaan ja ajoi junalla suoraan hotelliin - seinästä läpi. Tony Halmeen tarina päättyi kuten päättyi. Finnairin laukkusuma jatkuu ja yhtiön maine on ryvettynyt.

Heinäsirkat tästä enää puuttuvat.

No se niistä.

Ja nyt taas kepuun.

Puoluesihteeri Jarmo “Kelmi” Korhonen oli maanantaina myöntänyt Ylelle haastattelun, jossa hän väläytti olevan mahdollista, että “Kelmi” pyrkii itse kepun puheenjohtajaksi - tai mihin vain, mihin kepun kenttä osaa pyytää (kuun varakuninkaaksi?). Aikaisemmin “Kelmi” on haikaillut jatkokautta puoluesihteerinä - tosin sillä edellytyksellä, että hän ei aio alistua mihinkään yhteiskeskusteluihin tulevien mahdollisten mitättömien haastajien kanssa. Toukokuussa “Kelmi” sitten lupaa ilmoittaa minkä paikan hän ottaa.

Niin, että “Kelmistä” kepun puheenjohtaja?

Sopii.

Setä A. voisi tuskin kuvitella herkullisempaa tilannetta kuin sen, että kepun puoluekokous kesäkuussa valitsisi “Kelmin” johtoonsa ja mies nousisi saman tien pääministeriksi. Heti keskustan puoluekokouksen jälkeen on juhannusviikolla ensimmäinen Eurooppa-Neuvoston kokous, jossa “Kelmi” voisi näyttää myös kansainväliset kykynsä.

Senkin Setä A. haluaisi myös nähdä, millaiselle mutrulle kokoomuksen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Jyrki Kataisen naama vääntyisi, kun “Kelmi” avaisi valtioneuvoston yleisistunnon.

Onneksi kokoomuksen kannalta tilanne ei välttämättä ole niin paha.

Voihan olla, että puheenjohtaja-pääministeriksi Kepu julistaakin Paavo Väyrysen (kesk.) tai Mauri Pekkarisen (kesk.).

Yllä olevasta tulikin mieleen, että joko Etelä-Pohjanmaalla on ruvettu sisustamaan perunakellareita pääministeritason vaatimuksia vastaavaksi?

x x x x x

Valtion omistajajaohjaus- ja hyökkäysministeri Jyri Häkämies (kok.) esittää ulkopuolista selvitysmiestä Finnairin sotkuja selvittelemään.

Rivien välissä tämän voi tulkita potkuksi kohti genitaaleja Finnairin hallituksen puheenjohtajalle, ministeri Christoffer Taxelille (r.), josta ei ole näkynyt kuin takavalot (Turkuun menevät), kun Finnairin asemasta on puhuttu.

Ehkä asia on niin, että Finnairin ongelmat eivät yhtiön hallituksen puheenjohtajalle kuulu. Kokouspalkkiothan tosin on aina mukavia ja kyllä ne Turkuun matkassa kulkevat.

Voisi ounastella, että Häkämiehen haukut ennakoivat kylmää kyytiä Taxelille. Se olisikin Häkämiehelle uusi päänahka, mitä herrojen potkuihin tulee. Vuorineuvostason päänahka roikkuu jo vyöllä, mutta nyt saisi antaa potkut peräti ministerille!!

Se se olisi jotakin! Normallisti ministerin erottamiseen tarvitaan eduskunnan epäluottamus, mutta hyökkäysministeri voi panna ministerin kävelemään ihan omalla päätöksellä…

Jahka Taxell on saatu taipaleelle, Häkämies voi panna lentoaseman asiat kuntoon. Sekin häneltä onnistuu: jos italialaiset lakot eivät lopu, armeija vastaa lentoliikenteen sujuvuudesta ja laukkujen jakelusta.

Pari panssarivaunua lentoaseman edustalla toisi Suomeenkin kansainvälistä, eteläamerikkalaista meininkiä.

Ps 1.

Kepusta vielä: Paula Lehtomäki, hop hop! Ilmoittautumista odotellaan. Mari Kiviniemi on jo käytännössä kisassa mukana.

Ps 2.

SDP:n Ari Korhonen haluaa jatkaa puoluesihteerinä ensi kesän puoluekokouksen jälkeenkin. Hyvä että on jatkuvuutta. Moni miettikin, miten SDP pärjää jatkossa, kun kansanedustaja Tuula Vääräinen (sd.) Siilinjärveltä ilmoitti, ettei hän hae jatkokautta SDP:n puoluehallituksessa. Se olikin hyvä tietää oikein tiedotteen kautta, joka kajahti välipäivinä joku aamu sähköpstiin jo seitsemän aikaan aamulla. Koko päivä meni tietoa sulatellessa ja SDP kohtaloa päivitellessä.

Nyt on sitten Matti Vanhasen näkemykset kuultu:

Apollonkadulla aamulla pitämässään infossa Vanhanen sanoi pitävänsä luontevana, että pääministeri vaihtuu samalla kun kepun puheenjohtajakin.

Se oli selventävä linjaus: nyt kepu joutuu etsimään johtoonsa henkilön, joka täyttää heti pääministerin saappaat.

Tai jos ei heti kesäkuussa, niin viimeistään jossakin elokuun huitteilla.

Se rajaa ehdokkaiden määrää oleellisesti. Ilman aikaisempaa ministerikokemusta tehtävään on liki mahdoton hypätä. Voisi vain kuvitella hallituksen istuntoa, jossa pääministeri olisi nykyisen ministerijoukon kokemattomin. Se ei sopisi seinillekään ja aiheuttaisi vain noloja tilanteita.

Eli nyt puhutaan pääasiassa neljästä nimestä (järjestys ei ole sattumanvarainen):

1. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki
2. Liikenneministeri Anu Vehviläinen
3. Kunta- ja hallintoministeri Mari Kiviniemi
4. Ex-ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.

Tietenkin listalla voi pitää vielä Paavo Väyrystä, joka tuntui innostuneen kovasti Ilta-Sanomien eilisestä nettikyselystä, jossa ihmiset - piruuttaan? - olivat nostaneet Väyrysen ykköseksi. Vuan tuskinpa sentään.

Mutta joillekin anttirantakankaille tilanne on kovin, kovin mahdoton. Monelle muullekin.

Talouskomissaariksi nousseen Olli Rehnin (kesk.) nimeä on väläytelty. Mutta niinkohän hän tulisi johtajaksi puolueseen, jossa edessä on ties mitä Novan ja Nuorisosäätiön jälkiselvityksiä - olisikohan noissa jälkisotkuissa myös yksi syy Vanhasen ratkaisuun?

Ja kannattaa muistaa, että vaikka keskusta pullistelee nyt kuin sammakko, sekään ei valitse pääministeriä kuin 9-10 kuukaudeksi. Sen jälkeen on vaalit ja keskustan seuraavat neljä vuotta saattavat kulua opposition penkillä. Olli Rehn saattaa hyvinkin muistella Kalevi Sorsan (sd.) taannoista pohdiskelua opposition merkityksestä: “Mitä sinne tekemään, kissanpoikia pesemään.”

Etelä-Pohjanmaalta kuului myös ääniä, että puoluesihteeri Jarmo “Kelmi” Korhonen pitäisi nostaa (Hesarin juttu) puolueen johtoon lyömään nyrkkiä pöytään. Sen päivän Setä A:kin haluaisi nähdä, että Korhonen löisi nyrkkiä pöytään Eurooppa-Neuvoston kokouksessa, mikä on myös kepulaisen pääministerin yksi päätehtävä. On hiukan helmpompaa lyödä nyrkkiä pöytään kyyjärveläisellä huoltoasemalla kuin Brysselissä, jossa saattaisi mennä sormi suuhun.

- Who is this Pörhönen from Finland?! ihmettelisi Gordon Brown.

- Comment vous appelez-vous?? kyselisi Nicolas Sarkozy.

Ilta-Sanomissa Korhonen sanoikin haluavansa jatkaa nykyisissä tehtävissään, mutta jos puheenjohtaja vaihtuu, paineita on puoluesihteerinkin vaihtamiseen, ehkä koko puoluesihteerijärjestelmän uusimiseen.

Entä sitten ex-pääministeri Anneli “olen puhunut niin totta kuin osaan” Jäätteenmäki? Niin, jotkuhan eivät kerrasta opi.

No nyt odotellaan ilmoituksia.

Eiköhän niitä loppiaisen jälkeen ala kuulua.

Ps 1.

Sitten onkin edessä kysymys, mitä tehdään käytetylle, mutta hyvin pidetylle Matille? Siellähän niitä on ministerin paikkoja vapautumassa, jos tai kun joku ministeri muuttaa pääministerin kansliaan. Varokaa, Lahnanen on tulossa!

Ps 2.

Ennakkoasetelmat ovat sellaiset, että puheenjohtajapelistä tulee keskustatapaan myös likainen, mistä on merkkejä jo nyt. Pentti Haanpään Iisakki Vähäpuheista mukaillen ehdokkaat voivat huokailla:
- Eikö se riitä, että menneet synnit käydään läpi, mutta että tulevatkin…

Ps 3.

Demareiltakin toivoisi jonkin sortin linjakkuutta kepun tilannetta viisastellessaa. Vielä lautakasa-casen yhteydessä puheenjohtaja Jutta Urpilainen (sd.) paheksui, että Vanhasen jatko pääministerinä heikentää hallituksen toimintaedellytyksiä. Nyt hallituksen toimintaedellytyksiä heikentää hänen mukaansa Vanhasen lähtö. Ihan miten vaan, mutta koittakaan nyt herrajumala päättää miten se on!

Tuli vielä eilen toivotettua joulurauhaa politiikoille, mutta se siitä.

Pääministeri-puheenjohtaja Matti Vanhasen ilmoitus, ettei hän pyri jatkoon keskustan puheenjohtajana vei viimeisenkin joulurauhan monessa kepupoliitikon kodissa, ainakin seuraavissa.

1. Paula Lehtomäki
2. Mari Kiviniemi
3. Anu Vehviläinen
4. Kimmo Tiilikainen
5. Antti Rantakangas
6. Mika Lintilä
7. Antti Kaikkonen
8. Tuomo Puumala
9. Jarmo Korhonen???
10. Paavo Väyrynen???

Siinäpä se sakki suunnilleen on. Ai niin, Timo Kaunisto vielä listan jatkeeksi. Mutta siihen stoppi.

Noissa keputölleissä joulurauhasta ei Vanhasen ilmoituksen jälkeen ole tietoakaan. Puhelimet soivat ja ratkaisuja mietitään. Välipäivinä tullenee jo ensimmäisiä vastauksia ja alkuvuodesta pitäisi olla lopulliset kannat tiedossa. Kiusaa tehdään kaikkiin suuntiin ja pärstäjulkisuutta haetaan.

Tuo porukka alkaa hillittömän maakuntarallin keväthölseillä kisatakseen siitä, kuka pääsee keskustan puheenjohtajaksi.

Aivan ehdoton ykkössuosikki on ympäristöministeri, varapuheenjohtaja Paula Lehtomäki. Vanhasen ilmoitus tarkoittaa sitä, että keskustaa tarjotaan nyt hänen johdettavakseen kuin kukkaa kämmenellä. Jos vielä eilen olisi pitänyt veikata, veikkaus olisi ollut, että Lehtomäki ei lähde puheenjohtajakisaan. Nyt kun Vanhanen vetäytyy vapaaehtoisesesti, tilanne on toinen.

Nähtäväksi jää, vaihtuuko sitten samalla pääministeri. Kommentit sen tiimoilta ovat ympäripyöreitä, mutta jos Vanhanen jatkaa pääministerinä vaaleihin, se helpottaa monien lähtemistä kisaan mukaan.

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen ilmoitti jo, että seuraavan pääministerin nimi ei ole aivan keskustan ilmoitusasia.

Vanhasen lopullisista motiiveista taitaa tietää vain Vanhanen itse. Syksyyn ajoittuva jalkaleikkaus ei taida ihan kaikkea selittää…

Ehkä kyse on Vanhasen osalta niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin siitä, että nyt se kannatti tehdä.

Lautakasajutun jälkeen - niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin - Vanhanen saa mahdollisuuden poistua kehästä voittajana. Siihen ei olisi moni tämän vuoden jälkeen uskonut.

Tai sitten yksinkertaisesti Vanhanen tietää, miten kauheat ajat ja päätökset seuraavalla hallituksella on edessään.

Eikä hän halua olla sitä katsomassa - niin pontevasti, kun hän kolminkertaista pääministeriyttään julistikin.

Ps 1.

Hauska on totisesti nähdä, minkä roolin puoluesihteeri Jarmo “kelmi” Korhonen nyt ottaa. Peliin mukaan vai kuninkaantekijäksi? Vai jonkun kaatajaksi?

Ps 2.

Vanhasen motiiveista kuullaan lisää ensi viikon tiistaina. Silloin Vanhanen pitää tiedotustilaisuuden.

On taasen aika julistaa tältä paikalta perinteinen joulurauha maamme poliitikoille.

Eli joulurauhaa vaan!

Kuluneen, erittäin värikkään vuoden jälkeen poliitikot ovat joulurauhansa ansainneet kuten metsän riistaeläimet. Tauotkoon nyt journalististen pyssyjen pauke poliittisilla ja parlamentaarisilla metsästysmailla juhlapyhiksi, mikäli tällainen jalo ilmaisu sallitaan.

Maassa on muutenkin kaikki hyvin, kun JSN sai uuden puheenjohtajan Kalevan ex-päätoimittajasta Risto Uimosesta. Sarkaa riittää JSN:n uskottavuuden parantamisessa.

x x x x x

Eduskunta lepäilee helmikuun alkupäiviin saakka.

Keväturakka aloitetaan silloin puhemiehen ja varapuhemiesten vaalilla.

Välipäivinä voi vaikka veikkailla, kuinka paljon puhemiehen vaalissa tulee protestiääniä, kun sydänveriään myöten loukkaantuneet kansanedustajat pääsevät kostamaan Sauli Niinistölle (kok.). Niinistö on laukonut sen verran valittuja totuuksia muutamien edustajien tonttumaisuuksista (”meillä täällä näitä veijareita riittää”), että kampituksen paikka tulee puhemiesvaalissa. Kiukkua on herättänyt myös Niinistön oma linja eduskunnan hallintoremontissa. Omansa eli kokoomusväen Niinistö on suututtanut puolustamalla presidentin valtaoikeuksia vastoin kokoomuksen kantaa.

Toisaalta SDP:ssä Niinistön ystävien määrä on lisääntynyt: Voi sitä ilmassa väreilevän rakkauden ja sympatian määrää, kun Niinistö ja SDP:n ex-puheenjohtaja Eero Heinäluoma keskustelevat eduskunnan kuppilan pöydässä valtiosäännöstä ja presidentin valtaoikeuksista.

Porvaripuolella mietitäänkin jo vaihtoehtoja, jos Niinistö saakin tarpeekseen ja sanoo tuittumaisuuksissaan että pitäkää puhemiehen paikkanne. Sitten nähtäisiin sellainen ihme, että ryhmäjohtaja Pekka Ravista (kok.) tulisi puhemies….

Entäs sitten tämä Heinäluoma? Jokohan SDP ymmärtää nostaa Heinäluoman Tarja Filatovin (sd.) paikalle eduskuntaryhmän johtoon. Kuuleman mukaan Jutta Urpilainenkaan (sd.) ei enää vastusta vaihtosuunnitelmaa aikaisempaan tyyliinsä, joten ehkä naiskomennossa elävä SDP saa pitkästä aikaa miesväriä johtopaikoilleen.

Ja entäs sitten kepun ryhmäjohtaja Timo Kalli, tuo vaalirahakeskustelun isä? Syksyllä oli vielä sitä henkeä, että keskustan ministerikierrätys saattaa purkautua ryhmäjohtajan valintaan.

Saapa nähdä, ja hällä väliä.

Nyt joulun viettoon.

Erikoisen hyää joulua tämän palstan lukijoille - ja varsinkin kommentaattoreille ansioikkaista näkemyksistä ja hyvistä havainnoista.

Ps 1.

Kohta se onkin sitten yhtä soittoa missikisamaista presidenttipeliä, mitä nyt väliin sattuu yhdet eduskuntavaalit vero- ja leikkauslistoinen. Kepun Iso Vihree eli Seppo Kääriäinen ehti näissä vaaleissa ensimmäisenä ehdottamaan Jorma Ollilaa. Siitä se alkaa…

Tässä on mennyt vajaa vuorokausi, eikä ällistys ja pettymys meinaa helpottaa vieläkään. Ei varmaan helpotakaan.

Julkisen sanan neuvosto (JSN) antoi torstaina vapauttavan päätöksen Ylen TV2:n silminnäkijä-ohjelman lautakasajutusta.

Pitäisi näin “journalistina” (turhan hieno sana) olla onnellinen, että alamme oma itsesääntelyelin antoi vapauttavan päätöksen ohjelmasta ja sen tiedoista. Sehän tarkoittaa sitä, että JSN ajaa sananvapauden asiaa! Hienoa! Mainiota! Loistavaa!

Mutta kun ei.

Vajaan vuorokauden miettiminenkään ei auta.

Tosiasia on, että se Ylen lautakasajuttu oli paskajuttu, huonoa journalisimia ja sananvapauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Jos syytetään pääministeriä roistoksi, se pitää perustella jutussa, eikä piiloutua nimittömien heittojen taakse ja siihen, että lähde on antanut valaehtoisen todistuksen ja tulee käräjille tarvittaessa. JSN vakuuttui Ylen suullisesti kuulemasta lisälausunnosta: “Ei savua ilman tulta” - eli JSN:n mukaan siinä on journalistisesti kattavan paskajutun perusteet.

Pekka Hyvärinen, kunnioitettu emerituspäätoimittaja erosi JSN:n puheenjohtajan paikalta, koska hänen perustelunsa ei riittänyt JSN:n ns. tutkiville lumilapiojournalisteille (ja tähän tarkennus: ko. toimittajat ovat töissään ehdottomia alansa ykkösiä ja loistavia journalisteja), vaan puheenjohtaja jäi vähemmistöön. Koeäänestyksessä Hyvärinen hävisi, pisti takkinsa päälle ja häipyi. Tulee silti jotenkin tunne, että JSN tutki liian läheltä papereitaan, eikä tajunnut, että ulkopuolella on oikea maailma jossa kannanotolle tulee SUUREN ENNAKKOPÄÄTÖSEN rooli.

Se oli miehen teko, siis se Hyvärisen.

Journalistiliiton jäsenenä eroan itsekin ainakin henkisesti tästä ko. puljusta, vaikka sillä ei henkilöjäseniä ole sen kummemmin kuin Natollakaan.

Ylen lautakasajuttu kilpailee surkeimmasta journalistisesta esityksestä yhdessä Hesarin taannoisen eduskunnan kalapuikkoviiksimiesten ahdistelujutun kanssa. Kalapuikkojuttu tulee käräjille kohta puoliin ja Hesarin juristit tekevät nyt taustalla puolittain todistajia uhkailemalla sitä työtä, joka HS:n viikonvaihdetoimituksella jäi pöljyyksissään ja laiskuuttaan tekemättä.

JSN:n tuoreen päätöksen ansiosta käräjämeininki tulee olemaan journalismin tuleva tie jatkossakin: kun alan oma itsesääntelyelin on pihalla kuin lintulauta, oikeusistuimet astuvat tilalle.

Ja todettakoon vielä: tässä ei oteta kantaa siihen, onko Vanhanen hyvä vai huono ihminen/pääministeri ja onko hän käyttänyt asemaansa hyväksi.

Mutta jos julkisesti, ns. journalistisessa lopputuotteessa mennään sellaista väitämään, se pitää perustella.

Tai pitää turpa kiinni.

Ja se on helppo sanoa jo etukäteen: Hyvärisen paikan täyttäminen tulee olemaan äärimmäisen vaikeaa. JSN:n porukan puheenjohtajaksi saattaa löytyä joku eläkkeellä oleva journalistisen ukkokodin julkisuusaddikti, mutta kukaan itseään kunnoittava alan ammattilainen ei sille tuolille enää istu.

Ps 1.

Näinä aikoina tämä toimittajan ammatti ei ole muutenkaan kunniallinen tehtävä, mutta ei varsinkaan JSN:n päätöksen jälkeen. Sen myötä alalla on jatkossa hyväksyttävää heitellä puolitotuuksia ja ties mitä siitä lähtökohdasta, että jos juttu ei miellytä, haastakaa käräjille.

Ps 2.

Voi surkeus.

Ps 3.

Arvoisat lukijat: tilatkaa Seiska. Sieltä se totuus löytyy - ja JSN:n mukaan kummempaa totuuden torvea ei tarvita.