Kausi on totta kai ollut pitkä, mutta on hieno päästä juhlimaan tällaista saavutusta jo pari kierrosta ennen kauden päätöstä. Nyt on aihetta pieneen juhlaan ja mitään syytä sen kieltämiseen ei ole. Pelaajat ovat sen ansainneet. Meillä on toki kaksi peliä vielä edessä, mutta ehdimme hyvin valmistautua ensi viikonloppuun parin vapaapäivänkin jälkeen.

Missään nimessä mihinkään pidempään juhlahumuun emme kuitenkin sukella vielä. Ensi viikonloppuna on edessä kauden viimeinen kotiottelu ja se on varmasti mahtava tilaisuus. Fanit tietävät ja me tiedämme, että kauden tietynlainen unelma on jo varmasti taskussa ja voimme juhlia sitä yhdessä. Totta kai haluamme antaa kotiyleisölle mahdollisimman hyvän esityksen kauden päätteeksi, mutta tärkein tässä on varmasti jo saavutettu.

Korostan nyt vielä, että kauden kahteen viimeiseen otteluun lähdemme ilman muuta täysillä ja voittamaan, mutta samalla olen erittäin tyytyväinen siitä, että tavoite on nyt jo täytetty. Joukkueellekin tekee hyvää päästä pelaamaan pari peliä ilman suuria paineita ja ennen kaikkea tämä avaa tilaisuuden antaa kunnianosoituksia sellaisille pelaajille, jotka ne ehdottomasti ansaitsevat.

Nykyajan jalkapallossa jokainen joukkue muuttuu joka kauden alla ja meiltäkin on muutama pelaaja lähdössä kauden jälkeen. Osa on sellaisia, jotka jättävät seuran pitkän rupeaman jälkeen ja minusta on erittäin tärkeätä tarjota tällaisille pelaajille mahdollisuus jättää faneille jäähyväiset kentällä ja myös päinvastoin. Tämän mahdollisuuden tulen heille varmasti myös antamaan.

Tiedän myös varmasti, että tällaisessa tilanteessa yksikään meidän pelaajistamme ei murjota mahdollisesta vaihtopenkkikomennuksestaan – jokainen osaa antaa arvoa näille asioille, jotka ovat kuitenkin erittäin tärkeitä. Me hyvästelemme muutaman hienon pelaajan hienon kauden päätteeksi ja toivottavasti voimme tehdä sen voitokkaasti. Iso kiitos koko kaudesta kuuluu kuitenkin jokaiselle joukkueen pelaajalle, me olemme menneet eteenpäin ja olen varma että menemme edelleen.

Champions Leaguen ratkaisevista välieräotteluista ensimmäinen meni minusta pitkälti käsikirjoituksen mukaan. Real Madrid lähti jahtaamaan Dortmundin johtoa päättäväisesti mutta ei uhkarohkeasti. Dortmund puolestaan ei vetäytynyt vain kuoreensa, vaan iski sekin terävästi tasaiseen tahtiin. Tuloksena oli viihdyttävä ottelu, jossa kumpikin voi jossitella käyttämättä jääneillä maalipaikoillaan. Real löysi jyvän lopussa, mutta ei minusta olisi kolmen maalin voittoa pelitapahtumiin nähden ansainnut. Dortmund pelasi viimeistä kymmenminuuttista lukuun ottamatta hyvän ottelun ja ansaitsi finaalipaikkansa.

Keskiviikon ottelusta puhuttaessa tuntuu, että täällä Saksassa kaikki mahdolliset ylisanat on jo käytetty. Bayern antoi sellaisen löylytyksen Barcelonalle, että kukaan tuskin ennakkoon osasi aavistaa. Ihan 7-0-yhteistuloksen verran eroa ei sentään ollut. Barca oli 0-4-asemassa vaikeassa tilanteessa, mutta jaksoi uskoa aina Bayernin ensimmäiseen maaliin saakka. Sen jälkeen vuori oli liian korkea ja myös Bayern tiesi sen ja saattoi pelata lopun vapautuneesti. Tippaakaan ei kannata kuitenkaan vähätellä Bayernin suoritusta, se on ehdottomasti yksi kovimmista jalkapalloilun huipulla mitä moneen vuoteen on nähty.

Katseet tietysti siirtyivät heti ainakin saksalaismediassa jo finaaliin ja mikä on siirtyessä. Asetelmat ovat todella poikkeuksellisen herkulliset. Jos nyt yleensä Champions Leaguen finaaliin kukaan voi mennä puoliksi kylläisenä, niin nyt on täysin varmaa että nälkää riittää molemmilla niin paljon kuin mahdollista.

Champions Leaguen voitto on tietysti jo sinällään jokaisen joukkueen suuri tavoite ja unelma. Dortmundin ja Bayernin kesken asetelma on vielä se, että kumpikaan ei missään nimessä halua hävitä finaalia juuri toiselle. Ja ennen kaikkea kumpikaan ei halua jäädä tässä juhlassa soittamaan toista viulua. Finaalin häviäminen on tarpeeksi tuskaista jo muutenkin, jos siihen yhdistetään vieressä voittoa juhliva kenties kaikista kovin vihollisjoukkue, niin jo tuo kuva yksistään ajaa molemmat antamaan enemmän kuin kaikkensa voiton eteen.

Varma voittaja tämän kauden Champions Leaguessa on jo nyt Bundesliiga ja saksalainen jalkapalloilu. Sekä Bayern että Dortmund ovat nykypäivän huippujalkapalloilussa poikkeuksellisen ”kotimaisia” joukkueita. Saksalaispelaajia -- monesti omia kasvattejakin -- vilisee joukkueitten riveissä ja isoissa rooleissa.

Täytyy nyt tätäkin kautta onnitella kahta Euroopan tämän kauden parasta joukkuetta. On tavallaan kunnia olla sarjassa kolmantena kahden tuollaisen joukkueen takana.

Kuten jo ensimmäisten osaotteluiden jälkeen itsekin totesin, niin Bundesliigakaksikolla on nyt todellinen tilaisuus järjestää Wembleylle ns. jäsentenvälinen finaali. 90 minuuttia on kummallakin kuitenkin vielä edessä ja Santiago Bernabeulla kuten Camp Noullakin tuo aika voi olla todella pitkä.

On aivan varma, että sen enempää Real Madrid kuin Barcelonakaan ei ole heittänyt pyyhettä kehään vielä. Kumpikin joukkue on tottunut voittamaan ja osaa voittaa -- tarvittaessa myös runsasmaalisesti. Äkkiä voisi kuvitella, että vappuviikon otteluissa nähdään hyvin selkeä kaava: toinen joukkue hyökkää ja hakee maaleja, toinen puolustaa ja pyrkii pitämään kiinni etumatkastaan.

Silti en usko että ihan näin käy. Sekä Dortmundin että Bayernin pelitapa ei yksinkertaisesti ole sellainen, että bussin parkkeeraaminen oman maalin eteen olisi kovin luontevaa kummallekaan. Toki oma pää pelataan tarkasti, mutta en usko kummankaan mitään mullistuksia omaan pelaamiseensa sinällään tekevän eli kyllä saksalaisetkin hyökkäävät myös vieraspeleissään.

Toinen asia on se, että sekä Jose Mourinho että Tito Vilanova tietävät erittäin hyvin, ettei nyt ole kyse pelkästään maalinteosta. Etenkin Barcalle maalin päästäminen olisi käytännössä viimeinen naula arkkuun. Jos Bayern menee johtoon, Barcan pitäisi tehdä kuusi maalia. Realkin menettäisi vierasmaalinsa tuoman pienen edun, jos Dortmund pääsee rokottamaan. Ihan varmasti sekä Real että Barca ottavat myös ottelun alun tarkasti, vaikka toisaalta maaleja pitäisi hakea ensimmäisistä minuuteista lähtien.

Realin ja Barcan asetelmat ovat melkoista nuorallatanssia ja pääsy maaliin saakka monen mutkan takana. Toki matka ei välttämättä ole ihan niin pitkä kuin numeroiden valoissa näyttää. Jos Real vaikkapa onnistuu ensimmäisellä puoliajalla hankkimaan 2-0-johdon, niin vaaka alkaa kallistua selvästi, vaikka Dortmund vielä finaalipaikassa olisikin kiinni. Käykö näin, sitä en välttämättä usko. Vieraskentästä huolimatta saksalaisjoukkueitten on paljon yksinkertaisempaa lähteä näihin otteluihin ja jo viime viikko osoitti, että kapasiteettia kummallakin on riittämiin.

Eikä tuo sinänsä ole mikään ihme. Sekä Bayern että Dortmund pelasivat erinomaiset ottelut ja vaikka maaleista vähän jälkipuheita tulikin -- kuten niin usein -- niin vaikea kenenkään on väittää, että kummassakaan ottelussa numerot olisivat suoranaisesti valehdelleet.

4-0 ja 4-1 takaavat erinomaiset lähtökohdat kummallekin toisiin osaotteluihin ja jos tämän viikon esityksiä miettii, niin aika paljon pitää tapahtua muutosta, jotta Bayernia ja Dortmundia ei finaalissa Lontoon Wembleylla nähdä. Liian pitkälle ei kuitenkaan kannata vielä katsoa. Dortmundin Robert Lewandowski viimeisteli keskiviikkona hämmästyttävät neljä maalia, mutta muistutti oikeastaan ensi töikseen pelin jälkeen, että vasta ensimmäinen este on ylitetty.

Barcelona ja Real Madrid lyötiin maan rakoon, mutta nousevatko ne tyrmäyksestä? Minä olen aika varma, että nousevat, mutta riittääkö se sitten kuitenkaan. Etenkin Barcelonalla on miltei mahdoton tehtävä ajaa edes kotonaan Bayernin 4-0-johtoa kiinni. Realille vierasmaali antaa pienen toivonkipinän, mutta ei sen enempää.

Suurin vaara tässä on nyt ajatusten siirtyminen jo jollain tasolla odotettavissa olevaan finaaliin. Ellei keskittyminen välierien toisessa osassa ole täysin siinä pelissä, voi käänne vielä tapahtua. Tämän viikon tasolla pelatessaan Bayern ja Dortmund kohtaavat finaalissa, mutta Camp Noulla ja Santiago Bernabeulla on ennenkin nähty myös huippujoukkueitten jäävän täysin jalkoihin ja pienikin asennevamma voi olla kohtalokas.

Eurocup-viikko toki jatkuu edelleen, kun nyt torstaina pelataan Europa Leaguen välierät. Jos niissä nähdään tulokset 4-0 ja 4-1 -- kotivoitot siis -- niin se on jo melkoinen ihme.

Kevät on pitkällä kuten näkee jo siitä, että ollaan eurocupeissa välierävaiheessa. Täällä lämpötila on kohonnut jo täysin kesäisiin lukemiin ja kuulemma ainakin eteläisessä Suomessakin ollaan jo päästy hyvään vauhtiin kevään suhteen. Veikkausliigakausi on alkanut ja odotan jo itsekin pääseväni taas seuraamaan liigapelejä kesällä. Nyt kuitenkin unohdan kesän vielä ja unohdan myös eurocupit ja Champions Leaguen Lontoon finaalin. Lauantaina edessä on kotiottelu Werder Bremeniä vastaan ja juuri nyt se on tämän kevään tärkein ottelu.

Sekä Dortmundilta että Real Madridilta on mestaruus omassa maassaan karannut, joten edessä on monella tapaa kauden tärkeimmät ottelut kummankin osalta. Jose Mourinho on saanut ennakoinnissaan keskittyäkin otteluun, mutta Dortmundin on vaikea uskoa pelaavan tänään, mikäli lehtiä täällä Saksassa lukee.

Eilinen Dortmundin lehdistötilaisuus käsitteli oikeastaan kaikkea muuta kuin Real-ottelua. Tai paremminkin yhtä nimenomaista muuta asiaa: Mario Götzen siirtoa Bayern Müncheniin.

Minulla ei ole sen tarkempaa tietoa miksi kesällä tapahtuva siirto julkistettiin juuri nyt Champions Leaguen välierien alla, enkä rupea sitä sen enempää arvailemaan. Varmaa on kuitenkin se kuka on Signal-Iduna-Parkin seuratuin pelaaja illalla, olettaen tietysti että Götze pelaa kuten ainakin minä oletan hänen pelaavan. Dortmundilla on kentällä Mario Götze ja sitten kymmenen muuta pelaajaa.

Jotenkin tämän voisi ajatuksissaan kääntää Dortmundille eduksikin. Koko huomio ja paine kohdistuu nyt yhteen pelaajaan ja ehkä se helpottaa sitten vastaavasti muita. Dortmund on nimittäin kovan paikan edessä, sen on ehdottomasti saatava hyvä tulos kotiottelustaan voidakseen haaveilla finaalipaikasta.

Mutta ovatko paineet sittenkään Dortmundilla? Välieräpaikka on joukkueelle hyvä saavutus, eikä putoaminen finaalista olisi mikään katastrofi. Sen sijaan Real Madridille ei tästä kilpailusta riitä mikään mestaruutta vähempi ja tiistain Bayern-Barcelonan tulos lyö vielä lisää painetta Realin niskaan. Barca toki tulee ”vieraasta” maasta eli Kataloniasta, mutta joukkueet pelaavat samaa sarjaa ja Realin harteilla on nyt myös La Ligan kunnia ja maine. Bayern otti Barcasta sellaisen niskalenkin että jos Dortmund tekee nyt saman Realille, ottaa La Liga lukua oikein kunnolla Bundesliigan edessä.

Veikkaisin että Mourinho ei ainakaan astu samaan kuoppaan kuin Barcelona. Portugalilainen tietää, että välieriä ei voiteta ensimmäisessä osassa, mutta hävitä voidaan. Real ei lähde yltiöpäisesti hyökkäämään, vaan hakee vaikka hiukan pragmaattisestikin hyviä asetelmia kotiotteluunsa. Pystyykö Dortmund sitten lyömään kiilaa Mourinhon kuvioihin, se nähdään illalla. Eikä se kiilan iskijä välttämättä ole Mario Götze, vaan joku kymmenestä muusta.

Bayern ja Barcelona kohtaavat Münchenissa ja aika moni on pitänyt tätä jo jonkinlaisena moraalisena finaalina, mutta kävi miten kävi, niin tämän otteluparin voittajalla on kova kanto vielä edessä finaalissa.

Kuten monesti, nytkin puhutaan enemmän niistä pelaajista jotka eivät pelaa -- tai ehkä eivät pelaa -- kuin niistä, jotka varmasti ovat kentällä. Tämä on minusta vähän nurinkurista. Mario Mandžukić on pelikiellossa, Toni Kroos on loukkaantunut, mutta Bayern saa kentälle 11 kovan luokan pelimiestä ja olennaisempaa minusta on miettiä miten he pelaavat kuin lähteä millekään ”mitäs jos” -linjalle.

Sama koskee Barcaa. Carles Puyol lienee sivussa, mutta korvaaja löytyy etenkin nyt kun Eric Abidal on vihdoin toipunut pelikuntoon. Edes Lionel Messin osalta on aika hedelmätöntä miettiä mitä jää näkemättä jos hän ei pelaa. Ja uskon kyllä vakaasti, että Messi illalla kentällä nähdään.

Kummallakin joukkueella on ehdottomasti eväät voittaa koko kilpailu, joten ne kuuluisat pienet asiat ratkaisevat. Tämä tuli mieleen erityisesti meidän viime lauantain ottelumme jälkeen; toivon että Allianz Arenalla ei nähdä samanlaista ratkaisua. Johdimme toki peliä 1-0, mutta pelattiin vasta ensimmäistä puoliaikaa ja sitten yhdestä tilanteesta vastustajalta lensi mies suihkuun ja me saimme rangaistuspotkun. Emme pelanneet mitenkään loistavasti, mutta kyllä yli tunnin pelaaminen ylivoimalla väistämättä alkaa näkyä ja selvän voiton sitten lopulta saimmekin.

Sääntö on aika rankka, että tuollaisesta tilanteesta tulee rankkari ja ulosajo, kun mitään törkeyksiä ei kuitenkaan nähty. Aika rankka tuomio, kaveri yritti palloa pelata, mutta oli vähän myöhässä. Oikea tuomiohan se oli, mutta mielestäni sääntökirjaa pitäisi päivittää. Meillekin on tullut aiemmin vastaavanlainen ja siinä yksi tilanne, joka voi olla vielä täysi vahinko, pistää pelin ihan uusiksi kerralla.

Toivotaan siis, että vastaavaa ei nähdä, vaan Bayern ja Barca saavat ratkaista paremmuutensa pelaamalla niin nyt kuin toisessakin osaottelussa.

Piste Schalkelta oli hyvä asia ja harvoin sitä on vastustajan pelaajan onnistumisesta niin iloinen, vaikka samalla jäi sitten harmittamaan voiton menettäminen.

Johdimme 2-0, kun Schalke vaihtoi Teemu Pukin sisään ja Teme kiitti luottamuksesta hienosti. Olen iloinen Temen puolesta hänen onnistumisestaan, joka toivottavasti tuo hänelle lisää luottamusta. Sen hän ansaitsisi tuossa kunnossa. Olisi Suomen A-maajoukkueellekin todella tärkeää, että Teme pelaisi mahdollisimman paljon.

Sanoin tämän hänelle myös pelin jälkeen. Tietysti olisin ollut vielä iloisempi, jos olisimme voittaneet 3-2. Mutta tasatulos ja neljän pisteen ero viisi kierrosta ennen loppua on ihan hyvä lähtökohta loppusuoralle.

Meidän liikkeemme väheni lopussa ja jäimme turhan helposti Schalken painostuksen alle. Tietysti myös punainen kortti vaikeutti peliä. Mielestäni punainen siitä tilanteesta tuli helposti, sillä kyseessä oli täysi vahinko. Itse rankkaria en sen enempää kommentoi näkemättä tilannetta uudestaan. Juttelin Temen kanssa pelin jälkeen ja hän sanoi, että siinä oli kontakti.

Viisi kierrosta enää jäljellä Bundesliigaa eli jännitys tiivistyy ja näin on tietysti monissa muissakin sarjoissa ja ennen kaikkea eurocupeissa. Mestarien liigan välierät arvottiin perjantaina ja täällä Saksassa spekulaatiot ovat pyörineet aika villinä sen jälkeen. Bayern Barcelonaa vastaan ja Dortmund Real Madridia…

Arpa oli tietysti mielenkiintoinen ja sellainen Espanja-Saksa -vastakkainasettelu ilmeinen jo ennakkoon. Minusta on hiukan turhaa kuitenkaan lähteä noita pelejä pelaamaan etukäteen. Kun maanosan neljä parasta joukkuetta on seulottu, niin on aivan varmaa että jokaisella näistä on mahdollisuus voittaa hyvänä päivänään kenet tahansa. Ennakkosuosikkeja ei ole ja yksittäiset pelit -- jopa koko otteluparitkin -- voivat ratketa yhteen ennakoimattomaan tilanteeseen tai tapahtumaan.

Ratkaisuviikot ovat edessä, jalkapallokauden 2012-13 loppusuora. Me jatkamme taistelua kolmen parhaan joukkoon pääsystä Bundesliigassa. Se on edelleen täysin omissa käsissämme, joten liian huolissaan ei kannata olla Pukin Temen vireestä. Toivotaan että se jatkuu loppukevään samanlaisena, mutta pidämme Schalken kuitenkin takanamme.

Voisi helposti laskea, että 0-0-vierastasapeli Málagassa sanelisi tiistain ottelun luonteen Dortmundin osalta jo ennakkoon. Eli oma pää on pakko pitää puhtaana ja sitten jostain tilanteesta iskeä se yksi tarvittava maali. Eli juuri tuollainen viiden sormen ja nollan -- tai yhden -- sormen ottelu.

Dortmund ei kuitenkaan pelaa niin. Joukkueen vahvuus on hyökkäämisessä ja se ei muuksi muutu. Millään riskillä Dortmund ei toki peliin lähde, mutta takaiskumaali ei olisi heille mikään katastrofi. Se tarkoittaisi vain, että itse pitää tehdä vähintään kaksi maalia ja se ei Dortmundille ole mitenkään tavatonta, ennemminkin melkein sääntö. Viimeksi viikonloppuna Bundesliigan ottelussa Dortmund väänsi 1-2-tappioasemasta 4-2-voittoon Augsburgista, aika tyypillistä heille.

Málaga varmasti tilkitsee puolustuksensa mahdollisimman tiiviiksi, mutta pelkkä puolustaminen 90 minuuttia Dortmundia vastaan on yleensä lähestulkoon itsemurha. Ja nyt itse asiassa Málagan pitäisi puolustaa 120 minuuttia onnistuneesti viedäkseen ratkaisun pilkuille. Se ei onnistu, joten vieraidenkin on pakko lähteä pelaamaan. 0-1-maali toki muuttaisi pelin luonnetta, mutta ei ehkä kuitenkaan ratkaisevasti.

Kotiyleisö on Dortmundille iso tuki ja samalla myös iso innoittaja. ”Keltaisen seinän” edessä Dortmundin on suorastaan pakko hyökätä ja en hetkeäkään usko, että tiistai olisi tähän mikään poikkeus. Varmaksi en mene Dortmundin välieräpaikkaa julistamaan, mutta olen todella yllättynyt jos tämä toinenkin peli päättyy 0-0 ja vielä yllättyneempi, jos maalipaikkoja ei nähdä niin paljon, että tarvitaan kaverinkin sormet laskuihin mukaan.

Tiistain toisen ottelun suursuosikki Real Madrid on Dortmundin tavoin tunnettu hyökkäävänä joukkueena, mutta Jose Mourinho saattaa yllättää tällä kertaa. 3-0-johdossa on aika turvallista matkata Galatasarayn vieraaksi, mutta aikainen takaiskumaali voisi tehdä Realin illan vaikeaksi. Ihan hulvatonta hyökkäämistä tuskin nähdään Istanbulissa, mutta epäilen vahvasti että tukku maalipaikkoja ja myös maaleja sielläkin nähdään pelin edetessä.

Iltaa -- ja maaleja -- odotellessa.

Kaksi tasapeliä ja kaksi suhteellisen selkeää kotivoittoa tuli saldoksi tältä viikolta. Pistejakoihin päättyneissä kamppailuissa Barcelona ja Dortmund pääsevät hakemaan ratkaisua kotiyleisönsä edessä ja Real Madrid ja Bayern München puolestaan ottivat tukevat kiinnityksen välieräpaikkaan pitämällä vastustajan nollilla ja takomalla itse 2-3 maalia.

Jo tulosten perusteella suosikit jatkoon on aika helppo nimetä ja mitä otteluita itse näin, niin tämä käsitys oikeastaan vain vahvistuu. Bayernin salamamaali Juventusta vastaan oli todella tärkeä ja 2-0-johdon turvin Torinoon on paljon helpompi lähteä. Juventuksen tehtävä on vaikea, mutta Galatasarayn tehtävä Real Madridia vastaan likimain mahdoton. On vaikea nähdä Jose Mourinhon miehistön lipsuvan kolmen maalin johdostaan enää.

PSG matkaa Camp Noulle tasapeli taskussa, mutta haaste on todella kova. Tiistain ottelussa joukkue sai minusta olla tyytyväinen noustuaan tasoihin ja kun tilanne on se, että PSG:n on pakko voittaa tai ainakin tehdä maaleja, niin tuo lähtökohta Barcelonan vieraana ei koskaan ole helppo. Malagan vierailu Dortmundissa on sikäli lähtökohdiltaan paperilla helpompi, että 1-1-tasapelikin riittäisi espanjalaisille. Sama kuitenkin koskee myös tätä otteluparia: Dortmund on vierailijoille hankala paikka, erittäin hankala.

Jos veikata siis pitäisi, niin kyllä minusta aika lähellä ollaan sitä, että välieristä tulee espanjalaisten ja saksalaisten välienselvittely. Tähän tuntuu saksalaismediakin jo tiiviisti tarttuneen. Tosin nyt vielä puhutaan todennäköisyyksistä, yksi salamamaali jossain ottelussa taas alkuun, niin asetelmat voivat äkkiä olla toiset.

Ei pidä unohtaa, että myös Europa Leaguessa pelataan puolivälieriä -- ja mukana on myös suomalaisväriä. Roman Eremenko nähdään varmasti Stamford Bridgen nurmella torstai-iltana, kun Rubin Kazan kohtaa Chelsean. Chelsea on varmasti suosikki, mutta tässä voisi olla ainekset yhteen viikon yllätyksistä, kukaties vaikka juuri Roman johdolla.

En lähde sen enempää ennakoimaan Suomen pelaamista tai niitä keinoja, joilla Espanja kenties voisi olla yllätettävissä. Mixu Paatelainen tietää ne varmasti paljon minua paremmin. Suuri tilaisuus Suomen pelaajilla on kuitenkin edessä, ja se pitää nimenomaan ottaa minusta tilaisuutena. Jos Espanjaa vastaan pärjäät vieraskentällä tärkeässä karsintapelissä, niin eipä paljon kovempaa paikkaa enää eteen voi tulla.

Suomalaisena totta kai seuraan Huuhkajien otteita, mutta Espanja on niin mielenkiintoinen joukkue, että tuo ottelu tulisi varmasti katsottua jo ihan pelkästään Espanjan takia. Jokunen omalta aktiiviuraltani tuttu pelaajakin siellä on mukana, mutta ennen kaikkea kentällä on kymmenen kenttäpelaajaa, joita kannattaa jokaista seurata.

Peukalot ovat tietysti pystyssä Suomelle. Lujalla itseluottamuksella, kovalla työllä ja joukkueena pelaamisella voidaan saavuttaa ihmeitä jalkapallossa. Toivotaan nyt kaikkea tätä ja sen lisäksi ripaus onnea matkaan, niin Gijónista voi olla tarjolla yllätyskin.

Maajoukkuetauko tähän kohtaan vuotta on monen seuran kannalta aika merkittävä juttu. Monin puolin Eurooppaa nyt vedetään viimeisen kerran vähän henkeä ennen kauden loppurutistusta. Ehditään vähän höllätä sitä normaalitahtia, jossa pelin jälkeen palautellaan ensin ja sitten jo valmistaudutaan seuraavaan. Tietysti maajoukkuepelaajia tämä ei koske, mutta tuskin heillekään pieni vaihtelu arkirutiineihin pahaa tekee. Tai voi sanoa suoraan että ei tee, sen muistan hyvin omilta pelivuosiltani.

Meille maajoukkuetehtävien ulkopuolella oleville tarjoutuu tilaisuus ehkä pitää päivä tai pari vapaatakin ja tehdä hiukan jotain muuta. Liikaa ei ole hyväksi keskittyä kokonaan jalkapalloon kellekään. Itse ehdin tuossa jo aiemmin vähän irtautua, kun teimme pientä lyhytelokuvaa. ”Valiojoukko” oli kaikkineen oikein mukava kokemus tehdä ja toivotaan, että siitä katsojatkin saavat jotain irti.

Ja onhan se irtaantumista rutiineista sekin, että pelaaja tai valmentaja hetkeksi heittää oman roolinsa narikkaan ja ottaa pelkän jalkapallofanin roolin. Niin minä teen ainakin perjantai-iltana. Ehkä peliä tulee katsottua vähän valmentajankin silmin ja erilaisia tilanteita hiukan analysoitua. Ennen kaikkea minä kuitenkin olen kannattaja, eikä se joukkue jota perjantaina kannatan ole Espanja, niin hieno yhdistelmä kuin se onkin. Hieno se on se toinenkin joukkue ja sen puolesta liputan kuten kaikki muutkin suomalaiset.