Valta pysyy tiukasti Espanjan käsissä. Siitä ei jäänyt lopulta epäilystäkään EM-finaalissa. Espanja vei kolmannen peräkkäisen arvoturnauksen nimiinsä lopulta todella vakuuttavasti.

Espanjan päävalmentaja Vicente del Bosque ei lopulta yllättänytkään – tai yllätti, näkökulmasta riippuen – ja lähti myös finaaliin jo tutuksi tulleella ryhmityksellä ilman varsinaista hyökkääjää. Tämä ryhmitys oli myös sama kuin alkulohkon ottelussa Italiaa vastaan, nyt peli vain näytti aika lailla toiselta ja toimi mainiosti.

Lopputurnauksen mittaan moni, minä itse mukana, ehti jo arvella, että Espanja olisi lyötävissä. Palloa joukkue piti, mutta tehoja tuntui löytyvän vain ajoittain. Nyt finaalin jälkeen jäi sellainen tunne, että Espanja jollain lailla valmistautui koko ajan loppunäytökseen ja esitti parastaan vasta sitten, kun se eniten merkitsi.

Numerot 4-0 kertovat olennaisen, mestarista ei jäänyt epäselvyyttä. Mikään täysi vastaantulija Italia ei kuitenkaan ollut. Ensimmäisellä puoliajalla peli oli kaikkineen tasaista ja vielä toisellakin Italia pyrki takaa-ajoon, kunnes voimat ja usko alkoivat hiipua ja Espanja iski tylysti vielä lopussa kaksi osumaa. Italia pystyi luomaan painetta Espanjan maalille ja osuma oli pariin kertaan hyvinkin lähellä, mutta eipä lopulta juuri jossittelemista jäänyt.

Espanjan kaksi ensimmäistä maalia näyttivät molemmat hiukan helpoilta. Italian kehuttu puolustus hiukan nukahti kummassakin, tosin molemmat olivat myös komeasti tehtyjä. Toisaalta ne olivat myös osoitus siitä, että Espanja oli finaalissa aiempaa selvästi aktiivisempi ja etenkin syvyyssuuntaan liikettä oli vahvasti ja tämä näytti hiukan yllättävänkin Italian.

Toinen perättäinen Euroopan mestaruus on historiaa, samoin kolmas perättäinen arvoturnausvoitto. Ikuisesti Espanjankaan voittokulku ei varmasti jatku, mutta sunnuntain voitolla maa ja ennen kaikkea nykyjoukkue kirjasi pysyvästi nimensä historiaan. Pelaajia on toki vaihtunut, mutta aika moni on ollut mukana kaikissa kolmessa mestaruudessa, mikä on uskomaton suoritus.

Kisat ovat nyt paketissa ja on aika siirtyä arkeen. Meillä Leverkusenissa se on jo alkanut ja valmistautuminen uuteen kauteen on täydessä vauhdissa, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt tässä vaiheessa toivotan oikein hyvää kesää kaikille. Elämä – ja jalkapalloilu – jatkuu EM-lopputurnauksen jälkeenkin.

Sami Hyypiä