Takana on ensimmäinen ja melkoisen kiireinen viikko Leverkusenin valmentajana ja pääsiäismaanantain pidämme vapaata. Joukkueella ei ole harjoituksia ja minä ajattelin itsekin vähän levätä, mikä myös maistuu.

Saimme sunnuntaina HSV:tä vastaan vieraspisteen ja se oli ihan kohtuullinen tulos. Vaikea kuitenkaan sanoa, onko tämä mennyt viikko kaikkineen ollut sellainen kuin odotin, koska en oikein edes tiennyt mitä odottaa. Kaikki on ollut uutta.

Aisaparini Sascha Lewandowskin tapasin ensi kertaa viime lauantaina ja varsinaisesti paremmin sunnuntaina. Sunnuntain ja maanantain me sitten oikeastaan kokonaan juttelimme Saschan kanssa futiksesta ja tiistaina aloitettiin sitten joukkueen kanssa ja kyllä tässä on pelejä ja harjoituksia tullut koko ajan sen verran, että kieltämättä on vähän huonosti tullut nukuttua.

Paljon emme tosiaan ehtineet joukkueen kanssa yhdessä olla ennen HSV-peliä, mutta hiukan muutosta peliin lähdettiin heti hakemaan. Minä näen että meidän pelitapamme Suomen maajoukkueessa voisi sopia hyvin myös tänne ja sitä käytiin viikolla läpi eli hiukan samoilla systeemeillä kuin Huuhkajissa mennään. Aika oli totta kai todella lyhyt, enkä odottanutkaan että peli olisi moitteetta toiminut vielä Hampurissa.

Paljon ihan positiivisia juttuja näkyi kuitenkin jo pelissä sunnuntaina. Nyt katsotaan tuo peli vielä uudestaan Saschan kanssa ja opastetaan sitten pelaajia lisää. Uskon vakaasti, että hyvä tästä vielä tulee. Tosin seuraava pelikin on jo keskiviikkona, joten ei tässä pitkää aikaa valmistautumiseen ole.

Sen tässä viikossa on ehtinyt huomata, että kyllä valmentajalla on todella paljon enemmän asioita huomioitavanaan ja mietittävänään kuin pelaajalla. Ennen otteluita – samoin ennen harjoituksia – pitää tehdä juttuja paljon tarkemmin ja enemmän. Kokemus varmasti auttaa tässä ja itselläni on ilman muuta aikomus jatkaa myös kouluttautumista, joka kokemuksen ohella on tärkeä asia. Saa nyt sitten nähdä onko into sama vielä viiden viikon päästä.

Sami Hyypiä