Suomi viimeisteli Belgiaa vastaan kuvioitaan ennen EM-karsintojen alkua. Tulos oli hyvä, sillä voitto tuo aina toivottua itseluottamusta. Tapa, miten Suomi parhaimmillaan pelasi, oli vieläkin tärkeämpi. Joukkue pelasi ajoittain todella hyvin, pallo liikkui ja tilanteita pystyttiin luomaan. Kun alakerta oli myös hienosti tilkittynä, nolla pysyi ja yksi tehty maali riitti voittoon.
Suomen joukkueen osalta on jo pitkään puhuttu nuorennusleikkauksesta. Nuorennusleikkaus, joka on ylipäänsä hölmö sana, on ollut käynnissä jo pitkään. Sitä ei vain ole yleisesti huomattu. Ehkä se, että Litti ja minä olemme jatkaneet pitkään, on jotenkin hämärtänyt asiaa. Esimerkiksi keskiviikon ottelun avauskokoonpanossa oli Suomella vain yksi pelaaja, joka ikä alkoi kolmosella. Hän oli Markus Heikkinen. Peetu Pasanen täyttää pian myös 30 vuotta, mutta kun tilastoja niin tykätään katsella, niin fakta oli tämä. Tietty luonnollinen kiertokulku on ollut käynnissä jo pitkään ja esimerkiksi viime karsinnoissa viisi pelaajaa nousi potentiaalisiksi avauksen miehiksi: Roni Porokara, Tim Sparv, Niklas Moisander ja Kasper Hämäläinen nousivat mukaan, samoin karsintojen alkuvaiheessa varsinaisesti Daniel Sjölund. Edellisissä karsinnoissa Roman Eremenko teki saman, samoin Veli Lampi, ja nyt Otto Fredrikson, maalivahdiksi vielä nuori, tekee saman. Enkä nyt menisi sanomaan Alexei Eremenkoa, Mika Väyrystä, Mikael Forssellia, Teemu Tainiota ja muutamaa muutakaan mitenkään ikälopuiksi…
Jalkapallossa, ja muissakin joukkuepeleissä, muutos tapahtuu useimmiten pikkuhiljaa ja huomaamatta. Ei tarvitse muistella kovin kauas, kun joukkueen avauskokoonpanoissa esiintyivät Mika Nurmela, Jarkko Wiss, Mikko Kavén, Antti Niemi, Toni Kuivasto, Aki Riihilahti, Janne Saarinen, Hannu Tihinen, Juha Reini jne. Tästä sukupolvesta olivat Belgia –ottelussa mukana vielä Litin lisäksi Joonas Kolkka ja ennen ottelua loukkaantunut Jonatan Johansson. Ei siis kovin montaa 2000-luvun alun veteraania ole enää jäljellä – toki ”ali-ikäisinä” eli nuorten tai poikien maajoukkueikäisinä A-maajoukkueeseen nousseet Pasanen, Väyrynen, Tainio ja Forssell kyllä.
Olen sitä mieltä, että A-maajoukkuetasolla ei ole varaa lähteä tekemään ”pitempiaikaisia tähtäyksiä” vaan pelata parhaalla mahdollisella joukkueella. Jos Litti mahtuu pelillisesti mukaan joukkueeseen, hänet pitää ilman muuta valita. Jos Lauri Dalla Valle mahtuu joukkueeseen, mikäli hän siis Suomen kanssa haluaa pelata, pitää hänet valita mukaan. Jos olet riittävän hyvä, ei iällä ole merkitystä. Ehkä tämän tajuaa parhaiten, kun muistelee ensimmäisiä pelejä, kun Jari Litmanen ja Roman Eremenko pelasivat yhdessä – näitä miehiä yhdistää jalkapalloäly, taito ja osaaminen vaikka ikäeroa on jotakuinkin 15 vuotta. Tuskin he samoissa paikoissa otteluiden jälkeen käyvät tai viihtyvät, mutta mitä väliä silläkään on. Tärkeintä on se, mitä kentällä tapahtuu.
Belgia –pelissä tapahtui paljon hyvää, josta voi ottaa monta asiaa mukaan ensi kuun alun Chisinaun matkalle Moldovaan. Baxterin joukkueessa näkyi vahvasti Suomelle ominainen vahva yhteishenki ja halu menestyä joukkueena. Joukkueena pelaaminen ja tekeminen on ainoa keino, jolla jatkossakin voi tulla hyviä tuloksia. Belgia –voitosta on hyvä jatkaa karsintoihin.
Hyypiä puhuu asiaa.Ei Sami ja Litti pelaisi maajoukkueessa jos olisi parempia tarjolla, “nuorennusleikkaus” pitää tapahtua luonnollisesti ilman että siihen edes kiinnitetään huomiota. Suomella ei todellakaan ole varaa tuijotella pelaajien ikiä vaan parhaat saatavilla olevat pelaa.
Aivan oikein. Maajoukkue ei ole nuorten pelaajien kasvatuskerho, vaan siellä tulee pelata kansakunnan parhaiden yksilöiden. Suomesta ei ehkä koskaan tule löytymään parempaa puolustajaa kuin Sami Hyypiä, joten paikka maajoukkueessa tulee olemaan varma niin kauan, kuin kipinää pelaamiseen riittää.
Sama homma toki Litinkin kanssa. Samalla peliälyllä varustettua pelajaa ei ehkä koskaan tule suomipaitaa päällään pitämään. Jos mies on pelikunnossa, hän on aina maajoukkuekaliiberia.
Hieno kirjoitus jälleen, Sami. On myös mahtavaa, että jatkat vielä yhdet karsinnat maajoukkueen mukana. Uskotaan, että nyt on hetkemme ja Suomi menee historiallisesti kisoihin!
Sami, olen samoilla linjoilla kanssasi. Nuorennusleikkaus on tyhmähkö käsite, parhaat pelaa ja sillä sipuli. Se, että maajoukkuerinkiin tuotaisiin väkisin nuoria pelaajia hakemaan kokemusta jottei puntti sitten tutise tosipaikassa voi uskoakseni toimia myös väärin päin. Eli pelaaja, joka pelaa maaotteluita liian aikaisin, saattaa todeta että taso on liian kova. Sitten suoritukset ovatkin epävarmoja myös seuraavassa pelissä – ja sitä seuraavassa. Psykologinen puoli on valtavan tärkeä osa-alue kaikissa urheilulajeissa. Vaikka maaottelu varmasti on hieno kokemus joka tapauksessa, pelaajan pitää saada onnistumisia ja uskoa, että itse on paras jossakin. Tämä näkyy hyvin esim. nyrkkeilyssä, tappion jälkeen on vaikea voittaa, ja siksi mestareille syötetäänkin usein helpohkoja vastustajia liukuhihnalta.
Ja kun vaikka Belgiaa katsoo, niin ei tuollainen raju nuorennusleikkaus välttämättä ota sujuakseen vaikka “superjunnuilla” olisi kuinka kovat hintalaput selässään.
Jep, itse näkisin ihanneavauksen kutakuinkin näin kaikkien miesten ollessa terveitä ja maajoukkueen käytettävissä.
Johansson
Porokara Eremenko JR. Hämäläinen
R.Eremenko Väyrynen
Moisander Hyypiä Heikkinen Pasanen
Fredrikson
Penkki: Lehtovaara, Lampi, Sparv, Tainio, Litmanen, Forssell, Dalla Valle
Muita potentiaalisia:
- Raitala
- Kopteff
- S. Kuqi
- P ja M Hetemaj
- Kolkka
Hieno kirjoitus Sami!!
Tämän illan West Ham-Bolton pelin jälkeen (varsinkin)
toivoisi että Jässi jatkaisikin!! Otolla on aikaa pelata ja kehittyä…
Tsemppiä kisoihin. Litti ja Sami olette idoleita kymmenille tuhansille
ja esimerkillisiä pelaajia!! Kiitos kaikista unohtumattomista hetkistä
jotka jatkuvat&huipentuvat ensi EM-kisoissa Suomen paidassa!! In Finland we trust!!!
Tsemppiä uuteen kauteen Sami
Arvostan ja ihailen tyyliäsi kentällä ja sen ulkopuolella. Tämä on tosi kiva blogi lukea!