Aika moni odotti ennen Etelä-Afrikan kisoja, että juuri Afrikan joukkueet eivät menesty. Toive johtui siitäkin, että Afrikan kiintiö kisoihin oli noussut viime vuosina paljon. Nyt kisoissa oli kuusi afrikkalaista joukkuetta ja eurooppalaisten joukkueiden määrää oli vähennetty.

Afrikalla meni huonosti, sillä vain Ghana meni jatkoon. Mutta vielä huonommin meni eurooppalaisilla joukkueilla. Pari joukkuetta ei pystynyt venymään ja pari taas romahti. Olin itse arvannut, että Italia tulee olemaan floppi, mutta Ranskaa taas veikkasin mustaksi hevoseksi. Olin myös vähän sitä mieltä, että Tanska ja Serbia olisivat voineet hyvinä päivänään jatkaa lohkoistaan. Näin ei tapahtunut ja eurooppalaisten kisat ovat menneet heikosti.

Tai oikeastaan penkin alle. Ensimmäisellä pudotuskierroksella ei ole ainuttakaan Eurooppa vs muu maailma –ottelua. Viisi otteluparia käydään muun maailman kesken ja loput ovat eurooppalaisten jäsentenvälisiä. Selvä, tällä systeemillä kolme eurooppalaista menee ilman muuta jatkoon, mutta VAIN kolme. Se ihmetyttää. Ei huippupelaajien rasituskaan voi olla syynä tähän. Suurempi syy on odotuksissa. Menestys Euroopassa tarkoittaa menestystä maailmalla, pohditaan. Näin ei kuitenkaan ole eikä ole ollut näissä kisoissa.

Suurin voittaja maanosa on Etelä-Amerikka. Viisi joukkuetta ja kaikki jatkoon. Toinen suuri voittaja on Aasia, sillä Japanin ja Etelä-Korean lohkoista odotettiin aivan muiden jatkavan. Tähän lisätään joukkueet, kuten USA, jonka taistelutahtoa ei voi kuin ihailla. Ensimmäisellä pudotuskierroksella on tilanne se, että mukana on kuusi eurooppalaista joukkuetta, joista muodostuu kolme otteluparia. Tämä tarkoittaa, että seuraavassa vaiheessa on mukana on vain kolme eurooppalaisjoukkuetta.

Kaavio menee vielä siten mielenkiintoisesti, että kolmesta eurooppalaisesta kaksi kohtaa kisojen suosikit. Toiselta puolelta vastaan tulee Argentiina, toiselta Brasilia. Maailman mahtimaanosa, Eurooppa, on siis pahasti ottamassa takkiin.

Tämä keskustelu loppuu nopeasti siihen, että esimerkiksi Espanja menee pitkälle omista peleistään. Mutta se vaatii sitä, että joukkue aloittaa keskittymisen omaan tekemiseen ja vain siihen. Joukkue on puolivaloilla mennyt jatkoon, mutta odotettu ilotulitus on jäänyt näkemättä. Olen itse epäillyt, että Fernando Torres tulee esiin siinä vaiheessa, kun on pakko. Nyt on pakko ja seuraavassa ottelussa nähdään, onko El Niño terve ja sillä tasolla kuin odotetaan. Jos on, Espanja menee pitkälle ja jos ei, sitten loppuu tie.

Englannin ja Saksan ottelu on valtava tapahtuma. Onkin aika mielenkiintoista, että juuri tuo peli loksahti kohdalle. Nyt ei ole epäselvyyksiä, mistä pelistä kummassakin maassa kirjoitellaan. Heitä ei kiinnosta, että ensimmäisessä pudotusvaiheessa on loistavia ottelupareja – heitä kiinnostaa vain se, että jompikumpi suurista lähtee kesälomille. Kumpi, en osaa sanoa. Se on oikeasti ihan hetkestä kiinni.