Mestarien liigan arvonnat suoritettiin perjantaina. Arvonnat eivät sisältäneet mitään yllättävää meidän kannaltamme, sillä kaikki meni kuin aiemminkin: vastaan tuli Chelsea. Ok, se poikkeus tällä kertaa oli, että Chelsea on vastassa jo kisan tässä vaiheessa, ei vasta välierissä. Joka tapauksessa tämä tulee olemaan neljäs kerta viiden vuoden sisällä, kun kohtaamme heidät Mestarien liigassa.

Voitot ovat meille kolmesta kohtaamisesta 2-1. Kaikki aiemmat otteluparit ovat olleet todella tasaisia. Vuonna 2005 menimme jatkoon maalein 1-0, kun Luis Garcia teki toisessa ottelussa maalin kotikentällämme. Kaksi vuotta myöhemmin mentiin rangaistuspotkukilpailuun, jossa Pepe Reina hoiteli meille finaalipaikan loistavilla torjunnoillaan Anfieldilla. Viime vuonna oli Chelsean vuoro, kun he voittivat toisen ottelun Stamford Bridgellä jatkoajan jälkeen. Se peli jäi tietysti itselleni mieleen suurena pettymyksenä, sillä Chelsea teki voittomaalin rangaistuspotkusta, joka aiheutui, kun rikoin erotuomareiden mukaan Michael Ballackia. Tiukkaa tulee nytkin. Chelsea on saanut pelinsä kulkemaan Guus Hiddinkin johdolla hyvin ja joukkue on noussut vahvasti kaikissa kilpailuissa. Ei meidänkään viime otteluissa ole valittamista, joten lähtökohdat puolivälierään ovat tasaiset ja vähintään mielenkiintoiset. Hyvin pienet asiat tulevat tälläkin kertaa ratkaisemaan, yksi tilanne puoleen tai toiseen ja toinen joukkue on jatkossa.

Mestarien liiga on niin kova kilpailu, ettei tässä vaiheessa ole mukana kuin kovia joukkueita. Siinä mielessä ei ole väliä, kuka vastaan tulee. Jos kilpailun haluaa voittaa, pitää pystyä voittamaan kaikki vastustajat. Se on niin yksinkertaista. Mutta kansainvälisessä kilpailussa on aina kiva pelata kansainvälisiä otteluita – ei se tietenkään ole kenenkään vika, että brittijalkapallo on tällä hetkellä muita edellä, mutta silti. Näissä jäsentenvälisissä mainokset ovat muuttuneet ja erotuomarit tulevat muualta kuin Englannista, mutta muuten kaikki on tuttua jo sarjasta. Siksi on periaatteessa hyvä, ettei kaavion meidän puoleltamme tule kokonaan englantilaista välierää. Me tai Chelsea pelaamme välierissä Barcelonaa tai Bayern Munchenia vastaan. On täysin varmaa, että välierästä tulee huikea jalkapallonäytös, pelasivat siellä ketkä tahansa tästä neliköstä.

Kaavion toisella puolella Manchester United on selvä suosikki Portoa vastaan ja Arsenal ehkä hienoinen suosikki Villarealia vastaan. En olisi siis yllättänyt, jos välierissä olisi tänäkin vuonna kolme neljästä joukkueesta Valioliigasta. Tosin, ainakaan Villarealia ei pidä aliarvioida, sillä joukkue on pelannut tänäkin vuonna loistavaa jalkapalloa. Arsenal ei tule vain kävelemään välierään tuosta otteluparista.

Ennen näitä pelejä pelataan muita huipputärkeitä otteluita. Jos voitamme viikonloppuna Aston Villan, on paikka neljän joukossa ja ensi kauden Mestarien liigan kuvioissa aika lailla selvä. Tosin, tähtäin on edelleen korkealla – voittamalla omia pelejämme pidämme koko ajan painetta päällä Manchester Unitedille ja myös Chelsealle. Ensi viikon lauantaina onkin sitten edessä iso MM-karsintaottelu, kun kohtaamme Walesin. Ikävä kyllä Mika Väyrynen putosi joukosta, mutta onneksi materiaalimme on koko ajan laajentunut – esimerkiksi Niklas Moisanderin ja Alexei Eremenkon paluut maajoukkueeseen tuovat lisää taktisia vaihtoehtoja. Hirmuiseen katoon ei meillä kuitenkaan ole varaa, joten toivottavasti Suomen pelaajat selviävät ilman lisäkolhuja viikonlopun otteluissa ja ovat alkuviikosta kokoonatumisessa valmiina kovaan haasteeseen, Walesin voittamiseen Cardiffin Millennium-stadionilla.