Veikkaan, että viime viikolla tehtiin Mestarien liigan historiaa. En usko, että koskaan aiemmin kilpailussa olisi ollut sellaista tilannetta, että yksikään italialaisjoukkue ei olisi päässyt mukaan puolivälieriin. Nyt näin kävi: AS Roma putosi Arsenalille, Manchester United jatkoi meidän viime vuonna viitoittamalla tiellä ja lähetti Interin laulukuoroon, Juventus putosi Chelsealle ja Fiorentina jäi jo alkulohkoon. Kun muistetaan, että AC Milan putosi jatkosta UEFA cupissa Petri Pasasen Werder Bremenille, on kyseessä katastrofi. Siitä huolimatta, että Udinese on vielä jatkossa UEFA cupissa. Euroopassa pelataan kahta kilpailua, joissa on mukana yhteensä 24 joukkuetta ja vain yksi italialainen on tässä joukossa. Jonkinlaista historiaa tämä on varmasti.

En silti vetäisi sitä johtopäätöstä, että Italia ja maan Serie A olisi yht´äkkiä hirmuisesti huonompi sarja kuin aiemmin. Tänä vuonna pelit eivät vain kulkeneet oikeaan aikaan ja ainakin Mestarien liigassa italialaisjoukkueilla oli omat saumansa jatkoon. Mutta nyt liigojen välinen ottelu Englannin Premier Leaguen ja Italian Serien A:n välillä päättyi brittisarjan 3-0 voittoon ensimmäisellä pudotuskierroksella. Tässä voidaan myös ”syyttää” italialaisten huonoa arpaonnea, sillä Valioliiga on hallinnut Mestarien liigaa viime vuosina aika selkeästi: kaudella 2004-05 oli kaksi neljästä semifinalistista Englannista ja Liverpool voitti pokaalin. Seuraavana vuonna Arsenal oli finaalissa, mutta hävisi Barcelonalle – tuolla kaudella välierissä oli vain yksi brittijoukkue. Kaudella 2006-07 AC Milan voitti meidät finaalissa, mutta muuten kovasta tasosta kertoi se, että kolme neljästä semifinalistista tuli Englannista. Viime kaudella sama – kolme neljästä semifinalistista tuli Premier Leaguesta ja lopulta nähtiin ”all-England –final”, kun ManU voitti Chelsean Moskovassa. Tällä kaudella kaikki neljä Englannin Valioliigan joukkuetta meni jatkoon eli puolet jatkopaikoista tuli saarelle. Espanja sai mukaan kaksi joukkuetta ja Saksa sekä Portugali yhden. Aika vakuuttavaa siis.

Oma jatkopaikkamme tuli loistavan peliesityksen jälkeen tiistaina. Real Madrid oli vailla mahdollisuuksia Anfieldilla, olkoonkin, että varmasti heille jäi pelistä jossiteltavaa kahden ensimmäisen maalin vuoksi. Mutta tuomari tekee päätökset ja sillä hyvä: jos ymmärsin oikein, Realin pelaajat eivät menneet ottelun jälkeen erotuomariratkaisuiden taakse vaan tunnustivat reilusti, että Liverpool oli vain parempi. Näin olikin – mielestäni 5-0 yhteismaalit eivät jätä juuri jossiteltavaa. Vieraskentällä pelasimme joukkueena todella hyvin oman päämme, pidimme nollan ja teimme tärkeän vierasmaalin bonuksena. Kotipelissä vanha, kunnon Liverpool pääsi irti kotikatsomon loistavan kannustuksen siivittämänä ja ensimmäisellä jaksolla Realia vietiin ehkä pahemmin kuin koskaan seuran historiassa. Se oli loistavaa peliä meiltä!

Ottelun jälkeen Englannissa spekuloitiin, että ”miksei Liverpool aina pelaa näin”? Se ei vain ole niin helposti sanottu kuin tehty. Sellaiset joukkueet, kuten Real Madrid, lähtevät aina pelaamaan omaa peliään ja he haluavat pelata jalkapalloa. Silloin pelistä tulee aivan erilaista kuin esimerkiksi silloin, kun vastustaja lähtee puolustamaan kymmenen miehen kilpikonnalla. Aika usein meitä vastaan sarjapeleissä lähdetään juuri tuolla taktiikalla. Eikä siinä ole mitään pahaa, sillä jokainen joukkue tarvitsee kipeästi pisteitä. Mutta itse peli on erilaista ja pelin luonne muuttuu täysin sen mukaan, millainen on vastustajan lähtökohta. Se, miksi emme ole pystyneet murtamaan muureja Valioliigassa, on jo toinen kysymys. Olemme jääneet niissä peleissä turhan monta kertaa tasapeliin, hyvistä paikoista huolimatta ja juuri sen vuoksi olemme takamatkalla mestaruustaistelussa.

Itse olin nyt mukana ensimmäistä kertaa tällä kaudella Mestarien liigan kotiottelussa. Ihan kentälle asti en nytkään päässyt, tosin yhdessä vaiheessa vaikutti, että kutsu käy. Toivottavasti se sitten tapahtuu puolivälierissä. Itse en voi tehdä muuta kuin harjoitella mahdollisimman hyvin ja sitten käyttää näyttöpaikkani, kun sellainen tulee. Mieltä lämmitti todella paljon, tiistain voiton lisäksi, miten fanimme minua muistivat. Kyllä se liikuttaa kokeneempaakin pelaajaa, kun lämmittelyyn otetaan vastaan laulamalla nimeä. Hieno hetki hienossa jalkapalloillassa.