Sami SUURI

Bundesliigan kolmossija varmistui lauantain Nürnbergissa ja täytyy myöntää, että kotimatka oli todella mahtava. Olimme saavuttaneet tavoitteemme – ylittäneetkin sen – ja pystyneet näyttämään pitkää nenää ennakkoarvioille.

Kausi on totta kai ollut pitkä, mutta on hieno päästä juhlimaan tällaista saavutusta jo pari kierrosta ennen kauden päätöstä. Nyt on aihetta pieneen juhlaan ja mitään syytä sen kieltämiseen ei ole. Pelaajat ovat sen ansainneet. Meillä on toki kaksi peliä vielä edessä, mutta ehdimme hyvin valmistautua ensi viikonloppuun parin vapaapäivänkin jälkeen.

Missään nimessä mihinkään pidempään juhlahumuun emme kuitenkin sukella vielä. Ensi viikonloppuna on edessä kauden viimeinen kotiottelu ja se on varmasti mahtava tilaisuus. Fanit tietävät ja me tiedämme, että kauden tietynlainen unelma on jo varmasti taskussa ja voimme juhlia sitä yhdessä. Totta kai haluamme antaa kotiyleisölle mahdollisimman hyvän esityksen kauden päätteeksi, mutta tärkein tässä on varmasti jo saavutettu.

Korostan nyt vielä, että kauden kahteen viimeiseen otteluun lähdemme ilman muuta täysillä ja voittamaan, mutta samalla olen erittäin tyytyväinen siitä, että tavoite on nyt jo täytetty. Joukkueellekin tekee hyvää päästä pelaamaan pari peliä ilman suuria paineita ja ennen kaikkea tämä avaa tilaisuuden antaa kunnianosoituksia sellaisille pelaajille, jotka ne ehdottomasti ansaitsevat.

Nykyajan jalkapallossa jokainen joukkue muuttuu joka kauden alla ja meiltäkin on muutama pelaaja lähdössä kauden jälkeen. Osa on sellaisia, jotka jättävät seuran pitkän rupeaman jälkeen ja minusta on erittäin tärkeätä tarjota tällaisille pelaajille mahdollisuus jättää faneille jäähyväiset kentällä ja myös päinvastoin. Tämän mahdollisuuden tulen heille varmasti myös antamaan.

Tiedän myös varmasti, että tällaisessa tilanteessa yksikään meidän pelaajistamme ei murjota mahdollisesta vaihtopenkkikomennuksestaan – jokainen osaa antaa arvoa näille asioille, jotka ovat kuitenkin erittäin tärkeitä. Me hyvästelemme muutaman hienon pelaajan hienon kauden päätteeksi ja toivottavasti voimme tehdä sen voitokkaasti. Iso kiitos koko kaudesta kuuluu kuitenkin jokaiselle joukkueen pelaajalle, me olemme menneet eteenpäin ja olen varma että menemme edelleen.

Me täällä Leverkusenissa taistelemme tiukasti Bundesliigan kolmossijasta -- kaksi ensimmäistä on meiltä jo karannut. Viimeistään tämä viikko kuitenkin osoitti, että edellämme on kaksi todella kovaa joukkuetta.

Champions Leaguen ratkaisevista välieräotteluista ensimmäinen meni minusta pitkälti käsikirjoituksen mukaan. Real Madrid lähti jahtaamaan Dortmundin johtoa päättäväisesti mutta ei uhkarohkeasti. Dortmund puolestaan ei vetäytynyt vain kuoreensa, vaan iski sekin terävästi tasaiseen tahtiin. Tuloksena oli viihdyttävä ottelu, jossa kumpikin voi jossitella käyttämättä jääneillä maalipaikoillaan. Real löysi jyvän lopussa, mutta ei minusta olisi kolmen maalin voittoa pelitapahtumiin nähden ansainnut. Dortmund pelasi viimeistä kymmenminuuttista lukuun ottamatta hyvän ottelun ja ansaitsi finaalipaikkansa.

Keskiviikon ottelusta puhuttaessa tuntuu, että täällä Saksassa kaikki mahdolliset ylisanat on jo käytetty. Bayern antoi sellaisen löylytyksen Barcelonalle, että kukaan tuskin ennakkoon osasi aavistaa. Ihan 7-0-yhteistuloksen verran eroa ei sentään ollut. Barca oli 0-4-asemassa vaikeassa tilanteessa, mutta jaksoi uskoa aina Bayernin ensimmäiseen maaliin saakka. Sen jälkeen vuori oli liian korkea ja myös Bayern tiesi sen ja saattoi pelata lopun vapautuneesti. Tippaakaan ei kannata kuitenkaan vähätellä Bayernin suoritusta, se on ehdottomasti yksi kovimmista jalkapalloilun huipulla mitä moneen vuoteen on nähty.

Katseet tietysti siirtyivät heti ainakin saksalaismediassa jo finaaliin ja mikä on siirtyessä. Asetelmat ovat todella poikkeuksellisen herkulliset. Jos nyt yleensä Champions Leaguen finaaliin kukaan voi mennä puoliksi kylläisenä, niin nyt on täysin varmaa että nälkää riittää molemmilla niin paljon kuin mahdollista.

Champions Leaguen voitto on tietysti jo sinällään jokaisen joukkueen suuri tavoite ja unelma. Dortmundin ja Bayernin kesken asetelma on vielä se, että kumpikaan ei missään nimessä halua hävitä finaalia juuri toiselle. Ja ennen kaikkea kumpikaan ei halua jäädä tässä juhlassa soittamaan toista viulua. Finaalin häviäminen on tarpeeksi tuskaista jo muutenkin, jos siihen yhdistetään vieressä voittoa juhliva kenties kaikista kovin vihollisjoukkue, niin jo tuo kuva yksistään ajaa molemmat antamaan enemmän kuin kaikkensa voiton eteen.

Varma voittaja tämän kauden Champions Leaguessa on jo nyt Bundesliiga ja saksalainen jalkapalloilu. Sekä Bayern että Dortmund ovat nykypäivän huippujalkapalloilussa poikkeuksellisen ”kotimaisia” joukkueita. Saksalaispelaajia -- monesti omia kasvattejakin -- vilisee joukkueitten riveissä ja isoissa rooleissa.

Täytyy nyt tätäkin kautta onnitella kahta Euroopan tämän kauden parasta joukkuetta. On tavallaan kunnia olla sarjassa kolmantena kahden tuollaisen joukkueen takana.

Champions Leaguen välierät saadaan käyntiin tiistaina ja täällä Saksassa ne ovat nyt ainakin urheilun puolella ykköspuheenaihe. Ja ihan täydestä syystä.

Bayern ja Barcelona kohtaavat Münchenissa ja aika moni on pitänyt tätä jo jonkinlaisena moraalisena finaalina, mutta kävi miten kävi, niin tämän otteluparin voittajalla on kova kanto vielä edessä finaalissa.

Kuten monesti, nytkin puhutaan enemmän niistä pelaajista jotka eivät pelaa -- tai ehkä eivät pelaa -- kuin niistä, jotka varmasti ovat kentällä. Tämä on minusta vähän nurinkurista. Mario Mandžukić on pelikiellossa, Toni Kroos on loukkaantunut, mutta Bayern saa kentälle 11 kovan luokan pelimiestä ja olennaisempaa minusta on miettiä miten he pelaavat kuin lähteä millekään ”mitäs jos” -linjalle.

Sama koskee Barcaa. Carles Puyol lienee sivussa, mutta korvaaja löytyy etenkin nyt kun Eric Abidal on vihdoin toipunut pelikuntoon. Edes Lionel Messin osalta on aika hedelmätöntä miettiä mitä jää näkemättä jos hän ei pelaa. Ja uskon kyllä vakaasti, että Messi illalla kentällä nähdään.

Kummallakin joukkueella on ehdottomasti eväät voittaa koko kilpailu, joten ne kuuluisat pienet asiat ratkaisevat. Tämä tuli mieleen erityisesti meidän viime lauantain ottelumme jälkeen; toivon että Allianz Arenalla ei nähdä samanlaista ratkaisua. Johdimme toki peliä 1-0, mutta pelattiin vasta ensimmäistä puoliaikaa ja sitten yhdestä tilanteesta vastustajalta lensi mies suihkuun ja me saimme rangaistuspotkun. Emme pelanneet mitenkään loistavasti, mutta kyllä yli tunnin pelaaminen ylivoimalla väistämättä alkaa näkyä ja selvän voiton sitten lopulta saimmekin.

Sääntö on aika rankka, että tuollaisesta tilanteesta tulee rankkari ja ulosajo, kun mitään törkeyksiä ei kuitenkaan nähty. Aika rankka tuomio, kaveri yritti palloa pelata, mutta oli vähän myöhässä. Oikea tuomiohan se oli, mutta mielestäni sääntökirjaa pitäisi päivittää. Meillekin on tullut aiemmin vastaavanlainen ja siinä yksi tilanne, joka voi olla vielä täysi vahinko, pistää pelin ihan uusiksi kerralla.

Toivotaan siis, että vastaavaa ei nähdä, vaan Bayern ja Barca saavat ratkaista paremmuutensa pelaamalla niin nyt kuin toisessakin osaottelussa.

Yö on ehditty nukkua lauantai-illan pelin jälkeen ja täytyy sanoa, että edelleen on vähän kaksijakoiset tunnelmat. Kahteen asiaan olen tyytyväinen ja yhteen en.

Piste Schalkelta oli hyvä asia ja harvoin sitä on vastustajan pelaajan onnistumisesta niin iloinen, vaikka samalla jäi sitten harmittamaan voiton menettäminen.

Johdimme 2-0, kun Schalke vaihtoi Teemu Pukin sisään ja Teme kiitti luottamuksesta hienosti. Olen iloinen Temen puolesta hänen onnistumisestaan, joka toivottavasti tuo hänelle lisää luottamusta. Sen hän ansaitsisi tuossa kunnossa. Olisi Suomen A-maajoukkueellekin todella tärkeää, että Teme pelaisi mahdollisimman paljon.

Sanoin tämän hänelle myös pelin jälkeen. Tietysti olisin ollut vielä iloisempi, jos olisimme voittaneet 3-2. Mutta tasatulos ja neljän pisteen ero viisi kierrosta ennen loppua on ihan hyvä lähtökohta loppusuoralle.

Meidän liikkeemme väheni lopussa ja jäimme turhan helposti Schalken painostuksen alle. Tietysti myös punainen kortti vaikeutti peliä. Mielestäni punainen siitä tilanteesta tuli helposti, sillä kyseessä oli täysi vahinko. Itse rankkaria en sen enempää kommentoi näkemättä tilannetta uudestaan. Juttelin Temen kanssa pelin jälkeen ja hän sanoi, että siinä oli kontakti.

Viisi kierrosta enää jäljellä Bundesliigaa eli jännitys tiivistyy ja näin on tietysti monissa muissakin sarjoissa ja ennen kaikkea eurocupeissa. Mestarien liigan välierät arvottiin perjantaina ja täällä Saksassa spekulaatiot ovat pyörineet aika villinä sen jälkeen. Bayern Barcelonaa vastaan ja Dortmund Real Madridia…

Arpa oli tietysti mielenkiintoinen ja sellainen Espanja-Saksa -vastakkainasettelu ilmeinen jo ennakkoon. Minusta on hiukan turhaa kuitenkaan lähteä noita pelejä pelaamaan etukäteen. Kun maanosan neljä parasta joukkuetta on seulottu, niin on aivan varmaa että jokaisella näistä on mahdollisuus voittaa hyvänä päivänään kenet tahansa. Ennakkosuosikkeja ei ole ja yksittäiset pelit -- jopa koko otteluparitkin -- voivat ratketa yhteen ennakoimattomaan tilanteeseen tai tapahtumaan.

Ratkaisuviikot ovat edessä, jalkapallokauden 2012-13 loppusuora. Me jatkamme taistelua kolmen parhaan joukkoon pääsystä Bundesliigassa. Se on edelleen täysin omissa käsissämme, joten liian huolissaan ei kannata olla Pukin Temen vireestä. Toivotaan että se jatkuu loppukevään samanlaisena, mutta pidämme Schalken kuitenkin takanamme.

Moni muistaa nähneensä kovien panosten otteluita, joissa maalipaikat voi laskea yhden käden sormin ja maalien laskemiseen tarvitaan tuskin sormia lainkaan. Tiistai-iltana Dortmundissa en usko tällaista peliä kuitenkaan nähtävän.

Voisi helposti laskea, että 0-0-vierastasapeli Málagassa sanelisi tiistain ottelun luonteen Dortmundin osalta jo ennakkoon. Eli oma pää on pakko pitää puhtaana ja sitten jostain tilanteesta iskeä se yksi tarvittava maali. Eli juuri tuollainen viiden sormen ja nollan -- tai yhden -- sormen ottelu.

Dortmund ei kuitenkaan pelaa niin. Joukkueen vahvuus on hyökkäämisessä ja se ei muuksi muutu. Millään riskillä Dortmund ei toki peliin lähde, mutta takaiskumaali ei olisi heille mikään katastrofi. Se tarkoittaisi vain, että itse pitää tehdä vähintään kaksi maalia ja se ei Dortmundille ole mitenkään tavatonta, ennemminkin melkein sääntö. Viimeksi viikonloppuna Bundesliigan ottelussa Dortmund väänsi 1-2-tappioasemasta 4-2-voittoon Augsburgista, aika tyypillistä heille.

Málaga varmasti tilkitsee puolustuksensa mahdollisimman tiiviiksi, mutta pelkkä puolustaminen 90 minuuttia Dortmundia vastaan on yleensä lähestulkoon itsemurha. Ja nyt itse asiassa Málagan pitäisi puolustaa 120 minuuttia onnistuneesti viedäkseen ratkaisun pilkuille. Se ei onnistu, joten vieraidenkin on pakko lähteä pelaamaan. 0-1-maali toki muuttaisi pelin luonnetta, mutta ei ehkä kuitenkaan ratkaisevasti.

Kotiyleisö on Dortmundille iso tuki ja samalla myös iso innoittaja. ”Keltaisen seinän” edessä Dortmundin on suorastaan pakko hyökätä ja en hetkeäkään usko, että tiistai olisi tähän mikään poikkeus. Varmaksi en mene Dortmundin välieräpaikkaa julistamaan, mutta olen todella yllättynyt jos tämä toinenkin peli päättyy 0-0 ja vielä yllättyneempi, jos maalipaikkoja ei nähdä niin paljon, että tarvitaan kaverinkin sormet laskuihin mukaan.

Tiistain toisen ottelun suursuosikki Real Madrid on Dortmundin tavoin tunnettu hyökkäävänä joukkueena, mutta Jose Mourinho saattaa yllättää tällä kertaa. 3-0-johdossa on aika turvallista matkata Galatasarayn vieraaksi, mutta aikainen takaiskumaali voisi tehdä Realin illan vaikeaksi. Ihan hulvatonta hyökkäämistä tuskin nähdään Istanbulissa, mutta epäilen vahvasti että tukku maalipaikkoja ja myös maaleja sielläkin nähdään pelin edetessä.

Iltaa -- ja maaleja -- odotellessa.