-
Salama
Teemu Selänne on yksi kaikkien aikojen suomalaisista jääkiekkoilijoista. Selänteen pitkän uran merkkipaaluja ovat mm. Stanley Cup 2007, NHL:n All Star -joukkueissa 1993, 1997, 1998 ja 1999, Calder Memorial Trophy 1993 (NHL-kauden parhaalle tulokkaalle), Maurice "Rocket" Richard Trophy 1999 (NHL:n runkosarjan parhaalle maalintekijälle), Bill Masterton Memorial Trophy 2006 (NHL:n parhaiten sisukkuutta, urheiluhenkeä ja omistautumista osoittanut pelaaja), Maailmancup-hopeaa 2004, olympiahopeaa 2006, olympiaturnauksen paras hyökkääjä 2006, olympiapronssia 1998 ja 2010, MM-hopeaa 1999, MM-pronssia 2008, SM-kultaa 1992, SM-hopeaa 1995. Tällä kaudella Selänne toimii MTV3:n NHL-avustajana ja MTV3.fin bloggaajana.
Aiheet
- Aiheeton (6)
- Anaheim (3)
- Ennätykset (1)
- Helsinki (2)
- Hyväntekeväisyys (1)
- Isänpäivä (1)
- Itsenäisyyspäivä (1)
- Jari Kurri (1)
- Joulu (1)
- Leijonat (1)
- NHL (23)
- NHL Premiere (1)
- Play-off (3)
- Saku Koivu (1)
- Vuoden urheilija (1)
- Winnipeg (1)
-
Kaikki blogit
-
MTV3.fi blogit - Urheilu
-
MTV3.fi blogit - Uutiset
-
MTV3.fi blogit - Helmi
-
MTV3.fi blogit - Koti
-
MTV3.fi blogit - Makuja
-
MTV3.fi blogit - Matkailu
-
MTV3.fi blogit - Keventäjät
-
MTV3.fi faniblogit
Blogien etusivulle »
Vuosittainen arkisto: 2011
Ilta jota en unohda koskaan
Joulukuun 17. päivä oli ollu mun mielessä jo pitkään, kesästä asti, siihen ei tarvittu edes kalenteria. Tiesin että päivä tulee olemaan urallani tärkeä päivä, päivä jolloin saan vihdoin sanoa Winnipegille ja sen suurenmoisille ihmisille KIITOS KAIKESTA. Neljä hienoa vuotta päättyi yhteen katkeraan puhelinsoittoon ja heti seuraavana päivänä olin “lentänyt” jo ankkalaumaan ja uusiin haasteisiin. Neljän vuoden aikana mun ja fanien välille syntyi uskomaton suhde, he saivat mut tuntemaan oloni niin tärkeältä ja spesiaalilta. Peleissä sain heiltä niin hirveän määrän ylimääräistä energiaa että välillä tuntui, että meillä oli jäällä yksi pelaaja enemmän kuin vastustajalla. En koskaan saanut mahdollisuutta sanoa faneille goodbye … Lue loppuun
Paluu Winnipegiin
Moi taas, pitkästä aikaa. Ja vielä myöhäiset onnittelut: hyvää itsenäisyyspäivää Suomi! 94 vuotta itsenäisenä valtiona, kiitos siitä taas, kaikki sotasankarimme. Olemme ylpeitä ja kiitollisia tästä kaikesta! Vaikka aikaa on mennyt viime blogista, niin mikään ei oo oikeestaan muuttunut -paitsi valmentajat. Tappioita tulee illasta toiseen. Käsittämätöntä, mutta totta. Kaikki konstit on kokeiltu. Jokin seuraavista mättää illasta toiseen: ylivoima, alivoima, maalivahti, superstarat ja rivipelaajat. Välillä taas mättää ihan kaikki. No, niin siinä sitten kävi, että valmentajat lähtivät. He maksoivat tällä kertaa kovan hinnan siitä, että homma ei toiminut. Harmittaa tällä hetkellä koko touhu, ja erityisesti harmittaa valmentajien puolesta. He kuitenkin yrittivät kaikkensa … Lue loppuun
Reissussa on raskaampaa hävitä
Happy Halloween vaan vielä kaikille, se oli se aika vuodesta. Täytyy kyllä sanoa, että meidän muutama viime peli on ajoittain näyttänyt siltä kuin joku paikallinen kaljaliigan lätkäjengi olisi pukenut Ducksien kamat päälle Halloweeniksi, ja mennyt pelaamaan änärikiekkoa. Kyllä tämä on välillä vaan niin vaikeata, vaikka ei sen aina helppoa tarvitse ollakaan. Mutta kyllä me täältä vielä noustaan, tämän joukkueen tapahan on ollut mennä sen vaikeimman kautta. Mutta raskasta se on. Vielä raskaammaksi sen tekee, kun häviää reissussa. Silloin on ihan liian paljon aikaa miettiä negatiivisia asioita. Kotona sentään saa ajatukset pois lätkästä heti kun avaa kotioven. Onneksi reissataan hyvässä porukassa … Lue loppuun
Viikko Suomessa joukkueen kanssa oli “priceless”
Moi taas kaikille! Sisäinen kelloni herättää mut aamuyöstä klo 1.43, muutaman tunnin valvomisen jälkeen on aika lähteä hallille. Tervetuloa aikaeron maailmaan! Ai niin, me ollaankin Suomessa. Honda Centerin sijasta mentiinkin Hartwall Areenalle. Tällä kertaa aikaerosta toipuminen oli yllättävän raskasta, tosin flunssa, jonka kanssa taistelin koko viikon, ei varmaan auttanut asiaa. Nuo oli kuitenkin pikkuseikkoja, sillä viikko Suomessa ja rakkaassa Helsingissä oman joukkueen kanssa oli ”priceless”. Harva kiekkoilija saa mahdollisuuden pelata kotikaupungissaan NHL-joukkueen kanssa. Sunnuntaiaamuna saavuttiin Helsinki-Vantaalle ja mentiin suoraan hallille treeneihin, jonka jälkeen nopea tsekkaus hotelliin. Lounaan jälkeen lähdimme koko jengi kahdella veneellä katsastamaan kaunista Helsinkiä mereltä käsin. Pienen sightseeingin … Lue loppuun
NHL-urani 20. vuosi alkaa – taas mennään!
Jaaha, tervehdys taas kaikille! Asettautuminen ja paluu arjen rutiineihin on sujunut hienosti. Lapset ovat aloittaaneet koulun ja normaalit lätkäkuviot ovat alkamassa, joten taas mennään. Vihdoin on uusi sopimus taskussa, ja siitä oon iloinen. Tosin, just nyt iloa varjostaa ikävät asiat jääkiekon ympärillä. Kesä ja syksy on ollut jääkiekkomaailmalle surullista aikaa – kolmen NHL-kollegani kuolemat ja nyt Jaroslavlin joukkueen lento-onnettomuus on järkyttänyt meitä kaikkia. Niin moni menetti poikansa, miehensä, isänsä, ystävänsä ja jääkiekko menetti niin monta hienoa pelaajaa. Paljon nuoria miehiä parhaimmassa iässään. Itse tunsin heistä toistakymmentä — enemmän tai vähemmän. Ruslan Salein kanssa olin läheisin. Pelasimme Duckseissa kuusi vuotta yhdessä. … Lue loppuun
“Piinaperjantaita” on ollut ikävä
Moi taas, pitkästä aikaa! Niin se kesä on taas mennyt, ja nopeesti se menikin. Tuntuu, että just vasta tultiin ja taas ollaan matkalla Kaliforniaan. Kesä oli kaikin puolin loistava, ja varsinkin heinäkuu oli kelien(kin) puolesta fantastinen. Voiko hienompaa olla kun Suomen kesä? Ei ainakaan mulle. Perheiden näkeminen, ystävien tapaaminen, golf, veneily, treenaaminen, sopivasti juhliminen ja kesätapahtumat — loistavaa akkujen lataamista pitkää kautta varten. Monessa mielessä tämä kesä oli kuitenkin erilainen kuin aikaisemmat kesät. Itsestäni riippumaton epätietoisuus uran jatkosta ja erilainen harjoittelu olivat suurimmat erot. Aikaisemmin olen pohtinut haluanko vielä pelata, mutta nyt kysymys onkin, pystynkö enää pelaamaan? Olen joutunut kyllästymiseen … Lue loppuun
Onnittelut varatuille ja palkituille
Moi taas kaikille! Juhannus on takana ja kesä alkaa olla parhaimmillaan. NHL:n vuosittaisessa varaustilaisuudessakin oli hienoa nähdä, että suomalaisia tulevaisuudenlupauksia varattiin taas enemmän kuin aikaisempina vuosina. Onnittelut vaan kaikille varatuille! Loistavaa, että siellä varattiin myös toisen polven kiekkoilija. Loistavan uran pelanneen Chrisse Ruutun poika Alex varattiin Phoenixiin. Suomi-kiekko voi hyvin, ja nuoriin pitää satsata — siellä on tulevaisuus niin kuin Pikku G laulaa. NHL:n palkintojenjakotilaisuuskin on ohi. Hienoa oli myös se, että seurakaverini ja tämän vuoden maalikuningas Corey Perry voitti ansaitusti liigan parhaimman pelaajan tittelin. Hieno kunnianosoitus nuorelle kanukille. Myös kaksi hyvää ystävääni ilmoittivat lopettavansa jääkiekkoilun: viimeiset kuusi vuotta samassa … Lue loppuun
Loistava tapa voittaa Stanley Cup
Wauuu…hyvä Boston!!!! Voiko olla hienompaa tapaa voittaa Stanley Cup? Legendaarinen Game 7. Jokainen pieni kiekkoa pelaava poika on varmaan jossain vaiheessa haaveillut tekevänsä ratkaisumaalin seitsemännessä ottelussa ja nostavansa tuon himoitun pokaalin päänsä päälle. Kaksi kuukautta kestänyt “sota” on vihdoin ohi. Bostonissa on suuria sankareita. Suuronnittelut Tuukka Raskille. Vancouverissa on puolestaan vain pettyneitä sotureita. Salon Samille mestaruuden olisi suonut. Ikävä kyllä toisen joukkueen on pakko hävitä. Mutta on ollut hienoa katsoa tämän vuoden playoffseja, nähtiin paljon huikeeta jääkiekkoa. Kummatkin joukkueet voivat olla ylpeitä tekemisistään. Se ei kuitenkaan juuri nyt lämmitä Vancouveria, Kanadassa eletään suruaikaa. Mutta parempi joukkue voitti. Kaikki neljä voittoa … Lue loppuun
NHL menetti kasvojaan
Moi taas kaikille! Kiekkokausi rupeaa olemaan loppusuoralla, tosin NHL-finaalit ovat vielä käynnissä ja juuri nyt parhaimmillaan. Loistavaa kiekkoa on nähty kummaltakin finaalijoukkueelta. Vancouverilla on pienoinen niskalenkki, mutta Bostonin 8-1 voitto antoi varmasti uuden käänteen ottelusarjalle. Rumilta tempuilta ei tänä keväänä säästytty. Alex Burrowsin purtua Bostonin Patrice Bergeronea sormeen NHL kyllä menetti kasvojaan. Täysin käsittämätöntä, että Burrows ei typerästä tempustaan pelikieltoa saanut. Ruudun Jarkko sai samasta rikkeestä kahden pelin pelikiellon runkosarjassa, halooooo… Tämä on täysin selkeä linjaus siitä, että pureminen on kiekossa sallittua! Häpeä NHL! Myös Aaron Romen myöhässä tullut taklaus Bostonin Nathan Hortonia oli juuri sitä mistä NHL on yrittänyt päästä … Lue loppuun
Suomi – start your engines
Huikeata. We are the champions! Keitä ne on ne sankarit… Loistavaa Leijonat!!! Ihan ekaksi, en olisi ikinä uskonut katsovani jääkiekkoa netistä. Toiseksi, vau mika matsi! Ylpeänä katselin poikieni kanssa super-Leijonia, jotka eivät antaneet mitään mahdollisuuksia rakkaalle naapurimaalle. Suomi oli täysin ylivoimainen — siis täysin ylivoimainen, Ruotsin yhtä maalia lukuun ottamatta. Ja olihan niillä yksi tolppa ylivoimalla, mutta muuten ei yhtään mitään. Kypsä, virheetön esitys ja maali-ilotulitus loppuun kruunasi koko turnauksen. Ei parempaa käsikirjoitusta olisi voinu olla. Tämä oli Oscar-kamaa! Superonnittelut kaikille pelaajille, valmentajille, huoltajille, johdolle ja kaikille suomalaisille! Suomi ei varmaan nuku pitkään aikaan ja miksi nukkuisikaan — on juhlan … Lue loppuun

