Kymmenisen vuotta sitten se tapahtui. Taisi olla Härmälän hiekkakenttä Tampereella. Mun ja kaverin valmentaman 12-vuotiaiden TPV:n junnujen peli oli alkamassa. Jotain oleellista kuitenkin puuttui. Erotuomaria ei näkynyt missään. Radikaalien toimenpiteiden jälkeen suostuin viheltämään pelin, vaikka jätin joukkueeni silloin amatöörimäisen apuvalmentajamme vastuulle. Johtuiko kenties siitä vai mistä lie, hävittiin peli 1-5. Eikä niinkään se tappio vaan sen jälkeiset pahoittelut/keskustelut vastustajajoukkueen vanhempien kanssa. Vihelsin meidän pojille pilkun tilanteesta, missä kaverimme pääsi yksin läpi ja maalivahti syöksyi jalkoihin. Vihellys ja näytin pilkkua. Ensimmäiset huudot kuului siinä vaiheessa. Ajattelin että turvat tukkoon siellä, sehän oli ihan selvä estäminen hyppäämällä meidän pojan jalkoihin. Näin sen … Lue loppuun →