Kahdeksan parasta maata jatkossa, parin päivän huilailun jälkeen kisahuuma jatkuu. Hienoja maita, jotka ovat päässeet upealla ja vähemmän upealla pelillä aina puolivälierävaiheeseen saakka. Mutta mitkä maat ja miksi eivät sinne päässeet? Odotuksiin nähden olen listannut muutamia suurimpia pettymyksiä sekä joukkueiden että yksilöidenkin näkökulmasta. Tuomareita lukuunottamatta. Aloitetaan helpoimmalla. Ranska: Kaikki mahdollinen on jo sanottu joukkueesta, jossa liki kaikki mahdollinen tapahtui, negatiivisessa mielessä. Domenechia on niin helppo syyttää, mutta kaiken sen shitin jälkeen, viimesessä alkulohkon pelissä miestä kävi jo sääliksi. Eniten käy sääliksi kuitenkin Irlantia. Upeiden faniensa lisäksi eivät irkut ikimaailmassa olisi aiheuttaneet tällaista häpeää. Yksi häpeällisimmistä ”esiintymisistä” MM-kisoissa koskaan. Italia: Toinen … Lue loppuun →

Prologi ystäväni Antti J. Peltosen tapaan: Kotisohva. Rakas isäni. Minä, seitsenvuotias. Pentti Salmen karismaattisen tyylikäs ääni. Jotain maagista. En edes varmaan tajunnut tapahtunutta. Jonkin sysäyksen sisälläni se kuitenkin aiheutti. Sanoin haluavani isona jalkapalloilijaksi. Meksiko 1986. Azteca. Kymmenkunta kosketusta palloon numero kympiltä. Diego. El Diego. Muistoja. MM-kisat ovat ennen kaikkea muistoja. Hetkiä pelien parissa, mitä jälkikäteen miettii missä tuli millonkin oltua, kun tapahtui se ja se. Ikimuistoisia tapahtumia, mitkä muistaa ikuisesti. Varsinkin niiden kisojen tapahtumat, mitkä on koettu nuorena. Itselläni aikakin kaikista vahvimmin ovat muistojen sopukoissa Italia 90´, USA 94´ja Ranska 98´. Näistä muistaa liki kaiken. Osittain syynä ovat varmasti Ylen … Lue loppuun →