Kymmenisen vuotta sitten se tapahtui. Taisi olla Härmälän hiekkakenttä Tampereella. Mun ja kaverin valmentaman 12-vuotiaiden TPV:n junnujen peli oli alkamassa. Jotain oleellista kuitenkin puuttui. Erotuomaria ei näkynyt missään. Radikaalien toimenpiteiden jälkeen suostuin viheltämään pelin, vaikka jätin joukkueeni silloin amatöörimäisen apuvalmentajamme vastuulle. Johtuiko kenties siitä vai mistä lie, hävittiin peli 1-5.
Eikä niinkään se tappio vaan sen jälkeiset pahoittelut/keskustelut vastustajajoukkueen vanhempien kanssa. Vihelsin meidän pojille pilkun tilanteesta, missä kaverimme pääsi yksin läpi ja maalivahti syöksyi jalkoihin. Vihellys ja näytin pilkkua. Ensimmäiset huudot kuului siinä vaiheessa. Ajattelin että turvat tukkoon siellä, sehän oli ihan selvä estäminen hyppäämällä meidän pojan jalkoihin. Näin sen erittäin hyvin. Se, mitä en tilanteessa nähnyt, oli vastustajan maalivahti, jolla vuosi nenästä verta yhteentörmäyksen seurauksena. Nyt ajattelin, että voi helvetti. Huudot kovenivat. Yrittivät perkeleet ”kaataa” mua. Saivat toki helpostikin mut puntaroimaan tilannetta; feikkaanko tilanteen niin, että näytinkin maalipotkua(meni meidän kaverin jalasta päätyrajan yli) vai näytänkö tiukasti edelleen pilkkua ja toivon ettei verta nyt kauaa vuoda ja ettei mitään pahempaa sattunut. Olin edelleen sitä mieltä, että virhe siinä oli, mutta nyt tilannetta oli puntaroitava myös inhimillisen lähtökohdan kautta. Kyseessä oli kuitenkin 12-vuotiaiden pikkupoikien peli ja yksi pojista itki äidin pyyhkiessä pojan nenää käsipaperilla. Pojan isä huusi. Pojan äiti huusi samalla kun vaihtoi punaisen käsipaperin valkoiseen. ”Murtaisivatko” ne huudot tulevaisuuden Collinan siinä helvetillisessä tilanteessa? Minkälaisen merkin Palloliitton erotuomaritarkkailija tekisi vihkoonsa seuraavien sekuntien aikana tiiraillessaan tilannetta kentän laidalta? Keräisinkö sympatiat kaikilta ja kenties samalla puhelinnumerot muutamalta yh-äidiltä kentän laidalta näyttämällä maalipotkua? Vai olisinko ammattikunnalleni uusi ylpeyden aihe pysymällä päätöksessäni?
Pilkku. Rangaistuspotku. Te ette mua murra. Ette millään. Ei puhelinnumeroita, ei sympatioita. Huutoja kylläkin. Vielä ajoittain unissanikin. Pojan äidin naama kasvojeni edessä herään silloin tällöin hiestä märkänä. Kyseessä ei ole eroottinen uni.
Samoihin aikoihin jossain päin Santanderia Alfonso Perez Burrull aloitteli uraansa Espanjan pääsarjassa, La Ligassa. Debyytti korkeimmalla sarjatasolla oli hetkiä aikaisemmin tehty. Erotuomarina mies oli onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin, noustuaan aladivisioonista monen vuoden ahkeran työskentelyn jälkeen. Kaikki ne automatkat Kantabriasta Badajoziin, Jaeniin, Toledoon…ei enään. Nyt silmissä kiilui kolossaalisen kaunis Bernabeu, Camp Noun myyttisyys, Ramon Sanchez Pizjuanin punavalkoisen infernaalinen tunnelma, valot Mestallan. Hän oli päässyt eliittiin. Sinne asti ei monen psyyke kestä. Toisin kuin monen muun, Burrullin unelma oli toteutunut. Matka oli ollut pitkä, antoisan vaikea…muttei mitään sen rinnalla mihin hän La Ligassa olisi joutuva.
Uskomattomat ja kunnioitettavat yli 200 vihellettyä ottelua La Ligassa. Kautta aikain top 10:ssä eniten vihellettyjen pelien määrässä. Nyt, eräs legendaarinen stadion on jäämässä Burrullin kohdalla viimeiseksi paikaksi, missä hän sai toimia erotuomarina. El estadio Vicente Calderon, Madrid. Stadionin vierustalta lähes täysin kuivuneen Manzanares-joen rannoilla on vuosien saatossa nähty useita surrealistisia, absurdeja iltoja. Siitä kiitos on yleensä langennut kotijoukkueelle. Viime sunnuntaina valokeilassa oli Perez Burrull. Haluamattaan. ”Burrull Show” oli lähes jokaisen espanjalaislehden kannessa maanantaina. Paine yltyi niin kovaksi, että Burrull pistettiin ainakin tilapäisesti hyllylle tulevan viikonlopun tuomarointien suhteen. Joidenkin lähteiden mukaan pysyvästi. Miksi? Siksi, että hän ei tehnyt yhtäkään normaalista poikkeavaa virhettä.
Jose Antonio Reyesin kaataminen boksissa oli rike, mikä häneltä jäi huomaamatta. Niitä sattuu joka viikonloppu. Sen sijaan tilannetta, mikä tapahtui noin kymmenen minuuttia tuon jälkeen, ei tapahdu juuri koskaan.
Valencian Carlos Marchena oli kuudentoista sisällä kaatuneena nurmen pinnassa, pallossa Alteticon Sergio ”Kun” Aguero, joka oli pääsemässä nokikkain Cesarin kanssa. Kunnes, Marchena huitaisi kädellään pallon Agueron jaloista. Alkoi tapahtumaketju, jollaista en muista koskaan nähneeni. Tuskin kovin moni muukaan.
Burrull antoi pelin jatkua, hän ei nähnyt Marchenan käsivirhettä. Hetkessä Burrullin ympärillä oli puolet Atleticon pelaajista, vähintään. Lisäksi suuri osa Valencian pelaajista. Peli jatkui noin viisitoista sekuntia tilanteen jälkeen, kunnes paine yltyi liian kovaksi. Burrulliin kohdistuva torikokous oli vielä normaalia La Liga iltaa massivisempi(siihen vaikutti myös se, että Reyesin tilanteen viheltämättä jättäminen johti Valencian vastahyökkäykseen, josta tuli myös maali). Sitten kantabrialainen pisti pelin poikki. Kesken Valencian hyökkäyksen. Ne 15 sekuntia tässä eivät tunnu varmasti juuri minkäänlaiselta ajalta, mutta siinä tilanteessa hetki Marchenan käsivirheen jälkeen pillinvihellykseen, se tuntui ikuisuudelta. Burrull meni keskustelemaan neljännen erotuomarin, Jorge Vazquez Figueroan, kanssa. Dialogi päättyi rangaistuspotkuun Atleticolle ja punaiseen korttiin Marchenalle.
Illan ylivoimaisesti mielenkiintoisin tapahtuma, SE juttu mistä Burrullia kritisoitiin jokaisessa espanjalaislehdessä, SE juttu mikä voi päättää Burrullin uran. Mikä se virhe sitten oli, minkä Burrull teki? Aivan, koko absurdissa tapahtumassa ei ollut sääntöjen mukaan yhtäkään virhettä, poikkeuksellisia tapahtumia kylläkin.
Hidastuskuvissa näkyi, kuinka Atleticon Paolo Assuncao tönäisi Burrullia rinnasta, kun mies antoi pelin jatkua. Siitä tuli myöhemmin keltainen kortti brassille. Se ei ollut merkittävää tapahtuman kannalta, vaan se, että sen tönäisyn seurauksena Burrullin korvanappi irtosi. Näin ollen hän ei kuullut lainkaan mitä Fiqueroa yritti laidalta huutaa. Tilanteesta teki hyvin poikkeuksellisen se, että peli jatkui niinkin pitkään käsivirheen jälkeen. Se on myös se syy siihen, että Burrull ei lopulta siinä tilanteessa tehnyt mitään virhettä. Peli oli edelleen käynnissä. Jos tuon viidentoista sekunnin aikana olisi tullut esimerkiksi toinen rike ja Burrull olisi viheltänyt pilliinsä, sääntöjen mukaan silloin ei voi enää palata edelliseen tilanteeseen. Se on ollutta ja mennyttä siinä vaiheessa. Nyt pallo oli kuitenkin edelleen pelissä. Varsinaisen tuomion teki siis Fiqueroa, joka lopulta sai Burrullin huomion.
Selostuksessani pelissä sanoin että eihän näin voi tehdä, olin väärässä. Guardianin loistava Sid Lowe toitotti maanantaisessa kolumnissaan espanjalaisten tapaan Burrullin surkeutta, kertoen että neljännellä erotuomarilla ei ole oikeutta puuttua peliin tämänlaisessa tilanteessa. Sunnuntai-iltana, ja vielä maanantaina uudestaan, olen asian varmistanut Suomen johtavilta erotuomareilta, sellaista sääntöä ei olekaan, etteikö neljäs erotuomari saisi puuttua vastaaviin tapahtumiin.
Marcan luetuin ”uutinen” eilen oli Burrullin ”häpeällinen” esitys Calderonilla. Miehen edelliset virheet(vuosi sitten Real-Osasuna –pelissä, parin vuoden takaisessa Klassikossa ja tammikuisessa Copan pelissä Barcan ja Sevillan välillä) on otettu espanjalaiseen tyyliin näyttävästi esiin.
Sunnuntaiset tapahtumat yhdistettynä Marcan ja AS-lehden lanseeraamaan naurettavaan ”Villarato” –kampanjaan tekevät erotuomaroinnista liki mahdotonta. Median luoma paineaalto jo ennen peliä synnyttää heikoimmille sellaisia pelkotiloja, etteivät he voi millään suoriutua tehtävistään. Tämä tapahtuu ihan samanlaisessa mittakaavassa myös Italiassa. Viikonlopun jälkeiset makasiiniohjelmat ovat täynnä ihmisiä, jotka studiossa tuomitsevat erotuomarit alimpaan pohjasakkaan todetessaan kuvanauhalta, hidastettuna katsottuaan tilanteen 15 kertaa läpi, että se oli selvä virhe. Silloinkaan he eivät aina ole samaa mieltä tai pysty absoluuttisesti toteamaan, että erotuomarin toiminnassa oli virhe. Pahimmillaan he väittelevät tilanteesta tunnin. Paljonko tuomareilla on aikaa tehdä päätös itse pelitilanteessa?
Nykypäivänä maailman vaikeimpia töitä, ainakin urheilumaailmassa. Pelin nopeutuminen on tehnyt tuomaroinnista liki mahdotonta. Ottaen huomioon, että pelaajat ovat yhä naurettavampia sukelluksineen. Mestarien liigan ensimmäiseltä pudostuspelikierrokselta jäi mieleen montakin ”virhettä” ja oikeastikin virheitä. Myös naurettavia tilanteita pelaajien näkökulmasta, kuten Stuttgart-Barcelona pelissä, missä Xavin antama kulma tuli Zlatanin käteen, svedu kääntyi ja laukoi, pallo osui Stuttgartin Molinaron käsivarteen ja siitä yli maalin. Yhtä kornia olisi tässä vaatia Zlatania tunnustamaan käsivirheensä tilanteessa, mutta jotain häpyä toivoisi tuollaisissa tilanteissa myös pelaajilta, etteivät he piirittäisi erotuomaria vaatien pilkkua jälkimmäisestä käsivirheestä.
Jokainen pelin parissa, tavalla tai toisella, työskentelevä tekee virheitä. Se on inhimillistä. Erotuomareiden kohtelu puolestaan tietyissä maissa ylittää epäinhimillisyyden rajat. Vaikka he masokisteja ovatkin, niin jotain rajaa.
Olen onnellinen, että joudun näkemään vain yhden naisen kasvot painajaisissani. Härmälän pikkukentällä se oli mun ensimmäinen ja viimeinen peli. Perez Burrull vihelsi ensimmäisen pelinsä Riazorilla, toivon sydämestäni ettei peli Calderonilla jäänyt viimeiseksi.
Toi rankkari oli ihan ok. Sitä minä ihmettelen minkälainen puusilmä ei nähnyt sitä Reyesin kaatamista.Se pakkihan veti semmoisen “Jens Lehman” tyylisen pituusloikan suoraan kintuille. Ihan oikein että annetaan pari viikkoa aikaa käydä Specsaversilla.
Tuomarit olivat hyviä siihen asti, kun ei näytetty hidastuksia tilanteista, vaan elettiin tässä ja nyt. Kun hidastuksia näytetään eri kulmista ja moneen kertaan tilanteiden autenttisuus katoaa. kas kun tuomari näökee asian vain yhdestä kulmasta ja vain yhden kerran.
Pitääkö siis mennä siihen että kaikki tilanteet tarkastetaan nauhalta ennen kun tehdään mitään päätöksiä
Oma tuomari ala alkoi turnauksesta ja se oli myös ensimmäinen ja viimeinen kerta kun aion tuomaroida. Oli nimittäin pari kiperää tilannetta kun maksuttomassa tuomari koulutuksessani muistan sen kun painottettiin että jos joku loukkaantuu täytyy ehdottomasti peli viheltää poikki. Siinä sitten pelissä oli joku pallon tavoittelu tilanne ja toinen pelaajistaan jäi makaamaan kentän pintaan pitelemään polveaan ja oli siinä muutaman sekunnin ja sitten ajattelin että nyt täytyy pistää peli poikki ja kun vihellän pilliin sekuntia myöhemmin tulee maali ja maalin tehneen joukkueen valmentaja alkaa kysellä että eikö se nyt sittenkään ollutkaan maali ja minäpä siinä sitten päätän hyväksyä maalin ja onnekseni puolestaan toisen joukkueen valmentaja ei alkanut tästä valittaa.
Toinen tarina sitten puolestaan samaisesta turnauksesta oli se, että kun vihelsin pilkun niin sitten se 7½ metriä olikin kauempaa kuin itse rangaistusalue ja pelaajan potku (samainen polvi vamma pelaaja) ei sitten kantanutkaan oikeen maaliin asti, joten olisi ehkä ollut viisaampaa asettaa tämä pilkku siihen rankkarialueen rajalle.
Sitten asiaan. Minusta tämä blogi oli tähän mennessä paras kaikista näistä maikkarin futisblogeista (vrt. Rautiainen, Armstrong, yms.).
KIITOS!
7 kausi starttaa ja on jo itseasiassa menossa tätä vaikean ihanaa harrastusta, johon viimeiset pari vuotta on satsattu asenteella kaikki tai ei mitään.
Suosittelen kaikkia pelaajia kokeilemaan oikeaa tuomarointia (ei pelkästään pelinohjausta) kerran elämässään, kannattajia ja joukkueiden taustahenkilöstöä käymään tuomaroinnin sääntökurssit niin oppisivat ehkä sitäkautta olemaan kentällä ja sen laidalla.
Spontaani tunne kuuluu peliin, mutta parhaimmillaan ja pahimmillaan asiaton sekä täysin asiantuntematon kritiikki täyttää henkisen väkivallan kriteeristöt ja sellainen pitäisi kitkeä lajista kokonaan.
nm. Kunnioita peliä!
Loistavaa kirjoittamista ja spegulointia Virkkuselta. Mies on loistava selostaja ja myös näemmä oiva kynäniekka. Täytyy sanoa että nämä uudet maikkarin blogit on aivan loistava lisä Suomen futiskulttuurin kasvattamiseksi. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että paras keino saada jalkapallo Suomessa nousuun on intohimoisten ja fanaattisten futis ihmisten esiin tuominen voimakkaammin. Mikä voisi olla parempaa mainosta jalkapallolle kuin itsensä likoon laittavat fanaatikot, kuten Virkkunen ja Rautiainen ja sitä paitsi kavereiden asiantuntemus on sitä luokkaa, että myös erittäin paljon jalkapalloa seuraavat ja siihen myös intohimoisesti suhtautuvat voivat heidän annistaan nauttia. Intohimoa Suomi-futikseen!
Taalla Espanjassa Real Madrid ja Barca voivat syyttaa ja painostaa keta vaan. Nyt on tuomareiden vuoro nimimerkilla Villarointi.
Nimi johtuu siita etta Espanjan jalkapalloliiton ” Urho Kekkosmaista” presidenttia Villaria syytetaan Barcan suosimisesta seka omilla etta Championsin kentilla. En tieda paljonko yllatavan vaurastunut Villar pystyy mykavansti vaurastuneiden kannattajiensa kanssa vaikuttamaan eurooppalaisiin tuomareihin mutta espanjalaisiin kylla pystyy.
Koska Villar siis on Barcan Laportan kaveri niin Real Madrid on nostanut tuomaravainon paalle. Tuomareihin, jotka ovat perinteisesti puhaltaneet Barcalle edulliset rankkarit, kuuluu myos tama Burrull.
Se etta hanelta jai kaikkiaan 3 rankkaria puhaltamatta sunnuntain Atletico matsissa, ei onneksi vaikuttanut lopputulokseen. Atletico voitti pelillaan Valencian 4-1.
Ei tasta normaalisti olisi kuitenkaan tallaista juttua tullut. Atleticoa vastaan toimiminen kuitataan ASissa ja MARCAssa normaalisti pikkuotsikoin. Nyt kuitenkin tuomarina oli samanen Burrull, joka koetaan Realin vastustajaksi. Burrullin haukkuminen tukee Real Madridin etuja ja siksi tasta tuli suuri juttu.
Se tekiko tuomari virheen tahallaan vai ei, ei liity tahan juttuun kaytannossa ollenkaan. Voi olla etta tuomarilla oli huono paiva. Kuitenkaan tollaisiin virheisiin on pakko puuttua, jotta uskottavuus La Ligassa sailyy. Etenkin koska kaikki lehdet ja TV ajaa 100% Real Madridin asioita.
Mielestani seka Villar, Florentino Perez seka Laporta pitaisi laittaa tunniksi saunaan, avantoon uimaan, syomaan hernesoppaa ja yrittamaan jonossa etuilua pohjanmaalla!
Muuten mina kannatan Atleticoa !! Helppo kannattaa kun voitetaan seka “UEFA” etta opa de Rey tana vuonna
AUPA Atleti!!
Ihan mahtavaa, Tuomas:) Paras blogisi, paras blogikirjoitus myös kaikki urheiluaiheiset mukaan lukien!! Tän lukeminen meni hetkessä, tempas mukaansa!! Upeaa, lisää vastaavia!!!:)
Paljon asiaa jälleen kerran Virkkuselta. Itsekin olin aluksi vähän ihmeissäni tuossa ottelussa siitä mitä oikein tapahtuu ja “lankesin” Virkkusen epäilyihin sääntövirheestä, joten jouduin tarkistamaan myös itse asian ja ihan oikeinhan se tosiaan meni. Tuomareilla on omalla tavallaan hankala tehtävä ja siinä piilee sen homman hienous samalla. Sellaista tuomaria ei olekaan, joka ei virheitä tekisi. Itsehän aloitin oman urani vahvasti viheltämällä kulmapotkusta paitsion ja samalla tiellä ollaan jo neljättä vuotta, mutta kulmapotkuista en ole enää saanut tehtyä paitsioita, mutta paljon muuta mielenkiintoista kylläkin.
“Jos tuon viidentoista sekunnin aikana olisi tullut esimerkiksi toinen rike ja Burrull olisi viheltänyt pilliinsä, sääntöjen mukaan silloin ei voi enää palata edelliseen tilanteeseen.”
Taitaa mennä kyllä niin, että siihen asti voi ns. palata edelliseen, kunnes peliä on jatkettu esim. vaparilla. Eli pelkkä pilliin viheltäminenkään ei vielä haittaa.
Sid lowe on kyllä mahtava mies en tienny että virkkunen “tuntee” hänet hän on panelistina Real madrid extra timessa
Mahtava kolumni jälleen kerran! Itsekin olen tuomarointia kokeillut ja pakko myöntää, että siitä harvoin kiitoksia jaellaan. Risuja kyllä kiitostenkin puolesta. Toivottavasti jatkat espanjalaisen jalkapallokulttuurin esilletuomista tähän tapaan jatkossakin.
“Ei tasta normaalisti olisi kuitenkaan tallaista juttua tullut. Atleticoa vastaan toimiminen kuitataan ASissa ja MARCAssa normaalisti pikkuotsikoin. Nyt kuitenkin tuomarina oli samanen Burrull, joka koetaan Realin vastustajaksi. Burrullin haukkuminen tukee Real Madridin etuja ja siksi tasta tuli suuri juttu.”
-Erittäin hyvä pointti. Ajoittain tuntuu itse asiassa, että Atleticosta ei edes välitä kukaan, kirjotuksista päätellen;) Olen kyllä perillä tästä “Villarato” -saagasta, oman näkemykseni mukaan se ei ole taas mitään muuta kuin pakollista sivujen täyttämistä Marcassa, AS:ssa, Sportissa jne. Ronaldo vs. Mtiliga -episodistahan koko shitti alkoi. Pistikö kukaan merkille, missä vaiheessa kautta? Tammikuussa. Eli silloin kun europelit ovat tauolla, silloin kun sekä Barca että Real ovat menneet melkein voitosta voittoon ja ero sarjan kärjessä pysyy samassa pistemäärässä. Realilla Malagaa, Espanyolia vastassa, Barcalla Valladolidia, Getafea, Sportingia. Eli “helppoja” ja pitkälti mitäänsanomattomia vastuksia, missä odotusarvot ovat pelkät 3 pistettä per jättiläinen. Toisin sanoen sarjassa on ollut hyvin tylsä ajankohta. Pakko kirjoittaa jotain scheissea, millä ei ole juuri mitään totuuspohjaa. Nyt se on vain näinpäin Barcelonan huikean menestyksen vuoksi. Ei ole pitkä aika siitä, kun Realia syytettiin vastaavanlaisista tapahtumista. En muista mistä luin pienen artikkelin, jossa oli juuri tutkittu vuosien saatosta näitä erilaisia “Villarato”-kampanjoita, ja lähes poikkeuksetta ne ajoittuivat samaan ajankohtaan; tammikuun alusta helmikuun puoleen väliin.
“Jaskalle”. Ok, hyvä tarkennus, noin se taitaa mennä. Hyvä oppia koko ajan uutta;)
“Adamille”. Joo, tunnen todella henk.koht.;) Mahtavia kirjoituksia, jotka luen aina. Ainoa äijä myös Real Madrid TV:n Extra Time -ohjelmassa, jota pystyy kuuntelemaan. Sen Frederic Hermelin(kirjoittaa AS-lehteen) jos joskus näen, tempasen lapiolla päähän;) Todellisuudessa juoksisin karkuun, kun se on niin isokokoinen. Mutta ei sitä kuunteleen pysty, ymmärrän hyvin että kyseessä Realin oma TV-ohjelma, mutta sille lässytykselle siitä, kuinka Valkosessa Valtakunnassa on kaikki aina hyvin ja mitään virheitä ei ole ikinä tehty, niin jotain objektiivisuutta vois edes yrittää. Lähes joka lause minkä se suoltaa suustaan, on shittiä. Tulee ihan mieleen se kiljuja, se mikä sen nimi ny oli, se se…
Tuomas
Kirjoitappa Tuomas poikanen jonain päivänä kirja.
Aah, ihanaa kaikki tämä. Nautin niin suuresti Virkkusen kirjoituksista.
Jonakin päivänä teknologia antaa meille erehtymättömät kyborgituomarit joiden lasersilmä näkee tilanteen kuin tilanteen 100 prosenttisella varmuudella. Ilman muuta suuri voiton päivä niille kaikille euroopan jalkapallokolumnisteille ja punditeille jotka jaksavat taivastella erotuomarityöskentelyä. Joutuvat sitten vain etsimään uuden tavan saada voita leivän päälle. Joskin epäilen ettei sellaista päivää tule jolloin näitä “salaliittoja” lakattaisiin näkemästä joka puolella futismaailmaa.
Hienoin kolumnisi toistaiseksi=)
“Lähes joka lause minkä se suoltaa suustaan, on shittiä. Tulee ihan mieleen se kiljuja, se mikä sen nimi ny oli, se se…”
Tarkotitko Ray Hudsonia?
http://www.youtube.com/watch?v=gS6Np-g_h5w&feature=related
Mahtava Blogikirjoitus, Tuomas!!! Kiitokset varmasti koko tuomaroivan maailman puolesta…
Hieno ja tärkeä kolumni. Valitettavasti kilpaurheilu huipputasolla on mennyt tällaiseksi tosikoiden sapelinkalisteluksi. Tuomareille maksettavat liksat ovat karkkirahaa siihen verrattuna, kuinka vaativaa heidän duuninsa on verrattuna huippupelaajaan ja kuinka he raatavat taustalla diivailematta rahasirkuksen kulisseissa. Yleisön apinamainen käytöshän on jo aiheuttanut mm. Anders Friskin lopettamisen, kun paukapäät ovat solvausten päälle ryhtyneet heittelemään kentälle kolikoita ja muuta roinaa.
Eli seuraavan kerran, kun jurripäissäsi aiot
Loistava kolumni. Itsellä lähes vastaava kokemus tuomaroinnista. Loukonlahden kenttä Pirkkalassa toimi minun ensimmäisen (ja toistaiseksi viimeisen) tuomarityön näyttämönä. Vastustajan valmentaja raivosi kentänlaidalla, vaikka kyse oli 10-vuotiaista pojista. Ei voi edes kuvitella minkälaiseen paineeseen ammattilaiset joutuvat joka ikinen viikko.
Ja miksi unohdetaan, että yksi pelin tärkeimmistä tekijöistä on inhimilliset virheet? Niitä tekevät pelaajat ja tuomarit. Mitä olisi kuningaslaji ilman näitä?
Mike puhuu asiaa
Vaikka Barca fani olenkin niin katon tuota Real Madrid Tv:tä aina sillon tällön ja viimeks katoin sen jakson, jossa ne analysoi olikohan se nyt Valladolid- peliä, jossa alkuminuuteilla Ramos potkasee Valladolidin hyökkääjää takaa päin haaroihin. Tämän jälkeen Sid Lowe ja Hermel alottaa kiivaan väittelyn siitä onko tilanne rankkari vai ei. Siinä tilanteessa Hermel otti päähän enemmän ku ikinä tähän mennessä. Se väitti että tilanteessa ei ollu rikettä sellasella innolla, että puheesta otti vielä vähemmän selvää kuin yleensä. Ilman tekstityksiä olisin ollu pulassa, vaikka varsin hyvä englannissa olenkin.
Mutta asiaan. Mulle näillä Villarato hässäköillä ei oikeestaan ole pahemmin painoarvoa. Ainahan näitä tulee ja menee, ja alkaa yleensä sieltä päästä, jolla menee huonommin, pitäähän sitä vastustajaa jotenki yrittää horjuttaa. Ja näitä “huonoja” tuomareita, jotka ei vihellä tai vastaavasti viheltävät sellasia tilanteita, jotka kotikatsomoon hidastuksen jälkeen näyttää aivan selviltä löytyy aina. Esim. tämä Tom Henning Ovrebo, joka on kyllä kieltämättä vihellellyt aika heikosti. Viimeks Fiorentina – Bayern- pelissä, jossa Klose teki viimesillä minuuteilla maalin neljän metrin paitsioasemasta. Siinä kyllä ihmettelin enemmän avustavan toimintaa. Ja sitä edellisen kerran Chelsea – Barcelona- pelissä, jossa huonoja tuomiota meni molempiin suuntiin, esim Abidalin ulosajo, Piquen käsipallo. Chelsea- fanit älkää urputtako.
Tuomarit tekee inhimillisiä virheitä ja hyvä niin. Eikös se nyt olis aika tylsää, jos joka ikinen tuomio menis oikein. Jäis lajista aika iso osa pois. Kyllähän se toki sillä hetkellä ärsyttää kun tilanne menee omaa joukkuetta vastaan, mutta ei niitä voi ku kunnioittaa jotka tolle alalle lähtee.
Ps. Ray Hudson on maailman top 2 selostajia maailmassa ja sen toisen arvaattekin. Latinot nyt on asia erikseen, ne kun huutaa kaikki samaa GOL GOL GOL … Harmi ettei meidän taloudesta Canalia löydy.
Päivitysilmoitus: Tarkoitus pyhittää keinot - Romantikko - MTV3.fi - Urheilu - Blogit - Romantikko