-
Romantikko
Tuomas Virkkunen tuli kansalle tutuksi futismatsien selostajana Urheilukanavalla. Tamperelainen kultakurkku selosti myös vuoden 2006 MM-kisoissa muutaman ottelun. Varsinkin miehen eläytyvä selostustyyli on saanut kannatusta. Nyt espanjalaisen futiksen suuri ystävä, vuoden 2008 urheilutoimittajaksi valittu Virkkunen selostaa mm. Espanjan liigaa CANAL+:lla ja kirjoittaa blogiaan MTV3.fin lukijoille.
Aiheet
- Aiheeton (1)
- Bundesliiga (3)
- EM-karsinta 2010-11 (2)
- Fanit (17)
- FUTIS+ (3)
- Jalkapallokulttuuri (24)
- Kentät ja stadionit (17)
- La Liga (24)
- Media (4)
- MM-kisat (2)
- Romantikko (15)
- Serie A (8)
- Teknologia (2)
- Tuomarit (1)
- UEFA Champions League (9)
- UEFA Europa League (2)
- Valioliiga (3)
- Veikkausliiga (5)
-
Kaikki blogit
-
MTV3.fi blogit - Urheilu
-
MTV3.fi blogit - Uutiset
-
MTV3.fi blogit - Helmi
-
MTV3.fi blogit - Koti
-
MTV3.fi blogit - Makuja
-
MTV3.fi blogit - Matkailu
-
MTV3.fi blogit - Keventäjät
-
MTV3.fi faniblogit
Blogien etusivulle »
Vuosittainen arkisto: 2010
Valta ei vaihtunut, vielä
Maailman parhaat pelaajat. Maailman parhaat valmentajat. Pelipaikkansa parhaimmistoa, ellei parhaimmat maailmassa, kentällä. Uskomaton määrä laatua ja taitoa nurmella. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tasaväkinen taisto Espanjan herruudesta. Yksi odotetuimmista Klassikoista pitkään aikaan(ainakin sitten huhtikuun). Vähintään vuosituhannen ottelu(kuten oli jo se huhtikuinenkin). Maailma odotti hartaasti, henkeään haukkoen, toivoen, uskoen, että jalkapallojumalat antavat tälläkin kertaa unohtumattoman näytöksen. Ja niinhän he antoivat. Tämän päivän jalkapallojumalat eivät vaan ohjaile peliä naruistaan pilvenhattaralta, vaan nurmelta. Tämän päivän jalkapallojumalat pelaavat tosin kuin enkelit pelaisivat taivaassa. Tämän päivän jalkapallojumalat eivät tosin pukeudu enkelin valkoisiin, vaan sinipunaiseen asuun. ”El Massacre” oli ja meni. 5-0. Numerot kertovat kaiken. Tai itse … Lue loppuun
Peter Pan – poika, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi
”Olen primadonna ja on muiden tehtävä, valmentajien tai pelaajien, ymmärtää ja käsitellä se. En koskaan muutu, tunnen itseni erityiseksi, olen joku joka voi vaikuttaa ratkaisevasti. Olen tehnyt yli 100 maalia Serie A:ssa olemalla oma itseni, joten ei kaikki nyt niin huonosti ole voinut mennä.” Sanat kuuluvat eräälle pojalle varjoisilta kujilta. Tarkemmin sanottuna Barin rajuilla ”ghettokujilla” kasvaneelle, satamakaupungin köyhälistön seassa, missä useat hänen kavereistaan on nykypäivänä narkkareita, vankilassa tai kumpaakin. Alueella missä rikollisuus on prosentuaalisesti yksi Italian suurimmista. Koulusta poika lintsasi lähes aina pelatakseen paljain jaloin asfaltilla jalkapalloa. Isä lähti jo pojan ollessa nuori palatakseen takaisin siinä vaiheessa, kun pojasta oli … Lue loppuun
Upealle kaudelle arvoisensa päätös
Oli kaiken kaikkiaan upea kausi. HJK otti omansa, mutta muutoin kausi tarjosi paljon todella yllättäviäkin asioita, mitkä muistaa vielä pitkään. Napakoita ajatelmia/muistoja napakan lyhyestä suomifutiskaudesta. KuPSin nousu takaisin huipulle monien vuosien korpivaelluksiensa jälkeen. Tepsin samantyyppinen kausi kuin viime vuonna; alussa hakemista, lopussa vahvaa menoa. Hongan näyte erilaisesta (espoolaisesta) voittamisen kulttuurista. Harjun muodostuminen todelliseksi linnakkeeksi JJK:lle(vaikkakin alkukausi meni muualla). Hakan kotipeleissä oli oikeasti hyvä tunnelma ekaa kertaa ikinä (kiitos Valkeakosken ammattikorkeakoulusta tulleelle kannattajaryhmälle). ”Kolmen suuren”, Zico Hjelmin, Ato Pohjan(vaikkakaan ei pelannut) ja Mikko Kavenin tunteikkaat uran päättymiset Ratinassa, missä tunnetusti ei-missään-tapauksessa-ikinä-vain-ja-ainoastaan-menestyksen-hetkillä-Ratinaan-saapuva-tamperelaisyleisö oli jälleen kerran tuhansittain ja tuhansittain paikalla kunnioittamassa hienojen pelaajien … Lue loppuun
Draamaa Kakkosessa
Olipahan upea iltapäivä. Tosin, lopputulos jäi ketuttamaan, vaikkakin veikkaan että itse pelaajille tuo ketutus oli vielä rajumpi. Se oli tyly loppu, äijät joutuu reissaamaan vielä Rovaniemelle, vaikka käytännössä kausi loppui sunnuntaina. Voin kuvitella paluumatkan bussissa/junassa sieltä takas…tuskin edes Peteonkeisarin mahdolliset uudet lyriikat piristää(oma suosikkini jo julkitulleesta materiaalista on ´pete on ponipoika´). Legendaarinen Ilves kohtasi Kakkosen nousukarsinnoissa kulttimainetta nauttivan Helsingin IFK:n. Asetelmat Tammelaan olivat upeat, nyt oli todellakin suuret panokset kyseessä. Odotettiin kauden ennätysyleisöä ja odotettiin myös jo aika paljon, niin hyvässä kuin pahassa, mainetta niittänyttä IFK:n faniryhmää nimeltään ´Stadin Kingit´. Lisäksi, Ipan oma kasvatti Petri Heinänen tulisi johdattamaan IFK:n kapteenina … Lue loppuun
Maalilla maajoukkueeseen
Lombardian maakunnan toiseksi suurimmassa kaupungissa heti Milanon jälkeen koettiin kauniita hetkiä viime keskiviikkona. Vanhassa teollisuuskaupunki Bresciassa noin kello 21.00. paikallista aikaa muuan Mehumainen nuorimies nousi eräällä stadionilla ilmaan tuulettaakseen historiallista hetkeä. Veikkaisin, että tilanteen tajuttuaan hänelläkin vierähti pieni kyynel poskea myöten. Ei pelkästään siksi, että tapahtunut olisi ollut jotain poikkeuksellisen kaunista sillä areenalla…tuskin, sillä olihan tuolla areenalla vuosien saatossa nähty Gheorghe Hagin maagiset syötöt vasemmalla jalalla, Andrea Pirlon nousu kohti maailmanhuippua, Luca Tonin maalintekotaito ja kauneimpana kaikista, ”Jumalaisen poninhännän” Roberto Baggion vielä jumalaisempi kosketus palloon. Hänelle se hetki oli kuitenkin varmasti paljon enemmän kuin yksikään edellä mainituista. Sen pienen hetken … Lue loppuun
Jotain hyvääkin, vaikkakin vähän
Pitkään ja toiveikkaasti niitä jälleen kerran odotettiin ja nyt odotus on vielä pidempi, olettaen että kisapaikasta voidaan puhua realistisesti seuraavan kerran MM- karsintojen alkaessa. On nämä tylyjä juttuja suomifanin kannalta, mutta kyllä kahden tappion jälkeen usko on heikossa. Eikä niinkään ne tulokset, vaan tavat millä ne tuli. Moldova-fiaskoa ei jaksa edes hirveästi läpi käydä, se oli kaiken kaikkiaan yksi surkeimmista esityksistä ikinä Suomelta. Ei yhtään laukausta maalia kohti, yksi kunnon maalintekopaikka sekin ottelun lisäajalla pelin jo ratkettua…Moldovaa vastaan. Kyllä kyllä, erot ovat kaventuneet nykyjalkapallossa, ja pienetkin yllättävät suuria(tai keskisuuria maita), mutta silti…jokaikinen pelaaja alisuoritti. Tuli Hollanti. Tämän tason maita vastaan … Lue loppuun
Uusi kausi, vanhat kujeet
Siitä tuntuu olevan ikuisuus kun Espanjan mestaruus edellisen kerran napsahti jättiläisten käsien ulottumattomiin. Elettiin Rafa Benitezin viimeisiä kunniakkaita hetkiä Valencian käskyttäjänä ja kaikki päättyi tunnelmalliseen, liki infernaaliseen iltaan Mestallalla. ”Lepakoilla” oli varaa hävitä viimeinen ottelunsa kotikentällään, mestaruus oli jo varmistunut aiemmin. Siksi kannattajatkin uskalsivat tehdä mielettömän kauniin tifon, liki koko stadionin kattavan mosaiikin Mestallalle. Hienoja hetkiä, näin jälkikäteen niistä olisi pitänyt tapahtumahetkellä pystyä nauttimaan vielä enemmän. Ei, en ole Valencian kannattaja, mutta jos olisin tiennyt keväällä 2004 ettei vastaavaa hetkeä ole näköpiirissä vuosikausiin, siitä olisi pitänyt repiä enemmän iloa irti. Nyt, jonkun muun seuran kuin Barcelonan tai Real Madridin voittama … Lue loppuun
Tervemenoa kotiin
Kahdeksan parasta maata jatkossa, parin päivän huilailun jälkeen kisahuuma jatkuu. Hienoja maita, jotka ovat päässeet upealla ja vähemmän upealla pelillä aina puolivälierävaiheeseen saakka. Mutta mitkä maat ja miksi eivät sinne päässeet? Odotuksiin nähden olen listannut muutamia suurimpia pettymyksiä sekä joukkueiden että yksilöidenkin näkökulmasta. Tuomareita lukuunottamatta. Aloitetaan helpoimmalla. Ranska: Kaikki mahdollinen on jo sanottu joukkueesta, jossa liki kaikki mahdollinen tapahtui, negatiivisessa mielessä. Domenechia on niin helppo syyttää, mutta kaiken sen shitin jälkeen, viimesessä alkulohkon pelissä miestä kävi jo sääliksi. Eniten käy sääliksi kuitenkin Irlantia. Upeiden faniensa lisäksi eivät irkut ikimaailmassa olisi aiheuttaneet tällaista häpeää. Yksi häpeällisimmistä ”esiintymisistä” MM-kisoissa koskaan. Italia: Toinen … Lue loppuun
Melkein raison d´etre
Prologi ystäväni Antti J. Peltosen tapaan: Kotisohva. Rakas isäni. Minä, seitsenvuotias. Pentti Salmen karismaattisen tyylikäs ääni. Jotain maagista. En edes varmaan tajunnut tapahtunutta. Jonkin sysäyksen sisälläni se kuitenkin aiheutti. Sanoin haluavani isona jalkapalloilijaksi. Meksiko 1986. Azteca. Kymmenkunta kosketusta palloon numero kympiltä. Diego. El Diego. Muistoja. MM-kisat ovat ennen kaikkea muistoja. Hetkiä pelien parissa, mitä jälkikäteen miettii missä tuli millonkin oltua, kun tapahtui se ja se. Ikimuistoisia tapahtumia, mitkä muistaa ikuisesti. Varsinkin niiden kisojen tapahtumat, mitkä on koettu nuorena. Itselläni aikakin kaikista vahvimmin ovat muistojen sopukoissa Italia 90´, USA 94´ja Ranska 98´. Näistä muistaa liki kaiken. Osittain syynä ovat varmasti Ylen … Lue loppuun
Kirottujen paluu parrasvaloihin
Piti sitten tämäkin päivä vielä elää. Toki muistan, hämärästi kylläkin, Kikon takatukkineen tuulettelevan Vicente Calderonille. Siitä ei ajallisesti ole kuin 14 vuotta, mutta viimeisten vuosien taaperruksen ja varjojen mailla elämisen jälkeen se aika on tuntunut paljon pidemmältä. Molinan, Diego Simeonen, Jose Luis Camineron, Panticin ja Kikon ajoista tuntuu olevan enemmän kuin ikuisuus. Mestaruuden voittamisen jälkeen 25.5.96 Albaceten kaaduttua Calderonilla on ”Los Colchonereseissa” tapahtunut paljon. Lukuisia valmentajanvaihtoja, karismaattisen kiistellyn Jesus Gilin menehtyminen, tippuminen Segundaan, kriisejä toisensa jälkeen, täysin surrealistisia iltoja stadionilla ja ennen kaikkea niiden vuosien jälkeen, kun seura teki häviämisestä taidetta, maailma muuttui eilisiltana. Ainakin Atletico de Madridin. Ja se … Lue loppuun

