-
Rock Around The Blog
Kirjoittaja Sami Ruokangas on musiikkifriikki; uutispäällikkö ja toimittaja. Blogi musiikista, musiikista ja musiikista. Sarjakuvista, kitaroista, elokuvista, lumilaudoista, televisiosta, netistä, levyistä, drinkeistä, blogeista. Populaarikulttuuria ja miehen elämää.
Aiheet
- Aiheeton (12)
- Blues (58)
- Elokuvat (8)
- Festarit (44)
- Hevi (64)
- Kantri (13)
- Keikkapaikat (135)
- Kirjat (16)
- Levyt (132)
- pelit (3)
- Rock (174)
- ruoka ja juoma (7)
- Sarjakuvat (6)
- Televisio (21)
-
Kaikki blogit
-
MTV3.fi blogit - Uutiset
- EU-tähtien alla
- Elinkautinen
- Epikriisi
- Eteläpääty
- Herrat pitävät vaaleista
- Hetkinen
- KGB - Kimmo Grönlundin blogi
- Kaupunkilainen
- Kolme varttia
- Laitahyökkääjä
- Liesituuletin
- Linjatuomari MKulmala
- Lämpiössä
- Maailman syke
- Miss Moneypenny
- Moottorimies
- Mr. Bondi
- Muurin takaa
- Penkkiurheilija
- Rajalla
- Rock Around The Blog
- Setä Arkadia
- Sivuhuomautuksia
- Tohtori Ei
- Vaalitarkkailija
- Vapaa ajattelija
- Ympäristössä
-
MTV3.fi blogit - Urheilu
-
MTV3.fi blogit - Helmi
-
MTV3.fi blogit - Koti
-
MTV3.fi blogit - Makuja
-
MTV3.fi blogit - Matkailu
-
MTV3.fi blogit - Keventäjät
-
MTV3.fi faniblogit
Blogien etusivulle »
Aihearkisto: Blues
Van Halen leipoo lättyyn epäilijöitä!
Sain maanantaina näppeihini Van Halenin uuden cd:n A Different Kind Of Truth. Levy on yllättävän hyvä! Sosiaalisessa mediassa jengi on kehunut tätä jopa Chickenfooteja paremmaksi. Jos ja kun tuohon vertailuun on lähdettävä, sanon kuuden kuuntelun perusteella, että levy on yhtä hyvä kuin Chickenfootin toinen. Ja se on yllätys. Näin tymäkkää ja postiviisessa energiassaan hymyn kasvoille pakottavaa pakettia ei näiltä monenlaista kokeneilta herroilta uskaltanut odottaa. Edellisistä tekeleistä kun on pirusti aikaa. Van Halenin hardrockissa on vankka mustan rhythm & bluesin ja doo wopin pohja, joka kulkee tanakalla Cactuksen ja Led Zeppelinin kompilla. David Lee Rothin sanoituksissa on älykästä huumoria, jota ei … Lue loppuun
Chickenfoot Lontoossa
Amerikanrokin asiantuntija, Chickenfoot, pyörähti lauantaina Lontoossa. Kisapaikkana oli Brixton Academy, isommista paikoista suosikkini heti Hammersmith Odeonin (nyk. Apollo) jälkeen. Kuten odottaa osasi, bändi oli kova. Neljästä miehestä jokainen on lajinsa mestari. Yli kuusikymppistä Sammy Hagaria ei ikä pahemmin paina. Joe Satriani tiluttaa, mutta maltillisemmin ja paremmalla tyylitajulla kuin moni muu, esim. Stevet Morse ja Vai. Rumpali Chad Smithin tuuraaja Kenny Aronoff hoiti pestinsä paremmin kuin odotin. Miesten vertailu menee samanlaiseksi makuasiaksi kuin esim. vilkkaana jatkuva keskustelu Dream Theaterin rumpaleista Mike Portnoy ja Mike Mangini. Sekä Smith että Aronoff ovat huippuammattilaisia. Aronoff kunnioitti lavalla Smithin tyyliä, muttei kopioinut tätä, vaan antoi … Lue loppuun
Vuoden 2011 parhaat
Hyvää alkanutta rokkivuotta 2012! Yleisön pyynnöstä listaan jälleen viime vuoden parhaat levyt ja keikat. Subjektiivisesti, ilman paremmuusjärjestystä. Vuoden 2011 parhaat levyt: Foo Fighters: Wasting Light Mastodon: The Hunter The Answer: Revival The Black Keys: El Camino Vintage Trouble: The Bomb Shelter Sessions The Union: Siren´s Song Chisu: Kun valaistun Tom Waits: Bad As Me Yes: Fly From Here Black Stone Cherry: Between The Devil And The Deep Blue Sea Lenny Kravitz: Black and White America Head Cat: Walk The Walk…Talk The Talk New York Dolls: Dancing Backward in High Heels Anthrax: Worship Music Lou Reed & Metallica: Lulu Megadeth: Th1rt3een … Lue loppuun
Lemmy on yhä Lemmy!
Olen tavannut Motörheadin Lemmyn viisi kertaa aiemminkin, mutta taas hän tekee vaikutuksen. Odotamme kuvaaja Timo Hämäläisen kanssa takahuoneessa, kun Lemmy saapastelee paikalle. – Sulkekaa kamera, en ole vielä valmis, mies murahtaa meille kiukkuisesti. Lemmyn paita on auki napaan saakka ja karvaista rintaa koristaa tuttu rautaristi. Valkomustat leuhkat bootsit on puettu tiukkojen mustien farkkujen päälle. Herra on silminnähden humalassa. Hän valmistautuu haastatteluun kaatamalla Jack Danielsia kolaansa, jo valmiiksi kahdella kolmanneksella vajentuneesta pullosta. Kello on varttia vaille seitsemän. Motörhead soittaa vasta puoli kymmeneltä. Keikalla Lemmyn humalaa tuskin huomaa. Huoneen oudoin esine on kovaan ääneen itsekseen pimputtava hedelmäpelikone. Suljettuaan laitteen, Lemmy nostaan sen päältä päähänsä mustan … Lue loppuun
Tom Petty ei vieläkään soita Suomessa
Nyt se sitten varmistui. Tom Petty & The Heartbreakers soittaa kesäkuussa mm. Ruotsissa ja Saksassa, ei Suomessa. 10.6. on keikka Hampurissa ja 14.6. Tukholmassa. Jompaan kumpaan noista siis! Tässä koko Euroopan kiertue: June 7: 02 Arena, Dublin, IR June 8: The Marquee, Cork, IR June 10: 02 World, Hamburg, GER June 12: Open Air, Horsens, DK June 14: The Globe, Stockholm, SWE June 15: Norwegian Wood Festival, Oslo, NOR June 22: Isle of Wight Festival, UK June 24: Hallenstadion, Zurich, SWI June 25: Lanxess Arena, Cologne, GER June 27: Grand Rex, Paris, FR June 29: Piazza Napoleone, Lucca, IT June … Lue loppuun
Bob Dylan kauppakeskuksessa
Lauantaiaamu 8.45 Espoon kauppakeskus Sellossa. Odotan kahvilan aukeamista. Kauppalan “keskusradiossa” soivat imelät modernit joululaulut. Christina Aguilera ja Justin Bieber. Ei helpota kahvinhimoa. Ei nyt jaksais tämmöstä. En ole varma miksi olen täällä. Miksi tulossa sieltä mistä tulen? Minne menossa? Eikö pahempaa paikkaa löytynyt vapaapäivän aamunviettoon? Yllättäen joululaulujen keskellä kajahtaa tuttu urku- ja kitarariffi. Bob Dylanin rujo ääni viiltää palasiksi ostosjoulutunnelman. Like a Rolling Stone. Mitä tämä on? Klassikoita ovat sekä tämä että joululaulut, mutta kovin outoja yhdessä. Kukahan tämän on tänne ohjelmoinut? Arjen anarkiaa? Vai liekö tämä vahinko? Hyvä vahinko. Juuri nyt ja tässä maailman paras biisi. Voimakas kokemus. Taidetta joka kestää aikaa ja … Lue loppuun
Tom Petty & the Heartbreakers Eurooppaan
Tom Petty & the Heartbreakers ilmoitti eilen soittavansa kesäkuussa Englannissa. Isle Of Wight -festarin keikka 22.6. on Tom Pettyn ja Heartbreakersin ensimmäinen esiintyminen Euroopassa yli 20 vuoteen. Isle Of Wight on legendaarinen festari, joka alun perin järjestettiin 1968-70. Vuoden 1969 tapahtuma on kuuluisa Bob Dylanin ja The Bandin esiintymisestä, joka oli Dylanin virallinen paluu lavoille, moottoripyöräonnettomuutensa jälkeen. Vuoden 1970 festari oli brittiversio Woodstockille ja yleisömäärältään siihen mennessä suurin koskaan järjestetty rockkonsertti. Paikalla oli yli 600 000 henkeä. Esiintyjinä olivat mm. Jimi Hendrix, The Who, The Doors, Free, Miles Davis, Leonard Cohen, Ten Years After, Jethro Tull ja Sly and The Family … Lue loppuun
Maailman paras live-levy
Def Leppard julkaisi äskettäin pitkän uransa ensimmäisen live-levyn. Mirrorball on hyvä tallenne, mutta kaukana klassikoista. Haastattelin Leppardin miehiä Lontoossa. Heidän omat suosikkinsa kaikkien aikojen parhaiksi live-levyiksi olivat Thin Lizzyn Live and Dangerous, UFO:n Strangers in the Night ja AC/DC:n If You Want Blood. Kaikki kuuluvat myös omaan kärkikymppiini, jos parhaita live-lättyjä pitää valita. Ehkä vastaukseni parhaaksi olisi tänään tuo Thin Lizzy, huomenna taas jo joku muu. Hyviä livejä on niin paljon. Bob Dylanin ja The Bandin Before the Flood, Rollareiden Get Yer Ya Ya´s Out, Ramonesin It´s Alive, Motörheadin No Sleep `til Hammersmith, Lynyrd Skynyrdin One More from the Road ja … Lue loppuun
Get Your Rocks Off!
MTV3:n Uutiset täyttää tänään 30 vuotta. Onnea meille! Juhlinnan käynnisti tiistaina Deftones ja sitä jatkoi onnistuneesti eilen Primal Scream. Laulaja Bobby Gillespien ääni ei ole häävi, mutta sepä ei haittaa kun on karismaa ja hyviä biisejä. Screamadelica -levy kokonaisuudessaan tansitti yleisöä sangen hurmoksellisesti. Aina ennen kuin tanssirytmi alkoi puuduttaa, terävä kitara- tai saksofonisoolo pelasti tilanteen. Välillä tanssitaustan ja wah wah -kitaran yhdistelmä palautti elävästi mieleen 1989 näkemäni Stone Roses -keikan. Eikä sikäli ihme, että groovesta vastaa sama mies eli Mani, entinen Stone Roses -basisti. Thin Lizzy -fanin mieltä lämmitti Gillespien Dancing In The Moonlight -lainailu. Ja tuli siellä myös Who Do You … Lue loppuun
Southern Nights
Yksi kaikkien aikojen suosikkilevyistäni on Allen Toussaintin Southern Nights, vuodelta 1975. Southern Nights ei ole perinteinen soul- tai funk-levy. Se on huippulahjakkaan launluntekijä-laulajan teemateos, täynnä persoonallista tunnelmaa ja neopsykedeliaa. Mustan musiikin puristit ovat vuosien varrella kitisseet, että levy kuulostaa liikaa valkoiselta rockilta. Itse olen eri mieltä. Southern Nights on genre- ja roturajoja ylittäessään ainutlaatuinen kokonaisuus. Toussaintin taustabändinä soittaa lyömättömän tiukka The Meters, mutta pääroolissa on itse Allen, hienoine biiseineen. Tänään Allen Toussaint esiintyy Helsingin Juhlaviikkojen konsertissa pelkän pianonsa säestämänä. Kiinnostavaa nähdä pelkistetty pianokeikka, jossa New Orleansin pitkä pianoperinne varmasti nousee pintaan. Aiemmin olen nähnyt Toussaintin Pori Jazzissa bändinsä kanssa, sekä … Lue loppuun

