Sain maanantaina näppeihini Van Halenin uuden cd:n A Different Kind Of Truth. Levy on yllättävän hyvä! Sosiaalisessa mediassa jengi on kehunut tätä jopa Chickenfooteja paremmaksi. Jos ja kun tuohon vertailuun on lähdettävä, sanon kuuden kuuntelun perusteella, että levy on yhtä hyvä kuin Chickenfootin toinen. Ja se on yllätys. Näin tymäkkää ja postiviisessa energiassaan hymyn kasvoille pakottavaa pakettia ei näiltä monenlaista kokeneilta herroilta uskaltanut odottaa. Edellisistä tekeleistä kun on pirusti aikaa. Van Halenin hardrockissa on vankka mustan rhythm & bluesin ja doo wopin pohja, joka kulkee tanakalla Cactuksen ja Led Zeppelinin kompilla. David Lee Rothin sanoituksissa on älykästä huumoria, jota ei … Lue loppuun →