-
Rock Around The Blog
Kirjoittaja Sami Ruokangas on musiikkifriikki; uutispäällikkö ja toimittaja. Blogi musiikista, musiikista ja musiikista. Sarjakuvista, kitaroista, elokuvista, lumilaudoista, televisiosta, netistä, levyistä, drinkeistä, blogeista. Populaarikulttuuria ja miehen elämää.
Aiheet
- Aiheeton (13)
- Blues (61)
- Elokuvat (9)
- Festarit (49)
- Hevi (67)
- Kantri (15)
- Keikkapaikat (141)
- Kirjat (18)
- Levyt (138)
- pelit (3)
- Rock (182)
- ruoka ja juoma (9)
- Sarjakuvat (7)
- Televisio (24)
-
Kaikki blogit
-
MTV3.fi blogit - Uutiset
-
MTV3.fi blogit - Urheilu
-
MTV3.fi blogit - Helmi
-
MTV3.fi blogit - Koti
-
MTV3.fi blogit - Makuja
-
MTV3.fi blogit - Matkailu
-
MTV3.fi blogit - Keventäjät
-
MTV3.fi faniblogit
Blogien etusivulle »
Kuukausittainen arkisto:kesäkuu 2011
Dave Grohlin iltaviesti Lemmylle
Eilen kävin haastattelemassa Foo Fightersin. Keikallekin ehdin. Haastattelussa olivat paikalla Dave Grohl, Taylor Hawkins ja Nate Mendel. Mukavia ja maanläheisiä miehiä. Rokkitähden elkeet puuttuvat. Ehkä tähän vaikuttaa, että kaikilla on pieniä lapsia ja perheet. Ainakin Hawkinsin lapset olivat mukana Suomessakin ja pyörivät äijän mukana backstagella. Kalasataman keikka oli mukava kokemus. 28 000 meitä nautiskeli ilta-auringosta ja rockista. Tunnelma oli leppoisa, vaikka musiikki olikin reipasta mättöä. Kitaristi Pat Smearin paluu bändiin kuului tuhtina kolmen kitaran vallina. The Whon versiota mukaillut vanha tuttu, Young Man Blues oli kaltaisteni “old school” -jengien mieltä lämmittävä cover, samoin Hawkinsin laulama Queenin Tie Your Mother Down. Hyvätunnelmaisen haastattelutuokion … Lue loppuun
Sweden Rock 2011 – osa 2
Kahtakymmentä vuottaan juhliva Sweden Rock käynnistyi jo keskiviikkona. Avauspäivänä olisi soittanut mm. suomalaissyntyisen Georg Dolivon vetämä Rhino Bucket, mutta väliin jäi, sillä matkustimme Sölvesborgiin vasta torstaina. Lensimme Kööpenhaminaan ja siitä vuokra-autolla sillan yli Ruotsiin. Saavuimme hotellilla käytyämme alueelle vasta iltapäivällä, joten missasimme suomalaisen Ozin ja Duff McKaganin. Oz näytti olevan suosittu akti, ainakin jos päättelee festariyleisössä näkyneiden Oz-paitojen määrästä. Oz on juuri tehnyt uuden levyn, tuottajanaan Hellacoptersin Nicke Andersson. Ozin studiokokoonpassa soittaa Popedasta ja Yöstä tuttuja miekkosia. Ozin nähneistä parista tutustani toinen oli innoissaan laulaja Ape De Martinin ruiskittua vaahtosammuttimella lavalla. Toinen kertoi, että homma toimi, kunnes Ape kiipesi vahvistimen päälle … Lue loppuun
Sweden Rock 2011 – osa 1
Kymmenes Sweden Rock on takana. Elävänä selvittiin, vaikka samalla juhlittiin Pöllölaakson huippukuvaajan, Blombergin Akin synttäreitä. Ja kivaa oli. Töissä pitää sen verran kiirettä, että yksityiskohtainen puiminen jää myöhemmäksi. Tässä kuitenkin ensimmäiset tunnelmat. Kohokohtakeikkoja: The Cult, Jason & The Scorchers, Down, Clutch, Styx, Thin Lizzy ja Saxon. Sää oli parempi kuin parina viime vuonna. Ei sellaista hellettä kuin samaan aikaan Suomessa, muttei sadettakaan. Hyvä festarikeli. Ei liian kuuma tai märkä. Torstaina tuuli vähän haittasi soundeja, jos kuunteli kaukana lavasta. Tämä häiritsi hieman Acceptin ja Queensrychen vetoja. Muuten ei mitään valittamista. Jälleen kerran hienoja bändejä toisensa jälkeen, mukavia ihmisiä eri puolilta maailmaa … Lue loppuun
Blues Power
Iltalehti julkaisi nettisivuillaan heti tuoreeltaan Claptonin konsertin jälkeen jutun joka oli täyttä tuubaa. Sitä jo käsiteltiinki edellisen bloggaukseni kommenteissa. Toisin kuin Iltis väitti, aika moni meistä yleisössä tunnisti Claptonin biisit. Ja hyviä olivat. Bluesia, jossa Clapton on parhaimmillaan. Ehkä Iltalehden toimittaja kuuluu siihen porukkaan, jonka mielestä konsertista olisi tehnyt hyvän “Hello Finland” -huutelu, Claptonin yritys puhua hassunhauskasti ulkomaalaisittain suomea ja Tears in Heaven. Onneksi näin ei ollut. Jos pitää bluesista kitaralla soitettuna, tämä oli parasta mitä voi olla. Omalta kannaltani positiivista ja yllättävääkin oli se, että Lontoon Winwood-keikan kanssa samoja biisejä kuultiin vain viisi. Ainoa Lontoon biisi, jonka olisin toivonut … Lue loppuun
Turhat höpinät pois
Melkoisen kova on tämän viikon musiikkitarjonta Helsingissä. Tänään soittavat sekä Clapton että Whitesnake. Keskiviikkona Tavastialla vetelee Mr.Big. Tästä tulee jo kolmas peräkkäinen Claptonin Erkkiä käsittelevä bloggaus, mutta tulkoot. Tuli nääs vielä viime sunnuntain Lontoon keikasta mieleen sen tyylikäs vähäeleisyys. Saa nähdä puheleeko Clapton Suomessa enemmän, mutta Lontoossa esiintyminen toi mieleen Joe Perryn biisin Let The Music Do The Talking. Clapton oli hyvällä tuulella ja naureskeli bändin kanssa. Biisien väleissä ei turhia vetkuteltu, vaan seuraava alkoi nopeasti edellisen loputtua. Clapton sanoi yleisölle tasan kaksi asiaa. Useamman biisin jälkeen nopeasti: “Thank You!” Ja Still Got The Bluesin jälkeen: “Gary Moore“. Eikä enempiä … Lue loppuun
Clapton ja Winwood
Eric Clapton soittaa maanantaina Helsingissä. Enpä taida ennen sitä ehtiä toipua viime sunnuntain Clapton / Winwood -keikasta, Lontoon Royal Albert Hallissa. Niin siisti elämys, etteivät sanat riitä kertomaan. Clapton on parhaimmillaan kun hänellä on rinnallaan Steve Winwoodin tasoinen sparraaja. Ja biiseinä Blind Faith -materiaalia, tai esim. sunnuntaina kuultu puolituntinen Voodoo Chile. Näitä ei Claptonin omilla keikoilla kuulla. Ei turvallisia hittejä tyyliin Tears in Heaven, vaan aitoa jammailua, kitara- ja kosketinsooloja tuutin täydeltä. Improvisoinnin iloa, rockhistorian keskeisimmiltä tekijöiltä. Vastaaviin sfääreihin noustaan nykymaailmassa harvoin. Ehkä The Allman Brothers Band keikoillaan parhaimmillaan yltää vastaavaan jammailujuhlaan. Steve Winwoodin ainutlaatuinen lauluääni on kunnossa. Hän soittaa … Lue loppuun




