-
Rock Around The Blog
Kirjoittaja Sami Ruokangas on musiikkifriikki; uutispäällikkö ja toimittaja. Blogi musiikista, musiikista ja musiikista. Sarjakuvista, kitaroista, elokuvista, lumilaudoista, televisiosta, netistä, levyistä, drinkeistä, blogeista. Populaarikulttuuria ja miehen elämää.
Aiheet
- Aiheeton (13)
- Blues (61)
- Elokuvat (9)
- Festarit (49)
- Hevi (67)
- Kantri (15)
- Keikkapaikat (141)
- Kirjat (18)
- Levyt (138)
- pelit (3)
- Rock (182)
- ruoka ja juoma (9)
- Sarjakuvat (7)
- Televisio (24)
-
Kaikki blogit
-
MTV3.fi blogit - Uutiset
-
MTV3.fi blogit - Urheilu
-
MTV3.fi blogit - Helmi
-
MTV3.fi blogit - Koti
-
MTV3.fi blogit - Makuja
-
MTV3.fi blogit - Matkailu
-
MTV3.fi blogit - Keventäjät
-
MTV3.fi faniblogit
Blogien etusivulle »
Vuosittainen arkisto: 2010
The Darknessin joulubiisi taas listahuipulla
Viime viikonloppuna levyhyllyssäni vastaan tuli brittibändi The Darkness. Moniko enää muistaa heitä? Valitettavan tyypillinen menestystarina, joka päättyi kahden mainion levyn jälkeen laulajan päihdeongelmiin ja bändin hajoamiseen. Kuuntelin pitkästä aikaa molemmat kiekot, Permission to Land ja One Way Ticket to Hell…And Back. Hyviä ovat yhä ja tätä bändiä on ollut ikävä. Pitkien levyjen rinnalta hyllystä pilkisti The Darknessin joulusingle vuodelta 2003, Christmas Time (Don´t Let The Bells End). Hauska kappale, jota kuunnellessani googletin bändiä. Ihmeekseni löysin netistä tiedon, että biisi oli Englannissa viime viikolla BBC:n rocklistan ykkösenä! Taustalla on helppo ja halpa nettilataaminen ja siihen kehottava Facebook-kampanja. 2003 biisi ei aivan päässyt … Lue loppuun
Helloween 1988 ja 2010
Helloween soitti voimametalliaan eilen Helsingissä ja tiistaina Tampereella. Kulttuuritalo on yleensä soundien puolesta kehno paikka rockille. Nämä sakemannit saivat soundit pelaamaan kirkkaina, vaikka volyymikin oli suuri. Muutenkin keikka oli hyvä ja Helloween kovassa vedossa. Hyvien soundien ansiosta soiton tiukkuus pääsi oikeuksiinsa. Andi Deris laulaa kuin Priestin Rob Halford 80-luvulla. Lämppärinä soittanut Stratovarius ei sen sijaan meikäläiselle kolahda. Tolkin aikoina tämä Helloweenin ja Yngwie Malmsteenin suomalaisruotsalaissaksalainen yhdistelmä vielä jotenkin kiinnosti, mutta enää ei uppoa. Eilinen oli Helloweenin osalta hyvä ilta, muttei vetänyt vertoja keikalle, jonka näin Helsingin Jäähallissa lokakuussa 1988. Pääesiintyjä oli Iron Maiden ja lämppäri Helloween. Maiden oli julkaissut hienon progressiivisen … Lue loppuun
Kantrimies Kari Tapio
Suruviestin saavuttua yllättävän moni rakas blogini lukija on lähestynyt minua aiheesta Kari Tapio. On kysytty tunsinko häntä tai olinko tavannut. Monessa olen haastattelumikkeineni ja kitaroineni ollut mukana, mutta Kari Tapion tapasin vain muutaman kerran. En tuntenut häntä henkilökohtaisesti, mutta tapasin tuttujen muusikoiden seurassa. Kun esim. Karin levylle huuliharppua soittaneen Ahlqvistin Pepen kanssa kahvittelimme MTV:n kanttiinissa, paikalla pyörähti myös solisti itse. Ensimmäisen kerran tapasin Kari Tapion 90-luvun alussa Jyväskylässä. Mukana olivat Peer Güntin rumpalilegenda Twist Twist Erkinharju ja Karin poika, Stonen kitaristi Jiri Jalkanen. Tapaaminen oli hieman viinahuuruinen, joten ei siitä tässä yhteydessä enempää, vaikka muisto on kaunis. Kari Tapion musiikin tunnen kyllä. Kari … Lue loppuun
69 Eyes: Elvistä akustisesti
69 Eyes kiertää tällä hetkellä Suomea, soittaen akustisia keikkoja. Näin setin Helsingin Virgin Oilissa. Harvoin näkee hardrockin ääressä noin naisvaltaista yleisöä. HIM:in uudenvuoden sessiot sentään ovat samaa luokkaa. Moni nainen näytti tulleen akustista erikoisuutta todistamaan Suomen rajojen ulkopuolelta. Venäjältä ja Etelä-Amerikasta oli jengiä. 69 Eyesin Perfect Skin tuli mieleen katsellessa törröttäviä huulia ja silikonirintoja. Osa biiseistä toimii paremmin akustisesti, osa heikommin. Kokonaisuus meni tukevasti plussan puolelle. Meikäläiselle hyvän illan takasi pelkkä Elviksen Flaming Star, lapsuuden suursuosikkini. Doorsiakin kuultiin, totta kai. Jussin rumputaide näyttää kännisekoilulta, mutta toimii ja ilahduttaa yleisöä kuin Philty Animal Taylorin kohellus aikoinaan Motörheadissa. Toistan itseäni, mutta totean … Lue loppuun
Avenged Sevenfold + Mike Portnoy
Amerikkalaisbändi Avenged Sevenfold kävi viime viikolla toistamiseen Suomessa. Viimeksi bändi nähtiin Helsingissä ja Tampereella 2008, Iron Maidenia lämppäämässä. Esitys oli innostunut, parempi kuin edellisessä postissani käsittelemäni Disturbed. Avenged Sevenfold on nuori ja kehityskelpoinen bändi, jonka lavatasoa kohotti kieltämättä maestro Mike Portnoyn läsnäolo. Energialatinki sekä jäähallin yleisössä että bändillä oli sitä luokkaa, että tässä oli yksi parhaista kuluneena vuonna maassamme koetuista hevikeikoista. Annihilatorin, Megadethin ja Machine Headin rinnalla. Portnoyn taituruutta on ilo seurata, etenkään kun mies ei ota hommaansa liian vakavasti. Hän kikkailee, mutta soitto ei kärsi. Portnoy silminnähden nauttii työstään. Meininki oli rennompi kuin Dream Theaterin keikoilla. Soittaessaan Mike mm. kopitteli … Lue loppuun
Kaaoksen makua
Airbourne Tampereen Pakkahuoneella, oli kolmesta näkemästäni bändin keikasta paras. Porukka on kehittynyt hyvin vuodesta 2008, jolloin näin sen ensimmäisen kerran. Puhdasta rockin iloa ja energiaa. Airbourne esiintyy innolla, josta tarttuu yleisölle hyvä mieli pitkäksi aikaa. Ainoa miinus oli järjetön volyymi. Soittotulpat päässäkin hirvitti ja sääliksi kävi tulpattomia ystäviä. Nikkasen Terolle ja Merville, sekä Pekka Pietiläisen ohjastamalle Jyväskylän seurueelle, kiitoksia seurasta Tampereella. Maanantaina Helsingissä nähtiin Taste of Chaos -hevikiertue. Halestorm, Buckcherry, Papa Roach ja Disturbed. Liekö johtunut siitä, että tämä oli kiertueen avaus, mutta minkään bändin homma ei toiminut täysin. Helsingin Areenaa vaivasivat jälleen kehnot soundit. Pääesiintyjä Disturbed jäi tasapaksuksi ja innottomaksi, vaikka … Lue loppuun
Airbourne täällä taas
Eilinen Monster Magnet Nosturissa toimi hyvin. Paremmin kuin edellinen keikka Tavastialla. Daven ääni ja olemus eivät ole 90-luvun tasolla, mutta siitä huolimatta Monster Magnet on yhä lajinsa paras. Uuden Mastermind-levyn biisit olivat keikan parhaimmistoa, joten toisin kuin edellisen levyn kiertueella, homma ei rakennu pelkästään vanhan varaan. Mostereista ehditään tuskin toipua, kun päälle pukkaa kiitettävän innokas lauma ausseja. Australian rocktoivo Airbourne soittaa huomenna Tampereella ja lauantaina Helsingissä. Edellisen kerran bändi nähtiin maassamme maaliskuussa. Silloin blogissa kirjoiteltiin ja kommetoitiin näin. Ja tässä maaliskuussa tekemäni Airbourne-haastatteluvideo. Blonde, Bad And Beautiful -video: Runnin´ Wild -video, mukana Lemmy:
Monster Magnet Suomessa
Dave Wyndorfin johtama stoner-kopla avaruudesta, Monster Magnet, soittaa tänään Helsingin Nosturissa. Uusi levy Mastermind on edellistä parempi. Dave näyttää voittaneen lääkeriippuvuudesta johtuneet ongelmansa. Meikäläiselle Monster Magnetin vuoden 1998 Powertrip on — ei vähempää kuin — 90-luvun tärkein levy. Space Lord: Unbroken:
Vuoden hevikeikka – Annihilator
Kanadalaisen Jeff Watersin luotsaama Annihilator pyörähti soittamassa täydelle Tavastialle. Kun eletään jo marraskuuta, näyttää todennäköiseltä että Annihilatorin veto jää vuoden hevikeikaksi. Bändi oli hämmentävän hyvä. Tiukkaa, nopeaa, raskasta ja tarkkaa soittamista. Raskaan tykityksen vastapainona hyvin laulettuja melodioita ja nappiin soitettuja kitarakoukkuja. Kaikki tämä ilolla ja energisellä asenteella esitettynä. Ilman rumpalia soitettu balladiosio oli hyvä suvantokohta keikassa ja pojat näyttivät siinä osaavansa laulaa. Tuosta ei hevi parane. Kulttuurisivujen juttu ja Jeff Watersin haastatteluvideo Annihilator: King Of The Kill (live 2008) Never, Neverland (live 2008)
Tapaus Steve Winwood
Tässä taannoin kirjoitin Eric Claptonin yhteydessä Steve Winwoodista. Cläpä yksinkin on takuuhyvä, mutta monia meistä hänet jo lavalla nähneistä kiinnostaa enemmän yhteistyö Winwoodin kanssa. Miehet tekevät toukokuussa Lontoon Royal Albert Hallissa neljä keikkaa. Olen menossa yhteen noista konserteista. Lauantaina ELMU piti Nosturissa rokkikirppistä ja minäkin olin myymässä. Kaupanteon lomassa jutusteltiin mm. tästä Clapton & Winwood -aiheesta. Moni tuntee Blind Faithin merkityksen, mutta osa jengistä ihmetteli minulle, että mitä ihmeellistä siinä Winwoodissa on. Ihmettely on sikäli aiheellista, että Winwood on 70-luvun jälkeen tehnyt valtaosin tylsää ja mitäänsanomatonta musiikkia. Claptonin kanssa viime vuosina tehdyissä live-tallenteissa hän kuitenkin on loistava. Ja jo ennen … Lue loppuun




