Rock Around The Blog

Universal-levy-yhtiö juhlisti kevättä Spring Break -tilaisuudella Virgin Oilissa. Kiitoksia Gugi Kokljuschinille, Satu Snellmanille ja kumppaneille mukavasta illasta.

Yleensä olen täällä blogissa innoissani milloin mistäkin keikasta. Tällä kertaa olen kriittinen. Illan esiintyjistä pidin vain Kim Heroldin musasta.

Meikäläistä ei lämmittänyt sen paremmin Saran hevi kuin Pauli Hanhiniemen ja Hehkumonsa “elämän valttikortit” tyyppinen melankolia. Arvostan kovasti miehen tekemisiä aikoinaan Kolmas Nainen -bändissä, mutta viime vuodet mies tuntuu kelanneen samaa “onni meitä hipaisi, suru sokaisi, naapurin kissa naukuu, sänki naamassa, sukatkin hukassa” -sanoitusta.

Musiikista huolimatta oli hauska tavata alan jengiä sekä kollegoita Yleltä ja STT:ltä. Erään jälkimmäisen välineen hauskan ja sivistyneen edustajan kanssa pohdiskelimme antoisasti juttujen hyvän otsikoinnin merkitystä. Mieleen palautui Jallu-lehden vanha matkailujutun ikimuistoinen otsikko: “Ilo ilman Vilnaa on teeskentelyä”. Ja se iltapäivälehden juttu joka kertoi persikan sisältä löytyneestä skorpionista. Otsikkona kaikkien aikojen henkilökohtainen suosikkini: “Saksikäsi tervehti persikasta”.

STT:n kollega muisti arkistojen aarteen, urheilujutun otsikolla: “Mika Myllylä hirvittävässä kunnossa”. Niinpä niin… 

Eivät ole muuten Lordit ja Teräsbetonit ensinkään ensimmäisiä hevimiehiä Euroviisuissa. White Lion -bändin nokkamies Mike Tramp lauloi 70-luvulla Mabel-yhtyeessä ja osallistuin sen kanssa viisuihin. Netistä löytyy siitä hauskoja videoita, joista tässä on yksi.

Deep Purplessa koskettimia soittava Don Airey voitti Euroviisut 1997 Englannin edustajana, Katrina & The Waves -bändin sovittajana ja kapelimestarina. Ennen Purplea mm. Jethro Tullin, Whitesnaken ja Black Sabbathin riveissä työskennellyt Airey kertoi minulle vuonna 2005, että viisuvoitto on yksi hänen pitkän musiikkiuransa ehdottomia huippuhetkiä.

Parasta nyt:

Airbourne: Runnin´ Wild

Brother Firetribe: Heart Full Of Fire

Helloween: Keeper Of The Seven Keys Part One

Jeff Healey: Mess Of Blues

Lizzy Borden: Master Of Disguise

Vapun rokkitarjonnasta vastasi aattona Helsingin Nosturissa soittanut Misfits. Vaikka alkuperäisistä hirviöpunkkareista on jäljellä enää basisti-laulaja Jerry Only, homma toimii. Vappu vaihtui helkutinmoiseksi halloweeniksi, zombiet nousivat haudoistaan ja punk soi reippasti, melodioita unohtamatta. Loppuunmyyty Nosturi lauloi mukana ja pogosi julmana hornankattilana, kuten tähän musiikinlajiin perinteisesti kuuluu. 

Misfits on jo yli 30 vuotta vanha bändi ja paikalla oli ilahduttavan paljon reilusti sitä nuorempaa jengiä. Nuoriso on tervettä kun kauhurokin ilosanoma osuu ja upottaa.

Hirviöhommat jatkuivat vapunpäivänä. Sedun uuden Schönes Fräulein -ravintolan vappulounasta seuranneella Martti Servo & Napanderin keikalla törmäsin Tomi Putaansuuhun eli Mr. Lordiin.  Hyväntuulinen herra kertoili Lordin keikoista Uudessa-Seelannissa ja kehui, että samoilla festareilla esiintyneistä bändeistä Alice Cooperia ja Kissiä kovemmassa vedossa oli Poison. Kiinnostava tieto sikäli, että Poison on yhtenä pääesiintyjänä Sweden Rockissa, jonne matkaan jälleen kesäkuun alussa.  

Toinen suomirokin tekijämies, Kari Peitsamo, tuli vastaan rokkibaari Loosen terassilla. Siirryin kaverini Heilalan kanssa Eiran kotibileistä kohti vappulounasta ja matkalla napattiin Loosessa pikaiset piristävät fisut. Kiireestä johtuen pidemmät jutustelut Tampereelta Helsinkiin kotiutuneen Peitsamon kanssa jäivät seuraavaan kertaan, mutta miehen iloiset “keep on rockin!” kannustukset saattelivat matkaamme kohti sedulaa.  

Schönes Fräulein oli positiivinen tuttavuus. Vappulounaan ruoka oli hyvää, drinkkikärryjä lykkivät “Lufthansan lentoemot” kauniita ja meininki Martin keikalla kova.

Vapunjälkeisen rockelämän aloitti viime torstaina Tavastialla soittanut The BellRays. Bändi soitti paljon biisejä uudelta Hard Sweet & Sticky -levyltään. Niiden perusteella bändi siirtyy levyllä entistä enemmän punkista kohti soulrockia.

Tässä porukassa on jännää se, että sekä punkia ja tyylipuhdasta soulia että niiden välimuotoja esitetään täysin uskottavasti. Punkjyystöstä siirrytään sujuvasti klassiseen 60-luvun souliin ja takaisin.

Keulahahmo Lisa Kekaulan ääni on komea, mutta sitäkin vakuuttavampi on hänen karismansa lavaesiintyjänä. Poudan Pekan kanssa pohdiskelimme keikan jälkeen, että Lisan kauneus ei vastaa ns. länsimaisia ihanteita, mutta lavalla hän on itsevarmuudessaan äärimmäisen kaunis ja seksikäs. 

Parasta tällä hetkellä:

The Misfits: Walk Among Us

Def Leppard: High ´N´ Dry

The Misfits: Famous Monsters

The BellRays: Have A Little Faith

Def Leppard: Songs From The Sparkle Lounge

The BallRays: Meet The BellRays 

Def Leppard: Pyromania