Rock Around The Blog

Maanantaina Dream Theater esitteli Suomelle uuden rumpalinsa, Mike Manginin. Huippukeikka ja rumpali vielä huipumpi. Mangini esitteli moitteettoman soiton lomassa huimia taitojaan yltymättä mauttomuuksiin. Rumpusoolo oli harvinaisen kiinnostava. Perushevikeikoilta rumpusoolot pitäisi kieltää, mutta jos soittaa kuin Mangini, soittakoon vaikka monta sooloa.

Kun Mike Portnoy 2010 erosi bändistä, ensimmäinen ajatus oli, ettei DT toivu iskusta koskaan. Toisin kävi. Dramatic Turn of Events on kelpo levy, jolla korostuvat bändin parhaat puolet. Metalli, proge ja melodiat. Siltä kuultiin Helsingin jäähallissa peräti kuusi kappaletta yhdeksästä.

Progemetalli pääsee oikeuksiinsa kun soundit ovat hyvät. Kentällä lähellä lavaa soundit olivat voimakkaasta volyymistä huolimatta erinomaiset, lähes täydelliset. Jäähallille tyypillistä basson resonointia kuultiin harvinaisen vähän.

Erinomaiset soittajat, hyvät soundit ja biisit. Muuta ei tarvita.

Toisin kuin Portnoyn lähdettyä olisi luullut, Dream Theater elää taiteellista huippuaan ilman häntä. 

Bridges in the Sky
6:00
Build Me Up, Break Me Down
Surrounded
The Root of All Evil
Drum Solo
A Fortune in Lies
(Acoustic:)
The Silent Man
Beneath the Surface

Outcry
On the Backs of Angels
War Inside My Head
The Test that Stumped Them All
The Spirit Carries On
Breaking All Illusions

Encore:
Pull Me Under

KULTTUURISIVUJEN JUTTU JA JAMES LABRIEN HAASTATTELU

On the Backs of Angels: 

Torstain Mastodon-keikka Helsingissä täytti odotukset. Bändi on huipulla ja nauttii ansaitusti asemastaan siellä.

Stadin keikkapaikka The Circus yllätti sillä, että alakerrassa soundit olivat huonot ja yläkerrassa erittäin hyvät. Lavalle näkemisen suhteen paikka on hankala, ainakin loppuunmyytynä iltana. Yläkerrassa oli noustava pöydälle seisomaan nähdäkseen mitään.

En osaa olla vertaamatta Englannin ja Saksan rokkipaikkoihin, joissa ongelmaa on ratkottu viistoilla, peräseinää kohti nousevilla lattioilla.

Hyvä ilta joka tapauksessa. Lauantaina näin jo Lontoossa Chickenfootin, mutta palaan siihen esim. huomenna.  

Kulttuurisivuille, Mastodonin Brann Dailorin haastatteluun. Mies kärsi nuorempana, siskonsa itsemurhan jälkeen, vakavista mielenterveys- ja huumeongelmista. Nykyään hän vaikuttaa hyvinvoivalta ja elämäänsä tyytyväiseltä.

Atlantalaisen Mastodonin The Hunter oli vuoden 2011 parhaita levyjä, jollei paras. Samoin bändin kesäinen keikka Sonispheressä Helsingissä oli vuoden huippua. Rumpali/laulaja Brann Dailorin järjetön draivi ja koko bändin tinkimätön jyräys tekivät keikasta itselleni yhden parhaista koskaan näkemistäni heviseteistä. Ja paljon on tullut nähtyä.

Sonispheressä bändi soitti kirkkaassa hellepäivänvalossa. Se ei tuntunut kiinnostavan suurta osaa yleisöstä, vaan monelle Mastodonin osuus oli juomatauko ja varjoon vetäytymisen paikka. Lavan lähistölle jääneiden joukko koki harvinaisen tiukan ja antaumuksella soitetun bändin.

Mastodon teki Sonisphere-kiertueen kesken The Hunterin studionauhoitusta. Sen kuuli yhteissoiton saumattomuutena.  

Tänään Mastodon töräyttää Helsingissä loppuunmyydylle klubille. Odotukset ovat korkealla, sillä nyt kuullaan The Hunterin biisejä livenä.

Dry Bone Valley livenä 2011:

Curl of the Burl, 2011 Jools Hollandin showssa: