Kuninkaallinen Hääpäivä. Arvelen, että Vickanin kunniaksi nimetty ruusu räjäyttää myyntitilastot, kun se saadaan Suomen markkinoille. Samaan tapaan sisaruksista Madden ’särkynyt sydän’ voisi lisätä tuon erityisen hienon perennan myyntiä. Carl Philipin hurvitteleva luonto on kuin ruotsinpihlajalla, josta tilhit syksyisin juopuvat ja Danne, Ockelbon Teräsmies vai vaatimattoman hurmaava päivänkakkara, pysyy suosikkina aina vaan. Taidan olla kateellinen kuninkaallisten häiden Ruotsille, enkä pelkästään Vickanin ja Dannen takia. Etelä-Ruotsin ilmastossa lukuisat meillä pannassa olevat arat lajit kukoistavat, mielipideilmasto on puutarhakulttuurille suosiollinen, ja vain Ruotsissa suunnitellaan morsiusparin kunniaksi erityiset kruunukoristeiset köynnöstuet. Olen kieltämättä heleän kirkkaan vihreä — siis kateudesta. Ruotsissa ovat tänä viikonloppuna melkein kaikki. Vain … Continue reading
Satokaudeksi mielletään useimmiten loppukesä ja syksy. Varhainen lintu madon löytää ja alkukesän luonnon tutkailija vatsan täyttää. Kuusenkerkät pilkottavat houkuttelevasti metsänreunasta ja maitohorsman nuoret versot maittoivat parsan tilalla jo aikaisemmin. Nokkosen, luontomme vitamiinipommin keruuaika on parhaimmillaan. Kevätluonto tarjoaa nautintoja eri aisteille. Tuomen huumaavan tuoksun saattelemana kuusenkerkät kurottivat puut jälleen kerran uuteen kasvuun. Teeaineiksi mansikan ja mustikan lehdet ovat parhaimmillaan ennen kukintaa ja mustaherukan lehtien huumaava tuoksu pelmahtaa ilmaan, kun marjapensaiden välissä kävelee. Hiostaminen ennen kuivaamista korostaa makuja ja takaa upeat aromit teetuokioihin. Sienestäjän herkkuhetket ovat myös käsillä, kun hakkuuaukeiden superherkun korvasienen sato on parhaimmillaan. On syytä muistaa, että tämän herkun käsittelyssä … Continue reading
Aloitimme mökillä pation rakentamisen vanhan autokatoksen paikalle. Suurin kannustin rakentamiseen on ollut se, ettei pihalta oikein löydy tasaista kohtaa oleskeluryhmälle. Projektin bonuksena katoksen pohja on valmiiksi pääosin soraa. Tontin komea kataja on lymyillyt autokatoksen takana piilossa ja alusta asti on ollut päivän selvää, että se on saatava esiin. Hanskat käteen, lapio ja vasara naulasta ja “myyrän töihin” eli purkamaan ja kaivamaan. Autokatoksen purkaminen oli palkitsevaa. Vähitellen taustan maisema paljastui ja pihatila laajeni huomattavasti. Kuinka ollakaan ensimmäisen, toisen ja kolmannen harkon suunnitellusta paikasta löytyi valtavia maakiviä. Olin jo menettämässä toivoani, kun pohjatöiden teko alkoi vihdoin sujua. Pation keskeneräisyydestä huolimatta hurahdin kasvimaan … Continue reading
Mökkitontin kesään herääminen on aiheuttanut enimmäkseen ihastuksen huokauksia. Valkovuokot valaisivat tontin marjatarhan pohjaa ensin, ja vähitellen kielot ovat ottamassa pääosan näyttämöllä. Oli hauska seurata kielojen vihreiden rullien kasvua ennen lehtien avautumista. Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Vuohenputki on kasvanut lämpimien ilmojen seurauksena polvenkorkuiseksi kuin varkain. Viime kesänä leikkasin laajat kasvustot matalaksi pari kertaa loppukesällä ja sama ralli taitaa jatkua koko tämän kesän. Kompostiin leikkuujäte kelpaa hienosti, mutta ajattelin hyödyntää sitä myös kasvimaan katteena ruohosilpun ohella. Ei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin! Kevät on mainiota aikaa. Kasvukausi aluillaan ja kukkija toisensa jälkeen ihastuttaa luonnossa ja puutarhassa. Kasvimaan rakentaminen on … Continue reading
Keväänvihreää ja lämmintä. Voiko muuta toivoa? Viime viikolla kevät lopetti keikuttelunsa ja kesä loikkasi kevään kiinni aimo harppauksella — kiitos lämpimien koillistuulien. Suomalaisen kesärealismin siivittämänä eräs ystäväni kehotti nauttimaan täysin rinnoin, sillä ”nämä saattavat olla kesän parhaat päivät”. Tulevasta en tiedä, mutta minä hetin kevättakin narikkaan, aloitin kävelyharjoitukset kenkä viimeinkin myös kipeässä jalassa ja järjestin kompostinrakentajat (2kpl) riviin. Ideakuvan esitettyäni toteutuksen miettiminen alkoi vahvasti ystävämme timpurin taitoihin nojaten. Tavoitteena 3-osainen komposti, jonka osia on helppo vaihtaa ja jossa on irroitettavat etuseinät. Siisti perussetti. Kehikko vielä keskeneräisenä. Musiikitermein kompostikolmikon yhteistyö sujui seuraavasti: säv. Minä san. Ystävämme sov. Mieheni ja Ystävämme. Jänikset … Continue reading
Nyt se alkaa. Kevään ja alkukesän raikasta vaaleanvihreää pilkistelee silmuista joka puolella. Mahtavaa! Flooran päivää vietettäessä voisi katseen kääntää puutarhan ruohovartisiin kukkijoihin. Osa perennoista on jo hyvää vauhtia kasvattamassa lehdistöään talven jäljiltä eteläisessä osassa maata, ja kuten hyvin tiedämme pohjoinen kirii etelän kiinni hirmuvauhtia. Mutta mitä tehdä kun perennapenkki näytti kokonaan tai osittain nuupahtaneelta jo viime kesänä? Perenna- ja pensasalueen tarkka rajaaminen nurmesta teettää töitä, mutta kannattaa. Perennojen parasta hoitoaikaa ovat kevät ja syksy. Säilyttääkseen kasvuvoimansa ja kukintansa hyvänä, useat perennat vaativat säännöllistä jakamista. Jakamisen yhteydessä kasvualusta on helppo parantaa ja rikkaruohot saa kitkettyä kunnolla. Toisille lajeille jakaminen on yksinkertaisesti … Continue reading
Vappuviikolla vietetyn Kansallisen veteraanipäivän innoittamana paneuduin mieheni äidinisän lahjoittaman, vuonna 1942 ilmestyneen, puutarhakirjan lukemiseen. Elisabeth Kochin Oma puutarha (WSOY) teoksen alkulauseessa Koch omistaa kirjan ”opaskirjaksi puutarhanviljelyä harrastaville pikkupuutarhan omistajille ja niitä varten, jotka mahdollisesti aikovat hankkia itselleen maapalan ja perustaa oman puutarhan”. Pulantorjunnassa ensiarvoisen tärkeiden hyötyviljelmien avuksi kirjoitettuun “kirjaan on pyritty mahduttamaan tärkeimmät pääasiat: suunnittelu- ja perustamistyöt, hedelmänviljelys, marjanviljelys, vihannesviljelys, koristepuut ja pensaat sekä moni- ja yksivuotiset kukat”. Omakoti- ja siirtolapuutarhaviljelijöille suunnatussa pikkuruisessa ”aapiskirjassaan” Koch käsittelee ”vain välttämättömiä pääasioita” hämmästyttävän laaja-alaisesti. Kasvien tieteelliset nimet ovat muuttuneet ja puutarhatöiden menetelmät ovat kehittyneet, mutta kasvien hoidon ja menestymisen periaatteet ovat säilyneet aikojen … Continue reading
Peruskoulun ala-asteella askartelimme vuosittain äitienpäiväkortit. Eräs luokkakaverini mietti joka kerta kirjoittaako korttiin Äidille vai Äitille, eihän äiti sentään mikään ”dille” ole. Äitienpäivää vietetään tänä vuonna sangen kansainvälisissä tunnelmissa, onhan 9.5. samalla myös Eurooppa-päivä. Sen vuoksi taidan kirjoittaa korttiin molemmilla kotimaisilla yht’aikaa ilmaisten — Mammalle — ja välttää mittavammat kirjoitusasupohdinnat. Viime viikonlopun Helsingin Sanomien puutarha-aiheisessa haastattelussa Katja Uski korosti puutarhakasvien alkuperän merkitystä niiden menestymiselle Suomen olosuhteissa. Monien kotipuutarhurien toiveena on onnistua loihtimaan kaunis sekä helppohoitoinen puutarha ja sen vuoksi olosuhteitamme kestävät terveet kasvikannat ovat kultaakin kalliimpia. Vaikka monet koristekasvimme eivät ole kotoperäisiä lajeja, on tutkimuksen ja koetoiminnan seurauksena löytynyt varmasti Suomen … Continue reading
Vappuna mökille saapuessamme tapasimme vielä osittain lumenvalkoisen metsäjäniksen herkuttelemassa omenapuun alle istutetuilla sipulikasveilla. Citykaneihin verrattuna jättimäinen vemmelsääri loikki pakoon laiskan oloisesti luultavasti harmitellen keskeytynyttä ateriointia. Surin tietenkin kadonneita kevätkukkijoita, mutta sain samalla kimmokkeen pohtia keittiöpuutarhaani mahdollisesti odottavia hankaluuksia. Alueen eläimet kun selkeästi haluavat osingoille pihan antimista. Iloinen vappuvieraamme Kille piti jänöt loitolla tarmokkaasti. Sopisikohan koira kaalimaan vartijaksi? Tulevaisuuden keittiöpuutarhahaaveenani on mikäs muu kuin kehoa ja mieltä ravitseva potageria eli hedelmiä, marjoja, vihanneksia, yrttejä ja kukkia yhdistelevä hyötytarha. Ensimmäisen kesän viljelysuunnitelmaa tehdessä allekirjoittaneella oli mopo karata käsistä, sillä silmät syövät enemmän kuin kasvimaalle mahtuu. Pääosa kasveista istutetaan suorakaiteen muotoisiin kohopenkkeihin muotopuutarhan … Continue reading
Sitruuna vai mansikka-raparperi? Joka keväinen kysymys, johon ei ole oikeaa vastausta, sillä makuasioista on turha kinastella. Tällä kertaa teimme vapuksi sitruunasimaa. Sitä aitoa ja alkuperäistä. Makoisaa mansikka-raparperisimaa juodaan sitten kesällä. Simaa siemailee mieluusti muulloinkin kuin vain vappuna. Tässä tapauksessa siis kaikki voittavat. Kevät ja syksy ovat vastakohtien aikaa. Päivä ja yö sekä lämpö ja kylmyys käyvät taistoaan pitkin vuotta, mutta selkeimmin erot tuntuvat juuri nyt. Kesäpäivän lämpö on saamassa otteen talven kylmyydestä. Kuten mieheni totesi vain keväällä ja syksyllä voi seistä toinen jalka varjossa palellen ja toinen auringossa hikoillen. Tänä vappuna taitaa käydä niin, että puolet Suomesta paistattelee auringossa ja … Continue reading
