Kuninkaallinen Hääpäivä. Arvelen, että Vickanin kunniaksi nimetty ruusu räjäyttää myyntitilastot, kun se saadaan Suomen markkinoille. Samaan tapaan sisaruksista Madden ’särkynyt sydän’ voisi lisätä tuon erityisen hienon perennan myyntiä. Carl Philipin hurvitteleva luonto on kuin ruotsinpihlajalla, josta tilhit syksyisin juopuvat ja Danne, Ockelbon Teräsmies vai vaatimattoman hurmaava päivänkakkara, pysyy suosikkina aina vaan.

Taidan olla kateellinen kuninkaallisten häiden Ruotsille, enkä pelkästään Vickanin ja Dannen takia. Etelä-Ruotsin ilmastossa lukuisat meillä pannassa olevat arat lajit kukoistavat, mielipideilmasto on puutarhakulttuurille suosiollinen, ja vain Ruotsissa suunnitellaan morsiusparin kunniaksi erityiset kruunukoristeiset köynnöstuet.  Olen kieltämättä heleän kirkkaan vihreä -- siis kateudesta.

Ruotsissa ovat tänä viikonloppuna melkein kaikki. Vain Englannin, tuon unelmapuutarhojen ihmemaan prinssit, William ja Harry puhaltavat mieluummin vuvuzelaan Etelä-Afrikassa, mutta se ei varmasti kuninkaallista häähumua latista. Heja Sverige. Grattis Kungliga familjen! Tack för alla härliga trädgårdstrenderna! Kiitos Vickan ja Danne. Kiitos skånelaiselle puutarhalle, että saamme unelmoida ja ihastella ruohoa aidan sillä puolen!

Onneksi meillä edes presidentit ovat jääneet puutarhahistoriaan ruusujen muodossa, ihanina Kekkosina ja Tarja Halosina.

Satokaudeksi mielletään useimmiten loppukesä ja syksy. Varhainen lintu madon löytää ja alkukesän luonnon tutkailija vatsan täyttää. Kuusenkerkät pilkottavat houkuttelevasti metsänreunasta ja maitohorsman nuoret versot maittoivat parsan tilalla jo aikaisemmin. Nokkosen, luontomme vitamiinipommin keruuaika on parhaimmillaan.

Kevätluonto tarjoaa nautintoja eri aisteille. Tuomen huumaavan tuoksun saattelemana kuusenkerkät kurottivat puut jälleen kerran uuteen kasvuun.

Teeaineiksi mansikan ja mustikan lehdet ovat parhaimmillaan ennen kukintaa ja mustaherukan lehtien huumaava tuoksu pelmahtaa ilmaan, kun marjapensaiden välissä kävelee. Hiostaminen ennen kuivaamista korostaa makuja ja takaa upeat aromit teetuokioihin.

Sienestäjän herkkuhetket ovat myös käsillä, kun hakkuuaukeiden superherkun korvasienen sato on parhaimmillaan. On syytä muistaa, että tämän herkun käsittelyssä on noudatettava annettuja ohjeita ja erityistä varovaisuutta sen myrkyllisyyden vuoksi. ”Onnellinen on se joka löytää huhtasienen”, totesi ystäväni. Huhtasieni saattaa äkkiseltään muistuttaa korvasientä eli tunnistuksesta on oltava varma.

Jos vatsa on täynnä, luonto tarjoaa tähän aikaan runsaasti herkkuja tuoksujen ja äänien muodossa. Linnut suorastaan metelöivät ja jos ei tunnista lintujen ääniä, niin nyt on hyvä aika ottaa haltuun ensin vaikkapa muutama helpohko. Mustarastaan vokaaliakrobatia saa epämusikaalisimmankin ihmisen hyvälle tuulelle. Vaan miltä mahtaa kuulostaa Pyryharakka, Pekka Naakka tai Tikka Tuulispää?

Aloitimme mökillä pation rakentamisen vanhan autokatoksen paikalle. Suurin kannustin rakentamiseen on ollut se, ettei pihalta oikein löydy tasaista kohtaa oleskeluryhmälle. Projektin bonuksena katoksen pohja on valmiiksi pääosin soraa. Tontin komea kataja on lymyillyt autokatoksen takana piilossa ja alusta asti on ollut päivän selvää, että se on saatava esiin. Hanskat käteen, lapio ja vasara naulasta ja “myyrän töihin” eli purkamaan ja kaivamaan.

Autokatoksen purkaminen oli palkitsevaa. Vähitellen taustan maisema paljastui ja pihatila laajeni huomattavasti.

Kuinka ollakaan ensimmäisen, toisen ja kolmannen harkon suunnitellusta paikasta löytyi valtavia maakiviä. Olin jo menettämässä toivoani, kun pohjatöiden teko alkoi vihdoin sujua.

Pation keskeneräisyydestä huolimatta hurahdin kasvimaan taimien jälkeen kesäkukkien hankintaan. Vaikka ei tietenkään vielä pitänyt. Tänä vuonna sijoitin irtotaimien lisäksi muutamaan valmiiseen istutukseen, sillä ne olivat ihanan muhkean näköisiä. Pitäähän uudelle oleskelupaikalle saada viipymättä kukka-astiat. Nostin samalla peukut pystyyn lämpimien öiden puolesta, vaikka tilastollisesti Etelä-Suomessakin hallaöitä voi esiintyä kesäkuun ensimmäisen viikon loppuun asti.

Pelargonit sopivat vanhaan pihapiiriin. Romanttisen vaaleanpunainen Mårbacka-pelargoni kuului tietenkin hankintalistalle tuoksu- ja riippapelargonien kanssa.

Mökkitontin kesään herääminen on aiheuttanut enimmäkseen ihastuksen huokauksia. Valkovuokot valaisivat tontin marjatarhan pohjaa ensin, ja vähitellen kielot ovat ottamassa pääosan näyttämöllä. Oli hauska seurata kielojen vihreiden rullien kasvua ennen lehtien avautumista. Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Vuohenputki on kasvanut lämpimien ilmojen seurauksena polvenkorkuiseksi kuin varkain. Viime kesänä leikkasin laajat kasvustot matalaksi pari kertaa loppukesällä ja sama ralli taitaa jatkua koko tämän kesän. Kompostiin leikkuujäte kelpaa hienosti, mutta ajattelin hyödyntää sitä myös kasvimaan katteena ruohosilpun ohella. Ei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin!

Kevät on mainiota aikaa. Kasvukausi aluillaan ja kukkija toisensa jälkeen ihastuttaa luonnossa ja puutarhassa.

Kasvimaan rakentaminen on hyvässä vauhdissa ja inspiraation ylläpitämiseksi kävin tutustumassa Annalan jokakeväisen taimitorin antiin. Pääosan kasvimaan kasvateista kylvän suoraan viljelylaatikoihin, mutta aurinko, lämpö ja mahtava tarjonta saivat minut nappaamaan neljä kassillista hyöty- ja koristekasveja mukaani. Pyörsin siis aikaisemmat päätökseni käyttää vain olevaa luonnon kasvillisuutta korostavia kukkivia lajeja puutarhassa. Kuolanpionin terhakka taimi katkaisi kamelin selän. Hyötykasvien erikoisin hankinta taimitorilta oli tavallista sokeria 150x makeampi stevia (Stevia rebaudiana), jota voi käyttää tuoreena esimerkiksi kylmissä jälkiruoissa ja kuivattuna sokerin tilalla vaikka leivonnassa.

Kaunis sää ja houkutteleva tarjonta saivat taimitorin täyttymään hyötykasvien ja maatiaislajien ystävistä.

Kesäsimaa, piirakoita ja keittoa varten etsiskelin mökkitontilta raparperia hyötytarhaan siirrettäväksi. Ainoa yksilö löytyi vihdoinkin viikonloppuna saunan takaa muun kasvuston seasta. Ei ihme, ettemme sitä syyskesällä huomanneet. Raparperi pääsee varjoisasta kasvupaikastaan kaunistamaan ja ryhdittämään ryytimaata isoilla lehdillään. Toivottavasti sen kasvu ei pahasti häiriinny siirrosta ja saamme pian korjata satoa. Istutan hyötytarhaan myös paljon kukkivia kasveja. Kurkkuyrtin, orvokin ja ruusupavun kukat sekä pikkusamettikukan terälehdet ovat syötäviä ja antavat hienon säväyksen salaatteihin ja kattauksiin.

Etsivä löytää. Tällä kertaa raparperin, joka varjoisassa kasvupaikassa kurotteli lehtiään kohti aurinkoa.

Poikkeuksellisen upea toukokuun hellejakso päättyi mahtavaan ukkoseen ja kaatosateeseen Helsingissä. Onneksi pikkulinnut laulavat jo että lämpimät ilmat jatkuvat reilun viikon päästä. Kasvimaan elämää ja itämistä se edistäisi kummasti. Viilenneestä säästä kannattaa kuitenkin ottaa kaikki irti. Kevätkukkijat ihastuttavat meitä hieman pidempään, omenat ja syreenit räjähtävät kukkaan pienemmällä hopulla ja puutarhassa touhuaminen vaatii vähemmän hikeä ja hyttysen puremia.

Keväänvihreää ja lämmintä. Voiko muuta toivoa?

Viime viikolla kevät lopetti keikuttelunsa ja kesä loikkasi kevään kiinni aimo harppauksella -- kiitos lämpimien koillistuulien. Suomalaisen kesärealismin siivittämänä eräs ystäväni kehotti nauttimaan täysin rinnoin, sillä ”nämä saattavat olla kesän parhaat päivät”. Tulevasta en tiedä, mutta minä hetin kevättakin narikkaan, aloitin kävelyharjoitukset kenkä viimeinkin myös kipeässä jalassa ja järjestin kompostinrakentajat (2kpl) riviin. Ideakuvan esitettyäni toteutuksen miettiminen alkoi vahvasti ystävämme timpurin taitoihin nojaten. Tavoitteena 3-osainen komposti, jonka osia on helppo vaihtaa ja jossa on irroitettavat etuseinät. Siisti perussetti.

Kehikko vielä keskeneräisenä. Musiikitermein kompostikolmikon yhteistyö sujui seuraavasti: säv. Minä san. Ystävämme sov. Mieheni ja Ystävämme.

Jänikset ja kanit ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia monille kaluamalla puut ja pensaat kuorettomiksi talven aikana. Hedelmäpuiden kuori on usein syöty niin tehokkaasti, ettei sillastus onnistu ja ainoa vaihtoehto on uuden puun istutus. Talvituhoja voi torjua tehokkaasti suojaamalla puut ja pensaat verkolla tai aidalla, mutta mitä tehdä kun kaniperhe asustelee kesät talvet pihapiirissä? Keskusteltuani asiasta puutarhaneuvojien kanssa, ainoaksi selkeäksi avuksi tuhojen estämisessä suositellaan mitäpä muuta kuin suojaamista ja rauhaisaa yhteiseloa otusten kanssa. Pyydystämällä ongelmasta voi päästä hetkiseksi eroon, mutta kanit ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen.

Terassialueelle istutettu pikkupuu luo tunnelmaa ja lisää viihtyisyyttä. Kanien kaluama päärynäpuu jouduttiin valitettavasti vaihtamaan tänä keväänä.

Nyt se alkaa. Kevään ja alkukesän raikasta vaaleanvihreää pilkistelee silmuista joka puolella. Mahtavaa! Flooran päivää vietettäessä voisi katseen kääntää puutarhan ruohovartisiin kukkijoihin. Osa perennoista on jo hyvää vauhtia kasvattamassa lehdistöään talven jäljiltä eteläisessä osassa maata, ja kuten hyvin tiedämme pohjoinen kirii etelän kiinni hirmuvauhtia. Mutta mitä tehdä kun perennapenkki näytti kokonaan tai osittain nuupahtaneelta jo viime kesänä?

Perenna- ja pensasalueen tarkka rajaaminen nurmesta teettää töitä, mutta kannattaa.

Perennojen parasta hoitoaikaa ovat kevät ja syksy. Säilyttääkseen kasvuvoimansa ja kukintansa hyvänä, useat perennat vaativat säännöllistä jakamista. Jakamisen yhteydessä kasvualusta on helppo parantaa ja rikkaruohot saa kitkettyä kunnolla. Toisille lajeille jakaminen on yksinkertaisesti paras lisäysmuoto. Pitkään samalla paikalla kasvaneena esimerkiksi siperiankurjenmiekka vähitellen pakenee alkuperäisestä kasvupaikastaan jättäen kasvuston sisälle tyhjän kohdan. Kasvi siis valtaa tilaa muilta kukkijoilta ja sen muoto kärsii. Ei muuta kuin koko taimi ylös ja juurakko lapiolla neljään-viiteen osaan. Tämä on se todellinen win-win tilanne.

Juuristollaan ja rönsyillään voimakkaasti leviävät lajit vaativat myös säännöllistä kuritusta. Perennapenkin kasvien karatessa eri suuntiin on aika taas tarttua lapioon ja tehdä naapurit ja ystävät onnellisiksi. Jakotaimet ovat usein haluttua tavaraa ja hyvä lisä oman puutarhan täydentäjänä. Mikä mainio tilaisuus myös penkkien suunnitteluun ja uudelleen järjestämiseen.

Eri kokoiset perennat ja koristeheinät luovat vaihtelevan ja mielenkiintoisen kokonaisuuden.

Välttääksemme tuhoa on syytä tutustua kasvilajikohtaiseen hoitoon. Toisten perennojen hyötyessä ylöskaivusta ja uudelleen istutuksesta voivat toiset ottaa moisesta runtelusta nokkiinsa. Ehkä tunnetuin pitkään samalla paikalla kasvua vaativa perennamme on ihana pioni. Kasvien toiveet on siis huomioitava omien toiveiden rinnalla. Oikein harrastunut puutarhuri rakentaakin kukkapenkkinsä myös tulevat hoitotoimet mielessään.

Tsemppiä tulevan viikonlopun lämpimiksi ja aurinkoisiksi povattuihin puutarhan hoitotöihin!

Vappuviikolla vietetyn Kansallisen veteraanipäivän innoittamana paneuduin mieheni äidinisän lahjoittaman, vuonna 1942 ilmestyneen, puutarhakirjan lukemiseen. Elisabeth Kochin Oma puutarha (WSOY) teoksen alkulauseessa Koch omistaa kirjan ”opaskirjaksi puutarhanviljelyä harrastaville pikkupuutarhan omistajille ja niitä varten, jotka mahdollisesti aikovat hankkia itselleen maapalan ja perustaa oman puutarhan”.

Pulantorjunnassa ensiarvoisen tärkeiden hyötyviljelmien avuksi kirjoitettuun “kirjaan on pyritty mahduttamaan tärkeimmät pääasiat: suunnittelu- ja perustamistyöt, hedelmänviljelys, marjanviljelys, vihannesviljelys, koristepuut ja pensaat sekä moni- ja yksivuotiset kukat”.

Omakoti- ja siirtolapuutarhaviljelijöille suunnatussa pikkuruisessa ”aapiskirjassaan” Koch käsittelee ”vain välttämättömiä pääasioita” hämmästyttävän laaja-alaisesti. Kasvien tieteelliset nimet ovat muuttuneet ja puutarhatöiden menetelmät ovat kehittyneet, mutta kasvien hoidon ja menestymisen periaatteet ovat säilyneet aikojen saatossa. Puutarhasuunnittelun näkökulmasta kirjan sisältö on varsin perinteikästä ja laadukasta. Sotien aikana puutarhoissa omatarveviljelyn arvo korostui ja nykyiseen verrattuna koritekasvien kirjo ja saatavuus olivat toista luokkaa.

Kolmen arkkitehdin Gesellius -- Lindgren - Saarinen kotina toimineen Hvitträskin 1900-luvun alun englantilaistyylisen puutarhan muotopuutarhaosiosta voi ottaa mallia pieneenkin puutarhaan.

Englannin toiseksi vanhin, erityisesti lääkekasveihin erikoistunut kasvitieteellinen puutarha Chelsea Physic Garden Lontoossa on erinomainen esimerkki viehättävästä ja toimivasta hyötytarhasta.

Kirjallisuuden lisäksi innoitusta oman puutarhan suunnitteluun voi hakea esimerkiksi tutustumalla vanhojen kartano- ja ruukkialueiden, kasvitieteellisten puutarhojen sekä muiden puutarhakohteiden ympäristöihin. Mallipihojen ja erilaisten esitteiden avulla tutuksi tulevat nykyisin käytettävät materiaalit sekä modernimpi suunnittelu. Ideoiden kiteyttäminen, yksityiskohtien viilaaminen sekä käytännön toteutuksen ja mittakaavan hahmottaminen onnistuvat helposti valmiiksi viimeistellyissä ympäristöissä erilaisia ratkaisuja punniten.

Kerrostalojen sisäpihat ovat usein asfaltoituja läpikulkupaikkoja. Viihtyisiä oleskelualueita voi toteuttaa myös korttelipihoihin. Kuva Berliinistä Hackesche Höfeltä.

Moni kotipuutarhuri etenee puutarhansa toteutuksensa kanssa yrityksen ja erehdyksen kautta. Siirtolapuutarhaneuvoja Kochia lainatakseni ”ellemme heti ensi yrityksellä onnistu puutarhan perustamisessa, voimme lohduttaa itseämme sillä, että puutarha ei tule koskaan valmiiksi. Sitä voidaan aina parantaa, ja vuosien kuluessa puutarhamme tulee yhä kauniimmaksi ja tuottoisammaksi. Puutarhatyö on kiitollista ja luovaa työtä eikä siinä voi täydellisesti epäonnistua, sillä kasvithan eivät milloinkaan ole rumia, vaan enemmän tai vähemmän kauniita riippuen siitä, kuinka ne sijoitetaan puutarhaan ja kuinka hyvää hoitoa ne saavat.”

Peruskoulun ala-asteella askartelimme vuosittain äitienpäiväkortit. Eräs luokkakaverini mietti joka kerta kirjoittaako korttiin Äidille vai Äitille, eihän äiti sentään mikään ”dille” ole. Äitienpäivää vietetään tänä vuonna sangen kansainvälisissä tunnelmissa, onhan 9.5. samalla myös Eurooppa-päivä. Sen vuoksi taidan kirjoittaa korttiin molemmilla kotimaisilla yht’aikaa ilmaisten -- Mammalle -- ja välttää mittavammat kirjoitusasupohdinnat.

Viime viikonlopun Helsingin Sanomien puutarha-aiheisessa haastattelussa Katja Uski korosti puutarhakasvien alkuperän merkitystä niiden menestymiselle Suomen olosuhteissa. Monien kotipuutarhurien toiveena on onnistua loihtimaan kaunis sekä helppohoitoinen puutarha ja sen vuoksi olosuhteitamme kestävät terveet kasvikannat ovat kultaakin kalliimpia. Vaikka monet koristekasvimme eivät ole kotoperäisiä lajeja, on tutkimuksen ja koetoiminnan seurauksena löytynyt varmasti Suomen olosuhteissa menestyvien vierasperäisten kasvilajien ja -lajikkeiden kimara.

Puutarhamyymälöiden ja kukkakauppojen tarjonnasta yllättävän iso osa tuodaan ulkomailta ja myydään toisinaan kutkuttavan halvalla. Ulkomaantuonti palvelee puutarhaharrastusta myös muutenkin kuin erikoisuuksien esittelijänä, sillä esimerkiksi havukasvien tuotantoa Suomessa ei metsäpuiden taimia lukuunottamatta juurikaan ole. Ostamalla kotimaisia tuotteita ylläpidämme ja tuemme niin suomalaista puutarhatuotantoa kuin työllisyyttä. On siis monta tärkeää syytä selvittää taimen alkuperä ja tehdä tietoinen valinta.

Viime aikoina kasvien menestymisen ja taimien terveyden lisäksi minua on mietityttänyt niiden saatavuuteen liittyvät ongelmat. Islannin tulivuorenpurkauksen tuhkapilven aiheuttama lentokielto uhkasi Euroopan kukkatoimituksia, kun Afrikassa kasvatettavia leikkokukkia ei saatu toimitetuksi Suomeen. Juhlapäivinä, joita kevääksi osuu useita, voisi mennä sormi suuhun jos onnittelukukkia ei kaupoista löytyisikään. Lapsena äideille kerättiin lähimetsistä valkovuokkoja, mutta mahtaisivatko ne riittää kaikille?

Vappuna mökille saapuessamme tapasimme vielä osittain lumenvalkoisen metsäjäniksen herkuttelemassa omenapuun alle istutetuilla sipulikasveilla. Citykaneihin verrattuna jättimäinen vemmelsääri loikki pakoon laiskan oloisesti luultavasti harmitellen keskeytynyttä ateriointia. Surin tietenkin kadonneita kevätkukkijoita, mutta sain samalla kimmokkeen pohtia keittiöpuutarhaani mahdollisesti odottavia hankaluuksia. Alueen eläimet kun selkeästi haluavat osingoille pihan antimista.

Iloinen vappuvieraamme Kille piti jänöt loitolla tarmokkaasti. Sopisikohan koira kaalimaan vartijaksi?

Tulevaisuuden keittiöpuutarhahaaveenani on mikäs muu kuin kehoa ja mieltä ravitseva potageria eli hedelmiä, marjoja, vihanneksia, yrttejä ja kukkia yhdistelevä hyötytarha. Ensimmäisen kesän viljelysuunnitelmaa tehdessä allekirjoittaneella oli mopo karata käsistä, sillä silmät syövät enemmän kuin kasvimaalle mahtuu. Pääosa kasveista istutetaan suorakaiteen muotoisiin kohopenkkeihin muotopuutarhan tunnelmaa sekä ruutuviljelyn periaatteita mukaillen ja tontilta löytyneistä etanoista huolimatta olen ajatellut käyttää ruohosilppua katteena. Vihanneksia istutetaan myös ruukkuihin kukkivien kasvien ja yrttien kanssa sekaisin. Viikonloppuviljelyyn liittyy siksi myös kastelua koskevat riskinsä.

Keittiöpuutarhan ensimmäisen vuoden aikana keskityn tarkkailemaan kasvien viihtymistä, kastelutarvetta, tauteja ja tuholaisia. Tiheään istutettuna kasvien hyvinvointi voi olla vaarassa ja siksi yritän hillitä innostustani ja valitsen mielummin vaikka vain yhden terveen ja satoisan taimen kuin ylitiheän istutuksen. Koska hyötykasvit maistuvat varmasti myös tontin muille asukeille olen ajatellut aidata viljelykseni. Ratkaisu tuntuu toistaiseksi epäesteettisyydestään ja hankaluudestaan huolimatta ainoalta oikealta. Löytyisikö teiltä hyvät lukijat vinkkejä isojen ja pienten tuholaisten torjuntaan? Perinneaita kun pitää loitolla peurat vaan ei myyriä ja jäniksiä.

Toivottavasti voin kesän mittaan ylpeänä todeta että näin aluksi minulla on punainen tupa ja kasvimaa. Lopullisen muotonsa potageria saa vasta vuoden päästä, kasvihuoneen rakentamisen kanssa samanaikaisesti.

Sitruuna vai mansikka-raparperi? Joka keväinen kysymys, johon ei ole oikeaa vastausta, sillä makuasioista on turha kinastella. Tällä kertaa teimme vapuksi sitruunasimaa. Sitä aitoa ja alkuperäistä. Makoisaa mansikka-raparperisimaa juodaan sitten kesällä. Simaa siemailee mieluusti muulloinkin kuin vain vappuna. Tässä tapauksessa siis kaikki voittavat.

Kevät ja syksy ovat vastakohtien aikaa. Päivä ja yö sekä lämpö ja kylmyys käyvät taistoaan pitkin vuotta, mutta selkeimmin erot tuntuvat juuri nyt. Kesäpäivän lämpö on saamassa otteen talven kylmyydestä. Kuten mieheni totesi vain keväällä ja syksyllä voi seistä toinen jalka varjossa palellen ja toinen auringossa hikoillen. Tänä vappuna taitaa käydä niin, että puolet Suomesta paistattelee auringossa ja puolet pitää sadetta sisätiloissa.

Taimien esikasvatuksessa on myös suuren urheilujuhlan tuntua. Pikkutaimet on pidettävä hyvässä nestejännityksessä, ravinteita unohtamatta. Sopivaa lämpötilaa on pidettävä yllä palamisen ja paleltumisen välimaastossa. Ylikuntoa ja liikaa venymistä on vältettävä eli riittävästä valonsaannista huolehdittava. Taimet on vähitellen totutettava tulevaan elinympäristöön, joutuvathan ne kisaamaan koko kasvukauden elintilastaan.

Tulevana viikonloppuna myös moni meistä totuttelee kesän tuloon. Toivottavasti sopivassa nestejännityksessä ja ylikuntoa vältellen. Hauskaa vappua kaikille!