Mestari teki sen taas!

Sir Alex sai jälleen asiat järjestykseen Arsenalia vastaan viime viikonloppuna tulleen odottamattoman vierastappion jälkeen. Hän oli pulman edessä, kun valitsi pelaajia kahteen otteluun, jotka ratkaisivat Man Unitedin kauden joko heidän edukseen tai heitä vastaan. Ensin Champions Leaguen välierä Schalke 04:ää vastaan ja neljä päivää myöhemmin Valioliigan ratkaisuottelu Chelseaa vastaan. Hän osui jälleen kerran naulan kantaan.

Sir Alex myönsi itsekin, että pelaajien valitseminen toiseen Schalkea vastaan pelattuun välierään oli hänelle erittäin hankalaa. Kun Man Unitedin avauskokoonpano julkistettiin, yleinen tunne oli, että vaihtomiehet on laitettu kentälle ja että Sir Alex ottaa ison riskin. Pahimmillaan monet ajattelivat, että hän laittoi Valioliigan voittamisen Champions Leaguen edelle.

Joka tapauksessa vanha kettu onnistui jälleen kerran rakentamaan vanhoista parroista ja tulevaisuuden tähdistä joukkueen, joka lopulta pyyhkäisi pirteät saksalaiset pelikentältä. Olen lähes varma, että hän oli jo tuossa vaiheessa päättänyt kokoonpanonsa elintärkeään otteluun Chelseaa vastaan, huolimatta Schalke-pelin mahdollisista loukkaantumisista.

Hän ei halunnut huolestuttaa puolustustaan, joka on lähes jokaisen menestyvän joukkueen kulmakivi, mutta onnistui laittamaan Chris Smallingin tapaiset pelaajat yhteen kokeneiden Jonathan Evansin ja John O’Shean kaltaisten kanssa tärkeissä otteluissa. Se jos mikä maksaa itsensä takaisin monta kertaa tulevaisuudessa.

Kun joukkue tarvitsee enää yhden pisteen kahdesta viimeisestä liigaottelustaan, mestaruudella on vain yksi osoite: Old Trafford, The Theatre of Dreams. Sir Alex ja hänen johtoryhmänsä ovat varmaankin jo kääntäneet toisen silmän kohti 28. toukokuuta Wembleyllä pelattavaa Champions Leaguen finaalia.

On mielenkiintoista nähdä kokoonpanot seuraavissa otteluissa Blackburnia ja Blackpoolia vastaan. Joillekin se on ihanteellinen hetki saada peliaikaa, mutta Rio Ferdinandin ja Nemanja Vidicin tapaisten pitää säilyttää otteluterävyytensä eurofutiksen huipennusta varten.

Barçaa vastaan heillä on vain yksi mahdollisuus onnistua!

Posted in Aiheeton | 1 Comment

Parkerin ja Hammersin vuoristorata

Scott Parkerin ja West Hamin kausi on ollut yhtä vuoristorataa.

Tottenhamin tehtyä tarjouksen Parkerista kesällä 2010 Davidit Gold ja Sullivan (West Hamin omistajat) myöntyivät tarjoamaan 29-vuotiaalle parannellun viisivuotisen sopimuksen. Kontrahdin arvo – muutama penny sinne tai tänne – oli 20 miljoonaa puntaa. Omistajat kertoivat hänelle ummet ja lammet siitä, kuinka hänen ympärilleen rakennetaan joukkue, joka saattaa jopa tavoitella paikkaa eurokentille.

Todellisuus kuitenkin paljastui karusti kauden neljän ensimmäisen ottelun jälkeen, kun West Ham makasi liigan pohjalla. Joukkue oli hävinnyt neljästi ja päästänyt samalla 12 maalia. Lohtua tarjosi vain voitto alasarjalaisesta Oxford Unitedista liigacupissa. Tuokin voitto irtosi ainoastaan Parkerin maalilla pelin viimeisellä minuutilla!

Vaikka satunnaiset voitot ovat tarjonneet vaihtelevasti toivoa kauden aikana, ei Hammers ole pystynyt voittoputkeen, joka olisi helpottanut tilannetta sarjassa. Hyvät esitykset kahdessa kotimaan cupissa ovat antaneet lupauksia “uudesta alusta” pariin otteeseen, mutta kuten aiemmin, eivät itälontoolaiset ole pystyneet rakentamaan parempaa hetkelliselle menestykselle.

Tästä huolimatta Parker on pelannut tasaisen kauden, mistä palkintona kutsu Englannin maajoukkueeseen. Ei hassumpi saavutus pelaajalta, jonka joukkue on ollut lähes yhtäjaksoisesti putoamisviivan alapuolella. Miehen arvo nähtiin viime kuun Spurs-ottelussa. Parker oli menettänyt hänelle hyvin läheisen isänsä ottelun aattona. Silti pelaaja puki päälleen viininpunaiset ja siniset värit ja auttoi West Hamia nappaamaan lontoolaisnaapureilta 0-0-tasapelillä mahdollisesti hyvinkin arvokkaan pisteen.

Kermana kakun päälle Parker oli myös ehdolla pelaajayhdistyksen PFA:n vuoden pelaajaksi. Palkinnon vei Spursin ja Walesin Gareth Bale.

Nimitysprosessissa erikoista oli se, että vaikka Parker oli kuuden ehdokkaan listalla parhaan pelaajan palkinnon saajaksi, ei hän lopulta mahtunut edes all stars -joukkueeseen! Tämä johtui pelaajayhdistyksen äänestysjärjestelmästä.

Mitä ikinä tapahtuukaan loppukauden aikana, voimme odottaa kovaa taklaavan keskikenttäpelaajan kunnioittavan läsnäolollaan Valioliiga-kenttiä ensi kaudellakin.

Joko siirryttyään muualle -- mikäli West Ham putoaa -- tai joukkueessa, jonka Avram Grant uskoo yltiöoptimistiseen tapaansa pystyvän taistelemaan eurocup-paikoista.

Posted in Aiheeton | Leave a comment

Voiko Arsenal voittaa Champions Leaguen?

Viikko on ollut vuoristoratamainen Arsene Wengerille ja hänen tykkimiehilleen.

Barcelona-voiton jälkeen Wenger oli erittäin optimistinen ja toiveikas loppukaudesta. Voisiko Arsenal voittaa myös Mestarien liigan lyötyään “maailman parhaan joukkueen”, kuuman mestarisuosikin? Kun Wengeriltä kysyttiin asiasta, hän ei nähnyt mitään estettä sille, ettei Arsenal voisi voittaa kaikkia neljää vielä tavoittelemaansa pokaalia.

Sitten edessä oli paluu maan pinnalle, kun alasarjajoukkue Leyton Orient tasoitti FA Cupin ottelun aivan lopussa ja pakotti Gunnersin uusintaotteluun.

Jo aiemmin Carling Cupissa finaaliin edennyt Arsenal roikkuu Man Unitedin kannassa Valioliigassa. Stoke-voiton jälkeen eroa punaisiin paholaisiin on vain yksi piste. Ehkä optimismiin on aihettakin?

Wenger on toistuvasti ylistänyt suojattejaan hyvin tehdystä työstä varsinkin silloin, kun vastoinkäymiset on
voitettu ja tulosta on tehty tappioasemasta tai vaikeista lähtökohdista. Näin on käynyt kerran tai pari, kuten Barçaa vastaan. Tilanne 0-1 varttia ennen loppua ei näyttänyt hyvältä. Arsenal nousi kuitenkin hienoon voittoon tehottomasta (ainakin tuona iltana) UCL-vastustajasta. Lisäksi comeback-voitot Evertonista ja Leedsistä ovat pitäneet Arsenalin mukana pokaalijahdissa. Lause “We have again shown our character” on kuultu Wengerin suusta useammin kuin yhden kerran.

Silti meidän täytyy muistaa, että Arsenal ei ole saanut palkintokaappiinsa jalometallia viiteen vuoteen. Voittamisen kulttuuri puuttuu.

Kolikon kääntöpuolella on myös asioita, joista Mr. Wengerin kannattaisi olla huolissaan. Peräti viisi kertaa Arsenal on antanut “varmojen voittojen” karata käsistään -- pahimmillaan Newcastlea vastaan, kun 4-0-taukojohdon jälkeen joukkue joutui tyytymään tasapeliin. Kahden maalin johdon kääntyminen 2-3-tappioksi paikallisvastustaja Spursia vastaan ei sekään kerro hyvää pohjoislontoolaisten paineensietokyvystä johtoasemassa.

Nousu voittoon vaikeista tilanteista vaatii taisteluhenkeä ja sisukasta asennetta, ei juuri muuta. Voihan olla, että Gunnersilla on nyt hiukkanen näitä luonteenpiirteitä, joista Wenger on puhunut. Vaaditaan kuitenkin kovaa ammattimaisuutta ja pään pitämistä kylmänä, kun on puolustettava johtoa painekeittimen lailla kiehuvassa
hornankattilassa -- kuten Camp Noulla 8. maaliskuuta.

Onko Arsenalilla nämä ominaisuudet, joita sekä Manchester United että Chelsea ovat osoittaneet muutaman viime kauden aikana?

Neljä pokaalia yhdessä kaudessa viiden vuoden kuivan jakson jälkeen? En usko siihen! Arsenal voi tällä kaudella juhlia parin Carling-tuopin kanssa. Älkää kuitenkaan odottako, että sampanja virtaa, kun isot pokaalit ovat jaossa.

Posted in Arsenal, UEFA Champions League, Valioliiga | 15 Comments

No Stars -kentällinen

Vuoden vaihtuessa monet managerit joutuvat kasvavien paineiden alaiseksi, kun taistelu menestyksestä jatkuu. Joukkueet ovat alisuorittaneet, varsinkin kun katsotaan ennen kauden alkua asetettuja odotuksia, joten tässä on joukkueellinen pelaajia, joita jotkut managerit eivät välttämättä olisi halunneet omaansa syyskauden aikana.

Monille paikoille oli hurjaa kilpailua heikon kunnon, henkilökohtaisten virheiden, loukkaantumisten ja yleisesti sen takia, että he eivät olleet valmiita antamaan sataprosenttista panosta joukkueensa hyväksi.

Tämän tähdettömän joukkueen pitää pystyä parempaan, jotta saavat pidettyä uransa raiteilla.

Maalivahti: Brad Friedel (Aston Villa)
On maksanut Villalle lukemattomasti pisteitä tällä kaudella, vaikka oli aiemmin mies, joka piti joukkueen mukana otteluissa tärkeillä torjunnoillaan. Ikä näyttää tekevän tehtävänsä tällä tasolla!

Oikea laitapuolustaja: James Perch (Newcastle)
Viisi keltaista korttia, pelikielto ja oma maali kuudessa ensimmäisessä ottelussa Newcastlessa kertovat kaiken. Liian heikko Valioliigaan?

Oikea toppari: Matthew Upson (West Ham)
On alisuorittanut ja auttanut henkilökohtaisilla virheillään pitämään West Hamin liigan hännillä. Tarvitsee dramaattista parannusta, jos West Ham haluaa välttää putoamisen.

Vasen toppari: Richard Dunne (Aston Villa)
Huono sijoittuminen ja vaarallisissa tilanteissa itsensä pelaaminen ulos tekevät Dunnesta pelaajan, joka todennäköisesti lähtee Villasta lähitulevaisuudessa -- jos he haluavat tiivistää puolustustaan.

Vasen laitapuolustaja: Paul Robinson (Bolton)
Yrittää kovasti, mutta ei ole tarpeeksi tasokas ollakseen menestyvässä joukkueessa. Aiheuttaa kehnon sijoittumisensa takia jatkuvia ongelmia Boltonin vasta tiivistyneelle puolustukselle.

Oikea keskikenttäpelaaja: Ramires (Chelsea)
On ollut vaikeuksissa päästä kuntoon, josta Chelsea maksoi noin 20 miljoonaa euroa. Selvästi Chelsean suurin pettymys tähänastisella kaudella.

Keskikenttäpelaaja: Christian Poulsen (Liverpool)
Liverpool-kannattajat buuaavat harvoin omille pelaajilleen, mutta Poulsen onnistui tässä yhdellä monista riman alittaneista suorituksistaan. On ollut valtava pettymys Valioliigassa.

Keskikenttäpelaaja: Joe Cole (Liverpool)
Nyt tiedämme, miksi Chelsea ei ollut valmis maksamaan liikoja hänen pitämisekseen -- varsinkin kun Cole ei pysty pitämään paikkaansa vaikeuksissa olevan Liverpoolin avauskokoonpanossa.

Vasen keskikenttäpelaaja: Charles N’zogbia (Wigan)
Toitotti, että Wigan on vain välipysäkki matkalla kohti jotain “suurempaa”. On alisuorittanut eikä todellakaan ole se, mitä Roberto Martinez tarvitsee Wiganin tulevaan putoamistaisteluun.

Hyökkääjä: Emmanuel Adebayor (Manchester City)
Liigan kakkospaikka ilman tätä pelaajaa osoittaa, että City ei tarvitse häntä. Vahingollinen sekä kentällä että sen ulkopuolella, joten älkää ihmetelkö, jos Adebayor siirtyy muualle tämän tai seuraavan siirtoikkunan
aikana.

Hyökkääjä: Mauro Boselli (Wigan)
Ei ole sopeutunut englantilaiseen pelitapaan sen jälkeen, kun siirtyi kuudella miljoonalla punnalla Argentiinasta. Wigan tarvitsisi epätoivoisesti hänen juonikkuuttaan ja maalejaan välttääkseen putoamisen.

Valinta oli vaikeaa, mutta seuraavat onnistuivat kapuamaan vaihtopenkille:
Maalivahti: Robert Green (West Ham)
Puolustaja: Anolin Alcaraz (Wigan)
Puolustaja: Paul Conchensky (Liverpool)
Keskikenttäpelaaja: Mikel Arteta (Everton)
Keskikenttäpelaaja: Stephen Ireland (Aston Villa)
Hyökkääjä: Louis Saha (Everton)
Hyökkääjä: Marc-Antoine Fortune (West Bromwich)

Monet heistä ovat toki uudenvuodenlupauksissaan päättäneet olla tänä vuonna
parempia kuin olivat viime vuonna.

Posted in Valioliiga | 9 Comments

All stars ja no stars

Nyt kun olemme päässeet Valioliigassa suurin piirtein kauden puoliväliin, onkin hyvä aika tehdä yhteenveto kauden parhaista paloista tähän mennessä.

Tässä on oma ajatukseni all stars -joukkueesta, joka olisi todella vaikea voitettava viimeaikaisten suoritusten valossa.

Maalivahti: Peter Cech (Chelsea) on löytämässä vireen, joka teki Chelseasta voittamattoman pari kautta sitten. Suurin ongelma on epävarma puolustus hänen edessään!

Oikea laitapuolustaja: Bacary Sagna (Arsenal) on juuri nyt Valioliigan paras oikea puolustaja. Hän on pelipaikallaan horjumaton, toisin kuin kollegansa muissa suurissa joukkueissa. Hän tekee nousuja ylöspäin ja paikkaa virheitä nopeudellaan.

Oikea toppari: Vincent Kompany (Manchester City). Keskikenttäpelaajan paikalta toppariksi siirtynyt Kompany on tärkein syy siihen, miksi Man City on ollut vastustajilleen lahjomaton: vain 16 päästettyä maalia 20 ottelussa.

Vasen toppari: Nemanja Vidic (Manchester United) on ollut yhtä varma ja luotettava kuin aina ennenkin. Enough said!

Vasen laitapuolustaja: Patrice Evra (ManU) voisi vielä parantaa sijoittumistaan, mutta eteenpäin pelatessa hän tarjoaa kaikkea sitä, mitä huippujoukkue tarvitsee. Ehdoton ykkösvalinta -- tällä hetkellä!

Oikea keskikenttäpelaaja: Samir Nasri (Arsenal) on ollut liekeissä -- kaikissa kilpailuissa jo 12 maalia keskikentältä! Tällä menolla hän voi nostaa Arsenalin vakavasti otettavasti mestaruusehdokkaaksi kauden
lähestyessä loppuaan.

Puolustava keskikenttäpelaaja: Cheik Tioté (Newcastle). Huippujoukkueiden pelaajat (De Jongia lukuun ottamatta) ovat olleet keskinkertaisia tai kadottaneet parhaan vireensä. Newcastlen heikkoja keskuspuolustajia suojelevaa Tiotéa on paljolti kiittäminen siitä, että joukkueella on jo 22 pistettä kasassa.

Hyökkäävä keskikenttäpelaaja: Tim Cahill (Everton) tekee erinomaisesti ajoitettuja nousuja rangaistusalueelle ja on erittäin vaarallinen erikoistilanteissa. Hän täydentää hyökkääjäkaksikkoa.

Vasen keskikenttäpelaaja: Gareth Bale (Tottenham) on ollut tämän kauden sensaatio. Entinen laitapakki on nopea ja voimakas ja tekee myös paljon maaleja.

Hyökkääjä: Dimitar Berbatov (ManU) on hämmästyttävän taitava ja suojaa palloa poikkeuksellisen hyvin. 14 maalia 18 ottelussa ovat auttaneet ManU:a pysymään sarjakärjessä.

Hyökkääjä: Carlos Tévez (Man City) on työhevonen, joka paikkaa ahkeruudellaan Berbatovin “laiskuutta”. Pelatessaan hän unohtaa kentän ulkopuoliset ongelmansa ja on vaikea pideltävä minkä tahansa joukkueen puolustukselle.

Monista pelipaikoista käytiin kovaa kilpailua. Jos tällä miehistöllä homma ei toimisi, miltä näyttäisi tällainen vaihtopenkki?

Maalivahti: Joe Hart (Manchester City)
Puolustaja: Phil Jagielka (Everton)
Keskikenttäpelaaja: Luka Modric (Tottenham)
Keskikenttäpelaaja: Rafael van der Vaart (Tottenham)
Keskikenttäpelaaja: Yaya Touré (Man City)
Hyökkääjä: Andy Carroll (Newcastle)
Hyökkääjä: Johan Elmander (Bolton)

Yhteenvetona voi sanoa, että jokunen yllätyskin on nähty -- etenkin kun katsotaan, mitä kentän ulkopuolella on tapahtunut parissa seurassa. Usein on nähty, että konflikteista voi seurata myös hyvää -- vaikkakaan ehkä ei Chelsean tapauksessa!

Manchester hallitsee liigaa tällä hetkellä Lontoon roikkuessa paidanhelmoissa. Suurin pettymys on ollut se, että Liverpoolin seurat majailevat sarjataulukon keskikastissa.

Seuraavassa blogissa meidän pitäisikin ehkä ottaa aiheeksi no stars -joukkue!

Posted in Valioliiga | 4 Comments

The Special One – vihollinen numero yksi

Oli mielenkiintoista huomata, että Espanjan jalkapallon voimahahmot ovat siirtäneet kauden ensimmäisen El Clásicon pelattavaksi maanantai-iltana. Syynä on epäilemättä se, että “Blaugrana” pelaa tärkeän ottelun UEFA Champions Leaguessa, kun taas “Los Blancosilla” on edessään ei niin tärkeä ottelu. Kummankin odotetaan silti raivaavan tiensä 16 parhaan joukkoon UEFA:n ylimmässä sarjassa, vaikkei ehkä aivan tyylikkäimmällä tavalla.

Joka tapauksessa muu maailma on jo keskittynyt ehkä kaikkein odotetuimpaan jalkapallo-otteluun. Suurin osa faneista odottaa Messin ja Ronaldon kohtaamista ja samalla tuon kaksintaistelun voittajaa. Kumpikin on maali- ja syöttötilaston kärjessä, joten molemmilla on epäilemättä valtavat paineet varmistaa voitto joukkueelleen.

Minulle suurin mielenkiinto kohdistuu kahteen valmentajaan: Barcan Pep Guardiolaan ja Realin Jose Mourinhoon.

Miksi? Koska jo niistä ajoista lähtien, kun he työskentelivät yhdessä Barcelonassa sir Bobby Robsonin alaisuudessa, on huhuttu, että nämä kaksi eivät tule toimeen keskenään. Tilanne on kiristynyt sen jälkeen, kun “The Special One” teki tämän vuoden toukokuussa maailman suurimman valmentajasopimuksen.

Real Madrid ei hankkinut täksi kaudeksi yhtään uutta galactico-tason pelaajaa -- he hankkivat galactico-valmentajan! Kuten sanottu, valmentajat eivät koskaan näyttäneet tulevan toimeen keskenään. Tämä johtuu pitkälti heidän suurista persoonistaan ja asenteistaan eri jalkapallotyylejä kohtaan.

Mourinho on jatkuvasti kohentanut konfliktin liekkiä myötäilemällä kaikkia, jotka ovat sanoneet negatiivisia kommentteja Barcelonasta, heidän esityksistään tai Guardiolasta itsestään. Kun siihen lisätään Barcan kukistaminen Champions Leaguen kaksiosaisessa välierässä ja sen jälkeinen juhlinta, voi ymmärtää miksi hänet on rankattu Barcan kannattajien keskuudesta viholliseksi numero yksi. Mourinhon voi odottaa jatkavan hiillostusta heti tiistaina, kun Madrid on pelannut ottelunsa Ajaxia vastaan Amsterdamissa.

Entä itse peli? Mielestäni Real on tällä hetkellä parempi joukkue. Sillä on tiivis puolustus ja monta eri tapaa ja pelaajaa, jotka voivat kääntää ottelun heidän hyväkseen. Siitä huolimatta, jos “Atomic Flea” käy kaikilla sylintereillään -- kuten hän on tehnyt viime viikkoina -- Barca voi lähettää lähes 100 000 kannattajaansa onnellisina Katalonian yöhön.

Posted in Managerit | 7 Comments

Liverpoolin laatuvaje puolustuksessa

Ennen Merseysiden sunnuntaista derbyä ilmassa oli punaisen puolen epärealistinen toivo -- sekä faneilla että seuralla. Gillett ja Hicks oli syrjätetty, ja uusi omistaja oli löytynyt, joten kaikki oli taas kunnossa. Valitettavasti monet olivat unohtaneet katsoa, mitä kentällä oli tapahtunut ennen seuran myyntiä.

Myös Everton oli aloittanut kauden tulosten valossa kurjasti, mutta esitykset olivat olleet kaukana pettymyksestä. Pienellä onnella ja maltilla maalin edessä kaikki tasapelit tai maalin tappiot olisivat kääntyneet helposti voitoiksi. Ei kovinkaan liverpoolmaista. Joukkue oli jäänyt taistelussa ja pelitilanteissa vastustajilleen kakkoseksi, joten puolustuksesta oltiin huolissaan. Jopa vaatimaton Northampton vieraili Anfieldilla ja poistui kuuluisa voitto takataskussaan. Erittäin epätyypillistä Roy Hodgsonin valmentamalle joukkueelle.

Kun vilkaisin Liverpoolin aloituskentällistä Toffeesia vastaan, mietin kuka 11 pelaajasta mahtuisi tämän hetken neljän kärkijoukkueen pelaavaan miehistöön. Ne joukkueet ovat Chelsea, Man City, Arsenal ja Man United. Kuten arvata saattaa, niitä ei ollut montaa. Gerrardin ja Torresin tapaiset pelaajat ovat parhaimmillaan selviä vaihtoehtoja lähes mihin tahansa Valioliigan joukkueeseen. Joka tapauksessa, puolustuksesta ja puolustavista keskikenttäpelaajista puuttuu eniten laatua. En rehellisesti voi ajatella, että Lucasin, Carragherin, Koncheskyn tai Meirelesin kaltaiset pääsivät pelaamaan yhdessäkään edellä mainituista seuroista, kun kaikki niiden pelaajat ovat kunnossa. Puhumattakaan toppariduo Kyrgiakosista ja Skrtelista.

David Moyes ynnäsi Liverpoolin ongelman melko hyvin, kun hän sanoi ottelun jälkeen: “Aiemmin laatumme ei ole riittänyt Liverpoolin haastamiseksi. Enää ei ole niin”.

Jos Roy Hodgson on vielä Anfieldilla, kun siirtoikkuna aukeaa tammikuussa, on täytynyt tapahtua valtava onnen kääntyminen tai suurin osa siirtorahoista on suunnattu tukemaan heikkoa puolustusta.

Posted in Liverpool, Valioliiga | 8 Comments

ManU jalkeilla ennen Poolia

Istuessani sohvalla katsomassa sunnuntain Manchester Unitedin ja Liverpoolin
ottelua päästin yhtäkkiä huudon: “Uskomatonta! Kaksi maalipaikkaa ja tilanne
on 2-2!”

“Mitä tarkoitat?”, kysyi vaimoni. Jatkoin selittämistä, että Man United oli
hallinnut Luoteis-Englannin derbyä miten halusi, oli saanut luotua
paljon mahdollisuuksia kolmen tai neljän maalin johtoon, mutta yhtäkkiä
tilanne oli 2-2 sen jälkeen, kun he olivat johtaneet 2-0.

“No, eikö se ole hyvin -- vain kaksi paikkaa ja kaksi maalia”, hän vastasi.
“Sataprosenttinen tilasto”. Se oli itse asiassa aika hyvin ja loogisesti
ajateltu. Naisten logiikkaa?

Oli miten oli, jos Liverpool saa aikaan vain kaksi maalipaikkaa (molemmat
tulivat tyhmän puolustuksen seurauksena erikoistilanteista) 70 minuutin
kohdalla, joukkueella on ongelma. Eikä ole väliä, ketä vastaan pelaa.
Kun minkä tahansa joukkueen tähtipelaajat (yleensä hyökkääjät tai hyökkäävät
keskikenttäpelaajat) epäonnistuvat, koko joukkue joutuu paineen alle.
Liverpoolin tasolla se tarkoittaa, että myös manageri on paineessa, kuten
nöyryyttävässä tappiossa Northamptonia vastaan nähtiin.

Man Unitedille on ilmennyt toisenlainen ongelma. Vaikka joukkue on hallinnut
ja johtanut otteluita, vastustaja on päässyt takaisin peliin suhteellisen
helposti. Puolustusongelmat ovat tulleet esiin, eteenkin erikoistilanteiden
puolustamisessa. United menetti neljä pistettä Fulhamia ja Evertonia vastaan
pelatuissa otteluissa, jotka olisi pitänyt pystyä tappamaan. Se osoittaa,
että Rio Ferdinandia kaivataan kipeästi.

Jotenkin tulee silti sellainen olo, että sir Alex saa asiat kuntoon ajoissa,
ja Man United taistelee kunniasta loppukaudesta. Roy Hodgsonin kohdalla
asiat saattavat olla toisin. Suurin kysymys on, saako hän lainkaan aikaa
saada hommaa toimimaan? Monien mielestä vastaus on yksiselitteisesti “ei
saa”. Henkilökohtaisesti toivon, että he ovat väärässä.

Posted in Liverpool, Mancester United, Valioliiga | 6 Comments

Yllätykset eivät jää tähän

Suomessa on kirjoitettu ja puhuttu paljon Moldova-tappiosta EM-karsintojen ensimmäisellä pelikierroksella.

Monissa muissa maissa median antama kritiikki olisi varmasti ollut paljon rajumpaa ja äänekkäämpää.

Näyttää siltä, että ero huipun ja peräpään välillä kansainvälisessä jalkapallossa kaventuu koko ajan. Trendi on näkynyt jo pitkään, etenkin Jugoslavian ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Kun tähän lisätään kasvava ammattimaisuus ja taktinen herääminen pienemmissä maissa, eivät suuret maat enää pysty rellestämään yhtä vapaasti kuin ennen.

Silmäys viime viikonlopun tuloksiin kertoo siitä, että yllätykset ovat tulleet jäädäkseen. Portugali-Kypros 4-4 Portugalin johdettua kahdesti, Ranska-Valko-Venäjä 0-1, Slovenia-Pohjois-Irlanti 0-1 ja niin edelleen.

Hollannin ja Suomen välistä ottelua katsellessani seurasin muita pelejä internetin kautta. Hollanti oli vaikeuksissa Suomen kanssa, eikä muillakaan jättiläisillä ollut helppoa. Venäjä hävisi kotona Slovakialle, tshekit Liettualle. Tanska ja Skotlanti tarvitsivat maalin 91. ja 97. peliminuutilla hoidellakseen Islannin ja Liechtensteinin.

Ehkä huonoimmasta tuloksesta vastasi Portugali, joka alisuoritti jälleen, nyt Norjassa (0-1). He ovat nyt lohkossaan neljäntenä Tanskan ja Kyproksen takana, vaikka näillä on yksi ottelu vähemmän pelattuna.

Kaikki on kuitenkin edelleen mahdollista. Yllätyksiä ja shokkituloksia on luvassa vielä paljon.

Toivottavasti Suomen kannalta oikein päin!

Posted in EM-karsinta 2010-11 | 3 Comments

Valioliigan viisi arvokkainta miestä

Valioliiga pyörähtää vihdoin käyntiin lauantaina. Maailman rahakkaimmassa liigassa laitetaan jälleen alkavalla kaudella läjäpäin puntia pelaajiin, jotka eivät välttämättä ole hintansa väärtejä.
Ohessa omat valintani Valioliigan viideksi mieheksi, jotka ovat seuroilleen kultaakin kalliimpia ja takuulla palkkansa arvoisia.

Fernando Torres (Liverpool)
Espanjalaishyökkääjän viime kausi jäi loukkaantumisten vuoksi torsoksi, mutta mies ehti iskeä 22 pelaamassaan liigaottelussa 18 maalia. Torresin arvo Poolille näkyikin parhaiten silloin, kun hän oli sivussa. Liverpool tarvitsee kipeästi ehjää Torresia, jotta viime kauden mahalasku vältettäisiin.

Cesc Fabregas (Arsenal)

Arsenal on ilmeisesti saanut sanottua viimeisen sanan tähtipelaajaansa havitelleelle Barcelonalle, ja espanjalainen on jatkamassa uraansa Lontoossa. Fabregas onkin täysin korvaamaton Arsenalille. Liigassa ei ole toista pelaajaa, jonka ympärille manageri on julkisesti ilmoittanut rakentaneensa joukkueen.

Frank Lampard (Chelsea)
Lampard on yksi parhaiten palkatuista pelaajista yhdessä rikkaimmista seuroista, mutta on vaikea väittää hänen olevan mitään muuta kuin palkkansa arvoinen. Vaikka maajoukkueessa ei peli aina kuljekaan, on mies ainoa Valioliigan keskikenttämies, joka on takonut jokaisena seitsemästä viime kaudesta kymmenen maalia tai enemmän.

Steve Harper (Newcastle)

Newcastlen jättäneen Shay Givenin suuresta varjosta seuran ykkösvaihtoehdoksi viimein noussut Harper torjui viime kaudella itsensä Championshipin parhaaksi maalivahdiksi. 35-vuotiaana uransa parasta jalkapalloa pelaava ja koko aikuisikänsä Newcastlea edustanut Harper ansaitsee kaikki selkään taputtelut, jos Harakat säilyy Valioliigassa ensi keväänä.

Ian ”Ollie” Holloway (Blackpool)
Blackpoolin sanavalmis manageri luotsasi joukkueensa vastoin kaikkia todennäköisyyksiä korkeimman sarjatason parrasvaloihin. Pikkuseurassa noudatetaan tarkan punnan taloutta ja Holloway lieneekin liigan ainoa manageri, joka on todella jokaikisen ansaitsemansa pennyn arvoinen – ainakin kadun miehen mielestä.

Kuulemme näistä miehistä toistuvasti kauden aikana pääasiassa hyvässä mutta ehkä vähemmän hyvässä. Joka tapauksessa olen varma siitä, että he ansaitsevat jokaisen pennosen, jonka tienaavat – toisin kuin eräät.

Posted in Valioliiga | 6 Comments