Manchester Cityn, Manchester Unitedin, Queens Park Rangersin ja Boltonin pelaajat, fanit ja taustajoukot vietiin viime hetken vuoristoradalle, jolla yhdessä hetkessä olet mestari ja seuraavassa yksi häviäjistä (kukaan ei muista toiseksi sijoittuneita). Yhdellä minuutilla olet pelaamassa valioliigafutista myös seuraavalla kaudella, seuraavalla minuutilla Championshipissä (jossa on rapiat 60 miljoonaa puntaa vähemmän millä pelata).

Viimeinen päivä oli todellinen kruununjalokivi tapahtumarikkaalle kaudelle. Sir Alex Fergusonin nimeä kantavan katsomonosan paljastaminen marraskuussa Old Traffordilla, Fabrice Muamban lyyhistyminen maaliskuussa White Hart Lanella ja toipuminen: kausi on tarjonnut jokaiselle jotain elokuusta aina jännittävään loppuratkaisuun asti.

Newcastle Unitedissa osattiin tuskin unelmoida, että he sijoittuisivat liigassa Chelsean, Liverpoolin ja  Evertonin kaltaisten seurojen yläpuolelle. Alan Pardew’n fantastinen työ palkittiin ansaitusti Valioliigan Vuoden managerin tittelillä.

Owen Coyle taas miettii varmasti, missä kohtaa kaikki meni vikaan! Jotkut ratkaisut menivät heitä vastaan, erityisesti päätöspäivänä, mutta hänen oma ratkaisunsa pitää Jussi Jääskeläinen penkillä on täysi mysteeri monille. “Jässi” on ollut jo vuosia Boltonin talismaani, joka on välillä lähes yksinään pitänyt seuran Valioliigassa. Hänen pitämisensä penkillä pitkittyneessä putoamistaistelussa oli silkkaa hulluutta, olettaen että Jääskeläinen oli täydessä kunnossa. Bogdanin kaltaiseen kokemattomaan maalivahtiin luottaminen oli ratkaisu, joka kostautui pahasti, sillä Reebok Stadiumilla tarjoillaan ensi kaudella Championship-jalkapalloa.

Ja nyt tämän kolumnin aiheeseen, nimittäin Valioliigakauden 2011-12 All Stars -joukkueeseen. Muutoksia vuodenvaihteen tähdistöön ei tullut niin paljon kuin olisin odottanut, mutta näillä mennään, 4-1-3-2-muodostelmassa.

Maalivahti: David de Gea

Kyllä! Loistava loppukausi, auttoi pitämään Unitedin mestaruustaistossa loppumetreille asti. Valioliigan paras torjuntaprosentti 77,9 kertoo kaiken oleellisen.

Oikea puolustaja: Kyle Walker

Jatkoi kehittymistä läpi kauden. Oli yksi harvoista pelaajista, joka ei hukannut kuntoaan Spursin romahduksessa.

Toppari: Vincent Kompany

Johtaja isolla J:llä! Tärkein yksittäinen pelaaja Cityn dominoivassa puolustuspelissä. Vaakakupissa painaa myös ratkaiseva maali Unitedia vastaan, joka käänsi punnukset mestaruustaistossa Cityn puolelle.

Toppari:  Fabricio Coloccini

Fantastinen kausi Newcastlen puolustuksessa, jonka ei olisi pitänyt edes pelata Valioliigassa. Merkitys joukkueelle näkyi korostetusti, kun oli sivussa.

Vasen puolustaja: Leighton Baines 

Ensimmäinen muutos tammikuun joukkueeseen. Enrique vähän katosi, mutta Baines esitteli kaikkia vahvuuksiaan kauden loppupuolella. Vahva erikoistilanteissa ja yksi liigan parhaista keskittäjistä.

Puolustava keskikenttä: Yaya Touré

Tämä jykevä hyökkäävä pelaaja puolustavassa roolissa on ylellisyys, jonka voi saada vain all stars -joukkueessa. On voimakas juostessaan pallon kanssa, ja kokoisekseen taitava. Voittajatyyppi missä tahansa joukkueessa.

Keskikenttä: Clint Dempsey

Tinkimätön pelaaja, joka teki 17 maalia, monet niistä keskikentältä. Täydellinen ajoitus boksiin juoksuisssa. Ei ihme, että suurseurojen kerrotaan olevan hänen kintereillään.

Vasen keskikenttä: Wayne Rooney

On osoittanut pystyvänsä tekemään maaleja myös tältä paikalta, siitä todisteena 27 maalia. Voimanpesä, joka tekee töitä molempiin suuntiin tarvittaessa, mutta pystyy myös dominoimaan peliä pallollisena.

Hyökkääjä: Sergio Aguero

Nopeus ja taidot lähipelissä tekevät hänestä puolustajien painajaisen boksin sisällä. Ensiluokkainen työmoraali. Teki lopulta maalin, joka kirjaimellisesti toi Citylle mestaruuden.

Hyökkääjä: Robin van Persie

30 maalia 37 ottelussa kertoo kaiken. Silkinpehmeä liike ja hyvä pelisilmä, liikkuu pallottomana hyvin. Loistava erikoistilanteissa, ja aina vaarallinen vastustajan boksissa ja sen ympärillä.

Manageriksi vaihtoehtoja on useita. Martinez, jonka usko ei koskaan horjunut. Sir Alex, joka taas kerran sai parhaan irti loukkaantumisten runtelemasta joukkueesta. Tai Pardew, joka ylitti kaikki odotukset…

Annan teidän valita!

Sunderlandissa Steve Bruce joutui tuloksien uhriksi jo marraskuussa. QPR puolestaan päätti antaa siirtokassansa uuden managerin haltuun tammikuun siirtoikkunassa, ja Neil Warnock sai jatkaa matkaansa Leedsin manageriksi. Chelsea heitti pihalle AVB:n päätettyään, että neljän parhaan ulkopuolella oleminen ei kelpaa, ja Wolvesin valuminen alaspäin taulukossa 15 ottelun ja vain yhden voiton myötä riitti Wolverhamptonin hallitukselle – Mick McCarthyn manageripesti siirtyi historiaan.

Mutta olivatko kaikki nähdyt potkut sittenkään saavutettujen tuloksien syytä?

Steve Bruce ei ollut koskaan suosittu Sunderlandissa, koska hän on kotoisin Newcastlen tietämiltä. Kun seuran puheenjohtaja ja Brucen liittolainen Nial Quinn siirrettiin syrjään paikaltaan omistaja Ellis Shortin toimesta, näytti siltä, että Geordien lähtö olisi vain ajan kysymys. Martin O’Neillin nimittäminen seuraajaksi näytti täyttävän kaikki vaatimukset, joten joukkueen vireen kääntyminen kohti parempaa ei ole yllätys.

Neil Warnock teki hienoa työtä nostamalla QPR:n Valioliigaan ensimmäisellä täydellä managerikaudellaan, mutta epäonnistuminen muun muassa Shaun Wright-Phillipsin, Kieron Dyerin ja DJ Campbellin värväämisessä osoittautui kohtalokkaaksi. Välien katkeaminen Joey Bartonin kanssa – joka sanoi jälkeenpäin “tietävänsä miljoona syytä”, miksi Warnock sai kenkää –, kertoo pelaajien ja managerin välisten suhteiden olleen heikolla tolalla.  Tämä yhdessä heikkojen tulosten kanssa johti vain yhteen mahdolliseen ratkaisuun. Epäilijöitä riitti, kun manageriksi valittiin Mark Hughes. Putoamiskamppailun todellisuus on vierasta maata entiselle Walesin maajoukkueluotsille, eikä QPR:n vaikeuksien jatkumista voi pitää yllätyksenä. Kauden loppuhuipennuksesta tulee hermojaraastava sekä entiselle Fulham-managerille Hughesille että QPR:n kunnianhimoiselle omistajalle.

Nuorella Andre Villas-Boasilla oli alusta lähtien käsissään konflikti Stamford Bridgen pukuhuoneen vanhan kaartin kanssa. Tulokset eivät tietenkään olleet odotetunlaisia, eikä haettu nuorennusleikkaus ollut toteutumassa. Ehkäpä suurin ongelma oli kuitenkin siinä, että AVB vieraannutti pelaajat kertomalla, että heidän mielipiteensä seuran “projektista” ei ollut tärkeä. Kun AVB ei saanut julkista tukea sitä pyydettyään, oli vain yksi lopputulos mahdollinen. Se, onko Di Matteo oikea mies jatkamaan työtä, on mielipidekysymys. Tulokset ovat joka tapauksessa olleet aiempaa parempia, mutta managerinpestin sementoimiseksi vaaditaan Di Matteolta enemmän kuin yksi Fernando Torresin vahinkokeskitys Salomon Kaloulle UCL-pelissä. On mielenkiintoista nähdä, kenet Chelsea haluaa tehtävään, ja yhtä mielenkiintoista nähdä, kuka on valmis tarttumaan siihen.

Wolvesin Mick McCarthylle antamat potkut olivat mielestäni kiinni vain ja ainoastaan yhdestä asiasta: tuloksista. Joukkue näytti antavan kentällä sata prosenttia, eikä pelaajilla ollut mitään pahaa sanottavaa manageristaan. McCarthyn lähtöä enteillyt 1-5-kotitappio WBA:lle oli vain ikävä notkahdus. Kysykää vaikka Sir Alex Fergusonilta tämän mielipidettä ManU:n 1-6-kotitappiosta Citylle! Iso yllätys oli kuitenkin Terry Connorin nimittäminen väliaikaiseksi manageriksi, sillä Connor oli ollut McCarthyn apulainen viime vuosien ajan. Hän on ainakin osaksi vastuussa aiemmista heikoista tuloksista, joten Wolvesin johtokunta varmasti tuntee ampuneensa itseään jalkaan joukkueen maatessa nyt liigan pohjalla.

Kun manageria vaihtaneista joukkueista kaksi on petrannut aavistuksen ja kaksi on kärsinyt mahdollisesti kohtalokkaita pistemenetyksiä, kannattaisi seurapomojen olla jatkossa ehkä hiukan nähtyä kärsivällisempiä. Muissa seuroissa on maltti pitänyt, ja monessa tapauksessa tämä näyttää tuottavan tulosta pitkällä tähtäimellä.

Roberto Mancinin on ehkä täytynyt nöyrtyä jonkin verran ottaessaan murjottavan argentiinalaisen takaisin, mutta siitä voi olla varma, että häntä käytetään vain managerin parhaaksi katsomalla tavalla. Kenenkään kannalta ei olisi ollut järkevää pitää Teveziä kokonaan poissa myyntitiskiltä. Parhaassa tapauksessa Cityllä on käsissään maailmanluokan hyökkääjä Valioliigan huipentuessa, mikäli muut hyökkääjät eivät saa aikaiseksi tarpeeksi. Pahimmillaan Tevez saadaan kuntoon, hän pelaa hiukan ja Mancinilla on tilaisuus myydä hänet kesällä ja hankkia tilalle pelaaja, jonka hän todella haluaa.

Andre Villas-Boas on kovan paineen alla. Savua pukuhuoneesta, pelaajavalintojen selittelyä ylemmille tahoille ja media kimpussa joka käänteessä. 3-0-voitto heikosta Boltonista lykkäsi “teloitusta”, mutta joidenkin mielestä tappio olisi hyödyttänyt enemmän, sillä Villas-Boas peluutti Ashley Colea, Frank Lampardia ja Michael Essieniä jätettyään heidät sivuun UCL-pelistä Napolia vastaan. Nyt seuran venäläisomistajaa on vaikeampi vakuuttaa siitä, että kokonaisvaltaista uudistamista tarvitaan.

Seuraavat neljä peliä saattavat määrittää suunnan. WBA ja Stoke liigassa sekä Birmingham ensin FA Cupissa ja Napoli sitten UCL:ssä. Kuusi pistettä ja jatkopaikat molemmissa cupeissa vankistaisivat nuoren managerin asemaa. Jos näin ei käy, saattaa olla, että hänen yksinäinen tahtonsa ei riitä pitämään managerin paikkaa seurassa, joka ilmiselvästi tarvitsee uuden ilmeen.

Toinen kovan paineen alla tuskaillut on Arsene Wenger. Hänen tulevaisuudestaan on riittänyt spekulaatioita Arsenalin viimeisten kuuden seitsemän pokaalittoman kauden aikana. Nyt puhutaan, että hän jättäisi managerin pestin, mikäli taloudellisesti huipputärkeää UCL-paikkaa ei tällä kaudella saavuteta. Täytyy muistaa Wengerin rakentaneen nykyisen Arsenalin, joten täytettävät saappaat ovat jättimäisen suuret. Mikäli sellainen vaihtoehto toteutuisi, että Wenger siirtyy seurassa “ylempiin kerroksiin” jonkinlaiseksi urheilujohtajaksi, täytyisi uuden managerin olla vieläkin vahvempi. Voimakastahtoinen ranskalainen ei istuskelisi sivussa, jos tuntisi asioiden etenevän toisin kuin niiden pitää.

Luultavasti paras vaihtoehto olisi Wengerin jatkaminen nykyiseen tapaan, koska yleisesti on tiedossa Emirates-johtoportaan haluttomuus potkia pois mies, joka on johtanut seuraan niin suureen menestykseen sekä kentällä että sen ulkopuolella.  Vaikuttaa siltä, että on ainoastaan kyse siitä milloin hän tekee Gunnersin kannalta parhaan päätöksen, jos seura haluaa takaisin pokaalikantaan!

Newcastle United saa harvemmin mukaansa pisteitä Lontoosta,  mutta viime viikon lauantaina kello 17.45 näytti siltä kuin Valioliigan yllätysjoukkue olisi kiinni kolmessa pisteessä, kun se vei miten tahtoi Fulhamia 45 minuutin ajan. Onneton tuomaripäätös toisen puoliajan alkuminuuteilla, ja käsikirjoitus muuttui täysin. Fulham saa pilkun, laittaa sen sisään ja menee reippaaseen 5-2-voittoon. Vanha klisee kahden puoliajan pelistä tuli mieleeni, mutta toisaalta jalkapallo osoitti jälleen kerran miksi se on vaikeimmin ennustettava joukkuepeli.

Sunnuntai 22.1.2012

“Supersunnuntai” tulossa Manchesterin ja Pohjois-Lontoon kohtaamisen myötä. Sekä Arsenalia ja Tottenhamia nöyryytettiin ottelupareissa syksyllä, ja nyt kun liipaisimella oli mestaruus- ja UCL-haaveita, veivät manchesterilaisjoukkueet pidemmän korren.  United otti omansa Arsene Wengerille kostautuneen vaihdon myötä – tuore Arshavin ei puolustanut niin hyvin kuin olisi voinut olettaa. City voitti erotuomari Howard Webbin pienellä avustuksella. Häneltä “nosti katseen pallosta” ja salli Balotellin jäädä kentälle selkeän aggressiivisen virheen jälkeen. Kamppailu mestaruudesta on nyt kahden kauppa.

Tiistai 24.1.2012

Cardiff vastaan Crystal Palace liigacupin semifinaalissa. Palace johti ensimmäisen osaottelun jälkeen 1-0, ja ottelun tärkeyttä alleviivasi Howard Webbin valinta erotuomariksi. Walesilaiset olivat valmiina haasteeseen ja peliä käytiin paahtavalla tahdilla alkuvihellyksestä lähtien. Cardiffin painostus tuotti tulosta vain seitsemän minuutin jälkeen, kun lontoolaisten toppari Anthony Gardner (ensimmäisen koitoksen maalintekijäsankari) ajautui tekemään oman maalin. Tämän jälkeen peliä käytiin yhteen suuntaan: Cardiffilla oli 27 maaliyritystä. Palacella oli muutama, mutta nolla maalia kohti. Palace roikkui mukana päättäväisesti loppuun asti ansaiten pääsyn rangaistuspotkukisaan, vaikka joukkue joutui pelaamaan ilman ulosajettua kapteeniaan Patrick McCarthya. Tuossa vaiheessa noutaja kuitenkin tuli, vaikka Kenny Miller hassasi Bluebirdsin ensimmäisen rankkarin. Pari yritystä torjuneesta Cardiffin Tim Heatonista tuli päivän sankari, ja walesilaiset jatkoivat herkulliseen finaalikohtaamiseen Liverpoolia vastaan.

Keskiviikko 25.1.2012

Valtava ongelma! Toisella kanavalla käynnissä liigacupin semifinaali Liverpool -- Man City, ja noin puolivälissä sitä alkaa toiselta kanavalta Espanjan cupin toinen osaottelu, jossa pelaavat Barcelona ja Real Madrid (tätä ei saa missata!). Kummatkin ottelut olivat todella tärkeitä nähdä suorina lähetyksinä. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tallentaa molemmat. Oli pakko katsoa Luoteis-Englannin derbyn ensimmäinen jakso ja vaihtaa sitten El Clásicoon. Sen jälkeen palasin välierän toiseen puoliaikaan. Ongelma ratkaistu.

Kumpikaan ottelu ei pettänyt. Ensinnäkin De Jong iski Citylle fantastisen maalin lupaavan alun jälkeen. Pool tasoitti kyseenalaisella rankkarilla koko ajan enemmän tuhlaavaa vastustajaansa vastaan, kun pallo pomppasi Micah Richardsin jalasta hänen levitettyyn käteensä. Allekirjoittanut luuli, että ottelu oli siinä kohtaa ohi, kun punaiset olivat johtaneet 1-0 ensimmäisen osaottelun jälkeen ja tämäkin ottelu oli hallinnassa. Oli helppo valinta vaihtaa kanavaa ja katsoa El Clásicoa.

Pepe on kentällä! Eikö hänen pitänyt saada seuran sisäisellä päätöksellä pelikielto? Espanjan liitto antoi vain pienen läpsäisyn hänen polkaisustaan Lionel Messin kädelle, mutta Madrid olisi voinut rauhoittaa tilannetta “lepuuttamalla” Pepeä, kuten he tekivät Bilbao-ottelussa edellisenä sunnuntaina. Minulla oli välittömästi sellainen tunne, että Barcan olisi nyt loistavaa päästä jatkoon.

Madrid aloitti ottelun hyvin – kuten ovat tehneet jo muutaman kerran katalonialaisia vastaan. Muutaman hukatun tilanteen jälkeen alkoi tulla déja vu, kun Barca tuli koko ajan enemmän ja enemmän peliin mukaan. Sitten – BANG! Yhtäkkiä mentiin Barcelonan 2-0-johdossa toisella jaksolle. Olisiko taas aika vaihtaa kanavaa? Päätin kuitenkin katsoa Koillis-Espanjan ottelun loppuun asti.

Real teki pelistä ottelun toisella puoliajalla Ronaldon (Özilin loistavan syötön jälkeen) ja Benzeman maaleilla. Koko ajan takaraivossa oli kuitenkin tunne, että Barca onnistuu voittamaan. Ei pelkästään heidän aika ajoin säkenöivän jalkapallonsa, vaan myös erotuomari Fernando Teixeira Vitienesin takia. Jotkut ottelut on vain päätetty menemään tietyllä tavalla. Oikeus näytti myös toteutuvan yksinkertaisesti siitä syystä, että Pepe oli kentällä ottelussa, jossa hänen ei olisi pitänyt olla.

Takaisin punaisten ja sinisten otteluun, jossa Dzeko teki maalin kahdesta metristä, kun syöttö tuli neljän Liverpool-puolustajan välistä! Siinä kohtaa tuntui siltä, että jos ottelu ratkeaa varsinaisella peliajalla, ratkaisijana on ikiliikkuja Craig Bellamy, joka on väsyttänyt Cityn puolustusta koko illan. Ja niin kävikin. Temperamenttinen walesilainen eliminoi entisen työnantajansa cup-finaalista Johnsonin kanssa luodun fantastisen tilanteen jälkeen ja järjesti finaalin toista entistä työnantajaansa, Cardiffia vastaan.

Lauantai 28.1.2012

Taas yksi cup-ottelu Liverpoolille ja tällä kertaa vastassa arkkiviholliset, Manchester United. Juuri kun ottelu näytti olevan uusinta Manchesterissa pelatusta ottelusta, nälkäisempi kotijoukkue otti yhden maalin johdon tyypilliseen “englantilaiseen” tapaan. Espanjalaismaalivahti Pepe Reina teki pitkän avauksen englantilaisen Andy Carrollin päähän. Tämä toimitti pallon punaisten paholaisten puolustuksen taakse. Hollantilainen Dirk Kuyt luki tilanteen ja jatkoi pallon oikea-aikaisesti vastustajan verkkoon. Olisiko viikko voinut saada makeampaa päätöstä Scousersille, joka oli edellisenä lauantaina hävinnyt häntäpään Boltonille mitäänsanomattoman esityksen jälkeen. Kenny Dalglish sai kahdella onnistumisella mestaruutta tavoittelevia joukkueita vastaan toivomansa vastaukseen kritiikkiin, jonka hän kohdisti alisuorittaneisiin pelaajiinsa.

Lauantai-ilta ja Newcastle Unitedin FA Cupin päättävä ottelu, jota ei voi jättää väliin. Vuosi sitten joukkue hävisi samassa vaiheessa kakkosliigan Stevenage Townille, joten matka Mestaruussarjan Brightonin vieraaksi oli pelottava tehtävä. Pitkän dominoinnin jälkeen The Toon ei vain onnistunut saamaan palloa maaliin. Newcastlelta evättiin paljon Liverpoolin City-ottelua selvempi rangaistuspotku, kun erotuomari Lee Probert päätti olla rankaisematta Brightonin kenttäpelaaja Ashley Barnesia mahtavasta kahden käden “torjunnasta”. Brighton voitti ottelun 1-0 ja jälleen Newcastle-puolustaja Mike Williamsonin julmalla epäonnella. Viime kaudella Stevenagea vastaan vaarattoman näköinen keskitys johti hänen omaan maaliinsa. Näyttäisi siltä, että FA Cup ei ole hänen kilpailunsa!

Yhtä kaikki, televisiosta tuli loistava viikko jalkapalloa, josta riitti jotain jokaiselle. Newcastlen fanien kannalta oli vain valitettavaa, että kaikki hyvä oli puristettu kahden Etelä-Englannista tulleen heikon tuloksen väliin.

Kamppaileeko seura sitten mestaruudesta, europaikasta vaiko putoamista vastaan, saattaa kauden lopputulema määräytyä jo tänä aikana.

Tällä kertaa näyttää kuitenkin siltä, että kaikki ovat pysyneet samoissa asemissaan ja yllätystuloksia on nähty niin paljon, että kaikki voivat toistaiseksi olla iloisia. Ainoastaan Evertonin David Moyes ja WBA:n Roy Hodgson ovat keränneet niin paljon pisteitä, että voivat sanoa joulupukin käyneen vierailulla.

Tämä aika vuodesta merkkaa myös kauden puoliväliä, joten lienee oikea hetki laittaa pää pölkylle ja nimetä oma kauden ykkösmiehistöni – tähän asti.

Valinnat eivät olleet helpompia kuin ennenkään, ja monelle paikalle oli useita tulijoita. Olenkin varma, että minun 4-4-2:seni ei ole kaikkien mieleen.

Joka tapauksessa, olkaa hyvät:

David De Gea (ManU) – Piti joukkueensa mestaruuskamppailussa, kun tilanne kävi tukalaksi syksyllä.

Kyle Walker (Tottenham) – Englantilaisen futiksen eniten kehittynyt laitapuolustaja.

Vincent Kompany (Man City) -- Todellinen voimanpesä puolustajaksi ja suurin syy Cityn vähiin päästettyihin maaleihin.

Fabricio Coloccini (Newcastle) – Pelaa kuin mieletön, ja joukkueen puolustus näyttää entistä vankemmalta hänen kanssaan.

Jose Enrique (Liverpool) – Asettui hyvin Liverpooliin ja on kotonaan kummankin suunnan pelissä.

David Silva (Man City) – Saa Cityn raksuttamaan, kun hommat eivät suju odotetusti – ilmiömäinen silloin kuin joukkuekin on.

Scott Parker (Tottenham) -- Ei ole sattumaa, että Spurs päästää aiempaa vähemmän maaleja ja kantaa Lontoon lippua Valioliigassa.

Frank Lampard (Chelsea) – Jälleen kerran johtava keskikentän maalintekijä, vaikka rooli onkin pienentynyt viime peleissä.

Gareth Bale (Tottenham) -- Jos ei pelaisi Ison-Britannian olympiajoukkueessa jalkapalloa, voisi helposti olla mukana yleisurheilussa – mikä kone!

Wayne Rooney (ManU) -- Viime aikojen vaikeuksista, ja keskikentän visiitistä, huolimatta hänen 13 maaliaan ovat auttaneet Unitedia pysymään kärjen tuntumassa.

Robin van Persie (Arsenal) – On liekeissä! Pitää käytännössä omin jaloin Gunnersia europaikoilla.

Penkillä

Joe Hart (Man City) – On tehnyt osansa Cityn kärkipaikan eteen.

John Terry (Chelsea) – Hän ei haluaisi olla täällä!

Phil Jones (ManU) – Monipuolisuus on hänen valttinsa.

Yaya Toure (Man City) –Hämäävän taitava kokoisekseen.

Nani (ManU) – Antaa leveyttä, kun sitä tarvitaan.

Sergio Agüero (Man City) – Tulikuuma rangaistusalueella.

Demba Ba (Newcastle) – Vaarallinen mies ilmassa ja maassa.

Todella moni muukin pelaaja on tehnyt vaikutuksen tähän asti, mutta valitettavasti vain 11 mahtuu kerrallaan kentälle.

Nyt tiedämme kuinka vaikeaa Sir Alexin, Mancinin, AVB:n ja kaltaistensa on tehdä pelaajavalinnat.

Hauskaa alkanutta vuotta kaikille!

Manchesterin lähialueen viidestä joukkueesta kaksi hallitsee liigan kärkipäätä ja kolme on taulukon pohjalla.

Perinteisesti joulun ja uudenvuoden aikaan pelatut pelit ennakoivat vahvasti sitä, miten liiga jatkuu keväällä ja näin saattaa hyvin käydä tänäkin vuonna.

Manchesterin suuret joukkueet taapersivat eurokentillä, mutta Valioliigassa molemmilla on syksyltä vain yksi tappio ja liigasta saattaakin muiden kompasteltua muodostua kahden hevosen kisa.

Unitedilla on ollut selkeästi enemmän vastoinkäymisiä kuin monilla muilla. Niin paljon joukkueella on ollut loukkaantumisia joka tontilla. Silti joukkue on vain kahden pisteen päässä arkkivihollisistaan. Sunnuntain QPR-voitolla vanha kettu Alex Ferguson johdatti joukkueensa taistelemaan taulukon piikkipaikasta ensi vuoteen lähdettäessä.

Joukkue on ottanut seitsemästä edellisestä ottelustaan 19 pistettä ja kohtaa kolmessa seuraavassa ottelussaan Fulhamin, Wiganin ja Blackburnin. ManU saa pelaajia sairastuvalta ja se saattaa vahvistua myös siirtoikkunan auettua, joten keväälle voimme odottaa todella taistelevaa Red Devils –joukkuetta.

City kohtaa puolestaan kotonaan fyysisen Stoken ja vieraissa sekä West Bromwichin että Sunderlandin. Sillä on paperilla siis ainakin vähän haastellisemmat pelit. Myös Mancini odottaa joukkueensa pysyvän huipulla ja tietää, että ManU kohtaa ensi vuoden alussa vieraskentällä Arsenalin, Chelsean ja Tottenhamin kaltaiset joukkueet.

Liigaa vuoden ensimmäisenä päivänä johtanut joukkue on monesti myös nostanut pokaalin kauden päättyessä. Näin ollen molemmat manchesterilaisjoukkueet taistelevat tosissaan jokaisesta pisteestä ja ne saavat niistä varmasti myös psykologisen edun tammikuun kahdeksantena päivänä pelattavaan joukkueiden väliseen FA Cupin otteluun.

Taulukon alaosasta löytyy kaksi manageria, jotka saavat hyvin todennäköisesti kenkää. Ainakin toinen heistä joutuu varmasti lähtemään, ellei saa pisteitä juhlapyhien aikana. Jos ei jo ennen sitä.

Boltonin Owen Coylella ja Blackburnin Steve Keanella on toistaiseksi seuraisien luottamus, mutta etenkin Blackburnin fanit ovat tehneet mielipiteensä selväksi.

Coyle tietää, että nyt on tosi kyseessä. Hän kertoi viikonlopun tappiollisen Fulham-pelin jälkeen ottavansa syyn koko kauden huonoista otteista niskoilleen ja tämä antaa seuralle hyvän syyn potkia hänet pois. Joukkue on kuitenkin liigan viimeisenä ja todennäköisin putoaja.

Ei pidä yllättyä, jos toisessa ellei molemmissakin näistä seuroista nähdä uutta manageria lähitulevaisuudessa.

Wiganin Roberto Martinezilla on oikeasti omistaja David Whelanin luottamus. He molemmat tietävät miten vaikeaa on pyörittää Wiganin kokoista seuraa Valioliigassa ja siksi olisikin iso yllätys jos Rugby townin manageriosastolla nähtäisiin muutoksia. Martinez on tehnyt ihmeitä pitäessään Wiganin sarjassa ja Whelan epäilemättä haluaa niitä lisää.

Ei liene suurikaan yllätys, mitä nämä managerit haluavat joululahjoiksi.

Barcelonaa, Interiä, Juventusta ja niiden kaltaisia näkee. Jopa keski-ikäinen siivoojarouvamme ilmestyi paikalle Real Madridin paita päällään. Tästä huolimatta valioliigaseurat dominoivat selvästi markkinoita.

Kaupat ovat pullollaan kärkiseurojen fanitavaraa ja mainostaulut täynnä kuuluisia pelaajia tai heidän seurojensa pelipaitoja.  Tuttuja kasvoja ja värejä Manchester Unitedista, Chelseasta, Liverpoolista ja Arsenalista näkyy kaikkialla. Ainoa ongelma on, että en ole nähnyt yhtäkään kuulua Newcastlen pelaajaa, enkä edes yhtä mustavalkoraidallista paitaa.

Mutta tämä ei haittaa allekirjoittanutta.

The Toon on hiipinyt kolmannelle sijalle Valioliigassa pelkästään kyvyllään toimia ja työskennellä joukkueena. Andy Carrollin ja Joey Bartonin kaltaiset “pahat pojat”, joiden käytös parhaimmillaankin oli kyseenalaista, ovat poissa. Jopa Kevin Nolanin annettiin lähteä, eikä Newcastle yrittänyt vakavasti pitää häntä Tyne-joen rantamilla. Ja nyt on ainoastaan kyse ajasta, milloin Nile Rangerille näytetään ovea. Alan Pardew on tehnyt todella selväksi, kuka on pomo talossa.

Moni -- minä mukaan luettuna -- ajatteli, että on vaikeaa tuoda tarpeeksi laadukkaita pelaajia korvaamaan poistuneet. Pardew ajatteli toisin. Kuten hän sanoi Nolanin lähdettyä: “Olemme viimeistelemässä useita laatuhankintoja seuraavan reilun kuukauden aikana… kun rakennamme seurasta pysyvää vaikuttajaa valioliigataulukon ylemmässä puoliskossa”.

Nämä hankinnat, kuten Ba, Cabaye ja Obertan, eivät ole näkyneet vain hyökkäyspelin laadussa vaan myös koko kentän puolustuspelissä. Puolustus on tiivistynyt siihen pisteeseen, että joukkue on ainakin tällä hetkellä päästänyt vähiten maaleja pelaamissaan otteluissa Valioliigassa. Vaivaiset kahdeksan maalia yhdessätoista pelissä (0,72 per ottelu), kun viime kauden 38 ottelussa omiin meni 57 osumaa (1,5 per ottelu).

Itseluottamus on nyt korkealla, ja tällaisina aikoina pelaajat ja managerit haluavat vain päästä seuraavaan otteluun: “Tuokaa vastaan kuka tahansa, me olemme valmiita!”

Valitettavasti joukkue joutui pakolliselle maaottelutauolle juuri kun pelin flow oli parhaimmillaan. Huonompaa hetkeä tauolle tuskin tuli millekään muulle joukkueelle. Mutta jos katsoo Harakoiden seuraavaa kolmea ottelua tauon jälkeen, näyttää tilanne vieläkin pahemmalta. Manchester Cityä ja Unitedia vastaan vieraissa sekä Chelsea kotona, sitä haluaisi kaiken mahdollisen myötätuulen taakseen.

Näistä otteluista kun ottaa pisteitä, alkavat kaikista optimistisimmat geordie-fanit jo haaveilla paikasta ensi kauden Champions Leagueen. Jos kaikki kolme ottelua taas hävitään, ryhtyvät pessimistisimmät toivomaan viittätoista pelastavaa pistettä 24:sta jäljellä olevasta pelistä, jotta putoaminen vältettäisiin!

Mitä tahansa tapahtuukin, tämä Newcastle-fani nauttii hetkestä ja mustavalkopaitoja suitsuttavista kommenteista, joita tippuu sekä ystäviltä että vihamiehiltä.

Englanti pelasi Montenegrossa viimeisen jalkapallon EM-karsintaottelunsa
vuoden 2012 kisoihin. Rugbyssa maajoukkue pelasi MM-kisoissa Ranskaa
vastaan.

Molempia joukkueita kritisoitiin kovalla kädellä esityksistään ja
kurittomuudestaan -- sekä kentällä että sen ulkopuolella. Eikä brittimedia
jätä mitään huomioimatta.

Jalkapallossa Englanti tiesi, että tasapelikin veisi joukkueen jälleen
kerran arvokisoihin. Kolme leijonaa hallitsi ensimmäistä puoliaikaa
mielin määrin, mutta toisella 45-minuuttisella sen peli hajosi ja joukkue
jäi 2-2-tasapeliin. Kiitos Wayne Rooneyn harkitsematon punaisen kortin
toisella jaksolla.

Rooney julisti hiljattain olevansa valmis, kykenevä ja ennen kaikkea
halukas ottamaan pysyvästi kapteenin nauhan käsivarteensa sekä Manchester
Unitedissa että Englannin maajoukkueessa. Perjantaina 73. minuutilla
tapahtuneen järjettömyyden seurauksena hän voi unohtaa nuo haaveet.

Kuten joku sanoi ottelun jälkeen: Ehkä Rooneyn olisi pitänyt keskittyä
lisäämään päähänsä järkeä uusien hiusten sijaan. Hän viittasi tietenkin
hyökkääjän uusiin siirtohiuksiin ja selkeään järjen puutteeseen.

Rugbyn puolella tarina oli vielä vähän rajumpi. Pelaajat olivat nimittäin
humalassa yökerhoissa, valehtelivat siitä valmentajalleen ja heitä
pidätettiin häiritsevästä käyttäytymisestä. Valmentajat puolestaan
vaihtoivat laittomasti pelipallon ottelun aikana. Listaa voisi jatkaa
loputtomiin.

Tämän lisäksi joukkue hävisi surkean esityksen jälkeen puolivälieränsä
Ranskalle. Ei voi olla ajattelematta, että jos normaalisti
ammattimaisesti toimivat urheilijat olisivat käyttäytyneet kentän
ulkopuolella paremmin, he olisivat pärjänneet paremmin myös kentällä.
Pelaajat saivat tempuistaan vain pienen rangaistuksen, mikä ei varmasti
antanut oikeaa kuvaa tapahtumasta.

Vaikuttaa, että Englannin joukkueurheilijat nojaavat yhä enemmän
yhteiskunnan vähemmän täydellisiin ihmisiin.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että sanonta “rugby on roistojen peli, jota
pelaavat herrasmiehet, mutta jalkapallo on herrasmiesten laji, jota
pelaavat rosvot” ei oikein pidä enää paikkaansa.

Rajat ovat hämärtyneet ja on tullut hyväksyttävämmäksi käyttäytyä kuin
roisto sekä kentällä että sen ulkopuolella. Vallanpitäjät eivät “käytä
kirvestä” kuten ennen ja Englannin jalkapalloliitto FA onkin jo sanonut
aikovansa yrittää Rooneyn pelikiellon lyhentämistä.

Valitettavasti sopasta kärsii eniten itse urheilu.

Kun otetaan huomioon, että hän kasvoi roomalaiskatolisena alttaripoikana uskonnollisessa perheessä, jossa jalkapallo oli vain toinen iso asia elämässä, saagaa Carlos Tevezin kanssa voidaan kuvailla mauttomaksi. Sen jälkeen, kun hän on kääntänyt toisen poskensa ja yrittänyt tulla toimeen arvaamattoman argentiinalaisen kanssa, kuppi ei ole ainoastaan tullut täyteen, vaan se on jo totisesti läikkynyt yli. Maaleja sylkevästä hyökkääjästä on nyt tullut rasite isoja rahoja käyttäville sinipaidoille.

Viimeisen vuoden perusteella ainoa yllätyksellinen asia on, että jotkut ovat yllättyneitä tästä.

Tevez on “vieraillessaan” perheensä luona Argentiinassa tai lentäessään itään lomailemaan tyttöystävänsä kanssa ehtinyt jossain ihmeen välissä tekemään pari siirtopyyntöä. Hän on tehnyt selväksi, ettei ole onnellinen Manchesterissa. Se johtuu säästä, kehnosta ravintolaruoasta ja kaikesta muusta, mikä tulee mieleen, kun hänet on pudotettu Eastlandsin nokkimisjärjestyksessä alaspäin. Näyttää siltä, että uhkaava kilpailutilanne – Dzekon ja Agueron hankintojen myötä – ei sovi hänelle.

Teveziltä tuli samanlaisia lausuntoja, kun hän oli Manchester Unitedissa ja Dimitar Berbatov hankittiin Old Traffordille. Kuten Gary Neville mainitsi elämänkerrassaan, Tevez näytti menettävän kiinnostuksensa harjoittelua ja pelaamista kohtaan samoihin aikoihin – juuri kun taistelu peliajasta alkoi.

Nyt näyttää siltä, että Cityn johtavat voimat ovat tukeneet manageriaan. Ihan oikein. Tevez häiritsi kauteen valmistautumista harkitsemattomilla kommenteillaan ja on käyttäytynyt parhaimmillaankin kuin lapsi, joka ei saa tahtoaan läpi. Kaikkien kannalta paras ratkaisu olisi, että Tevez lähtisi mahdollisimman pian ja pääsisi pelaamaan uudessa seurassaan, kun tammikuun siirtoikkuna aukeaa.

Joka tapauksessa kun otetaan huomioon taloudelliset seuraamukset kymmenien miljoonien puntien menettämisestä, jotkut seuran vanhimmista pomoista ovat haluttomia päästämään Teveziä pois alennushintaan. Lisäksi Tevez on kommentoinut, että on koko ajan ollut ja on yhä valmis pelaamaan, joten Mancinin ilmoitus “hän ei pelaa enää koskaan tässä seurassa” ei välttämättä ole kiveen hakattu.

Seuran omien tutkimusten jälkeen omistaja sheikki Mansourilla ja puheenjohtaja Khaldoon al-Mubarakilla on päätöksiä tehtävänään. Vaikein asia olisi varmasti saada Mancini nielemään katkeran kalkin, jos päätös on pitää pienikokoinen pelaaja seurassa.

He saivat totutettua uudet pelaajansa uuteen ympäristöön ja ennen kaikkea tuntemaan uudet joukkuekaverinsa. Toisille kyse oli aukkojen paikkaamisesta, myöhäisistä siirroista ja uusien kasvojen tutustuttamisesta uusiin pelikavereihinsa vasta maaottelujen jälkeen.

Sen takia ei ole mikään yllätys nähdä esimerkiksi molemmat manchesterilaisseurat ja Chelsea Valioliigan kärjessä. Kaikki onnistuivat “bisneksissään” aikaisessa vaiheessa kesää, jos jätetään pois Meirelesin siirto Chelseaan, kun Modric oli pakotettu jäämään Spursiin. Hän kuitenkin tietää jo kaiken Valioliigasta ja tarvitsee vain minimaalisen alustuksen lyödäkseen itsensä läpi Chelseassa.

Nyt sekä Champions League että Europa League ovat jo kynnyksellä. Monille se tarkoittaa mahdollisuutta muuttaa kauden suuntaa. Jos epäonnistui siirtomarkkinoilla tai aloitti kauden huonosti, tässä kohtaa kurssi voidaan kääntää.

Monien mielestä Arsenal kuuluu tähän kategoriaan. Manageri Arsene Wenger on myöntänyt julkisesti, että tämän vuoden siirtoikkunan oli yhtä helvettiä. Avainpelaajat jättivät seuran, ja Arsenal onnistui saamaan laatupelaajia joukkueeseensa todella myöhään. Mikel Artetalla ja Yossi Benayounilla tuskin menee kauan, että pääsevät täyteen vauhtiin Arsenalissa, koska ovat pelanneet jo monta kautta Valioliigassa. Muut kolme isoa hankintaa, Per Mertesacker, Andre Santos ja Park Chu-Young eivät kuitenkaan välttämättä tee välittömästi vaikutusta edellä mainituista syistä.

Huipputasolla, kuten Valioliigassa ja Champions Leaguessa, joukkuepelaaminen korostuu. Avainpelaajan myöhäinen tulo joukkueeseen, kuten Gunnersin tapauksessa, voi olla jo liian myöhäistä siihen, että hyvin kauden aloittaneet joukkueet saataisiin kiinni. Arsenalia ei myöskään auttanut se, että kausi alkoi otteluilla Liverpoolia ja Manchester Unitedia vastaan. Lisäksi Jack Wilsheren ja Thomas Vermaelen pitkät loukkaantumiset ovat vain pahentaneet tilannetta.

Kaikesta huolimatta Arsenalilla on nyt mahdollisuus viedä asioita parempaan suuntaan, kun Champions League alkaa. Se on tietenkin vaikea tehtävä, kun aluksi on vierasottelu Borussia Dortmundia vastaan, mutta tässä vaiheessa on mahdollista, että Wengerin miehistö jalostuu. Jos tulokset alkavat mennä oikeaan suuntaan, itseluottamus kasvaa ja joukkue saa lisää potkua. Jos niin ei käy, Gunnersilta ei kannata odottaa muuta kuin kansallisen cupin voittoa tällä kaudella, vaikka sekin voitaisiin laskea menestykseksi muutaman pokaalittoman vuoden jälkeen.