Rallitietäjä

Maailman hienoin, upein ja kaunein MM-ralli starttaa keskiviikkona! Olen innoissani! Kuten jo aiemmin tässä blogissa olen maininnut, niin olen suunnaton Monte-fani. Jo pikkukundista lähtien pidin Montea jotenkin erikoisena ja hienona kisana ja osasyy tähän oli se, että isäni oli monena vuotena Timo Salosen ja Juha Kankkusen etuautossa tekemässä jäänuotteja, kuten siihen aikaan sanottiin. Rakkaus tähän kisaan on syventynyt neljän viime vuoden aikana, jolloin olen itse saanut nauttia kisasta auton tuulilasin sisäpuolelta.

Sain loistavan mahdollisuuden sulkea historian rullaavan ympyrän vuonna 2010, kun normaalisti meidän (siis Garde ja mä) etuautoryhmä oli estynyt ja etsimme päteviä tuuraajia sille reissulle. Toni järkkäsi kuskiksi Jouni Ampujan ja minä puolestani halusin maksaa faijalle fiilisvelkoja takaisin ja pestasin hänet meidän etuauton kartturiksi. Tulihan harrasteltua vielä tässä iässä isä-poika -periaatteella ja täytyy myöntää, että seniori suoriutui tehtävästään vähintäänkin kunnioitettavasti.

Tänä vuonna seuraan kisan kotisuomesta käsin, mutta tunnen sen saman fiiliksen kuin olisin paikan päällä. No ehkä vähän liitoittelin, sillä ei sitä voi tuntea, mutta tavallaan osaan elää ne erikoiskokeet myös täältä käsin. Yksi Monten hienoja piirteitä on superrallin puuttuminen. Niin se oli myös näinä IRC-vuosina. Ralli palaa tällä tavalla myös juurilleen. En ole koskaan ollut mikään erityinen superrallin kannattaja. Kuulun siihen koulukuntaan ja kenties myös ikäluokkaan joiden mielestä keskeytys on keskeytys. Oli virhe sitten oma tai tekninen. Muistan hyvin sen ensimmäisen IRC-vuoden Montessa, kun Didier Auriol lähti suurin toivein kisaan, mutta lipesi jäällä seinään jo ensimmäisellä EK:lla. Siihen päättyi Auriolin taival, eikä hän ollut edes ainoa.

Arvaatte varmaan kuinka usein olen saanut veikata lopputuloksia. Miten Mikko pärjää? Voittaako Jari-Matti mestaruuden? Saako Mikko voittaa Loebia? Miten Petter? Näihin kysymyksiin voi aina vastata spekuloiden, mutta eihän sellaista maestroa ole olemassa, joka pystyisi antamaan prikulleen oikean vastauksen. Mistä hitosta sitä vielä tässä vaiheessa voi varmasti tietää? Sen verran olen sanonut, että Mikon tehtävä ei ole voittaa Loebia, mutta Jari-Matti ei saa missään tapauksessa hävitä Petterille. Tämä jälkimmäinen vaihtoehto olisi Latvalan kannalta katastrofi.

Keskiviikkona lyödään koneet käymään ja kytkimet ylös. This is rally! This is Rock’n'Roll!

Hyvää tätä vuotta kaikille! Tällä osastolla voi kysellä vuoden ensimmäiset kysymykset.

-Tomi

Rallin MM-sarja sai pelastusruiskeen, kun Ford ilmoitti jatkavansa MM-sarjassa samalla konseptilla. Yksityinen firma M-Sport hoitaa tiimin operatiivisen puolen. Pelastusruiskeella tarkoitan sitä, että ilmaan oli jo piirretty todella isot kauhukuvat koko sarjan puolesta. Nyt ne kauhukuvat voidaan onneksi sutia pois ja pääsemme keskittymään kohta alkavaan kauteen suurin odotuksin.

Kausi alkaa maailman hienoimmalla rallilla. Olen rakastunut lähtemättömästi Monte Carlon upeaan tapahtumaan, haastaviin erikoiskokeisiin, vaihtuviin olosuhteisiin ja ylipäätään koko siihen fiilikseen. Se on Monte! Tiedän uivani tällä rakkaudellani vastavirtaan. Tunnenkin repivää surua, sillä ensi tammikuussa joudun seuraamaan kilpailun ensimmäisen kerran tuulilasin ulkopuolelta sitten vuoden 2007. Samalla muistelen lämmöllä niitä neljää kisassa viettämääni vuotta ja tunnen niistä suurta iloa. Elämänfilosofiani kantaa tässäkin kohtaa: Älä ajattele sitä mitä ei ole, vaan nauti siitä mitä on tai on ollut. Neljä Monte Carlo rallia. En uskaltanut tällaisesta edes haaveilla pikkuskidinä.

Sarjassa on varmuudella mukana kaksi tehdastiimiä ja neljä raudanlujaa kuljettajaa. Sebastien Loeb saanee kovimman haastajan Jari-Matti Latvalasta, joka ajoi jo kuluneella kaudella eniten pohja-aikoja. Ihmettelen tosin edelleen jossain yhteyksissä esiin ponnahtavia termejä “nouseva kuljettaja”, “lisää kokemusta” jne. Jari-Matti Latvalalla on vyöllään 105 MM-starttia, joten kokemusta on jo niin paljon, että termien pitäisi kuulua enemmänkin “todella kokenut kuljettaja”. Latvala on jo läpimurtonsa tehnyt, joten se olisi väärä termi kuvailla ensi vuotta. Siispä uskon Latvalan ajavan nyt tosissaan mestaruudesta. Piste.

Mikko Hirvosen tilanne on kaksijakoinen. Alla on takuuvarmasti voittaja-auto, mutta asema tiimissä ei tue voittoputkia. Olen usein sanonut, että Mikko olisi maailman ylivoimaisesti paras kakkoskuljettaja Sebastien Loebille ja nyt tämä toteutuu. Citroenille pisteitä keräävät siis äärimmäisen nopea ja lähes erehtymättömän varma kuljettaja. Saldo jolla valmistajien mestaruus pitäisi olla paperilla jo sinetöity.

Mutta vastassa on uusiutunut Ford. Nyt myös Petter Solberg pääsee näyttämään kyntensä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Petterin ajaminen Fordilla tuo koko sarjalle täysin erilaista nostetta. Onhan siinä nyt yleismaallisesti aivan eri vetovoima, kuin Ott Tänakin nimessä. Tämä ei ole millään pahalla Tänakia kohtaan, sillä uskon edelleen hänestä tulevan ensimmäinen virolainen maailmanmestari, mutta sen aika ei ole vielä. Kysymys onkin tämän hetkisestä MM-sarjan tilanteesta, joka vaatii jokaiseen autoon huippunimen kiinnostavuuden kannalta.

Valitettavasti Minin tilanne on vielä auki. BMW palaa vuosien tauon jälkeen takaisin DTM-sarjaan, joten panokset ja keskittyminen ovat siellä. Onko saksalaismerkillä intoa panostaa Minin rallitiimiin? Tällä hetkellä kentällä vellovat huhut kertovat huonoja uutisia. Toivottavasti nämäkin uhkakuvat voidaan sutia pois vielä ennen joulua.

Enää muutama viikko ja taas mennään! Nyt kuitenkin vetäydytään hetkeksi pois rallin kiehtovasta maailmasta ja aloitetaan jouluvalmistelut. Haluankin toivottaa kaikille tämän palstan ystäville rauhaisaa joulua ja riemuisaa uutta vuotta!

Ensi vuoteen, moi!

Ralli on kiehtova laji. Siinä on haastetta riittämiin ja vaikeusasteita loputtomiin. Muuttuvia tekijöitä piisaa ja jokainen mutka on käytännössä erilainen. Onkin loistava juttu, että ihmiset ovat aikanaan keksineet runsaasti erilaisia autourheiluluokkia joita ei edes tarvitse vertailla keskenään. Rallissa puuttuvat sitten ne G-voimat ja mies miestä vastaan taistelut, joista voi nauttia esimerkiksi formula ykkösten parissa.

Arvaatte varmaan, että minulta on lukemattomat kerrat kysytty tämä kysymys: “kumpi on parempi laji, ralli vai formula?” Vastaan lähes poikkeuksetta, että vertaaminen on täysin turhaa. Kumpi on parempi laji, jalkapallo vai koripallo? Uskon kuitenkin Kimi Räikkösen lähteneen ralliin menestymään. Hän ajoi muutaman kisan super kakstonnisella ja pärjäsi siinä porukassa hyvin. Tämä sai kenties ajatukset leijumaan jo suuremman menestyksen kiehtovassa glamourissa, mutta totuus oli sitten toinen. Rallin MM-sarjassa Räikkönen ei valitettavasti menestynyt sillä tavalla kuin toivoi. Tämän vuoden alusta alkaen oli havaittavissa, että veri vetää rata-autoilun pariin takaisin. Koko ikänsä voittoihin tottunut kuljettaja ei halunnut ajaa kärjen takana -- ja miksi olisi edes tarvinnut haluta?

Annan Räikköselle kiitettävän arvosanan -- sikäli että se on edes tarpeellista. Hämmästyttävän nopeasti hän pystyi ajamaan Matthew Wilsonia ja muita kokeneempia ratinkääntäjiä pataan ja taistelemaan sijoituksista tehdasautojen takana. Tämä osoittaa hänen lahjakkuutensa autourheilijana kokonaisuudessaan. Totuus on kuitenkin se, että Räikkönen on ammatiltaan rata-autoilija, ei rallikuski. Rallimies hän on sen sijaan sataprosenttisesti.

Räikkösen paluu ykkösiin on loistava asia. Kuulin siitä ensimmäistä kertaa formuloita henkeen ja vereen seuraavalta bändikaveriltani, jonka riemunkiljahduksia sisältänyt tekstari tavoitti minut Hartwall Areenan uumenista. Huomasin myös itse innostuneeni uutisesta. Formula ykköset saavat moninkertaisesti enemmän kuin mitä ralli menettää. Juuri siksi tämä menee nyt täysin oikein. Kiitos Kimi näistä kahdesta vuodesta rallin parissa ja menestystä siellä missä sitä varmasti tulee. Mutta ethän kokonaan unohda tätäkään lajia?

Jännittävät loppuvaiheet saanut MM-sarja huipentuu nyt viikonloppuna Walesin osakilpailuun. Jännittävä siitä tuli Loebin omien virheiden ja Citroenin moottoririkkojen jälkeen. Sarja ei kuitenkaan ole ollut niin tasainen kuin pisteet näyttävät. Nyt pitää siis venyä.

Kukaan ei voi kiistää sitä etteikö Loeb olisi ollut tänä vuonna Hirvosta nopeampi. Tai oikeastaan tänäkin vuonna. Loeb on ollut vuosikaudet kaikkia muita nopeampi ja parempi. Tämä on silkkaa faktaa, mutta siihen faktaan on nyt supermahdollisuudet tehdä iso muutos. Historia kertoo sitä karua kieltään, että Hirvoselle ajamalla tulleet voitot Loebistä ovat olleet kiven alla Suomen ja Ruotsin osakilpailuja lukuun ottamatta. Tämä tuo toisaalta paineita, mutta antaa myös täydellisen mahdollisuuden iskeä juuri nyt kun sitä eniten tarvitaan. Walesissa pitää yksinkertaisesti venyä sellaiseen suoritukseen, jota ei aiemmin olla nähty. Loeb pitää kukistaa kaksintaistelussa, tuloksellisesti ja henkisesti.

Jari-Matti Latvala on noussut merkittävään rooliin Hirvosen mestaruustaistelussa. Kolmessa viime kisassa hän on neljään kertaan antanut tilaa tallikaverilleen. Viideskin olisi ollut mahdollinen, mutta silloin Fordin tiimi ei ollut vielä hereillä. Tämä oli se surullisen kuuluisa Australian MM-rallin Power Stagen hölmöily. Kutsun sitä hölmöilyksi siitä syystä, että kun määräyksiä kuitenkin annetaan, niin ne pitäisi sitten tehdä sataprosenttisella ammattitaidolla. Silloin kävi munaus, mutta toivottavasti se ei nouse ratkaisevaan rooliin.

Fordilla vielä ensi vuonna jatkava Latvala on kiistatta yksi Walesin voittajasuosikki. Sitä on myös tiimin tämän viikonlopun jälkeen hyvästelevä Mikko Hirvonen. Kaksi vuotta sitten Hirvonen oli loistavassa vauhdissa juuri tässä kisassa, kunnes konepelti tärähti silmille ja taistelu päättyi siihen risteykseen. Loebin lisäksi Hirvosen pitää lyödä myös tallikaveri Latvala. Jos tänä viikonloppuna joudutaan tyytymään taas tallimääräykseen, niin jälkipuheet nousevat liian katkeriksi. Sitä ei kukaan halua, vähiten Mikko itse.

Parin viikon ajan olen harrastanut satunnaista tiedustelutoimintaa ja kysellyt alan hemmoilta mielipidettä Hirvosen mahdollisuuksista. Jos näiden perusteella pitäisi rakentaa vedonlyöntikerroin, niin se nousisi korkeaksi. Itse olen viimeiseen metriin luottavainen. Luotan ystäväni Jarmo Lehtisen kanssa käymän keskustelun lopputulokseen. Kun poikaa ärsytetään, niin venymiskyky on uskomaton. Mikko ja Jarmo: hoitakaa homma!

Espanjan osakilpailusta ei voida käyttää liian kovia termejä. Kaikki rallifanit tietävät että nyt on edessä juuri se viikonloppu jolloin ratkotaan osaltaan jo tämän vuoden mestaruutta, mutta myös katsotaan Mikko Hirvosen todellinen kyky venyä MM-sarjan kärkivauhtiin. Kuulostaa ehkä rajulta, mutta onhan se totta, ettei Mikko ole pystynyt ajamaan kisa toisensa jälkeen voitosta sillä tavalla kuin pitäisi.

Hirvosen asenne on kohdallaan -- “kaikki tai ei mitään”. Jari-Matti Latvala oli elementissään Fiestalla Ranskan asfalteilla viimeisenä kisapäivänä ja siltä pohjalta on hyvä ponnistaa. Varsinkin kun ensimmäisenä päivänä ajetaan soralla ja Loeb joutuu auraamaan ladun puhtaaksi. Hirvosen tulee olla perjantain nopein kuljettaja ja jatkaa samaa rataa myös tulevia kisapäivinä. Täytyy muistaa, että voittaessaan Loebin tämän vuoden lopullisessa taistelussa Hirvonen petää itselleen täysin erilaiset lähtökohdat tulevalle Citroen-uralleen.

Tulevista työpaikoista voidaan spekuloida vaikka kuinka paljon. Tavallaan käy sääliksi Malcolm Wilsonia. Jari-Matti Latvala on nousemassa viimein huipputasolle. Tai sitä hän toki on jo ollutkin, mutta se sähläys on jäämässä taakse. Tulihan sellainen taas Ranskassa, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Ensi kauden jälkeen Wilson menettänee Latvalan Volkswagenille ja silloin Latvala alkaa ajaa tosissaan mestaruudesta. Tätä Wilson on juuri eniten pelännyt. Työpaikka on ollut katkolla Fordin kanssa pariinkin kertaan tai siitä on ainakin käyty vakavia neuvotteluja, mutta ei Latvalaa ole voinut päästää pois. Kun hän alkaa ajaa tasollaan, niin hän on lyömätön. Nyt tämä lyömätön on viemessä lahjakkuutensa toiseen tiimiin ja se on varmasti kova isku Wilsonille.

Nyt kuitenkin sinivalkoiset lasit päähän ja kaikki kannustus Mikko Hirvoselle ja Jarmo Lehtiselle! Ne lasit voi tarvittaessa lainata vaikka Mertarannalta. Varsinkin nyt kun Mertarannan uusi tallipaikka on viimein kaikkien tiedossa.

Ranskan MM-rallin Power Stage herätti tunteita -- minussa ja hyvin monessa muussakin innokkaassa rallifanissa. Kun elää hetkessä ja tunteella, niin lataa kaikenlaista. Mun tapa selostaa on enemmän sellainen frendiporukalle höpiseminen, kuin virallinen selostajan mode. Reagointi Latvala ajamaan aikaan oli tarmokas, mutta se täytyy sanoa, että sillä hetkellä olin juuri sitä mieltä. Mutta se siitä.

Kun lähdin Pasilasta kohti Lohja-Cityä, niin soitin Jarmolle ja kysyin syytä moiseen toimintaan. Jarmo kertoi asioiden taustat ja niiden jälkeen koko soppa on helpompi ymmärtää -- tietysti. Kun Mikko tuli maaliin, niin Jarmo huusi välittömästi radioon: “One mistake, Jari-Matti flat out”. Latvalahan oli jo aloittanut EK:n, kun Mikko oli vasta lähestymässä maalia. Tämä Jarmon tieto välitettiin sitten Miikalle ja tulos oli uskomattoman kova pohja-aika. Jarmo ja Mikko tiesivät, että sillä ajalla he eivät olisi olleet nopeimpia ja näin ratkaisu tehtiin salamannopeasti. Tällä kertaa kaikki siis tavallaan onnistui, kun Latvala oli lopulta nopein. Sitä ei kuitenkaan kukaan voinut siinä vaiheessa vielä tietää. Ogier olisi voinut yhtä hyvin ajaa vielä kovemman ajan ja silloin ratkaisu olisi ollut väärä jo toisen kerran peräkkäin.

Juttelin myös Miikan kanssa myöhemmin ja naureskelimme kimpassa ylitsevuotavat tunteet pintaan nostaneelle selostutukselle. Olemme hyvä kaverit ja kundit tietävät, että vedän fiiliksellä. Tottakai riemuisat korulauseeni olivat välittyneet Ranskaan asti. Miikka vahvisti Jarmon kertomuksen tapahtumien kulusta. Jarmon kanssa kävimme myös tämän tunnekuohun läpi ja Jarmo räjähti hersyvään nauruun. Kauaa emme jaksaneet tästä höpistä, vaan kävimme toisen lempilajimme jääkiekon kimppuun. Olemme molemmat harrastajaveskareita, mutta emme valtakunnan notkeimmasta päästä.

Jarmo kertoi myös heidän ajaneen yhden pisimmistä ralleistaan -- henkisesti. Kun oman virheen takia palkintokoroke oli menetetty, niin ainoa vaihtoehto oli ajaa ne pisteet mitä oli saatavissa. Suunnitelmissa oli hyökätä Meeken kimppuun, mutta Meeke teki lopulta oman ratkaisun. Espanjaan kaksikko Hirvonen-Lehtinen lähtee täynnä taistelutahtoa ja tavoite on korkealle. Lopullinen tavoite on edelleen mestaruus. Great!

Kaksi kisaa on ajamatta ja varoituksen sanana sanottakoon, että fiilis todennäköisesti vain nousee tästä ja hetkessä eläminen sen myötä. Ehkä taas lipsuu -- mistä sen voi tietää? Pitkät päälle ja eteenpäin.