Rajalla

Globaaliin turbulenssiin muiden lentoyhtiöiden kanssa liukunut Finnair ponnistelee kyetäkseen oikaisemaan alkaneen syöksykierteen.

Oman mausteensa toi toimitusjohtaja Jukka Hienosen äkkipäätös liitää yhtiöstä muihin korkeuksiin, kun sopimusneuvottelutkin työntekijöiden kanssa takkusivat.

xxxx

Tuskin maailmalta löytyy  montaa lentoyhtiötä, joka ei kamppailisi kustannusrakenteiden ja talousongelmien kanssa.

Finnairissakin ongelmien eteen on tehty hartiavoimin työtä: yhtiötä on saneerattu, on ollut lomautuksia ja palkkojen leikkauksia, organisaatiouudistuksia ja ties mitä, mutta mikään ei tunnu auttavan.

Ex-toimitusjohtaja Keijo Suilan paikalle tullut Jukka Hienonen tuskin aavisti, kuinka vaikeaan tilanteeseen hänen kipparoimansa yhtiö tulisi pian luisumaan.

Suurin ongelma on tietysti globaali lama.

Sen myötä vaikeudet alkoivat kasaantua. Sitten Finnairin suuriin menestystuote -- Kauko-Aasian lentoliikenne – alkoi menettää matkustajiaan. Lasku on ollut varsin rajua.

Dramaattisessa lehdistötilaisuudessa, jossa Hienonen kertoi jättävänsä yhtiön, hän antoi osan henkilöstöstään kuulla kunniansa siitä, kuinka joustamatonta se oli yhteisiin säästötalkoisiin ryhtymisessä. Tulilinjalla olivat ennen kaikkea lentäjät.

Hienonen selitti, että hän toivoi äkkilähtönsä vihdoin herättävän koko Finnairin väen huomaamaan kuinka paha tilanne oli. Hän ei enää nähnyt muuta keinoa, kun kriittisimmät sopimusneuvottelut polkivat paikallaan.

Mutta näkikö Hienonen tulevaisuudessa vielä jotakin sellaista, jota yleisesti ei tiedetä ja josta hän ei tiedotustilaisuudessaan puhunut: Tulollaan olevia  todella suuria ja ehkä hallitsemattomia uhkia?     

 Selväksi kuitenkin tuli, että jotain todella radikaalia ja ikävää yhtiössä täytyy tehdä, mikäli se aiotaan pitää.

xxxx

Välittömästi alkoi uuden toimitusjohtajan etsintä.

Näkyvimmin on viime päivinä nostettu esille Alma Median ja TeliaSoneran ex-toimitusjohtaja Juho Lipsanen.

Hän on pitkän linjan yritysjohtaja, joka on saanut mainetta  henkilöstön johtajana kriisitilanteissa. Juuri henkilöstöjohtamisessa Hienonen kompasteli eniten.

Muistan kun tapasin Lipsasen, Alma Median tuoreen toimitusjohtajan MTV:n uutistoimituksessa ensimmäisen kerran.

Hän tuli keskustelemaan kanssani.

Puhuimme vähän aikaa niitä näitä, kun hän yllättäen kysyi minulta: Mikä teillä on muuten uutistoimituksen strategia?

En keksinyt heti vastausta, joten hän toisti kysymyksen.

Nähdessään empivän ilmeeni, hän totesi: -- Vai onko se samanlainen strategia kuin minun strategiani?

Helpottuneena kysyin: -- Mikä sinun strategiasi sitten on?

-          Pitkä päätyyn ja perään, hän vastasi.

-          Valitettavasti en voi vastata koko toimituksen puolesta, mutta mulla on sama strategia, vastasin.

Jääkiekossa pohjois-amerikkalaset ja canadalaiset pelaajat ovat harrastaneet tätä pelitapaa aina.

Päädystä kiekon voi käydä hakemassa

 1:  Kaivamalla sen taidolla pehmein käsin itselleen vain hieman kyynerpäitä käyttäen.

2:  Rymistelemällä päätyyn sata lasissa sillä seurauksella että vastustat keräilevät kamojaan jäältä pitkän aikaa.  

Jos Lipsasesta tulee Finnairin uusi toimitusjohtaja, uskon, että hän toimii ensimmäisellä mainitsemallani tavalla.

Jääkiekosta tuli muuten blogini nimikin: Kun joukkuetta ei voi vaihtaa, vaihdetaan valmentaja!

Viranomaisilla on esim onnettomuustapauksissa velvollisuus tiedottaa tapahtumista.

Sunnuntaina Porvoossa tätä saatiin ” maistaa oikein Porvoon mitalla.”

xxx

Kaikki alkoi siitä kun kahdeksanmetrinen moottorivene ajoi hurjalla vauhdilla suoraan maihin Porvoon saaristossa lähellä Tirmota  varhain sunnuntaiaamuna.
Poliisin mukaan  veneen kuljettaja oli 1,5 promillen  humalassa.
Onnettomuudessa loukkaantuivat kaikki veneessä olleet kuusi henkilöä, heistä kaksi vakavasti.

Ainakin kaksi onnettomuudessa mukana ollutta henkilöä ovat paikallisen venekerhon hallituksen jäseniä.

xxx

Saavuin sunnuntaina päivällä noin klo 13 aikaan turmapaikalle kuvaajan kanssa.
Jo tuolloin onnettomuusvene oli kuljetettu pois alueelta, eikä mitään viranomaisten eristysnauhojakaan näkynyt.

Ystävällinen naapuri tuli esittelemään paikkoja ja osoitti meille tarkasti alueen, johon vene oli karahtanut.
-          Vene oli aivan kokonaan maalla, se oli kyllä tullut tosi kovaa, naapuri kertoili.

Suuntasimme seuraavaksi  lähistöllä olevan kalastajan luokse, koska saamiemme tietojen mukaan
hän tunsi veneen omistajan.

Kalastaja oli aika hermona, milteipä aggressiivinen. – Mikä teitä täällä kiinnostaa?

Kyselin veneestä, johon kalastaja vastasi, että se on viety pois ja on lukkojen takana. – Sinne teillä ei ole asiaa.

Eipä niin.

Kun kävelimme takaisin autolle, kalastaja vielä huuteli peräämme. – Näitä nyt sattuu koko ajan. Pieni kolhu vain veneessä.

Ei ollut mitään syytä jatkaa keskustelua, vaan lähdimme ajamaan takaisin kohti Porvoota.

xxx

Porvoon poliisin päivystävä komisario oli aikaisemmin luvannut haastattelun asiasta.
Soitin miehelle matkalla.
–Terve, nyt ollaan tulossa sinne, tehdäänkö haastattelu jossain ulkona vaikka?
-Ei minulla nyt ole aikaa antaa mitään haastatteluja, vastasi komisario yllättäen.

Aikaa löytyi kuitenkin keskustella kanssani puhelimessa niitä näitä vartin verran.
Lopulta komisario lupasi ”kiireidensä keskellä” tarkistaa minulle merivartioston johtokeskuksen
puhelinnumeron. Hän lupasi soittaa sen piakkoin.

Noin vartin kulutta hän soittikin ja antoi jonkin puhelinnumeron.
Kiitin avusta ja soitin numeroon.
-          Helsingin pelastuslaitos, vastasi jämerä miesääni.

Että niin.

xxx

Noin klo 16 saavuimme Katajanokalle merivartioston johtokeskukseen , jossa ystävällinen päivystävä meripelastusjohtaja oli luvannut meille haastattelun.
Hän mm kertoi, että vene oli ajanut maihin noin 40 solmun vauhdilla, siis lujaa.

Haastattelun jälkeen juttelimme kotvan meripelastusjohtajan kanssa.
Hän piti onnettomuutta vakavana ja katsoi tiedotuksen olevan lähinnä myös valistustyötä tämäntyyppisissä tapauksissa. Mainio mies.

Kun kerroimme, ette venettä ei ollut enää paikalla noin klo 13 ajoissa, hän hämmentyi. – Onkohan ne kysyneet edes poliisilta siirtolupaa?

xxx

Toimituksessa soitin taas päivystävälle komisariolle .Hän ei vastannut – ilmeisesti niitä kiireitä juuri- mutta soitti noin vartin kuluttua numerooni takaisin.

-          Mihin aikaan vene on mahdettu siirtää sieltä onnettomuuspaikalta,kysyin.
-          Eiköhän se tapahdu parhaillaan, hän arveli.
-          Kumma juttu, kun me olimme siellä klo 13 ajoissa, ei mitään venettä näkynyt enää!
-          Nyt tämä on minulle uutinen, en kyllä tiedä ,..niin.  Seurasin useiden sekuntien hiljaisuus.
Sitten komisario jatkoi. – No, toisaalta ei sillä meille mitään merkitystä ole, kuvat on joka tapauksessa otettu.

Eipä kai mitään merkitystä.

xxx

Maanantaina aamupäivällä tullessani toimitukseen sähketoimittaja selosti parhaillaan uutispäällikölle, että Porvoon maistraatista oli kerrottu, että oli tullut käsky (jostain) , ettei veneen omistajaa saa kertoa.

No, tämäkin asia selvisi toki muita teitä seuraavalla puhelulla.

Mutta näin Porvoossa, Porvoon mitalla.

Neuvostosotavangeilta jäi Suomeen 200-300 lasta, sanoo Renvall-instituutin tutkija Dmitri Frolov.

Lapsilta isä useimmiten salattiin aina aikuisikään asti, vaikka ympäristö asian tiesikin.

Niin kovat olivat sodan paineet. Kukapa olisi siihen aikaan riemuiten ilmoittanut, että hänen lapsensa on vihollisvangin tekemä.

——

Suomi sai jatkosodassa noin 65 000 venäläistä sotavankia.
Etenkin Suomen hyökkäysvaiheen aikana kuolleisuus vankien keskuudessa oli suuri, koska maamme ei ollut varautunut valtaviin vankimääriin, vankileirien olot ja huolto olivat puutteellisia. Vangeista menehtyikin liki kolmasosa. Tosin on syytä muista, ettei suomalaisillakaan sotavangeilla Neuvostoliitossa mennyt yhtään paremmin; heistäkin menehtyi lähes kolmannes.

xxxx

Sodan pitkittyessä päämaja alkoi kiinnittää enemmän huomiota myös neuvostovankien oloihin.
Kun kaikki kynnelle kykenevät miehet olivat rintamalla tai muuten sotateollisuuden palveluksessa, alettiin venäläisiä sotavankeja käyttää yhä enemmän siviilitöissä.

Kesällä 1944 yli 10 000 vankia työskenteli noin 150 eri pitäjässä maataloissa. Siellä paikallista väkeä edustivat vanhukset, naiset ja lapset.
Oli siis varsin luonnollista että siviiliväestön kanssa kosketukseen päässeet sotavangit alkoivat solmia suhteita naisiin. Miehistä oli huutava pula ja monet vangeista jopa puhuivat Suomea, olivat vähän kuin ”omia poikia”.

Dosentti Frolovin haastattelemat venäläisvangit kertoivat kymmenistä rakkaussuhteista suomalaisnaisten kanssa.

Kun vangit sodan päätyttyä piti palauttaa Neuvostoliittoon jäi heidän jäljiltään siis 200 – 300 lasta.
Tarkkaa lukua ei tällä hetkellä tiedä kukaan, koska asiaa ei ole tutkittu.

xxxx

Suomalaisnaisten saksalaisten kanssa saamista lapsista on puhuttu ja kirjoitettu paljon ja aiheesta on syntynyt elokuvakin (Pojat).
Näidenkään lasten asema ei ollut kovin kadehdittava. Vaikka oli kysymys liittolaissotilaiden kanssa saaduista lapsista, monet heistä joutuivat kärsimään kiusaamista ja jopa syrjintää.

Tuona aikana siis olisi ollut aika mahdoton ajatus tulla esiin ”ryssän” lapsen äitinä.

Kun haastattelin Salatut isät juttuani varten kymmenkuntaa neuvostosotavangin isän lasta, oli heitä yhdistävä kokemus salailu.

Lapset saivat vasta aikuisiässä tietää oikeasta isästään – usein silloinkin painostuksen tai mutkan kautta.

xxxx

Jutussani esiintyvät Ulla Salomaa ja Kaarina Haavisto ovat poikkeuksellisen rohkeita naisia, jotka vihdoin halusivat antaa vaietulle ja salatulle asialle kasvot.

Kummankin esilletulon perimmäisenä motiivina oli se, että he näin toivoivat voivansa auttaa jotakin sotavangin lasta, joka vielä mahdollisesti painii menneisyyden varjojen kanssa.

Sekä Salomaa että Haavisto ovat kyenneet selvittämään jo edesmenneiden isiensä kohtalot ja löytämään sisar- ja velipuolensa.
Salomaa on käynyt muutama vuosi sitten Venäjällä isänsä haudalla ja tavannut neljä elossa olevaa veli- ja sisarpuoltaan. Yksi heistä on vieraillut myös Salomaan kotona Suomessa.

He ovat täysin sinuja menneisyytensä kanssa ja viettävät rauhallista, tasapainoista elämää.

Ulla Salomaa sanookin: -- Mikään ei tietysti voi korvata isätöntä lapsuutta ja nuoruutta, mutta isän ja sukulaisten löytäminen on auttanut minua ymmärtämään asioita ja se on ollut identiteettiäni eheyttävä asia.

Voiko asian enää hienommin ilmaista!

Ehkä aika olisi vihdoin kypsä myös sille, että neuvostosotavankien lasten määrä ja kohtalot Suomessa virallisestikin selvitettäisiin ja tutkittaisiin!

Jääkiekon SM-finaali lähestyy vääjäämättömästi. Mutta mikä joukkue vie tämän vuoden Suomen mestaruuden?Jääkiekkoa pelattiin myös Espoon Kivenlahden ulkojäillä, kun esiin nousi yllättäen kysymys: Niinistö vai Lipponen?

Tämän vuoden tammi- ja helmikuu hemmottelivat mm ulkojäillä viihtyviä jääkiekkoilijoita.
Muutama viikko sitten kauniina lauantai-iltapäivänä meitä taiteili Kivenlahden legendaarisessa kaukalossa reilun toista tusinaa innokasta kiekkoilijaa kuten monta kertaa ennenkin tänä talvena.

Legendaarisessa siksi, että samalla kentällä ovat aikanaan pikkupoikina kikkailleet mm sellaiset nykyään jokseenkin tunnetut kiekkomiehet kuin Teemu Selänne, Jere Lehtinen ja Santeri Heiskanen (Espoon Blues).

Tuona lauantai-iltapäivänä joukko oli vähemmän nimekäs.
Me reilusti yli 20-vuotiaat, eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (tunnettu paremmin rullaluistelijana), Leo Heiskanen (tunnettu Santerin isänä ) ja tämän blogin kirjoittaja sekä muutama muu aikuinen olimme noin 20-vuotiaiden vastustajiemme pyörityksessä.

Pelin ollessa 0-4 vastustajien hyväksi, eräs noin 18-vuotias nuorukainen luisteli Saulin ja minun luokse.
Saulia tuijottaen hän sanoi.: -- Mä olen kuullut että täällä käy pelaamassa joku Sauli Lipponen. Sä olet ihan sen näkönen. Oletko sä Sauli Lipponen?

-En ole, Niinistö murahti ja luisteli kauemmas.
 Minä puolestani tuijotin nyt kaveria ja sanoin. – Ei tainnu mennä ihan nappiin. Sun kannattaisi tsiikata vähän tarkemmin tv-uutisia tai sanomalehtien kuvia.

Piristääkseni Niinistöä luistelin hänet kiinni ja sanoin. – 0-4 ei tunnu kovin kivalta, mutta kai me taistellaan?
Johon Niinistö: -- Eikös se Suomen maajoukkuekin ollut joskus 0-4 häviöllä ja nousi siitä.

Ja kyseinen peli päätttyi reilun kahden tunnin jälkeen ansaittuun voittoomme, ansaittuun etenkin
ottaen huomioon antamamme ikätasoituksen.

xxxx

Mutta nyt tosi kiekkoon.

Finaalipelin vastustajat ratkeavat ottelupareista Kalpa-JYP ja Blues –Kärpät.
Tällä hetkellä Suomen mestaruus on vielä kaikkien näiden neljän joukkueen ulottuvilla.

Viime vuonna Blues kukisti välierissä Jokerit ja hävisi lopulta finaalipeleissä Kärpille.
Silloin kirjoitin että henki voitti materian (Blues- Jokerit-ottelusarja) ja fysiikka voitti hengen (Kärpät –Blues-finaalipelit).
Eli Blues kukisti loistavalla asenteella Jokerit, mutta hävisi finaalipeleissä Kärpille, jonka fysiikka kesti silloin paremmin.

Jonkinlaisella riskillä ennustan nyt että tänä vuonna toinen finaalijoukkue on Espoon Blues.
Ja hieman suuremmalla riskillä ennustan, että Blues vie finaalin eli ottaa nyt ensimmäisen Suomen mestaruutensa.

Perusteenani on yksinkertaisesti se, että Bluesin joukkueessa on nyt sopivasti kokemusta ja nuoruutta, jota kautta koko joukkueeseen tulee syvyyttä ja iskukykyä, joka ei lepää yhden tai kahden kentän onnistumisen varassa.
Joukkueen valmennus on jo toista kautta huippumiesten käsissä.

Hyökkäyspelissä löytyy juonikkuutta, suoraviivaisuutta, kovuutta ja karvausvoimaa, aina tarpeen mukaan.
Puolustustuspää taas on kunnossa, jos kohta tähtipuolustaja vielä antaa odottaa esilletuloaan, mutta toisaalta peräpäässä ei ole yhtään heikkoa lenkkiä.

Ja kaiken kruunaa maalivahtipeli.

Mutta se ennustamisesta. Vetoja en lähde lyömään, aika ja pelaajat näyttävät.

Päivämäärä 8.8.2008 teki mahdottomasta mahdollisen.

Silloin taistelut Georgian ja Venäjän välillä puhkesivat.

Siihen asti Euroopassa oli laajalti uskottu, ettei aseellinen, laajamittainen yhteenotto, sota , sen alueella ole enää mahdollinen.

Renvall-instituutin tutkija, dosentti Arto Luukkanen pohtii ansiokkaassa pamfletissaan ”Georgian sota” yhteenoton taustoja ja vaikutuksia.

Hieman tiivistäen Luukkanen toteaa, että Venäjä halusi turhautuneena näyttää lännelle ja Natolle, ettei sen kanssa leikitä.

Samalla se palautti muiden maiden mieliin geopolitiikan merkityksen.

Kaukasian alueen hallinnan merkitys Venäjälle liittyy paitsi sen suurvaltahistoriaan myös nykyisen Venäjän geopoliittisen aseman puolustamiseen.

Venäjä on pyrkinyt pitämään uudet, itsenäiset valtiot omassa vaikutuspiirissään samalla kun se on varmistanut Kaukasuksen hallinnan omilla erityisalueillaan: mm Ingusia, Pohjois-Ossetia, Dagestan ja Tsetsenia.

xxxx

Kriisin molemmilla osapuolilla oli sodasta oma näkemyksensä: Venäjä ilmoitti aloittaneensa humanitaarisen operaation Etelä-Ossetian siviilien pelastamiseksi. Georgia taas julisti Venäjän pyrkivän tuhoamaan sen itsenäisyyden.

Luukkasen mukaan aseellisen voiman näytön ja käytön uskottiin pelottavan baltteja, ukrainalaisia ja ehkä myös muita Venäjän reunavaltioita nojaamasta liikaa USA:n apuun.

Venäjä oli Luukkasen mukaan hyvin selvillä siitä, ettei USA ollut halukas mittaamaan voimiaan Kaukasuksella, koska sen sotavoimat olivat sidottuna Irakissa ja Afganistanissa.

Niinpä Georgian nopea ja voitollinen sota oli Luukkasen mukaan tärkeä Venäjälle sen oman olemassaolon kannalta.
Järjestelmä, joka elää uhista ei voi hellittää eikä nähdä maailmaa muuna kuin loputtomana ristiriitojen ja konfliktien järjestelmänä.

Tässä maailmankuvassa Georgian kurittaminen merkitsi voittoa lännen systemaattisen saartamisen politiikasta.

xxxx

Mutta mitä Suomi voisi oppia 08.08.08 mahdottomasta sodasta, josta sittenkin tuli mahdollinen?

Ensireaktiot olivat vanhan kaavan mukaisia.

Ainoastaan ulkoministeri Alexander Stubb näytti oivaltaneen tilanteen vakavuuden.
Muutoin suomalaiset poliitikot välttelivät kannanottoja mahdollisimman kauan. Samalla toisteltiin vanhoja, mitäänsanomattomia Nato-kantoja.

Sota osoitti ainakin kaksi tärkeää asiaa:

1. aseellinen hyökkäys (sota) on edelleen mahdollinen myös Euroopassa
2. Venäjällä on yllättävänkin nopea valmius laajamittaiseenkin sotilasoperaatioon

Entä sitten Itämeren tilanne?

Sen strateginen merkitys erityisesti Venäjälle on koko ajan kasvanut; kulkeehan sen kautta vuodessa reilut 100 miljoonaa tonnia öljyä ja toisaalta Venäjän havitteleman kaasuputken rakennushanke on koko ajan vireillä.

Monet läntiset sotilasasiantuntijat ovat huolissaan siitä, että Venäjä saattaa tuoda ydinaseita myös Itämeren piiriin. Naton ohjuskilven vastineeksi se on mm ilmoittanut sijoittavansa ohjuksia Kaliningradiin.

Ei ihme, että turvallisuuspoliittisen selonteon valmistuminen viipyy ja viipyy.
Miten aiotaan selittää, että tilanne lähialueillamme on suhteellisen vakaa ja muuttumaton?

Kohonneet polttoainekustannukset koettelevat paitsi autoilijoita myös lentoyhtiöitä.

Finnairille lähes 200 miljoonan euron lisälasku tänä vuonna on johtanut ensin tulosvaroitukseen ja hiljattain vielä n 500 henkilöä koskeviin YT-neuvotteluihin, jotka pahimmillaan saattavat johtaa irtisanomisiin.

Eikä paremmin mene muillakaan lentoyhtiöillä.

Kerosiinin hintataso on tällä hetkellä noussut 1 300 dollariin tonnilta, kun se vuoden alussa oli vain 850 dollaria tonnilta.

Tuskin Finnair oli ehtinyt juhlia suoran Helsinki-Soul (Etelä-Korea) reitin avausta, kun se joutui ilmoittamaan YT-neuvotteluista, jotka koskevat kaikkiaan n 500 henkilöä.

Toukokuussa se oli ehtinyt antaa tulosvaroituksen, koska yhtiö arvioi, että koko vuoden tulos jää ennakoitua heikommaksi..

Niin autoilijoita kuin maantiekuljetusliikkeitäkin rassaavat jatkuvat polttoaineiden korotukset ovat koitumassa kohtaloksi myös monille lentoyhtiöille.

Sinivalkoinen Finnair ilmoitti kerosiinin lisälaskun nousevan liki 200 miljoonaan euroon tänä vuonna. Eli hintasuojauksesta huolimatta yhtiön tämän vuoden polttoainekustannukset kohoavat yli 600 miljoonaan euroon.

Se on yli neljännes arvioidusta liikevaihdosta.

Vertailun vuoksi viime vuonna polttoainelasku oli n 440 miljoonaa euroa.

Samaan aikaan myös käyttöasteet ovat alkaneet laskea talouskasvun hidastuessa ja toisaalta Kiinaa koetelleet hirveät maanjäristykset alkavat näkyä myös Finnairin sinne suuntautuvassa matkustajaliikenteessä.

Kiinahan on Finnairin vankinta kasvualustaa.

Toimitusjohtaja Jukka Hienonen kertoi Korean olevan omanlaatuisensa markkina-alueen. Siellä eivät päde esim Kiinassa ja Japanissa hankitut opit, vaan vastassa on taas uusi markkinakulttuuri.

xxxx

Finnairia on arvosteltu siitä, että se on keskittynyt liikaa juuri Kiinan markkinoille.

Polttoainekriisin lisäksi tulivat vielä Kiinan tuhoisat maanjäristykset, jotka johtivat mm tiettyihin matkustamisrajoituksiin maassa.

Korea on vielä avoin kortti.

Aika näyttää löytävätkö -- ja missä määrin -- turistit ja matkailijat maan liikemiesten lisäksi.

Nythän suora lento tuli etenkin bisnesväelle enemmän kuin tarpeeseen.

Ja missä määrin Korealaiset alkavat tuntea kiinnostusta Suomi-matkailuun tai muihin Pohjoismaihin.

Intia on lähtenyt vetämään varsin hyvin, mutta Soulin reitistä voitaneen tehdä tarkempia johtopäätöksiä vasta ensi vuoden alussa.

Näistä syistä Finnair on YT-neuvottelujen lisäksi ilmoittanut supistavansa myös lentojensa määrää.

Johto on ilmoittanut tutkivansa henkilöstönsä kanssa yhdessä jälleen kerran kaikki mahdolliset säästötoimet.

Tilannetta ei osaltaan paranna se, että lentäjät ovat ilmoittaneet ylityökiellosta, koska heidän palkkaneuvottelunsa eivät etene aivan lentäjien odottamalla tavalla.

xxxx

Mutta jos ei ole helppoa Finnairilla juuri tällä hetkellä, ei hyvin mene toki muillakaan lentoyhtiöillä.

IATA:n (kansainvälinen ilmakuljetusliitto) pääjohtaja Giovanni Bisignani on ilmoittanut että alkuvuoden aikana jo 24 lentoyhtiötä on tehnyt konkurssin tai lopettanut toimintansa.

Hänen mukaansa koko ilmailuteollisuuden tulos painuu taas tänä vuonna tappiolliseksi.

IATA:n arvion mukaan lentoyhtiöiden yhteenlaskettu tappio saattaa nousta n 1,5 miljardiin euroon.

Kohonneet polttoainekustannukset koettelevat erityisen rankasti (mikäli mahdollista) halpalentoyhtiöitä.

Suomestahan ne ovat pääasiassa jo vähäisten matkustajavirtojen takia kaikonneet miltei tyystin,

mutta nyt jäljellä ovat joutuvat todella kovan paikan eteen, operoivatpa ne sitten missä päin tahansa maapalloa.

Myös suuret konetilaukset rasittavat lentoyhtiöitä.

Tilauksista suuri osa on toteutumassa tämän ja ensi vuoden aikana.

Suomessa on ennustettu että bensiinin litrahinta saattaa kohota vuoden loppuun mennessä peräti kahden euron litrahintaan. Eikä sekään välttämättä ole lopullinen raja bensan litrahinnalle.

Entä sitten kerosiinin hinta?

Onko sillä vain taivas kattona?

Jos kehitys jatkuu samaan suuntaan niin sekä autoilusta että lentomatkustamisesta on tulossa vain harvojen rikkaiden harvinaista herkkua…

Suomen turvallisuuspoliittista ja vähän muutakin keskustelua on jo pitkään hämmentänyt sana Nato.

Erityisesti useimmille johtaville poliitikoille siitä on tullut miltei kirosana, jonka lausumistakin ääneen on pyrittävä välttämään.

Mikä sitten Natossa niin hämmentää?

Tähän pohjois-atlantin puolustusliittoon kuuluu jo nyt 27 EU-maasta 21 maata. Kuusi maata ei ole liittynyt Natoon, Suomi niiden joukossa.

Aiheen kipeyttä poliitikoille kuvannee osuvasti se, että SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma heitti ajatuksen, että koko natoonliittymiskeskustelu pitäisi lykätä suosiolla yli seuraavankin vaalikauden. Kuningasajatukseen sisältyi klausuuli, mikäli kansan enemmistö näin haluaa?

Aika rohkea kannanotto aikana, jolloin parhaatkaan asiantuntijat eivät mielellään laadi ennusteita vuotta pidemmällä aikajänteellä?

Ennakkotietojen valossa turvallisuuspoliittinen selonteko ei sisällä mitään järisevän uutta Nato-problematiikasta.

Toki asiaa on selvitelty erilaisissa toimikunnissa, laskettu kustannuksia ja fundeerattu potentiaalisen Nato-jäsenyyden etuja ja haittoja.

Kansaa on toistuvasti hämätty mm puhumalla Nato-optiosta, ikään kuin jossain olisi Suomen mahdollinen jäsenyys etukäteen päätetty.

xxxx

Neuvostoliiton romahdettua romahtivat myös sen asevoimat.

Pikkuhiljaa Venäjä on paisuvien energiatulojensa myötä kohentanut sotilaallista statustaan. Samalla itämeren merkitys on entisestään noussut, nyt se on öljykuljetusten takia suorastaan elintärkeä Venäjälle.

Armeijaa on supistettu miesmääräisesti, mutta sen sijaan on satsattu tolkuttomasti rahaa uuteen aseteknologiaan, erikoisjoukkoihin ja niiden varustamiseen.

Viime vuonna Venäjän puolustusmenot olivat 58 miljardia dollaria, yhtä suuret kuin Kiinalla.

Tavoitteeksi on asetettu, että vuonna 2017 summa nousee peräti huikeaan 200 miljardiin dollariin.

Venäjä on mm päättänyt rakentaa 200 supermodernia S-34-hävittäjää, jotka edustavat alansa kiistatonta huippua.

xxxx

Entä sitten Suomen rooli?

Renval-instituutin tutkija, dosentti Arto Luukkanen Helsingin yliopistosta sanoi MTV:n uutisten haastattelussa suoraan, että tietysti Venäjä on jo pitkään ottanut huomioon sen mahdollisuuden, että Suomi jonakin päivänä on Naton jäsen.

- Kenraalien tehtävä on varautua kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, poliitikot hoitavat sitten muut asiat. Näin on kaikkialla, sanoi Luukkanen.

Pelkästään ilmavoimien joukko-osastoja on Venäjän oman ilmoituksen mukaan sijoitettu itärajan tuntumaan seuraavasti. Tässä 4 Venäjän ilmoittamaa suurinta tukikohtaa lähialueellamme.

Kilpijärvi: 780 miestä, 55 SU-27-hävittäjää

Lotinanpelto: 700 miestä, 34 SU-27-hävittäjää

Viitana: 700 miestä, 34 SU-27-hävittäjää

Soltsy: 950 miestä, 28 TU-26-hävittäjää

Lisäksi Suurmerijoella (n 30 kilometriä Suomen rajasta) on iso helikopteritukikohta, samoin Makslahdella (n 60 kilometriä rajasta).

Balttian maista lakkautettu suurtehotutka on nyt sijoitettu Lehtuseen Kannakselle. Tämän horisontin taakse katsovan tutkan peitto on yli 5 000 kilometriä ja se on osa Venäjän avaruuspuolustusjärjestelmää.

Muurmanskin alueella on mm tukikohtia, joissa on runsaasti strategisia pommikoneita, TU-95 ja TU-22-tyyppejä.

Kuolaan on keskitetty valtaosa Venäjän ydinaseista.

xxxx

Voiton päivän paraatissa Moskovassa tämän kuun alussa Venäjä esitteli pitkästä aikaa mannerten välisiä ohjuksia.

Viesti on selvä: Venäjä haluaa näyttää maailmalle, että se on jälleen suurvalta, myös sotilaallisessa mielessä.

Yksi sen keskeisistä päämääristä on ydinasepelotepotentiaalin säilyttäminen.

Tähän liittyvät viesti-, johtamis-, ohjus- ja sateliittijärjestelmän uusiminen.

Kannaksalle on myös nousemassa uusi, suuri lennonjohtokeskus.

Samanlaisia hankkeita on meneillään myös muualla Venäjällä. Niillä korvataan pienempiä ja vanhempia lennonjohtoja.

xxxx

Upseeriliiton tuoreen jäsenistölleen tekemän Nato-kyselyn mukaan lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista eversti-kenraali-tason upseereista kannattaa Suomen liittymistä Natoon.

Nuorista upseereista sitä kannattaa noin puolet.

Entä poliitikot?

Koska heidän mielestään olisi aika avoimelle Nato-keskustelulle?

Puolustusvoimat on joutunut ongelmalliseen tilanteeseen: kansainvälisiin krsiisinhallintatehtäviin ei ole riittävästi lähdössä ammattiupseereita.
Kun neljä vuotta sitten halukkaita oli vielä 450 upseeria, viime vuonna luku oli pudonnut n 180:een ja tämän vuoden halukkaiden määräksi arvioidaan alle sata.
Se ei riitä!

Tilanteen ei olisi pitänyt tulla täytenä yllätyksenä puolustusvoimille.
Halukkaiden määrä on supistunut jo kauan ja Upseeriliitto on kertonut syitä upseerien lähtöhaluttomuuteen.

Tiivistäen syyt ovat epäselvät palvelusehdot, perhesyyt ja palkkaus.
Upseeriliiton tuoreessa kyselyssä palkkauksen  ilmoitti syyksi n 25% upseereista. Se ei siis yksistään ole selitys.
Vaikka taustalla on tosiasia, että samaan aikaan kun upseerien palkkataso Suomessa on noussut, ulkomaille lähtijöille ei enää ole tarjolla kunnon PORKKANAA. Palkoissa ei suuria eroja Upseeriliiton mukaan synny. Oma osuutensa on myös autoedun rajulla supistamispäätöksellä, joka jo on vähän vanhempaa perua.

xxx

Perhesyyt ovat sitten jo tavallaan monimutkaisempi pähkinä purtavaksi.

Koska tehtävät ovat yhä kauempana, ei kotoa olla halukkaita olla poissa jopa useita kuukausia yhteen putkeen.
Myöskään vakuutusehdot esim kuolemantapauksessa tai onnettomuustilanteessa eivät ole Upseeriliiton mukaan aivan asianmukaisella tasolla, eli kurottavaa olisi tässäkin.

Lisäksi upseereita huolettaa epävarmuus siitä, mihin hänet ulkomaanpalveluksen jälkeen sijoitetaan.
Siirto esim Kajaanista Helsinkiin tai päinvastoin ei perheelliselle upseerille ainakaan ole mikään kannuste hakeutua kriisinhallintatehtäviin.

On väläytetty myös ajatuksia siitä, että upseeri voitaisiin MÄÄRÄTÄ kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin.
Tästä samaa tai edes lähes samaa mieltä on viimeisimmän kyselyn mukaan n 10% upseereista. Eli vastaus on harvinaisen yksiselitteinen.

xxx

Parhaillaan ulkomaantehtäviin lähtevien upseerien palkkaukseen ollaan tekemässä tarkastusta, jota Upseeriliitossa pidetään pikemmin kosmeettisena.
Mutta alkua sekin.
Puolustusministeri Jyri Häkämies on -kun häntä on asioista informoitu -- luvannut että niihin puututaan.
Häkämiehen sanaa ja halua korjata asioita ei ole edes syytä epäillä.
Valitettavasti hän on kuitenkin tässä suhteessa kohtuullisen yksin.
Vastassa on ikäänkuin parkkiintunut virkamieskunta, jolla on omat, Upseeriliiton mukaan, varsin “luutuneet ja jäykähköt” käsitykset asioiden hoidosta.

xxx

Jotain tarttes varmasti tehdä.

Afganistan ja Tsadi ovat jo hyviä esimerkkejä siitä, kuinka kauas vanhasta, “perinteisestä” rauhanturvaamisesta on etäännytty koko ajan muuttuvassa maailmassa.
Tehtävät ovat käyneet yhä vaarallisimmiksi, haastavimmiksi ja erittäin korkeata ammattitaitoa vaativiksi.

Lisäksi vaaditaan runsaasti erikoiskalustoa, jota sitten tapauskohtaiseti toki hankitaankin.

Lienee itsestään selvää, että jotain olisi syytä tehdä.
Olisihan aika noloa, jos Suomi ei kykenisi upseeripulan takia hoitamaan saamiaan kansainväisiliä kriisinhallintatehtäviä.

Jo nyt ollaan tilanteessa, että halukkaita maanitellaan suoraan kotiin soittelemalla ja tulevat alaisensa he saattavat tavata ensimmäisen kerran vasta toimintakohteessa!

Miksi hankkia turhaan tahraa Suomen rauhanturvatoimintakuvaan, joka tunnetusti on maailman huippuluokkaa ja myös maailmalla äärimmäisen kiitettyä ja arvostettua?

Neljäs mestaruus 2000-luvulla kertoo kiistatta siitä, mistä löytyy Suomen paras jääkiekkojoukkue.

Onnea myös Bluesille!

16 vuotta Espoon jääkiekkojoukkue teki töitä ja tarpoi suossa ennen ensimmäistä mitaliaan.

xxxx

Oululainen jääkiekkotaivas on kirkas.

Taas on mestaruusjuhlan aika. Työtä on tehty kovasti ja oikein. Neljä kultaa ja yksi pronssi tällä vuosituhannella puhuu puolestaan.Siinä ei selittelyjä tarvita.

Riittänee kuntoteaa että Kärppien talous on kunnossa, seurajohto ajan hermolla, valmentajana “kultasormi” Heikki Jalonen ja joukkueessa loistavalla silmällä hankittuja OIKEITA vahvistuksia.

Sponsoreita riittää ja tukijoukkoina on vaatimattomasti puolet Suomea = Pohjois-Suomi.

Ja tätä kaikkeahan menestystä janoava jääkiekkojoukkue tänä päivänä tarvitsee.

Jos yhdessä asiassa epäonnistutaan johtaa se helposti seuraavan asian ontumiseen jne.

xxxx

Vaikka mestaruusjuhlat ovat vasta alkaneet, monissa muissa SM-liigajoukkueissa katseet on jo aikaa sitten siirretty ensi kauteen.

Entä Kärppien ensi kausi?

Valmentaja Kari Jalonen voi lähteä tyytyväisin mielin, samoin kymmenkunta muualle siirtyvää pelaajaa.

Mistä heille korvaajat. Sitä tuskin täytyy hirveästi pohtia, vaikka aukko onkin ammottava.

Kolmos- ja nelosketju, mm. Tommi Paakkolanvaara ja Juha-Matti Aaltonen osoittivat, että potentiaalia riittää vaikka mihin.

Samoin kyvykkäitä pelaajia, tulevaisuudenmiehiä, löytyy myös omista junioreista, kuten Atte Ohtamaa ja nyt loukkaantuneena ollut, vielä nuori puolustaja Oskari Korpikari.

xxxx

Espoon Blues siis onnistui vihdoin. Palkintona tuli ensimmäinen mitali, VOITETTU hopea.

Seitsemään otteluun venyneet Jokeri-pelit ennen finaalin pääsyä maksoivat lopulta veronsa.

Samaan aikaan Kärpät hoiteli Tapparan lähinnä näytöstyyliin neljässä ottelussa ja odotteli ja latasi akkujaan viikon ajan.

Bluesin kohdalta voidaan sanoa, että henki voitti materian (Jokeri-pelit), mutta fysiikan lait hengen (Kärpät-ottelut).

Blues kykeni pelaaman kolme ottelua hurjalla temmolla, toki merkkejä väsymyksestä oli jo kolmannenkin ottelun kolmannessa erässä.

Hurmos ja henki kestivät vielä Oulussakin ensimmäisen erän, mutta sitten astuivat voimaan fysiikan lait.

Liike hyytyi, luistin alkoi painaa, virheiden määrä kasvoi.

Mutta miten selittelyn sijaa ei ottelusarja jättänyt.

Kuten edellisessä blogissani kirjoitin, molemmille joukkueille tulee omat momentuminsa, hetkensä.

Se kumpi ne momentuminsa käyttää paremmin hyödykseen on voittaja.

Blues hukkasi liian monta momentumiaan, lue: varmaa maalintekopaikkaa.

Kovissa otteluissa ei millään joukkueella ole varaa hukata varmoja maalipaikkoja.

Mutta Blues voi lähteä levollisin mielin ensi kauteen.

Nyt tuli hopea, jonka väriä varmasti halutaan kirkastaa.

Jussi Salonoja rahoineen (huomasittehan, että mies pysyi koko ajan varsin viisaasti visusti taka-alalla).

Ennen kaikkea kovasti päätään nostanut oma juniorikaarti (Tomi Sallinen, Mikko Lehtonen, Ville Lajunen ja Matti Uusivirta mm.) on luonut vankan uskon Bluesin tulevaisuuteen.

Blues-ikoni Arto Laatikainen siirtyy Ruotsiin. Toinen perusespoolainen Santeri Heiskanen osoitti koko ajan paranevilla otteillaan ettei kokemuspuolellakaan espoolainen pakkikalusto ole pulassa.

Olisiko Heiskasesta peräti Laatikaisen manttelin perijäksi?

Tänään Oulun Kärpät ja Espoon Blues ovat yhtä lähellä tai yhtä kaukana miesten jääkiekon Suomen mestaruudesta. Kumpi tahansa näistä joukkueista voidaan palkita kultamitaleilla. Toisen on tyydyttävä hopeaan.Blues joutui lujille Jokereiden kanssa. Se oli jo sillassa kun Jokerit johti paras seitsemästä systeemillä pelattaessa voitoin 3-1.Mutta Blues nousi , kiri tasoihin ja oli selkeästi parempi joukkue seitsemännessä, viimeisessä kohtaamisessa.Bluesin tähän asti nappiin mennyt kausi perustuu muutamaan perusasiaan, joiden kanssa ennen ensimmäistä SM-mitalia Espoossa ehdittiin tuskailla ja sekoilla 16 vuotta.