Lontoossa on käyty olympian kilpailuja kohta viikon verran, mutta jotenkin tähän mennessä on jäänyt sellainen vaikutelma, että kisat eivät ole oikeasti vielä alkaneetkaan. Jotain urheilulähetyksiä tuolta tulee, mutta oikeaan olympiatunnelmaan ei ole valitettavasti päässyt. Tv-luvan lunastaneiden on turha tälläkin kertaa haaveilla, että näkisi muutakin kuin uintia, purjehdusta, polkupyöräilyä tai jotakin pallopelejä. Jos Ylen kanavilta näkyisi vaikka judoa, painonnostoa tai nyrkkeilyä, niin ehkä näilläkin nurkilla olisi jo päässyt kisatunnelmaan. Ne ovat sen verran raakoja lajeja, että niitä arvostaa ihan eri tavalla, kuin katsoa koko päivän, kuinka joku istuu jollassa tai ajaa polkupyörällä. Ylipäätään tuntuu siltä, että olympialaisissa on nykyään aivan liian iso lajiskaala. Kaikenmaailman pelejä on mukana niin paljon, ettei televisiokaan ehdi niitä seurata.
Jos ei paikallisia englantilaisia ole suorituspaikoilla, katsojia ei ole näyttänyt olevan kovin paljoa. Esimerkiksi uinnissa ja voimistelussa, joita tv:stä on lähinnä näytetty, katsomoissa on lähinnä joukkueen jäsenet, ja peruskisaturisteja suhteellisen vähän. Ottaen huomioon olympialaisten massiivisuuden näyttää siltä, että suhteellisen marginaalilajeista on kuitenkin kysymys.
Suomalaisurheilijoista suurin osa on tähän asti ollut todellakin pelkkiä kisaturisteja. Minkälaiset ovat valintakriteerit esimerkiksi uinnissa, ja olisiko niissä tarkistamisen varaa? Siellä on ollut iät ja ajat sama tilanne, että on ilmoitettu ehkä yksi päämatka ja sen lisäksi osallistutaan vielä näin karrikoiden kymmeneen muuhun lajiin. Eikä yhdessäkään lajissa ei tule minkään valtakunnan tuloksia. Eittämättä jo vuosia on tullut mieleen, että tämän päivän huippu-urheilussakin vallitsee ns. Nuori Suomi -linja. Nykyään kaikilla urheilijoilla päätavoite tuntuu olevan päästä kisoihin. Vielä minun aikaani tavoite oli, että jos kisoihin valitaan, niin siellä myös menestytään. Silloin lähdettiin vain ja ainoastaan hakemaan sieltä mitalia. Onko ajatusmaailma mennyt siihen, että halutaan vain lähteä kisoihin, kun pitäisi vähän enemmän pyrkiä tekemään sitä tulosta?
Kaikkein ihmeellisimmät hajakommentit on tarttunut korvaan joiltakin asiantuntijoilta tai valmentajilta. Siellä joku valmentaja on esittänyt tällaisia ajatuksia, että on vaikea menestyä näissä kisoissa, jos kanssakilpailijat eivät tunne sinua. Että menestyäkseen olympialaisissa pitäisi leireillä ulkomailla käytännössä ympäri vuoden, että pääsee mukaan ”tähän joukkueeseen” näissä kisoissa.
Tämän kauempana huippu-urheilun ja menestymisen ajatus ei voi minun mielestäni enää olla, jos ensimmäinen tavoite on kiertää ympäri maailmaa, että tutustua kanssakilpailijoihin. Ja sitten vasta voi menestyä. Eihän siellä kentillä ja suorituspaikoilla ole herra isä koskaan seurusteltu, vaan siellä on nimenomaan vain ja ainoastaan keskitytty omaan suorittamiseen ja kovan kilpailutuloksen tekemiseen. Miesten keihäänheittokin on viime vuosina mennyt siihen, että kisa kun alkaa, niin kaikki vaan esittelevät siellä hampaitaan, tervehtivät toisiaan ja hymyilevät. Ihmiset ovatkin tulleet kysymään minulta, että ovatko ne edes tosissaan siellä kilpailussa?
On aivan käsittämätön kommentti, että on niin vaikea menestyä, kun kukaan ei onnittele sinua eikä taputa selkään. Kun ottaa mitalin, niin aivan varmasti kaiken maailman kilpailijat, toimitsija ja kisaturistit tulevat kyllä onnittelemaan. Menestyminen ei todellakaan ole siitä kiinni, että pitäisi tuntea kilpakumppanit, vuosikaudet seurustella heidän kanssa ja käydä kisojen aikana päiväkahveilla. Jos valmennusportaalla on tällainen ajatusmaailma, niin ei kai urheilijaltakaan voi odottaa menestystä.
Sekö sitten toisi nostetta suomalaiselle urheilulle, että sinne kisoihin lähetettäisiin vain ne urheilijat, joilta on lupa odottaa mitalia? Eli mitä, pari kolme?
Vai että on se uintikin marginaalilaji. Ja eilen kun katsoin voimistelua sivusilmällä, niin ei siellä montaa tyhjää paikkaa ollut ja hyvä tunnelma hallissa. Eihän siitä tavis mitään ymmärrä, mutta ei ymmärrä judostakaan. Voimistelu on vain aika paljon näyttävämpää, kuin joku paidasta repiminen.
Ammattipyöräily on yksi rankimmista kestävyysurheilun muodoista ja lajin mollaaminen tekee kriitikosta itsestään ihan pellen.
Onhan se painonnosto toki miesten laji. Naisetkin näyttää enemmän miehiltä, kuin keskiverto kansalainen.
Ymmärtäisin, jos kritiikki kohdistuisi johonkin ammuntaan tai ratsastukseen, joita minun on vaikea mieltää urheiluksi ylipäänsä.
Tuosta voittamisen kultturin puuttumisesta olen täysin samaa mieltä. Suomen urheilussa vallitseva ”kaikki pelaa” meininki ei yksinkertaisesti jalosta tarpeeksi niitä lahjakkaita yksilöitä. Muissa maissa lahjakkaat valikoidaan jo nuorena ja vain voittajat muistetaan, kakkonen on häviäjä. Meillä osallistuminen ja yritys ovat tärkeintä, se paistaa myös olympiaurheilijoiden asenteista ja kommenteista. Kiinassa ollaan altaassa tekemässä maailmanennätyksiä, kun suomessa aletaan nousta mukaan kansalliselle tasolle. Pitäähän ne koulut käydä ensin jne…
Kyllä tää räty on niin totaalikatkeroitunut vinkulelu. Sepolle tiedoksi, että luultavasti keihäänheitto on koko olympialaisten vähiten arvostettu laji maailmanlaajuisesti ja ihan ansiosta. Täysin lapsellsita touhua tuo kepin heittäminen. Maailmassa on varmaan 3-4 tyyppiä ketkä tienaa keihästä heittämällä enemmän kuin keskivertopalkansaaja, siinä se arvostus. Se nyt on ihan sama jos jossain tohmajärvellä keihäs on ykköslaji, maailmanlaajuisesti se on mitättömääkin mitättömänpi, ja ansaitusti. On se muuten kumma miten tämä radyn valmennettava, naispuolinen kepin viskaaja voi olla niinkin huono kuin on kun on tollanen superkoutsi kun LUULEE tietävänsä kaiken. Turha se seppo muille on kiukutella jos aikoinaan oli niin tyhmä pää ettei osannut muuttaa menestystä rahaksi!
vanha viisaus sanoo, että jos jostain asiasta ei tiedä mitään on parempi olla hiljaa. Ymmärrän kyllä että haluaa jakaa omaa mielipidettään, mutta rädyllä kun ei ole harmainta aavistustakaan esim. ”polkupyöräilijän” harjoittelusta tai kilpailun taktisesta puolesta, niin voisi kerrankin pitää päänsä kiinni.
Seppo ei ajattele loppuun asti asioita. on maailmassa miljoonia urheilijoita jotka vain haaveilevat olympialaisiin pääsystä. on hienoa kumminkin saada näinkin paljon suomalaisia kisoihin koska todellakaan kaikki sinne ei ikinä tule pääsemään. Ja jos kaikilla on tavoitteena mitalli kisoista niin on se aika kova tavoite jos urheilia on jo useita sekunteja jälessä maailman kärkeä tai metrejä tai mitä tahansa. Miten nyt epäonnistuneita urheilijoita mollataan kun ajatellaan keihäs kisaa jossa tero pitkämäki on lähes 7metriä ennätystään perässä ja silti ollaan niin ylpeitä keihään suomen tasosta. ehkä se vaan kertoo siitä että keihään taso maailmalla on niin surkea että tommosilla tuloksilla voidaan jo odottaa mitalia.
”. On tutkittu että keihäänheitto on kaikista olympialajeista VÄHITEN harrastettu ja siinä on kaikista olympilajeista kaikkein vähiten harrastajia maailmassa”.
Tuskinpa. Eikä sitä noin lasketa. Yleisurheilu lasketaan kokonaisuutena kuten uinti, paini, painonnosto, purjehdus jne. Ei uinnissa erikseen lasketa 1500:n metrin uimareita, painonnostossa ei lasketa erikseen naisten raskaan sarjan nostajia tai soudussa kahdeksikkoja. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Mitä tulee tähän kiinalaisuimariin, niin ei hän mistään tuntemattomuudesta tullut. Ollut ottamassa mitaleita kv. arvokisoissa jo kaksi vuotta ja tuore maailmanmestari samalla matkalla mistä tuli olympiakultakin. Kuinka tuore maailmanmestati voi tuntemattomuudesta tulla?
Moukarihäkki ja Keihäänheittopaikka joka kankaalle ja mäkeen! Silloin Oona voittaa piirikunnallisia.Ei ainakaan valmentajan monipuolisesta asiantuntemuksesta ole kiinni.Tasokin nousee niin ettei mitkään marginaalit pysy mukana.Nyt alkavat Lontoon sumussa olympiakisat.Mitalit jaetaan olipa taso mikä tahansa.
No nyt on estejuokijallakin syy jos sattuu ja kun sattuu ettei pärjää, niin nilkka vaivasi ei kestänyt.
Voimistelukin on vain kuperkeikkojen pyörittelyä.Fillarointi ihan kun ajaisi maitokauppaan kanamunia hakemaan. Pallopelit kuin nopan heittoa sekä edestakaisin juoksemista tai palloa ämpäriin.Uinissa kissaa ja koiraa sekä sammakkoa.Vesi on hieno elementti siellä voi tehdä kaikenlaista istua erinlaisissa kulkuvälineissä ja heilutella käsiä ja pitää kepistä kiinni.Sitten kierrretään rataa ympäri ihan pyöryksiin asti ja ollaa kuin 120 asteen saunasta tulleita jalkaisin ja pyörällä. Sitten revitään, viskotaan ja hakataan toisia oikein olan takaa. Sitten ammutaan nuolilla ja pyssyillä.Sitten tätä kaikkea TV:stä kellon ympäri ja joka kanavalla.Kyllä ihminen on yritteliäs kilpailemaan.
Joku on sanonut, että ”On tutkittu, että keihäänheitto on kaikista olympialajeista VÄHITEN harrastettu ja siinä on kaikista olympilajeista kaikkein vähiten harrastajia maailmassa”.
Yllä oleva kirjoitus on potaskaa. Väite on naurettava. Asia taitaa olla juuri päin vastoin. Keihään arvokisoissa edustettuna nykyään yli 30 maata. Luetelkaapas nyt ne muut yu-lajit, joissa on yli 30 maata mukana. Antaa tulla. Var så god.
Hyvä esimerkki on Berliinin MM-kisat. Miesten keihään mitalit menivät eri maanosiin. Kulta Eurooppaan (Norja),hopea Amerikkaan (Kuuba) ja pronssi Aasiaan (Japani). Siis, voi voi kun ei juuri missään heitetä keihästä.
Miksi jotkut kirjoittelevat tänne jotakin käsittämätöntä musta-tuntuu-puppua, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa? Oikeat tiedot meistä jokainen voi löytää 30 sekunnissa netistä.
Näitä nuijiahan tässä maassa riittää, kuten tämä armas setä aallontie. Keihäänheitto on kaikista olympialajeista marginaalisia. Myös kaikkein pienimmät rahat pyörivät keihäänheitossa. Keihäänheitto ei maailmanlaajuisesti kiinnosta ketään, mikä on syy siihen että Suomi pärjää siinä. Heti kun joku muu alkaa heittää keppiä tosissaan, loppuu Suomalaisten menestys. Kuten muissakin lajeissa.
Seppo puhuu asiaa, mutta joillekin tosiasioiden sanominen tuntuu olevan liikaa. Jatka vain Seppo samaan malliin. Kuusi arvokisamitalia ja maailmanennätys todistavat, että tiedät miten hommat huipulle pääsemiseksi pitää tehdä. Harrastaminen, mikä riivaa nykyistä suomalaista ”huippu-urheilua”, on taas toinen asia.
On selvää, että nykyisin arvokisoihin pääsee aivan liian helposti. Jos urheilija on saavuttanut kauden aikana yhden kerran B-tulosrajan, niin ei häneltä voi odottaa menestymistä. Yleisurheilussa eihän se ole edes karsintarajan vertaa! Siksi joukolla karsiutumiset eivät yllätä ollenkaan. Tämä päti jo tynkä-EM-kisoissa.
Totta kai B-rajan urheilijat tuntevat alemmuutta todellisten huippujen seurassa. Sitten he alkavat jännittää ja lopuksi tekevät täysin luokattoman suorituksen. Lopuksi he yrittävät selitellä toimittajalle, miksi kävi niin kuin kävi. Ihan sydämestä ottaa, kun tällaista saa seurata päivittäin.
Urheilijan kannalta ei tällainen reissu käy edes opintomatkasta. Pikemminkin trauma siitä tulee, jos urheilija lähetetään kisoihin, johon hänen tasollaan ei olisi mitään asiaa.
Suomessa kannattaisi ottaa mallia Ruotsista. Siellä piutpaut välitetään tulosrajoista, vaan arvioidaan kunkin urheilijan menestymismahdollisuuksia. Esimerkiksi Mustafa Mohammedin maratonaika 2.12 ei riittänyt Lontooseen, koska siellä on noin 30 nopeammin juossutta. Suomessa taas hänet olisi valittu ensimmäisten joukossa.
Jos Suomessa valintarimaa pidettäisiin riittävän korkealla, niin varmasti meidän harvalukuisella potentiaalilla tulostaso paranisi.
Nyt kun heitä lähetetään kisoihin liian aikaisin ja sieltä tullaan pois häntä koipien välissä, niin urheilu-uran huippuhetki on jo nähty. Urheilijan kannalta siinä tilanteessa se on sama ripustaa vaikka piikkarit naulaan.
Aika hupaisaa huomata, että Rädyn ja Porttilan kirjoituksen kärjen ollessa jokseenkin sama, suomalaisten urheilijoiden tavoitteet kisoissa, toista kehutaan ja toista haukutaan alituiseksi valittajaksi.
Seppo värittää enemmän ja antaa persoonansa ja omien kokemustensa kuulua. Harjoituksen, kivun, voittojen ja tappioiden. Ja jos ei tykkää katsella jollassa istumista tai polkupyörällä ajamista, niin saa kai sen sanoa.
Toista keihäsmiestä lainaten: ”Tyyli on vapaa!” Anna palaa, Seppo!
Olipa taas oikein kunnon näyttö, miten räpeltää tai oikestaan konttaa Suomen urhelu, kun katsoi naistenkeihään karsintaa, jopa seitenottelijat heittää paremmin kuin meidän parhaimmisto ja näitä konttaajia meillä riittää kun miesten karsintaa katsotaan. Mutta siintäähän se jo Rio silmissä ai ai mikä kisapaikka, jospa sattuis karnevaaliaikaan sittenhän se vasta mukavaa olisi olla ns. kisoissa.