Viimeistään olympialaisissa niin sanotut todelliset urheilijat erottuvat muista. Tällaisia urheilijoita ovat ne, jotka joko pitkin kesää pystyvät tasaisesti nousemaan omalle tasolleen tai viimeistään tekemään sen olympiakisoissa. Nykypäivänä tuntuu olevan enemmän ja enemmän pelkästään niin sanottuja urheilijoita, jotka esim. keihäänheitossa kerran kesässä räväyttävät valtavaan myötätuuleen jonkun hirvittävän tuloksen, ja sen turvin sitten matkustavat arvokisoihin nimikkeellä ”urheilija”. Totta kai arvokisoihinkin silloin tällöin mahtuu onnenkantamoisia mukaan. Että joku yhtenä vuotena jossain arvokisoissa tekee erittäin kovan tuloksen, ja sitä ennen eikä koskaan sen jälkeen tule yhtään mitään. Harvinaisuuksia ne kuitenkin ovat.
Nyt olympialaisiin valituille urheilijoille kisat ovat myös oman tason mittari. Että löytyykö urheilijalta sitä viimeistä tahtoa ja venymiskykyä? Jos ajatellaan esimerkiksi miesten keihästä, niin 80:n ja vajaan 85 metrin välillä taitaa olla 50 tulosta maailmassa, jos ei enemmänkin. 85 metrin paremmalla puolella taas on vain muutama heittäjä. Tässäkin porukassa on mukana Latvian Vasilevskis, joka on enemmän kuin todella epävarma. Sieltä voi hyvin tulla samanlainen kuin Helsingissä, eli täydellä vauhdilla 61 metriä. Niin sanotusti etukäteen varmoja siihen kerhoon ei jää oikeastaan muita kuin Ukrainan Pjatnytsja ja Tshekin Vesely, jos ei ole romahtanut ihan täysin. Tuntuu nimittäin Veselylläkin tulokset pudonneen pahasti Helsingin jälkeen. Se näistä alle 85 metrin kavereista, joka pystyy Lontoossa venymään, ottaa todennäköisesti sieltä sen pronssin. Siinä on nyt sen venymisen ja todellisen urheilijan kykyjen esiintuomisen paikka.
Ukrainan Pjatnytsjasta täytyy sanoa vielä sen verran, että meinasi tulla tippa linssiin, kun katsoi kaverin heittoa Lappeenrannan Eliittikisoista. Vaikka tulos ei silloin ollutkaan kuin 81 metriä, niin kun näki sen tekniikan millä poika heittää, niin heti tuli yksi nimi mieleen. Detlef Michel, joka olisi 1983 Helsingissä voittanut neljällä heitollaan kaikilla MM-kultaa. Aivan presiis samalla perustekniikalla poika heittää. Voisi sanoa, että hän kävi Lappeenrannassa näyttämässä suomalaisille, miten keihästä pitää heittää. Siinä ei ollut tekniikassa mitään epäselvää. En siis enää yhtään ihmettele, että poika pystyy paukuttamaan koko ajan 83-85 metrin välille, jos on vähänkään olosuhteita. Toisaalta mielenkiinnolla ja suomalaisten kannalta vähän peloissaan odottaa seuraavaa kahta-kolmea vuotta. Jos kaveri säilyy terveenä ja saa pikkaisen lisää voimaa ja nopeutta siihen vetohetkeen, on mahdollisuuksia että siitä pojasta tulee sellainen heittäjä, joka paukuttaa koko ajan 90 metrin molemmin puolin. Sellainen ”maailmanlopun heittäjää” olen jo pitkään odottanut, ja sellainen pitäisi mielestäni maailmassa olla. En yhtään ihmettele, jos Pjatnytsja ottaa mitalin jo näissä olympialaisissa. Tasosta riippuen saattaa kamppailla jopa voitosta. Sieltä on toki vähän puskista tulossa muun muassa Thorkildsen, jos ei ole pahasti loukkaantunut, ja De Zordo, joka ei ole tainnut vähään aikaan kisailla. Kumpikaan ei varmasti tule huonossa kunnossa olympialaisiin. Mitä sitten tulee Kuubasta ja muualta maailmasta? Japanin kavereista ei ole kuulunut tuloksia. Arvoitus on myös Uuden-Seelannin Farguhar, joka keväällä heitti kertaalleen 86-metrisen.
Varmasti mielenkiintoinen keihäskisa on tulossa. Pientä tulostason nousua silti toivoisin, että ei enää 82–83-metrisellä otettaisi mitalia. Sellaisilla kun ei yleensä normaalisti edes Kalevan kisoissa oteta mitaleita. Mutta ei auta kuin odottaa ja katsoa.
Hieno poiminta tuo Ukrainan Pjatnytsjas. Nimi on vain niin hirveä, että sitä ei osaa kirjoittaa saati lausua elävä Erkkikään. Mutta pidetäämpä nimi mielessä.
Minusta taas tuntuu, että lähes aina on kolmen parhaan joukossa ollut joku yllättäjä.
Minusta suurin ennakkosuosikki on Norjan Andreas Thorkildsen. Hän yrittää varmasti kaikkensa jotta saavuttaa Jan Zelesnyn ennätyksen (kolme olympiakultaa peräkkäin). Thorkildsen jätti jopa 3 viimeistä heittoa heittämättä em-kisoissa jotta ei vaaranna olympiakisoja. Samoin teki kauden avaavassa kilpailussa. Hänellä on vain yksi tavoite = Olympiakulta.
1984: Arto Härkönen
1988: Tapio Korjus
1992: Jan Železný
1996: Jan Železný
2000: Jan Železný
2004: Andreas Thorkildsen
2008: Andreas Thorkildsen
Saahan sitä norski toivoa vaikka kuuta taivaalta, mutta kun kapasiteetti ei riitä, niin ei riitä.
Muutenkin harmittaa, että jotkut mainitsevat tuon turhakkeen samassa lauseessa kuin Mr. Keihäs.
Nämä norskit ja parit suomalaisetkin olisi suupaloja entisaikojen tosiheittäjille, joihin blogin kirjoittajakin kuuluu. Mutta on vain yksi oikea keihäskeisari ja se tulee ja tuli Tsekistä!
” jotka esim. keihäänheitossa kerran kesässä räväyttävät valtavaan myötätuuleen jonkun hirvittävän tuloksen, ja sen turvin sitten matkustavat arvokisoihin nimikkeellä “urheilija”. ”
tällä naurettavalla tavalla seppo viittaa pitkämäkeen.. pullukka oot säälittävä
Hienoja presiis ajatuksia!Tasan tarkkaan.Sammakkomiesmäisiä ajatuksia Mestarintien mestarilta!Loukkaantuminen tai loukkantumattomuus on myös osa minkä tahansa urheilulajin ja urheilijan Yksinkertaisesti hyväksyttävä.Jokainen voi silti itselleen selittää niin hyvin kuin osaa.Ja etenkin valmentaja.Etenkin muita saman lajin urheilijoita arvostellen!Peilikin on keksitty.Ja peilin paikkaa voi siirtää.Tasan tarkkaan!Kiitos!
”Pientä tulostason nousua silti toivoisin, että ei enää 82–83-metrisellä otettaisi mitalia. Sellaisilla kun ei yleensä normaalisti edes Kalevan kisoissa oteta mitaleita.”
Älä Seppo vähättele Kalevan kisojen keihäskisaa. Katsoin ihan piruuttani viimeisen 40 vuoden ajalta Kalevan kisojen tulostasoa ja vertailin saman vuoden kansainvälisiin suurkilpailuihin. Oli mielenkiintoista huomata, että suurkilpailujen (olympialaiset mukaan lukien) tulostaso oli Kalevan kisojen luokkaa. 70- ja 80-lukujen ei löytynyt netistä, vaan joudin kaivamaan tiedot vanhoista ”Mitä missä milloin” -kirjoista.
Kalevan kisojen perusteella suomalaisten olisi viime vuosikymmeninä itse asiassa pitänyt menestyä paljon paremmin suurkisoissa kuin mitä on pärjätty. Pidemmän aikajakson tilastojen perusteella Suomi on ylivoimainen keihäänheiton suurvalta. Mutta isoissa kisoissa ei piirikunnallisten huippuheittoja muistella.
Keihäänheiton taso niin Suomessa kuin maailmalla on tänä kesänä ollut poikkeuksellisen huono. Tietysti olympialaisten jälkeen tilanne voi olla toinen. 82-83 m voi hyvinkin kuitenkin riittää mitaliin. Suomalaismitali on erittäin paljon onnesta kiinni, Manniokin liittyi varman alkukauden jälkeen tuuliviirien joukkoon.
Ukrainan Pjatnytsja on ollut todellakin varma tänä kesänä, vaikka jäikin ilman mitalia Helsingissä. Jos hän heittää Lontoossa tämän kesän parhaansa tasoa (86,12 m), sillä voi tämän kesän tulostasolla irrota kulta.
Tämä menee vähän aiheen vierestä. Olin katsomassa keihään karsintaa EM-kisoissa paikan päällä. Veryttelyheittojen aikana joku veti verkkareissa muutaman askeleen vauhdilla päälle 80 metriä. Se oli minun silmissäni EM-kisojen vaikuttavin keihäskaari. Olin sen verran kaukana, etten tunnistanut heittäjää eikä selostajaa tietysti veryttelyheitot kiinnostaneet. Osaako joku sano, kuka tuo heittäjä oli?
Räty puhuu totta ja Rädyllä on riittävästi näyttöjä aiheesta. Peckenpauer ja muut; pankaa ihmeessä paremmaksi! Voittakaa aluksi vaikka tuo vanhaksi pullukaksi haukkumanne edes sentillä.
Todellisuudessa Räty heittäisi väärällä kädellä ja silmät kiinni teitä 20m pitemmälle. Vähintään.
Kuuban Guillermo Martinez on ollut mitaleilla kaksissa MM-kisoissa. Hän on suurten kilpailujen mies. Jos mitali on tyrkyllä keskinkertaisella tuloksella, niin kyllä hän sen ottaa. Todennäköisesti hän on mukana.
Minä luulen, että Thorkildsen ja de Zordo ovat kovassa kunnossa. Sellaiset pärjäävät hyvin, jotka ovat koko kesän olleet sairaina, loukkaantuneina tai muuten vain pois näkyviltä. Hyviä heittäjiä on kaikissa maanosissa. Aivan hyvin sieltä voi taas joku Murakami kiskaista itsensä mitalipallille.
Kaikkien suomalaisen miesten pitää selvittää itsensä 12 joukkoon. Ruotsin Amb voitti EM-kisoissa kaksi suomalaista. Tuollaista ei saa enää sattua.
Täytyy heittää ohi aiheesta. Suomi voitti viimeksi miesten keihään kultaa,kun lontoossa tällä tasolla kisattiin.
” Nykypäivänä tuntuu olevan enemmän ja enemmän pelkästään niin sanottuja urheilijoita…”
Miten niin nykypäivänä? Ainahan arvokisoissa on urheilijoita jotka epäonnistuvat. Vasalakin taisi jäädä viimeiseksi Meksikon kisoissa eikä hyvin mennyt Väätäiselläkään Münchenissä. On myös muistettava että tänä päivänä nuorten elämässä on paljon muutakin kuin urheilu. On turha syyttää urheilijoita jotka on kisoihin valittu, kannattaa osoittaa ennemmin sormella valitsijoita. Suomen joukkueessa ei ole yhtään ainoaa turistia, kaikki ovat Urheilijoita.
Toivon Pitkämäelle menestystä. Olisi kiva nähdä miten rykäisijä selviäisi ”nolosta” tilanteesta.
Kyllähän Seppo on tarinassaan oikeassa. Kun urheilija on arvokisakunnossa, niin kunto näkyy jo kevättalven harjoituksissa. Urheijilan eri ominaisuuksien testitulokset,joita voi olla jopa 20, täytyy olla kanssakilpailijoitten tasolla. Muuten ei pärjää. Toisin sanoen urheilijan tulee olla kunnossa.Tekniikan tulee tietenkin olla ok. Esim. Jan Zelezny oli lähes 20 v maailman huipulla. Hänellä oli ammattimainen ote harjoitteluun ja hän monipuolisti treenejään harjoittelemalla yhdessä eri lajien urheilijoitten kanssa, mikä meidän urheijijoille on ollut harvinaista.
Toivon Pitkämäelle menestystä. Olisi kiva nähdä miten rykäisijä selviäisi “nolosta” tilanteesta.
Beckenpower -mitä säälittävää on totuuden kertomisessa?
Kropan rakenne ei korreloi mitenkään mielipiteen esittämisen vapauden kanssa.
Räty sanoo sen minkä keihäänheittoa seuraavat tietävät.
Toivotaan Pitkämäelle haamuheittoa olympiafinaaliin, keihäänheitto on kuitenkin Suomessa nyt niin heikoilla.
Olen varma, että suomalaisen onnistumista Rätykin toivoo.
hst: minusta se lämmittelyheittäjä oli juuri Pjatnytsjas.
”Suomi voitti viimeksi miesten keihään kultaa,kun lontoossa tällä tasolla kisattiin.”
Höpsistä! Tapio Korjus voitti olympiakultaa Soulissa 1988.
Korjuksen voittotulos oli muuten 84,28, toinen oli Zelezny ja kolmas Räty. Eivät ne tulokset siis ennenkään ihmeellisiä olleet vaikka tuolloin heitettiin vielä liitokeihäällä.
Jerevan:
ei ollut liitokeihäitä enää vuonna 1988.
“Suomi voitti viimeksi miesten keihään kultaa,kun lontoossa tällä tasolla kisattiin.” Luehan tämä oikein ajatuksen kanssa. Tuossa lainauksessahan sanotaan, että kun Lontoossa oli edellisen kerran olympialaiset, voitti Suomi. Voittihan suomalainen sen jälkeen Tokiossa 1964, Los Angelesissa 1984 ja Atlantassa 1996, muistammehan Nevalan, Härkösen ja Rantasen.
Jerevan; ei kyllä ollut liitokeihäs vuonna 1988, vaan kyseessä oli rakettimoottorilla varustettu Nemethin ns. Apollo-keihäs, jonka rakettimoottori laukesi vetovaiheessa keihään irrottua kädestä. Keihäs kiellettiin vuonna 1996 kun Zelezny heitti sillä maailmanennätyksen, ja niin ollen palattiin takaisin puusta vuoltuihin leppäkeihäisiin.
Historia haltuun, sano!
höpsistä… KUN LONTOOSSA KISATTIIN.. ei siis Soulissa.