Olympialaisten lähestyessä tilanne miesten keihäässä on aika lailla outo ja ihmeellinen. Yhdet arvokisat on jo takana ja edessä seuraavat. jotka ovat olevinaan urheilijalle päätavoite urallaan. Koko kevätkauden tuloksia katsoessa on pakko edelleen ihmetellä, miten voi tulostaso olla noin heikko ja ailahteleva koko porukalla? Sellaista tasaisen varmaa heittäjää ei tunnu löytyvän mistään.
Mieleen nousee kysymys, onko niin sanottu Euroopan ylivalta miesten keihäässä katkolla? Viime vuosina MM-kisoissa palkintopallilla on yleensä nähty yksi tai välillä kaksikin Euroopan ulkopuolelta tulevaa heittäjää. Olympialaisissa sen sijaan mitalit ovat pysyneet Euroopassa viimeiset 40 vuotta. Mutta miten nyt, Norja, Suomi, Tshekki, Saksa? Mistään ei ole tullut vielä oikein minkään valtakunnan tuloksia. Tshekin Veselyn kohdalla keväällä näytti siltä, että kaivattua tasaisuutta olisi löytynyt. Pari kasinelosta-kasivitosta, yksi kasikasi. Helsingissä paikan päältä katsottuna taas heitot olivat aivan onnettomia, ja sitä oli tuloskin. Tekniikka näytti tasan tarkkaan yhtä huonolta kuin aikaisempinakin kesinä. Pojalle näyttää käyneen samanlainen romahdus kuin jokaisella kaudella tähän asti.
Venäjältä tulee kolme miestä sinne heittämään. Ukrainasta tulee kasikutosen heittänyt Pjatnytsja ja 1-2 muuta kaveria. Saksasta tulee 2-3 miestä viivalle. Onko siellä tulossa uusia sakemanneja de Zordon lisäksi ja missä kunnossa he ovat? Aika paljon on tällaisia epävarmoja kysymysmerkkejä. Japanin nuoret pojat heittää kasinelosta-kasivitosta, Uuden-Seelannin poika kasikutosta. Entä missä kunnossa tullaan olympiakisoihin Kuubasta tai Jenkeistä?
Suomalaisittain tilanne näyttää tällä hetkellä pelottavan huonolta. Miesten keihäs on ainoa laji, josta yleisurheilussa voi jotain mitalia tulla, ja nyt maasta kuin maasta on jo tullut kovempia tuloksia. Ilman selkeää tasonnostoa mitalisija jää haaveeksi.
Naisten keihäässä tilanne on täysin päinvastainen. Etukäteen ajateltuna Etelä-Afrikan Viljoen, Tshekin Spotakova ja Venäjän Abakumova muodostavat aika varman mitalikolmikon. Näiden takana on sitten puolenkymmentä heittäjää ns. kärkkyjien ryhmässä, josta voi nousta mitaleille asti, jos itse ylittää omat rajansa tai jos joku kärkikolmikosta epäonnistuu. Obergföllin lasken tähän kärkkyjien joukkoon, vaikka häntä jostain syystä pidetään Suomessa edelleen hirmuheittäjänä. Helsingin heittoja kun katsoi, niin aika lailla tapissaan veti, eikä saanut tuon kummempia heitettyä. Lisäksi tässä 62-66 metrin välille heittävien kärkkyjien joukossa ovat Ukrainan EM-voittaja Rebryk, Saksan Stahl ja Britannian Sayers. Pohjoismaalaisilla ei valitettavasti ole näihin kemuihin mitään asiaa.
sormunen voittaa sepon opeilla olympiakultaa. tulos tuttu 47m
Katselin tuossa nuorten alle 19-v mm-kisojen tuloksia. Mitalistit tulivat sellaisista maista kuin Trinidad-Tobago, Argentiina ja Etelä-Afrikka. Paras suomalainen sijalla kuusi. Keihäs on siis jo ihan globaali laji ja jatkoa seuraa.
Jos mitalit lipsahtavat uusiin maihin niin se on toistaiseksi vain vanhan mantereen heittäjien huonoutta eikä
uusien maanosien esiinmarssi, vielä.
Joo, Obergföll työnsi keihästä oikealta oikealle. Kovat täytyy olla tehot kun noinkin pitkälle Helsingissä lensi.
Jäi fiilis että rutiinilla ja kovuudella vetää mutta ei tuota kauan jaksa.
Miesten keihään taso on ylipäätään tällä kaudella ollut LUVATTOMAN huono, siitä kertoo jo Helsingin em-kisojen voittotulos joka oli vajaa 84 metriä herra Rädyn mainitsemalta Veselyltä. Ehkei se vanhaan keihäsmestariin tai muidenkaan täällä meidän perinteikkääseen kansallislajiimme, ehkä ”uskontoonkin” vannoviin intohimoisiin kannattajiin oikein säväyttänyt. Totuus kuitenkin on, että keihästaso on tällä kaudella ollut ylättävänkin alhaalla kansainvälisestikin, eli 85 metrinen voi olla (mahdollisesti sateisessa) Lontoossa todella kova sana. Senhän me kaikki tiedämme, että meidän heittäjillämme on se kaikilla ns. ”luissa”, mahdollisuus parhaimmillaan heittää tuollainen tulos. Haluan vielä korostaa sitä sateen sekä huonon kelin mahdollisuutta Lontoossa. Sikäli kun tiedän, tai olen oikein kuullut, vuoden 2005 keihäänheiton maailmanmestari juuri sateisesta Helsingistä, Viron Andrus Värnik, oli kisojen alla nimenomaan harjoitellut heittämistä huonoissa sääoloissa kotimaassaan, tuloshan oli varsin ”kohtuullinen”. Toivottavasti suomalaisheittäjätkin ovat nyt ottaneet sen ison mahdollisuuden huomioon että Lontoossa saattaa hyvinkin todennäköisesti keihäsfinaalinkin aikana sataa vettä, ja näin ollen harjoitelleetkin sen mukaan. Kun on ennakkoon tiedossa että karsinnan, kisan aikana sitä märkää saattaa hyvinkin mahdollisesti niskaan tulla, niin turha on jälkeenpäin ainakaan niitä olosuhteita ruveta pahemmin valittelemaan.
Pari hyvää kommenttia ja sitten taas yksi tasoa Beckenpower. On kyllä säälittävää.
Keihäässä ja muissakin kenttälajeissa on näkyvillä sama kehitys kuin on ollut juoksumatkoilla jo pitkän aikaa.
Maailmassa on pian 7 miljardia ihmistä joista euroopassa vain 350 miljoonaa. Iso osa euroopan maista kuuluu niihin rikkaisiin hyvän elintason maihin maailmassa. Näissä hyvän elintason maissa ihmiset panostavat ennemmin omaan hyvin vointiin kuin itsensä rääkkäämiseen eikä taloudellisesti ole vastaavaa pakkoa pistää itseään likoon. Pelkällä sosiaaliturvalla pärjäät Suomessa yhtähyvin kuin afrikkalainen urheilija omassa maassaa, miksi siis ponnistella kun ei ole pakko ????
On totta, että kepinheiton taso on tällä hetkellä pohjalukemissa. Sitä se on kuitenkin ollut jo vuosikausia. Jos mietitään Zeleznyn 98,48 metristä siivua, kukaan ei ole päässyt lähellekään näitä lukemia käytännöllisesti katsoen koskaan. Aika harvassa on ne lajit, joissa maailman huiput jäävät me:stä yli 10%. Keihäänheittoa ei vain yksinkertaisesti harrasteta niin paljon, että lajin taso pääsisi kohoamaan kovin korkeaksi. Ystäväämme Rätyä suitsutetaan huikeasta urasta. Menestystä on tullut, mutta vain ja ainoastaan lajin surkean tason takia. Kyllä Seppo jäi urallaan luvattoman kauas tsekkiläisen kiskaisusta. Toisaalta, eipä se Zeleznykään niitä lähes satametrisiä kiskaisuja paljon heitellyt. Jos lajin harrastajien määrää saataisiin nostettua, myös taso nousisi varmasti.
Mörkö Euroopassa on 740 miljoonaa asukasta.
http://www.youtube.com/watch?v=NwfosNrFnwk
http://www.youtube.com/watch?v=viPfOyUzg88
Tällaista keihäänheitto oli vielä kymmenen 20 vuotta sitten ;__;
@spörde
tarkoitat kai 20 vuotta sitten, mutta kyllä, ajat ovat muuttuneet. Tosin tuo rädyn tulos on heitetty karhennetulla keihäällä.
Siteeraan erästä laulajaa ja sanoittajaa että aina hauskaa olla pittää………………………………………..!
Junnujen MM-kisat kertoivat karua kieltään, kuten edellä Jerevan kertoi, miehissä tulee olemaan synkkää suomalaisittain piakkoin, ei yhtään kunnon heittäjää pojissa.
Ruotsi tulee jyräämään naisten keihäässä, heillä on superlahjakas vasta 17 v. Sofia Flicnk oli ylivoimainen ja heitti yli 61 metriä!! Suomalaisia ei edes ollut finaalissa.
Sanna Utriaisen kehitys on pysähtynyt joten pahalta näyttää.
Muista yu-lajeista ei edes kannata phuua suomalaisittain.
Viime vuosien arvokisoissa on keihäänheitossa ollut edustettuna jopa yli 30 maata. Euroopan hallinta ei ole enää aikoihin ollut itsestään selvää, vaikkakin miesten olympiamitalit ovat pysyneet tässä maanosassa 40 vuotta, kuten Seppo totesi. USA:n William Schmidt nappasi Munchenissä 1972 pronssin muutamalla sentillä Hannu Siitoselta.
Naisten keihään olympiamitaleja on hieman useammin lipsahtanut Euroopan ulkopuolelle. Kuuban Osleidys Menendez on ollut mitaleilla 2000, 2004 ja Australian Louise McPaul 1996, eli silloin kun Rantasen Heli voitti. Muistan vielä mm. Kuuban Maria Colonin voiton 1980.
Jotkut eivät ole asioista lainkaan perillä. He kirjoittavat, että keihästä heitetään vain Pihtiputalla. Kyllä keihäs on jo pitkään ollut yksi yu:n laajimmalle levinnyt huippujen laji. MM-kisoissa 2009 nähtiin sellainen kummallisuus, että miesten mitalit menivät eri maanosiin: kulta Eurooppaan (Norja), hopea Amerikkaan (Kuuba) ja pronssi Aasiaan (Japani).
Eemelille: Nuo mainitsemasi mitalistit Euroopan ulkopuolelta ovat kyllä varsin hyvin minunkin muistissa. En väittänytkään etteikö keihästä heiteltäisi muuallakin kuin vanhalla mantereella. Lajin harrastajamäärät vain ovat sen verran pienet, ettei taso pääse nousemaan sellaiselle tasolle kuin esim. kestävyysjuoksu, jalkapallo ym. Kyllähän jääkiekkoakin pelataan mitä eksoottisimmissa maissa, mutta vain muuutamalla maalla on todelliset mahdollisuudet menestyä siinä. Siinä vaiheessa kun Kiina, Japani tai muut väkirikkaat maat alkavat panostaa keihääseen tai jääkiekkoon, niiden taso lähtee huimaan nousuun.
TompPA:lle
En tarkoittanut sinua kirjoituksellani. Tunnustan, että en ollut edes lukenut sinun juttuasi, kirjoittaessani omani. Luin sen vasta nyt. Tuo viittaukseni eräisiin lukemiini juttuihin siitä, että keppiä heitetään vain Suomessa, ei todellakaan ole sinulle tarkoitettua tekstiä.
Mitä Zeleznyn lähes sadan metrin kiskaisuun tulee, totean sen olevan vain yksi lipsahdus. Kuka sen tietää. minkälaisella leijalla hän on sen Jenassa heittänyt. Heitosta on vain yksi video. Siinä Zelezny heittää ME-heiton lävan viivan takaa ja sitten kamera siirtyy taivaalle. Outo juttu.
Äskeiseen tekstiini oli pujahtanut pari kirjoitusvirhettä. No, sellaista sattuu paremmissakin piireissä. Totean vielä lisäyksenä, että me suomalaiset olemme vuosien varrella tottuneet norjalaisten keihäsmenestykseen. Terje Pedersen heitti ME:n, mutta hän ei pärjännyt missään kunnon kisoissa. Trine Hattestad ja Andreas Thorkildsen ovat pärjänneet hänenkin puolestaan.
Ruotsin Sofi Flinck voitti 17 vuotiaana 19 vuotiaitten MM:n. Hän on saanut opastusta myös suomalaisilta, kuten monet muutkin hyvät heittäjät eri puolilla maailmaa. Sofi tähtää nyt 2016 olympialaisiin. Hän on silloin 21 vuotias.
Tämän kesän EM-kisoissa oli miesten keihään pisteillä yksi suomalainen (pronssilla) ja kaksi ruotsalaista. Se veti meikäläisen vakavaksi. Tulostaso oli niin vaatimaton, että kultamitali sieltä olisi pitänyt saada ja kahdeksan joukossa olisi pitänyt olla lisäksi kaksi muuta suomalaista.
Ok Eemeli. Toivotaan nyt kuitenkin, että tulostaso olympialaisiin saadaan edes siedettäväksi. Mitaleitahan suomalaiset keihäästä aina halajavat, mutta mielestäni jännittävä ja hyvätasoinen kilpailu on aina kilpaurheilun suola. Onnistuessaan miesheittäjillämme on mahdollisuuksia aina mitaleille asti. Sannin aika tulee varmasti seuraavissa arvokisoissa.
Kyllä tuo Zeleznyn ME ihan sallitusti on heitetty, eli viivan takana pysyttiin. Onhan tuo selkeä piikki miehen uralla, vaikka ysivitosia pari tulikin. Nekin olisivat moisissa tuuliolosuhteissa lentäneet takuulla Jenan heiton mittoihin. Enkä nyt vähättele yhtään miehen heittoja, niin omalla tasolla kuitenkin huiteli, mutta sanon sen, ettei hänkään olisi moisia kiskaisuja kateuilla stadioneilla saanut.
TompPA unohtaa autuaasti sen, että Räty juurikin mitteli Zeleznyä vastaan urallaan, eli ei se taso nyt niin huono ollut. Toki huonompia vuosia sattui tsekkiläisellekin, mutta silti täytyy muistuttaa kauden hirmuheittojen ja arvokisaheittojen olevan aivan eri heittoja. Oikeastaan Thorkildsen on Zelzenyn – ainakin 2001 – ohella saanut kauden piikkiheittoja arvokisoihin. Räty heitti sen mihin kunnollaan kykeni ja voidaan sanoa, että aika lailla sen ylikin. Ja kyllä Sepon 96,96m, vaikka Sandvikenilla tulikin, oli koleaan sateiseen alkukesän säähän suhteutettuna aika lähellä Janin ysikasia. Teknisesti likimain täysi napakymppi.
”Ja kyllä Sepon 96,96m, vaikka Sandvikenilla tulikin, oli koleaan sateiseen alkukesän säähän suhteutettuna aika lähellä Janin ysikasia. Teknisesti likimain täysi napakymppi.”
Sepon heitoissa ei ollu tekniikkaa hiventäkään,pelkällä voimalla keppi taivaalle,kaljamaha vaa heilahti puolelta toiselle. tai no tekniikka sekin..
Muistan kyllä hyvin herrojen mittelöt vuosien varrelta. Muistan jopa Sepon Punkalaitumella heittämän haamuheiton, koska itse paikan päällä olin. Arvioni lajin tasosta perustuvat vain ja ainoastaan omaan perstuntumaan, ne eivät ole mitään absoluuttisia totuuksia. En ole koskaan lähtenytkään vertailemaan kauden piikkiheittoja ja arvokisaheittoja, koska kilpailutilanteeseen vaikuttaa niin moni tekijä. Kuitenkin vuosien saatossa yksittäisten kilpailujen tulokset ovat jääneet luvattoman kauas maailmanennätyksestä. Pois se minusta, että alkaisin jokaisen kilpailun jälkeen vertailemaan tuloksia maailmanennätykseen. Nautin aina kilpailusta kilpailuna, vaikka tulostaso olisikin matala. Yleensä me suomalaiset (tämäkin täysin hihasta heitetty arvio) kuitenkin menestymme lajeissa, joissa kansainvälinen taso ja harrastajamäärät ovat suhteellisen pieniä. Poikkeuksiakin tietysti on.
Olisi mielenkiintoista lukea Sepon analyysit muutamien viimeisten arvokisojen finaalien heitoista näin olympialaisten alla.
Samaten olisi kiva lukea pitkien kaarien analysointeja kuvalinkkien kera.
Entäpä sitten keihäsfinaaliin valmistautuminen. Miten heittäjä valmistautuu kisoihin pari viimeiset viikkoa? Entäpä finaalipäivä? Miten siihen valmistaudutaan? Mikä tekee heittäjästä voittajan?
Erittäin mielenkiintoista juttua TompPA ja Eemeli! Tämmöistä lisää näihin kommentointi-ketjuihin. Eikä nämä Seponkaan artikkelit hullumpia ole. Toivottavasti hänkin jaksaa käyttää soppakauhaansa jatkossakin omaan tuttuun tyyliinsä. Seppo kun löytää lisää aineksia keittoonsa niin kunnon soppa on taas valmis
Suomessa pitääkin menestyä lajeissa, joissa harrastajamäärä on pieni. Aivan kuten on Suomen kansakin. Kansanosittain vaikean kilpailutilanteen vuoksi olemmekin kehittäneet uusia lajeja, kuten tämän kesän piereskelyn MM. En väitä että harrastajamäärä lajissa olisi globaalisti erityisen pieni, mutta kulttuurillisesti kisa sopii Suomeen kuin nenä päähän.
Kommentti Tompan tekstiin: ”Jos mietitään Zeleznyn 98,48 metristä siivua, kukaan ei ole päässyt lähellekään näitä lukemia käytännöllisesti katsoen koskaan. Aika harvassa on ne lajit, joissa maailman huiput jäävät me:stä yli 10%. ”
Täytyy huomioida että keihäs on lajina todella herkkä tekniikalle ja tulosten vaihteluväli on poikkeuksellinen suhteessa muihin lajeihin. Keihäässä on ihan normaalia että se oma ennätys on 10% parempi kuin oma rutiinitaso. Zeleznyllekin 90 metrinen oli onnistunut heitto mutta ennätys siitä siihen vielä 8 metriä päälle. Samoin Ruuskasen Antilla perustaso vaihtelee siinä 80 metrin molemmin puolin, vaikka oma ennätys on reilusti päälle 87 metrin. Ja sama homma monen muun heittäjän kohdalla. Tämä johtuu siitä että niitä teknisesti täysin onnistuneia heittoja tulee hyvin harvoin, ja kun sellainen tulee niin se voi kantaa helposti 4-5 metriä pidemmälle kuin ”oma taso” keskimäärin. Ei missään muussa lajissa ole tämmöistä.
Esimerkiksi pituushypyssä Evilän ”rutiinitaso” on siinä 780 paikkeilla. Tästä 10% parempi tulos olisi 858 joka on montakymmentä senttiä enemmän kuin Evilän ennätys.
Korkeus- ja seiväshypyssä tämä korostuu. Torro hyppää kisassa kuin kisassa sen 220cm mutta laitas tähän 10% lisää niin ollaan jo maailmanennätyskorkeuksissa. Eli samanlaisia piikkejä ei näissä hyppylajeissa tule, kuin heittolajeissa.
Paras vertailukohta on tietenkin moukari, joka on myös heittolaji ja heittojen mitat keskimäärin lähes samaa luokkaa. Karjalainen on heittänyt viimeisen kolmen vuoden aikana kaikki kisatuloksensa 71-76 metrin hujakoille. Pitkämäellä vastaava vaihteluväli on 73-86. Tämä kuvaa sitä että moukarinheitto on tuloksellisesti paljon stabiilimpi laji. Olosuhteet vaikuttavat raskaan moukarin lentoon paljon vähemmän kuin kevyen ja tuulta alleen ottavan keihään. Samoin keihäässä on helppo tehdä pieni tekniikkavirhe ja tulos putoaa 10m. Moukarissa saa murikan ”helposti” lentämään aina sinne omalle tasolle.
Tänään Kuortaneen ”eliitti”kisoissa joku afrikkalainen heitti yli 81m ,joka oli aloittanut kepinheiton youtubesta oppia ottamalla. Taidan minäkin aloittaa kepin heiton…varokaa manniot ja pitkämäet täältä tullaan!!
TompPA; en lähtisi vertaamaan kenenkään nykyheittäjän heittoja Janin parhaisiin. Kun mietin tämän päivän kehnoa tulostasoa, peilaan sitä 2000-luvun taitteen molempiin puoliin; silloin vielä ysikakkosia saattoi odottaa useammaltakin heittäjältä; tänä päivänä ei keltään, valitettavasti. Jos joku pääsisi jonnekin Makarov-Parviainen-Hecht-tasolle, voisi ruveta puhumaan varovaisesti askeleesta kohti Zeleznyn huippuheittoja. Sittenkin, vaikka heittäjä ysikakkosia paukuttelisi kisoissa kuin kisoissa, olisi ysivitosen – saati ysiysin – heittojen todennäköisyys hämmentävän pieni. Tuleeko teknisesti huippuheitto huippuolosuhteisiin jne.
Pitkämäki oli kovaa vauhtia lunastamassa suomenennätystä, puhuttiin jopa ysivitosista, vaan toisin kävi. Thorkildsen jäi hänkin käsittämättömän kauas esim. Parviaisen SE:stä (kyllä, ysikympin jälkeen lasketaan sentti sentiltä), vaikka heittikin useamman vuoden varmana 88-90 metrin miehenä. Uskon haasteen puutteen olleen yhtenä syynä siihen, ettei mies joutunut montaakaan kertaan heittämään riskillä, eikä tämän tarvinnut venyä muuten kuin itsensä takia. Surullista, kun puhutaan kuitenkin huippu-urheilusta.
Suomessa on ollut Sepon jälkeen tasan kaksi kivenkovaa keihäsmiestä: Parviainen ja Pitkämäki. Ja kivenkovalla tarkoitan arvokisaheittäjiä. Pitkämäen huippuvuosista on kulunut viisi vuotta, Parviaisen 11 vuotta ja Rädystä yli 15 vuotta. Toisaalta jos koko miesten keihäsmaailma tuntuu olevan lamassa, voisi kuvitella taas jonkun uuden supertähden nousemaan ja herättämään muut heittäjät. Vaan kun ei ole näkynyt. Toivotaan, että Lontoossa rävähtää; ainakin se on varmaa, että voiton voi ottaa likimain kuka tahansa. Olosuhteet voivat olla haastavat, mutta samat kaikille ja maailman kärki on tasaisimpia koskaan.
Kyllä se on niin että melkein kaikki ennätykset on heitetty eri keihäsmallilla vuonna 1984 rikottiin sadanmetrin raja 104 ja risat sitten muutettiin mallia taas heitettiin liki sata metriä ja taas muutettiin
Keihäänheiton pitää laajentua kaikille mantereille ja heittäjiä geimeihin useimmista maista mukaan.